Päivät 18 ja 19

Paino jatkaa edestakaisin keikkumista ja nyt alkaa jo olla aika toivoa, että toivottavasti tästä viikosta tulee EDES plusmiinusnolla-viikko eikä plussaviikko.

Torstaina ruuat olivat:

- aamupala: 1 dl mustikoita, partista, vähän vaniljakastiketta ja pellavansiemeniä

- lounas: annos lassakaa (kuvassa, eikö olekin ihanan näköistä? Maistui kuitenkin jostain syystä nyt paremmalta kuin sillä kertaa, kun sen tein), jälkiruuaksi kindermuna

- välipala: 100 g suklaakarkkeja (nää on mun pääsiäiskarkkeja)

- päivällinen: subwayn kanateriyakisalaatti (kanateriyakia, juustoa, jäävuorisalaattia, paprikaa, herkkukurkkua, oliiveja, jalapenoa ja southwest-kastiketta)

 Tänään puolestaan on mennyt:

-aamupala: 1 dl mustikoita, partista, vähän kermaa ja pellavansiemeniä

- lounas: (kuvassa) 200 g porsaanleikettä, maustevoita 4 nappia, jäävuorisalaattia ja vesimelonia

- välipala: 50 g suklaamuna ja loput niistä karkeista (taas todistettiin, ettei mulla vaan mikään muu herkku säily kaapissa kuin se tumma suklaa)

- iltapala: 1 omena kuorineen ja n. 200 g mämmiä + vaniljakastiketta, 3 palaa kipparijuustoa

Lassakasta on todettava, että maustaminen on tosiaankin A ja O, koska karppihan ei voi käyttää ollenkaan ketsuppia, koska ketsupissa on sokeria. Sitten noista maustevoinapeista kerrottakoon, että ne ovat todennäköisesti tuon ruuan se osanen, joka pitää nälkää kurissa. Siksi ne ovat siinä, vaikka niissä itsessään onkin reippaanlaisesti kaloreita (ovathan ne oikeastaan pelkää rasvaa), mutta koska tuossa kokonaisuudessa muuten on kaloreita ehkä 400 (jos olettaisi, että 1 pihvi on n. 150 kcal), joten kokonaisuus on maustevoinapeista huolimatta aika kevyt.

Sitten niistä karkeista. Varmaan siellä nyt yksi jos toinenkin ihmettelee, että miksi ihmeessä "laihdutuskuurilla" oleva / muuten vaan itsensä pienentämistä yrittävä on ostanut karkkia, kun sillä on muutenkin ollut tässä niitä kissanristiäisiä herkkuineen? 

Vastaus on lyhykäisyydessään, että en ole laihdutuskuurilla, vaan etsin pysyvää kevyempää elämäntapaa. Ja en ajatellut elää loppuelämäni pääsiäisiä kokonaan ilman suklaamunia, joten siksi en niistä tinkinyt nytkään. Ostin pääsiäisnamuikseni kuvassa näkyvät jutut. 50 g suklaamuna, 20 g suklaamuna ja tuollainen 200 g karkkipussi. Olin ajatellut, että nuo kestäisivät koko pääsiäisen enkä muita herkkuja söisi (paitsi tietenkin jotain ruokaa huomenna valmistujaisissani ja sunnuntaina round 2:lla pitää katsoa voinko ottaa pelkästään kupin teetä vai otanko jotakin vähäsen. Niin ja tietysti huomenillalla menee vähän alkoholia). 

Noh, olisihan se pitänyt tietää, ettei tahdonvoima riittänyt kuin siihen, että nämä tuli syötyä kahdessa päivässä 5 päivän sijaan. "Pääsiäisherkuttelutarve" kuitenkin nyt tyydytetty, enkä koe, että menetän mitään, vaikken enempää suklaata syökään näinä jäljellä olevana 3 päivänä. Ajattelin myös, että voisin korjata tätä "damagea" vähän juoksentelemalla. Eli sen lisäksi, että juoksin tänään noin 50 minuuttia, ajattelin käydä juoksemassa myös huomenna aamulla ja sunnuntaina illalla. Kun noista herkuista tuli nyt hieman "plussakaloreita", niin yksi juoksulenkki kuluttaa aina sen noin 700-800 kaloria riippuen siitä, kuinka kova syke sattuu olemaan. Tänään meni vain 740 kaloria, mutta juoksu tuntuikin tosi kevyeltä ja oisin juossut normaalia pidemmästi ellei niin sanotusti luonto olisi kutsunut ja piti ottaa suorastaan spurtti kotiin.

***
Illalla tehty täydennys:

Juup, eli protskujuoma vaihtui mämmiin, tulipa nyt sitten sitäkin syötyä. Ei tartte toiste, oli se sen makuista :D

Ja hitsit, melkein unohdin kirjata ne 3 juustoviisua. Tässä kyllä huomaa, että vaikka ei edes yritä huijata, niin alitajunta yrittää :D Kun jokainen suupala pitää kirjata, ei se olekaan niin helppoa touhua vaikka minäkin syön vain 3 kertaa päivässä.

Päivät 16 ja 17

Ei mitään ihmeellistä tapahtunut, joten kirjoitan nyt taas kahdesta päivästä kerrallaan. Eilen ei tullut liikuntaa harrastettua, mutta tänään tein aamulla kahvakuulatreenin.

Eilisen murkinat olivat:

- aamupala: 1 dl mansikoita, partista ja vähän vaniljakastiketta

- lounas: n. 300 g loimulohta, jäävuorisalaattia ja fetaa

- iltapala: 1 omena, macadamia pähkinöitä, kupillinen teetä ja 10 g tummaa suklaata

Tänään puolestaan:

- aamupala: 1 dl mansikoita, partista, vähän vaniljakastiketta ja pellavansiemeniä

- lounas: lassakaa (eli käytännössä lasagnea, jossa oli pastan tilalla kesäkurpitsaa)

- välipala: kupillinen teetä ja 10 g tummaa suklaata

- iltapala: salaattia (jäävuorisalaatti, paprika, punasipuli ja kirsikkatomaatti) ja n. 100 g leipäjuustoa

Tein tosiaan tänään tuon lassakan ja se ei mennyt ihan niin kuin strömssössä. Harvoinpa alusta asti itse tehtävien ruokien kanssa ekalla kerralla meneekään. 

Maku ei hirveästi ollut mieleen, mutta on sanottava, että maku oli sellainen, kuin oli raaka-aineetkin ja kesäkurpitsasta on sanottava, ettei se maistunut taaskaan kerta kaikkiaan miltään, joten se kyllä käy pastan korvikkeeksi. 

No mikä tässä sitten meni pieleen? No pielessä se oli kahdesta syystä: 1) en pitänyt sen mausta 2) aivan liian vetistä. En tiedä välittyykö se tuosta kuvasta, mutta käytännössä nestemönjää, jossa lilluu kesäkurpitsaa, jauhelihaa ja sipuleita :D 

Nesteen osalta vaikuttavia syitä: maitoa oli liikaa (2 dl) ja käytin maustettua tomaattimurskaa, niin siinäkin oli nestettä. Korjaus ensi kerralle -> vähemmän maitoa ja tomaattimurskan sijasta tomaattipyrettä.

Maun osalta korjaus: vois ehkä ostaa siihen päälle jotain juustoraastetta + pitäisi oppia maustamaan. Mutta tässäkin mietin aidan alitusta. Olen koko elämäni syönyt knorrin lasagnea. Se oli sitä mitä äiti teki, se oli sitä mitä isä teki ja se oli sitä mitä itse tein aikuisena syödessäni vielä pastaa. Kun maustaminen meni noin pieleen, olisi kyllä houkutus ostaa se knorrin paketti, jossa on valmis maustepussi jauhelihalle. Käyttämättähän siitä jäisi ne pastalevyt, mutta muuten se voisi olla kokeilemisen arvoinen juttu.

Sinänsä tää ei aivan mahdottoman pieleen mennyt, koska maistui tämä näinkin paremmalta kuin esim. koulun yms. yleisten ruokaloiden lasagnet. Ongelmakohta on vaan sen jauheliha-sipuliseoksen maustaminen ja se, että mä kertakaikkiaan olen tottunut todella mausteiseen ruokaan. Ois varmaan pitänyt heittää sekaan tabascoa ja ostaa muutenkin vahvempia mausteita. Mutta joka tapauksessa ruoka, jota pitää kehittää, koska uskon, että kun löydän oikean yhdistelmän mausteita, tää on tosi hyvää. Ja on tosi ihanaa välillä syödä sillai "oikeasti lämmintä ruokaa". 

Mun alkuperäinen ajatus oli, että puolilautasta salaattia ja puolilautasta lassakaa, mutta koska se oli lähes keittoa, jätin salaatit iltapalajuuston yhteyteen. 

Tänään taas sulkahattuun, että vakavamman puoleinen herkkuhimo torjuttu. Tein sen virheen, että rupesin miettimään pääsiäistä ja suklaamunia (oon luvannut itselleni pääsiäisen kunniaksi viikonloppuna vähän suklaamunia) ja siitä se ajatus sitten menikin sipseihin ja argh, mitä tuskia. Korjasin sitten tilannetta keittämällä kupin teetä ja syömällä palan suklaata. Ja soittamalla yhdelle ystävälleni pitkästä aikaa. Hänen kanssaan tulikin turistua sitten puhelimessa niin kauan, että oli aika laittaa iltapalaa, joten herkunhimo meni ohi. Jos oisin sortunut, niin se ois varmaan ollut tylsyyteen syömistä. Ja sitähän mä tässä itselleni yritän opettaa, että tylsyyteen ei syödä herkkuja.

Sitten tässä on saanut pari päivää kestää +merkkisiä lukemia vaa'alta. Kauan se menikin hyvin, että oli joka päivä tasaisesti miinusta (ja yhtenä päivänä pysyi samassa), mutta sitten lauantain (se muffinssi ja juustokakun palanen) jäljiltä oli + 200 g, mitkä tosin sain pois maanantaiksi. Mutta maanantaina söinkin sitten sen 30 cm subin (eli sen patongin verran hiilareita) ja tiistaina olikin riemukas palaute: + 0,5 kg! Eilen en mielestäni syönyt mitenkään kohtuuttomasti, mutta silti tänä aamuna oli taas + 0,1 kg. Raivostuttavaa. Tiedän, että nää on pieniä heittoja ja voi johtua nestetasapainosta ja suolen toiminnastakin, mutta kyllä nämä silti ärsyttävät. Ja aina tulee se epätoivo, että teenkö jotain väärin? 

Sitten sitä miettii, että syönkö mä liian vähän? Syönkö mä liikaa? Ja sitten jos syö liikaa ja entisestään lisää, niin sittenhän se vaan pahenee. Jos puolestaan syö liian vähän ja vähentää, niin sekin pahentaa. Vaikeaa!

Näissä tilanteissa tarttis vaan uskoa, että kyllä se siitä sitten. Mutta muistan kyllä viime syksyltä, että ensin meni 4 kiloa pois, sitten jumitti ehkä 3-4 viikkoa ja sitten hujahti toiset 4 parissa viikossa. Toivoisin niin, että nyt ei käy samalla lailla, mutta pelkään sen mahdolliseksi. Olen törmännyt sellaiseen väitteeseen, että keholla on joku muisti, että minkä kokoinen se on ollut ja se mielellään pysyy samassa painossa, missä se on kauan ollut. Niinpä minäkin pääsin äkkiä näihin lukemiin, missä hengasin koko viime vuoden. Olin siis koko viime vuoden tässä tai yhtä kiloa vähemmässä painossa. Ja tähän se jumitti syksylläkin. Kun tästä vaan pääsis yli, niin sitten sen pitäis taas mennä nopeampaa. 

Tää on taas näitä tilanteita, että järki tietää, mutta tunteet on silti epärationaaliset. Järki tietää, että näin käy aina välillä ja tunteet huutaa iik, mihin tää nyt kusee? Ja onnistuakseen, näistä on vaan päästävä yli, mutta sanottava on, että kyllä se sisua vaatii saada itsestään henkinen niskalenkki näissä tilanteissa. Puhumattakaan siitä, että jos tää pitkittyy. Helpot ajathan tässä ei oo tiedossa. Veli tulee huomenna pääsiäiseksi tänne (ja siis yhdistelmä minä, äiti ja veli on aina turmiollinen minun ja veljeni painoille), lauantaina on päivällä valmistujaisteni viettämistä isänpuolen suvun kanssa, lauantai-iltana lähdemme ystävien kanssa baariin (ja varmaan menee hieman alkoholia, joka on tietysti lihottavaa) ja sunnuntaina olisi luvassa sitten valmistujaiskahvit äidin puolen suvun kanssa (avioerolapsen ihanaa elämää tämäkin). Ja sitten on tosiaan se pääsiäinen. Ja mä haluan edes pari suklaamunaa.

Päivät 14 ja 15

No niin, toinen viikko vierähti sitten siinä. Kokonaissaldoksi tuli

 - 0,7 kg (otin hieman takapakkia niillä lauantain valinnoilla, mutta kokonaisuutena olen tyytyväinen). Ajattelen, että jos pudotusta on aina vähintään puoli kiloa, niin se riittää ja että kaikki sen päälle menevä on vain plussaa.

Sen sijaan liikuntojen määrään en ole tyytyväinen. Vähäisiksi jäivät ja viikon liikunnalla kulutetut kalorit olivat vain 1626. Tavoite olisi siis, että liikuntaa tulisi harrastettua vähintään 5 kertaa viikossa, joista 3 olisi kahvakuulaa. Tässä nyt vaikutti, että pidin maanantaina vapaapäivän, ku sitä oli edeltänyt kolme treenipäivää. Ja sitten tein taas kolmen treenipäivän putken ja pidin perjantain vapaapäivänä. Enkä sitten ehtinytkään harrastaa liikuntaa lauantaina ja sunnuntaina liikuntaa, kun lauantaina oli niin kiire ja sunnuntaina menikin ystävien kanssa niin pitkään, etten sitten lähtenyt enää juoksemaan, ettei yöunet täysin mene. Yleensä mulla on niin, että yritän ajoittaa liikuntani loppumaan viimeistään 20.30 ettei liikunnasta aiheutuva virkeys vie yöunia.

Nyt enemmän liikuntaa harrastavat varmaan ihmettelevät miksi pidän taukopäivän aina kolmen perättäisen treenipäivän jälkeen? Mun pääasialliset lajit on tällä hetkellä kahvakuula ja juoksu. Molemmat ovat sellaisia, että mulla on suorituksen aikainen syke yleensä yli 180. Ja molemmat ovat sellaisia, että niissä joutuu lihakset koville. Kahvakuulassa jo ihan sen toiminnan luonteen takia ja juoksussa sen takia, että jalkalihasressukkani joutuvat kannattelemaan tätä noin 30 kilon ylipainoa. Ajattelen, että tämä yhtälö on keholle aika raskas, joten siksi pidän välillä taukopäiviä, että keho ehtisi vähän palautua.

Sunnuntain murkinat olivat:

-aamupala: 1 dl mansikoita, partista ja tilkka vaniljakastiketta (sitä jäi siitä jäähdykkeen tekemisestä ja kerma on loppunut, joten kadotan sen menemään näin) sekä pellavansiemeniä

- lounas: kanateriyakiwokkia

- välipala: kuppi teetä mustana ja noin 2,3 dl jäähdykettä

- iltapala: 1 omena kuorineen ja proteiinijuoma

Tänään puolestaan meni:

- aamupala: 1 dl mansikoita, partista, tilkka vaniljakastiketta ja pellavansiemeniä

- lounas: 30 cm kanateriyakisubi (hunajakaurapatonki, kanateriyakia, aurajuustoa, normijuustoa, jäävuorisalaattia, paprikaa, suolakurkkua, punasipulia, oliiveja, jalapenoa ja southwest-kastiketta)

- iltapala: 1 omena kuorineen (huom. ei ollut nälkä, mutta söin kuitenkin. Toi subi pitää tosi hyvin nälkää.)

Kamera oli sitten perinteisesti kotona, joten napsin tuon kuvan subwayn nettisivuilta. Olin tosiaan päivällä hoitamassa asioita kaupungilla, joten poikkesin sitten subiin ja valitsin salaatin sijasta patongin, koska patonki on salaattia helpompi syödä siellä paikan päällä. (nehän siis asettelee aina sen salaatin aina silleen kauniisti ja mä tykkään syödä sen sillai, että kaikki ainekset on sekaisin ja ei kiinnosta julkisella paikalla ruveta myllertämään sitä... :D ) Tässä on myös se, että vaikka muuten mä karppaan, teen joskus tällaisia pieniä poikkeuksia kokojyvän suhteen, koska olen huomannut, että jotain siinä on sellaista, mikä estää ns. suonenvetoja eli lihaskramppeja. Viljan jättämisen huono puoli siis lihaskrampit. Toisaalta, olen kyllä käyttänyt myös enemmän d-vitamiinia kuin koskaan ennen (koska siitä kasvaa hiukset tosi hyvin!) ja se puolestaan vaikuttaa ilmeisesti jotenkin kalsium-magnesium tasapainoon. Eräs liikuntaa harrastamaton karppaava tuttuni sanoi myös, että hänellä on lisääntynyt lihaskrampit kun hän on lisännyt d-vitamiinin käyttöä ja hänellä siihen oli sitten tepsinyt magnesiumin lisääminen. Mielenkiintoista. 

Mutta eipä sitä tiedä mistä nää johtuu. Ennen jalkahässäkkää mulla ei koskaan ollut kramppeja ja sen jälkeen niitä on ollut suhteellisen usein juurikin sen leikatun jalan pohkeessa, ei missään muualla. En ole havainnut yhteyttä liikunnan ja kramppien välillä. En ole oikeastaan havainnut yhteyttä kramppien ja minkään välillä, mikä on vähän ikävää, koska mä ihan oikeasti pelkään tosi paljon niitä kramppeja, kun ne sattuu niin hirveästi, niitä ei saa loppumaan millään ja sitten puoleen päivään ei voi laskea kantapäätä alas -> käveleminen on tosi mahtavaa. 

Eiku niin joo, ei pelkästään pohje, myös leikatun jalan ison varpaan viereinen varvas. Siinä rupeaa yleensä vetämään suonta kun olen vesijuoksemassa tai uimassa. Ja sitten mä aina suunnilleen meinaan hukkua, kun on tietenkin pakko tarttua siihen varpaaseen molemmilla käsillä ja vajota pinnan alle... :D Onneksi mä oon niin iso, että mä kellun hyvin, niin en kuitenkaan koskaan mene kauaksi pinnasta. 

Siinä onkin muuten miettimistä, miten sitten on tarkoitus pysyä pinnalla jos on hoikempi?

Päivä 13

Ai tää oli päivä 13. No sujuikin sitten sen mukaisesti. 

Selvisin mielestäni hyvin ystäväni synttäreistä, kun otin siellä ainoastaan kuvassa näkyvät jutskat. Eli pieni cupcake, pala pätkisjuustokakkua ja lasillinen stevialla makeutettua jaffaa. Oli kyllä vaikeaa valita, että mitä ottaa, kun siellä oli tarjolla toinen toistaan ihanampia juttuja ja olin jo etukäteen päättänyt, että otan vain kahta sorttia pienen palan. 

Noh, päivä oli sitten sellaista sinkoilua, että jäi liikunnat väliin. Meinasin ensin aamulla, mutta sitten tajusin, että ei hemmetti, mulla menee siihen pykälän tekemiseen niin kauan, että no bonus ja liikuntaa kerkeen ensi viikolla, mutta pykälän lupasin sunnuntai-illaksi, kun se lakialoite mihin se tulee, annetaan ilmeisesti ensi viikolla. 

Eli ei liikuntaa ja oheisessa kuvassa olevat herkut nassuun.

Eikä tässä vielä kaikki. Tuli sitten illalla niin kiire siirtyä paikasta toiseen, että unohdin kotiin proteiinijuoman ja omenan, jotka olivat alkuperäinen iltapalasuunnitelmani. Unohdin myös kameran, jälleen kerran. Kuka käski purkaa sitä laukkua siinä välissä? Pitäiskö munkin harkita "pysyvää käsilaukkua", kuten esimerkiksi äidilläni on. Pysyvällä tarkoittaen siis sitä, että siellä on aina tarpeelliset tavarat sisällä, eikä tätä mun meininkiä "hmm.. minkä laukun otan ja mitä mä tarvin sinne sisään..." Ja kun terveellinen iltapala unohtui, kuvioon tuli sitten 4 kpl 75 g kokoista paneerattua (pahapaha!) valkohomejuustopalleroa äidin pakastimesta. Että hip hei, mielenkiinnolla odotan puntarin tuomiota huomisaamulta! 

Kaikeksi riemuksi huomenna on vähän saman tyyppinen sinkoilupäivä. Ensin pitäis ihan todella saada valmiiksi se pykälä (johon tein tänään 1 ja 3 momentit, mutta 2 momentti useine teonkuvauksineen puuttuu) ja sitten on taas ystävämiitinki. Kova aikomus olisi käydä illasta juoksemassa, mutta sen edellytyksenä on, että pykälä valmistuu aamulla. Eräs hoikka ystäväni kerran sanoi minulle, että nää on valintoja, kun valitin, etten kerkeä kuntoilla, kun oikiksen kanssa oli niin kiirettä. Onhan ne ja koska elämäntapajutskat ovat pitkäjännitteisiä asioita, yksittäisissä ristiriitatilanteissa mulla menee aina "työjutut" (siis ne mistä mulle joko maksetaan tai jotka mä muuten oon luvannut tehdä) liikunnan edelle, koska pidän aina lupaukseni ja muutenkin "työjutut" vaikuttaa monesti monien muidenkin ihmisten elämään, joten jos se olisi kakkosena, pettäisin muiden ihmisten luottamuksen.

Kokonaisuutena päivän syömiset:

- aamupala: 1,5 dl mansikoita (hei vaihtelua!), partista, kermaa ja pellavansiemeniä

- lounas: kanateriyakiwokkia (kanaa, kesäkurpitsaa, paprikaa, punasipulia, neulapapuja ja teriyakikastiketta)

- välipala: pieni cupcake, pieni pala pätkisjuustokakkua, 2 dl stevialla makeutettua jaffaa

- iltapala: 300 g paneroitua valkohomejuustoa

Noh, tästä ei voi kuin nousta! Joskus on vähän vaikeampaa.

Päivä 12 + astioista

Tänään värkkäsin pitkästä aikaa "kanateriyakiwokkia" ja muistin sitten syödessäni, miksi siitä on pitkä aika kun tätä viimeksi tein. Tässä ruuassa maustaminen on nimittäin taitolaji. 

Valmistus on kaikessa yksinkertaisuudessaan helppoa: 

paista kana ja lisää sekaan pilkotut kesäkurpitsa, paprika, punasipuli ja neulapavut. Vaikeus alkaa kohdasta "mausta sörsseli syötäväksi". Nyt tuli liikaa tuota kastiketta, joten se on vähän liian makeaa, mutta no can do, tätä syödään nyt sitten kolme päivää.

Voisi ehkä kokeilla jotain muitakin maustamiskeinoja. Mitenkähän esimerkiksi soijakastike ja vaikka jotain maustetta perään toimisi? Täytyy vähän kehitellä. Alunperinhän keksin tämän, koska subwaysta saa patonkeja ja salaattia kanateriyakilla ja se on ehdoton lempparini, joten ajattelin, että tämä voisi toimia. Ja on se pari kertaa aeimmin toiminutkin, mutta nyt meni maustaminen päin mäntyä niin... kokeilen ensi kerralla jotain uutta. 

Tämän päivän murkinat olivat siis:

- aamupala: 1 dl mustikoita, partista, kermaa ja pellavansiemeniä

- lounas: annos kanateriyakiwokkia. Ei erikseen kasviksia, koska tuo sekoitus itsessään koostuu enimmäkseen kasviksista (kesäkurpitsa, paprika, punasipuli, neulapavut).

- iltapala: proteiinijuoma + 1 omena kuorineen

Hei ja sulkahattuun! Kaapissa on suklaata, siis sitä tummaa suklaata, mitä ostin eilen, enkä minä koskenut siihen tänään ollenkaan! Eikä edes tehnyt mieli herkkua tänään. Jee!

Eilen tein kahvakuulatreenin ja tänään pidin sitten välipäivän liikunnasta.

Sitten voisikin ottaa aiheen astiat viimeinkin käsittelyyn. On pitänyt jo pari päivää :) 

Siinä missä asuntoni onkin vähän sekamelska, astiastoni ei ole, vaan olen vuosien varrella koonnut kokoelman Arabian KoKo-astioista ja pidän kokoelmastani ihan todella. Olen siitä outo otus, että kauniit astiat saavat minut hyvälle mielelle ja tykkään katsella niitä :D Tykkään KoKo:sta koska se on värikäs ja siinä pystyy yhdistelmään osasia erilaisiksi kokonaisuuksiksi. Niin kuin esimerkiksi yllä olevassa kuvasta voi havaita, syntyy eri kokonaisvaikutelma riippuen siitä minkä väriseen aluslautaseen kupin yhdistää. Huomaan syksyisin ja talvisin käyttäväni paljon ruskeaa aluslautasta ja keväällä ja kesällä sitten raikkaampia kokonaisuuksia.

Teekupposten lisäksi löytyy sitten 8 kpl tuollaisia pieniä jälkiruoka/aamupalakulhoja 2,5 dl tilavuudessa, 4 kpl isompia kulhoja 0,5 dl tilavuudessa, jotka ovat oikein hauskoja astioita keittoruuille tai sitten omenapuurolle. Nyyh, sitä mä muuten kaipaan. Sellaista maidosta, omenasta, kaurahiutaleista, sokerista ja kanelista tehtyä ihanuutta. Ehkä mä joku kerta tietoisesti herkuttelen tekemällä sitä... :D

No mutta, pääsyy astioideni esittelylle ei ollut se, että ne ovat taivaallisen ihania, vaan se, että ne ovat myös oikean kokoisia. Astioiden koolla on nimittäin merkitystä siihen, minkä kokoisia annoksia tulee lappaneeksi suuhunsa. Tuon lautasen läpimitta on 23 cm ja se on tietääkseni pienimpiä markkinoilla olevia ruokalautasia. Eli vaikka mun ruokakuvat joskus näyttävätkin siltä, että sitä on kamala määrä, niin se on osittain optinen harha, koska lautanen on niin pieni. Toinen syy on tietysti se, että koska pääsääntöisesti syön vain 3 kertaa päivässä ja usein vain yksi niistä ruuista on "ateria", niin silloin se ateria on tilavuudeltaan vähän isompi kuin mitä todennäköisesti on niillä ihmisillä, jotka syö kahdesti päivässä aterian ja siihen päälle vielä mahdollisesti välipalan ja iltapalan.

Hyvä on myös tuon pienemmän kulhon tilavuus. Oikein pätevä aamupalalle ja sitten satunnaisiin jälkiruokiin, niin kuin nyt esimerkiksi siihen jäähdykkeeseen, jota värkkään taas sunnuntaiksi. Edelliselle vieraalle se kelpasi jopa jäisenäkin, joten kehtaa kokeilla toisillekin ihmisille :) 

Ja sitten vastaavasti, hyödyllisten aineiden nauttimisastioiden pitää olla isoja. Tadaa: se on mun jäänallemuki. (jäänalle on sympaattisempi kuin jääkarhu) Eli mun "vesilasi". Se vetää puoli litraa ja se on ollut koko opiskeluaikani mun vierellä suurimman osan päivästä ja sitten mä hörpin siitä vettä menemään vähän väliä. Jotenkin mulle on muodostunut tavaksi, että aina jos on jokin haastava ajatusongelma, niin minä juon vettä. Voitte kuvitella, että tuota tarvittiin, kun tein gradua. Kesätöissä mulla oli vastaavasti sitten vesipullo jatkuvasti työpöydän kulmalla. 

Juon ihan hirveästi vettä, varmaan keskimäärin 4-5 litraa vuorokaudessa. Äidille kun kerroin tämän aiemmin, hän kauhistui ja käski vähentämään veden juontia. No minä sitten vähensin. Ja vetelin sitten aikani buranaa päänsärkyyn ja levolacia ummetukseen. Ja päätin, että juon vettä tasan niin paljon kuin hyvältä tuntuu. Niinpä siis palasin tuohon 4-5 litraan päivässä ja ei ole ollut ummetusta eikä päänsärkyä. Ja veikkaan, että se, että mulle riittää näin "vähäinen" määrä ruokaa, johtuu tästä veden juonnista. Nälkää siis en ole tänäänkään kärsinyt, vaikka taas näyttää määrät "paperilla" vähäiseltä. 

Sellaista tänään. Huomenna yritän selvitä leipomisintoisen ystäväni syntymäpäivistä mahdollisimman vähillä "vahingoilla" :D Wish me luck!

***

p.s Onko Joukolla muuten vielä jäänallemuki tallella? :)

Päivä 11

Nyt alkaa möröt hiipiä näköpiirissä. Herkkumöröt nimittäin. Jokainen joka on enemmän tai vähemmän riippuvainen herkuista, tietää, että kun niistä yrittää olla erossa ja onkin erossa, niin jossakin kohtaa tulee se hetki, kun niihin taas sortuu. Ja osa pelkää, että jos pitkittää kohtuuttomasti odotusta, niin sitten kun niihin sortuu, ostaa kerralla ankaran mätön ja joutuu taas ankaraan putkeen.

Noh, siellähän ne möröt nyt taas ovat, tässä parin päivän aikana huomannut, että ajatukset käyvät yhä useammin herkuissa, vaikka monta päivää meni kuin vettä vaan eivätkä ne edes käyneet mielessä. Tänään otin siis tietoisen riskin ja samalla kun hain postista oikeustieteen maisterin tutkintotodistukseni, nappasin mukaan kaupasta 100 g 70 % minttusuklaata.

Otin sitä välipalaksi teen (ilman makeutusta) kanssa yhden palasen, eli 10 g ja kaloreita siitä tuli sitten 60 kcal. Karppiruokavaliossa on periaatteessa sallittu tumma suklaa pieninä määrinä, kunhan prosentteja on se vähintään 70. Tämä oli nyt sitten sen mukainen ratkaisu ja yksi pala nyt tuskin maailmaa kaataa, mutta torjuu kyllä hyvin suklaanhimoa. Näinkin vahvassa suklaassa on tosiaan se etu, että se jotenkin puree paremmin himoon, kuin esimerkiksi maitosuklaa, jota onnessaan vetelisi vaikka sen 200g levyn jos saisi. Muistan kun serkullani oli kerran mökillä jotain venäjältä tuotua lähes 100% suklaata ja rehellisesti sanottuna ikinä en ole maistanut mitään niin kamalaa ja sen jälkeen ei pitkään aikaan tehnytkään mieli suklaata :D

Suklaan kanssa on siis joku kumma juttu, että sitä alkaa tekemään mieli, jos sitä ei ole saanut, mutta sitten juurikin tällainen palanen tyydyttää sen mieliteon. Suklaanhimo ei siis ole samanlaista kuin muiden herkkujen (etenkin sipsin, joillakin henkilöillä karkin) himo, joka vaatii tyydyttyäkseen melkoisen määrän herkkua. Noh, olen tyytyväinen tämän päiväiseen torjuntavoittoon.

Muuten tämän päivän murkinat olivat:

- aamupala: 1 dl mustikoita, partista, kermaa ja pellavansiemeniä

- lounas: fajitakanaa 200g, jäävuorisalaattia, tomaattia ja ananasta

- välipala: kuppi teetä mustana ja 10 g tummaa suklaata

- iltapala: proteiinijuoma ja 1 omena kuorineen

Ruokavalioni on nyt ollut erilaista kuin syksyllä, koska syksyllä söin selvästi rasvaisempaa ruokaa (esimerkiksi kerran viikossa rasvaista grillikylkeä n. 300 g) ja vähemmän hiilihydraatteja. Syksyllä en syönyt hedelmiä ollenkaan muuten kuin vähän vesimelonia salaatin joukossa. Nyt olen syönyt sitten vähärasvaisempaa ruokaa ja enemmän hiilihydraatteja, kun esimerkiksi tänäänkin meni purkillinen ananasta ja omena. Täytyy katsoa miten tämä toimii. Painon lasku hidastui jo, mutta on kyllä edelleen laskusuuntainen -4 kilossa mennään tällä hetkellä.

Täytyy todeta tästä rasva-hiilihydraattijutusta, että sitkeässä ovat vanhat uskomukset, tottumukset ja "yhteiskunnallinen painostus". Vaikka tiedän kyllä tarpeeksi kehon toiminnasta opiskeltuani asiaa syksyllä ja tiedän, että kun keho on ketoosissa, rasva suorastaan valahtaa kehosta pois, niin siltikin vielä joku pikkupiru päässä ajattelee, ettei ole niin kamalaa vähentää rasvaa ja lisätä hedelmiä, niin kuin minä nyt olen tehnyt. Ja siis fakta on, että minun kehoni nyt vaan on laatua paha insuliiniresistenssi, joten mitä vähemmän minulla menisi hiilareita, sitä parempi se olisi. Pitäis varmaan lukea taas se ruokavallankumous läpi, niin vois hakata itseään tieteellisillä faktoilla päähän, niin ei tarttis välittää yhteiskunnan painostuksesta. Siis sellaisesta hiljaisesta. Ei kukaan ole minulle tullut saarnaamaan, että syöt epäterveellisesti. Mutta joka paikka toitottaa, että leipä ja hedelmät on terveellisiä.

Minun fysiikan kannalta leipä ei ole, etenkin kun on epäilys siitä keliakiasta, joka pitäis kai ihan oikeasti kyllä testatakin. (asiasta lisää täällä: http://www.keliakialiitto.fi/liitto/keliakia/keliakia_sairautena/oireet/ ) Tai no mitä tuolla lueskelin, niin löytyisköhän sitä enää, ku mä oon käytännössä syönyt gluteiinittomasti tässä ties kuinka kauan. Eikä mulla ole ollut oireitakaan sen jälkeen, kun skippasin viljat. Eikä joku ohutsuolen tähystys kiinnosta...

Pahoittelen, sitä viime juhannusta. Silloin en vielä tiennyt, että se on vehnä joka mut tappaa ja lätyissä oli vehnää... Eli ruuassa ei ollut mitään vikaa, minun kehossa oli. Tää ei aina ole mulla ollut, mutta se on viimeisen noin vuoden aikana tullut. Aivan kuten mun "eläinallergiakin". Enkä tiedä yhtään, että miksi. Tänä juhannuksena tuon joka tapauksessa tuliaisina gluteenittomia jauhoja, että voin nauttia taas vaarin lätyistä :D Ne eivät maistu mitenkään erilaisilta suhteessa normijauhoihin. Tai eivät ainakaan maistuneet, kun hiihtolomalla tehtiin äidin kanssa niistä pannukakkua.

Ja mitä tulee lättyihin, niin ok, eivät ole karppiruokaa, mutta mä syön niitä vain kerran vuodessa juhannuksena, joten siihen tuskin maailma kaatuu :)

Päivä 10 + sisustamisesta

Ja hulabaloo jatkuu. Tuli sitten tosiaan minulle se tunnusmerkistön muotoilu. Jos maan hallitus tarttuu siihen, niin se lähtee lausuntokierrokselle yms. sitä muokkaavat sitten ammattilaiset, mutta mulle räpsähtäis nyt niinku tämä ensimmäisen version tekeminen. Jippii. On nimittäin ihan tosi vaikea juttu tehdä. Kaiken lisäksi just tällä viikolla umpeutuu suurimman osan käräjäoikeuksista haut, lauantaina on ystävän synttärit ja sunnuntaina puolestaan mun ystäviä tulee mulle kylään. Eli vielä 5 hakemusta (oon siis tehtaillut niitä tässä jo tällä viikolla enemmänkin ja ens viikolle jää vielä toiset 5, joissa hakuajat umpeutuu myöhemmin) käräjäoikeuksiin, uusi pykälä rikoslakiin ja noi sosiaalisen elämän jutskat ois loppuviikon ohjelma. Äiti ymmärrät varmaan miksi en nyt ehdi millään sinne Tampereelle :D

Jotenkin ihmetyttää taas tämä elämän perinteinen kulku, että välillä ei oo mitään ja sitten yhtäkkiä on niin paljon, että tuntuu, ettei mitään kerkeä. Mä harrastin tuossa monta kuukautta yksinoloa ja nyt on sitten jo 4 ystävähässäkkää tähän 2 viikon sisään. Mulla oli teoriassa aikaa 6 viikkoa hakea töitä, mutta käytännössä kun sain paperit (ja siis näin ollen kelpoisuuden virkoihin) 27.3. ja hakujen vip oli tosi moneen paikkaan 30.3. niin vähän haipakaksi meni tämäkin. Tiesin kauan, että annan graduni eduskunnalle ja medialle. Ja ne molemmat päättävät tarttua siihen just tällä viikolla. Tai no eduskunta tarttui siihen jo silloin viikko pari sitten, mutta pyyntö pykälän tekemisestä tuli tänään.

Tämän kaiken keskellä yritän sitten pitää huolta myös tämän elämäntapamuutos-projektin etenemisestä.

Tämän päivän ruokailut:

- aamupala: 1 dl mustikoita, partista, kermaa ja pellavansiemeniä (= vakioaamupalani, seoksen kokonaistilavuus noin 2,4 dl)

- lounas: fajitakanaa 250 g ja kreikkalaista salaattia

- iltapala: proteiinijuoma (1 dl proteiinijauhetta, 2 dl kevytmaitoa, 1 dl vettä) ja 1 omena kuorineen

Ja uskokaa tai älkää, mä halkean! Tää on joku outo juttu, ettei juoksulenkin (kävin siis illalla taas huitaisemassa 800 kaloria mäkeen) jälkeen ole nälkä. Söin kuitenkin proteiinijuoman ja omenan, ku aattelin, että muuten jää ruuat liian vähäisiksi ja nyt mä tosiaan halkean. Puh huh. 

Tähän vaikutti varmaan myös se, että kun päivällä kävin kaupassa täydentämässä salaattiaineksia, nappasin mukaan myös kivennäisvettä, jota sitten nautiskelin tuossa juoksulenkin jälkeen puoli litraa. Täytyy kyllä sanoa, että rankan juoksulenkin jälkeen mikään ei ole parempaa kuin kylmä vesi. Ja sitten jos saa maustettua kivennäisvettä limenpalasella, niin sehän on arjen luksusta!

Päivällä kerkesin myös hieman askarrella. Siis siinä vaiheessa, kun olin saanut mielestäni tarpeeksi monta työhakemusta tälle päivälle tehtyä ja ennen kuin tiesin, että lisänakki napsahtaa. Harrastan nimittäin valokuvausta ja erityisesti luontovalokuvausta. Niinpä minulla on kertynyt koneelle ties kuinka hirveästi valokuvia, joista osa on "ihan jees"-laatuisia. Olen jo hirveän kauan ajatellut, että pitäisi teettää niitä paperille ja laittaa seinälle. Nyt tällä viikolla sain sen viimein aikaiseksi. Hintaa kuville tuli naurettavat 3 euroa ja kuvat tulivat tänään postiluukusta, kun ne maanantai-iltana tilasin. Kävin sitten hakemassa prismasta sellaisen kehyksen (10 euroa, ei kaatanut kukkaroa, etenkään kun herkuttomuus säästää oikeasti rahaa tosi paljon!) ja asettelin kuvat siihen. Olin valikoinut kokoelmistani 9 minusta kivointa luontokuvaa ja nyt minulla on taas yksi lisäelementti luontoa kodissani. 

Tuo lumpeenkukka oli tosi monta vuotta paras minun ottama kuvani ja se kummitteli aina ylitsepääsemättömänä, mutta nyt viime loppukesänä/alkusyksystä olin ystäväni kanssa Himangan saaristossa retkellä ja venekarille sattui noinkin uskomattomat olosuhteet kuin noista kolmesta ylimmästä kuvasta käy ilmi ja pystyin viimeinkin ylittämään itseni. Vaikka ei siitä silti mihinkään pääse, että lumpeenkukka on kuvana edelleen lähes täydellisyyttä hipova. Aina välillä olen miettinyt, että pitäisikö minun teettää siitä tauluja ja ruveta myymään niitä ;D 

Tuon taulun tekeminen oli osa mun tän hetkistä sisustusintoa :) Kävin siellä Saijalla tuossa pari viikkoa sitten ja Saijan koti oli heti kuin jostain sisustuslehdestä. Niin upea etten ikinä ole ollut niin upeassa asunnossa, vaikka ystävälläni Sapilla onkin kyllä kova haastaja tyylikkyydessä. Piti sitten alkaa omaa murjua tuunaamaan, tämä kun on tällainen tilkkutäkki vailla päätä ja häntää. 

Mitään isoa ei tietenkään tässä opiskelijana/työttömänä ole voinut tehdä, mutta tällaista pientä yhdenmukaistamista olen harrastanut. Kukkiin piti vaihtaa multa joka tapauksessa ja ostaa uudet isommat ruukut, joten ostin ne valkoisina. Sitten tämän taulun kehys on valkoinen ja kirjahyllyni päällä olevat valokuvakehykset samaa sarjaa tän taulun kehysten kanssa. Etenkin niiden kehysten yhdenmukaistaminen teki aika paljon. Ja sitten toinen asia mitä tein, oli tavaroiden karsiminen kirjahyllyn päältä sekä ikkunalaudalta. 

Minun tyylini on sellainen aika minimalistinen: vain muutamia esineitä tasojen päällä, mutta sitten pidän siitä, että ne muutamat asiat ovat tyylikkäitä. Eli ne muutamat asiat ovat nyt esimerkiksi mariskooli, iittalan kivilyhdyt ja pieni laakea aaltomaljakko, johon tämä kaktuksentappajakin on saanut aikaiseksi rairuohoa :D Jossain vaiheessa, taas klassisesti "kun olen iso ja rikas juristi", aion yhdenmukaistaa kotini sisustusta siten, että koko sisustus koostuisi vain noin 4 väristä (vihreä, turkoosi, valkoinen ja beige). Se tekisi kodista niin paljon harmonisemman ja tyylikkäämmän näköisen. Olisi pitänyt tajuta tämä jo kauan sitten, kun aloin kerätä kasaan omaisuuttani. 

Nyt on tilanne nimittäin se, että kirjoituspöytä ja ruokapöytä ovat koivua, kukkatasona toimiva sohvapöytä erittäin tumman ruskea, kirjahylly ja lipasto jotain "kirsikkaa tai pyökkiä" tms. kuitenkin jotain keskiruskeaa sävyä. Ja sitten on yöpöytä joka on mäntyä. Nojatuolin nahka on maitosuklaan ruskeaa, verhot beiget ja viininpunaiset, matot vihreät ja siniset. Sängyn peite valkoinen, mutta siinä on mattojeni väriin sopivia vihreitä raitoja. Tyynyt sängyllä beigeä, punaista ja keltaista. Kauhea sekamelska siis. Jotenkin nyt on käry, että mihin suuntaan lähteä kehittämään, mutta tosiaan vielä ei asialle voi mitään. 

Mutta ainahan on hyvä unelmoida ja asettaa tavoitteita!