Välitilassa ja värianalyysistä

Hei,

täällä on palattu jo arkeen ja töitä on takana viikko ja pari päivää. Mutta samalla töitä on jäljellä 7 päivää ja sitten on taas parin viikon loma. On jotenkin äärimmäisen hassua tehdä tässä tilassa töitä. Potkit niitä parhaasi mukaan eteenpäin niin nopeasti kuin kerkeät, mutta samalla tiedät, että ihan pian hyppäät pois kelkasta ja jutut jatkaa elämistään muiden ihmisten panoksella. Joissain jutuissa olen melkein helpottunut, että pääsen pois, toisissa taas jää harmittamaan, etten voi viedä niitä itse loppuun enkä saa koskaan tietää lopputulosta. Siellä on vain muutamia sellaisia, joiden lopputulokset, voin aikanaan lukea iltapäivälehdistöstä. 

Suotta valittavat säistä. Ihan mukavat nämä on olleet. Kyllä mulle riittää se 20 asteen tienookin. Kuva Pietarsaaren koulupuistosta.

Noh, aikansa kutakin. Minä olen tällainen kauhea fiilistelijä. Nyt kun viikkoja tässä kaupungissa on jäljellä tämä viikko mukaan lukien kolme, niin olen jo aloittanut perinteisen "menen nyt tästä viimeisiä kertoja", "teen nyt tämän viimeisiä kertoja täällä", "onpas täällä kaunista, harmi etten ole enemmän arvostanut", "miten mä pärjään ilman näitä ystäviä arjessani" ja vastaavissa ajatuksissa vellomisen. Kaikki tosiaan vaikuttaa niin kauniilta, kun jotain on päättymässä. Vaikka on aina jännittävää muuttaa uuteen asuntoon ja uuteen kaupunkiin, niin mulla kuluu kyllä paljon aikaa myös menneen miettimiseen. Mietin varmaan jälkeenpäin Lappeenrannan pätkääni yhtä paljon kuin olen miettinyt Oulun ja Helsingin pätkiä. Aikoinaan oli tietyllä tapaa kivuliasta myös lähteä Kokkolasta. Itse asiassa Kokkolasta on ollut kivuliasta lähteä kahdesti. Ainoastaan Rovaniemi on jäänyt taakse ilman sen kummempia haikailuja takaisin. Mutta olinhan minä siellä 5 vuotta yhteenmenoon ja kun muutin pois, monet ystäväni olivat jo muuttaneet pois tai pian minun jälkeeni muuttivat pois.

Seljes, Alaveteli

Mutta onneksi ajatus uudesta seikkailusta auttaa kantamaan näissä muutostilanteissa. Rovaniemellä oli hyvä, Oulussa oli hyvä (siis vapaa-ajan osalta) ja Helsingissä oli hyvä. Oli Lappeenrannassakin enimmäkseen hyvä ja aika tulee kultaamaan niitä jutskia, joiden osalta ei aina niin naurattanut. Ehkä siellä Kajaanissakin on hyvä. Ehkä sielläkin odottaa mukavat työkaverit ja uusia ystäviä. Ehkä sielläkin on kauniita paikkoja, joissa voi käyskennellä. Ehkä sinnekin pystyy luomaan itselleen mukavan arjen. Ehkä sitä tulee taas bondattua vanhojen ystävien kanssa paremmin, Oulu ja Kuopio kun eivät ole kovin kaukana Kajaanista. Niin ja mikä mahtavinta, Kokkolaan on vain 4 tunnin matka.

Kokkolan Laajalahdesta löysin yllättäen itselleni aiemmin tuntemattoman lintutornin. Miten en ole tiennyt tätä aiemmin?

Nyt kuluneena viikkona ei ole tapahtunut mitään sen ihmeellisempää, kuin että työtilanne oli tietenkin pommi ja oli melkoinen homma selvitä siitä. Mutta kyllä asiat sitten järjestyi, kun vähän teki pitkää päivää. 

Sieltä tornista oli hyvä näköalat

Katselin, että lomalla ei tullut hirveästi aikaa tuhlattua tämän kirjoittamiseen ja viimeksi olen höpötellyt Tukholman reissusta. Sen jälkeen lomaa kesti vielä 2 viikkoa. Aika meni lähinnä perheen, sukulaisten ja ystävien näkemiseen. Lisäksi kävimme pari kertaa vesijuoksemassa maauimalassa, perinteisesti Pietarsaaressa ja mukaan mahtui myös reissu Kajaaniin (uuden kämpän metsästysreissu) ja Ylivieskaan. 

Voin kuvitella, että aamu-usvan tai ukkosmyrksyn kuvaaminen olisi huippua tuolla

Ylivieskassa minulle tehtiin värianalyysi. Olinkin halunnut tehdä sen jo jotain 20 vuotta... Silloin kun olin lapsi, äitini kävi värianalyysissä ja siitä asti olen halunnut tietää mikä minä olen ja mitkä värit minulle sopii. Värianalyysissa on lyhykäisyydessään kyse siitä, että selvitetään kangaspalojen avulla kokeilemalla, mitkä värit sopivat ihmisen omiin väreihin (iho, hiukset ja silmät). Tyyppejä on neljä. Kevät (kirkkaat lämpimät värit), kesä (murretut kylmät värit), syksy (murretut lämpimät värit) ja talvi (kirkkaat kylmät värit).  Värianalyysi saattaa kuulostaa akkojen kotkotuksilta, mutta ei minun mielestäni ole sitä. Fakta vaan on, että kaikki värit (tai oikeastaan niiden sävyt) ei sovi kaikille. Muistan esimerkiksi jostain Taru sormusten herrasta-leffan lisämateriaaleista, että puvustajat tuskailivat, kun Arwenia näyttelevälle Liv Tylerille ei kertakaikkiaan sopinut mitkään "perinteiset haltioiden värit". No ei tietenkään sovi murretut lämpimät, kun Liv on aivan selvä talvi-tyyppi, jolle sopii kirkkaat ja kylmät. 

Tornista oli näin lyhyt matka parkkipaikalle (joka on ihan heti tuossa taustalla näkyvässä mäntymetsässä). Parkkipaikalla jos on niin, että kasvot mereen päin, niin torni löytyy kello kymmeneen kulkemalla.

Henkilökohtainen mielipiteeni on, että on helpompaa erottaa milloin jokin väri sopii tosi hyvin jollekin, kuin tehdä eroa että mikä ei sovi. Omalla kohdallani olin aikaisemmin osannut varmasti blokata pois vain oranssin ja ruskean. Ne on ihan katastrofeja mun ihonvärin kanssa ja saa mut näyttämään siltä, kuin en olisi käynyt ikinä suihkussa. Olikin tosi jännää, että mikä on värianalyysin tulos ja että mitkä värit oikeasti on mulle parhaita. Arvaako joku lopputuloksen?

Kokkolan Ykspihlajassa sijaitseva Kahvila Saha oli myös uusi tuttavuus. Suosittelen, kiva tunnelma, kohtuulliset hinnat ja herkulliset leivonnaiset.

No minäkin olin talvi. Kuulemma monet etniset ihmiset on. Minä sain talvituomion, koska ihonvärini on niin tumma, silmäni kirkkaan vihreät ja hiukset tummat. Kai minä sitten näytän etniseltä. Tullessani takaisin Lappeenrantaan, junassa minulta kysyttiin puhunko suomea...

Kokkolassa ollessa laitettiin myös kuntoon lemmikini Vilin hauta. Pieni sai haudallensa kuunliljoja ja jonkin sinikukkaisen kasvin.

Ilmeisestti suurin osa maailman ihmisistä on talvi-tyyppejä, mutta Suomessa yleisin on kesä-tyyppi, sinisine silmineen, vaaleine ihoineen ja tuhkansävyisine hiuksineen. Talvi-tyyppinä minulle siis sopii kirkkaat ja kylmät värit. Ei mitään murrettua eikä lämmintä. Ei missään nimessä kultaa eikä oranssia. Värikartastani löytyy ihan järkyttävän kirkasta pinkkiä, smaragdinvihreää, sähkönsinistä ja muitakin kirkkaita voimakkaita sävyjä. Sitten löytyy myös vastapainoksi ne jäiset pastellit ja neutraalimmista väreistä esimerkiksi laivastonsininen. Talvi-ihmisenä olen myös siinä onnellisessa asemassa, että minulle sopii musta ja vitivalkoinen. Kellekään muulle ne eivät sovi. Kaverini (kesä-tyyppi) totesikin hauskasti, että onneksi hän ei ole mun ammatissa. Hänestä olisi karmaisevaa pukeutua joka päivä väriin, joka saa hänet näyttämään kuolleelta :D Paitsi ei meidän ammatissa oikeasti ole pakko pukeutua joka päivä mustaan. Tosin minkäs teet, kun vaatevalmistajat tuntuu tekevän lähes ainoastaan mustia jakkupukuja... Jos jossain on laivastonsinistä tai harmaata jakkupukua, mulle saa ilmiantaa! Nimimerkillä kaikki työvaatteeni ovat mustia. 

Tällainen on talvi-tyypin värikartta. Aika kiva. Olisin tosin voinut ottaa vielä enemmän sinistä ja omaan makuun tuossa on ehkä hitunen liikaa pinkin sävyjä ja violettia :D Mutta pastellit on kivoja!

Se että olen talvi-tyyppi, on minulle oikeastaan iso helpotus. Lähes kaikki koruni ovat hopeaa ja on mukavaa, että se on se metalli, mikä minulle sopiikin parhaiten. Lisäksi kun kotona menin sen värikartan kanssa läpi vaatteitani, huomasin, että ainoastaan 2 neulepaitaa (toinen lämpimän ruskea ja toinen lämpimän vihreä) ovat väärän värisiä. Kaikki muut vaatteeni, kenkäni, laukkuni yms. ovat minun omalta paletiltani. Eli aika hyvä värisilmä minulla on ollut sitten jo itsekin. 

Kun oli kolme viikkoa katsellut äidin ikkunoista metsää, niin tämä Lappeenrannan kodin ikkunanäkymät melkein veti jalat alta. Siis kuinka karua voi olla?

Samaa ei voi sanoa kaikista muista. Mediassa ja kadulla näkee milloin mitäkin kombinaatioita. Ja sitten on äiti. Joka on nyt antanut hiustensa olla rehellisesti harmaat. Eikä se oma hiusväri sitten toiminutkaan yhtään esimerkiksi oranssin kanssa. Oranssin kanssa ne hiukset oli aika katastrofin näköiset ja eka ajatus oli "voi ei, värjää äkkiä takaisin ruskeaksi". Mutta sitten kun jos ne yhdisti tietyn sävyiseen harmaaseen tai siniseen, niin sitten ne oli tosi tyylikkäät ja arvokkaan näköiset. Ja silmätkin korostui samalla tosi hienosti. Oikeissa väreissä äiti on edelleen kaunis. Mutta tartteeko kertoakaan, että äiti on 20 vuotta pitänyt sitä oranssia... :D Miksi näin? Koska äiti oli ilmeisesti käynyt kauan sitten värianalyysissä värjätyillä hiuksilla. Ja kesätyyppi onkin just se, joka värjättyjen hiusten kera tullaan helposti luokitelleeksi väärään kategoriaan. Jos värianalyysiin halajaa, onkin maltettava päästää sitä omaa hiusväriään näkyviin edes muutama sentti.

Onneksi täällä on kuitenkin about kaikkialla muulla tosi nättiä. Paitsi tässä mun korttelissa.

Tällaiset turinat tällä kertaa. 

200. postaus: Tukholmaa tassutellen

Hei,

kappas, tämä onkin tämän blogin kahdessadas kirjoitus. Alkuaikoina ajatus blogin sisällöstä oli erilainen. Sitten se oli yhdessä vaiheessa laihdutusblogi ja nyt se on ollut jo kolmisen vuotta vain tällainen "lifestyleblogi". Tai tarkasti ottaen päiväkirja siitä, mitä elämässäni on tapahtunut ja mitä päässäni on milloinkin liikkunut. Vaikka tähän kohtaan sopisi myös jonkinlainen yhteenveto, niin nyt näin lomalla on kehnosti aikaa sellaisen tekemiseen. Pitää ehtiä puuhailla muuta. Mutta tähän kohtaan haluan kertoa Tukholman reissustani.

Lennettiin viime lauantai-aamuna tällaisella pikkukirpulla Kokkolasta Tukholmaan. Minulla oli jostain syystä pahoinvointia jo aamusta ja lentosääkin oli sellainen, että jouduin toteamaan että, "kappas matkapahoinvointia voi olla lentokoneessakin". Siitä on varmaan pitkästi yli 10 vuotta, kun olen viimeksi lentänyt näin pienellä koneella ja olen tottunut paljon vakaampaan menoon. Tämä kallisteli ja välillä tärisi siihen malliin, että aattelin puklaavani justiinsa. Mutta onneksi lentoaika oli vain 1 tunti ja 20 minuuttia. 

Ilmeisesti Tuhkolman pääkirjasto tuo oranssi rakennus

Olimme varanneet ja maksaneet lentojen lisäksi etukäteen myös lentokenttäbussin ja hotellin, joten päästiin lentokentältä kätevästi keskustaan ja siellä kirjautumaan hotelliin. Äiti oli valinnut meille Scandic Grand hotellin Kungsgatanilta ja se oli nappivalinta. Lentokenttäbussilta piti kävellä vain korttelin verran sinne ja tärkeimmät turistikohteet olivat aivan kävelymatkan päässä hotellilta. Liikuimmekin lähinnä kävellen, paitsi kerran menimme metrolla ja kerran ratiovaunulla.

 Drottningsgatanin leijonan kanssa piti tietysti poseerata

Ruotsi oli perinteisesti taas Hannu Hanhi säiden suhteen ja tuolla olikin koko ajan aurinkoista ja sellaiset +20 astetta, mikä tuntui jostain syystä paljon lämpimämmältä. Mietittiinkin jo reissussa, että no tässä on nyt sitten nämä tämän kesän hyvät säät. Suomessa ei ole tarjolla vastaavia. Sen jälkeen kun oltiin otettu hotellihuone vastaan, käveltiin suunnilleen koko Norramalmin läpi tsekkaamaan yhtä kauppaa (kävelymatka per suunta lähemmäs 45 min). Ja sitten kävi ilmi, että se oli kiinni. No ei muuta kuin kävellä takaisin. Tulipa siinä sitten nähtyä Norramalm. 

Kun selvittiin Norramalmilta takaisin, suunnattiin vanhaan kaupunkiin. Että se oli ihastuttava kapeine kujineen ja vanhoine taloineen. Tosin pari muutakin turistia oli samaa mieltä. Välillä oli ruuhkaa niin, että hyvä kun sekaan mahtui. 

Vanhassa kaupungissa pyörimisen jälkeen suunnattiin Södramalmille. Siellä ei kuitenkaan loppuunsa jaksettu kauaa pyöriä, sillä takana oli jo siinä vaiheessa noin 5 tunnin käveleminen. Jalat tykkää vähän kyttyrää, kun yhtäkkiä kävelee niin paljon.

Todettiinkin tämän puiston jälkeen parhaaksi vaihtoehdoksi ottaa metro takaisin hotellille ja suunnata syömään. Syömisen jälkeen pyörittiin vielä vähän Norramalmilla, mutta pienen äkäisen sadekuuron saattelemana suunnattiin lopulta hotellille ja käytiin nukkumaan hyvissä ajoin. 

Seuraavana päivänä osallistuttiin 70 minuutin pituiselle panoramabussi-ajelulle ympäri Tukholmaa. Se olikin hyvä rasti, sillä kuulokkeilla sai kuunnella suomen kielellä selityksiä ja jalat saivat hieman lepoa. 

Bussiajelun jälkeen käveltiin Djurgårdenin vehreälle saarelle, jossa sijaitsevat muun muassa huvipuisto Gröna Lund ja "eläintarha/ulkoilmamuseo" Skanssen. 

Näkymä Djurgårdeniin vievältä sillalta Strandgatanille, kuulemma Tukholman hienoin katu

Djurgårdenissa käytiin syömässä ja pyörittiin vähän aikaa ympyrää ja suunnattiin sitten Skansseniin.

Skanssenilta on näköjään yllättävän vähän kuvia. Siellä olisi voinut kyllä kuvata paljon enemmänkin, etenkin niitä viikinkityyppisiä muinaisia rakennuksia. Skanssenilta otettiin sitten raitiovaunu keskustaan, koska jalat olivat jo todella finaalissa kahden päivän kävelyn jäljiltä. Käytiin vielä kahvilassa Sergein torilla ja suunnattiin sitten lentokentälle. 

Tukholmassa olisi kyllä riittänyt nähtävää vielä paljon enemmänkin, mutta yhdellä reissulla ei yksinkertaisesti jaksa kävellä niin paljon. Ainakaan tällainen istumatyöläinen. Seuraavaa reissua jäävätkin odottamaan ainakin perusteellisempi Södramalmin tutkiminen sekä Östermalm, Kungsholmen ja mitä muuta hienoa nyt nähtiinkään ainoastaan nopeasti bussista. Ehkä seuraavalla reissulla pitää käydä myös Gröna Lundissa ja kuninkaanlinnassa.

Takaisin lentäessä Ruotsin yllä näytti tältä. 

... ja Suomeen tulon kyllä huomasi. Pilviä silmän kantamattomiin. Maassa sitä ei tulekaan aina ajatelleeksi, mutta pilvien päällä paistaa aina aurinko. Huomatkaa mielenkiintoinen halo. Aurinko paistoi suoraan takaamme ja pilvissä on vettä. Tuloksena on ympyränmuotoinen sateenkaari.

Oli hyvä reissu. Tämä oli minulle ensimmäinen kerta Tukholmassa siten, että sai vapaasti kulkea ympyrää, eikä tarvinnut mennä minkään joukon osana kuten vuonna 2001 (partioleiri) tai 2004 (Army Cadet Exchange). Oon aivan äimänä siitä hienojen talojen, puistojen ja vesistön määrästä, mikä Tukholmassa on. Se on uskomattoman hieno kaupunki. Ehkä joskus tulevaisuudessa siellä voisi myös pyöräillen perehtyä maisemiin ja nähtävyyksiin. Suosittelen kyllä lämpimästi! 

Lähimatkailua parhaimmillaan - Emmes Retreat ja puumajat!

Hei,

otsikko on ehkä hieman harhaanjohtava siltä osin, että minun kohdallani ei nyt ole kyse lähimatkailusta. Kauan odottamani kesäloma nimittäin viimeinkin alkoi ja suuntasin Lappeenrannasta tänne Pohjanmaalle. Sinänsä viime ajat ovat olleet kyllä sellaista hulabaloota, että kesäloma pääsi yllättämään lähes puun takaa, vaikka sitä puoli vuotta olenkin odottanut. Se puoli vuotta meni vaan nopeammin kuin koskaan aiemmin. 

Kamala homma miettiä, mitä tarttee mukaan, kun matka-aika 3 viikkoa. Yksi laukku ja yksi reppu on hyvä suoritus!

Kunnon irtiotto arkeen koitti jo heti ensimmäisenä lomapäivänä, sillä suuntasimme Kokkolan lähellä sijaitsevaan Alaveteliin ja siellä tarkemmin Emmet-järven rannalla sijaitsevaan Emmer Retreat-paikkaan. Se olikin aivan mahtava paikka, etenkin tällaiselle, joka elää betonihelvetissä keskellä rakennustyömaata ja kaipaa luontoa.

Emmes Retreat on siis noin puolen tunnin ajomatkan päässä Kokkolan keskustasta ja metsän keskellä järven rannalla. Mikä tekee tästä erityisen? Siellä on puumajoja! Sisäinen lapseni hyppii tässä kohtaa riemusta. Siis kuinka siistiä on, että pääsee yöpymään puumajaan. Puumajoja on 5 kappaletta ja lisäksi on sellainen keskusrakennus, jossa saa aamupalaa ja muut ruuat, jos ne on etukäteen tilannut. Löytyy lisäksi järven rannan tuntumassa oleva puusauna, jonka yhteydessä on mahdollisuus lämpimään suihkuun. Puusaunasta on upeat näkymät.

Me yövyttiin äidin kanssa tässä majassa. Siinä oli tällainen terassi 3 sivulla mökkiä ja sisällä kaasujääkaappi, lavuaari ja kaasuliesi. Mökissä oli myös kuivakäymälä. Ja tartteeko kertoakaan, että näkymät olivat upeat!

Sängyssä köllötellessä voi tuijottaa joko puita...

 ... tai järveä.

 

Upeat oli myös näköalat kuistilta järvelle. 

 Tuolla on myös asiakkaiden käytössä kajakkeja, kanootteja ja soutuvene ilman mitään lisämaksua. Käytiinkin heti jo tullessa melomassa kanootilla ympyrää järvellä. Itse yritin ensin kajakilla, mutta se tuntui niin huteralta ja keikahteli sivusuunnassa pienestäkin painopisteen siirtämisestä, joten arvioin, että olisin kaatunut sillä ympäri ihan 5 metrin sisällä. Siksi menin itsekin kanootilla. Melomisreissun jälkeen maistuivat tuossa kuistilla mansikat ja mustikat. 

 Myöhemmin mentiin vielä tällaiseen upeilla näköaloilla varustettuun grillikotaan grillailemaan makkaraa iltapalaksi ja sen jälkeen vielä saunomaan. Valitettavasti en huomannut ottaa siitä saunasta kuvaa. Se oli kuitenkin upea ja oli niin rentouttavaa istua saunomisen jälkeen hetki penkillä ja katsella auringonpaisteessa kimaltelevaa järveä. 

Veljeni nukkui tyttöystävänsä kanssa tässä yllä olevassa mökissä. Heillä ei ollut siellä keittomahdollisuutta, mutta heillä oli kamina. Tuolla voisi siis yöpyä talvellakin. Minusta nämä puumajat ovat ideana hirmukiva. Siinä unohtui työarki aivan heti, kun tähän ympäristöön pääsi fiilistelemään. Kun vielä illalla pelattiin meidän mökissä ristiseiskaa, niin autenttinen mökkifiilis oli saavutettu. Luontoa, järvi, metsää, melomista, makkaranpaistaminen, mansikoita terassilla, puusauna. Mitäpä sitä muuta voisi toivoa? Jos vaan yhtään pitää luonnon rauhasta ja ajatus puumajassa yöpymisestä kutkuttaa, niin suosittelen lämpimästi tätä paikkaa. Paikan pitäjät olivat oikein ystävällinen pariskunta ja he auttoivat meitä kanoottien kanssa ja lämmittivät meille saunan valmiiksi ja tekivät myös tulet grillikotaan. 

Minusta on hienoa, miten nämä puumajat on rakennettu siten, että puut ovat edelleen eläviä. Tällä puulla on oma rako terassissa ja se saa siinä rauhassa kasvaa. Itse mökit on kiinnitetty runkoihin sellaisella kiristys-systeemillä, jota voi löysätä sitä mukaa, kun puu kasvaa. Jos jota kuta muuta kiinnostaa vierailla tässä ihanassa paikassa, niin lisätietoja löytyy täältä http://emmesretreat.fi/.

Puumajaselfie. Missä kohtaa musta on taas tullut näin ruskea...

Puumajaviikonlopun jälkeen loma jatkui asunnon metsästyksellä, sillä minulla on elokuun loppupuolella edessäni muutto Kajaaniin. Keskiviikkona kävimmekin äidin kanssa päiväreissulla Kajaanissa ja tsekkaamassa vaihtoehdot. Valinta oli vaikea, joko hieno kaksio luonnon keskellä tai sitten pieni, mutta siisti kaksio aivan työpaikkani lähellä keskustassa. Muuten oikein mainio, mutta luontoa on yhden puun verran ja kylpyhuone on tosi pieni. Lopulta kuitenkin päädyin keskustan pikkukaksioon (38 neliömetriä), sillä ajattelin, että 2,7 km pyöräilymatka per suunta töihin on ikävä niin sateella, lumipyryllä, hirmupakkasilla kuin liukkailla/sohjokeleilläkin. Asiaan vaikutti myös se, että Kajaanissa voi henkisesti varautua siihen, että talvi kestää ainakin marraskuun alusta toukokuuhun saakka. Niin ja nyt kun on tiedossa varmuudella, minkä suuruiset tulot minulla tulee olemaan, aion laittaa pitkästä aikaa kuntosalijäsenyyden. Ne salitkin sijaitsee siinä keskustassa, tulee paremmin lähdettyä niihin, kun matka ei ole niin mahdoton. Ja toisin kuin Lappeenrannassa, Kajaanissa ei tarvitse kulkea älyttömän pitkälle, päästäkseen luontoon. 

Vanamoita. Eivät tuoksuneet miltään. Kun niitä yritti haistaa, koko kukka vaan meni nenän sisään :D

Nyt onkin hassu fiilis, kun toisaalta kyllä nauttii lomastaan, mutta kun uusi asunto on jo tiedossa, niin jotenkin olisi mukavaa päästä jo tekemään se muuttokin. Mutta pitää nyt nauttia ensin tästä Pohjanmaasta ja sen jälkeen vielä ottaa kaikki irti viimeisistä viikoista Lappeenrannassa ja fiilistellä sitäkin kaupunkia. Se on niin syrjässä, että sille käy varmaan samoin kuin Rovaniemelle, en ehkä palaa sinne enää ikinä tai jos palaankin, niin hyvin harvoin. Rovaniemellä en ole yhtä hammaslääkärireissua ja maturiteetin tekemistä lukuunottamatta käynyt kertaakaan sen jälkeen, kun muutin sieltä pois 2011.

Seuraavana onkin sitten lentokoneen nokka kohti Tukholmaa! Wuhuu, en ole ollut useaan vuoteen lentokoneessa.

Juhannusretki

Hei,

no nyt on sattunut ja tapahtunut niin paljon, että ei oikeasti tiedä mistä aloittaisi. Lisäksi lähitulevaisuudessakin sattuu ja tapahtuu. Lomaan on enää 5 työpäivää ja sitten suuntaan Pohjanmaalle. Siellä on heti luvassa retki, jossa ohjelmassa on luonnossa oleskelua ja melomista ja majoittuminen tapahtuu puussa! Ja tuosta seuraavana viikonloppuna mennään äidin kanssa Tukholmaan. Työrintamalla on tapahtunut todella paljon, mutta kerron siitä sitten jossain toisessa postauksessa. Vihjeeksi kuitenkin sanottakoon, että kaupunki vaihtuu ja tuomarinvala on vannottu.

Mutta tällä kertaa punaisena lankana juhannus. Suuntasin jo juhannusta edeltävänä torstaina Tampereelle, jossa sitten juhannus kuluikin leppoisissa merkeissä. 

Perjantaina käytiin jo metsässä käyskentelemässä ja sieltä mukaan tarttui hieno kimppu kieloja. Valtakunta siitä, että tuollaisen kimpun voisi löytää Lappeenrannasta! Se tuoksui niin hyvältä ja oli niin nätti. 

Sää oli vaihteleva, välillä pilkotti aurinko ja välillä tuli taivaan täydeltä vettä. Mystisesti onnistuimme kuitenkin olemaan kastumatta.

Illalla grillatiin vesisateessa, mutta se ei haitannut, kun oli parveke-olosuhteet ja sähkögrilli. Tuo grillijuusto (valkoiset neliönmalliset jutskat) oli yllättävän hyvää.

Lauantaina olikin jo sitten paljon parempi sää ja suuntasimme kunnolla luontoon. 

 Ja luonnossa tietysti maistuu ruoka. 

 

Pääruuaksi oli makkaraa ja sille kyytipojaksi kasvisnyyttejä. Jälkiruuaksi muurinpohjalettuja. Minä katselin aikani itseäni taitavamman touhua ja osasin sitten itsekin tehdä hienon lätyn. Kaikki muut oli taas skeptisiä sen suhteen, että voiko gluteeniton lätty olla syötävää, mutta hyvältä ne maistui ja kelpasi muillekin.

Tämä juhannus oli minulle vuosiin ensimmäinen, kun en ollut sukulaisteni mökillä saaressa ja ehkä hieman jäin kaipaamaan tiukkoja blokus-taistoja ja ristiseiskan pelaamista, mutta muuten oli kyllä aika hyvät elementit kasassa. Oli nättiä luontoa, makkaraa ja lättyjä :D 

Perjantaina poksahteli shamppanja, lähes loppuun saatetun muuton kunniaksi

Tämä juhannuksen jälkeinen viikko oli sitten aika raskas. Maanantaina piti työpäivän jälkeen valmistautua työhaastatteluun, tiistaina oli herätys 4.00, 7 tuntia junassa, työhaastattelu ja 7,5 tuntia kotimatkaa. Keskiviikkona meidän työpaikalla alkoi muutto ja päivä meni pitkäksi. Torstaina oli kaverin läksiäiset ja kun risteilyn jälkeen vielä mentiin syömään ravintolaan, niin hiippailin kotiin puolikuolleena siinä 23.00 maissa. Ei se varmaan muuten olisi ollut niin rankkaa, mutta kun siellä oli univelat sieltä maanantain ja tiistain väliseltä yöltä. Myös perjantai meni pitkähköksi, vaikka olikin lopulta vain 9-tuntinen työpäivä. Tänään olen sitten kaverin treffaamisen lisäksi oikeastaan vain nukkunut. Ja nauttinut kesän ensimmäisestä kohdalleni osuneesta ukkosmyrskystä! Niin ja siivonnut asuntoni, kun on teoreettinen mahdollisuus siihen, että isäni ja äitipuoleni tulevat tekemään tupatarkastuksen alkavalla viikolla :D

Tykyilemässä

Hei,

perjantai on vihdoin täällä! Jee, on kyllä tällä viikolla jo odotettukin. Jostain minulle tuntemattomasta syystä olen ollut tällä viikolla todella väsynyt ja vaikka olen pitänyt tällä viikolla todella paljon ylityövapaita (maanantaina tosin tuli 10 tunnin työpäivä, mutta tiistaina ja keskiviikkona olin töissä vain 9-14 ja torstaina ja perjantainakin vain 9-16), niin silti illat ovat menneet lähinnä nukkumiseen. Tosi tympeää, haluaisin toki tehdä jotain muutakin kuin vain nukkua! En tiedä vaikuttiko asiaan sitten se, että viime viime viikko ja viikonloppu olivat melkoista rutistusta.

Hienot oli näköalat hotellihuoneeni parvekkeelta

Viime viikolla tein pitkiä päiviä, koska sattui sillä tavalla oikeudenkäyntejä ja niihin oli tietysti tehtävä ne valmistelevat toimenpiteet, jotka ottaa aikansa. Etenkin nyt kun "lautasella oli" asiakkaiden kannalta isot panokset. On yksi asia hoitaa pikkusakkojuttuja tai myönnettyjä juttuja ja kokonaan toinen hoitaa täysin kiistettyjä juttuja, joista uhkaa tulla vuosien ehdotonta vankeutta ja joissa päämies on omasta mielestään täysin syytön ja saanut vakuutettua puolustajansakin syyttömyydestään. No että siinä ei olisi tarpeeksi, niin kun torstaina tuli taas 10 tunnin työpäivä, niin perjantaina kello herätti siinä aamukuuden pintaan ja sitten kun selvisin aamun oikeudenkäynnistä, suuntasin pikavauhtia rautatieasemalle ja lähdin Helsinkiin Tykypäivään. Tarkoitus siis olla työkykyä edistävä virkistyspäivä. Oikkari tosin vitsaili lauantaina, että tosi hyvä tykypäivä joo, hänellä ei ainakaan jäänyt yhtään työkykyä jäljelle...

Yhdellä Helsingin kadulla oli tällainen hauska asetelma. 

Minua harmitti ihan sikana, että en oikeudenkäynnistäni johtuen päässyt vierailulle rikosmuseoon. Se kun on sellainen paikka, että sinne ei yksityiset ihmiset edes pääse vaan pitää olla sidosryhmän juttu. Mikä menetys, etenkin kun rikosoikeus on intohimoni. Siellä olis kuulemma ollut vaikka mitä mielenkiintoista, mm. se Turusen koppi, jossa se säilytti sitä Herlin-suvun perijätärtä. Kerkesin kuitenkin mukaan frisbeegolf-aktiviteettiin. Se olikin huippuhommaa!

Luojan kiitos mulla oli reppu! Ois ollut aika hommaa vetää jotain lentolaukkua perässä tuolla frisbeegolf-paikassa.

En ole koskaan ennen aikaisemmin sitä kokeillut, enkä oikeastaan ollut tullut edes ajatelleeksi mitä se tarkoittaa. Olin kai sekoittanut sen johonkin partionjuttuun, kun ajattelin, että sitä pelattaisiin joukkuessa vähän kuin jalkapalloa, mutta väline olisi vain frisbee. (En ole myöskään ikinä golfannut, joten suotakoon minulle tämä ajatushäiriö) Mutta sehän siis olikin niin, että oli 18 rataa ja oli aina tietty lähtöpaikka ja tietty maali ja sitten vain yritit heittää frisbeetä kohti sitä maalia. Eihän se sinne ykkösellä mene, joten sitten kävelet vain sinne mihin se tippui ja heität uudestaan. Tätä niin monta kertaa, että saat frisbeen koriin. 

Hotelliyöpymisissä arvostan aina eniten aamupalahetkeä. Tarjolla vaikka ja mitä.

No minähän olin tietysti aivan surkea. Siellä oli monella radalla "bar 3", eli ilmeisesti ois ollut tarkoitus saada se frisbee koriin kolmella heitolla. No mulla meni keskimäärin varmaan joka radalla 10 heittoa. Ensin yleensä sikana oikealle, sitten sieltä vasemmalle ja niin edelleen, että sen sijaan, että olisin edennyt suorinta tietä lähtöpaikalta kohti koria, mun reitti oli sellaista siksakkia. Sinänsä se kuitenkin sopi tilanteeseen, koska kaikki nauroi mulle ja mä osasin myös nauraa itselleni. Surkea suoritukseni oli siis oikein loistava tunnelman kohottaja! Surkeudestani huolimatta tekisin tuota kyllä mielellään uudestaan ja ehdotinkin Lappeenrannan kaveriporukalleni, että mennäänkö joskus pelaamaan täällä frisbeegolfia.

Frisbeegolfin jälkeen menimme saunomaan jonnekin urheilukeskuksessa olevaan tilaussaunaan. Itse jätin saunomiset väliin, kun hiukset olisi ollut liian vaikea tuhertaa takaisin edustuskelpoisiksi enkä osaa olla saunassa kuivilla hiuksilla. Myöhemmin suunnattiin sitten Helsingin keskustaan. Käytin oikkarin kanssa viemässä tavaroitamme hotellille ja sen jälkeen suunnattiin sinne minne ne muut väittivät menneensä. Ilta jatkui ihan mukavasti Svengi-nimisessä karaokebaarissa ja takaisin hotellille hipsittiin joskus puoli neljän maissa. Katselin vaan aamulla kuitteja, että miten ihmeessä selitän kirjanpitäjälle, kun yhteen yhteen kuittiin oli merkitty mustikkashotit nimikkeellä "mummon tossu".

Meikäläisen tamineet taas iloisen värikkäitä. Pöh aikuisten tylsille valkoisille, beigeille, ruskeille, harmaille ja mustille vaatteille ja asusteille :D Paljon kivempaa ku on pinkit tossut, violetti reppu ja vihreä käsilaukku (hihna näkyy kuvassa).

Lauantai-aamuna kuljeksittiin Helsingin keskustassa ennen junan lähtöä ja käytiin istumassa tuomiokirkon portaillakin. Se oli hyvällä säällä yllättävän kiva istumapaikka, tulin miettineeksi, miksen käynyt Helsingissä asuessani siellä istuskelemassa. Ja sitten kun selvittiin takaisin Lappeenrantaan, muutaman tunnin tauko ja sitten ystäväpariskunnan tupareihin. Sekin ilta oli tosi mukava ja hiipparoin kotiin siinä puoli kolmen maissa. Sinä yönä myös selvisi, etten sittenkään ole psykopaatti. Olen nimittäin sitä aina välillä miettinyt, kun vaikka olis kuinka hirveä juttu, niin mua ei oo pitkään aikaan mikään oikein liikauttanut. Kun mun kaveri oli parin sentin päässä kuolla auton alle, niin mä järkytyin tosi pahasti. Minulla siis on edelleen tunteita. En ole psykopaatti. Harmittaa vaan, että kaikki oltiin niin humalassa ja tilanne nopeasti ohi, ettei kukaan saanut sitä rekkaria ylös. Siinä oli nimittäin kymmenisen juristia sitä mieltä, että se oli törkeä liikenneturvallisuuden vaarantaminen. Se ois vaan kyllä ollut melkoinen tilanne, jos asia olis saatu eteenpäin ja se yksi olisi ollut uhri ja muu meidän porukka todistajia. Siinä ois ollut koko paikallinen käräjäoikeus jäävi käsittelemään asiaa :D Uhri kun olisi ollut entinen työntekijä ja todistajista osa nykyisiä työntekijöitä ja loput sitten siellä vähän väliä pärstäänsä näyttäviä avustajia.

Täällä oli yksi päivä hirveä myrsky, mutta sitä ei oikein saanut kuvattua, puut heilui aina väärällä hetkellä. Mutta noh, tällä hetkellä on sangen vehreää.

Tuohon viime viikkoon verrattuna tällä viikolla ei sitten olekaan tapahtunut juuri mitään. Vain töitä ja vapaa-aika on mennyt nukkuessa. Toivotaan että tämä "sinänsä toiminnasta vapaa viikonloppu" vähän palauttaa voimia. Kuusenkerkkäsiirappia ajattelin keitellä ja jos vaikka tällä kertaa keittäisi sen purkinkin, niin tökötti ei homehtuisi parissa viikossa. Viime vuonna korpesi yli paljon, että kun olit käyttänyt valmistukseen tunteja ja lopputulos maistuikin hyvältä, niin sitten se mokoma meni homehtumaan.