Lähimatkailua parhaimmillaan - Emmes Retreat ja puumajat!

Hei,

otsikko on ehkä hieman harhaanjohtava siltä osin, että minun kohdallani ei nyt ole kyse lähimatkailusta. Kauan odottamani kesäloma nimittäin viimeinkin alkoi ja suuntasin Lappeenrannasta tänne Pohjanmaalle. Sinänsä viime ajat ovat olleet kyllä sellaista hulabaloota, että kesäloma pääsi yllättämään lähes puun takaa, vaikka sitä puoli vuotta olenkin odottanut. Se puoli vuotta meni vaan nopeammin kuin koskaan aiemmin. 

Kamala homma miettiä, mitä tarttee mukaan, kun matka-aika 3 viikkoa. Yksi laukku ja yksi reppu on hyvä suoritus!

Kunnon irtiotto arkeen koitti jo heti ensimmäisenä lomapäivänä, sillä suuntasimme Kokkolan lähellä sijaitsevaan Alaveteliin ja siellä tarkemmin Emmet-järven rannalla sijaitsevaan Emmer Retreat-paikkaan. Se olikin aivan mahtava paikka, etenkin tällaiselle, joka elää betonihelvetissä keskellä rakennustyömaata ja kaipaa luontoa.

Emmes Retreat on siis noin puolen tunnin ajomatkan päässä Kokkolan keskustasta ja metsän keskellä järven rannalla. Mikä tekee tästä erityisen? Siellä on puumajoja! Sisäinen lapseni hyppii tässä kohtaa riemusta. Siis kuinka siistiä on, että pääsee yöpymään puumajaan. Puumajoja on 5 kappaletta ja lisäksi on sellainen keskusrakennus, jossa saa aamupalaa ja muut ruuat, jos ne on etukäteen tilannut. Löytyy lisäksi järven rannan tuntumassa oleva puusauna, jonka yhteydessä on mahdollisuus lämpimään suihkuun. Puusaunasta on upeat näkymät.

Me yövyttiin äidin kanssa tässä majassa. Siinä oli tällainen terassi 3 sivulla mökkiä ja sisällä kaasujääkaappi, lavuaari ja kaasuliesi. Mökissä oli myös kuivakäymälä. Ja tartteeko kertoakaan, että näkymät olivat upeat!

Sängyssä köllötellessä voi tuijottaa joko puita...

 ... tai järveä.

 

Upeat oli myös näköalat kuistilta järvelle. 

 Tuolla on myös asiakkaiden käytössä kajakkeja, kanootteja ja soutuvene ilman mitään lisämaksua. Käytiinkin heti jo tullessa melomassa kanootilla ympyrää järvellä. Itse yritin ensin kajakilla, mutta se tuntui niin huteralta ja keikahteli sivusuunnassa pienestäkin painopisteen siirtämisestä, joten arvioin, että olisin kaatunut sillä ympäri ihan 5 metrin sisällä. Siksi menin itsekin kanootilla. Melomisreissun jälkeen maistuivat tuossa kuistilla mansikat ja mustikat. 

 Myöhemmin mentiin vielä tällaiseen upeilla näköaloilla varustettuun grillikotaan grillailemaan makkaraa iltapalaksi ja sen jälkeen vielä saunomaan. Valitettavasti en huomannut ottaa siitä saunasta kuvaa. Se oli kuitenkin upea ja oli niin rentouttavaa istua saunomisen jälkeen hetki penkillä ja katsella auringonpaisteessa kimaltelevaa järveä. 

Veljeni nukkui tyttöystävänsä kanssa tässä yllä olevassa mökissä. Heillä ei ollut siellä keittomahdollisuutta, mutta heillä oli kamina. Tuolla voisi siis yöpyä talvellakin. Minusta nämä puumajat ovat ideana hirmukiva. Siinä unohtui työarki aivan heti, kun tähän ympäristöön pääsi fiilistelemään. Kun vielä illalla pelattiin meidän mökissä ristiseiskaa, niin autenttinen mökkifiilis oli saavutettu. Luontoa, järvi, metsää, melomista, makkaranpaistaminen, mansikoita terassilla, puusauna. Mitäpä sitä muuta voisi toivoa? Jos vaan yhtään pitää luonnon rauhasta ja ajatus puumajassa yöpymisestä kutkuttaa, niin suosittelen lämpimästi tätä paikkaa. Paikan pitäjät olivat oikein ystävällinen pariskunta ja he auttoivat meitä kanoottien kanssa ja lämmittivät meille saunan valmiiksi ja tekivät myös tulet grillikotaan. 

Minusta on hienoa, miten nämä puumajat on rakennettu siten, että puut ovat edelleen eläviä. Tällä puulla on oma rako terassissa ja se saa siinä rauhassa kasvaa. Itse mökit on kiinnitetty runkoihin sellaisella kiristys-systeemillä, jota voi löysätä sitä mukaa, kun puu kasvaa. Jos jota kuta muuta kiinnostaa vierailla tässä ihanassa paikassa, niin lisätietoja löytyy täältä http://emmesretreat.fi/.

Puumajaselfie. Missä kohtaa musta on taas tullut näin ruskea...

Puumajaviikonlopun jälkeen loma jatkui asunnon metsästyksellä, sillä minulla on elokuun loppupuolella edessäni muutto Kajaaniin. Keskiviikkona kävimmekin äidin kanssa päiväreissulla Kajaanissa ja tsekkaamassa vaihtoehdot. Valinta oli vaikea, joko hieno kaksio luonnon keskellä tai sitten pieni, mutta siisti kaksio aivan työpaikkani lähellä keskustassa. Muuten oikein mainio, mutta luontoa on yhden puun verran ja kylpyhuone on tosi pieni. Lopulta kuitenkin päädyin keskustan pikkukaksioon (38 neliömetriä), sillä ajattelin, että 2,7 km pyöräilymatka per suunta töihin on ikävä niin sateella, lumipyryllä, hirmupakkasilla kuin liukkailla/sohjokeleilläkin. Asiaan vaikutti myös se, että Kajaanissa voi henkisesti varautua siihen, että talvi kestää ainakin marraskuun alusta toukokuuhun saakka. Niin ja nyt kun on tiedossa varmuudella, minkä suuruiset tulot minulla tulee olemaan, aion laittaa pitkästä aikaa kuntosalijäsenyyden. Ne salitkin sijaitsee siinä keskustassa, tulee paremmin lähdettyä niihin, kun matka ei ole niin mahdoton. Ja toisin kuin Lappeenrannassa, Kajaanissa ei tarvitse kulkea älyttömän pitkälle, päästäkseen luontoon. 

Vanamoita. Eivät tuoksuneet miltään. Kun niitä yritti haistaa, koko kukka vaan meni nenän sisään :D

Nyt onkin hassu fiilis, kun toisaalta kyllä nauttii lomastaan, mutta kun uusi asunto on jo tiedossa, niin jotenkin olisi mukavaa päästä jo tekemään se muuttokin. Mutta pitää nyt nauttia ensin tästä Pohjanmaasta ja sen jälkeen vielä ottaa kaikki irti viimeisistä viikoista Lappeenrannassa ja fiilistellä sitäkin kaupunkia. Se on niin syrjässä, että sille käy varmaan samoin kuin Rovaniemelle, en ehkä palaa sinne enää ikinä tai jos palaankin, niin hyvin harvoin. Rovaniemellä en ole yhtä hammaslääkärireissua ja maturiteetin tekemistä lukuunottamatta käynyt kertaakaan sen jälkeen, kun muutin sieltä pois 2011.

Seuraavana onkin sitten lentokoneen nokka kohti Tukholmaa! Wuhuu, en ole ollut useaan vuoteen lentokoneessa.

Juhannusretki

Hei,

no nyt on sattunut ja tapahtunut niin paljon, että ei oikeasti tiedä mistä aloittaisi. Lisäksi lähitulevaisuudessakin sattuu ja tapahtuu. Lomaan on enää 5 työpäivää ja sitten suuntaan Pohjanmaalle. Siellä on heti luvassa retki, jossa ohjelmassa on luonnossa oleskelua ja melomista ja majoittuminen tapahtuu puussa! Ja tuosta seuraavana viikonloppuna mennään äidin kanssa Tukholmaan. Työrintamalla on tapahtunut todella paljon, mutta kerron siitä sitten jossain toisessa postauksessa. Vihjeeksi kuitenkin sanottakoon, että kaupunki vaihtuu ja tuomarinvala on vannottu.

Mutta tällä kertaa punaisena lankana juhannus. Suuntasin jo juhannusta edeltävänä torstaina Tampereelle, jossa sitten juhannus kuluikin leppoisissa merkeissä. 

Perjantaina käytiin jo metsässä käyskentelemässä ja sieltä mukaan tarttui hieno kimppu kieloja. Valtakunta siitä, että tuollaisen kimpun voisi löytää Lappeenrannasta! Se tuoksui niin hyvältä ja oli niin nätti. 

Sää oli vaihteleva, välillä pilkotti aurinko ja välillä tuli taivaan täydeltä vettä. Mystisesti onnistuimme kuitenkin olemaan kastumatta.

Illalla grillatiin vesisateessa, mutta se ei haitannut, kun oli parveke-olosuhteet ja sähkögrilli. Tuo grillijuusto (valkoiset neliönmalliset jutskat) oli yllättävän hyvää.

Lauantaina olikin jo sitten paljon parempi sää ja suuntasimme kunnolla luontoon. 

 Ja luonnossa tietysti maistuu ruoka. 

 

Pääruuaksi oli makkaraa ja sille kyytipojaksi kasvisnyyttejä. Jälkiruuaksi muurinpohjalettuja. Minä katselin aikani itseäni taitavamman touhua ja osasin sitten itsekin tehdä hienon lätyn. Kaikki muut oli taas skeptisiä sen suhteen, että voiko gluteeniton lätty olla syötävää, mutta hyvältä ne maistui ja kelpasi muillekin.

Tämä juhannus oli minulle vuosiin ensimmäinen, kun en ollut sukulaisteni mökillä saaressa ja ehkä hieman jäin kaipaamaan tiukkoja blokus-taistoja ja ristiseiskan pelaamista, mutta muuten oli kyllä aika hyvät elementit kasassa. Oli nättiä luontoa, makkaraa ja lättyjä :D 

Perjantaina poksahteli shamppanja, lähes loppuun saatetun muuton kunniaksi

Tämä juhannuksen jälkeinen viikko oli sitten aika raskas. Maanantaina piti työpäivän jälkeen valmistautua työhaastatteluun, tiistaina oli herätys 4.00, 7 tuntia junassa, työhaastattelu ja 7,5 tuntia kotimatkaa. Keskiviikkona meidän työpaikalla alkoi muutto ja päivä meni pitkäksi. Torstaina oli kaverin läksiäiset ja kun risteilyn jälkeen vielä mentiin syömään ravintolaan, niin hiippailin kotiin puolikuolleena siinä 23.00 maissa. Ei se varmaan muuten olisi ollut niin rankkaa, mutta kun siellä oli univelat sieltä maanantain ja tiistain väliseltä yöltä. Myös perjantai meni pitkähköksi, vaikka olikin lopulta vain 9-tuntinen työpäivä. Tänään olen sitten kaverin treffaamisen lisäksi oikeastaan vain nukkunut. Ja nauttinut kesän ensimmäisestä kohdalleni osuneesta ukkosmyrskystä! Niin ja siivonnut asuntoni, kun on teoreettinen mahdollisuus siihen, että isäni ja äitipuoleni tulevat tekemään tupatarkastuksen alkavalla viikolla :D

Tykyilemässä

Hei,

perjantai on vihdoin täällä! Jee, on kyllä tällä viikolla jo odotettukin. Jostain minulle tuntemattomasta syystä olen ollut tällä viikolla todella väsynyt ja vaikka olen pitänyt tällä viikolla todella paljon ylityövapaita (maanantaina tosin tuli 10 tunnin työpäivä, mutta tiistaina ja keskiviikkona olin töissä vain 9-14 ja torstaina ja perjantainakin vain 9-16), niin silti illat ovat menneet lähinnä nukkumiseen. Tosi tympeää, haluaisin toki tehdä jotain muutakin kuin vain nukkua! En tiedä vaikuttiko asiaan sitten se, että viime viime viikko ja viikonloppu olivat melkoista rutistusta.

Hienot oli näköalat hotellihuoneeni parvekkeelta

Viime viikolla tein pitkiä päiviä, koska sattui sillä tavalla oikeudenkäyntejä ja niihin oli tietysti tehtävä ne valmistelevat toimenpiteet, jotka ottaa aikansa. Etenkin nyt kun "lautasella oli" asiakkaiden kannalta isot panokset. On yksi asia hoitaa pikkusakkojuttuja tai myönnettyjä juttuja ja kokonaan toinen hoitaa täysin kiistettyjä juttuja, joista uhkaa tulla vuosien ehdotonta vankeutta ja joissa päämies on omasta mielestään täysin syytön ja saanut vakuutettua puolustajansakin syyttömyydestään. No että siinä ei olisi tarpeeksi, niin kun torstaina tuli taas 10 tunnin työpäivä, niin perjantaina kello herätti siinä aamukuuden pintaan ja sitten kun selvisin aamun oikeudenkäynnistä, suuntasin pikavauhtia rautatieasemalle ja lähdin Helsinkiin Tykypäivään. Tarkoitus siis olla työkykyä edistävä virkistyspäivä. Oikkari tosin vitsaili lauantaina, että tosi hyvä tykypäivä joo, hänellä ei ainakaan jäänyt yhtään työkykyä jäljelle...

Yhdellä Helsingin kadulla oli tällainen hauska asetelma. 

Minua harmitti ihan sikana, että en oikeudenkäynnistäni johtuen päässyt vierailulle rikosmuseoon. Se kun on sellainen paikka, että sinne ei yksityiset ihmiset edes pääse vaan pitää olla sidosryhmän juttu. Mikä menetys, etenkin kun rikosoikeus on intohimoni. Siellä olis kuulemma ollut vaikka mitä mielenkiintoista, mm. se Turusen koppi, jossa se säilytti sitä Herlin-suvun perijätärtä. Kerkesin kuitenkin mukaan frisbeegolf-aktiviteettiin. Se olikin huippuhommaa!

Luojan kiitos mulla oli reppu! Ois ollut aika hommaa vetää jotain lentolaukkua perässä tuolla frisbeegolf-paikassa.

En ole koskaan ennen aikaisemmin sitä kokeillut, enkä oikeastaan ollut tullut edes ajatelleeksi mitä se tarkoittaa. Olin kai sekoittanut sen johonkin partionjuttuun, kun ajattelin, että sitä pelattaisiin joukkuessa vähän kuin jalkapalloa, mutta väline olisi vain frisbee. (En ole myöskään ikinä golfannut, joten suotakoon minulle tämä ajatushäiriö) Mutta sehän siis olikin niin, että oli 18 rataa ja oli aina tietty lähtöpaikka ja tietty maali ja sitten vain yritit heittää frisbeetä kohti sitä maalia. Eihän se sinne ykkösellä mene, joten sitten kävelet vain sinne mihin se tippui ja heität uudestaan. Tätä niin monta kertaa, että saat frisbeen koriin. 

Hotelliyöpymisissä arvostan aina eniten aamupalahetkeä. Tarjolla vaikka ja mitä.

No minähän olin tietysti aivan surkea. Siellä oli monella radalla "bar 3", eli ilmeisesti ois ollut tarkoitus saada se frisbee koriin kolmella heitolla. No mulla meni keskimäärin varmaan joka radalla 10 heittoa. Ensin yleensä sikana oikealle, sitten sieltä vasemmalle ja niin edelleen, että sen sijaan, että olisin edennyt suorinta tietä lähtöpaikalta kohti koria, mun reitti oli sellaista siksakkia. Sinänsä se kuitenkin sopi tilanteeseen, koska kaikki nauroi mulle ja mä osasin myös nauraa itselleni. Surkea suoritukseni oli siis oikein loistava tunnelman kohottaja! Surkeudestani huolimatta tekisin tuota kyllä mielellään uudestaan ja ehdotinkin Lappeenrannan kaveriporukalleni, että mennäänkö joskus pelaamaan täällä frisbeegolfia.

Frisbeegolfin jälkeen menimme saunomaan jonnekin urheilukeskuksessa olevaan tilaussaunaan. Itse jätin saunomiset väliin, kun hiukset olisi ollut liian vaikea tuhertaa takaisin edustuskelpoisiksi enkä osaa olla saunassa kuivilla hiuksilla. Myöhemmin suunnattiin sitten Helsingin keskustaan. Käytin oikkarin kanssa viemässä tavaroitamme hotellille ja sen jälkeen suunnattiin sinne minne ne muut väittivät menneensä. Ilta jatkui ihan mukavasti Svengi-nimisessä karaokebaarissa ja takaisin hotellille hipsittiin joskus puoli neljän maissa. Katselin vaan aamulla kuitteja, että miten ihmeessä selitän kirjanpitäjälle, kun yhteen yhteen kuittiin oli merkitty mustikkashotit nimikkeellä "mummon tossu".

Meikäläisen tamineet taas iloisen värikkäitä. Pöh aikuisten tylsille valkoisille, beigeille, ruskeille, harmaille ja mustille vaatteille ja asusteille :D Paljon kivempaa ku on pinkit tossut, violetti reppu ja vihreä käsilaukku (hihna näkyy kuvassa).

Lauantai-aamuna kuljeksittiin Helsingin keskustassa ennen junan lähtöä ja käytiin istumassa tuomiokirkon portaillakin. Se oli hyvällä säällä yllättävän kiva istumapaikka, tulin miettineeksi, miksen käynyt Helsingissä asuessani siellä istuskelemassa. Ja sitten kun selvittiin takaisin Lappeenrantaan, muutaman tunnin tauko ja sitten ystäväpariskunnan tupareihin. Sekin ilta oli tosi mukava ja hiipparoin kotiin siinä puoli kolmen maissa. Sinä yönä myös selvisi, etten sittenkään ole psykopaatti. Olen nimittäin sitä aina välillä miettinyt, kun vaikka olis kuinka hirveä juttu, niin mua ei oo pitkään aikaan mikään oikein liikauttanut. Kun mun kaveri oli parin sentin päässä kuolla auton alle, niin mä järkytyin tosi pahasti. Minulla siis on edelleen tunteita. En ole psykopaatti. Harmittaa vaan, että kaikki oltiin niin humalassa ja tilanne nopeasti ohi, ettei kukaan saanut sitä rekkaria ylös. Siinä oli nimittäin kymmenisen juristia sitä mieltä, että se oli törkeä liikenneturvallisuuden vaarantaminen. Se ois vaan kyllä ollut melkoinen tilanne, jos asia olis saatu eteenpäin ja se yksi olisi ollut uhri ja muu meidän porukka todistajia. Siinä ois ollut koko paikallinen käräjäoikeus jäävi käsittelemään asiaa :D Uhri kun olisi ollut entinen työntekijä ja todistajista osa nykyisiä työntekijöitä ja loput sitten siellä vähän väliä pärstäänsä näyttäviä avustajia.

Täällä oli yksi päivä hirveä myrsky, mutta sitä ei oikein saanut kuvattua, puut heilui aina väärällä hetkellä. Mutta noh, tällä hetkellä on sangen vehreää.

Tuohon viime viikkoon verrattuna tällä viikolla ei sitten olekaan tapahtunut juuri mitään. Vain töitä ja vapaa-aika on mennyt nukkuessa. Toivotaan että tämä "sinänsä toiminnasta vapaa viikonloppu" vähän palauttaa voimia. Kuusenkerkkäsiirappia ajattelin keitellä ja jos vaikka tällä kertaa keittäisi sen purkinkin, niin tökötti ei homehtuisi parissa viikossa. Viime vuonna korpesi yli paljon, että kun olit käyttänyt valmistukseen tunteja ja lopputulos maistuikin hyvältä, niin sitten se mokoma meni homehtumaan.

Vaihteeksi aikaansaavana

Hei,

olen ollut tällä viikolla poikkeuksellisen tehokas ja yksi suoritettu tehtävä oli ulkoasun päivitys kesäisempään muotoon. Muita tällä viikolla aikaan saatuja juttuja on ollut muun muassa kodin perusteellinen siivous ja ikkunoiden pesu. Lenkilläkin olen käynyt kahtena päivänä. Tämä on paljon enemmän aikaansaatu kuin normaalisti. En tiedä onko se tämä toivo tulevasta kesästä vai mikä, mutta ihmeellinen virtapiikki ja "aikaansaavuustila" on nyt ollut päällä. Näiden lisäksi olen myös kokenut itseni onnelliseksi. Periaatteessa täysin ilman syytä.

Lähtötilanne oli aika karu. Hirveys paljastui kun aurinko paistoi siihen.

Tai no onhan siihen syy. Tajusin nimittäin, että loppujen lopuksi asiani ovat ihan hyvin. Ei minulla ole kuin kaksi murehtimisen aihetta. Pohjanmaa on kaukana ja palkka on pieni. Mutta siellä Pohjanmaallakin pääsee kyllä käymään taas vähän yli kuukauden päästä ja palkalla pystyy maksamaan laskunsa eikä loppuunsa tarvitse mitenkään hirveästi kituuttaa. Vaikka hesarin testi kertoikin, että 80% suomalaisista tienaa saman verran tai enemmän kuin minä, niin onhan siinä ne 20% jolla menee huonommin kuin minulla. Sitä paitsi raha ei ole ainoa arvo.

Urakassa meni lopulta vain 2 tuntia ja vaikeinta oli tuon sängyn pyöräyttäminen edestä pois. Yllättävän vaikea yksin siirtää 120 cm leveä sänkyä.

Pitäisi useammin muistaa antaa arvoa myös sille, ettei pääsääntöisesti tarvitse tehdä kuin sellaista noin 40 tunnin työviikkoa. Moni muu juristi joutuu tekemään älyttömän pitkiä päiviä, etenkin he, jotka ovat julkisella puolella ja juttuja vaan tulee sisään nopeampaa kuin ehdit valmiiksi saada. Tai sitten on isojen asianajotoimistonjen juristit, jotka käytännössä elää työpaikallaan. 8.00-22.00 päivät eivät ole siellä mitenkään ihmeellisiä. Pitää myös antaa arvo sille, että voi johonkin pisteeseen asti itse valita asiakkaansa. Se tarkoittaa, että pystyy valitsemaan toisaalta miellyttävät ihmiset ja järkevät jutut, mutta myös sitä, että jos on kiire, niin voi sanoa, että nyt on kiire, en pysty ottamaan vastaan. Näin työtaakka ei koskaan pääse kasvamaan älyttömiin mittasuhteisiin.

Työ tekijäänsä kiittää. Ero on melkoinen. Nyt näkee läpi! Jee!

Ja sitten kun on vielä se, että nyt on ollut ihan sikamielenkiintoisia työtehtäviä ja ihmiset, joiden kanssa teen töitä, ovat mukavia, tulin siihen tulokseen, että asiathan on ihan hyvin. Tulin myös miettineeksi, että vapaa-ajallakin mulla on nyt asiat aika kivasti ja sitten alkoikin se onnellisuuden tunne. Onnellisuuden tunne siitä, että elän loppujen lopuksi ihan mukavaa elämää. Tällä hetkellä oon jopa miettinyt sitä, että pitäiskö mun sittenkin jäädä tänne? Tai no olla kaipaamatta muualle. Elämä menee miten menee ja pitää nauttia tästä tilanteesta, jossa niin moni asia on hyvin. 

Oon ollut lähes 2 viikkoa reissussa harvasepäivä. Tulevallakin viikolla on yksi Helsingin reissu.

Koska sain itselleni tässä hiljattain liikuntakaverin, olen nyt alkanut myös uudelleen rakentaa takaisin juoksukuntoani, joka pääsi tuossa romahtamaan, sillä en ole oikeastaan nykyisen työsuhteeni aikana hirveästi juoksennellut mihinkään. Täytyy kyllä sanoa, että aika lailla nollasta lähdetään liikkeelle vaikka vielä 3 vuotta sitten pystyin juoksemaan 15 kilometriä putkeen. Nyt kevyesti meni just joku 100 metriä ja sen jälkeen alkoi sitten jo se puuskutus. No puuskuttaen jaksoin sitten juosta suunnilleen kilometrin. Kilometrin! No mutta ei auta, pitää vaan tehdä samalla lailla kuin viimeksikin, eli käydä lenkillä suunnilleen 3 kertaa viikossa ja juosta jokaisella kerralla vähintään yhtä pitkälle kuin edellisellä kerralla ja mielellään vielä vähän pidemmällekin. Kyllä se siitä lähtee lutviutumaan. 

Perjantaina oli + 18, kesäistä ja toimistopäivä (ilman asiakaspalavereita), joten päätin pukeutua näinkin pirteästi. Oikkari naureskeli mun asulle. Ei voi moittia, kukapa uskoisi tuon näköistä lakimieheksi :D

Tietenkin tätä painoakin pitäisi saada alemmas ja kyllä se pienessä laskusuunnassa onkin. Mutta ei mulla kyllä ole pienintäkään kiinnostusta ruveta sellaiseen "täysimittaiseen laihduttamiseen". Oon tehnyt sitä enemmän ja vähemmän 15 vuotta ja oon korviani myöten täynnä sitä. Ihan sama. Pitäkää tunkkinne :D Mutta katson nyt vähän herkkujen määrää, niin jos se siitä pikkuhiljaa tippuis. Olen myös päättänyt aloittaa syksyllä taas kuntonyrkkeilyn. Ilmoitin jo partiossa, että päivän on vaihduttava tai minä lopetan ryhmän vetämisen, sillä nyrkkeilytreenit menee päällekäin nykyisen partioajan kanssa. Ihan huippua saada sellainen liikuntaharrastus, josta oikeasti pitää! Nyrkkeilysali on kaiken lisäksi tuossa mun kodin viereisessä rakennuksessa, joten alakerran ulko-ovelta on matkaa se 50 metriä. Äärimmäisen helppo lähteä treeneihin. 

Vihertää jo nätisti. Harmi vaan, että ku tuo talo tuosta nousee, niin menetän puistonäkymän.

Eipä tänne tämän kummempaa. Aurinkoista alkavaa viikkoa kaikille!

Hyvää äitienpäivää äidille ja mummolle!

minä olen nyt täällä jumissa ja te olette siellä Pohjanmaalla, joten ajattelin sitten tätä kautta laittaa teille edes kuvia kukista, kun en pysty itse mitään kukkaa tuomaan. 

Mutta jos oltaisiin Helsingissä, veisin teidät tällaiseen paikkaan:

Kyseessä on keskuspuisto, joka oli lähellä Helsingin asuntoani. Nimestään huolimatta se on sellainen tosi iso (ollakseen keskellä Helsinkiä) metsä. Siellä oli äitienpäivän aikoihin maa ihan valkoisenaan valkovuokoista, joten se oli oikein ihastuttava lenkkipaikka. Tänä aamuna kävin täällä Lappeenrannassa sauvakävelylenkillä ja kevätbongaus tuotti nokkosperhosen, voikukan ja tulppaaneja. Peilityyni saimaakin oli kaunis. Mietiskelin siinä, että siitä on kyllä vuosisata, kun mummon kanssa oltiin sauvakävelyllä siellä Patamäen metsässä. Ja että olisipa hienoa, jos äiti olisi voinut jakaa kanssani tämän hienon aamulenkin. No kesälomallani sitten toivottavasti :) 

Äitienpäivän kunniaksi kynsissäkin valkovuokkoteemaa

Ihanaa äitienpäivää!

Vappufiiliksiä

Hei,

täällä on vietetty ihan mukava vappu ja nyt voisi pitkästä aikaa tännekin kirjoitella. Menneet viikot ovat olleet enimmäkseen ihan arkista aherrusta, mutta mahtui tuohon mukaan vähän matkusteluakin. Kävin Keski-Suomessa työhaastattelussa ja sitten kun sieltä kotiuduin, nukuin muutaman tunnin kotona ja suuntasin Helsinkiin koulutukseen. Uusi työpaikka jäi jälleen kerran saamatta (oli neljäs työhaastattelu sitten viime syksyn), mutta nyt olin kyllä päässyt jatkoon parhailla luvuilla ikinä. 120 hakijaa ja minä olin 8 haastatellun joukossa. Viidelle jäi luu käteen ja minä sitten olin valitettavasti yksi niistä. Mutta ei muuta kuin uutta matoa koukkuun, pakko sen on joskus tärpätä. Eikä sillä, nykyinen työni on vakituinen, niin ei tässä mitään varsinaista hätää tai pakkotilannetta ole. 

Koulutuksen yhteydessä oli (minulle) ilmainen aamupala. Nam!

Helsingissä oleva koulutus oli tosi mielenkiintoinen, se koski laajojen rikosjuttujen hoitamista ja aiheesta oli kertomassa Riitta Leppiniemi, joka on esimerkiksi Jari Aarnion asianajaja. Oli hauskaa huomata, että kun olin itse jo ennen tuota koulutusta joutunut hoitamaan yhden isomman "pommin" (niin kuin minä sitä kutsun), niin olin osannut hoitaa sen sellaisella tavalla, että tuon koulutuksenkin jälkeen hoitaisin sen samalla tavalla. Onneksi maalaisjärkeä ja logiikkaa voi hyödyntää edes jossain, kun monesti tuntuu, ettei niille paljon sijaa ole lainkäytössä :D 

Vappupäivän kukkalöytöjä.

Koulutuksen jälkeen tein jonkin aikaa töitä Helsingin toimistolla ja suuntasin sitten vähän liian myöhässä juna-asemalle. Seurauksella, että kun kaivoin siinä juostessani työpuhelintani esiin katsoakseni istumapaikkani, niin onnistuin tietenkin tiputtamaan sen puhelimen maahan. Ja se tippui väärässä kulmassa -> näyttö säröiksi. Kivat siinä sitten heti soittaa omalla puhelimella työnantajalle, että katopa sähköpostista missä mun istumapaikka on, ku mä rikoin työpuhelimen. Hävetti ihan sikana. En oo moneen vuoteen rikkonut yhtään mitään, en edes astioita muutoissa, niin tympäisi, että sen piti sitten olla vielä firman omaisuutta. Onneksi sen puhelimen arvo oli uutenakin ollut vain jotain 70 euron luokkaa, niin ei se nyt enää hirmuisen arvokas ollut. Toki sitä joutui sitten hankkimaan uuden, eikä työnantaja suostunut ottamaan sitä mun palkasta, vaan vaati, että se ostetaan firman kortilla, että sen verran tappiota sitten. On tuokin kamalaa, mä olisin päässyt syyllisyydestäni, jos olisin itse ostanut uuden. Nyt on sitten edelleen syyllinen olo. Kiva.

Tämä. Tämä tuntui niin hyvältä ku oli niin pitkään jännännyt pelejä.

Viime viikkoina aikaa kului myös jonkin verran jännätessä, että mitenkä käy Kärppien. Oli suhteellisen tasainen välieräsarja Jyppiä vastaan ja sitten vielä finaalisarja Tapparan kanssa sellainen, että nitroja olisi tarvittu monta kertaa. Lopulta kuitenkin äärimmäisen jännä 7. peli päättyi toisella jatkoajalla Kärppien voittoon ja riemu oli irti. Minä täällä yksin kotonani kiljahtelin siihen malliin, että naapurit varmaan ajattelivat, että mitä se hullu akka nyt elämöi :D

Vappuaattona istuttiin tänä vuonna iltaa kaverin kotona jonne meitä kokoontui muutama meidän paikallisesta kaveriporukasta. Musta on jännä sattuma, että sama minne menen, niin mulle aina muodostuu sellainen alta kymmenen hengen kaveriporukka. Näin oli kaikissa kouluissa missä olen ollut ja yliopistoporukoilla on jatkettu myös Oulu ja Helsinki akseleilla. Lappeenrannassa ei ole kyse enää yliopistoporukasta, mutta yhdistävä tekijä on nyt työ. Toki suurin osa on nytkin juristeja, mutta siinä on ihmisiä eri yliopistoista ja mukana on myös oikeustradenomeja. Mut ihan huippua, että voi vielä näinkin vanhana löytää uusia ihmisiä, joiden kanssa viettää vapaa-aikaa mukavissa merkeissä. 

No pitihän sitä nyt vappukynnet värkertää :)

Vappupäivänä sitten kävelin ympyrää. Sää oli mitä mainioin, joskin vähempikin tuuli olisi riittänyt. Mutta aurinko paistoi, löysin kukkia ja havannoin yleistä meininkiä. Ihmisiä oli kertynyt Linnoituksen valleille vappupiknikille. Voisi ehkä ensi vuonna itsekin ehdottaa porukalle, että miten ois piknik, jos sää sallii. 

Puhelin tuossa äidin kanssa eilen illalla ja samalla tulin todenneeksi, että kappas, mullahan on toukokuussa vain yksi täysi normaali työviikko. Sitten on helatorstaita, koulutuspäivää hesassa, tykypäivää hesassa ja sitten onkin jo kesäkuu. Ja näillä näkymin oon lähdössä äidin kanssa (tai no äiti suoraan pohjanmaalta ja minä täältä kaakkois-suomesta) Tampereelle juhannukseksi. Suunnitelmissa olisi mennä luontoon samoilemaan. Ihan huippua! Asun niin tässä keskellä betonihelvettiä, että kaipaan luontoa. Pitää toivoa, että tulee kivat säät, niin voi samalla valokuvailla. 

Se on kuulkaas yksi hups vain, niin kohta on jo kesä! Uskomattoman nopeasti mennyt nämä 4 kuukautta. Aurinkoista toukokuun alkua kaikille!

Pirteällä mielellä

Hei,

aurinko paistaa siniseltä taivaalta ja tuolla on jotakuinkin + 10 astetta lämmintä. Saimaakin vapautunee piakkoin jääpeitteestään. Näytti olevan enää muutaman sentin paksuista. Ja minä olen onnellinen! En yleensä tunnista minkään kaamos- tai talvimasennuksen alkamista tai olemista, mutta selkeästi kuitenkin keväällä on parempi mieli. Niin nytkin. Lempparikuukauteni, toukokuu, on tuossa jo kohtuullisen nurkan takana ja tämä on jotenkin niin toiveikasta aikaa. 

Luovuus irti pääsiäisenä ja väriä muniin

Kesälomasta on sovittu ja odottelen tässä kuin kuuta nousevaa, että pääsee jälleen Pohjanmaalle. Tänä vuonna on ikävää, että joudun olemaan juhannuksen täällä Etelä-Karjalassa, enkä siis pääse viettämään juhannusta sukulaisten kesken mikä on ollut useampana vuonna traditio. Positiivista kuitenkin on, että saatiin äidin kanssa 2 yhteistä kesälomaviikkoa. Eli kolmesta kesälomaviikostani 2 suhteen ei tartte könöttää päiviä yksin. Viime kesänä oli hieman haastavaa, kun kaikki muut olivat töissä arkisin ja sitten kaikkia olisi pitänyt nähdä samaan aikaan. Vielä jos veljenikin saisi edes vähän yhteistä lomaa tuohon, niin se olisi mahtavaa. Nyt pitää vielä keksiä, että mitähän sitä haluaisi tehdä. Tai mihin resurssit riittävät.

Lopputuloksena tällainen pääsiäisasetelma

Pääsiäinen tuli kökittyä viime vuoden tapaan ihan itsekseni. Tosin tulin ajatelleeksi, että ehkä ensi vuonna voisin säästää siihen rahaa, että pääsisi käymään kotikonnuilla. Olisihan se kuitenkin 4 päivän loma. Kai se on riittävä siihen, että on valmis matkustamaan junassa sen 14 tuntia. Yllättävän kivuttomasti meni kuitenkin 4 päivää täysin yksin. Rentoilin ja täydensin univarastojani. Katsoin kaiken kaikkiaan 5 leffaa, kävin lenkillä ja sain viimeinkin toimimaan Heroes of Might and Magic III-pelin tällä uudella tietokoneellani. Sitä tietenkin piti sitten pelata :D Kyse on vuonna 1999 julkaistusta pelistä, jota me ollaan veljeni kanssa pelattu suunnilleen siitä asti, eli 16 vuotta. Me sanotaan sitä "iloiseksi tavaroiden keruu"-peliksi, koska se on tosi leppoisa, jos laittaa helpot asetukset. Mun murheenkryyninä on viime syksystä asti ollut, että tämä peli pyöri vain mun vanhalla läppärillä, jossa oli XP. On sanoinkuvaamattoman hienoa, että nyt se pyörii myös tällä mun uudella läppärillä, jossa on windows 8.1. 

Toinen äärimmäisen upea juttu oli, että tänään hain postista paketin, joka sisälsi lempihajuvettäni. Kyseessä on Nina Riccin Premier Jour -niminen ihanuus. Jos oikein muistan, niin isä toi mulle joskus vuonna luu sitä tuliaiseksi ulkomailta ja olen siitä asti ollut vannoutunut käyttäjä. Kuvailisin sitä hienostuneeksi kukkaistuoksuksi. Se on sellainen "pientä arjen luksusta"-elementti. Ja mä olin aivan murheen murtama, kun edellinen puteli loppui ja Stockmannilla sanottiin, että se on poistunut valikoimista. Luulin hetken, että sen valmistus on lopetettu, ku sitä ei löytynyt mistään. Sitten kävi ilmi, ettei ollutkaan lopetettu ja netistä olisi löytynyt, jos olisi tilannut Amerikasta. Tai osannut Ranskaa ja tilannut suoraan sieltä. Mutta kun en osaa. Oon kuitenkin googletellut sitä aina silloin tällöin ja pääsiäisenä löysin sen! Eräällä ruotsalaisella firmalla oli suomenkieliset sivut ja Ruotsista oon ennenkin tilannut tavaraa, joten sieltä se sitten saapui. Ja mun arjessa on taas luksusta!

Sinänsä olen hassu otus, että välitän noin niinku ylipäätään omastani (tai kenenkään muunkaan) ulkonäöstä varsin vähän ja arvostan pikemminkin pään sisäisiä asioita. Oon se tyyppi, jolla ei oo mitään ongelmaa liikkua täysin ilman meikkiä, hiukset miten sattuu ja mennä vaikka partio-iltaan jumpinissa. Minkä olenkin tehnyt useamman kerran. Mutta sitten joissain asioissa mä olen tällainen hienostelija. Siinä on vaan jotain, ku arkipäivinä pynttäytyy työjakkuun, laittaa hiukset asiallisesti, meikkaa hillitysti ja suihkauttaa tuota hajuvettä. Ehkä tämä on tyttöjuttu, en oleta miespuolisten lukijoiden ymmärtävän. 

Viime viikkoina myös työpäivistä on löytynyt enemmän iloa kuin aikaisemmin. Meillä aloitti uusi oikkari ja hän työskentelee täällä samassa kaupungissa kuin minä. Hän on tosi mukava ja tosi innoissaan hommasta. Vitsailinkin hänen kanssaan, että piristyy tämä vanha koirakin (= minä), kun hän on niin innoissaan. On ollut myös yllättävän mukavaa ohjata ja opastaa häntä. Jostain syystä mua ei yhtään haittaa minkäänlaiset kysymykset tai keskeytykset. On vaan niin kerta kaikkiaan piristävää, että on olemassa joku joka osaa asiat vielä huonommin kuin sinä itse :D Tulee päiviin paljon enemmän sellaisia hetkiä, että kokee osaavansa ja oppineensa. Rehellisesti sanottunahan mulla oli varmaan ainakin vuoden sellainen kriisi että "minä en osaa mitään". On myös aivan mahtavaa, että nyt mä oon saanut laitettua oikkarille kaikki "sihteerin tehtävät" ja saanut keskittyä itse pelkästään juridiikkaan. 

Pääsiäisaamupala, johonkinhan ne munat oli käytettävä. Kinkku-viherpippurijuusto-munakas. Ja vielä teetä ja mango+muita hedelmiä-mehua. Suorastaan luksus-aamupala verrattuna arkien "vettä ja maitorahkaa"-aamupaloihin.

Tässä tämän arkiviikon lopulla oli yksi erityisen hyvä hetki, kun sain tehtyä valmiiksi yhden ison jutun, jota tein aivot aivan solmussa 4 kokonaista työpäivää. En olekaan ajatellut, että työelämässä voi tulla tuollainen tunne jonkin valmiiksi saamiseksi. Leijuin varmaan metrin verran ilmassa, kun se oli tehty. Viimeksi sama fiilis oli juuri valmistuneen gradun kanssa. 

Kevätmielellä oli myös tämä kukkapuskan yksi oksa. Nyttemmin siinä on jo isoja lehtiä, näyttää olevan koivunoksa.

Tällaisia pieniä arjen asioita tällä kertaa. Toivottavasti kaikilla muillakin on mielialat piristymässä kevään ja lisääntyvän valon myötä :)