Päivä 9

Huh huh, kun oli päivä. Sattui sitten samalle päivälle valmistuminen ja "julkisuus". Nyt voin rehellisesti sanoa, että koko päivän kävin henkistä taistelua itseni kanssa. Nyt vasta tekikin mieli hakea herkkuja. Ne kun ovat aiemmin olleet minulle sellainen juhlistamisjuttu ja mitäpä sitä nyt enemmän juhlistaisi kuin suurimman unelmansa täyttymistä?

Päässäni käytiin siis keskustelua "no kuinka monesti sinä valmistut yliopistosta?" - "hoikat ihmiset ei palkitse itseään ruualla". Old habbits die hard. Loppujen lopuksi kävi niin, että illalla kävin kahvakuulatreenin tehtyäni äidin kanssa hakemasta subista salaatin (joka periaatteessa on herkku, mutta osittain oikeasti myös ihan ruokakin) ja sitten sen päälle söin 2 dl cappuccinojäätelöä. Sen verran siis tuli loppuunsa sorruttua herkkujen puolelle. Huomenna tulee tuomio puntarista, mutta jotenkin ajattelisin, että koska tänään on ruokana ollut niin paljon salaattia, ettei toi maailmaa kaataisi. Ainakin toivon niin. Ja kuluttihan se kahvakuulatreenikin 400 kaloria... Huomaatteko, selittelen hieman itselleni. Olisi ollut paljon hienompaa todeta, että en sortunut.

Vaikka tänään kävi nyt näin, yritän päässäni kovasti tehdä töitä sen eteen, että pääsisin irti niistä "henkisistä kahleista" mitkä minulla on suhteessa ruokaan ja jotka ylläpitävät vääristynyttä suhtautumista ruokaan. Yksi on tuo äidin luona syöminen (siitä oon toistaiseksi suoriutunut ihan kunnialla), sitten on tää palkitsemisjuttu (joka ei nyt aivan kohdilleen mennyt) ja kolmas on sitten muut tunnetilat, kuten esimerkiksi masennus, viha ja tylsyys. Niissäkään ei ole vielä tullut sortumisia. Mutta vaara on olemassa vielä.

Aina kun puhutaan laihduttamisesta, hoetaan että syö vähemmän ja liiku enemmän. Tuossa unohtuu niin helposti se, että tärkeintä on päästä irti niistä henkisistä kahleista, jotka aiheuttavat ylensyöntiä ja/tai liian vähäistä liikkumista. Hokemalla "syö vähemmän, liiku enemmän" lääkitään vain seurausta, mutta syy jää hoitamatta, joten siksi seuraus "uusiutuu". Jos itseään ei opeta pois ruualla palkitsemisesta, on vetämässä herkkua aina kun on vähänkään aihetta olla tyytyväinen itseensä. Jos itseään ei opeta pois ruuan syömisestä masentamisen ja vihan yhteydessä, on hakemassa herkkuja aina kun kohtaa vastoinkäymisiä. Ja niitähän elämässä riittää. Jos itseään ei opeta pois tylsyyteen syömisestä, niin... Pointti ymmärretty varmaankin.

Tämän takia minun mielestäni pitäisi enemmän painottaa joka paikassa, miten paljon päänsisäistä työtä on tehtävä, ihan yhtä lailla kun konkreettisesti oikeasti syötävä kevyemmin ja liikuttava enemmän. Jos päänsisäiset jutut ovat kunnossa, elämänhallinta ja pysyvä elämäntapamuutos eivät kaadu kissanristijäisiin, onnistumisiin, vaikeuksiin tai vaikkapa siihen pahamaineiseen jouluun.

Jokatapauksessa, päivän murkinat kokonaisuudessaan olivat:

-aamupala: 1 dl mustikoita, partista, kermaa ja pellavansiemeniä

-lounas: lohirullia (75 g graavilohta, n.100g savulohituorejuustoa, lehtisalaattia ja tilliä) sekä kreikkalaista salaattia (jäävuorisalaatti, kirsikkatomaatti, fetaa, oliiveja, punasipulia)

- päivällinen: subin kanateriyakisalaatti (kanateriyakia, jäävuorisalaattia, punasipulia, paprikaa, suolakurkkua, oliiveja, jalapenoa, juustoa, southwest-kastiketta) ja 2 dl cappuccinojäätelöä.

Kuvaa ei nyt ole siitä jäätelöstä, kun söin sen äitillä ja kamera oli unohtunut kotiin. En tiedä milloin mä opin kantamaan sitä mukana? Kaiken lisäksi nyt olisi ollut hauskat näkymät kuvattavaksi äidin keittiön ikkunasta, kun taivas oli aivan siniharmaa ja kerrostalot oransseja laskevan auringon värjääminä. Onneksi kuitenkin sain äidiltä tänään valmistumisen kunniaksi tuon liljan, niin pystyi edes siitä ottamaan kuvan. Tosin sekin näin illalla. Muistutus siitäkin itselleni, ota kaikki kuvat päivänvalon aikaan, jos se vain on mahdollista.

Toinen juttu, mistä sai hyvällä tekosyyllä kuvan tänne, on tämä laukku :D Se on nimittäin minun palkitsemiseni itselleni suoritetusta tutkinnosta. Se ei nyt varsinaisesti ole bolognanpunainen (oikeustieteen väri) vaan fuksian värinen, päivänvalossa hieman vaalemman sävyinen kuin tuossa. Se on yritys opetella hoikkien ihmisten palkitsemistapoja ja tulee siis aina merkkaamaan minulle valmistumista oikiksesta. Sinänsä ei nyt tarvitse kauhistella siellä, että olisin kauhea materialisti, tämänkin jälkeen minulla on laukkuja "vain" 10 :D Miehille tiedoksi, että siihen mahtuu siis partiolaukku, jota vedetään mukaan eräoloihin yms. metsässä örveltämiseen, treenilaukku, työlaukku (käytetään töissä, kun pukukoodi on jakkupuku ja tilanne mahdollisesti jopa oikeudenkäynti) jne. Niin ja erilaisten olosuhteiden lisäksi laukkuihin pitää tilanteesta riippuen mahtua eri määrä sisältöä. Tarvitaan siis isoja, keskikokoisia ja pieniä laukkuja. Laukkuja vaan tarttee olla eri tarkoituksiin. Ihan niin kuin on kenkiäkin. Tarttee juoksukengät, kumisaappaat, sandaalit, korkokengät, sisäpelikengät, peruskaupunkikengät ja vaelluskengät. Tuossa oli muuten lueteltu mun kaikki kengät. Omistan kutakin laatua yhden parin. Tänä kesänä voisin jopa ostaa omat crocsit (tai siis halvat kopiot niistä), ettei aina tarvitse pölliä muiden (helposti jalkaan laitettavia) kenkiä juhannuksena mökillä :D

***

Edellisessä postauksessa mietin sitä ruokalistan laajentamista. Mari ja Satu vinkkasivatkin tuonne kommenttiboxiin sen kesäkurpitsalasagnen, niin ajattelin, että kokeillaanpas sitä ensi viikolla. Kun tämän viikon ruokavärkit siis olen jo ostanut. Mulla on resepti karppaus.info-sivuilta, mutta jos se on käävänmakuista, niin sitten Satu saa varautua henkisesti, että mä kysyn sitä sun reseptiä :) 

Päivä 8

Tein nyt tuonne tuon välilehden, jonne kirjaan projektin edistymistä. Ensimmäisen viikon saldoksi tuli hurjat 3,7 kiloa pudotusta. Jännä nähdä alkaako tämä tästä tasaantumaan. Teoriassa sen nimittäin pitäisi tasaantua ensimmäisen viikon jälkeen, jolloin kehosta lähtee ylimääräiset nesteet.

Tänään napsin taas menemään näitä ihania lohirullia, kun lohta sai kaupasta puoleen hintaan :)

Päivän murkinat siis kokonaisuudessaan:

- aamupala: 1 dl mustikoita, partista, kermaa ja pellavansiemeniä. (viimeisiä muuten syön niiden kuitujen takia ja ne siis vain ropisevat kehon läpi pysähtymättä matkalla)

- lounas: lohirullia (75 g graavilohta, n.100g savulohituorejuustoa, lehtisalaattia ja tuoretta tilliä) sekä kreikkalaista salaattia (jäävuorisalaattia, fetaa, punasipulia, oliiveita ja kirsikkatomaatteja).

- iltapala: uunissa ollutta leipäjuustoa (n.200 g) ja 1 omena kuorineen.

Tänään piti muuten ihan tosissaan kaupassa miettiä kauan, että mitä ihmettä minä aion syödä tällä viikolla :D Viime viikolla oli niin paljon sitä kaalipaistosta, niin vaihtelua piti saada vaikka se kaalipaistos onkin tosi edullinen ja varsin hyvänmakuinen ruoka. Tässä on sama ikuisuusongelma, mikä on ollut aina, niitä arjessa "pyöritettäviä" ruokia on loppuunsa vain muutama. Karppaamisessa haaste onkin ollut kehitellä uusia ruokia, kun listalta ovat lentäneet kokonaan "makaroonisörsseli", makaroonilaatikko, riisipilahvi, lasagne, "kana ja riisi", maksalaatikko, "perunat ja silli", kalapuikot kermaviilillä ja perunoilla... näin mainitakseni niitä ruokia, mitä olen suurimman osan elämästäni syönyt.

Tilalla ovat sitten olleet kaalipaistos, kanateriyakiwokki (mitä luvassa myöhemmin tällä viikolla) ja erilaiset kombinaatiot liha/kala/kana + salaattia. Ja kaikkein uusin siis tämä lohirullajuttu, missä on jo vähän yritystä olla soveltavampi. Mutta mihinkään ei pääse siitä, että pitää hyvinkin pian taas testata jotain uutta, että laajenisi "pyöritettävien ruokien lista".

On muuten ollut hyvä idea tehdä salaattia aina kerrallaan tuollainen isompi rasiallinen, niin sitä on sitten helppo kasata siihen lautasen reunalle. En tunnustaudu laiskaksi ihmiseksi, eikä karppi voi ollakaan, koska karppi tekee hirveästi ruokaa itse alusta alkaen, mutta myönnän että aavistuksen verran enemmän tulee syötyä sellaisia juttuja, jotka vaan voi napata jääkaapista. Siksi nämä terveellisetkin valinnat kannattaa pitää "helposti napsaistavilla".

Yleisesti ottaen ruokavaliostani on todettava, että yritän pitää mukana mahdollisimman suurta määrää kasviksia, koska ne ovat terveellisiä ja vähäkalorisia. Ja jos joku nyt ihmettelee, että täältä puuttuu kokonaan kanamuna ja pekoni, niin siihen on todettava, että tuntuu, että söin kyllä itseni niistä vähäksi aikaa irti syksyllä :D Siis oikeasti, mikään ei laihduta tehokkaammin kuin iltapalana 2 kananmunaa ja pari siivua pekonia, mutta siihen kyllästyy tosi äkkiä, jos siitä ei erityisen hirveästi pidä. Ja minä en pidä siitä erityisen hirveästi. Verrokkina esimerkiksi aamupalani, joka on aamusta toiseen sama ja josta pidän hirveästi.

Tänään kävi jo vähän enemmän mielessä herkut. Odottelinkin, että milloin se sieltä tulee :D Mutta täytyy sanoa, että tää blogin pitäminen aiheesta hillitsee hyvin himoja, kun eihän tänne nyt kehtaa kirjoittaa, että joo, söin tänään muuten x määrän suklaata, jos ei ole mitään erityistilannetta. Ajatukseni oli siis että erityistilanteissa voisin joustaa hieman, eli siis syödä niissä jotain "kiellettyä" mutta kohtuudella, mutta tässä on nyt niitä erityistilanteita vaikka muille jakaa, joten joudun sanomaan nyt ei, jopa erityistilanteissa. Eli tavallaan otan nyt itseltäni pois sen tekosyyn "olisin mä muuten, mutta ku tähän nyt sattui kauheasti kaikkia kissanristiäisiä". Pysyvää elämäntapaa ei voi luoda, jos on siitä koko ajan poikkeamassa milloin milläkin tekosyyllä. 

Liikunnan suhteen pidin tänään välipäivän.

Päivä 7

No niin, ensimmäisestä viikosta selvitty kunnialla! Jee!

Tänään kävin pitkästä aikaa juoksemassa ja sykkeetkin olivat sen mukaiset. 50 minuuttia tuli asfalttia tassuteltua keskisykkeellä 183 ja maksimissaan syke kävi 195:ssä. Kaloreita kului hurjat 805. Mietin, että oisko kuumuus voinut mitenkään vaikuttaa noihin sykkeisiin, ku mulla oli päällä se tuossa ylhäällä olevassa lumilautailukuvassakin oleva haltin takki. Joka on oikeastaan talvi/toppa/laskettelutakki. Ei juoksutakki. Ei etenkään juoksutakki, jos asteet on vähän plussan puolella. -15 asteessa se sen sijaan on oikein sopiva. Ensi kerralla taidan kyllä laittaa päälle tuulipuvun takin ja alle sitten pari kerrosta. Varsinaista juoksutakkiahan minä en omista. Olen kyllä pari kertaa miettinyt sellaisen hommaamista, mutta se on listalla "ostetaan sitten kun päästään töihin ja aletaan saada palkkaa". Kuten on myös järjestelmäkamera (harrastan valokuvausta ja en omista järjestelmäkameraa. Jippii.) ja uudet silmälasit (en ole käynyt tarkistuttamassa näköäni 6 vuoteen, voi olla, että näkö ei enää ole vain - 1,5 per silmä).

Lupasin, että laitan tänne aina sunnuntaisin kuvakaappauksen viikon liikunnoista niin, että kokonaiskuva välittyy helposti.

Tässäpä siis minun liikkumiseni tältä viikolta. Ei mennyt ihan niin kuin olin aluksi ajatellut, mutta aika tasapainoinen kokonaisuus tämäkin on, kun mukana on sekä lihaskuntoa että aerobista liikuntaa. Tosin tuosta juoksulenkistä on sanottava, että jos keskisyke on 183, niin ollaan varmaankin enemmän jo anairobisen puolella :D Ensi viikolle yritän tukkia yhden kahvakuulatreenin enemmän. Lihaskuntoa ja kiinteytymistä tässä nimittäin todella tarvitaan. Juoksua puolestaan teen siksi, että pidän siitä ja toisaalta siinä palaa erittäin tehokkaasti kaloreita ja kun sykkeet ovat näin kovat, jälkipolttokin on ihan mukava. Viikon liikunnalla kulutetut kalorit ovat ilman vesijuoksua 2440. Periaatteessa sykemittarini pitäisi olla vedenkestävä, mutta en ole koskaan uskaltanut ottaa sitä mukaan uimahalliin. Joten en tiedä yhtään kuinka paljon tuo vesijuoksu todellisuudessa kuluttaa. Joissakin lähteissä lukee, että se olisi tehokkaampaa kuin uinti, mutta minusta vesijuoksu on aika kevyttä vaikka kuinka potkisi menemään. Ja minä etenenkin siinä tosi nopeasti, yleensä olen altaan nopein vesijuoksija.

Sitten on mainittava, että tänään otettiin äidin kanssa "lähtötilannekuvat". Ja voi karmeus! Oon itse hieman läskisokea ja yleensä kai sitä tulee seistyä niin valokuvissa kuin peilinkin edessä huomattavasti enemmän vatsaa sisälle vetäen ja tietenkin pukeutumistyylini on yleensä paremmin näille mitoille sopivaa. Mutta laitetaanpas nyt kuvaoksennus lähtötilanteesta, niin tiedätte mitä tarkoitan, kun sanon, että osaan pukea itseltäni pois 10 kg, näissä kuvissa nimittäin näkyy koko karmea totuus ja ihan tarkoituksellisesti, en vetänyt yhtään vatsaa sisään. Yritin ainoastaan pitää selkärangan suorassa.

Nämä ovatkin sitten varmaan kamalimmat kuvat minusta, mitä olen ikinä nettiin laittanut. Mutta joskus on oltava raatorehellinen ja kaunistelematon. Verratkaapa huviksenne näitä kuvia tuossa yllä olevaan lumilautailukuvaan. Paino on molemmissa aika samoissa lukemissa, voi olla että näissä kuvissa jopa alempi kuin tuossa lumilautakuvassa. Tästä näkee ihan konkreettisesti miten järkyttävän suuri merkitys tyylillä ja vaatevalinnoilla on siihen, miltä näyttää. Vaikka olisi tälläinen armoton sotanorsukin kuin minä, tyylikkyydellä pystyy peittämään osan siitä. Ja sitten huonoilla vaatevalinnoilla, esimerkiksi tällaisilla ihoa myötäilevillä makkarankuorilla kuin kuvassa, saa homman näyttämään paljon oikeata tilannetta pahemmalta.

Siitä tulikin mieleen, että minua huvitti, kun olin vähän löysemmissä vaatteissa liikkeellä, niin kaverit Rovaniemellä hirveästi kehuivat, että olin laihtunut hirveästi. Oikeasti olin vain lihonut, mutta olin pukeutunut painolleni sopivammin, joten vaatetus muodosti optisen harhan. Siinäpä miettimistä itse kullekin :D Että vetääkö päälleen sitä makkarankuorta vai jotain ilmavampaa. Esimerkiksi tuon Mungolife-blogin (johon on linkki tuossa sivussa) pitäjä taitaa ilmavan tyylin, joka imartelee hänen kehoaan todella paljon ja hän näyttääkin yleensä paremmalta vaatteet päällä kuin bikineissä vaikka onkin täydellisen hoikka ja kiinteä ihminen.

Noh, takaisin minuun. Tästä siis lähdetään. Yritän taikoa tänne huomenna (tai tänään) sellaisen välilehden, jonne voisin alkaa kirjaamaan edistymistä. Huomenna saa kirjata ensimmäisen "virallisen" tiputuslukeman ja kun tässä on nyt nesteet viskattu mäkeen, niin huomenna otan myös mitat rinnanympäryksestä, vyötäröstä ja lantiosta. Käsivarsista ja reisistä en ota, koska niistä on vaikea löytää sitä samaa kohtaa, joten mittaustulos ei olisi niin tarkka. Enkä minä käsivarsia ja reisiä koskaan ole stressannutkaan (vaikka reisien stressaamiseen ilmeisesti olisi aihetta :D ), vaan vatsa on se mun suurin murheenkryyni.

Niin joo ja sitten vielä päivän syömiset:

- aamupala: 1 dl mustikoita, partista (= partaäijää = turkkilaistajugurttia) ja hieman kermaa. Unohdin laittaa sekaan pellavansiemeniä, mitäs olivat piilossa kaapissa...

- lounas: annos kaalipaistosta

- iltapala: syömättä, käyn muokkaamassa sen tänne kunhan saan sen syötyä. En tiedä vielä yhtään mitä söisin, kun mulla ei ole ollenkaan nälkä. Harvoin mulla onkaan juoksulenkin jälkeen... (muokkaus: 22.30 syötyä tuli noin 2 rkl kylmäsavulohituorejuustoa ja sitten 40 g macadamia-pähkinöitä. Pähkinöistä tuli muuten yksistään 288 kcal. Harvinaiseksi herkuksi luokiteltava jutska siis.)

Palasin tosiaan rahkasta tuohon turkkilaiseen jugurttiin ja kermaan, kun mun ei ehkä tartte olla ihan niin vähillä kaloreilla mitä rahkasta tulee. Ja voi elämä, kun maistui muuten hyvältä! Tuossa jos missä huomaa konkreettisesti sen eron, minkä rasvan määrä tekee ruuan maulle. Rahka oli niin puisevaa ja tämä oli niin älyttömän hyvää rahkaviikon jälkeen, että oksat pois! Ja niille, jotka kyseenalaistaa rasvan merkityksen nälän poissa pitämisessä: katsokaapa vain noita mun tämän päivän ruokia. Ovat runsasrasvaisia molemmat, olen käynyt 800 kaloria kuluttavalla juoksulenkillä, kello on nyt puoli yhdeksän illalla ja mulla EI ole nälkä :)

Päivä 6

Selvittiin kunnialla tästäkin! Jee, two down, one to go. Siis tälle viikolle :D 

Tänään oli sikäli spesiaalimpi päivä, että tänään mulla oli ystävä visiitillä, joten ohjelmassa oli haaste nimeltä "selviydy tilanteesta, jossa itse olet kahvittelijana". Periaatteessahan, jos näitä sattuis tosi harvoin, niin voisi tällaisissa tilanteissa joustaa, mutta mulla on nyt ankara putki päällä näitä tilanteita. Viime viikolla oli isän 50-vuotissynttärit, alkuviikosta olin itse kaverilla kylässä, nyt oli tämä, ensi viikolla on ystäväni syntymäpäivä ja siitä viikon päästä omat valmistujaiseni. Että hip hei. Helppoa painonhallintaa ja silleen. Tosin on todettava, että isän synttäreistä selvisin 1 palalla voileipäkakkua, kaverilla vierailusta 1 pullasiivulla ja 1 suklaapalalla ja tästä päivästäkin 1 jäähdykkeellä ja ehkä kourallisella macadamia-pähkinöitä.

Päivän murkinat:

-aamupala: 1 dl mustikoita, luonnonjugurttia tippa, turkkilaista jugurttia loput ja pellavansiemeniä. Kaiken kaikkiaan tilavuus oli siis noin 2,4 dl.

- lounas: lohirullia (75 g graavilohta, n. 100g kylmäsavulohituorejuustoa, lehtisalaattia ja tilliä) ja salaattia (jäävuorisalaattia, keltaista paprikaa, punasipulia ja kirsikkatomaatteja)

- välipala: 2,5 dl jäähdykettä (sis. maustamatonta ja rasvatonta rahkaa, ingmanin maustettua omena-kaneli-rahkaa ja valion vanhan ajan vanilja-kastiketta) ja kourallinen macadamia pähkinöitä (Mika, kokeileppas näitä!)

- iltapala: proteiinijuoma (1 dl proteiinijauhoa, 3 dl rasvatonta maitoa) ja 1 omena kuorineen

Ai niin joo, nyt pitänee mainita, etten listaa näihin syömisiin vettä enkä teetä. Tee menee mustana ja vedessä ei muutenkaan ole kaloreita, joten siksi jätän ne mainitsematta. Vettä menee kuitenkin runsaasti joka päivä ja teetä silloin tällöin kupponen. Muita juomia en juo. 

En tiedä näkyykö se tuosta syödystä ruuasta, mutta yritin siis ottaa huomioon sekä lounaalla että iltapalalla sen, että päivään mahtui ylimääräinen herkutteluhetki. Tuosta jäähdykkeestä onkin todettava, että jos siellä on joku normaalia ruokavaliota noudattava, joka haluaa tarjota kahvipöydässä karpille jotain, niin tämä jäähdyke on hyvä vaihtoehto makeaksi jutuksi. Suolaisena puolestaan paras lienee leipäjuusto.

Minä tein jäähdykkeen siten, että laitoin sekaan yhden purkin maustamatonta rahkaa, 2 purkkia omena-kaneli-rahkaa ja sitten määrän x tuota vaniljakastiketta. Oikeasti sen määrästä mulla ei ollut hajuakaan, kunhan mulautin sitä astian pohjalle ja mietin, että riittääköhän tuo :D En vaahdottanut vaniljakastiketta, kun ajattelin, että nuo rahkat ovat kuitenkin niin tönkköjä ja sekoitus on kuitenkin yön yli pakastimessa, niin eiköhän se jähmety.

Kyllä se sitten muuten jähmettyikin ja koska unohdin sen liian kauaksi aikaa pakkaseen, me sitten jouduttiin syömään se noista kipoista (ylempi kuva), vaikka alkuperäinen ajatukseni olisi ollut, että oisin kumonnut tuon kipon tuolle lautaselle. Maku oli oikein hyvä, mutta kummallakin meni tuon 2,5 dl annoksen syömisessä noin tunti. Oli sen verran jäässä. Toisaalta, oikein hyvä seurusteluruoka. Ei voi ottaa kerralla paljon, joten pystyy juttelemaan samalla helposti. Niin ja määrästäkin on todettava, että tämä neiti Sherlock tajusi astiat pakkaseen laitettuaan, että ahaa, sehän saattaa muuten laajeta jäätyessään! Eli ihan noin isoa annosta ei ollut tarkoitus tarjota, vaan alkuperäinen tilavuus oli jotain 2,3 dl luokkaa. Eli jos teette, niin jättäkää laajentumisvaraa.

Kun tässä nyt on pienennys operaatio meneillään, niin pyrin parhaani mukaan ottamaan määrässä huomioon sen, että tarjottavaa olisi kohtelias määrä, mutta minulle ei jäisi itselleni mitään myöhemmin syötävää. Ensi kerralla riittänee yksi maustettu rahka ja tuota vaniljakastikettakin tarttis vähemmän, mutta kun sitä ei myydä pienemmissä pöniköissä. Kolmelle ihmiselle kuvassa olevat määrät olisivat varmaan jees, kahdelle siinä oli hieman liikaa.

Illalla suuntasin sitten äidille saunomaan, kuten yleensä on lauantaisin tapamme ja sitten katsottiin amazing race ja terra nova. Olin niinkin fiksu, että otin kotoa eväät mukaan (omenan ja proteiinijuoman), ettei tullut tarvetta syödä mitään sopimatonta. Ja hyvin meni! Jee! 

Liikunnatkin oli kohdallaan, kun kerkesin aamulla kahvakuulailemaan. Se oli vähän helpompaa kuin viimeksi, mutta silti edelleen ankaran rankkaa touhua. Odottelen kovasti, että kunto ja lihakset kehittyis, niin sekin homma helpottuis.

Herkkuja, kiellettyä laatua siis, ei yllättävää kyllä ole vielä tehnyt mieli. Tosin toi jäähdyke käy kyllä täysin herkusta :D

Päivä 5

Haa! Perjantaista selvitty! Tää on hyvä. 

Kahvakuulatreeni jäikin sitten huomiselle, kun käytiin tänään äidin kanssa vesijuoksemassa. Eli haa siksi, että nyt on selvitty kunnialla illasta äidin kanssa. Käytiin vesijuoksun jälkeen hakemassa subwaysta salaatit, yksi niistä sallituista herkuista, joita voi syödä hyvällä omalla tunnolla, ja siihen se jäi :)

 Kokonaisuutena päivän ruoat olivat:

-aamupala: luonnonjugurttia, 1 dl mustikoita, pellavansiemeniä (tuossa kuvassa, en nyt osaa jugurtin määrää sanoa, mutta tuon astian tilavuus on 2,5 dl)

- lounas: annos kaalipaistosta (n.130 g jauhelihaa, 1 rkl majoneesia, ankarana sipulia ja kaalta)

- välipala: noin 3 dl (heitän arvion nyt yläkanttiin, kun en ole varma tarkasta määrästä) "rahkajuttua" (jossa oli siis maustamatonta rahkaa, maustettua rahkaa ja vähän vaniljakastiketta). Värkkäsin huomiselle jäähdykettä, kun kaverini tulee kylään, niin tuon verran jäi yli, joten napsin sen menemään välipalana.

- päivällinen: subwayn teriyakikana-salaatti (teriyakikanaa, jäävuorisalaattia, vihreää paprikaa, punasipulia, suolakurkkua, mustia oliiveja, jalapenoa ja southwest-kastiketta)

Pitikin muuten mainita, että eilen ei tarvinnut illalla nälkää kärsiä, kun oli iltapalana ollut niitä lohirullia :D Ja myöskään yöllä eivät vaivanneet painajaiset karkin ostamisesta. Parasta oli kuitenkin, että huolimatta "runsaammasta" syömisestä, paino jatkoi laskukiitoaan. 

Mutta toisaalta se on aika normaalia tällaisessa aika vähähiilihydraattisessa ruokavaliossa, että ensimmäisen viikon aikana lähteekin nesteitä kehosta noin 3 kilon edestä, kun kehon hiilihydraattivarastot pienenevät ja käsittääkseni hiilihydraatit sitovat kehoon jotenkin nestettä. Joka tapauksessa tänä aamuna oli maanantaihin verrattuna tiputusta jo 2,6 kiloa. Mutta nesteistä siis varmasti kyse suurimmaksi osaksi.

Ruuasta on yleisesti ottaen todettava, että olen aika iloinen, että salaatit ovat alkaneet todenteolla maistumaan. Suuren osan elämästäni en ole nimittäin syönyt ollenkaan kasviksia ja sitten tuossa oli aika pitkä välivaihe, jonka aikana tarvitsin salaattiin aina vesimelonia tai ananasta, että sain vihreät osat alas. Nyt ei enää tarvitse. Salaatinkastikkeista en ole koskaan pitänyt. Ainut poikkeus on tuo Subwayn southwest-kastike. Muuten syön aina salaattini ilman kastiketta ihan vain siitä syystä, että en pidä salaattikastikkeiden mausta.

Niin joo, sitten pitikin näyttää yksi kuvakaappaus, minkä otin eräältä keskustelufoorumilta eilen: 

Tuossa on kyllä harvinaisen hyvin kiteytettynä se, miksi osa lihavista ihmisistä ei laihduta, vaikka he eivät olisikaan tyytyväisiä omaan ulkomuotoonsa. Tuo saattaa myös olla osana alitajuisena syynä. Ja tuo on myös se mihin monella homma kaatuu. 

Laihtuminen vaatii pysyviä elämäntapamuutoksia. Siten ollen se vaatii näin lihavan näkökulmasta uhrauksia. Uhrattava on se nautinto, minkä niistä sokerisista ja rasvaisista herkuista saa. Tosin karppaamalla rasvasta ei tarvitse luopua, mutta eipä sitä kuitenkaan kovin kummoisia määriä voi syödä, jos toivoo laihtuvansa. Ja kun kiellettyjen listalla on hiilihydraatit (kasviksia, marjoja, hedelmiä ja maitotuotteita lukuunottamatta), niin syötävien listaltahan lähtee kokonaan: suklaa, sipsit, karkit, jäätelö, leivonnaiset, pizza, hampurilaiset, mehut, limsat, alkoholi kaikissa muodoissaan, pasta... Keksiikö joku vielä jonkun herkun, joka olisi iso ongelma painolle, mutta jota tuossa listassa ei ole? Onko ihmekään, että karppaus on niin tehokasta, kun noista kaikista pitää luopua? :D 

Loppujen lopuksi kyse on valinnoista. Et voi saada molempia. Tietenkin laihtuminen ja normaalipainossa eläminen eivät välttämättä vaadi ikuista täyskieltoa mainittuihin herkkuihin, mutta ihan hirveän radikaalia vähentämistä ne vaativat. Verrokkikohta: jos meillä oli äidin kanssa polly-karkkeja, se pussi tuhottiin tunnissa, maksimissaan kahdessa. Kun hoikalla ystävälläni oli polly-karkkeja, hän söi niitä koko illan aikana vain 3 kpl. Huomaatte eron. Naureskelen täällä, että nyt varmaan sekä normaalipainoiset että hieman isommat lukijat siellä pyörtyvät siitä, mitä määriä se toinen ryhmä syö :D Ja pitää tuosta hoikasta ystävästäni vielä mainita, että hänellä on karkkipäivä kerran viikossa. Ja isommat ihmiset... syövät kyllä herkkuja useamminkin kuin kerran viikossa ja määrissä puhutaan todennäköisesti pikemminkin sadoista grammoista kuin muutamista kappaleista. Enkä tarkoita kappaleella nyt yhtä fazerin sinistä! 

Sitten on aina se liikunta. Sanokaa mitä sanotte, mutta liikunta ei laihduta. Ei oikeasti. Se mitä se kuitenkin tekee, on ruokahalun pienentäminen, kehon kiinteytyminen, lihasten kasvu, kunnon ja jaksamisen yleinen lisääntyminen ja lukemattomia muitakin terveyshyötyjä. Kun sanon, että liikunta ei laihduta, tarkoitan sitä, että liikunnan kuluttamat kalorimäärät ovat niin pieniä suhteessa siihen, mikä kalorimäärä tulee ruuan mukana alas, että asialle ei juuri ole merkitystä. Koska silloin, kun ihmisellä on paino-ongelmia, on hänen ruokamääränsä niin valtavat, että liikuntaa saisi olla ihan älytön määrä, että kulutus vastaisi syötyä määrää. Esimerkiksi 200 g suklaata tarkoittaa noin 1000 kaloria, mikä puolestaan esimerkiksi minun painollani ja kunnollani tarkoittaa 10 km juoksulenkkiä. Ja kuinka moni ylipainoinen ihminen oikeasti juoksee 10 km jokaista 200 g suklaata kohden? Melkein sanoisin, että ei kukaan. Koska jos he niin tekisivät, he eivät olisi ylipainoisia. (sivuseikkana mainittakoon, että koko viime kesän aikana minä juoksin ehkä 3 kertaa 10 km lenkin. Yleensä juoksin vain 6 km.)

Minä mietin kauan, että miksi olen vieläkin ylipainoinen, vaikka olen muuten kyllä saavuttanut elämässäni (työpaikkaa lukuunottamatta) kaikki ne asiat, joita olen tavoitellut. Uskon, että viime aikoihin asti, en ole ollut valmis uhraamaan nautintojani (eli herkkujen mässyttämistä) sen eteen, että saavuttaisin hoikemman olomuodon. Kyllähän tässä vieläkin luopua täytyy, mutta helpottavaa kuitenkin huomata, että pitkät jaksot ilman sokeria ovat aiheuttaneet sen, etten juuri pidä karkkien tai leivonnaisten mausta. Lisäksi kasvikset ovat alkaneet maistua, kuten ylempänä mainitsinkin. Eli niiden syöminen ei ole enää läheskään sellaista pakkopullaa mitä se oli joskus. Myös leivästä luopuminen kokonaan on onnistunut hyvin, koska olen löytänyt aamupalan, jota jaksan syödä aamusta toiseen. Aivan kuten söin noin 25 vuotta joka aamu 2 ruispalaa milloin milläkin päällyksellä. 

Siksi tuolla yläbannerissa muuten onkin kuva aamiaisestani. Se on yksi ratkaisevia asioita, jotka ovat "tällä kertaa" toisin. Aiemmat yritykseni syödä leivän sijasta puuroa ovat aina kaatuneet siihen, että a) puuro maistuu lähtökohtaisesti pahalta b) puuro pitää minulla tosi kehnosti nälkää. Noin 2 tunnin päästä puuron syömisestä on taas nälkä.

Mutta kaiken kaikkiaan, tarvitaan halua saavuttaa lopputulos ja halua luopua asioista, jotka olivat ennen tärkeä osa elämää. Halu lopputulokseen minulla on ollut aina, mutta viimeinkin minulla on myös valmius tehdä uhraus. Luopua minulle ennen niin tärkeistä asioista.

Päivä 4

Hei, hengissä ollaan. Ei paras päivä, mutta tän elämäntapamuutoksen kannalta ihan ok-päivä.

Puretaanpas ensin päivän murkinat ja mennään sitten siihen, miksi nyt ei todellakaan ollut paras päivä.

-aamupala: noin 1 dl mustikoita, 250 g rahkaa, pellavansiemeniä 

- lounas: annos kaalipaistosta (kuvassa ja sisältää siis noin 130 g jauhelihaa, 1 rkl majoneesia ja sitten ihan hillittömästi sipulia ja kaalta)

- iltapala: lohirullia (75 g graavilohta, 100g kylmäsavulohituorejuustoa, määrä x lehtisalaattia ja tilliä) ja hieman edellispäivinäkin ollutta salaattia (jäävuorisalaattia, kirsikkatomaatteja, keltaista paprikaa ja punasipulia)

Oon kyllä niin tyytyväinen keksittyäni nuo lohirullat. Siis katsokaa miten mukavalta annos näytti! Siinä on oikeasti 4 lohirullaa, mutta siinä viimeisessä on vaan se salaatinlehti "päällimmäisenä". Olin jo silpunnut muut salaatit, kun tajusin, että onkin helpompaa kietoa lohi ja tuorejuusto salaatinlehteen kuin että tuorejuusto ja salaatti lohen sisälle.

Ja parastahan tässä oli, että tuo maistui aivan unelmalta ja siinä oli kasviksia laskematta kaloreita vain 320 ja tuskin noista kasviksista hirveen paljon päälle tulee. En tiedä oonko ikinä syönyt iltapalaa, joka ois noin terveellinen ja hyvänmakuinen! Oli jotenkin mukavaa päättää päivä hyvään ateriaan, kun päivä oli muuten ollut vähän mitä oli.

Liikunnasta pidin tänään välipäivän, koska olin, kuten eilen arvelinkin, hyvin kipsissä eilisen kahvakuulatreenin jäljiltä. Selkä on niin kipeä, että hyvä kun suorassa pystyy seisomaan. Huomiseksi sen on sitten paras hellittää, sillä huomenna ajattelin siivota ja huomenna ois myös edessä uus kahvakuularääkki :D

Mutta sitten siihen, miksi päivä oli mitä oli. Sain tänään nimittäin tietää, etten päässyt siihen työpaikkaan, mihin olin ollut haastattelussa. Ja sellainen päivä ei koskaan ole kiva päivä. Taas sitä on koko päivä vellottu ajatuksissa, että miksi minä en ihmisenä kelpaa? Miksi pääsen aina haastatteluihin, eli olen näytöiltäni ja ansioiltani tarpeeksi hyvä, mutta sitten haastattelussa jokin menee päin mäntyä ja en tulekaan valituksi. Näin on käynyt nyt 4 kertaa tämän 5 vuoden aikana, mitä olen ollut oikeustieteellisessä sisällä. Takana on haastattelut 3 syyttäjänvirastoon, 2 asianajotoimistoon ja 1 käräjäoikeuteen ja ainoastaan viimeiseen pääsin ja sinnekin varmaan siksi, että menin sinne ilmaiseksi, eli tekemään sitä 3 kk harjoittelua. Ilmainen työvoimahan aina kelpaa.

Kuitenkin olen aina saanut erinomaiset työtodistukset niistä työpaikoista joissa olen ollut (= työharjoittelut: kauppa, pankki, käräjäoikeus ja työpaikkana kaupunki ja lehtien jakaminen.) Kaupungilla oltiin niin tyytyväisiä minun työpanokseeni, että kun seuraavana kesänä ei arpa suosinut minua, mutta valittu henkilö sairastui, niin minua pyydettiin kesken kesän extempore töihin ja esimies sanoi soittaneensa juuri minulle, koska oli juuri minun panokseeni tyytyväisin. Että niin, mikä niissä työhaastatteluissa menee päin mäntyä?

Olen vakavasti miettinyt, jo monta vuotta, että olenko oikeasti soveltumaton juristiksi? Täytän kyllä kaikki muut vaatimukset (olenhan huolellinen, tarkka, ahkera, oma-aloitteinen, pitkäjänteinen, oikeudenmukainen, päämäärätietoinen, tulosta tekevä, tavoitteisiin pääsevä...), mutta minä en ole kovin "jäyhä". Siis sellainen erityisen hillitty ja hallittu ja viileä. Minä olen vähän tällainen eläväisempi persoona ja vaikka osaan kyllä käyttäytyä esimerkiksi oikeussalissa asiaankuuluvasti, niin perusluonnettani en vain pysty pitkällä tähtäimellä peittämään. Minä olen myös innokas. No totta männynkävyssä olen innokas, kun olen unelma-alallani ja pidän ihan oikeasti näistä töistä tosi paljon! Mutta ennen erästä tyrmäystä työhaastattelun jälkeen, en tiennyt, että on jotenkin paha asia olla innokas. Nyt tiedän :( 

Ymmärtänette siis, että ihan pikkuisen harmittaa, että on opiskellut jotain alaa 6 vuotta ja pitää siitä ihan todella, mutta sitten käy ilmi, ettei ihmisenä, persoonana ole soveltuva alalle. Olisiko joku voinut kertoa tämän aikaisemmin? Tai kertoisiko joku, miksi ylipäätään juristien pitää olla niin "jäyhiä" että asiakkaat suunnilleen pelkäävät heitä? Miksi ei voisi olla tällainen helposti lähestyttävä juristi, joka osaa kyllä asiansa, mutta jota ei tarvitse pelätä? Ei voi tietää.

Ja sitten, kun se nyt tän blogin aiheeseen kuuluu ja on tämä elämäntapamuutos meneillään, niin otetaanpa kissa pöydälle. Vaikuttaako ylipaino kuinka paljon työpaikan saamiseen? Poliittisesti korrekti vastaus tähän on, että ei vaikuta, ei etenkään tällä alalla, jolla tehtävä työ on kokonaan aivotyötä. Mutta onko se todellisuutta vastaava vastaus? Etenkin kun juristikollegani ovat lähes poikkeuksetta hoikkia ja erittäin hyvännäköisiä. 

Oikeasti, yritin löytää sitä riemurasiassa ollutta osuvaa sarjakuvaakin tähän, mutta en löytänyt sitä uudestaan. Kyseisessä kuvassa oli 3:n kuvan sarjakuva. Ensimmäisessä oli otsikkona "law school" ja sitten siinä oli miespuolinen tyyppi joka totesi "blaah, another hot girl", sitten oli kuva jonka otsikkona oli "med school" (suom. lääkis) ja miespuolinen tyyppi hymyilemässä "hey, a hot girl". Viimeisessä kuvassa oli otsikkona "Tech school" (en ole varma menikö kirjoitusasu nyt oikein, mutta "insinöörikoulusta" siinä kuitenkin oli kyse) ja siinä oli miespuolinen tyyppi joka suunnilleen tiputti silmänsä päästään ja puhetekstinä oli "a girl!". 

En tiedä miten hyvin nuo toisten koulujen jutut pitävät paikkaansa, mutta oikiksessa tosiaan on lähes pelkästään sellaisia ulkoisestikin upeita ihmisiä. Sitten pari tällaista sotanorsua niin kuin minä siellä seassa pomppimassa, mutta muuten siis kyseessä ei ole millään muotoa normaalien ihmisten koulu, vaan siellä on jotain ihme yli-ihmisiä, jotka ovat täydellisiä kaikessa muussa, paitsi luonteeltaan (joskus nimittäin näillä täydellisillä ihmisillä on hieman keltaista nestettä päässä). Ja suurin osa muista siis on sellaisia hillittyjä, hallittuja ja arvokkaita. Kaikkea sitä mitä juristin oletetaan olevan ja mitä minä en ole. Ja tämä pistää aina säännöllisin väliajoin masentamaan.

Jos vaikka ajan kuluessa saisinkin painon tippumaan ja se ei olisi enää syy (enkä siis ole varma, onko se sitä tälläkään hetkellä, mutta pidän sitä mahdollisena), niin edelleen jää voimaan tuo, että minun perusluonteeni on niin kovin kaukana siitä, mitä juristien oletetaan olevan. Ja tämä on tänään (Taas. Tämä tapahtuu aina, kun saan kielteisen vastauksen työhaastattelun jälkeen) hieman syönyt minua.

Pidän kuitenkin positiivisena, että hoidin tämän lähinnä murjottamalla yksinäisyydessä enkä lääkinnyt surkeaa oloani ruualla. Vaikka tuo iltapala olikin aika ruhtinaallinen, niin se oli kuitenkin ollut suunnitelmissa jo eilen, että käyn hakemassa täksi illaksi jotain muuta syötävää kuin omenaa ja proteiinijuomaa. Eilen nähkääs oli niin nälkä illalla, ettei mitään rajaa. Join sitten illalla kupin teetä, mutta ei se "lämmittänyt" kuin ehkä tunnin. Yöllä sitten näin taas painajaista, että olin kaupassa hakemassa karkkia :D Mikä on vähän ihmeellistä, koska sipsit ja suklaa ovat minun paheistani pahimmat, eivät karkit.

Tällaista tänään. Saa muuten kommentoida mielipiteitä aiheesta ylipaino ja työnsaanti, jos aiheesta omaa mielipiteitä tai tietoa.

Päivä 3

No niin, katsotaas tuleeko tästä mitään. Meinaan vaan, että kädet tärisee siihen malliin, että... 

Tuli siis tuossa iltasella kahvakuulailtua pitkästä aikaa ja voi tuska, kun oli rankkaa. Kaloreita kului 37 minuutin sessiossa yli 400 ja maksimisykkeet oli yli 170. Päätelkää siitä. Niin ja yhtälöön voi myös lisätä sen 3 kuukauden tauon lihaskuntoharjoittelusta, joten taas piti alkaa lähes nollasta rakentamaan. Parille seuraavalle päivälle odotettavissa hillittömät vatsalihas-, selkälihas- ja käsilihaskivut.

Kahvakuula on siitä jännä laji, että se on yhtä aikaa todella rankkaa lihaksille, kaiken lisäksi monille lihaksille yhtä aikaa, ja siinä on syke todella korkea. Kaiken kaikkiaan siis todella tehokas treenimuoto ja sopii kiireisillekin ihmisille, koska tätä voi tehdä kotona haluamaansa aikaan. Suurin tästä lähtevä ääni on oma ähinä, puhina ja puuskutus. Edellyttäen siis, että ote säilyy, eikä kuula tipu lattialle, lennä ikkunasta ulos tai muutenkaan tömähtele mihinkään.

Minulla on tuollainen 10 kilon kuula ja luulen, että rehellisesti todettuna se on mulle liian painava. Toisaalta, eipä tarvitse heti olla vaihtamassa kuulaa painavampaan, kun tämä tarjoaa haastetta ihan tarpeeksi.

Minä en saa tehtyä tällä kunnollista jalkatreeniä, kun sellaisiin kyykkyihin tämä on aivan liian pieni paino ja sitten niissä liikkeissä, mitkä kohdistuu myös jalkoihin, kunto loppuu yleensä selästä ja käsistä kauan ennen kuin jalkalihakset edes huomaavatkaan, että tässä tehdään jotain. Mulla on kyllä kehossa kauhea lihastasapainon puute. Supervahvat jalat ja sitten todella heikko keskivartalo ja kohtuulliset käsilihakset.

Tilasin tämän kuulan netistä ja sen mukana tuli sellainen "jumppadvd". Eli aina kun teen kahvakuulatreenin, kytken ipodin tietokoneen kaiuttimiin ja valkkaan sieltä treeni-soittolistan ja laitan sitten dvd:n pyörimään kannettavalle niin, että se on äänettömällä. Ja sitten vaan yritän parhaani mukaan tehdä perässä. Liikkeitä on 13, yhtä liikettä tehdään (lue: yritetään tehdä) minuutin ajan ja sarjoja on kaksi. Eli ensin kaikki liikkeet läpi ja sitten kaikki liikkeet läpi uudestaan. Alkuverryttelyineen tähän menee 37 minuuttia. Aina liikkeiden välillä on sellainen juttu, missä näytetään, mikä seuraava liike tulee olemaan ja mihin lihaksiin se vaikuttaa. Esimerkiksi aivan killeriliike, joka tappaa keuhkot ja suurimman osan lihaksista, on sellainen jossa kuulaa roikotetaan ensin jalkojen välissä ja sitten se heilautetaan siitä pään päälle. Jalat on mulla ainoat, jotka ei kuole tuohon liikkeeseen. Niin ja tietenkin se käsi, missä kuula ei juuri sillä hetkellä ole, sekin on hengissä. Kunnes tulee sen vuoro.

Siihen nähden miten vaikeaa tämä oli, tulee kyllä tarpeeseen alkaa aktiivisesti tekemään näitä harjoituksia. No pain, no gain!

Sitten ruokatouhuihin:

- aamupala: 250 g rahkaa, noin 1 dl mustikoita ja vähän yli rkl pellavansiemeniä

- lounas: sama kuin eilen, eli fajitakanaa 200 g ja salaattia (jäävuorisalaatti, kirsikkatomaatteja, keltaista paprikaa ja punasipulia)

- iltapala: 1 omena kuorineen ja proteiinijuoma

Tänään oli ensimmäinen päivä, kun herkut kävi mielessäkään. Piti oikein pysyä poissa sellaisten kuvien ääreltä, jossa olisi ollut herkkuja. Minuun pätee sellainen poissa silmistä, poissa mielestä-jutska. Siksi minulla paras tapa välttää herkkuja on jättää ne kauppaan ja olla katsomatta tv:tä. Ei sillä, ei minulla tv:tä olekaan... 

Näin myös viime yönä painajaista, että söin herkkuja ja tämä oli heti alkuunsa pilalla :D Mutta ei kuitenkaan vielä esiintynyt mitään hillittömiä himoja. Yleensä ne tulevatkin vasta siinä viidennen - kuudennen päivän tienoilla. Ja sitten kun noin kaksi viikkoa on pysynyt ruodussa, ne lakkaavat häiritsemästä ja on jopa mahdollista olla samassa tilassa sellaisen ihmisen kanssa, joka syö jotain herkkuja ja pystyy olemaan itse koskematta niihin.