Päivät 50 ja 51, hyvin menee :)

Huoh, mitä ihmettä tää blogger taas sekoilee? Mä en jaksais näitä teknisiä ongelmia :( 

Tappelin 45 minuuttia että sain tän toimimaan, joskus vaan tietotekniikka ei nappaa sitten yhtään. 

Joka tapauksessa viime viikon saldoksi tuli -600 g pudotusta, vaikka kyseiselle viikolle sattui vappu herkutteluineen. Hyvä saldo mielestäni. Myös tämä viikko on lähtenyt käyntiin positiivissa merkeissä. Eiliseen nimittäin mahtui luontopolun kiertäminen, jonka ohessa valokuvausta ja sitten vielä vähäsen pyörimistä kaupungilla shoppailun merkeissä, vaikka minä en tällä kertaa mitään hankkinutkaan. Oikein mukavaa, jotenkin se luonto vaan aina virkistää ja oli ihana kuunnella lintujen laulua. 

Eilisen murkinat olivat vähän epätyypilliset:

- aamupala: 1 dl mustikoita, partista, 1 tl kookosöljyä

- välipala: 100 g lohiherkkua (kaupasta, siinä oli ainakin kylmäsavulohta, majoneesia ja punasipulia), 2 proteiinipatukkaa á 50 g

- välipala: pieni pyörremyrsky (suklaapehmistä, marenkia ja pätkistä)

- iltapala: 75 g kylmäsavulohta, 1 päärynä

Söin välipalan ennen kuin lähdimme luontopolulle, koska minulla oli jo silloin nälkä ja ajattelin, että teen jotain katastrofaalisia valintoja, jos annan nälän kasvaa hirmuiseksi. Sitten lämpimässä ja aurinkoisessa metsässä köpöttelyn jälkeen alkoi jäätelö kutsua... ja yritin minimoida vahinkoja ottamalla pienimmän mahdollisen annoksen. 

Illalla ois teoriassa pitänyt tehdä ruoka, mutta ei ollut missään vaiheessa niin nälkä, joten se jäi välistä ja söin vain iltapalan.

Tääkään herkuttelu ei kuitenkaan maata kaatanut, kun paino oli taas tänään tippunut suhteessa eiliseen 300 g. Mistä päästäänkin siihen, että niin kauan kuin se tippuu herkutteluista huolimatta, mä suon itselleni välillä herkkuja. Mun yksi kaveri ihmetteli, miten mä voin laihtua näillä herkkumäärillä ja mulle tuli heti päässä sellainen ajatus "ai näillä herkkumäärillä? Mähän oon jo rajoittanut ihan sikana!" :D Noh, kaveri on mua aika paljon pienempi ja mäkin joutunen vähentämään entisestään, kunhan tästä pienenen. 

Mut jollain tasolla tällainen "pieni" (en tiedä teistä, mutta mun mittapuulla mun herkuttelut on olleet pieniä. Tietenkin pois lukien se vappu) herkuttelu on toiminut mulla tosi hyvin. Ei oo sellaista oloa, että olisin jollakin surkuisalla kitudieetillä jonka loppumista odottelisin kello kaulassa, vaan on olo, että näinhän mä voin toimia loppuelämäni. Toisekseen, tälläista ei laske repsahtamiseksi eikä siten pääse tulemana sitä perinteistä ajatusta "no kun nyt kerran repsahdettiin, niin repsahdetaan sitten kunnolla", mikä johtaisi vaan mässäämiseen ja huonoon omaantuntoon. Vaikka eilen menikin jätski, mulla on ihan hyvä omatunto, koska se oli kuitenkin pieni jätskiannos ja mä olin sitä ennen kävellyt tunnin luontopolulla. Ja myös vaaka antoi synninpäästön. Yritän kuitenkin pitää jonkin tolkun näissäkin ja katsoa, ettei nyt kovin montaa herkuttelun sisältävää päivää mahtuisi viikkoon. 

Tämän päivän ruuat:

- aamupala: 1 dl mustikoita, partista, 1 tl kookosöljyä

- lounas: kaalipaistosta

- iltapala: 75 g kylmäsavulohta, 1 päärynä 

Päivitin tuonne yläbanneriin muuten yhden kuvan tuolta maanantain retkeltä. Sopii ehkä vuodenaikaan paremmin kuin se lumilautakuva ja lisäksi se on muisto kivasta päivästä :) One happy springday.

Päivät 48 ja 49, no pain no gain

No pain no gain, ei tuskaa, ei tulosta. Onneksi se ei ihan kokonaan pidä paikkaansa, kun ruokavaliona on karppaaminen, mutta kyllä tähän silti vähän tuskaa liittyy. 

Mä en nimittäin jostain syystä pidä tällä hetkellä yhtään kahvakuulatreeneistä. Ne on jotenkin tosi raskaita, happi loppuu koko ajan ja lihakset kuolee. Ja mulla on vain 10 kilon kuula! Silti näytän tuolta. Hikeä valuu niin paljon, että treenipyyhe on kirjaimellisesti litimärkä puolen tunnin jälkeen. Silti kahvakuulalla on vain tehtävä, koska se on tällä hetkellä mun lihaskuntotreeni ja mun kroppa tarvitsee lihaskuntotreeniä, koska se korjaa niitä ongelmia, joita mulla on tällä hetkellä hormonien toiminnassa ja toisaalta se myös korjaa edellisestä ongelmasta aiheutuvia ongelmia. Kaupan päälle sitten tulee kiinteytyminen ja lihaskunto. Plus yleinen vahvuus. 

Tällä viikolla sain taas kahdesti ruoskittua itseni tekemään kuulalla, vaikka olisi pitänyt kolmesti... Noh, pääasia kai, että edes yrittää ja saa loppuunsa jotain aikaiseksi. Kokonaissaldoksi tuli siis kuusi liikuntakertaa, 2 x kävelyä, 2 x kahvakuulaa, 1 intervallijuoksu ja 1 pyörälenkki.

On kuitenkin käynyt mielessä, että heti kun saa jotenkin selville miten nää rahakuviot menee, niin pitää harkita sitä kuukausikorttia salille. Kuntosalitreeni ei tunnu läheskään niin kuolemalta kuin kahvakuula :D Kuntosalilla kuolee vaan lihakset. Kahvakuulalla kuolee lihakset JA keuhkot. Tosin mun on kyllä rehellisesti todettava, että juoksu on sujunut paremmin kahvakuulatreenien aloittamisen jälkeen, joten varmaan mun keuhkotkin tarttee harjoitusta, niin ikävältä kuin se yli 170 sykkeellä puuskuttaminen tuntuukin. 

Lauantain murkinat olivat:

- aamupala: 1 dl vadelmia, partista, 1 tl kookosöljyä

- lounas: annos lassakaa, 10 g tummaa suklaata

- iltapala: 2,5 dl tomaattikeittoa, aurajuustoa ja noin 10 piparia (iih, ei ois saanut, mutku...)

Sunnuntaina:

- aamupala: 1 dl mustikoita, partista, 1 tl kookosöljyä

- lounas: härän ulkofile, pippurikastiketta ja lämpimiä kasviksia

- iltapala: proteiinijuoma + omena kuorineen

Tänäänkin siis tuli käytyä Pedrinaksessa, tää oli nyt oikeastaan aikainen äitienpäivälounas, kun äiti ajatteli, että kyseinen ravintola lienee tupaten täynnä ensi sunnuntaina. 

Tein itselleni viimeksi (eli tiistaina) lupauksen, että vastaisuudessa ottaisin aina Pedrinaksessa käydessäni suosiolla ne ranskalaiset, ku kuitenkin siellä tulee käytyä vain noin kerran puolessa vuodessa, niin se ei kaada mitään. No, kun tässä sitten tuli toinen kerta samalle viikolle, niin piti syödä karpisti, etenkin kun huomenna on se punnitus, jonka tuloksen mä merkkaan tänne. 

Noi kasvikset ei itseasiassa olleet lainkaan hassummat. Etenkään tuohon kastikkeeseen dipattuna. Kukkakaalia maistoin, mutta se on edelleen hyi, joten ne jätin syömättä. Sen sijaan parsakaali oli uusi tuttavuus ja onneksi ihan ok sellainen. Nyt uskaltaa sitten kotonakin tehdä vaikka lisukkeeksi parsakaalia, sipulia ja paprikaa uunissa. Vaihtelua sille ainaiselle salaatille. Mutta tuohon Pedrinaksen annokseen palatakseni, niin piti jättää 1/4 kasviksista syömättä, kun oli niin iso annos. Ja silti oli ruuan jälkeen sellainen pallo-olo :D Mutta tosi hyvä juttu vaan, että vatsalaukku osoittaa joskus merkkejä rajoistakin. Joillakinhan lihavuuden syy on siinä, että he syövät oikeanlaista ruokaa, mutta ihan tolkuttomia määriä. Eli aina hyvä juttu, jos ei vaan jaksa syödä loppuun.

Saa nyt nähdä sitten millainen tuomio tulee vaa'alta huomenna. Haastava viikko sikäli, että vappu mässyttelyineen sisältyi tähän ja se tietysti nosti väliaikaisesti painoa. Lisäksi siitä seurasi ankara herkkuhimo useammalle päivälle. Nyt herkkuhimo osoittaa lieventymisen merkkejä. Onneksi viimeinkin! Tällä hetkellä oon tilanteessa -400 g verrattuna maanantaihin, mutta katsotaan mitä vaaka huomenna tuumaa. 

Sitten piti näyttää tämä. Alunperin tarkoitus oli vain näyttää tämä superkiva mekko, joka näyttää kivalta ja on todella miellyttävä ja kevyt päällä, koska se on tehty samanlaisesta materiaalista kuin urheiluvaatteet (95% polyesteriä, 5 % elastaania). Mutta sitten törmäsinkin myös tähän toiseen vanhaan kuvaan ja huvikseni tarkastelin niitä vierekkäin. 

Oikeasti, harittaako vain mun silmissä vai näytänkö mä hoikemmalta tuossa tämän päiväisessä kuvassa? Tuossa 3 vuoden takaisessa kuvassa mä painan 3 kiloa vähemmän kuin mitä painoin tänä aamuna, mutta mun silmään mä näytän siinä paksummalta kuin nyt.

Tietenkin vaatteet on erit ja asentokin aavistuksen eriävä, mutta ei mulla mun mielestä enää ole tuollaista palloa. Ja äitikin aina sanoo nykyisin saunassa, että on se (vatsa) litistynyt, että en enää näytä siltä kuin olisin raskaana. Siitäkin muuten piti taas väitellä lauantaina saunassa. Oikeasti, kuinka surkean läski on ihminen, joka joutuu ties miljoonannetta kertaa vakuuttamaan omalle äidilleen, että ei ole ollut kertaakaan raskaana? Mä lihoin paljon ja mä lihoin nopeasti. Mun vatsa oli kuin pallo ja siinä on varmaan 30-40 isoa raskausarpea. Okei, mä näytin siltä kuin olisin ollut raskaana. Mutta voisko joku edes luottaa mun sanaan? Sitä paitsi oon käyttänyt jo vuosia hormonaalista ehkäisyä, eihän mulla ole ollut menkkojakaan 7 vuoteen. Ei luulis tulevan raskauksia...

No takaisin noihin kahteen kuvaan. Tuo on nimittäin taas malliesimerkki siitä, miten vaatetuksella voi tehdä paljon. Tällaiselle vartalotyypille passaa parhaiten tiukka ja paljastava yläosa ja sitten tuollainen väljä alaosa. Koska myös jalat on "tiukemmassa kunnossa", mä tykkään pitää myös lyhyitä hameita. Eli kiinnittää huomion joko jalkoihin tai sitten yläosaan. Toki ei voi pitää yhtä aikaa sekä alhaalta että ylhäältä paljastavaa asua, koska sitten näyttää halvalta, mutta aina jompi kumpi, niin katseet ei kiinnity niin paljon vatsaan. 

Toi vanha kuva on kyllä niin vaatevalintojen köntys :D Tieten se on partiotapahtumasta eikä partiojutut ikinä mitään muotinäytöksiä ole, mutta oikeesti... 

Mulle tuli myös mieleen, että tyylini on kai mennyt tässä viimeisen vuoden aikana naisellisempaan suuntaan. Nyt on mekkoja ja pidänkin niitä ihan mielelläni. On nättejä kenkiä ja nättejä laukkuja. Ja on myös naisellisempia värejä, eli siis se pinkki :D En tiedä mitä on tapahtunut. Miksi mulla ei oo enää sisäistä tarvetta "esittää poikaa" ja olla "hyvä jätkä"? Oon niin hirveän suuren osan elämästäni ollut sellainen. Mä olin aina menossa armeijaankin. Olisin mennytkin jos jalka ei ois hajonnut. Sijaistoimintana kävin sitten ulkomailla "armeijavaihdossa" ja osallistuin useampiin sotilastaitokisoihin. Mietin lukiessani noita Game of Thrones-kirjoja (tai siis oikeasti Tulen ja Jään laulu-kirjoja, mutta kaikki tietää paremmin mistä mä puhun, jos sanon Game of Thrones-kirjoja), kun siellä on se Tarthin Brienne, että oonko mä ollut just sellainen ja just samoista syistä? Kyseessä on siis hahmo, joka kuvataan suunnilleen rumimmaksi naiseksi maan päällä ja joka on hirveän poikamainen. Se kulkee haarniskassa ja voittaa kaikki turnajaisissa yms. Se yksi tyyppi jopa erehtyy sanomaan Brienneä koko ajan seriksi (kyseisissä kirjoissa vain miehet voi saada ritarin arvon ja tulla kutsutuiksi "ser Etunimi"). 

Tuli niin vahvasti fiilis, että löysinkö mä taas oman tarinani? Tulee välillä hetkiä, jolloin samastun tosi paljon, johonkin kirjahahmoon. Yksi oli Dragonlancen Kitiara, myöskin soturinainen. Toinen oli sitten Harry Potterin Hermione (oikeasti, mä oon just sellainen besserwisser kirjatoukka, aina luokkani priimus ja mulla on myös ne "torahampaat" ja kuriton tukka). Ja nyt ois tää, joka kolahtaa eniten. Jos on liian ruma naiseksi, sitä valitsee automaattisesti sen, että pukeutuu ja käyttäytyy kuin poika. On poikatyttö, niin silloin ei tartte välittää niistä kriteereistä, joita naisille asetetaan. Poikatytön sisään on niin helppo paeta sitä, että ei ole "kelvollinen" naiseksi.

Niin että mikä on muuttunut? En mä vielä mikään kaunis ole, vielä on 30 kiloa pudotettavana ennen kuin se tapahtuu. Mutta miksi mä oon jo nyt "muuttunut"? Miksi mä nykyään pidän pinkkejä juttuja tai mekkoja? Miksi musta on nykyään mukava meikata silmäni? Hitsi vieköön, pitäisin varmaan korkokenkiäkin jos hermo ei ois paskana :D En nyt ymmärrä itseäni tämän asian suhteen ollenkaan.

Päivät 46 ja 47

Kuosissa pysytty nyt kolme päivää, mutta jokainen niistä on ollut taistelua herkkuhimoja vastaan. Se oli se, kun vappuna meni sokerisia herkkuja, niin niitä sitten nyt tekee mieli ennen kuin kroppa taas vieroittuu tarpeeksi. Tänäänkin mietin vaikka kuinka kauan, että haenko siiderin vai enkö hae :D En lopulta hakenut, koska nyt on vasta saatu pois vapun turvotukset ja jos mielii saada tälle viikolle saldoksi miinusta, tarttee olla tiukkana loppuun asti.

Torstain murkinat:

- aamupala: 1 dl vadelmia, partista, 1 tl kookosöljyä

- lounas: annos lassakaa (nyt tuli hyvä satsi!), 10 g tummaa suklaata

- iltapala: 75 g graavilohta ja omena kuorineen

Muuten tuo lassaka on samalla kombinaatiolla kuin aiemminkin (jauhelihaa, kesäkurpitsaa, sipulia, valkosipulia, kevätsipulia, porkkanaa ja tulista salsakastiketta), mutta lisäsin porkkanan määrää yhdellä, että nyt siinä on raastettuna kaksi porkkanaa ja sitten vaihdoin parmesanjuuston mozzarellajuustoon. Lisäksi juuston määrä lisääntyi, nyt sitä on tuossa huimat 350 g. Nyt ei voi enää väittää että syön liian vähän, kun tuota oon vedellyt! :D Tämä toimi, oli tosi hyvää ja vaihteeksi jopa täyttävää. Aiemmilla kerroilla oon syönyt tuon satsin kolmessa päivässä, mutta nyt näyttää siltä, että ei kyllä mee alas kolmella kerralla vaan sitä riittää joko neljäksi annokseksi tai sitten kolme + joku iltapala.

Perjantain murkinat:

- aamupala: 1 dl vadelmia, partista, 1 tl kookosöljyä

- lounas: annos lassakaa, 10 g tummaa suklaata

- iltapala: kebablihaa, 1 sipuli, chilikastiketta ja loput salsakastikkeesta

Ah, siinä on sitten yksi sallittu herkku. Nam. Kiva olla karppaaja, kun ei tartte murehtia kuin hiilareista. Rasvasta ei tartte välittää mitään ja tuo annos tuossa on vaan mua laihduttavaa ruokaa. Kuten olisi myös kanamunat ja pekoni, mutta niistä mä söin itseni irti syksyllä.

Kävin vetäisemässä tässä illalla intervallilenkin ja musta tuntuu, että ihan kuin mun perusjuoksuvauhti olisi kasvanut. Tosin oli kyllä vastaavasti sitten sykekin, mutta kuitenkin. Ja koska virtaa riitti vielä kotiovellekin päästyäni, nappasin käteeni hanskat, säädin sykemittariin uuden treenin alkamaan ja lähdin pyöräilemään. Oli jännän tuntuista lähteä pyöräilemään rankan intervallijuoksutreenin jälkeen. Niin ja tietenkin liikuntavaatteet päällä ja musiikki korvilla.

Se oli ihan kuin ois polkenut kuntopyörää, paitsi että maisema tietenkin vaihtui :D Meni ihan superleppoisasti kunnes golfkentän läheltä alkoi sellainen tosi röpelöinen ei-asfaltoitu hiekkatie. Se tärisytti ihan tosissaan ja oli rankempi ja sitten kun sieltä pääsi takaisin asfaltille, oli paikat puutuneet niin maan perusteellisesti, ettei ollut enää kivaa. Ensi kerralla taidan pysytellä suosiolla asfaltilla ja valita reittini sen mukaan. Oli kuitenkin oikein positiivinen kokemus ja tuntuu, että se teki hyvää reisille. Ne oli nimittäin enemmän tai vähemmän jumissa eilisestä kahvakuulatreenistä. Hyvää oli myös se, että pyörätreenin keskisyke oli 154. Se on sellainen keskikova syke, mitä mulla ei muissa treeneissä ole. Kävellessä syke on aika tasan 120, kahvakuulalla yleensä 170 ja juostessa 180-200, joten ihan hyvä, että on edes jokin laji, missä se pysyy tuossa keskellä.

Sitten piti näyttää tämä kuva, mihin mä törmäsin iltalehden sivuilla. Tää on joku amerikkalainen fitness-tyyppi. Mutta tästä heräsi ajatus, että jos koskaan saan suurimman osan ylipainosta pois, niin mun reidet ja käsivarret varmaan näyttää tuolta.

Mä vaan oon lihaksikas ihminen, tällä hetkellä näiden läskien alla siis :D Jos oon salilla, mä teen kyykkyjä 100 kilolla ja penkkipunnerrusta 10 kilon irtopainot kummassakin kädessä. Ja molemmat on enemmän, mitä oon keskimäärin havannoinut muiden naisten käyttävän. Mä pystyn tekemään punnerruksia ihan tällä ihanalla 30 kilon ylipainollanikin ja pystyn myös juoksemaan 10 kilometriä. En oo koskaan antanut ylipainon pysäyttää itseäni liikunnassa ja siksi mun lihasten on tarvinut muokkautua sen mukaan.

Musta ei koskaan tule sellaista "tuulen raiskaamaa vinkuheinää" kuten veljeni asian ilmaisee. En itse haluaisi noin isoja jalkalihaksia, mutta en usko, että ne mihinkään katoaa, kun mä treenaan tällä lailla kun mä tällä hetkellä treenaan.

On nimittäin aivan satavarmaa, että reisien lihakset sen kuin kehittyy kun mä käyn juoksemassa tai pyöräilemässä. Ja jos mulla kahvakuulatreenin jälkeen on kaikkein kipeimpinä reidet, niin that's not helping either. Tuskastelen tän asian kanssa ihan tosissani :D Reisien lihasten ei tarttis olla enää yhtään paremmat. Hitsi, kuvien perusteella mulla on paremmat takareiden lihakset kuin Jutta Gustafsbergillä, joka sentään on fitnessin ammattilainen! Vähän sama homma, kun laihtuessa aina lähtee naamasta ja ranteista, vaikka haluaisin että vatsa pienenisi. Joten ennestään isot lihakset senkuin isonee ja ennestäänkin pienimmät alueet pienenee, mutta pienet lihakset pysyy pieninä ja isot kehonosat isoina. Not fair!

Pitää varmaan jossain vaiheessa alkaa ihan tosissaan tekemään vatsalihaksia ja punnertamaan, että saa kipuilun kohteeksi vatsan ja kädet jalkojen sijasta :D Mulla on oikeasti mennyt ihan surkeeseen kuntoon vatsalihakset tässä viime vuosina ja se tilanne pitää ehdottomasti korjata, mutta ajattelin ensin tiputtaa painoni sinne -16 kiloon asti, että ei ois niin iso pesupallo fyysisesti tiellä niihin vatsalihasharjoituksiin :D Siihen asti saa riittää kahvakuulan keskivartaloon ottavat liikkeet. Niitä siinä nimittäin kyllä on ja monesti itse treenin aikana sattuu eniten vatsaan, vaikka jälkeen päin eniten sattuukin reisiin.

Päivät 44 ja 45

No niin, vappu takana ja nyt pitänee ottaa kunnolla ryhtiliike oikeaan suuntaan. 

Vappupäivänä, eli tiistaina nimittäin meni:

- aamupala: 1 dl vadelmia, partista, 1 tl kookosöljyä

- lounas: naudan ulkofilettä, jäävuorisalaattia ja vesimelonia

- välipala: 6 metriä lakritsaa (niitä mitä saa aina torilta), 5 munkkia ja simaa

- iltapala: palanen leipäjuustoa

Tänään puolestaan:

- aamupala: 1 dl vadelmia, vähän partista 

- lounas: annos lassakaa, 10 g tummaa suklaata

- iltapala: 75 g graavilohta ja omena kuorineen

Kävin tässä iltasella tekemässä loppuviikon ruokaostokset ja voi elämänkevät kun houkutti ihan liikaa makeat herkut. Mieli tekisi maistaa miltä maistuu se fazerin uusi mansikka-vanilja-maitosuklaa, mutta kun sitä saa vain 200 g levynä ja en usko "suklaanhallintani" kanssa olevan vielä siinä pisteessä, että voisin ostaa noin isoa levyä maitosuklaata ja syödä sitä vain palasen tai pari päivässä, kuten tiedän eräiden hoikkien ihmisten tekevän.

Olen edelleen varsin tyytyväinen sipsivieroitukseeni, mutta nyt pitää katsoa tarkasti, ettei vähään aikaan mene muuta kuin 10 g tummaa suklaata päivässä, jos sitäkään.

En tiedä johtuiko se noista munkeista vai tämänpäiväisestä työhaastattelusta (mä en jännitä mitään ikinä niin paljon kuin työhaastatteluja), mutta vatsa oli tänään tosi kipeä. Ja oikeastaan eilen illallakin oli aika paha olo. Mutta pakko se on myöntää, että ne vadelmasydämet ja mustikkatassut oli ihan taivaallisen hyviä! Seuraavaa vappua odotellessa... Mulla on näitä muutamia juhliin liittyviä ruokia, joita syön vain asianomaisen juhlan yhteydessä. Pääsiäisenä suklaamunia, vappuna munkkeja ja simaa, juhannuksena lättyjä ja halloweenina omenapiirakkaa. Muuten en siis syö niitä ollenkaan, juurikin siksi että noissa on hillittömästi hiilareita.

Mietiskelin tässä myös, että mistä johtui, että viime viikolla paino meni varsin mukavasti alas, vaikka siellä oli herkuttelua jos jonkinmoista? Joko kyse oli jumin jälkeisestä humahtamisesta tai sitten siitä, että söin enemmän, kun siellä oli iltaruokina muun muassa sitä tomaattikeittoa ja kebablihaa. Ostin sitten kaupasta tällekin viikolle aavistuksen verran enemmän ruokaa illoiksi. Vaikka nyt en kyllä oo varma, kummassa on enemmän kaloreita, 75 g lohta vai 1 proteiinijuoma... Lohi oli kuitenkin taas 50% alennuksessa, niin pitihän sitä ostaa.

Nyt iltakävelylle veljen kanssa :) Hyvä puoli siinä, että hän tuli kesäksi kaupunkiin, nyt on kiritystä liikuntaan.

Päivät 42 ja 43 och Glada Vappen!

Jee, vappu! Se ainoa puolitoista päivää vuodessa, kun voi vetäistä päähänsä tuon ei kenellekään sopivan valkolakin. Minun lakkia koristaa Lakimiesliiton kokardi ja yritin siitä ottaa kuvan, mutta tuo 24 karaatin kulta kimmeltelee siihen malliin, ettei se oikein onnistunut. Ei voi mitään. Mietiskelin kuitenkin tätä kuvaa katsellessani, että ei kai loppuunsa ihmekään, että pinkki on viime aikoina viehättänyt mua. Sehän sopii mulle tosi hyvin! Silmät näyttää supervihreiltä ja kasvot muutenkin jotenkin "valoisammilta" :)

Täytyy lähteä kyllä huomenna vielä jonnekin tuo päässä toikkaroimaan. Tänään käytiin veljen kanssa kaupungilla pyörimässä, Pedrinaksessa syömässä (nam!) ja sitten kuikuiltiin Länsipuistossa, kun siellä piti olla opiskelijatapahtuma. Tai ei kuulemma mitään suunniteltua, mutta kuitenkin. No siellä oli me kaksi ja 4 tuntematonta tyyppiä. Jes. Seistiin siellä aikamme enemmän tai vähemmän vaivautuneina ja lähdettiin pois. Veli palasi myöhemmin katsomaan, josko sinne olisi hänen tuttujaan ilmestynyt, minä vietin laatuaikaa Angry Birds Spacen kanssa :D Ihan vähäsen nakersi lukea kavereiden facebook-päivityksiä Rovaniemen vapusta, olisin niin halunnut sinne heidän seuraansa!

Päivän paras anti olikin siis tarjottavanaan Pedrinaksella. Olen monta vuotta ottanut tuollaisen annoksen, mikä veljellänikin tuolla on menossa, mutta tällä kertaa teki mieli niin paljon hampurilaista, että otin sitten sellaisen ja edes pientä "linjojen pelastamista" ajatellen otin salaatin ranskalaisten tilalle. En tiedä välittyykö se tuosta kuvasta, mutta se salaattikasa oli valtava.

Vapun kunniaksi nyt tullut otettua vähän rennommin.

Sunnuntaina:

- aamupala: 1 dl vadelmia, partista, 1 tl kookosöljyä

- lounas: subwayn kanateriyakisalaatti + 5 keksiä

- iltapala: ei iltapalaa, koska söin lounaan vasta viiden jälkeen

Maanantaina:

- aamupala: 1 dl vadelmia, partista, 1 tl kookosöljyä

- lounas: hampurilainen ja salaattia

- välipala: 1 siideri, 1 munkki ja 3 pientä cupcakea

- iltapala: proteiinijuoma ja omena kuorineen

En ole nyt näissä ruokapäiväkirjoissa maininnut aiemmin, mutta ostin vapun johdosta 2 litraa simaa. Sen kaloreista en oikeastaan tiedä muuta kuin että niitä on, koska ainesosaluettelo alkaa: vesi, sokeri, fariinisokeri... Niin ja sitten äidille ostettiin 3 litraa simaa, jotka vedetään kolmeen kurkkuun. Sima ei todellakaan ole mitään laihduttajan juomaa, kuten ei mikään muukaan vedestä, maustamattomasta teestä tai kahvista poikkeava, mutta edelleen, sama logiikka kuin pääsiäisenä. Vappuna voi vähän herkutella asiaan kuuluvilla jutskilla, kunhan yrittää pitää kohtuutta mukana. Pakko kuitenkin todeta, että onneksi vappu on vain 2 päivää. Vappuaatto ja vappupäivä. Joulu, joka herkutteluineen (ainakin kaupan mainosten, facebookin, pikkujoulujen jne. perusteella) saattaa alkaa jo marraskuussa, on ihan killeri niille, jotka yrittävät vahtia linjojaan. Onneksi jouluun on vielä matkaa. 

Viime viikko oli kuudes viikko tässä mun elämäntapamuutoksessa ja sen liikunnat näyttivät tuolta. Painottuivat vähän loppuviikkoon. Torstaina oli tarkoitus käydä juoksemassa, mutta mut kutsuttiinkin kahden tunnin varoitusajalla partioviikon tapahtumaan, jossa meni pari tuntia lapsille ritsan käyttöä ohjaten ja trebuchetella (en tiedä miten se kirjoitetaan, no sellainen katapultti kuitenkin) ammuttuja perunoita hakien. 

Sunnuntaina olisi teoriassa pitänyt tehdä kahvakuulatreeni, mutta kas kun kävelylenkki aurinkoisessa säässä kiinnosti enemmän... 

Painoa tippui tällä kuudennella viikolla loppuunsa 800 g. Se on ihan jees tulos ja yhdessä viime viikon kanssa näille kahdelle viikolle tulee pudotusta yhteensä kilo ja sekin on vielä ihan jees tulos. 

Ihmettelin tässä muuten, että olen ollut nyt puolitoista kuukautta ilman sipsiä. Siis oikeasti, on varmaan useampi vuosi siitä, kun viimeksi olen onnistunut olemaan niistä näin kauan erossa. Tämä on aika hyvä juttu, sillä sipsit olivat about mun suurin ongelma, koska pidin (okei, pidän edelleen) niistä tosi paljon ja niitä yleensä tuli syötyä aika paljon, kerta-annos vähintään 150 g. Nyt kun sais vielä siivottua noita makeita juttuja pois, kun niitä on tässä viime aikoina mennyt melkoisesti.

Päivät 40 ja 41

Jee, vaaka antaa viimeinkin viitteitä siitä, että kohta selätetään tämä paino, missä suurimman osan viime vuodesta hengasin. Asian edistyminen on aina positiivista.

Perjantain murkinat:

- aamupala: 1 dl vadelmia, partista, 1 tl kookosöljyä

- lounas: lassakaa, 10 g tummaa suklaata

- iltapala: subwayn kanateriyakisalaatti, 4 pientä cupcakea (paketin mukaan kaloreita yhteensä vähän yli 400)

Lauantai:

- aamupala: 1 dl vadelmia, partista, 1 tl kookosöljyä

- välipala: spice icen kinuski-kuuma lähde (kaupungilla)

- lounas: porsaan ulkofilettä, jäävuorisalaattia, vesimelonia

- iltapala: leipäjuustoa, kipparijuustoa, n.50 g mämmiä, vaniljakastiketta

Näyttääpä porsastelulta, kun ne tuohon noin kirjoittaa :/ Vaan ei voi mitään, hieman on tullut herkuteltua tässä parina päivänä. Noi perjantain cupcaket oli puhtaasti mieliteko ja toi mämmihässäkkä oli yleistä kontrolloimattomuutta. En tajua miksi sitä piti ottaa, kun en minä edes pidä siitä. Ja tää noudattaa taas samaa kaavaa, ensin arkipäivät kohtuu ok, mutta sitten viikonloppuna äidin kanssa mennään päin mäntyä. Mä en ymmärrä mikä siinä on niin kamalan vaikeaa. Tai no ymmärrän minä; jos on 10 vuotta tehnyt jotain, mikä tuottaa itselle nautintoa ja siihen liittyy kaupan päälle sosiaalinen tilanne, ei siitä ole kovin helppoa pyristellä irti. Osa tupakoijistahan sanoo samaa, yksi vaikeus tupakasta eroon yrittämisessä on luopua niistä sosiaalisista tilanteista "kun lähdetään tupakalle" tai sitten ihan vaan siitä hetken tauosta, jolloin et tee mitään muuta, kuin vain poltat ja oot olemassa. 

Huomasihan sen eron esimerkiksi viime kesän kesätöissäkin. Minulla oli kaksi kahvitaukoa ja lounastauko, mutta muuten tein koko ajan töitä aamusta iltapäivään. Sen sijaan tupakoitsijat kävivät x kertaa päivässä seisoskelemassa porukalla pihalla ja saivat sen verran enemmän taukoa töistä ja aikaa sosialisoimiseen.

Meille tuo yhteinen herkuttelu on edelleen sitä jaettua mielihyvää ja siitä on vaikea päästä irti, koska se oli kauan se viikon hetki, jota me eniten odotimme. Että voi perjantai-, lauantai- ja sunnuntai-iltoina istahtaa yhdessä mässyttämään ja katsomaan jotain hyvää leffaa tai sarjaa. Vähän niin kuin jotkut odottavat keskiviikkoa, perjantaita ja lauantaita, että pääsisivät bilettämään ja ne ovat heille viikon kohokohtia.

Tänään yritän pysyä "ruodussa", mutta ei ole helppo ilta luvassa, sillä veljeni tulee tänään kesäksi kotipaikkakunnalleni ja ilmeisesti äiti ja veljeni haluavat hakea illalla jotain syötävää. Eli minulle on tiedossa hilpeä ilta katsellen kun muut syövät pitsaa ja itse syön omenan. Tai jotain sinne päin. Jippii. 

Ei tässä auta kuin pitää tavoitteet mielessä. Huolimatta siitä, että tällä viikolla on tullut herkuteltua kolmena päivänä (keskiviikkona jäätelöä, perjantaina ja lauantaina yllä luetellut), paino on jostain syystä kuitenkin laskusuunnassa ja jos tänään pysyn aisoissa, saattaa viikon saldoksi tulla noin kilon tiputus (se kävi jo -1,3 kilossa ennen perjantain ja lauantain porsasteluita), mikä olisi tuloksena ihan jees.

Niin joo, sitten piti vielä näyttää teille tämä kuva (joka on laadultaan taas niin mahtava). Turkoosi trenssi 70 eurolla Haloselta. Jee, oon halunnut trenssin ties kuinka pitkän ajan. Ja toi on väriltään ja malliltaan tosi kiva. Vielä kun vähän pienenisi tuo mahanseutu, niin vielä parempi :D Toi siis löytyi lauantaisen shoppailukierroksen yhteydessä. Alun perin lähdettiin vain hakemaan äidille yksiä housuja ja mulle crocseja, mutta sitten löytyi myös tuo huivi, tuo takki ja 40% alennuksesta minulle kolme mekkoa lisää :D Eli jee, nyt mulla on yhteensä 6 mekkoa. Jos kesästä tulee yhtä kuuma kuin kaksi viime kesää ovat olleet, mulla ei varmaan juuri muuta päällä näykään.

Tähän on muutamaan viikkoon mahtunut nyt enemmän hankintoja kuin valehtelematta pariin viimeiseen vuoteen. Puolet paidoistani nimittäin ovat olleet minulla yläasteelta asti. Myös aiempi kesätakkini, mummuni tekemä vihreä samettitakki on ollut minulla 8. luokalta asti. Ainoastaan housut ja kengät ovat olleet kuluvaa sorttia, joten niitä on pitänyt uusia sitä mukaa, kun ne ovat kuluneet kirjaimellisesti puhki.

Pinkki on selkeästi mun uusi musta :D Oikeasti, mulla oli aiemmin ihan kaikki mustaa. Nyt mulla on 3 pinkit kengät (1 tennarit, 1 ballerinat ja nää crocsit), pinkki laukku, 2 pinkkiä mekkoa ja pinkki huivi. Mä oon ollut "musta" niin kamalan monta vuotta, että jotenkin kaipaan värejä. Ja pakko todeta, että ainakin mun silmään natsaa tosi hyvin yhteen toi kombo turkoosi-pinkki-musta, mikä mulla on tuossa kuvassakin päällä. Se on loppuunsa jotenkin enemmän mua kuin kokomustat vaatteet, koska en minä luonteeltani loppuunsa ole mikään synkistelijä.

Noi crocsit on muuten mallia tää ( http://www.crocs.fi/crocs-jayna/11851,fi_FI,pd.html?cid=422&cgid=women-footwear-flats ) ja ihan supermukavat jalassa ja näyttävätkin vielä hyvältä. Siis ollakseen kengät, jotka sopivat just sellaisiin tilanteisiin, joissa "ei halua pilata parempia kenkiään". Käyttömukavuudesta kertonee se, että jos olisin työssä, jossa mun pitäis seistä suurin osa työajasta, mä laittaisin jalkaani nämä. Laittaisin nämä jalkaan myös kesällä pidettävälle partioleirille, rannalle, mökille... No kaikkiin paikkoihin, missä saattaa haluta pitää jalassaan kevyitä, "helposti jalkaan saatavia" kenkiä, jotka eivät pelästy vettä tai epämääräisiä olosuhteita. Niin joo ja jos olisin lämpimässä kohteessa lomalla, laittaisin nämä jalkaan pitkää kaupunkitallustelua varten.

Päivät 38 ja 39

Aika menee ihan hirmu nopeasti! Kohta on taas viikonloppu ja pitää olla tarkkana. 

Huikentelin menemään kuitenkin jo keskiviikkona:

- aamupala: 1 dl mansikoita, partista, 1 tl kookosöljyä

- lounas: lohirullia (graavilohta, kylmäsavulohituorejuustoa, lehtisalaattia), tomaattia ja paprikaa

- välipala: jäätelöannos kaupungilla (oli kyllä niin hyvää!)

- iltapala: kebablihaa, salsaa, chilikastiketta ja päärynä

Toi oli siis mun ensimmäinen jäätelöannos ties kuinka pitkään aikaan ja se vaan jotenkin "kuului" aurinkoisen ja lämpimän päivän kaupunkikierrokseen. En ostanut kaupungilla ollessani mitään muuta, mutta oli mukava käveleskellä ympäriinsä, kun näitä kodin seiniä on tullut tuijotettua jo ihan tarpeeksi. 

Tänään sitten oli vuorossa:

- aamupala: 1 dl mansikoita, partista, 1 tl kookosöljyä

- lounas: annos lassakaa (jauhelihaa, kesäkurpitsaa, sipulia, valkosipulia, kevätsipulia, porkkanaa, salsakastiketta ja parmesan-juustoa) ja 10 g tummaa suklaata

- iltapala: proteiinijuoma ja omena kuorineen

Tää oli toinen kerta, kun valmistin tuota lassakaksi kutsumaani ruokaa. Viime kerralla se meni vähän kuutamolle maustamisen ja kosteuden puolesta, niin tällä kerralla kävin hakemassa vähän ideaa ystäväni pitämästä ruokablogista. Tää ei nyt ihan hänen ohjeensa mukaan mennyt, mutta idea salsakastikkeen, valkosipulin, kevätsipulin ja parmesan-juuston käytöstä tuli sieltä. Porkkanaakin laitoin kokeeksi sekaan. 

Nesteiden osalta tää oli jo kohdallaan, mutta makua pitää vieläkin vähän hakea, ennen kuin se on hiottu huippuunsa. Luulen, että nyt tässä on enää vikana juuston laatu ja määrä. Toi parmesan ei ollut ihan mun juttu, joten ensi kerralla kokeilen jotain "tavallisempaa". Juustoa voisi myös ehkä olla hieman enemmän... Oli kuitenkin kiva huomata, että se kevätsipuli ei tuolta seasta maistunut miltään eikä myöskään porkkana. 

Oon niin suuren osan elämästäni ollut hirveän nirso ja käyttämättä kasviksia, että oon tosi onnellinen aina kun saan tukittua vihanneksia jonnekin ilman, että ne maistuvat karseilta. Tuo kevätsipuli oli uusi ja miellyttävä tuttavuus. 

Mun kasvisnirsous oli oikeasti niin paha, että alussa (viime syksynä) mun piti syödä jopa jäävuorisalaatti aina vesimelonin tai ananaksen kanssa, että sain sen alas. Nyt oon vähitellen laajentanut kasvisrepertuaaliani myös paprikaan, kirsikkatomaatteihin, rucolaan, jääsalaattiin, tammenlehtisalaattiin ja kesäkurpitsaan. Ja listan jatkoksi tuli siis tänään tuo kevätsipuli. Pientä muutosta vähitellen, niin tuntuu mukavalta eikä yhtään pakkopullalta. Ja vaikka tuosta lassakasta on sanottava, että makua on vielä hiottava, niin maistuu se kuitenkin jo nyt melkoisen hyvältä, eli vaikka esimerkiksi veljeni varmasti kauhistelee tuon ulkonäköä ja pitkää listaa kasviksia, mitä tuossa on, niin vakuutan, että oikeasti tuo on edelleen hyvin pitkälti lasagnen makuista. Odotin pitkään (kun oli syötävä se kaali pois), että sain taas tehdä tätä :) 

Tätini ja ystäväni tuossa ehdottelivatkin jo sosekeiton tekemistä itse ja myös uunikasvisten kokeilemista. Lisäsin ne listalleni seuraavista kokeilemisen arvoisista jutuista. Varmasti itse tehdyt sosekeitot saa maistumaan tosi hyviltä ja ovathan ne terveellisiä ja hyviä vaihtoehtoja lisättäväksi "arjessa pyöritettävien ruokien"-listalle. Niistä uunikasviksista mä en vielä tiedä, kun kasvisnirsoudessani oon yleensä syönyt vain tuoreita vihanneksia ja lämpimät vihannekset on aina olleet nou-nou. Mutta kyllä mä uskon, että tässä jossain vaiheessa makuaisti kelpuuttaa nekin, ku kelpuuttaa se jo tuon uunissa olleen kesäkurpitsankin :) 

On aika hienoa huomata muuten, että makuaisti on mieltynyt enemmän kasviksiin ja siinä missä ennen oli todella todella pakkopullaa syödä salaattia ja söin sitä suunnilleen kyyneleet silmissä, niin nyt se menee ilman, että asiaa tarvitsee juurikaan ajatella. Toki edelleenkin pidän eniten lihasta, kalasta ja kanasta, mutta sen kasviskeon kasaaminen lautaselle ja sen syöminen ei tunnu enää vastenmieliseltä. Loppujen lopuksi kyse oli juurikin siitä, mitä Patrik Borg puhui kirjassaan Rentoa painonhallintaa: on ihan elintärkeää, että oppii valmistamaan kasviksista hyvänmakuisia. Ei kukaan syö pitkään pahanmakuisia juttuja, mutta jos oppii valmistamaan kasviksia hyvänmakuisiksi tai muuten miellyttävillä tavoilla totuttelee itsensä niihin, on onnistuminen todennäköisempää. 

Sitten piti ehdottomasti mainita, kun satuin törmäämään mtv 3:sen nettipalvelussa katsomossa sellaiseen ohjelmaan kuin dieetit vaihtoon. ( http://www.katsomo.fi/search.do?treeId=33992&keywords=dieetit%20vaihtoon ) Tosi mielenkiintoinen. Siinä siis "ylilaiha" ja "ylilihava" vaihtavat keskenään ruokavalioita vähäksi aikaa ja ohjelmassa muutenkin kannustetaan laihoja lihomaan ja lihavia laihtumaan. Siellä oli myös hyvin käsitelty molempia ääripäitä terveyden näkökulmasta. 

Terveyshän normaalisti on sen listan häntäpäässä, kun kyse on syistä, miksi haluaa laihtua. Esimerkiksi minä olen oikein "perusterve" siis lähes aina terve eikä paino muutenkaan haittaa arkeani. Paitsi tietenkin, että vaateostokset eivät ole niin riemuisia kokemuksia. Mutta kenties välillä on hyvä saada kuitenkin muistutusta siitä, miten ylipaino vaikuttaa haitallisesti terveyteen esimerkiksi sisäelinten toimintaan jne.

Omalla kohdallani suurin terveyteen liittyvä juttu painon kanssa on varmaankin se, että jos saavuttaisin normaalipainon, ehkä minun jalkani kestäisi esimerkiksi sählyn tai pesäpallon pelaamista. On niin inhottavaa, ettei voi ollenkaan tehdä kahta kyseistä lajia jalkansa takia. Rakastin aina sählyä koululiikunnassa ja sitä oli aivan liian harvoin. Sitten kun yliopistossa olisi ollut joka viikko ainejärjestömme sählyä, niin sitten mun jalka oli niin hajalla (siis hermo poikki ja nivelet vähän miten sattuu), ettei sählyn pelaaminen tullut kyseeseenkään :(