Päivät 243-250, herkkuhimoa ja ystäviä

Hei,

se koitti viimein, se kauan odotettu sallittu herkkupäivä. Paha vaan, että painon puolesta mulla ei teoriassa olisi varaa pitää sitä, mutta, kun tässä on lounastreffit kaverin kanssa ja illalla biletystä opiskelijakavereiden kanssa, niin tuleehan se pidettyä. 

Tällaisessa totaalikieltäytymisessä kyllä huomaa oman riippuvuutensa asteen. Mulla nimittäin oli sunnuntai-maanantai-akseli henkisesti niin rankkaa olla herkuista erossa, että mä rupesin jo kyseenalaistamaan, että haluanko mä ihan tosissani niin paljon laihtua, että se olisi "vähäherkkuisemman elämäntavan" arvoista. Kyllä sitten loppua kohti alkoi helpottamaan onneksi. Mutta oikeasti vähän huolestuttavaa, että mä sitä oikeasti ajattelee "onko normaalipainoiseksi pääseminen tärkeämpää, kuin se että mä voisin nauttia herkkuja useamman kerran viikossa?". 

Siis oikeasti. Mun nautinnot on olleet ihan liikaa herkuissa. Vaan minkäs teet. Ei mulla oo rahaa käydä kampaajalla tai hierojalla edes kerran kuukaudessa. Mä oon viime aikoina ollut hyvin paljon yksin kotona, niin se on sitten ollut sellaista "ainoata arjen nautintoa" lukea hyvää kirjaa ja syödä jotain hyvää. 

Noh, luojan kiitos oli eilinen (ja tämä päivä ja toivottavasti monta päivää vielä jatkossakin). Täällä Oulussa on nimittäin tänä viikonloppuna Lakimiesliiton opiskelijatapahtuma Sakke, niin kaupunkiin on sitten kokoontuneet oikkarit ympäri Suomen ja myös me paikkakunnalla asustavat varjoilemme, eli osallistumme tapahtumaan siten, että menemme samaan baariin, kuin missä ne Sakkeen osallistuvat ovat. 

Eilen istuimme hetkisen kaverilla, jatkoimme matkaa viinibaariin ja joimme siellä yhdet, sitten torille katsomaan ilotulitusta ja siitä sitten vielä Amarilloon istumaan moneksi tunniksi. Tänään olisi sitten luvassa kaverilla aloittelut ja siitä sinne baariin. Ja mikä tässä on rohkaisevaa mun painourakan kannalta? No tietenkin se, että kaikki mun opiskelukaverit on hoikkia ihmisiä. Sellaisten kanssa aikaa viettäessään ruoka ei tule edes puheeksi. Elämässä on niin paljon muuta kuin ruoka. Puheet ei pyöri herkkujen, ruuan ja laihduttamisen ympärillä, kuten ne helposti tekee kun lihavat tapaa keskenään. Ja sitten jos hoikkien kanssa tulee syötyä, tulee automaattisesti syöneeksi vähemmän, koska hekin syövät vähemmän. 

Tänään sitten pukukoodina pikkumusta. Kieltämättä aika jees, mennä sinne kauniiden ihmisten sekaan, kun ei itse ole enää ihan niin kauhea mörökölli. Toki olen mä heihin verrattuna edelleen todella todella läski, mutta olen kuitenkin pudottanut lähes puolet ylipainostani ja on kiva mennä näyttäytymään monille, jotka on nähneet mut viimeksi 16 kiloa sitten. Nappasin kuvaa tuosta juhlalookista aamulla, joten siitä tietenkin puuttuu sukkahousut, saappaat ja meikki, mutta tuonne päin kuitenkin. Lisäksi on todella huippua, että mulla on pitkästä aikaa pitkät kynnet :D Extra-naisellisuutta mun muuten niin miehekkääseen olomuotoon.

Musta on hassua, että mä oon oikeasti täällä viettänyt niin paljon aikaa itsekseni ja nyt on oikeasti kaikki jutskat yhdessä pötkössä. Torstaina tapasin yhtä tuutorryhmäläistäni, joka on myös täällä työttömänä ja siinä iloisesti menikin 3,5 tuntia jutellessa mm. siitä, kuinka vastavalmistuneiden juristien työtilanne ei oikeasti oo ollenkaan häävi. Hänkin oli kysynyt vaikka ja mistä ja tuntuu, että ainoastaan ilmaiseksi olisivat halukkaita ottamaan töihin. 

Ja sitten eilen tosiaan liikkeellä 5 hengen poppoolla ja tänään 7-9 ihmisen voimin morjenstamaan niitä muita ehkä kolmea sataa oikkaria. Ja ettei vain olisi tekemisestä puutetta, niin mun ihana partioystävänikin otti yhteyttä tänään aamulla, että nyt pitää ehdottomasti nähdä :D Ei siinä, lisättiin aikatauluun lounastreffit ja toivotaan, että mä kerkeen kirjoittaa tämän ennen sitä. Huomenna sitten varmaan se toinen paikkakunnalla asuva partioystäväni ottaa yhteyttä ja pyytää lenkille. Sitten olisikin nähty kaikki täällä Oulussa asuvat ystävät muutaman päivän sisään. 

Painosta muuten vielä, että huolimatta kahdeksasta herkuttomasta päivästä ja jonkin verran harrastetusta liikunnasta, se ei ole suostunut tulemaan alas. Se on itseasiassa tällä hetkellä jopa plussalla maanantaihin nähden, enkä usko, että tämän päivän ja ensi yön syömingit ja juomingit auttavat tilannetta. Tuskin tulen siis saamaan tälle viikolle kiloa miinusta, hyvä jos pysyy edes tässä -16 kilon tilanteessa. On ollut henkisesti tosi perseestä, kun paino ei ole tippunut, vaikka oon tehnyt kaiken oikein ja mä olenkin alkanut pelkäämään, että pitääkö mun vähentää syömisiä vielä lisää? Siis oikeasti, en mä nyt omasta mielestäni niin hirveästi syö... Noh, pitää tarkkailla. Oli se viime vuonnakin niin, että seitsemän viikkoa paikallaan ja sitten humpsahti. Pitää vaan vetää jostain se voima jatkaa vaikka tuloksia ei tulisi. Jollain tasollahan tulos on myös se, että paino ei nouse. Mutta kyllä tää turhauttaa äärimmäisen paljon! 

 

Kuvituksena muuten tässä lopussa yhdessä pubissa seinällä ollut villisian pää (tuli heti isä mieleen, kun sen näki, niin piti ottaa kuva) ja sitten mun "joulukoriste" eli muutama kynttilä ja pari söpöä otusta, jotka majailevat toistaiseksi mun keittiönpöydällä. Voi että ne on suloisia ja mua aina rupeaa hymyilyttämään, kun katselen niitä. Ne on niin nättejä! 

Syömisiä:

Perjantai:

- aamupala: partista, vadelmia, kermaa

- lounas: kinkkukiusausta

- iltapala: 2 munan munakas

Lauantai:

- aamupala: partista, vadelmia, kermaa

- lounas: kylmäsavulohta

- iltapala: ei iltapalaa

Sunnuntai:

- aamupala: partista, vadelmia, kermaa

- lounas: kinkkukiusausta

- iltapala: lämpimiä kasviksia ja bearnisekastiketta

Maanantai:

- aamupala: partista, vadelmia, kermaa

- lounas: subwayn kanateriyaki-salaatti

- iltapala: 2 munan munakas

Tiistai:

- aamupala: partista, vadelmia, kermaa

- lounas: kinkkukiusausta

- iltapala: lämpimiä kasviksia ja bearnisekastiketta

Keskiviikko:

- aamupala: partista, vadelmia, kermaa

- lounas: kaalipaistosta

- iltapala: 2 munan munakas

Torstai:

- aamupala: mustikoita, partista, kermaa

- lounas: kaalipaistosta

- ei iltapalaa

Perjantai:

- aamupala: mustikoita, partista, kermaa

- lounas: kaalipaistosta

- iltapala: 4 mozzarella tikkua paprikamajoneesilla Amarillossa, Viinibaarissa 1 alkoholiton siideri (mulla oli auto)

Päivät 234-242, takapakin kautta eteenpäin

Hei,

Kokkolan reissu takana ja nyt saa rauhassa olla Oulussa 5 viikkoa tiputtelemassa painoa ennen kuin uusi sabotointireissu koittaa. Päätin, että menen Kokkolaan seuraavan kerran vasta 22.12. niin jäisi jouluvahingot mahdollisimman pieniksi. 

Minulla on siis nyt tässä tavoitteena päästä tuohon päivään mennessä - 21 kilon kohdalle ja asetettuani itselleni tämän tavoitteen, oli ensin vuorossa takapakki Kokkolassa ja sen jälkeen oon taas täällä Oulussa tiputellut painoni reissua edeltäneeseen painoon. Oon kyllä nyt ihan hillittömästi jojoillut tässä viimeisten kuuden viikon ajan tässä parin kilon akselilla. Kokkolan saldo oli tällä kertaa "vaan" + 900 g, mutta tuskastuttavaa sekin tietysti, kun taas joutui tuonne edistymiskohtaan laittamaan plussaviikon ja painon -14,0 kilon kohdalle. 

Tiesin kuitenkin, ettei noista reissuista ilman takapakkia koskaan selviä, joten mun suunnitelma olikin, että ensi viikon maanantaina lukema olisi jälleen - 16 kiloa (se on just nyt - 15,2 kg, joten 800 g sais lähteä tässä 3 päivän aikana) ja sen jälkeen aina kilo per viikko pudotus. Just tällä hetkellä näyttäisi siltä, että pysyn tavoitteessani, onhan tässä jo 4 päivään tiputettu se 1,2 kiloa, joten luulis tuon lopunkin onnistuvan.

Taipuu taipuu ja reisi huutaa hoosiannaa

Salainen aseeni on ollut tällä viikolla tyhjällä vatsalla tehdyt aamulenkit. Tyhjeneepä hiilarivarastot ja kuluu paremmin rasvaa, ku elimistöllä ei oo ruokaa käytettävissään. Edellisistä juoksukerroistani on niin kauan ja tuossa oli tuo sairastelukin välissä, että olen juoksun osalta aloittanut varovasti. Mulla on tällä hetkellä missiona, että käyn joka toinen päivä kävelemässä ja joka toinen päivä juoksemassa. Tosin juoksulenkitkin mä oon tehnyt niin, että juoksen niin pitkälle kuin tuntuu hyvältä, kävelen loput ja juoksen sitten seuraavalla kerralla vähän pidemmälle. 

Jalkojen lihakset sitten vähän ilmoittikin noottia tästä yhtäkkisestä liikunnan paluusta ja oon tässä yritellyt venytellä, popsia magnesiumia ja köllötellä saunassa, että helpottais oloa.

Jokin ihme väsymys muuten tuntuu nyt vaivaavan, tiedä sitten mistä johtuu. Että sellaisia 12 tunnin yöunia on tullut nukuttua ja sitten tuossa alkuviikosta vaivasi ruuanhimo illalla. Kenties kaamoksen oiretta vai mitä? Noh, pitää yrittää päästä äkkiä yli, ku ei tämmöinen saamattomuus nyt tähän elämäntilanteeseen yhtään sovi. Ei oo aikaa olla saamaton ja väsynyt.

Tuosta ruuanhimosta seurasi muuten tiistaina se, että meikä onnellisesti söi illalla seuraavan päivän ruuat. No päätin sitten itseäni rankaista asiasta ja syödä seuraavana päivänä "mitä kaapista löytyi". Eli kun alkuperäinen plan olisi ollut syödä myös keskiviikkona maittava kanasalaatti, niin koska kanat söin tiistai-iltana, oli keskiviikkona luvassa sitten niiden tilalla 3 kanamunaa, oliiveja ja majoneesia. Hyi. Voin kertoa että yhdistelmä: jäävuorisalaattia, paprikaa, ananasta, keitettyjä kanamunia, oliiveja ja majoneesia ei toimi! Oliivi ei sopinut minkään kanssa yhteen, kanamuna ja majoneesi keskenään sinänsä ok, mutta karmivia noiden muiden rinnalla. Mutta kun nyt pakotti itsensä syömään jotain noinkin karmeaa, niin ehkä ensi kerralla säilyy ruuat suunnitelman mukaan... 

Ruokien suhteen tää viikko onkin ollut vaikea. Kun viikonloppuna oli sellainen hiilaritankkaus, niin taas saatu viroitusoireita potea koko viikko. Vieroitusoireilla tarkoitan nyt sitä, että päässä pyörii enemmän tai vähemmän herkut koko ajan ja siinähän sitten yrität olla ilman. Vaa'an pienenevät luvut tietysti kannustavat eteenpäin, mutta ei tää hääviä ole. Menisi äkkiä ohitse! Tiedän että se on joku 7 päivää herkutta, minkä jälkeen himot alkava helpottaa. Mutta on ne pitkät 7 päivää. Ja taas saa aloittaa alusta laskemaan niitäkin, ku tänään meni vähän sipsiä katsoessani Aamunkoin 1 osan. Noh, eipä tartte huomenna leffassa (Aamunkoin 2 osa) syödä mitään. Voisin kokeilla sitä kaverini taktiikkaa, että asettaa itselleen jonku päivän, jolloin saa syödä vähän herkkuja. Minä päätän nyt täällä julkisesti, että seuraava herkkuhetki on ensi viikon lauantai, eli 24.11. ja kärvistelen sitten sinne asti, vaikka tulisi maailmanloppu. Piste. :D 

Blogger on perseestä, ku väkisin kääntää tän kuvan pystyyn, vaikka tää on vaakakuva!

 

(kaverihan ensi kerran puhui tästä varmaan jo vuosi sitten, mutta on tuntunut niin raadolliselta asettaa itselleen tällaisia rajoja, että siksi homman kokeilu siirtyi näin kauas... aivan kuten siirsin karppauksen aloittamista varmaan 2 vuotta, koska kesti kauan psyykata itsensä luopumaan leivästä, joka on ollut mun pääasiallinen aamu-, ilta- ja välipala parikymmentä vuotta)

Tällaiset päätökset ja tietyn tasoinen ankaruus itseä kohtaan on nyt kuitenkin tarpeen, jos haluaa tulosta. Ja tuossa mietiskelinkin, että kun tällaista "laihdutusblogia" pitää, niin tottahan tänne haluaa teille tuloksia tarjoilla. Oon nyt ihan liian kauan tökkinyt näissä lukemissa, joten "eteenpäin, sanoi mummo lumessa". Siinä käy nimittäin äkkiä niin, että jos lakkaa vaatimasta itseltään tuloksia, lihoo pian takaisin. Kilo kerrallaan, mutta lihoopa kuitenkin. Enkä minä enää ikinä halua lihoa takaisin. Oli se niin surkeaa elämää silloin, kun olin isoimmillani. 

Ruuat:

Keskiviikko:

- aamupala: marjoja, partista, kermaa

- lounas: kanasalaatti

- iltapala: 2 munan munakas

Torstai:

- aamupala: marjoja, partista, kermaa

- lounas: kanasalaatti

- iltapala: 2 munan munakas

Perjantai:

- aamupala: marjoja, partista, kermaa

- lounas: naudan ulkofile, lämpimiä kasviksia, bearnisekastiketta

- iltapala: tomaattikeittoa ja aurajuustoa, 3 nougatsuklaapatukkaa, marjoja ja kinuskia

Lauantai:

- aamupala: marjoja, partista, kermaa

- lounas: naudan ulkofile, ranskalaisia ja pannacotta-jälkkäri (ystävän kanssa Rossossa, alkuperäinen tarkoitus oli mennä Pedrinakseen, jossa ois saanut takuuhyvän karppivaihtoehdon, mutta se oli täynnä ja en sitten kokeillut onneani Rossossa)

- iltapala: porkkanoita, dippiä, marjoja ja kinuskia

Sunnuntai:

- aamupala: marjoja, partista, kermaa

- isänpäivää 2 eri paikassa: kakkua, 2 karjalanpiirakkaa päällysteillä, pulla, 1 keksi

- lounas: maksalaatikkoa puolukkahillolla

- ei iltapalaa

Maanantai:

- aamupala: marjoja, partista

- lounas: grillikylkeä ja bearnisekastiketta

- ei iltapalaa

Tiistai:

- aamupala: marjoja, partista, kermaa

- lounas: kanasalaattia

- iltapala: loput kanoista (n. 300 g, tähän kohtaan toteankin, että jos joku arvelee, että syön liian vähän, niin tuskinpa. Jos mä söisin niin mä laihtuisin. Ja mun kanasalaatissa esim. on aina 300 g sitä kanaa, joten aivan ruokaisa se on)

Keskiviikko:

- aamupala: marjoja, partista, kermaa

- lounas: kanamuna-oliivi-ananas-paprika-jäävuorisalaatti (Hyi, oli pahaa)

- iltapala: lämpimiä kasviksia ja bearnisekastiketta

Torstai:

- aamupala: marjoja, partista, kermaa

- lounas: kinkkukiusausta

- iltapala: 100 g sipsejä, dippi ja daim-patukka leffan katsomisen ohessa

Päivät 229-233, tavoite asetettu

Hei,

tehdäänpä nyt poikkeuksellisesti keskellä viikkoa postaus, ku tämä on saatava ilmoille, ennen kuin ehdin muuttamaan mieltäni. Elämme parhaillaan vuoden vaarallisinta aikaa, mitä tulee painonhallintaan, puhumattakaan painonpudotuksesta. Pimeys tuntuu alkavan jo iltapäivällä kello 16.00, ainakin täällä Pohjois-Suomessa ja yhden jos toisenkin mieli tekee käpertyä kotiinsa puputtamaan ties mitä herkkuja. Kaupat tietenkin pahentavat tätä himoa kasaamalla kulkuväylille joulukarkit vaikka jouluun on vielä noin 1,5 kuukautta aikaa. On kuulkaas boxia jos toista täynnä kaikkia lemppareita. Niin ja joulusuklaa ja piparisuklaa. Niitä saa jo. Apua. Molemmat maistuu tosi hyviltä ja niitä myydään vain 300 g pakkauksissa. Ja senhän nyt tietää kaikki, että sellainen "otan vain muutaman palan kerrallaan"-aikomus ei käytännössä toteudu. Hemmetti sen suklaalevyn odotettu elinaika on tunti siitä kun se on avattu. Ehkä 3 jos tulee kylläisyys vastaan ja levy menee pariksi tunniksi odottamaan, että siihen kajotaan taas...

Kun tähän sitten yhdistää sen, että on painonsa kanssa keikkunut 6 viikkoa samoissa lukemissa, ollaan vaarallisessa tilanteessa. Ja vaarallinen tilanne vaatii kovat keinot käyttöön, että ei tapahtuisi katastrofia. Niinpä minä asetin itselleni tavoitteen. Aion laihtua jouluun mennessä 5 kiloa. Eli päästä - 21 kiloa lukemaan. Noin 7 viikkoa aikaa, tavoite on kovahko, mutta toteutettavissa oleva, kun huomioi, että olen nyt aika kauan ollut "paikallaan" ja että jos muu ei auta, niin sitten laitan itseni ketoosiin, jolloin paino yleensä tippuu että hups vain. Ketoosin ylläpito tosin meikäläisellä tarkoittaa alle 20 g hiilihydraatteja vuorokaudessa, joten kovin helppoa ei siellä ole pysyä, koska mulla tulee jo aamupalasta noin 10 g hiilareita. Mutta paikkaillaan sitten liikunnalla jos tuumaa menna hiilarit yli rajojen. 

Onneksi mulla on nyt hyviä vasta-argumentteja mahdollisille "heikoille hetkille". 

1) Onnistumisen hetket. Se tunne kun osti talvitakin kokoa 42! Se tunne kun oli ostamassa nahkasaappaita ja niiden varret meni kiinni. Jakkupukuni on nyt just sopivan kokoinen, kun aiemmin piti väkisin tukkia itsensä liian pieneen.

2) Lihavuuden vaikutus työnsaantiin. Nyt siitä tuli joku tutkimuskin. Nimittäin ylipaino pienensi 83% mahdollisuutta saada työpaikka. No tämä jos mikä motivoi. Kyllähän sen on aina tiennyt, että ylipaino haittaa työnsaantia, mutta että luku on noin iso, niin herättelee kyllä karistamaan ne loputkin liikakilot pois.

3) Ystäväkin pystyy siihen. Mun yksi ystävä on siis onnistunut hienosti pienentämään itseään yläasteen aikaisiin lukemiin ja hän kertoi, että hän aina ajattelee että "vitsit mä oon hyvä jos onnistun olemaan sortumatta herkkuihin siihen asti, kun on se ennakolta päätetty herkkuhetki". Vitsit mikä taistelija, mäkin haluan olla, enkä tällainen luovuttaja mikä mä tähän asti oon ollut. Oikeasti, mä yleensä luovutan herkkuhimolle viimeistään 3 päivän kohdalla. Psyykataanpas minustakin taistelija!

Yritin tässä miettiä, miten palkitsisin itseni onnistumisesta, mutta en nyt tähän hätään keksinyt mitään järkevää isompaa kannustinta. Ehkä se sitten tällä kertaa on vain se, että voisin 24.-26. joulukuuta nauttia siitä joulu- ja piparisuklaasta :D 

Ajattelin myös samalla vähän pidemmälle, että jos jouluun mennessä - 5 kiloa ja sitten ku on siinä maaliskuun alussa aikomus mennä veljen kanssa Rukalle lumilautailemaan, niin jos siihen mennessä toiset - 5 kiloa ja kolmannet - 5 kiloa kesään mennessä, niin sittenhän mä oon jo aika lähellä normaalipainoa (johon tällä hetkellä matkaa aika tasan 18 kiloa). Ihan mielenkiinnolla odotan kyllä tuota maaliskuuta. Olin nimittäin viimeksi lautaillessani 16 kiloa tätä nykyistä painavampi ja jos mä tuon tavoitteen saavutan, niin ero olisi 26 kiloa, minkä kyllä pitäisi jo näkyä suorituksessa. 

Ehkä mun jalat kestäis paremmin? Lumilautaillessa nimittäin itsellä ainakin alkaa reisissä ja pohkeissa tuntua ihan lahjakkaasti, jos ei tietyin väliajoin pääse istumahissiin lepäämään. Toinen seikka on sitten se mun maasta nousemisen kerta kaikkinen "epäsulavuus" :D Kun ei kunto kestä sitä, että ponkaisi perseeltään etukautta ylös, niin pakko aina pyörähtää mahalleen ja siitä sitten nousta polvilleen ja ylös. Pystyisinköhän mä maaliskuussa nousemaan ylös etukautta?

No tällaiset on tavoitteet, ei muuta kuin toteuttamaan päivä kerrallaan.

Muista asioista sitten, että mun edelliset talvikengät sanoi itsensä irti. Vasemman jalan kengästä lähti puoliksi pohja irti ja oikean jalan kengästä meni vetoketju rikki. Joten olin pakotettu kenkäostoksille. Mukaan tarttui nahkasaappaat (100 e sen jälkeen ku näytin plussakorttia, lähtöhinta tais olla 139 e) lähinnä kaupunkiympäristöön ja tilanteisiin, jotka vaativat tyylikkyyttä ja sitten sellaiset "näytän uggeilta olematta ugg"-kengät, jotka on ihan maailman mukavimmat. Oikeesti, ei noin mukavaa kenkää olekaan. Ei edes ne crocsit vaikka nekin on toki übermukavat. Vitsit, voin jo kuvitella sen fiiliksen, ku vetää lumilautailupäivän jälkeen lumilautakengät jalasta ja laittaa tassut noihin "vale-uggeihin". Tai ylipäätään vetää noi jalkaan ihan minkä tahansa jalkoja koetelleen jutun jälkeen. Tai ihan muuten vain. Esim. ku ajaa autolla Kokkolaan. Noilla oli tosi hyvä tuntuma polkimiin.

Sitten pitää itseironisesti vähän jo nauraa mun mukavuudenhalulle, joka niin räikeästi menee joskus mun tyylitajun edelle. Vai mitä tuumaatte, että kesällä pidän jumpinia ja crocseja ja talvella jumpinia ja noita "vale-uggeja"? :D Pitäis joskus väsätä sellainen kontrastikuva, toisena puolena juurikin tuo jumpin+valeuggit ja toiseen sitten joku viimeisen päälle nuttura, meikit, korkkarit ja jakkupuku :D Krisu vapaa-ajalla ja Krisu töissä.

Perjantaina taas auton nokka kohti Kokkolaa isänpäivän merkeissä, joten seuraavaa postausta luvassa jossain vaiheessa seuraavalla viikolla.

Kuvituksena siis yrittää olla niiden kenkien esittelyä, huono valaistus ja se että joutuu itse kuvaamaan, nyt vähän sotkevat... Nii joo ja näkymä mun ikkunasta. Oon vaan niin iloinen, että voin katsella ikkunasta metsää. Ja sitten glögilasi. Eikö sovikin hyvin tää iittalan Hot Cool-sarjan pinkki reunus tuohon Arabian KoKo sarjan roses-pikkulautaseen? :) (joo astiafriikki täällä taas hei, tuijotin tuota lasiani tänään taas ainakin 5 min)

Syömiset: (ja näistä nyt sitten puuttuu 5 miljoonaa lasillista finrexiniä, glögiä ja teetä hunajalla, lähinnä mainitut litkut on korvanneet mulla aamupaloja ja iltapaloja, kun on ollut tää flunssa.)

Perjantai:

- ei aamupalaa

- lounas: pizza, jossa täytteenä sipulia, valkosipulia, valkosipulimajoneesia ja pepperonia. (flunssan takia)

- ei iltapalaa

Lauantai:

- ei aamupalaa

- lounas: tomaattikeittoa jossa sikana valkosipulia (edelleen flunssa)

- iltapala: 2 munan munakas

Sunnuntai:

- ei aamupalaa

- lounas: pizza, jossa täytteenä sipulia, valkosipulia, valkosipulimajoneesia ja kanaa (flunssa)

- ei iltapalaa

Maanantai:

- ei aamupalaa

- lounas: 30 cm kanateriyakisubi (ja täytteenä paljon sipulia ja valkosipulia, flunssa. Minkäs mä sille teen, että sipuli ja valkosipuli oikeasti toimii flunssaan parhaiten? :D Ja mä sairastan vähemmän kuin kerran vuodessa, niin otetaan nyt sen verran damagea ruokavalioon. Vatsa kyllä sitten antoikin maailmanlopun kiputilan ja asumisen hotelli helpotuksessa, koska kolmena päivänä tuli syötyä viljaa...)

- iltapala: 2 munan munakas

Tiistai:

- aamupala: vadelmia, partista, kermaa

- lounas: kinkkukiusausta (jota oli jäänyt viime viikolta)

- iltapala: 2 munan munakas

Päivät 218-228, haasteellisia tilanteita

Hei,

no niin tulipas sitten siirrettyä tämänkin kirjoittamista lahjakkaasti 5 päivää. Luulen, että nyt jää raportoimatta syömiset, ku ei niitä erkkikään muista, ku on ollut tässä mielen päällä vähän painavampiakin asioita. Haasteellisia tilanteita on nyt kyllä passeli otsikko tälle jaksolle. 

Viikko sitten perjantaina oli tarkoitus suunnata työpäivän jälkeen Kokkolaan viettämään perhepiirissä äidin 50-vuotisjuhlia. Kirpulla (siis autollani) oli vielä kesätassut alla ja torstain ja perjantain välisenä yönä tuli sitten puoleen maahan ensilumi. Aamulla ajattelin, että okei, otetaan talvirenkaat mukaan Kokkolaan ja vaihdetaan ne siellä isän kanssa yhdessä. Sitten alkoikin tulla sosiaalisen median kautta viestiä, että Kokkolassa on ihan hullu keli ja yleisen painostuksen alaisena raahasin itseni (ja talvirenkaat) huoltamolle (muistaakseni Auto-Saro, pakko mainostaa, ku oli niin erinomaista palvelua!). Se olikin hyvä veto, sillä kesätassuilla ajaminen oli jo Oulussa tosi vaikeaa ja sitten ku talvitassuilla menin Keski-Pohjanmaalle, niin hieman lentelin sielläkin nastoista huolimatta. Ilman talvirenkaita olisin kyllä varmaan oikeasti kuollut. Tai ajanut sen viimeisen 100 km kahdenkympin tuntivauhtia.

Noh, perille päästiin ongelmitta, mutta haasteet sen kuin jatkuvat. Itselläni on ruokatottumukset muuttuneet karppauksen myötä mm. siten, että syön vähemmän kuin ennen. No äidilläni ei ole. Äidin elämän päänautinto on edelleen ruoka. Kuvaavinta on, että äiti närkästyy jos joku muu tuo nyyttäreille jälkkäriä, koska muut tekevät sitä aina niin vähän. Äidin annoksethan riittävät yleensä tupla- tai triplamäärälle ihmisiä, kuin mitä hän on sen laskenut. Nimimerkillä 4 uunileipää, täytekakku, leipäjuustoa ja lähemmäs 0,5 litraa rahkaa per naama yhden kahvituksen yhteydessä. (siis en syönyt noin paljon, mutta noin äiti sen oli laskenut)

Joten joten, siitä viikonlopusta todettakoon vain, että jatkuvaa puputtamista ja saldona olikin sitten + 1,3 kiloa maanantai-aamuna. Tai no, oikeastaan se oli vielä suurempi, koska tuo luku on vain maanantaiden välinen erotus. Perjantai-aamunahan mun paino oli 1,6 kiloa vähemmän kuin maanantaina. Ensi viikolla taas sinne, ku on isänpäivä, mutta ehkä nyt pysyy parempi roti. 

Karppaus on kuitenkin siitä kiitollista, että vaikka paino nouseekin sikanopeasti, jos sortuu hiilaripitoisiin asioihin, niin se myös tulee sieltä äkkiä takaisin alas, kunhan vain palaa "normaaleihin tapoihinsa". Tänä aamuna olin taas siinä painossa, missä viikko sitten perjantaina, eli yhden viikonlopun haitat kumottu taas. Tokihan tämä tarkoittaa, ettei urakkani varsinaisesti etene, mutta enpä ainakaan lihonnutkaan. 

Huomaan kiikkuvani nyt kuudetta viikkoa samoissa lukemissa. Pitäisi varmaan ottaa itseään niskasta kiinni asian suhteen ja nytkäistä taas projekti etenemään. Liikunnat on olleet todella surkealla tolalla nää kaksi viikkoa enkä voi asiaa nyt välittömästi korjatakaan, koska minähän sain Kokkolasta tuomisiksi flunssan. Noh, sitten ku on terve... Onneksi painonhallinta on kuitenkin enemmän kiinni ruuasta, niin sikäli flunssa ei estä asiaa. Karppaamisen kannalta se tosin saattaa hidastaa, sillä tässä tulee juotua aika paljon kuumia juomia ja osassa niitä on hiilareita. Pari lasillista glögiä on mennyt ja sitten X määrä teetä hunajalla. Ja hunajaa myös paljaaltaan. Sehän on pelkkää sokeria, mutta siinä purkin kyljessä on maaginen "lisää kuumaan juomaan ja anna flunssalle kyytiä" :D Noh, nostan sen hunajapurkin sitten flunssan päätyttyä mun lääkelaatikkoon, muiden troppien kanssa, niin eiköhän tällainen väliaikainen hairahdus sallita.

Sitten tapahtui yksi toinenkin mullistus elämässäni. En siitä enempää tänne avaa, mutta sanon vain, että mielestäni elämä on liian lyhyt siihen, että jäisi pitkäksi aikaa tilanteeseen, joka aiheuttaa niin paljon mielipahaa. Joskus on vaan oltava rohkea ja tehtävä se mitä pitää tehdä, vaikka se tuntuisi kuinka kamalalta tahansa. Tuossa tilanteessa minä jätin erään toisen ihmisen hirvittävään tilanteeseen ja se säälitti minua todella paljon. Mutta toisaalta, en voinut olla tekemättäkään noin, koska pelissä oli koko oma elämäni.

Ruuasta ei nyt poikkeuksellisesti tule tarkkaa listaa, mutta yleisesti todettakoon, että aamupalat on olleet koko ajan sitä mun perus partis-marja-kerma-sekoitusta, lounaat akselilla salaatti-lassaka-maksalaatikko-liha ja lämpimät kasvikset-kinkkukiusaus, Oulussa oon pysynyt hyvin ruodussa, Kokkolassa oli hiilarikatastrofi ja nyt sairaana oon jättänyt 4 päivänä iltapalat syömättä, ku ei vaan oo ollut nälkä ja toisaalta oon lipitellyt ankarasti kuumia juomia. 

Nii ja se mainittakoon, että tänään söin kotipizzan perfetta-pizzan. Ensimmäinen pitsani varmaan yli puoleen vuoteen ja söin sen siksi, että siihen sai täytteeksi sipulia, valkosipulia ja valkosipulimajoneesia (+ kotona vielä lisää valkosipulia purkista). Syy tähän: ei oikeasti mihinkään muuhun saa ympättyä sipulia ja valkosipulia tuollaisia määriä noin luontevasti :D 

Veljellänikin oli just flunssa ja hän totesi "tämähän johtuu siitä, että oon syönyt liian vähän valkosipulia" :D Totesin, että voi päteä muhunkin. Minähän pidän valkosipulista ihan hirveästi, mutta olin jonkin verran vältellyt sen syömistä, koska tapasin työssäni asiakkaita ja jotkut ihmiset ihan todella inhoavat valkosipulin hajua. Noh, nyt kun on viikonloppu edessä ja flunssa, niin hyvällä omalla tunnolla vetelin ihan hillittömästi valkosipulia :D

(loppuun muistutus itselle: 228 päivä oli tämän viikon torstai. Yleensä lasken nuo päivät niiden mun ruokapäiväkirjojen perusteella, mutta kun tähän ei sellaista tullut, niin muistutukseksi itselle, että tiedän seuraavalla kerralla raportoida tästä perjantaista eteenpäin)

Päivät 210-217, pieniä suuria asioita

Hei,

viime postaus oli sellaista angstaamista, että koitetaanpa nyt olla positiivisempia. Tällä hetkellä onkin yleisesti paljon parempi fiilis ja ainut miinus on, että oli henkisesti rankka paikka torstaina ja perjantaina, että se kai säteilee viikonloppuunkin. Oon nukkunut lauantaina ja sunnuntaina ihan sikana :D Noh, pakko pysyä tässä sen verran hereillä, että saa tehtyä taas perussunnuntai jutskat, eli kirjoitettua tämän ja tehtyä ruokaa ensi viikolle. 

Mutta pieniä suuria asioita on siis tällä kertaa teema. Se alkaa oikeastaan jo ihan viime sunnuntaista. Käytiin silloin veljen kanssa uimassa, sitten syötiin yhdessä oikein luksusaamiainen: vadelma-banaanipirtelöä ja metwurstilla höystettyä munakasta! Aamupalan jälkeen suunnistettiin vielä hulluille päiville, veljen tähtäimessä oli yksi kirja akateemisesta ja minä ostin äidille mokkahanskat ja itselleni aaverahkaa, kun sitä saa vain hulluilta päiviltä ja bloggaajat olivat aiemmin hehkuttaneet, että se on suunnilleen parasta mitä voi olla. No oli se kyllä aika hyvää :D 

Noinkin pieni asia kuin että voi syödä aamiaista jonkun kanssa, on tosi piristävää vaihtelua tähän mun normaalin sinkun elämään. Yksin kun asut, olet aina yksin paitsi silloin, kun olet töissä tai näet ystäviäsi. Näin ollen arjen hommelit tulee pääsääntöisesti tehneeksi ihan yksin ja tuntuukin kivalta, kun kerrankin voi jakaa edes tuon pienen hetken jonkun kanssa. 

Veljen kanssa vitsailtiinkin, että hän on mulle vähän niinku henkisellä puolella poikaystävän korvike ja että kun hän aikanaan muuttaa ehkä muualle, mun on pakko oikeasti harkita vakavasti sitä poikaystävän etsimistä. Noh, mutta tämä järjestely toimii tällä hetkellä. Käydään yhdessä viikottain kävelemässä ja uimassa, joskus kaupungilla pyörimässä, joskus katsellaan leffoja jne. Tietysti voihan tää olla ihan normaalia sisarusten välistä toimintaakin. Harvat ihmiset ymmärtää niin hyvin toisiaan kuin sisarukset, koska sisarukset on oikeasti jakaneet aika monta vuotta elämästään yhdessä ja tietävät toisen taustat. Kukaan ei esimerkiksi tiedä paremmin mun painotouhuja kuin mun veli. Hän on nähnyt sen koko elämäni ajalta. Exänikin on aika hyvin perillä mun tästä osasta elämää, mutta hän oli aktiivinen osa elämääni vain 4 vuotta, joten hänen näkövinkkelinsä on siksi rajatumpi.

Tällainen ihmisen perusarki "herää, mene töihin, tee töiden jälkeen jotain, mene nukkumaan" on aika kaavamaista ja siksi ylläpitääkseen positiivista perusonnellisuutta, kannattaakin kiinnittää asioita pieniin asioihin. Ai ootte kuulleet sata kertaa, että mä rakastan astioitani? Noh... jotain uutta kehiin siis! Mä oon normaalisti varsinainen kävelevä koruteline! Löytyy korvakorut, kaulakoru, rannekoru, kello joka on kaunis kuin koru ja tietenkin sormuksia. 

Kalevala korut on mun juttu. Erityisesti pidän Vanamo-sarjasta ja niistä tietyistä trend-sarjan korviksista, jotka passaa yhteen Vanamon kanssa. Vanamoa mulla onkin perusarkipäivänä päällä se sormus, joko sarjaan kuuluvat korvikset tai ne yhteensopivat trend-korvikset ja sitten rannekoru. Jos on sopivat vaatteet, niin saattaa olla vielä se käätykin. Esim. yhden mustan työmekon kanssa se sopii hyvin yhteen, mutta jos on jakkupuku ja kauluspaita, niin turha vaivautua, ei sieltä kaula-aukosta mikään näy. Vanamon ajattomasta klassisuudesta taitaa tykätä muutama muukin, sillä se oli vasta äänestetty jonkun iltapäivälehden nettisivuilla Kalevala korun kaikista kauneimmaksi koruksi. Noh, katsokaa nyt sitä, onko tuo kummakaan. Siinä on helmiä ja sitten tuollaisia etäisesti sydäntä muistuttavia pieniä lehtiä. 

Sitten on tää mun kello. Oikeesti, mitä tulee muotibloggaajien kelloihin, niin oon vähän naureskellut, ku kaikilla on Michael Korsin kellot. Mietin, että kukahan aloitti ensin ja ketkä kopioi vai onko se oikeasti heistä kaikista just paras kello heidän tyyliinsä? Mun makuun se kyseinen kello (jonka mallia en siis tiedä, tiedän vaan että se sama kello on joka ikisellä suositummalla bloggarilla) on liian miehekäs. Mun klassisia linjoja suosivaan makuun sopii paljon paremmin tämä Candinon Navette. Kuinka tyylikäs ja yksinkertainen. Kellotaulu on helmiäistä ja siinä on safiirilasi, joka ei naarmuunnu. Tosin tuo metalliosa valitettavasti naarmuuntuu, mutta ei sitä onneksi huomaa, ellei tarkastele tätä 5 cm päästä. Tai ota tällaista lähikuvaa... Ostin tämän vuosia sitten Vaasasta. Muistaakseni se oli se kesä, kun pääsin sisään oikeustieteelliseen. Siinä mielessä tämä kello on mulle sellainen unelmien saavuttamista symbolisoiva. Ja onhan se nyt vaan törkeen hyvännäköinen. Ja sveitsiläinen. Siis kyllähän kellon nyt sveitsiläinen pitää olla ;)

Nämä on siis tällaisia pieniä suuria asioita, jotka tuo arkeen onnea. Sitten jos vielä materialismin puolella pysytään, niin voisin mainita muutaman ostoksen hulluilta päiviltä ja pari muuta kosmetiikkatuotetta, jotka on mulla pieniä arjen suuria asioita. Eli hulluilta päiviltä tarttui mukaan siis mokkakäsineet itselle, lumenen päivä- ja yövoidetta sekä schwarzkopfin hoitoainetta latvoille (se on ihan huippua). Alemmassa kuvassa olevat huulipunat olin hankkinut jo aiemmin. 

Niistä käsineistä sanottakoon, että täydelliset! Miten mä en oo aiempina vuosina tajunnut ostaa mokkakäsineitä? Just täydelliset tähän aikaan, kun neulossormikkailla on liian kylmä ja vuorellisilla nahkahansikkailla liian kuuma. Ja noi on kaiken lisäksi äärimmäisen tyylikkäät ja niillä saa hyvän otteen auton ratista. Nimimerkillä aikani tuskailin niiden neuloshanskojen kanssa, kun ratin kääntämisen yrittäminen oli ihan tuskaa. 

Sitten on noi voiteet. Lumenen sivuilta voi lukea pitkät pätkät mitä ihmeellistä näiden pitäis tehdä, mutta tiivistäen kyse on siis siitä, että näissä on c-vitamiinia ja lakka-uutetta, joiden pitäis ennaltaehkäistä ikääntymisen ensimerkkejä ja tää Lumenen vitamin c-sarja onkin tarkoitettu +25 ikäisille ihmisille. Noh, minä oon tätä käyttänyt jo pari vuotta ja ilmeisesti hyvin toimii, kun papereita kysytään ja ihmiset ei millään meinaa uskoa, että näin nuori ihminen on juristi :D En tiedä minkä ikäiseksi ne sitten mua luulee, en ole kysynyt vaan todennut vaan, että aika korjaa ikäongelman. 

Noh, ei rypyn ryppyä kasvoilla eikä kaulassa, niin toimii tarpeeksi hyvin. Mun äiti on aina ollut sellainen, että hän on huoltanut ihoaan tosi hyvin ja onkin sitten näyttänyt yleensä ikäistään huomattavasti nuoremmalta. Myös isäni puolelta on hyvät geenit siihen, että ihon pitäisi säilyä hyvänä, mutta harrastetaan nyt varmuuden maksimointia kuitenkin. Ihon kanssa kun on kyse ennaltaehkäisystä, ei siitä, että alat käyttämään voiteita sitten, kun sinulla jo on niitä ryppyjä. Ja kuinka paljon helpompaa meikkaaminen onkaan, kun iho on kunnossa! Ei muuta kuin ripsari, kulmat ja huulet ja that's it. Pääsen niin paljon helpommalla, kun ei tartte millään meikkivoiteella tai puuterilla häslätä.

Mistä pääsemmekin sitten niihin huulipuniin. Musta on kai tullut huulipunatyttö. Ennen mä yleensä meikkasin silmät vahvasti, eli piirsin nestemäisellä kajalilla "kissansilmät". Meikissä kun se on yleensä joko silmät tai huulet, niin ei sitten tullut huuliin yleensä mitään. Nyt asiaan on tullut muutos lähinnä mun uusien silmälasien takia. 

Nämä kehykset ovat nimittäin niin vahvat, että siinä on itsessään ihan tarpeeksi korostusta silmille. Niinpä se onkin mennyt nyt siihen, että silmissä on enää ne ripsarit ja huulet on sitten punaiset. Ja jos ihan rehellisiä ollaan, niin asiaan on oikeasti vaikuttanut myös se, että ostin tällaista Lumenen wild rose-huulipunaa. Kaksin kappalein. Yksi kirkas punainen ja yksi neutraali. Ja ei mikään, siis ei mikään tunnu niin hyvältä huulissa, kuin nämä. Oikeasti. Suosittelen kokeilemaan. Niinpä tilanteesta riippuen huitaisen noita huuliin. Jos en ole muuten meikannut, lätkäisen neutraalia sävyä, josta ei lähes edes huomaa, että sitä on huulilla. Jos on myös muilta osin "naama piirretty päähän", niin sitten kirkaampaa punaista. Eikö muuten tasapainoitakin punaiset huulet kivasti noita silmälaseja? :) 

Jollain tavalla on kivaa olla nainen, niin saa värkätä kosmetiikan ja korujen kanssa. Nekin on sellaisia arjen pieniä iloja. Ja jos tästä aasinsiltaa ottaa tähän painonpudotusaiheeseen, niin jotenkin sitä huomaa, että haluaa panostaa ulkoiseen kauneuteen ihan eri tavalla, nyt kun painoa on tippunut. Ennen se oli vähän sellaista "miksi vaivautua laittautumaan, kun mikään ei peitä sitä, että mä oon läski?". Nyt kun tilanne ei ole aivan niin paha enää, tulee sitten panostaneeksi enemmän. Ja tiedä kummasta se johtuu, on alkanut tulla myös huomiota vastakkaiselta sukupuolelta. Siitä onkin vuosia, kun se viimeksi oli tällaista. No oikeastaan se oli tällaista viimeksi silloin, kun olin tässä painossa... lukioikäisenä. En pidä tätä kokonaan positiivisena asiana, mutta yritän totutella asiaan.

Painon kanssa ei sinänsä mitään ihmeellistä, junnaamme edelleen tässä yhden kymmenluvun korvilla, mutta eiköhän se tästä sitten taas kohta. Tää viikko ainakin on ollut ihan jees projektin kannalta. Liikunnan puolella tein eilen pitkästä aikaa lihaskuntotreenin ja tänään olenkin sitten sen mukaisessa kokovartalokrampissa. Pitää alkaa tuotakin puolta treenaamaan, sen verran surkeassa kunnossa meinaan keskivartalon lihakset...

Syömiset:

Sunnuntai:

- aamupala: metwursti-munakas ja vadelma-banaani pirtelö

- lounas: katkarapusalaattia ja aaverahkaa

- ei iltapalaa

Maanantai:

- aamupala: vadelmia, partista, kermaa

- lounas: kanasalaatti

- iltapala: maksamakkaraa 75 g

Tiistai:

- aamupala: vadelmia, partista, kermaa

- lounas: kanasalaatti

- iltapala: 75 g maksamakkaraa ja vähän irtokarkkeja (katsoin leffan)

Keskiviikko:

- aamupala: vadelmia, partista, kermaa

- lounas: kaalipaistosta

- iltapala: munakas

Torstai:

- aamupala: vadelmia, partista, kermaa

- lounas: kaalipaistosta

- iltapala: munakas

Perjantai:

- aamupala: mansikoita, partista, kermaa

- lounas: kaalipaistosta

- illalla 150 g sipsejä, dippiä leffan katsomisen yhteydessä (oli sellainen pari päivää, että oli pakko harrastaa taas eskapismia)

Lauantai:

- aamupala: mansikoita, partista, kermaa

- lounas: subwayn kanateriyaki-salaatti

- iltapala: munakas

Sunnuntai:

- aamupala: mansikoita, partista, kermaa

- lounas: naudan ulkofilettä, bearnisekastiketta, uunivihanneksia

Päivät 204-209, ahmintakohtaus

Hei,

kirjoitetaas tämä nyt pois tästä alta, ni ei oo huomenna niin pitkä to do-lista. Ja kun jotenkin huomasin taas päämäärättömästi istuvani tässä läppärin ääressä vaikka ois voinut sulkea tämän ja mennä lukemaan kirjaa, mikä on aina parempaa ajanvietettä... 

Tää viikko ei oo ollut yhtään hyvä ja voipi olla että tulee taas plussaviikko. Huoh. Mutta eipä tässä taaskaan voi syyttää kuin itseään.Tiistaina meni sipsiä, syystä X, jota en enää muista. Ja tänään oli sellainen sokeriöveri ettei mitään rajaa. Mä en tänään juuri muuta olekaan syönyt kuin sokeria ja olo on sen mukainen eli aivan kauhea. Fyysisen pahan olon lisäksi vaivaa henkinen morkkis ja jonku "yliminän" syyttävät "miksi"-kysymykset. 

Päästään taas siihen, että vaikka ruokavalio pääsääntöisesti olisi kunnossa, niin jos ongelma on alunperinkin ollut niissä herkuissa, niin se pelkkä ruokavalion optimointi ei korjaa ongelmaa kokonaan. Turhauttaa, kuunnella työmatkoilla radiosta mainoksia "tämä laihdutuspilleri X toimii oikeasti, kuuntele kun käyttäjät kertovat että nälkä poistui jne.". Joo joo, nälkä lähtee karppaamalla. Mutta kertokaa mulle, mikä parantaa kun on päässä vikaa? 

Päässä vikaa, kun henkisesti koettelevan työpäivän jälkeen haluat tarttua herkkuun ja olla edes hetken ajan onnellinen? Päässä vikaa, kun et lopeta siinä vaiheessa, kun tajuat, että "olen täynnä"-kynnys ja jopa "tää yököttää jo"-kynnys on ylitetty ja silti vaan jatkat ja syöt pois, ku se on siinä. Päässä vikaa, ku ylipäätään et osaa ottaa vain kohtuudella? Päässä vikaa, ku otat silti, vaikka tiedät että siitä tulee fyysisesti ja henkisesti paha olo. 

Niin, ei oo rinnastus alkoholistiin ollenkaan kaukaa haettu, kun puhutaan ylipainoisen ihmisen herkkuriippuvuudesta. Mä oon kai onnistunut ongelmaa jotenkin hallitsemaan, ku oon saanut noin 16 kiloa tiputettua pois, mutta tää viikko oli taas oikein hyvä muistutus siitä, että en ole "terve" vaan ongelma vallitsee edelleen.

Mä haluan nyt olla raatorehellinen, koska jos mä alan valehdella tänne, mä häviän tän pelin lopullisesti. Tää blogi on oikeasti auttanut ihan hirveästi mua laihtumaan ja sen teho perustuu rehellisyyteen ja siitä seuraavaan julkiseen häpeään. Valmistautukaa haukkomaan henkeänne. Siinä missä se tiistai oli vaan "perusherkuttelu joka sinänsä mahtuu ohjelmaan, jos ei toistu liian usein", niin tässä päivässä ei ollut mitään järkeä. 

Aamupala oli perus ja jollakin tavalla myös 15 cm subi (eritoten siksi että se oli vain puolikas, olen vuosia syönyt yleensä sen 30 cm pitkän vaihtoehdon), vaikka siinä olikin jotain viljaa. Se mikä ei ollut ok, oli subin jälkeen kotona hulluilta päiviltä ostettujen sokerijuttujen puputtaminen. Oikeastaan väärin meni jo siinä, kun ne lähti sieltä mukaan... Eli eli, macaron leivoksia 24 kpl (yksi ei ole hirveen paljon teelusikkaa isompi, mutta tää määrä on tässä nyt se ongelma), 2 bebe leivosta ja 185 g valkoista suklaata (eli se maraboun valkosulkaa levy). Huh huh, enkä mä edes pidä näin paljon makeasta. Paras herkku minkä mä tiedän on sipsit dipillä eli oon enemmän suolaisten perään ja saan niistä parhaat nautinnot.

Miksi tapahtui tällainen katastrofi? Kaupassa: Ai katos, täältä saa macaron-leivoksia, hmm, kumman makukombinaation otan? En osannut päättää joten otin molemmat. Ai katos, täältä saa sitä maraboun valkoista suklaata, en olekaan maistanut, miltähän se maistuu? Sekin lähti messiin. Hei tuolla on tuollaisia haamu-bebejä, otanpa pari sellaistakin. Miksi pari? En minä tiedä, siinä kohtaa ku tajusin, ettei mulla oo ketään syömässä niitä mun kanssa, myyjä oli jo antanut ne mulle. 

Kotona sitten se perinteinen, olipas hyvä bebe, syön sen toisenkin. Sitten jossain vaiheessa halusin maistaa macaronejakin ja nekin oli ryökäleen hyviä, joten... ja illalla valkosuklaalevy. Voi voi.

Ehkä typerintä on tässä, että oon syönyt sikana kaloreita, mutta hyvin vähän oikeaa ruokaa (aamupala ja subi lasketaan nyt oikeaksi ruuaksi) ja mulla on siksi nälkä. En tietenkään voi tasan syödä yhtään mitään lisää, ku tilanne on tämä, joten kärsitään nyt sitten.

Mulla varmaan on/oli se BED. Lihavan ihmisen syömishäiriö, jossa ahmitaan hirmuisesti mutta ei oksenneta sitä ulos (olisin muuten varmaan oksentanut, mutta mä todella todella vihaan oksentamista). Ahmintakohtauksiin liittyy se, että niissä ei ole mitään järkeä ja ne yleensä salataan. En mäkään tätä ois halunnut kertoa, mutta kun tiedän, että rehellisyys auttaa mua. Tästä julkisesti kertominen on vähän kuin menis johonkin jalkapuuhun istumaan, pitkällä aikavälillä tää rehellisyys vähentää näitä kohtauksia, koska voin henkisellä tasoa tuntea minuun kohdistuvan tuomitsemisen. 

Jotenkin uskon, että monella lihavalla saattaa olla tällaista siellä taustalla. Ei siinä ihmekään, ku ei onnistu, kun kaikki vaan hokee "syö vähemmän, liiku enemmän". Voit liikkua vaikka koko päivän, mutta se ei kuluta niin paljon kaloreita kuin yksi ahmintakohtaus tuo sisään. Voit syödä vaikka kuinka vähän ja lopputuloksena on, että sinulla vain on nälkä, joka johtaa ennemmin tai myöhemmin runsaampaan syömiseen. Jos on päässä vikaa, niinku meikäläisellä, lihavuus ei poistu ennen kuin pää on korjattu kokonaan tai ongelmaa vähintään hallitaan tarpeeksi. 

Omalla kohdalla pelottaa perkeleesti, että menetän hallinnan ja lihon taas. Olen tehnyt niin lukemattomia kertoja. Karppaamallakin olen oikeasti pudottanut kiloja jo 24. Viime syksynä tiputin 8 kiloa, jotka lihoin takaisin aikavälillä joulukuu-maaliskuu. Ja maaliskuusta tähän päivään oon tiputtanut sitten 16 kiloa. Eli ne alkuperäiset 8 ja 8 lisää. Suurimmaksi osaksi tämän blogin pitämisen ansiosta, koska tämä on toistaiseksi paras lääke siihen mun päässä olevaan ongelmaan, joka näitä ahmimisia aiheuttaa, mihin oon ikinä törmännyt.

Karppaaminen sinällään poistaa nälän ja on nautinnollista, joten se poistaa nälkään ja annoskokoihin liittyvät ongelmat mun kohdalla kokonaan. Jäljellä on vaan taistelu omaa mieltä vastaan, mitä tulee näihin ahmimiskohtauksiin ja muihin epärationaalisuuksiin, jotka johtavat näihin. 

Miksi pitää olla niin utelias, että pitää maistaa jokaista uutta suklaata, joka vaikuttaa vähänkin houkuttelevalta? Miksi pitää olla sellainen, että syö kaiken mitä ulottuvilla on? Saisko jonku AA-kerhon herkkuriippuvaisille?

Oon nyt tässä sitten pallotellut, että yritänkö olla Kokkolan vierailuun asti (= 2 viikkoa) ilman herkkuja kompensaationa näille ahmimisille? Vai kannattaako se sittenkään, koska aikaisemmin on käynyt niin, että jos oon ollut kokonaan ilman, niin sitten se repsahdus on ollut sitä kauheampi, koska henkinen paine on kasvanut niin suureksi? Toisaalta entä jos viime aikojen lepsu-asenne ylipäätään johti tämän päiväiseen ahmintakohtaukseen?

Noh, mene ja tiedä. Kohtuuden etsiminen jatkuu. Ehkä mun pitäis kokeilla taktiikkaa, että sallin itseni syödä karppiruokaa enemmän kuin tähän asti? Eli että jos tulee "pakottava tarve", niin hakis sitten vaikka paketin metwurstia tms. Kun onhan mun sallitut syömiset olleet aika vähäisiä tähän asti. Siis aamuisin pari desiä marja-partis-sekoitusta, lounaaksi kinkkukiusausta ja illalla joku 75 g kalaa tai maksamakkaraa. Vähän "närppimistä" meinaa olla. 

Syömiset näiltä kuudelta päivältä:

Maanantai:

- aamupala: mustikoita, partista, kermaa

- lounas: kinkkukiusausta

- iltapala: 75 g lohta

Tiistai:

- aamupala: mustikoita, partista, kermaa

- lounas: kanasalaatti

- iltapala: 150 g sipsiä, dippiä

Keskiviikko:

- aamupala: mansikoita, partista, kermaa

- lounas: kinkkukiusausta

- iltapala: 75 g lohta

Torstai:

- aamupala: mansikoita, partista, kermaa

- lounas: kinkkukiusausta

- iltapala: 75 g lohta

Perjantai:

- aamupala: mansikoita, partista, kermaa

- lounas: kinkkukiusausta

- iltapala: 75 g lohta

Lauantai:

- aamupala: mansikoita, partista, kermaa

- lounas: 15 cm kanateriyakisubi tuplalihalla

- pitkin päivää: 24 macaron-leivosta, 2 bebe-leivosta, 185 g valkoista suklaata

Päivät 197-203, uudet lasit

Hei,

oli taas vaihteeksi vähän parempi viikko mitä tulee painoprojektiin. Liikuntaa tuli harrastettua jopa kolmena päivänä (2 arkipäivänä ja nyt sunnuntaina) ja mitään hirmuisia rikoksia syömispuolella ei tapahtunut. Torstaina oli syntymäpäiväni, joten sen kunniaksi käytiin veljeni kanssa testaamassa yksi paikallinen ravintola ja siellä meni hamppari ja ranskalaiset, mutta synttäripäivä ei ole sellainen päivä vuodesta, jolloin haluaa millintarkasti noudattaa tiukkaa syömiskuria :D

Mä sain myös tällä viikolla ne uudet silmälasit, pienemmillä voimakkuuksilla kuin edelliset. Pidän itse näistä uusista laseistani, koska ne näyttävät paremmilta kuin entiset ja myös tuntuvat päässä mukavammilta. Ottaessani niistä tänne kuvaa, pääsin taas naureskelmaan kameleonttimaisuudelleni. Siis mä näytän niin eriltä riippuen siitä onko otsahiukset alhaalla vai ei ja onko meikkiä vai ei. Vai mitäpä tuumaatte? Ensin kuva meikittömänä ennen otsahiusten tasoittamista... (tosin tässäkin hiukset suoristettu, joten vielä erilaisempi olisi ne mun luontaiset korkkiruuvikiharat, mitä harvoin kenellekään näytän...)

 Sitten otsatukka trimmattuna ja meikkiä...

Hiukset leteillä ja pipo päässä (tää oli muuten hyvä löytö tää pipo. Multa puuttuikin sellainen peruspipo ja tää on just hyvä eikä maksanut kuin 9 euroa)

Ja hiukset kokonaan kiinni (mukaan lukien otsis pois otsalta), mikä on mun normaali työpäivä-look...

Sellaista, luulis että tuli uudet lasit tarpeeksi hyvin esiteltyä, että äiti pärjää seuraavaan Kokkolan vierailuuni asti :D 

Muuten ei tässä hirveen ihmeitä ole tapahtunut. Arjet menee suurimmaksi osaksi edelleen töissä (yleensä vähintään 8 tunnin työpäivä ja päälle se 1,5 tuntia työmatka-ajoja). Eilinen meni taas laiskottelun kannalta, tosin sellainen hassu juttu sattui, että kun lähdin illalla katsomaan tuttavani muotinäytöstä, huomasinkin paikan päällä (ostoskeskus), että ehkä 5 miljoonaa autoa, ei parkkipaikkaa missään ja kaikki vastaan tulevat naisia. Siinä olikin tarpeeksi vihjettä ja arvasin jo ennen kuin pääsin edes sisälle kauppakeskukseen, että Scandinavian Hunkseillahan siellä oli keikka heti sen muotinäytöksen jälkeen. No tulipa sekin katsottua, en olekaan ikinä aiemmin elämässäni nähnyt mitään edes sinne päin ollutta esitystä. Itsekseni vaan siinä mietin, että miltähän niistä tyypeistä tuntuu työ, joka on lähinnä showtanssia yhdistettynä oman vartalon esittelyyn tuhansille vastakkaisen sukupuolen edustajille? :D 

Tänään sitten olinkin tehokas, yllättäen taas pakon sanelemana, uimassa piti käydä, ku siitä oli ollut viikolla puhetta, kämppä piti siivota, koska sitä olin siirtänyt liian kauan (onhan täällä aina perussiistiä, mutta you know pölyt ja suihkun lattiakaivo...), työviikon eväiden tekeminen, pyykkäys jne. Tämän blogin kirjoittamisen jälkeen pitäis vielä tsekata pari lakia, että osaa hoitaa alkavan viikon työhommat. 

Mä mietin, että kun mun omasta elämästä nyt ei oo hirveästi kertomista, koska ainut mitä siinä tapahtuu, on työasiat, joista ei tänne voi sanoa mitään, niin pitäis varmaan ottaa tänne jatkossa enemmän karppaamiseen ja muutenkin elämäntaparemonttiin liittyvää höpinää. Pysyvä hoikistuminen kun on sellainen asia, että monet siinä etsivät viisasten kiveään kauan ja perusteellisesti, mutta ilman tulosta. 

Sitten kun käy niin kuin mulla, että homma alkaakin pelittämään, se toimii ihan omalla painollaan, eikä siihen hirveästi tarvitse kiinnittää huomiota. Oon edelleenkin sitä mieltä, että kaiken a ja o on ymmärtää mitä pysyvään onnistumiseen vaaditaan. On ymmärrettävä mistä on luovuttava, voidakseen saavuttaa jotain muuta. Ja toisaalta, on tehtävä muutos niin miellyttäväksi kuin mahdollista. Nimimerkillä lukemattomia kertoja virallisterveellisellä laihtumista yrittänyt ja koskaan esim. en jaksanut aamupala puuroja kuin maksimissaan 2 kuukautta. Myös pahanmakuiset salaatit tulivat korvasta ulos jo parin viikon jälkeen.

Nyt on jotenkin auvoisaa tietää, että puuro on yksi vihoviimeisiä juttuja, mitä ylipäätään ihminen voi syödä, joten ei tarvitse yhtään murehtia, kun ei siitä pidä. Salaattirintamalla ratkaisu löytyi siitä, että käytän salaatinkastikkeena dippikastiketta enkä laita salaattiini ikinä kurkkua, herneitä, maissia ja tomaattiakin hyvin harvoin. Ne on siis ne ainekset, mistä mä en salaatissa ole koskaan tykännyt. Koska salaattia on laihtumisen kannalta opittava syömään "hinnalla millä hyvänsä", niin mun hinta on nyt se, että mainittuja aineita siihen ei sisälly ja kermaviiliin tehtävä dippi on korvannut ne pahanmakuiset pulloissa olevat salaatinkastikkeet. 

Mitä siihen luopumistouhuun tulee, niin o-ou, edessä on taas vaikein aika vuodesta painonhallinnan kannalta. Joulunalusaika! Hemmetti tää on käytännössä lokakuusta vuoden vaihteeseen, ku kauppoissa alkaa tursuta kaiken maailman suklaakasoja. Ja mun heikkoutta saa jo! Nimittäin glögiä. Voi mä rakastan sitä ihan liikaa, kun ottaa huomioon, että se on käytännössä vain sokerilitkua ja siten karpille erittäin nou-nou. Glögi, piparit ja aurajuusto.... Apua. Ei kai tässä auta kuin yrittää sinnitellä mahdollisimman pitkään ilman. Jos tekisin itseni kanssa sopimuksen, että ei ennen kuin lumet tulee... paitsi että asun taas Pohjois-Suomessa, että ennuste ei ole kovin hyvä. 

No vaikka siihen sortuiskin, niin sortumisen täytyy tapahtua tällä nykyisellä herkuttelutasolla. Eli maksimissaan kaksi kertaa viikossa kohtuullisesti. Yleensä ajoittelen näitä viikonloppuihin, ku viikonloput on mulle nykyään sellaisia "maksimoi oma hyvä olosi"-hetkiä. 

Kuluneen viikon ruokailuja:

Maanantai:

- aamupala: vadelmia, partista, kermaa

- lounas: kanasalaatti

- iltapala (kaverilla lenkin jälkeen): kotimaista omenaa, ruisnappeja tuorejuustolla

Tiistai:

- aamupala: mustikoita, partista, kermaa

- lounas: kinkkukiusausta

- iltapala: 75 g graavilohta

Keskiviikko:

- aamupala: mustikoita, partista, kermaa

- lounas: kinkkukiusausta

- iltapala: 75 g graavilohta, saunassa 1 puolen litran tölkki lonkeroa

Torstai:

- aamupala: mustikoita, partista, kermaa

- lounas: kinkkukiusausta

- iltapala: synttärin kunniaksi ravintolassa hamppari ja ranskalaisia (oli muuten aika pieni annos ravintola-annokseksi, sinänsä hyvä vaan, koska kello oli jo 19.00 ku syötiin)

Perjantai:

- aamupala: mustikoita, partista, kermaa

- lounas: kinkkukiusausta

- iltapala: grillikylkeä ja bearnisekastiketta (ei sinänsä iltapala, koska söin tämän heti kun pääsin töistä)

Lauantai:

- aamupala: mustikoita, partista, kermaa

- lounas: kanasalaattia

- iltapala: maksamakkaraa 75 g

Sunnuntai:

- aamupala: mustikoita, partista, kermaa

- lounas: kanasalaattia

- (iltapalaksi syön varmaankin toisen puolikkaan siitä maksamakkarasta)