2019 - voi mikä vuosi

Hei,

tällä kertaa luvassa katselmus vuoteen 2019. Alkuun todettakoon, että vuodessa oli paljon sellaista perusarkea ja taustalla pyörivät pitkän aikavälin tavoitteet onnistuivat hyvin. 2019 oli toinen vuosi, jona pysyin säästämissuunnitelmassani ja lisäksi aloitin elämäntapamuutoksen, joka on ainakin tähän asti (noin 14 kuukautta takana) sujunut hyvin. Oli hyviäkin hetkiä, mutta oli myös vastoinkäymisiä, vaaratilanteita ja huonoja uutisia, jotka veivät jalat alta. 

Tammikuu

Vuosi alkoi kummallisella tapauksella. Heräsin aamulla nähtyäni painajaisen, jonka tiesin "tarkoittavan" omaa kuolemaani. En isommin usko uniin, vaan suhtaudun niihin kuten tiedekin, aivot järjestelee itseään ja toisaalta "luovat harjoituksia" elämän vaaratilanteiden varalle. Jostain syystä tuona aamuna ahdisti niin paljon, että soitin äidillekin. Jouduin lähtemään ajamaan surkeassa ajokelissä toiseen kaupunkiin ja ajoin sen matkan tosi paljon varovaisemmin, kuin mitä yleensä autoa ajan. Perille päästyäni olo helpotti. Iltapäivällä Lappeenrantaan palatessa ajelin kuitenkin vielä varovaisemmin kuin yleensä ja tyydyin ajamaan motarilla rekan perässä. Sitten kun se rekka ehkä noin 15 kilometriä ennen Lappeenrantaa yhtäkkiä rupesi heilumaan, kaatui, törmäsi keskikaiteeseen ja aika lailla tukki molemmat kaistat, ensimmäinen ja ainoa ajatukseni oli yöllä nähdyn unen takia, että voi helvetti, nyt se tapahtuu, nyt minä kuolen. 

En ajatellut sekuntiakaan, että asialla olisi mitään muuta lopputulosta. Aika hidastui, mutta se ei oikein auttanut, koska kaikki vaihtoehdot vaikuttivat huonoilta. Sisemmällä kaistalla törmäisin rekan etuosaan, ulommaisella kaistalla rekan takaosaan. Jos olisi ajanut oikealle ulos tieltä, olisi tippunut sillalta noin 15 metriä ja jos olisi ajannut keskikaiteesta läpi, niin olisi tietysti törmännyt sen kaiteen jälkeen vastaantulijoihin. Päätin pysyä kaistalla ja törmätä sen rekan peräosaan. Onneksi kuitenkin minun autoni oli niin paljon kevyempi, kuin se täysiperävaunu rekka, että sain sen pysähtymään ennen osumista. Oli kuitenkin niin järkyttävä tilanne, että jonkin sortin shokki seurasi ja puheluni hätäkeskukseen ei kyllä ollut mikään mallisuoritus. Rekat aiheuttavat vieläkin minussa ahdistusta liikenteessä. Pystyn totta kai ajamaan ja ajankin niistä huolimatta, mutta niistä tulee samanlainen tunne kuin hämähäkeistä (kammoan hämähäkkejä). 

 (kuva setäni ottama)

Rekkainsidenssi oli keskiviikkona ja sen viikon perjantaina oli oltava taas Kokkolassa serkkuni hautajaisissa. Järkytyksestä suureen suruun oli sen viikon tunneskaala. Viikko tästä vastoinkäymiset saivat jatkoa, kun kahvakuulatreenin yhteydessä meni selkä. Onneksi soitin silloin illalla äidilleni ja keskustelin aiheesta, joten kun seuraavana yönä heräsin järkyttävään kipuun, oli se asia, josta äiti oli varoittanut. Vastoin järkyttävän kovaa kipua pakotin itseni ylös sängystä, kuljin kohti vessaa ja aloitin soittamaan äidille. Seuraavaksi löysin kuitenkin itseni vessan lattialta pyörryttyäni kivusta. Siitä alkoivat ongelmat selän kanssa. Mitään muuta ei voinut tehdä kuin maata tai kävellä. Ei voinut istua eikä voinut seistä paikallaan. Oli pakko olla viikko sairaslomalla ja sössiä muidenkin aikataulut siirtämällä yksi oikeudenkäynti. Selkäkivut on sellainen asia, että niitä ei ymmärrä yksikään, joka ei sitä ole itse kokenut. Minä olen pysynyt tajuissani, kun minulta on murskaantunut polvi (lihas repeytyi, luu meni pois paikaltaan, kaikki nivelsiteet poikki, hermo venyi). Selkäkivun aiheuttama kipu oli niin paljon polven murskaantumista kovempi kipu, että pyörryin. Tuolloin kuitenkin oletettiin, että kyseessä olisi joku lihasjännitys-tilanne, joten asiaa ei tarkemmin tutkittu.

Tammikuuhun mahtui myös perinteisesti asianajajapäivä.

Helmikuu

Helmikuussa aloitin säästämisen ohella sijoittamisen perustamalla tilin Nordnettiin ja sijoittamalla indeksirahastoon. Tarkoitus on, että siinä vaiheessa, kun säästötilillä lepää sopivaksi katsomani summa, sijoitukseen menisi se 10% nettotuloista. Siihen asti teen säästämistä ja sijoittamista rinnakkain eli osa tilille ja osa sijoitukseen. Indeksirahasto oli tuonut sijoitetulle pääomalle noin 6 % vuosikoron ennen kuin Koronavirushässäkkä iski. Mutta eipä tässä hätää, niitä rahoja on muutenki tarkoitus pitää siellä vuosikymmeniä, joten mitään tappio ei realisoidu ennen kuin myy. 

Helmikuussa löysin itseni ensimmäistä kertaa Sh´bam -nimiseltä tanssilliselta aerobictunnilta. En edes muista milloin viimeksi olen ollut niin innoissani jostakin liikuntalajista. Ehkä noin 20 vuotta sitten, kun yläasteikäisenä menin Thaiboxing eli "varjonyrkkeily" tunnille. Olen ehkä nopea ja ketterä kuin kolmijalkainen sarvikuono, mutta tykkään tanssia, joten tuo tunti on aivan täydellinen minulle. Lisäksi se irrottaa täydellisesti työstä, kun ei työasioita voi ajatella, kun on liian kiire keskityä, miten käsiä ja jalkoja pitää liikuttaa ja yrittää samalla oppia koreokrafiaa.

Helmikuussa oli myös asianajajaliiton Kymen osaston vuosikokous ja sitä seuraava juhlaillallinen Kouvolassa Upseerikerholla. Se oli tosi kiva ilta ja paikalla oli myös muita oikeusalan tahoja, koska oli Asianajajaliiton 100-vuotisjuhlavuosi. Harmikseni jouduin kuitenkin lähtemään sieltä kesken kaiken pois, koska seuraavana aamuna piti viikonlopusta huolimatta lähteä ajamaan Savonlinnaan kuulusteluihin. Se oli aivan karmea reissu. Huonossa säässä piti ajaa 2 tuntia suuntaansa, kuulusteluiden jälkeen onnistuin kaatumaan poliisilaitoksen pihalla ja saamaan polveeni verta vuotavan ison haavan. Kirsikka kakun päälle oli, kun päätin käydä ottamassa kuvan Olavin linnasta ja onnistuin linnan läheltä pois lähtiessäni peruuttamaan autoni sellaiseen tolppaan. Auton korjaaminen maksoi 400 euroa, kiva hinta tuli sille kuvalle.

Helmikuussa piti käydä jälleen Kokkolassa, sillä laadin serkkuni perukirjan. Sillä reissulla heräsin myös äidillä sohvalla nukkuessani siihen, että sohvapöydällä oli leimahtanut tuikkukynttilä ja se paloi puolen metrin liekillä, joka oli yhtä leveä kuin se tuikkukynttilä itsessään. Astia, jossa tuikku oli ollut, halkesi tämän seurauksena ja siinä kohdassa kun oli järkyttävällä liekillä palava neste pöytäliinalla, tilanne alkoi tuntua tarpeettoman uhkaavalta. Saatiin kuitenkin se sammutettua, mutta pelkäsin tulta varmaan 10 kuukautta tämän jälkeen.

Tästä seuraavalla viikolla isä soitti ja kertoi eräällä läheiselläni diagnosoidun syövän. Vaikka elinajanodote kuulemma onkin suhteellisen pitkä, kyseinen syöpä ei ole parannettavissa ja uutinen satutti siinä hetkessä kovasti. Tämä oli varmaankin se vaihe, kun muistan itkeneeni ja sanoneeni isälleni, että en kestä enää yhtään huonoa uutista. Tuntui siltä, että oli kolmessa kuukaudessa tapahtunut enemmän pahoja asioita kuin edelliseen 10 vuoteen yhteensä. Kuolemaa, onnettomuuksia ja sairautta, niin itsellänäni kuin minulle tärkeällä ihmiselläkin. 

Maaliskuu

Alkukuusta oli vaihteeksi jotain positiivisia muistojakin synnyttävää paikallisen lakimiesyhdistyksen vuosijuhlan ja kaverin tupareiden merkeissä. Puolessa välissä maaliskuuta selkä kuitenkin taas kipuili ja jouduin taas olemaan pois töistä. Tällä kertaa selästä otettiin röntgenkuva ja siinäpä näkyikin sitten, että siellä on nikamaväli L4-L5 melkein kiinni toisissaan. Että jos siinä välissä on välilevy, niin sillä ei ole ollenkaan hyvät oltavat. Lääkäri ystävällisesti kertoi, että jos asioihin ei tule muutosta, niin selkä kestää alle 5 vuotta. Funtsin, että jos menee selkä, menee työkyky ja jos menee työkyky, menee työpaikka. Jos menee työpaikka, niin seuraavaksi menee asunto ja muutenkin koko elämä aivan erilaiseksi kuin olen suunnitellut.

 Tää oli kyllä sellainen kuva, mitä tuli katsottua, että näyttääpä kummalta ´:D

Otin pari päivää röntgenin ja lääkärin tuomion jälkeen yhteyttä personal traineriin. Olin siihen mennessä itsekseni pudottanut painoani 4,5 kiloa vuoden 2019 joulusta, mutta nyt piti varmistaa, että saan tiputettua painoa useita kymmeniä kiloja ja myös sen jälkeen pidettyä ne poissa. Panoksena oli käytännössä koko elämäni ja nyt kun yhteistä taivalta hänen kanssaan on takana vuosi, voin sanoa, että se oli yksi elämäni parhaista päätöksistä kääntyä hänen puoleensa avun saamiseksi. Samassa sarjassa päätöksiä, kuin partioon ja oikikseen meneminen sekä tämän asunnon ostaminen. 

Huhtikuu

Huhtikuussa ei onneksi tapahtunut mitään dramaattista. Aloitin PT:n suosituksesta Yazio-sovelluksen käytön ja olen siitä lähtien kirjannut siihen suunnilleen kaikkien syömieni ruokien kalorit. Voi kuulostaa ajatuksena vaivalloiselta, mutta minä syön arjessa pitkälti samoja ruokia, joten kun kerran on syöttänyt ne kaikki valmiiksi aterioiksi Yazioon, niin sen jälkeen homma on helppoa. Ei tarvitse syöttää jokaista ruoka-ainetta erikseen, vaan pystyn esimerkiksi valitsemaan "lohileipä + rahka-aamupalan" tai "Aleksanterin Broiler-Ceasar-salaatti". Yazion käyttö on lisännyt hurjasti tietoisuutta siitä, miten paljon kaloreita missäkin asiassa on ja toisaalta auttanut seuraamaan, että pysyn suurimman osan ajasta kalorivajeessa. Palaan tähän aiheeseen myöhemmin tarkemmin. 

Huhtikuussa vietin pääsiäisloman Kokkolassa ja heti sen jälkeen oli taloyhtiöni yhtiökokous ja menin ensimmäistä kertaa elämässäni taloyhtiön hallitukseen. Tämän osalta on pakko todeta, että kuinkakohan moni juristi onnistuu kyseisen nakin välttämään? :D Itse olen kuitenkin kokenut hallituksessa olemisen mielenkiintoiseksi tehtäväksi. 

Toukokuu

Toukokuulle osui yksi parhaita muistoja koko vuodelta 2019. Järjestin nimittäin ystävälleni polttarit ja se oli kaikin puolin onnistunut päivä. Aloitettiin pakohuonepelillä, jonka jälkeen oli pieniä tehtäviä kaupungilla ja totta kai mentiin ravintolaan syömään. Syömisen jälkeen suunnattiin erään seurueeseen kuuluvan mökille, jossa oli rentoa yhdessä oloa muun muassa täysikuun valossa paljussa loikoilun muodossa. Sää oli aivan täydellinen, aurinko paistoi ja oli noin +23 astetta. Ei liian kylmää, ei liian kuumaa, täydellistä. 

Seuraavana viikonloppuna oli puolestaan työpaikkani virkistyspäivät ja tällä kertaa suuntasimme Nuuksioon. Siellä oli kans ohjelmassa pakohuonetyyppinen aktiviteetti, joka oli aivan mahtava. Lisäksi saunottiin, uitiin järvessä (niin aikaisin ei ole ikinä lentänyt talviturkki!), tehtiin muutaman tunnin kävelyreissu Nuuksion metsissä ja totta kai syötiin (ja juotiin) hyvin. 

Kesäkuu

Kesäkuu oli kokonaan perusarkea, eikä siinä tapahtunut mitään kummempaa. Juhannuksenkin olin varmaan ensimmäistä kertaa yksin. Alkuvuonna oli ollut niin monta reissua Kokkolaan, etten viitsinyt lähteä sinne taas.

 Juhannussää oli paras moneen vuoteen, hellettä pukkasi

Heinäkuu

Heinäkuun alussa selkä kipuili taas, mutta ei niin massiivisen pahasti, kuin alkuvuodesta ja keväällä. Heinäkuussa pidin vähän yli 3 viikon kesäloman ja suurimman osan siitä olin Kokkolassa. 5 päivää ennen töihin paluuta kuitenkin suuntasin takaisin Lappeenrantaan ja hyvä ystäväni tuli mukanani. Olen käytännössä Kokkolasta pois muuttamisen jälkeen tavannut lapsuuden ja nuoruuden kavereitani lähinnä vain Kokkolassa ja oli mukava päästä näyttämään näitä ympyröitä, missä nykyään asun. Käytiin myös yhdessä Kouvolassa asuntomessuilla. Se olikin erityisen kiva tehdä toisen sellaisen kanssa, jota ylipäätään kiinnostaa sisustaminen. Yleisesti ottaen kuitenkin vähän jäi harmittamaan, ettei sille kesälomalle tullut mitään ulkomaanreissua ja minulla oli täysi tarkoitus korjata tilanne vuonna 2020. Saa nyt kuitenkin nähdä, miten tämä koronavirusasia etenee, että uskaltaako sitä tehdä ulkomaanreissua. 

Elokuu

Elokuussa oli paljon kivoja viikonloppuja. Ensin oli paikallisen lakimiesyhdistyksen purjehdus, joka oli tietysti mukava kokemus kavereiden kanssa. Sinä viikonloppuna myös grillailtiin kavereiden kanssa. Seuraavalle viikolle osui Lakimiesliiton lakimiesilta (ilmainen 3 lajin ravintola-illallinen kavereiden kanssa kiinnostaa aina) ja viikonloppuna isäni ja äitipuoleni tulivat käymään Lappeenrannassa. Oli mukava näyttää heillekin tämä nykyinen kotini, jossa he eivät olleetkaan käyneet aiemmin. 

Viikko isän vierailun jälkeen myös äitini tuli Lappeenrantaan. Äiti on ollut täällä muutaman kerran aiemminkin, joten tällä kertaa oli perinteisestä "näytä turisteille"-kohteista poikkeava ohjelma. Käytiin Vaalimaalla Zsar-outlet kylässä, Pulsan asemalla, nautittiin Sataman Valojen (paikallinen venetsialaisia vastaava juhla) tunnelmasta ja tehtiin 30 km pyöräretki Taipalsaarelle. 

Syyskuu

Tapahtumarikkaan elokuun jälkeen syyskuu oli lähinnä perusarkea ja kohokohtana oli Art@Bars-tapahtuma, jossa kierrettiin paikallisia baareja kavereiden kanssa ja olipa yksi ohjelmanumero myös Kotiteollisuuden keikka, joka oli täysin ilmainen. 

Syyskuun lopussa joutui taas järkyttymään, kun taas tuli tieto, että eräs henkilö on sairastanut kuolemaan johtavalla, parantamattomalla tavalla. Siinä kohdassa ajatteli vaan, että ei tämä ole enää tottakaan. Ei voi osua näin paljon pahaa yhdelle vuodelle. Ja jälleen kerran koin suunnatonta surua tämän ihmisen ja hänen läheistensä puolesta.

Lokakuu

Lokakuussa suuntasin vähän ex tempore viettämään syntymäpäiviäni Helsinkiin. Olen syntynyt samana päivänä toimistopäällikkömme kanssa ja hänellä oli ollut pidempään suunnitelmat synttäreiden viettoon ja hän kutsui minutkin mukaan, joten totta kai! Saunottiin ja syötiin Löylyssä ja yövyin hotelli Tornissa. Aamulla vielä ehdin shoppailemaan itselleni noidan hatun tiedossaolevia halloween bileitä varten. 

Lokakuussa pidin myös pienen syysloman ja suuntasin Kokkolaan. Yksi työtehtävä piti kuitenkin hoitaa, mutta onneksi tekniikka pelastaa ja osallistuin Kokkolasta videon välityksellä Lappeenrannassa olleeseen vangitsemisoikeudenkäyntiin. Kätevää, ei tarvinnut syyslomareissua polttaa 1,5 tunnin takia. 

 Roskarukan portaissa kipitettiin syyslomallakin

Marraskuu

Marraskuu alkoi kaveriporukan Halloweenbileillä. Jälkeen kerran erityisen mukava ilta. Edellisenä vuonna olin panostanut asuun enemmän olemalla Hermione, joten tällä kerralla menin pienemmällä panostuksella. Pelkän hatun hankkimalla pystyi olemaan helposti noita ja ystäväni puolestaan lainasi minulta tällä kertaa kamppeet Hermioneksi pukeutumista varten. 

Marraskuulle osui jälleen myös sekä paikallisten asianajajien pikkujoulut että työpaikan pikkujoulut. Yritän muuten joka vuosi vaikuttaa asiaan, etteivät ne osuisi samalle viikonlopulle ja toistaiseksi olen siinä onnistunut. Työpaikan pikkujouluja vietimme tällä kertaa Vantaalla kylpylä Flamingossa. Päivä alkoi hotelliaamiaisella ja sitä seuranneella kylpylässä ja hieronnassa olemisella. Flamingossa tuli pitkästä aikaa laskettua vesiliukumäkeä ja siellä oli myös suolavesiallas, jossa kuului pinnan alla musiikkia. Se oli rentouttava kokemus kellua ja kuunnella sitä musiikkia. Illalla suunnattiin vielä syömään Strindbergille ja siitä edelleen yökerho Teatteriin. 

Joulukuu

Joulukuu oli muuten perusarkea, mutta selkä taas kipuili ennen joululomaa ja joululomalla. Joululoma perinteiseen tapaan Kokkolassa ja kun ohjelmassa oli joka paikassa vierailuja, niin oli kyllä vähän hankalan puoleista, kun selkä kipeytyi istumisesta. Tämä oli ensimmäinen joulu, jona tarkkailin syömisiäni ja siinä missä joulukarkit ilmestyvät kauppoihin pääsääntöisesti jo loka-marraskuussa ja jotkut saattavat siitä asti syödä enemmän, minä rajoitin joulusyömiset 3 päivään eli 24.-26.12. Kyllä sitä kuitenkin siinäkin ajassa puoli kiloa ehtii lihomaan, kun kalorit huiteli varmaan joka päivä jossain 3000:ssa, vaikka minun pitäisi pitää ne 1750:ssa. Joulukilot kuitenkin sai äkkiä pois palaamalla ruotuun. 

 Talvi 19-20, elämäni ensimmäinen lähes kokonaan lumeton talvi

Sellainen vuosi. Olihan siellä hyviäkin asioita seassa, mutta jotenkin ne epätoivotut elämänkokemukset etenkin surun osalta tuntuivat jääneen eniten mieleen.  Ei myöskään naurata, että tämä selkä on nyt tällainen itseään ajoittain uusiva ongelma. Oikean jalan pysyvässä vammassakin olisi ollut riittävästi. Mutta noh, meillä on jokaisella omat ongelmamme ja niiden kanssa, joita ei voi korjata, on vain opittava elämään. 

Se toisaalta on sanottava, että miettikää, olen tämän kaiken keskellä onnistunut tiputtamaan puolet ylipainostani pois. Sellainen projekti on siis mahdollinen, vaikka elämä heittelee sitruunoita. Ei vain pidä puolustautua niiltä sitruunoilta syömällä.

Vuosi 2018 pähkinänkuoressa

Hellou taasen,

onpa tosiaan pienen kynnyksen hommaa kirjoitella taas blogiin, kun on toimiva läppäri. Selailin tuossa äsken, että kirjoitukset jäivät huhtikuuhun 2018, joten jonkinlainen tiivistelmä siitä vuodesta on paikallaan. Onneksi olen pitänyt bujoa koko sen vuoden, joten pääsen myös sieltä lunttamaan, mitäs kaikkea siellä olikaan.

Jos ensin vilkaisee bujon trackereitä eli tietynlaisia seurantalistoja, niin sieltä on ensinnäkin nähtävissä, että vaikka ajatuksena oli maltilliset 2 kertaa liikuntaa viikossa, niin sitä tahtia kesti vain viikolle 14 asti. Silloin alkoi useamman viikon sairaus ja sen jälkeen loppuvuonna liikuntaa tuli harrastettua lähinä yksittäisiä kertoja. Ainoastaan 27 kertaa sen jälkeen. Painoakaan en saanut koko sinä vuonna pudotettua kiloakaan, vaikka tavoite olisi ollut pudottaa sitä 12 kiloa. Sen sijaan taloudellisen elämänhallinnan puolelta vuosi 2018 oli ensimmäinen vuosi, kun suunnitelmallisesti laitoin rahaa säästöön ja onnistuin säästötavoitteessani, joka oli laittaa säästöön noin 10% nettotuloista. Kirjojakin tuli luettua useampia, muun muassa Ilkka Remeksen kirjoihin tartuin ensimmäistä kertaa elämässäni.

Kesäkuu

Toukokuussa 2018 ei näytä tapahtuneen mitään kummempaa, kunhan oli muistini mukaan kauheasti töitä. Kesäkuun 1. päivänä suuntasimme Ouluun virkistyspäivän merkeissä ja nehän ovat vakiintuneesti aivan huippuja tapahtumia. Tuolloin ohjelmassa oli kokoustamisen lisäksi kanooteilla melomista, porealtaassa lillumista ja tietysti ravintolaillallinen. Muiden suunnatessa yöelämään, itse lähdin iltajunalla Kokkolaan, koska jokin perheen/suvun ohjelma oli seuraavana päivänä, mutta en enää muista mikä.

Kesäkuulle osui myös isovanhempieni 165-syntymäpäiväjuhlien viettäminen. Se oli viikon päästä edellisestä pohjanmaan reissusta, joten hieman nihkeältä tuntui rampata jälleen puoli Suomea, mutta onneksi menin. Minä olen aina pitänyt kovin suvustani ja tällaiset kokoontumiset ovat minulle tärkeitä ja oli mukava nähdä ihmisiä ja tietysti juhlistaa isovanhempien merkkipäivää. Tuolloin otettiin pitkästä aikaa ryhmäkuva, jossa oli kahta henkilöä lukuunottamatta koko isänpuoleinen lähisukuni. Siitä valokuvasta muodostui uskomattoman tärkeä, sillä se jäi viimeiseksi kuvaksi, kun me kaikki olimme vielä hengissä. Se on myös nykyään ainoa valokuva, joka on kodissani "esillä".

Kolmas kesäkuulta mieleen jäänyt asia oli, että äitini ja tätini olivat täällä Lappeenrannassa juhannuksena ja oli mukavaa näyttää paikkoja. Sää tietysti teki perinteiset. Muutenhan vuonna 2018 oli kesällä uskomattoman hyvät säät oikeastaan toukokuusta syyskuulle, mutta juhannus oli perinteinen, olisiko ollut + 15 ja kuurosateita.

Heinäkuu

Heinäkuun ensimmäinen viikko oli sellainen lomaa edeltävä paniikki-viikko töissä, mutta muuten loppukuu kului lomaillessa. Loman ja koko vuoden huippuhetkiin kuului lomamatka Kreikkaan äidin kanssa. Lennettiin ensin Rhodokselle ja oltiin siellä muutama yö ja nautittiin etenkin rantaelämästä. En ole ennen sitä enkä sen jälkeen uinut missään täydellisemmässä paikassa. Rhodokselta puolestaan lennettiin edelleen Ateenaan, jossa vierailtiin tietysti Acropoliksella ja tutustuttiin kaupunkiin muun muassa Hop on, Hop  off-kiertoajelulla. Hirveän kätevä tämä viimeinen, kun jaloissa tuntuu jo useamman päivän kävelyt. Suomeen palattuamme käytiin vielä muun muassa Ähtärin eläinpuistossa katsomassa pandoja.

Elokuu ja syyskuu

Elokuussa eräänä lauantaina kaksi serkkuani kävi vierailulla Lappeenrannassa ja pyörittiin linnoituksella sekä syötiin hyvin. Syyskuun ensimmäiseksi piti suunnata jälleen Kokkolaan, sillä veljeni meni naimisiin. Syyskuussa 2018 mielessä pyöri ensimmäisen kerran, että pitäisi palkata personal trainer, mutta en silloin vielä edennyt asian suhteen.

Lokakuu

Lokakuu oli jo valmiiksi täynnä töitä, mutta meni aivan hulluksi siinä vaiheessa, kun otin urani isoimman jutun vastaan hyvin lyhyellä varoitusajalla. Se oli ensimmäinen kerta elämässsäni, kun tein yli viikon putkeen 7.00 - 01.00 työpäiviä. Sen jutun myötä löysin itseni tv-uutisista, joka hemmetin mediasta ja myöskin Seiskasta :D Työpaine oli ollut aika kova jo keväästä 2018 saakka ja tämä oli piste ii:n päälle ja koin olevani aivan burn outin partaalla. Onneksi heti tuosta selvittyä saikin palautella ystävien kanssa pidetyissä halloween kemuissa. Tuon jälkeen onneksi pystyin himmailemaan töissä, että selvisin kaikesta huolimatta ilman burn outia.

Marraskuu

Marraskuussa oli  asianajajien pikkujoulut, mikä on yksi joka vuotisista kohokohdista. Sitä seurasi puolestaan firman pikkujoulut, jotka olivat tällä kertaa viikonlopun mittainen reissu Tsekin pääkaupunkiin Prahaan. Minähän olin tästä ihan pähkinöinä, siis ilmainen ulkomaanreissu maahan, missä en ole koskaan ennen käynyt. Olen kerta kaikkiaan tullut uudestaan ja uudestaan yllätetyksi sen suhteen, miten hyvä työpaikka ja työnantaja mulla nykyään on. Prahan reissu oli aivan huippu. Kaupunki oli tosi kaunis jopa talvella. Reissuun sisältyi muun muassa jokilaivaristely ja kaupunkikierros vanhassa kaupungissa ja Prahan linnassa. Yhtenä iltana kävimme illallisella ravintolassa, jossa juomat tulivat pöytään pientä sähköjunarataa pitkin kulkevan junan kyydissä. Hauska kokemus sekin.

Joulukuu

Vuoden 2018 joulukuusta alkoi ikävien asioiden sarja, joka jatkui pitkin vuotta 2019. Kaikista pahin oli kuitenkin tämä ensimmäinen. Pian itsenäisyyspäivän jälkeen sain kuulla, että 18-vuotias serkkuni oli löydetty kuolleena. Se oli vasta toinen kerta elämässäni, kun joku millään tavalla läheinen ihminen kuolee ja kokemuksena ehdottomasti pahin. On minulta jo useita vuosia sitten kuollut äitini puoleinen mummo, mutta hän tietysti oli jo iäkkäämpi ja hänestä olin erinäisistä syistä etääntynyt muutenkin jo vuosia ennen hänen kuolemaansa. Nyt kuolleen serkkuni osalta asian teki pahaksi se, että hän kuoli niin nuorena ja täysin yllättäen. En osaa edes kuvitella sitä tuskaa, mitä hänen vanhempansa ja omat isovanhempani asian suhteen kokivat ja koin surua myös heidän puolestaan. Lapsen menettäminen lienee yksi pahimmista tai jopa pahin asia, mitä ihmiselle voi ylipäätään elämässä tapahtua. Koko joulukuusta tuli tämän myötä aika musta ja varsinkaan jouluna sukua nähdessä ei oikein tiennyt miten päin olisi, mitä pitää sanoa tai tehdä tai olla sanomatta.

Tavallaan elämä jatkuu kuin ennenkin, mutta samaan aikaan maailma ei ole enää koskaan sama kuin ennen. Pitäisi aina muistaa olla kiitollinen kaikista hetkistä läheisten kanssa ja myös elää sellaista elämää, että niitä hetkiä on.  Koskaan ei tiedä, mikä hetki on viimeinen eikä lähtöjärjestys todellakaan välttämättä ole se, mitä olisi ehkä kuvitellut. 

Back in business

Hei,

johan venähti tauko blogissa. Aloitin kauan sitten tämän blogin pitämisen, kun olin julkaissut facebookissa jotain niin pitkiä pohdiskeluja, että joku ehdotti, että eikö kannattaisi pikemminkin olla blogi, kuin kirjoittaa niitä facebookiin. Sitten vuonna 2012 aloin hyödyntää tätä laihdutusprojektissa ja aloin päivittää tätä tiheämmin ja tästä tuli enemmänkin päiväkirja, kuin mikään erityisen syvällisten asioiden pohdiskelupaikka.

Viime viikon lenkkimaisemia

Vuonna 2012 valmistuin oikeustieteellisestä ja sinä vuonna lähinnä etsin paikkaani maailmassa, joten laihdutusprojektille ja bloggaamiselle oli hyvin aikaa. Tauotta olen ollut työelämässä alkuvuodesta 2013 lähtien ja etenkin sen ensimmäisen vuoden koin aivan kamalan rankaksi, kun kaikki oli uutta ja vaati hirveästi opiskelua ja varsinaisten töiden lisäksi piti vielä tehdä se asianajajatutkinto. Siitä vuodesta lähtien terveelliset elämäntavat alkoivat jäädä. Ensin liikunta ja perässä ruokavalio. Vuosien varrella lihoin suunnilleen tuplana takaisin ne kilot, jotka olin tiputtanut vuonna 2012. Vasta tammikuusta 2019 alkaen löysin voimaa alkaa korjata tilannetta. Palaan tähän aiheeseen myöhemmissä kirjoituksissa, koska siitä onkin paljon kirjoitettavaa.

Elämäntapamuutoksen hedelmistä nauttimassa

Blogissa työelämään siirtyminen näkyi siten, että pikkuhiljaa painonpudotusasia jäi vähemmälle ja tästä tuli melkein pelkästään päiväkirja. Sellainen, josta etenkin maantieteellisesti minusta kaukana asuvat perheeni, sukuni ja ystäväni voivat lukea kuulumisia ja jota on itsekin kiva selata myöhemmin ja muistella elettyä elämää. Siksi nyt harmittaa, että välissä ehti kulua melkein 2 vuotta. Sinä aikana ehti tapahtua varsin paljon ja itseänikin harmittaa, että paljon elämää jäi kirjaamatta ylös.

Syitä pitkäksi venähtäneelle tauolle on kaksi. Jos oikein muistan, vuoden 2018 keväästä alkoi töissä ihan hullu pätkä. Töitä oli niin paljon, että energiaa ei tuntunut riittävän vapaa-ajalle ollenkaan. Blogin pitäminen alkoi tuntua vain ylimääräiseltä velvollisuudelta, eikä asialta, jota vapaaehtoisesti mielellään tekee. Ja silloin kun on kova stressi niistä asioista, jotka on pakko tehdä, minä yleensä minimoin kaikki "to do:t" vapaa-ajalta. Tämän vaikutus blogiin oli muutaman kuukauden luokkaa, vaikka stressitilanne jatkuikin alkuvuoteen 2019 saakka ja vuoden 2018 lopussa olin aivan burn-outin partaalla.

 Lenkkimaisemia tältä viikolta

Se miksi tauko oli lähes 2 vuotta, johtuu siitä, että vuoden 2018 kesällä läppäriini tuli jokin ongelma ja kone toimi siitä lähtien todella hitaasti. Yritin tuloksetta kokeilla vaikka mitä, että olisin saanut koneen toimimaan. Käytin läppäriä yhä vähemmän ja vähemmän ja tein kännykällä ne asiat, joihin olin aiemmin käyttänyt läppäriä. Oli kaksi asiaa, mitä ei voinut kännykkällä tehdä. Autoa koskevan excelin päivittäminen ja blogiin kirjoittaminen. Excelin täyttämistä varten käynnistin läppärin kerran pari kuussa. Käynnistä-napin painamisesta meni yleensä keskimäärin 45 minuuttia siihen, että sain avattua excelin ja päivitettyä sitä. Voitte kuvitella, että sellaisessa tilanteessa ei edes yritä käyttää nettiselainta ja kirjoittaa blogia. 

 Vähän aikaa näytti talvelta

Tiesin jo kauan sitten, että käytännössä blogin päivittämisen jatkaminen vaatii uuden läppärin hommaamista ja aina ajoittain sitä harkitsin, mutta aina se jäi. Kännykällä kuitenkin pystyi hoitamaan kaikki muut asiat ja excel hoitui kerran pari kuussa, kun oikein henkisesti valmistautui ja keräsi hermonsa kestämään sen operaation ja tiedossa oli, että läppäriin uppoaisi joka tapauksessa useita satoja euroja. Vasta nyt kun excelin päivittäminenkään ei enää onnistunut, otin itseäni niskasta kiinni, menin säästötilille ja hankin uuden tietokoneen. Nyt siis lähes 800 euroa köyhempänä, minulla on viimeinkin uusi läppäri. 1,5 vuoden vaikeuksien jälkeen tuntuu ihan käsittämättömältä, että kone käynnistyy täysin toimintakuntoiseksi muutamassa sekunnissa siitä, kun painaa käynnistysnappulaa. Tuntuu myös oudolta, että on taas "oma tietokone", kun on ollut niin kauan käytännössä ilman. Toki minulla on työläppäri ollut koko ajan, mutta sen kun avaa, se on sama, kuin menisi työpaikalle, enkä tietoturvasyistä käytä sitä mihinkään muuhun, kuin työasioiden hoitamiseen.

 Vaihto-operaatio käynnissä

Minulla on ollut vanhan läppärin työpöydällä 1,5 vuotta muistilappu, jossa oli asioita, joista olin suunnitellut kirjoittavani seuraavia blogitekstejä. Tein tietysti tämänkin koneen työpöydälle muistilapun, johon siirsin ne asiat ja yksi niistä on "Mistä on kannattanut maksaa kuukausittain". Yksi sen listan kohta on dropbox ja tämän viimeisimmän tietokoneen vaihdon myötä se on sitä kahta kauheammin. Helpotti nimittäin aivan älyttömästi tietokoneen vaihtamista, että musiikkeja lukuunottamatta kaikki tiedostot olivat dropboxissa. Näin ollen tarvitsi vain ladata dropbox uudelle koneelle ja tadaa, kaikki tiedostot olivat siinä. Toki dropbox olisi kätevä myös siinä tilanteessa, mikäli tietokone sattuisi menemään sillä tavalla rikki, että sitä ei voisi edes käynnistää. Musiikkien osalta nyt mietin, että onkohan sille joku syy, että en ole laittanut niitä dropboxiin. Kyse on siitä musiikista, minkä olen aikoinaan cd-levyinä tai iTunesin kautta ostanut. Aikana ennen spotifya. En tiedä, voisiko niitä kuunnella iTunesilla, jos ne olisi tallennettuina dropboxiin. Että jos tietokone sanoisi poks, niin nykytilanteessa ne 21 Gt katoavat taivaan tuuliin ja se on ajatuksena hieman huolestuttava.

Tällaisia aatoksia tällä kertaa. Suunnitelmana on paikata tapahtunutta blogitaukoa siten, että tulen kirjoittamaan jonkinlaiset koonnit vuosista 2018 ja 2019. Lisäksi tulossa on jonkinlainen tiivistelmä tammikuussa 2019 alkaneesta elämäntapamuutosprojektista, joka on ollut menestyksekäs ja jatkuu edelleen. Vuonna 2018 elämääni tuli myös bullet journal eli bujo. Sen olen kokenut itselleni elämänhallinnan kannalta hyvänä, joten tulen kirjoittamaan siitäkin. Saas nähdä, jos vaikka kerran viikkoon saisi pidettyä julkaisutahtia jatkossa :)

Hulinaa huisketta

Hei,

täällä sitä ollaan sisällä kolmatta päivää, kun ulkona on ollut about saman aikaa yli 15 astetta lämmintä ja aurinko paistanut kirkkaalta taivaalta. Kävin tiistai-iltana lenkillä muuten hyvinkin säänmukaisesti pukeutuneena, mutta ilman pipoa. Sairaaksihan siitä tuli. Typerä minä. Sairaus vielä alkoi aika aggressiivisesti kovalla korvakivulla ja voimattomuudella ja eteni sitten siihen pisteeseen, että mietin tosissani, että onko mulla flunssan (nuha ja kuume) lisäksi myös korvatulehdus ja poskiontelotulehdus. Äidin mukaan lääkärikirjassa lukee, että jos ne joskus pääsee tulemaan, niin ne tulevat sitten joka ikisen nuhan mukana. Mullahan poskiontelontulehdus ja korvatulehdus tulivat, kun olin vuoden töissä hometalossa. Että jes. Kauheen epäreilua, jos se on jatkossa joka kerta tätä tuskaa. Onneksi mä kuitenkin oon loppuunsa tosi harvoin sairas. Tammikuussa meinas tulla, mutta sain sen kolmessa päivässä ohi ja sitä edeltävästä on yli vuosi aikaa.

Järjestettiin babyshowerit ystävälleni

 

Jos nyt jotain positiivista tästä pitää hakea, niin tuleepa rauhoituttua. Tai no torstaina piti heittää sellainen 14-tunnin matkakäräjät-työpäivä sairaana, mutta perjantaina lähdin töistä oltuani siellä pari tuntia toteamassa, että juu ei. Ei tuu mitään. Tätä onkin edeltänyt melkoinen hulabaloo. Ensinnäkin töissä on riittänyt tekemistä niin, että on saanut kolmisen viikkoa venyä ja arkena vapaa-aika on ollut hyvin vähissä. Viikonloput on sitten menneet reissatessa.

Jännä homma, mulla on pitkään ollut Pinteristissä inspiraatiokuvana tämä. Inspiraationa siis mintunvärisistä seinistä ja että minkä väriset huonekalut niihin mätsää parhaiten (harmaa sohva, muut kalusteet valkoisia). Kuvassa kuitenkin sattumalta on just se pöytä, jonka nyt ostin itselleni :D

Urakka alkoi siitä, että piti käydä Kokkolassa pitkäikäisimmän ystäväni babyshowereissa. Kyseessä on hänen ensimmäinen lapsensa ja olemme tunteneet melkein 30 vuotta, joten eihän niitä voinut jättää välistä, vaikka itselleni oli todella nihkeää lähteä Kokkolaan pelkäksi viikonlopuksi. Meneehän niihin matkoihin se lähemmäs 7 tuntia per suunta. No sen jälkeen seuraavalla viikolla oli työreissu Helsinkiin ja sen viikon lauantaina piti käydä tekemässä yhteen riitajuttuun liittyen katselmus erääseen asuntoon. Sitten tuli pääsiäinen ja senkin vietin Kokkolassa. 

Vähän jotain muutakin kuin pelkkää suorakulmaa. Tästä näkyy myös vähän nuo kaapistojen vetimet vs. sohvapöydän jalat (pahoittelen pyykkejä :D)

Reissu 4/5 tuli vähän puskista, kun piti yllättäen mennä käymään Tampereella. Lähdin ajelemaan sinne aamulla ja ajoin illasta takaisin. Se olikin hyvä reissu, koska sain samalla käytyä Ikeassa, mistä mukaan tarttui täydellisesti astiastooni sopiva vesikannu ja hyvin asuntooni sopiva sohvapöytä. Mullahan oli keittiönpöytä (yli 20 vanha), sohvapöytä (kirpparilta), yöpöytä (roskakatoksesta löydetty) ja kirjahyllyt (liian vähän tilaa) sellaisella listalla, että vaihdan parempaan sopivassa raossa. Sohvapöytä oli ehkä näistä halvimmasta ja helpoimmasta päästä vaihtaa.

Se vanha oli ostettu kirpparilta 10 eurolla ja lakattu ja sitten olin itse myöhemmin maalannut sen valkoiseksi. Olin käyttänyt sitä myös "kukkapöytänä" ja jos se olisi jäänyt, se olisi pitänyt maalata uudestaan, koska kukkapurkit olivat raaputtaneet sitä pintaa. Mielessä kummitteli jokin muu muoto kuin suorakulma, koska kaikki muu kämpässäni on suorakulmaista ja halusin vähän "rikkoa kaavaa". Ikeasta löytyikin sopiva yksilö, joka pöydänjalkojensa puolesta mätsää täydellisesti keittiön- ja eteisenkaappieni vetimiin. Yhtä leveitä ja samaa materiaalia näyttäisivät olevan. Lisäksi tuo on tosi kätevää, että lehdet, kaukosäätimen yms. voi laittaa sille alemmalle tasolle ja ylätaso jää siistiksi esimerkiksi kukkamaljakkoa varten.

Asemapaikkani viimeiset 3 päivää...

Pöytääkin parempi löytö oli se 8 euron vesikannu. Suoraan sanottuna, jos olisin tiennyt että sellaista myydään Ikeassa, olisin varmaan ajanut Tampereelle ja takaisin pelkästään sen vesikannun takia :D Mä oon just sellainen, että hinnalla ei ole väliä, jos tuote miellyttää muuten. Eli vaikka tuote itse olisi halpa, hakisin sen suunnilleen maailman ääristä, jos se olisi täydellinen. Mulla nimittäin on Iittalan vedenvihreät juomalasit ja oon halunnut niihin mätsäävän vesikannun. No Iittala tietenkin on lopettanut vedenvihreän vesikannun valmistamisen jo muutamia vuosia sitten. Oikeasti, my lifestory! Kuinkahan monta kertaa mulle on käynyt korujen tai astioiden kanssa niin, että haluan jotain, minkä valmistus on ajat sitten lopetettu? Joitakin asioita olen onnistuneesti hankkinut jälkikäteisesti, esim. Kalevala Korun Onerva-sarjan, mutta toisia en ole löytänyt mistään. Vesikannu kuului siihen sarjaan. Olikin melkoista, kun Ikeassa mietin keittiöosastolle kävellessäni, että no vesikannua ei ole, katsotaanpa mitä täällä on ja sitten löytyy hyvänmuotoinen lähes täsmälleen "Iittalan vedenvihreän" värinen kannu! 

Voi kun se on täydellinen <3

Niin joo ja yksi kotihankinta tässä vielä oli, nimittäin kahvinkeitin. Sellainenkin tuli tässä viimein hankittua. En minä joka päivä vieläkään kahvia juo, mutta on aamuja, jolloin tuntuu siltä että tarvitsee vähän enemmän potkua. Myös töissä juon ajoittain kahvia, jos väsyttää hirveästi. Viime aikoina suurin syy väsyttämiseen taitaa kuitenkin olla siinä, että työpäivien venyessä pitkäksi, en ole luopunut vapaa-ajasta vaan vetänyt sen sitten "nukkumisajasta". Pitkään kun vetää 6 tunnin yöunia, niin ei tarvitse ihmetellä ku kaikki on kauhean vaikeaa. Yritän kiinnittää tähän jatkossa huomiota, 7 tuntia yössä on kyllä jaksamisen kannalta aika lailla ehdoton minimi. Jossain olikin hyvin todettu, että hyvinvointi koostuu pääsääntöisesti unesta, ruokavaliosta ja liikunnasta. Näistä kaikista tärkeintä on uni, koska jos se on retuperällä, ei jaksa syödä terveellisesti eikä liikkua. Allekirjoitan tämän. Noh, tästä kun tervehtyy, niin sitten taas eteenpäin liikunnankin kanssa. Sairastumiseeni asti olin pysynyt 2 kertaa viikossa liikuntaa-suunnitelmassani.

Värin kanssa tuli arvottua pitkään, hopea vai valkoinen. Hopea oli loppuunsa tyylikkäämpi valinta.

Tähän loppuun vielä tällainen vertailu, aiheena olohuoneen kehitys :D (ja vähän rönsyilyä)

Ensin oli näin. Sohva pitkällä seinustalla ja kirjahylly sitä vastapäätä. Varavuoteeksi avautuva nappula sohvapöytänä ja tuo toinen "kukkapöytänä".

TV:n tulon myötä piti vähän pyöritellä ja nappula lähti varastoon. Yksi kukka pois ja kukkapöydästä sohvapöytä. Aiemmin keittiönpöydällä säilyttämäni läppäri sai säilytyspaikan tv-tasosta. Nykyään tuleekin aika harvoin käytettyä enää läppäriä, kun Netflixiä, Ruutua ja Katsomoa voi katsoa tv:stä ja kaiken muun selaaminen on nopeampaa kännykällä. Oikeastaan käytän läppäriä enää vain laskujen maksupäivänä ja silloin, kun päivitän blogia tai auton kuluista ja tuloista (kilometrikorvaukset) pitämääni excel-taulukkoa. Autoon on muuten mennyt tänä vuonna jo yli 1300 euroa. Kilometrikorvaustenkin jälkeen noin 500 euroa enemmän vienyt rahaa kuin tuonut sitä. On se kallista. Mutta myös välttämätöntä! Olisin joutunut jäämään torstaina Kotkaan yöksi, jos ei olisi ollut autoa! Oikeudenkäynti loppui kello 20.45 eikä mitkään julkiset menneet enää minnekään. Minun autoni takia myös syyttäjä ja tulkki pääsivät sinä iltana koteihinsa, koska heitin heidät Kouvolaan, josta he pääsivät jatkamaan matkaansa muihin kaupunkeihin. Itse olin kotona klo. 22.48. Kiva pieni työpäivä.

Nyt on hyvä. Vähän aluksi mietitytti onko tuo vähän liian iso pöytä tähän tilaan, mutta kyllä siihen on jo tottunut. Ja onhan se nyt tyylikkäämpi kuin tuo vanha, joka ei tyylinsä puolesta oikein istunut muihin kalusteisiin.

ps. Reissu 5/5 piti olla tänä lauantaina Mikkeliin kaveria treffaamaan, mutta se peruuntui tämän sairastamisen takia.

Liikunta on välineurheilua!

Hei,

kuten aiemmin mainitsinkin, mulla on tänä vuonna yhtenä tavoitteena saada liikunta takaisin osaksi arkea. Olen aiemmin liikkunut aktiivisesti, pääsääntöisesti 5 kertaa viikossa, mutta siihen tuli hirveä taantuma työelämään siirtymisen myötä. Liikuntamäärät vähenivät rajusti, kun työ tuntui vievän kaikki mehut. Sitten tuli syötyä, stressattua ja lihottua melkein 30 kiloa. Siis vuodesta 2013 lähtien. Toki sanottakoon, että vuoden 2012 aikana laihdutin karppaamalla sen 16 kiloa, joten sinänsä tuosta 30 kilosta yli puolet on jojoilua ja "vain" 14 kiloa sitä päälle lihomista. Suurin yksittäinen syy lihomiseen oli hirveä stressi usemman vuoden ajan ja että se johti huonosti nukkumiseen, liikaa syömiseen ja karppaamisesta luopumiseen. Karppaamisesta luopumiseen vaikutti tietysti keskeisiltä osin myös se, että sitä on tosi vaikea toteuttaa työelämässä, jos syö lounaan mitenkään muuten kuin itse valmistamastaan pöperöstä. 

Syvältä suosta siis lähdetään nyt nousemaan, kun työ viimeinkin ei enää isossa määrin aiheuta stressiä ja aamuyöt eivät mene kelloa tuijottaessa. Mulla on tälle vuodelle tällainen simppeli motivaattori. Väritä ruutuja sitä mukaa, kun olet harrastanut liikuntaa. Tavoite on, että valkoisia ruutuja ei jäisi yhtään. Tämä on yllättävän tehokas ja olisi pitänyt keksiä tämä jo paljon aiemmin. Painoonhan tämä määrä liikuntaa viikossa ei mitenkään vaikuta, mutta tämä vaikuttaa hyvinvointiin muuten. Näin lonkalta osaan itsekin luetella, että liikunta vähentää selkäkipua, niskakipua, yleistä kankeutta ja siitä tulee hyvä ja itseensä tyytyväinen olo. Kirjasta lunttaamalla listaan voi lisätä 1) lihasmassan säilyttäminen 2) hengityslihasten ja sydämen vahvistuminen 3) verenkierron ja hapenottokyvyn paraneminen 4) riski sairastua sydän- ja verisuonitauteihin sekä tukielinsairauksiin pienenee 5) myönteiset vaikutukset verenpaineeseen 6) rasva-aineenvaihdunta tehostuu 7) myönteiset vaikutukset kolesteroliarvoihin 7) luusto, jänteet ja nivelet vahvistuvat ja koordinaatio paranee 8) rentouttaa ja vähentää stressiä.

Hyvä musiikki on olennainen osa liikuntaa tukevaa "välineurheilua"

Miksi liikkeelle näin hiljaa, vaikka virallisten liikuntasuositusten mukaan pitäisi liikkua tunti per päivä ja painoakin on pudotettavana kymmeniä kiloja? Koska mä oon elämäni aikana tosi monta kertaa tehnyt sen virheen, että oon lähtenyt satanen mittarissa tekemään jotakin vain väsyäkseni siihen muutaman viikon tai kuukauden jälkeen. Nyt olen funtsinut tämän niin, että kun lähtötilanne on nolla, niin siihen nähden viikoittain kaksikin liikuntakertaa on tosi hyvä suoritus. Ja jos jaksaa vuoden liikkua kahdesti viikossa, ensi vuonna voi asettaa jo tavoitteeksi kolme kertaa, sitten neljä kertaa ja lopulta ollaan toivottavasti takaisin siinä viidessä liikuntakerrassa per viikko. 

Uudet liikuntakengät, jeij

Vaikka tuossa onkin nyt nätisti saanut väritellä noita ruutuja, niin voin kertoa että aivan helppoa edes tämäkään ei ole ollut. Liikunta on jäänyt monena viikkona viikonlopun päiviin. Yhtenä viikkona kävi itse asiassa niin, että saadakseen värittää kaksi ruutua, oli sunnuntaina aamulla käytävä kävelyllä ja illalla tehtävä kahvakuulatreeni. Itsensä liikkeelle saamisen kanssa on siis todella vielä tekemistä. Sen lisäksi,  10 kerran salikortin hommattuani, kävin bodypumpissa noin joka 3. päivä, kunnes neljännen kerran jälkeen vasen lonkka/lonkkanivel tuli aivan järkyttävän kipeäksi. Se teki pitkän tenän lihaskuntoliikuntaan. Viikolla 7 oli taas jumppa, mutta se oli bodybalance, joka on yhdistelmä pilatesta, joogaa ja meditaatiota. Eli viikolla 5 tiistaina kipeytynyt lonkka tarkoitti sitä, että seuraava lihaskuntotreeni oli viikolla 8. Se vasta oli masentavaa, etenkin kun ajattelin, että kerrankin tavoitteeni ovat niin maltilliset, että loukkaantumisia ei pitäisi tulla. Eilenkin olin ajatellut, että voisin töiden jälkeen tehdä lihaskuntotreenin. No tietysti piti töihin mennessä nyrjäyttää nilkka. Kävin tänään vesijuoksemassa ja huomenna pitää sitten ihmetellä uudestaan, että mitä nilkka kestää.

Jos on yksi paikka minne läski ei kerry, niin se on nilkat :'D Uudet jumppavermeet by Jutta Gustafsberg, tykkään ja on tosi jees, että myös meille isoille ihmisille tehdään liikuntavaatteita.

Muita liikunnan esteitä olen tässä hiljalleen poistellut. Kuten otsikko kertoo, liikunta on välineurheilua. Hommasin itselleni uudet sali/jumppakengät. Aiemmat olivatkin aivan liian pienet ja noin 18 vuotta vanhat. Siis ne aiemmat oli ostettu, kun yläasteikäisenä aloitin käymään jumpissa. Ihan uskomatonta. En tajua miten en ole niitä aiemmin uusinut. Uusilla kengillä on paljon kivempi mennä jumppaan. Hommasin myös urheiluliivit. Aiemmat olivat niin huonot, että ne hankasivat ihon rikki selästä. Voitte kuvitella että ei paljon kannustanut liikuntaan, kun siitä aina sai haavan selkäänsä. Lisäksi hommasin myös uudet jumppavaatteet eli housut ja paidan. Aiemmat olivat pienet ja kittanat, kiitos tämän painon kanssa jojoilun. Nyt voi viimeinkin keskittyä olennaiseen!

Matalan kynnyksen kotitreeni

Nyt oikeastaan esteenä ei ole enää kuin oma "ryhtyminen". Pienellä kynnyksellä voi tehdä kotonakin kahvakuultatreenin, jos itseään ei salille saa tai ulkona on sellaiset olosuhteet, että kävely ei houkuttele. Tosin jos ulkona on olosuhteet kunnossa, lenkille lähtö on maailman helpointa. Ulko-ovesta vaan suoraan rantaan ja siinä menee saarta ympäröivä kävelyreitti. Saaren kävelee ympäri 24 minuutissa, joten kahdella kierroksella saa jo riittävän lenkin. Liikunnan kannalta en siis taida koskaan olla asunut paremmassa paikassa.

Saaren pohjoisosan "puisto-osuus", jota seuraa metsäosuus :)

Muuten tällä hetkellä ei kuulu ihmeempiä, paitsi että eilen oli jännittäviä hetkiä auton kanssa! Olin palaamassa Imatralta, kun auto yhtäkkiä rupesi huutamaan "stop, vaara, öljynpaineet, sammuta moottori". Onneksi se teki sen vasta Kaukaalla eikä moottoritiellä. No ei siinä, auto vieressä olleen kaupan parkkipaikalle ja ongelmaa selvittämään. Ohjekirjassa oli ystävällisesti, että kyseisen punaisen valon ja huutamisen alkaessa moottori on sammutettava ja vika korjattava. Puhelu autoista paljon tietävälle kaverille osoitti, että minä en itse sitä pysty korjaamaan ja että autolla ei saa ajaa metriäkään tai voi mennä koko moottori hajalle. Luojan kiitos seuraava puhelu vakuutusyhtiöön paljasti, että mun kevytkaskoon kuuluu se hinauspalvelu. Ne sitten tilasivat vakuutusyhtiön piikkiin hinausauton, golfpallero nostettiin lavalle ja kuljetettiin korjaamon pihaan. Sitten sai useamman tunnin jännittää, että mitenkähän käy. Jos moottori olisi mennyt paskaksi, laskussa olisi ollut 4 numeroa. Onneksi lopulta selvisin alle 200 eurolla. Siellä oli oikeasti ollut öljynpaineet vähissä ja sikäli päätös olla ajamatta oli aivan oikea, mutta asia saatiin korjattua öljynsuodattimen ja tiivisteiden vaihdolla. Hyvä myös tietää jatkoa varten. Kaverin mukaan se on pahin merkkivalo, mitä autossa voi syttyä, joten jatkossa tietää, että auto todellakin pitäisi sammuttaa melkein heti ja jos se ylipäätään liikkuu, niin liikuttaa vain sen verran että se ei jää aivan keskelle tietä. 

Loppu hyvin kaikki hyvin ja tulipa tuokin nyt sitten koettua. Oli jotenkin tosi lohdutonta katsella, kun autoa nostettiin sinne lavalle. Oli kamalaa pelätä, että tuleeko se mulle niin kalliiksi, että oikeasti siihen ei olisi varaa. Muille lapset aiheuttaa harmaita hiuksia, mulle auto. Koko ajan saa pelätä sen puolesta!