Kesätouhuja

Hei,

sateisena kesälauantaina onkin mukava istahtaa tähän parvekkeelle kirjoittamaan blogia ja kuunnella samalla sateen ropinaa ja ukkosen jyrinää. Aika pitkälti kesätouhuni ovat tähän asti olleet tavallista arkea. Olen tuunannut parvekettani ja viettänyt siellä aikaa ja lisäksi olen viettänyt ensimmäisen kahdesta kesälomaviikostani Kokkolassa. Niin ja tietysti kolaroinut juuri ennen kesälomaa pyörällä ja kesälomalla ostanut auton.

Olen huhtikuun alusta alkaen liikkunut joka paikkaan pyörällä ja yllättävän usein se käy näinkin kauniissa säässä. Tuo nyt ylipäätäänkin on suurimman osan työmatkastani maisemana, Saimaan saaristo. Yllä oleva kuva on sillalta, joka erottaa kotisaareni "mantereesta". Mutta aina ei ole hyvä sää. Ei esimerkiksi sinä yhtenä iltana ennen lomaa, kun piti käydä kaupassa. Silloin satoi vettä. Puin päälle vettä johonkin pisteeseen asti kestävät vaatteet ja pyöräilin niin nopeasti kuin jaloistani pääsin. Arvelisin, että vauhtini oli jotain 20-30 km tunnissa. No, ennen kauppaa pitää ylittää rautatie, joka menee vinosti suhteessa pyörätiehen. Siinä oli sitten ilmeisesti vielä jotain höttöä päällä ja seuraus oli, että pyörä lähti alta ja minä jatkoin hetken aikaa lentämällä matkaa, kunnes läsähdin katuun. Varmaan kipein kaatuminen pitkään aikaan. Satutin molemmat jalkani, käteni ja pääkin osui asfalttiin hampaat edellä. Tilanteeseen nähden selvisin kuitenkin yllättävän vähillä vammoilla. Huuleen tuli pieni ruhje, polveen mustelma ja molempiin käsiin ihoruhjeita asfaltista ja sitten vasempaan käteen tuli varmaankin pieni murtuma tuonne käden ulkosyrjälle. Se olikin itselleni uusi kokemus. Aiemmin ei ole luita tietääkseni murtunut. Kättä vihloi noin 3 viikkoa, ensin pahemmin ja sitten vain tiettyjä juttuja tehdessä. Niinkin naurattava juttu kuin juustosta kiinni pitäminen, kun toisella kädellä veti juustohöylällä, sattui ihan sikana. Outo juttu tuo murtuminen. Työterveyshoitaja sanoikin, että se on erilaista eri ihmisillä. Joillakin se on ihan oireeton, joillakin vihloo vähäsen ja joidenkin tarvitsee syödä kauheasti kipulääkkeitä siihen. No partiossa opitut taidot tuli tarpeeseen. Tässä kylmä, koho ja kompressio.

No, se kädestä. Toinen juttu on siis ollut parvekkeen laittaminen. Se venyikin yllättävän pitkälle, kun vaikka kevät tuli varhain ja lumet lähtivät jo maaliskuussa, oli kevät tosi kylmä eikä alkukesässäkään hurraamista. Parveketta kesäkuntoon laittaessani minulla ei vielä ollutkaan autoa ja oli varsin kivaa pyöräillä multasäkin ja kukkien kanssa.

Yllättävän rentouttavaa hommaa tuo parvekkeen tuunaus ja lisäksi myös lopputuloksesta nauttiminen. Tuumasin kuitenkin, että parvekkeeni ei ole vielä täydessä viihtyisyyspotentiaalisissaan ja hankin kesälomallani sinne myös ison kukkaruukun ja pieniä kiviä peittämään betonin. Nämä paransivat yllättävän paljon viihtyisyyttä!

Ilman kiviä, mutta iso ruukku ja muratti sinne asennettuna löytyy jo.

Ja kivien kanssa, mikäs tässä sitten istuessa...

 kirjaa lukien...

lehtiä lukien...

... tai ihan vaan bloggaillen. Tämä kuva on nyt tästä hetkestä.

Tuo karsean värinen seinä odottaa vielä sitä, että ripustaisin siihen eteen valkoisen verhon peittämään sen. Se uudistus saa kuitenkin vielä odottaa, sillä keskityn nyt vähän aikaan kasvattamaan tilini säästöjä. Säästöjä on toki aina hyvä olla, mutta auton omistajana niitä on erityisen hyvä olla. 

Rahankulutuksen pienenä pitämisen kannalta onkin hienoa, että viereiseltä tyhjältä tontilta sai alkukesästä ilmaiset kukat. Harmi, etteivät lupiinit kuki kauemmin.

Kukkarintamalta on myös pakko mainita, että löysin viimeinkin myös Peikonlehden! Olen metsästänyt sellaista jo pidemmän aikaa, mutta missään ei ole sattunut olemaan. Nyt sellainen tarttui mukaani Kokkolasta. Ja ai että kun on tyylikäs kasvi!

Niin ja sitten se auto. Taustahan on, että mulla oli aiemmin ensimmäistä kertaa elämässäni auto suunnilleen kesästä 2012 kevääseen 2013. Keväällä 2013 myin sen pois, koska asuin Helsingissä eikä siellä mitään autolla tehnyt. No sitten kun muutin syksyllä 2013 Lappeenrantaan, olisi sille ajoittain ollut käyttöä, kun piti käydä muun muassa Imatralla, Konnunsuolla ja Mikkelissä. Imatralle kuitenkin pääsi arkena ihan kelvollisesti bussilla, Konnunsuolle taksilla ja Mikkeliin junalla, niin autoa ei tullut hommattua. Kuljin kyllä aika paljon Lappeenranta - Imatra -väliä poliisien kyydillä silloin, kun he tarvitsivat minua nopealla aikataululla. Poliisit ovatkin varmaan aika iloisia, että nykyään minulla on oma auto :D Noh, sitten lähdin auskultoimaan ja Kajaanissa pärjäsi vallan mainiosti ilman autoa, sillä asuin 5 minuutin kävelymatkan päässä käräjäoikeudesta. Tullessani takaisin Lappeenrantaan oli ajatuksena hankkia auto suhteellisen heti, sillä paikallinen käräjäoikeus ja poliisiasema olivat muuttaneet kauas keskustasta. Lisäksi tiesin kokemuksesta, että ainakin Imatralle, Konnulle, Kouvolaan, Mikkeliin ja Kuopioon tarvitsee reissata jatkossakin ja erityisesti viikonloppuisin ja juhlapyhinä julkisen liikenteen aikataulut ovat olemattomat. Auton hankinta kuitenkin siirtyi, koska halusin kerryttää varallisuuttani, joka meni suhteellisen lähelle nollaa asunnon hankkimisen, muuttokustannusten ja ulkomaanmatkan myötä. 

Tänä keväänä sitten isä toi ilmi, että he harkitsivat perheen toisen auton vaihtamista uudempaan ja kysyi, olisinko kiinnostunut siitä autosta. No olinhan minä ja kun sitten tuossa sattui yksi viikonlopun työreissu, josta 3 tuntia oli työntekoa ja 4 tuntia junan odottelua, niin tuskastuin typerään joukkoliikenteeseen ja tehtiin kaupat minun kesälomapätkälläni ja ajoin Kokkolasta kotiin uudella autollani. Oli muuten 6,5 tunnin ajo ja tiet Jyväskylästä Lappeenrantaan sellaista kippuraa, että taidan jatkossakin mennä Pohjanmaalle junalla. Mutta niin, nyt olen sitten taas auton omistaja. Auto on vanhempi kuin edellinen autoni, mutta aivan tarpeeksi hyvä minulle. Jostain syystä minulle ei ole koskaan ollut tärkeää, että on hieno ja kallis auto. Minulle riittää, että on auto, joka menee paikasta A paikkaan B hajoamatta välillä.

Autosta huolimatta en ole lopettanut työmatkapyöräilyjäni. Minulla menee kotiovelta työpaikan ovelle noin 15 minuuttia, josta pyöräilyn osuus on alle 5 minuuttia. Se loppu menee pyörän pyörävarastosta kaivamiseen, mäen ylös kävelemiseen ja liikennevaloissa seisoskeluun. Työmatkani maisemat ovat suurimmaksi osaksi Saimaan saaristoa. Joten tietenkin jatkan työmatkapyöräilyä, se on suurimman osan ajasta tosi mukavaa. Töihin menen autolla ainoastaan silloin, kun tiedän, että minun pitää lähteä sillä johonkin työhöni liittyen. Töihin liittyen olen mennyt autolla jo muun muassa Kouvolaan, elokuussa pitää ajaa Joensuuhun ja jossakin vaiheessa myös Mikkeliin. Sinne pääseekin yllättäen autolla puolet nopeammin kuin junalla. 

Autoon liittyen olen alkanut pitää tällaista taulukkoa. Jännä nähdä kuinka ison osan autosta aiheutuvista kustannuksista työnantajan maksamat kilometrikorvaukset riittävät kattamaan. Se on jo selvää, että kilometrikorvauksia saa enemmän kuin työajoista aiheutuu bensakustannuksia. Muita kuin työajoja minulle kertyy ainakin toistaiseksi aika vähän. Käyn kerran viikossa autolla prismassa, mutta muuten autolla ei ole tullut juuri kuljettua, koska välimatka esimerkiksi kotoa keskustaan on vain noin 2 kilometriä eikä minulla toistaiseksi ole keskustassa mitään autopaikkaa ja parkkeeraaminen parkkihalleihin maksaisi 1,5 euroa per tunti. Työpäivien aikana tarvittavaan auton käyttöön liittyen on tällä hetkellä olemassa väliaikaisratkaisu, mutta sitä pitää sitten katsoa myöhemmin uudestaan.

Tällaista tänne tällä kertaa. Vielä viikko töitä ja sitten starttaa toinen kesälomaviikkoni. Siitä alku menee taas Pohjanmaalla, mutta loppuosasta suunnataan äidin kanssa tänne Kaakkois-Suomeen ja tarkoituksena on käydä muun muassa Mikkelin asuntomessuilla ja pyöräilemässä se 40 km reitti, minkä minä pyöräilin yksin eräänä kesänä. Lisäksi pitää varmaan käydä ihmettelemässä Hiekkalinna. En ole siitä itsekään tänä vuonna tsekannut kuin kuvassa olevat hylkeet.

Kaverireissu Kööpenhaminassa

Hei,

menipä ihan kamalaa vauhtia toukuu, kesäkuu ja puolet jo heinäkuustakin! Tämä on ihan epäreilua. Talvi kestää miljoona vuotta, mutta kesä menee että hups vain. Toukokuussa oli todella paljon rientoja, 4 päivän reissu Kööpenhaminaan kaverin kanssa niistä merkittävimpänä. Oli muuten tosi hyvä reissu ja suosittelen lämpimästi visiittiä Kööpenhaminaan muillekin. Ajankohtana toukokuun loppu oli loistava, sillä saatiin nauttia 4 päivää 25 asteen helteistä ja auringonpaisteesta. Jotain mitä Suomen kesä ei luultavasti tänäkään vuonna tule tarjoamaan...

Nyt oli ensimmäinen kerta ikinä, kun olin ulkomaan reissulla jonkun kaverin kanssa kahdestaan. Etukäteen tuli vähän mietittyä mitä siitä tulee, mutta meni itseasiassa tosi hyvin. Me molemmat ollaan tosi järjestelmällisiä, niin mietittiin kaikki tosi tarkkaan jo ennen matkaa. Kuvassa on googletettuna kartta lentokentältä hotellille :D Majoituttiin Scandic Glostrupissa, koska se tuli halvemmaksi ja sieltä pääsi kuitenkin bussilla 45 minuutissa keskustaan. Hintaa Finnairin suorille lennoille ja 3 hotelliyölle tuli 400 euroa per naama, joten loppuunsa aika edullisesti selvittiin. Vaikka selvitettiinkin asioita etukäteen ja olen hyvä suunnistamaan, olen silti vähän yllättynyt että ei oikeesti kertaakaan eksytty! Ei vaikka hotellillekin piti mennä metrolla ja vaihtaa tietyssä kohtaa bussiin.

Oltiin etukäteen selvitetty, että Copenhagen cardin hommaaminen on kätevintä ja napattiinkin sellaiset mukaamme jo Kööpenhaminan lentokentältä. Hintaa taisi olla jotain 80 euroa tuolla 72 tunnin kortilla ja sillä sai kulkea vapaasti kaikissa joukkoliikennevälineissä aina lentokentältä alkaen ja sillä pääsi käytännössä kaikkiin nähtävyyksiin ilman lisämaksuja. Ei itseasiassa laskettu mitä meidän vierailut ja joukkoliikenteen käytöt olisivat tulleet ilman korttia maksamaan, mutta varsinkin joukkoliikenteen (käytettiin junaa, busseja ja metroja) kannalta tuo oli tosi kätevä ja vaikka kortin hommaaminen olisi tullut kalliimmaksi kuin erilliset liput, mielelläni maksoin tuosta helppoudesta. 

Ensimmäisen päivän ohjelmassa meillä oli Tivoli -niminen huvipuisto ja se on kertakaikkiaan maagisin paikka missä olen ikinä ollut. Myös kaverini totesi, ettei hänkään ole ikinä ollut hienommassa paikassa. Me ei edes käyty yhdessäkään laitteessa, vaan kuljettiin siellä ympyrää ihan haltioituneena. Vakiolauseemme olikin "oo, hieno, otetaan kuva!". Olen jo instagrammiin (kristallisade) laittanut aika paljon kuvia nimenomaan tivolista, mutta tässä nyt niitä kuitenkin lisää.

Toukokuun loppu on juurikin tässä kuvassa näkyvästä syystä ihana aika vierailla Tivolissa. Joka ikinen pensas ja puu on kukassa ja joka paikassa leijailee kukkaistuoksu!

Oltiin aluksi ajateltu, että oltaisiin Tivolilla vain muutamia tunteja, mutta loppuunsa me oltiin siellä johonkin iltayhteentoista asti. Se oli sikäli hyvä veto, että nähtiin paikka niin päivänvalossa kuin pimeälläkin. Paikka on varsinkin pimeällä tosi taianomainen puissa roikkuvine lyhtyineen ja kaikkine värivaloineen. Uskallettiin olla niin myöhään, koska Tivolin portin vierestä lähti bussi, joka meni suoraan hotellimme viereen, niin ei tarvinnut hirveästi kävellen toikkaroida missään. Vaikka eipä sillä, ei nähty oikeastaan epäilyttäviä henkilöitä missään muualla kuin Christianiassa lähtöpäivänä.

Toisena päivänä suunnattiin ensin katsomaan Pieni merenneito -patsasta, joka oli kaupungin laidalla. Yllättävän pieni ja lähellä rantaa se oli. Siihen pääsi ihan 2 metrin päähän siitä. Patsaan jälkeen käytiin vielä ennen lounasta kasvitieteellisessä puutarhassa.

Lounaan jälkeen otettiin suunnaksi Rosenborgin linna, joka on kuulemma Kööpenhaminan ainoa linna joka on säilynyt alkuperäiskunnossaan 1600-luvulta. Muut linnat ovat jossain vaiheessa palaneet. Rosenborgin linnassa nähtävillä olivat myös kruununjalokivet sellaisessa ankarassa holvissa. Oli varmaan jotain metrin paksu se panssariovi, mistä sinne käveltiin sisään. 

Alemmissa kerroksissa oli huoneita ja ne olivat niin pröystäileviä, että ihan käsittämätöntä, miten kukaan on koskaan voinut tuollaisessa paikassa asua. Joka neliösenttimetri seinistä ja katosta oli taulujen peitossa ja huonekaluissa oli tosi paljon koristeellisia yksityiskohtia. Linnan ylin kerros oli yksi iso valtaistuin sali. Aarrekammio oli kellarissa.

Kruununjalokivet. Valtikka, valtakunnan omena, valtakunnan miekka.

Paljon kultaa koko paikassa. Selittää ne paksut seinät ja paikkaa vartioivat sotilaat.

Tätä mä ihmettelin kovasti. Siis että oikeasti on kullasta tehty pikari, jossa on pääkallohärdelli? Mikä tämä on? Jonkun merirosvon maljako vai mikä? Juo tästä myrkkyä -malja?

Rosenborgin linnan jälkeen suunnattiin sitten ehkä vähän sellaiselle päämäärättömälle kävelylle keskustassa ja katseltiin paikkoja. Siinä vaiheessa alkoivat myös jalat ilmoitella protesteja siitä, että pari päivää oli vietetty lähinnä koko ajan kävellen. Harvemminpa sitä Suomessa kävelee 12 tuntia. Jalkojen väsymiseen nähden olikin hyvä, että kolmas päivä aloitettiin kanavaristelyllä Nyhavenista. Tivolin ohella Nyhaven ja kanavaristeilyt ovat varmaankin Kööpenhaminan tunnetuin nähtävyys. Eikä ihme, ovathan nuo värikäät talot aivan ihania. Miksei Suomessa voi käyttää rakentamisessa värejä? Lappeenrantaankin nousi/nousee monta uutta rakennusta ja värimaailma on suoraan Kouvostoliitosta!

Ilmeisesti Tanskan kuninkaalliset asuu tuolla, noissa kahdessa talossa.

Aika matalia siltoja alitettiin tuolla risteilyllä!

Risteilyn jälkeen mentiin Kööpenhaminan eläintarhaan katsomaan söpöjä eläimiä. Mietin, että ainakaan kirahveja, norsuja ja virtahepoa en muista koskaan aiemmin nähneeni. Kirahveja olin luullut jostain syystä paljon isommiksi :D

Viimeisenä päivänä käytiin ennen lentokentälle lähtöä Christianshavnissa ja siellä Christianiassa. Jälkimmäinen ei ollut ehkä aivan optimaalinen kohde meille. Se on paikka, jonka ilmeisesti kadunvaltaajat aikanaan valtasivat ja julistivat jotenkin valtiosta erilliseksi. Siellä myytiin huumeita kojuissa vielä 90-luvulla ja vaikka huumekauppa ei enää avointa olekaan, niin kyllä se vähän sellaiselta huumehörhöjen alueelta vaikutti grafiteilla kuorrutettuine seinineen, ränsistyneine rakennuksineen ja asujaimistoineen. Pakostakin tuli ajatelleeksi, että siksi muualla ei näkynyt epäilyttäviä tyyppejä, ne kaikki olivat Christianiassa. No, kipitettiin alue äkkiä läpi ja jatkettiin lentokentälle. 

Jos ei pelkää korkeita paikkoja, niin Christianshavnissa on tuollainen kirkon torni, jonne pääsee kiipeämään portaita pitkin ylös. Itse katsoin, että jaha, sen verran matala kaide, että minua ei tuonne saa. Ei sillä, että aivan finaalissa olleet jalat olisivat tuonne muutenkaan kantaneet.

Metroissa ei ollut ollenkaan kuljettajia. Hieman hämmentävää. En tiedä toimivatko nuo kauko-ohjauksella vai automaattiohjauksella vai miten. 

Lentokentällä tehtiin check in heti metrosta poistuttuamme sellaisessa automaatissa ja järkytyttiin aika pahasti, kun oli noin 50 min aikaa ehtiä portille ennen boardingia. Ilmeisesti helatorstai on lomapäivä muuallakin Euroopassa ja porukkaa lentokentällä oli sitten sen verran. Eli aivan tosi paljon porukkaa lentokentällä. Loppujen lopuksi oltiin portilla 5 minuuttia ennen boardingin alkua. En ole ikinä elämässäni ollut noin lähellä myöhästyä lennolta. Luultiin, että lento lähtee 15.40 ja se lähtikin 13.20. Onneksi oltiin kuitenkin lähdetty lentokentälle "ajoissa". Olisi ollut aika katastrofaalista myöhästyä, sillä meidän kummankin piti olla seuraavana päivänä töissä ja varmaan kaikki lennot olivat loppuunmyytyjä yleisen "4 päivän viikonlopun" vuoksi. Mulla on jo junapaniikki, eli pelkään tosi paljon junasta myöhästymistä. Nyt oon varmaan jatkossa sitten neuroottinen lentolippujenkin kanssa :D 

Mutta kaiken kaikkiaan siis loistava reissu. Kaikki onnistui tosi hyvin, joko suunnitellusti tai puhtaasta säkästä. Englannilla ja luottokortilla pärjäsi melkeinpä kaikkialla. Hirveästi käteistä ei tarttenut varata. Kööpenhamina on oikein hyvä kohde 4 päivän kaupunkilomalle.

Sääbingon voittoja: vappu ja tyky-päivä

Hei,

en olekaan ehkä hetkeen avautunut aiheesta "sää". Mullehan oli viime talvi jotenkin rankka ja odotin oikeastaan koko talven vain että talvi loppuu. En tiedä miksi näin oli, yleensä olen jokaisen vuodenajan osalta pystynyt ainakin ensimmäiset 2 kuukautta nauttimaan kyseisestä ajasta. No tätä taustaa vasten nyt tympii erityisen paljon, kun tänäänkin satoi taas räntää ja pari viime päivää on ollut ylipäätään tosi kylmä pyöräillä töihin. Viime vuonna ilmeisesti tähän aikaan oli lähempänä +20 astetta. Toki sääliksi käy muualla Suomessa asuvia, teillä on varmaan vielä surkeampi sää kuin täällä Kaakon kulmalla, jonne kesän pitäisi yleensä kai tulla kohtuullisessa ajassa. Ja hei, lähtihän meiltä lumet jo maaliskuun alussa. Homma vain pysähtyi sitten siihen.

Mutta oli tässä otsikon mukaisesti pari hetkeä ihan oikeasti tosi huippua säätä. Ensimmäinen oli vappu. Meillä oli ohjelmaa suunniteltuna ainoastaan vappupäiväksi ja silloin sattuikin olemaan aurinkoista ja +13. Käytiin ensin kavereiden kanssa istumassa linnoituksen valleilla kuoharin, mansikoiden sekä hyvän musiikin ja juttujen parissa. Paikka oli aivan täydellinen. Sijaintinsa puolesta tuulensuojassa, vieressä oli jyrkkä rinne, joten ihan viereen ei muita vapunviettäjiä tullut ja Saimaalle ja kaupunginlahdelle oli tietysti esteettömät näkymät. 

Vapuksi oli hauska laittaa värikäs meikki

Muutama tunti valleilla oltuamme suunnattiin uuteen ravintolaan The Kitcheniin brunssille, joka oli ihan mielettömän hyvä. Ja sieti ollakin kun hinta oli 30 e per henkilö. Hintaan kuului siis syö niin paljon kuin haluat buffet ja jälkiruokabuffet. Pääruuan puolelta erityisesti liha ja lohi olivat tosi onnistuneita. Jälkiruuan puolelta pehmiskone ja suklaasuihkulähde ja dippailuun tarkoitut marjat, hedelmät ja vaahtokarkit ovat mainitsemisen arvoisia. Brunssin jälkeen mentiin vielä istumaan Saimaan rannalla, tai oikeastaan Saimaan päällä, olevalle terassille, missä viihdyttiin iltaan asti. Pientä punoitusta oli havaittavissa nenässä auringosta johtuen seuraavana päivänä. Täytyy kyllä sanoa, että oli paras vappu ehkä ikinä tai ainakin todella pitkään aikaan. Aikaisempina vappuina on tosi usein ollut tosi paska sää, mikä on lannistanut tunnelmaa vaikka olisikin ollut hyvää seuraa tarjolla. Tietysti asiaan vaikutti varmasti tänä vuonna se, että kun sää oli ollut niin pitkään huono, niin vappupäivään osunut hyvä sää tuntui erityisen hyvältä ja sitä oli tosi onnellinen ihan vaan siksi, että aurinko paistoi ja oli lämmintä.

Toinen täysosuma sään suhteen oli vappuviikon perjantai, johon osui työpaikkamme tykypäivä. Lähdettiin aamulla junalla kohti Helsinkiä ja Helsingin keskustasta lentokentän kautta Tuusulaan, jossa meille oli varattuna kaksi paritaloa. Paritalo on ehkä tosin hieman harhaanjohtava nimike, kun puhutaan 3 kerroksisista lukaaleista, joiden hinnat olivat varmaan useita miljoonia euroja. Siis aivan mieletön paikka Tuusulanjärven rannalla oli kyseessä. Pohjakerroksissa oli oleskelutilan lisäksi saunaosastot poreammeineen, keskikerroksessa oli "pääolohuoneet" 5 metrisine ikkunaseinineen sekä keittiöineen ja kolmannessa kerroksessa makuuhuoneita ja päämakuuhuoneen yhteydessä vielä walk-in vaatehuone, suihku ja sauna. Minulle riitti oma makuuhuone, mikä oli tosi kivaa, kun se mahdollisti nukkumaanmenon siihen aikaan kun itseä huvitti. 

Ohjelma alkoi brunssilla ja muutamilla tietoiskuilla ja sitten siirryttiin pihalle pilateksen pariin. Se oli yllättävän rankkaa hommaa, vaikka oli tarkoitettu enemmänkin palauttavaksi ja kehoa verryttäväksi aktiviteetiksi. Mutta oli kyllä ihan täydellisyyttä olla siinä nurmikolla auringonpaisteessa, katsella sinistä taivasta liikkeiden aikana ja kuunnella lintujen laulua. Totesin myös että pakko hommata sellainen about jalkapallon kokoinen "fysiopallo" vai mikä lie. Sillä sai tehtyä tosi hyviä liikkeitä rintarangalle, mikä on näin päätetyöläisenä aina ongelmakohta. 

Pilateksen jälkeen oli lounas, jonka jälkeen suunnattiin järvelle kirkkovenesoudun merkeissä. Senkin ohjelman kannalta oli tosi hyvä, että oli aurinkoa ja +18 astetta. En muista soutaneeni kirkkoveneellä aiemmin ja pakko sanoa, että itselleni se ei nyt niin pelkästään positiivinen aktiviteetti ollut, koska huomasin, että olen mahasta ja reisistäni aivan liian lihava siihen hommaan. Toisin sanottuna en pystynyt vetämään tarpeeksi pitkiä vetoja, koska vatsa tuli väliin eikä vatsan takia voinut vetää airoa yhtään taaemmaksi. Ja myös reidet olivat niin paksut, että sen takia airoa oli tosi vaikea saada kunnolla ylös vedestä ja kuljetettua ylhäällä takaisin siihen vetoasentoon. Mulle kävikin useamman kerran niin, että airo jäi veteen, jolloin toinen pää tietysti otti tosi hankalasti vatsaan kiinni ja melkein paiskasi minut taaksepäin penkiltäni ja sitten en meinannut saada sitä airoa millään ylös sieltä vedestä. Mikä tietysti oli äärimmäisen noloa ja mikäs järki muilla on yrittää soutaa, kun yhden airo siellä jarruttelee... 

Kuvasta ei varsinaisesti näy, mutta tuossa oli tosi hieno kallio. Kuunneltiin tässä Finlandia-hymni kuoron laulamana. Hieno hetki.

Tuo homma oli kyllä eka kerta pitkään aikaan, kun paino/ oma koko on ollut esteenä tai rajoitteena jonkin homman tekemiselle. Ei se pilateskaan helppoa ollut, mutta ainakin jotain pystyi ähkimään sinne päin nolaamatta itseään. Oli kyllä tuon jälkeen taas kovilla se päätös, että en laihduta enää ikinä. Tuollaisen jälkeen tekisi nimittäin mieli aloittaa joku hillitön kuuri. No koska tiedän, että hillittömistä kuureista ei seuraa pitkällä aikavälillä mitään muuta kuin lihominen entistä isoimpiin lukemiin, olen hillinnyt itseäni. Mutta olen kyllä syönyt tosi terveelliset lounaat joka päivä tällä viikolla :D 

Mutta takaisin siihen tykypäivään. Kirkkovenesoudun jälkeen täytettiin poreammeet ja laitettiin saunat lämpiämään ja sitten kun ne oli valmiit, niin tietysti luvassa oli poreammeessa lillumista ja saunomista. Osa kävi ihan järvessäkin asti, mutta minä en siihen olisi ikimaailmassa pystynyt. Keskellä kesääkin mulle on homma uida luonnonjärvessä, koska en pidä niin kylmästä vedestä. Tän saunomishomman osalta oli kyllä tosi kätevää, että oli miehille ja naisille omat talonsa, niin sai olla ihan rauhassa :D

Saunomisen jälkeen ohjelmassa oli olut-tasting. Vaikka juotavana oli vaan 3 olutlajia ja kutakin tuli joku 2 desilitraa, niin se oli taas itselleni aika kova koitos, koska en ole oluenjuoja. En ole montaa kertaa elämässäni edes olutta maistanut ja makuaistini on täysin tottumaton humalanmakuun. Enkä siitä pidä. Sen verran olen kuitenkin viineillä harjoitellut, että osaan erottaa eri makuja. Olikin jännää, että eka olutlajike oli silleen aika perus, keskimmäinen hajultaan ja juomishetkeltään ok, mutta jälkimaku aivan hirveä ja sitten viimeisessä haju tosi vahva, mutta maku ja jälkimaku ok. Viimeisin oli savu-porterina kuulemma kaikkein vahvin ja oli kuulemma outoa, että ihminen joka ei juo yleensä olutta, piti sitä parhaimpana niistä kolmesta. 

Omahuone on porukkareissuilla aina luksusta sekin

Olut-tastingin jälkeen oli vielä illallinen ja illallisen jälkeen karaokea. Itse en osallistunut kuin yhden laulun mukana rääkkymiseen, mutta pari työkaveriani oli tosi hyviä laulamaan, niin heitä oli ihan mukava kuunnella. Koska päivä oli ollut pitkä ja omalta osaltani alkanut jo 6.30, hipsin jo ennen yhtä omaan huoneeseeni nukkumaan. Se olikin hyvä veto, sillä aamulla olin ihan virkeänä ja ehdin siivota muiden jäljet ennen kuin catering toi aamupalan. Ruokienkin puolesta täytyy sanoa, että todella loistavat olivat. Melkoinen hemmottelureissu tuo kyllä oli ja oli hienoa päästä kokemaan se. Yksityisellä puolella työskentelyn ehdoton plussa on kyllä kaikki nämä palkan lisäksi tulevat "luontaishyödyt" tykypäivien, pikkujoulujen yms. muodossa. 

Tämmöisessä talossa on eri jännä käydä, mutta en silti haluaisi asua tällaisessa. Tai siivota tällaista.

Tällaista tänne tällä erää. Ulkona on ollut sittemmin koko kevään syyssää siihen malliin, että kesä on varmaan tältä vuodelta peruutettu... Lauantaina on tosiaan ne kaveripariskunnan tuparit, joita siirrettiin kuukaudella aikataulujen ja huonon sään vuoksi. Aikataulut varmaan passaavat paremmin, mutta pakko todeta sään olevan täsmälleen sama kuin kuukausi sitten. Että sillä mennään...

Ehkä maailman söpöin ovistoppari.