Päivät 44 ja 45

No niin, vappu takana ja nyt pitänee ottaa kunnolla ryhtiliike oikeaan suuntaan. 

Vappupäivänä, eli tiistaina nimittäin meni:

- aamupala: 1 dl vadelmia, partista, 1 tl kookosöljyä

- lounas: naudan ulkofilettä, jäävuorisalaattia ja vesimelonia

- välipala: 6 metriä lakritsaa (niitä mitä saa aina torilta), 5 munkkia ja simaa

- iltapala: palanen leipäjuustoa

Tänään puolestaan:

- aamupala: 1 dl vadelmia, vähän partista 

- lounas: annos lassakaa, 10 g tummaa suklaata

- iltapala: 75 g graavilohta ja omena kuorineen

Kävin tässä iltasella tekemässä loppuviikon ruokaostokset ja voi elämänkevät kun houkutti ihan liikaa makeat herkut. Mieli tekisi maistaa miltä maistuu se fazerin uusi mansikka-vanilja-maitosuklaa, mutta kun sitä saa vain 200 g levynä ja en usko "suklaanhallintani" kanssa olevan vielä siinä pisteessä, että voisin ostaa noin isoa levyä maitosuklaata ja syödä sitä vain palasen tai pari päivässä, kuten tiedän eräiden hoikkien ihmisten tekevän.

Olen edelleen varsin tyytyväinen sipsivieroitukseeni, mutta nyt pitää katsoa tarkasti, ettei vähään aikaan mene muuta kuin 10 g tummaa suklaata päivässä, jos sitäkään.

En tiedä johtuiko se noista munkeista vai tämänpäiväisestä työhaastattelusta (mä en jännitä mitään ikinä niin paljon kuin työhaastatteluja), mutta vatsa oli tänään tosi kipeä. Ja oikeastaan eilen illallakin oli aika paha olo. Mutta pakko se on myöntää, että ne vadelmasydämet ja mustikkatassut oli ihan taivaallisen hyviä! Seuraavaa vappua odotellessa... Mulla on näitä muutamia juhliin liittyviä ruokia, joita syön vain asianomaisen juhlan yhteydessä. Pääsiäisenä suklaamunia, vappuna munkkeja ja simaa, juhannuksena lättyjä ja halloweenina omenapiirakkaa. Muuten en siis syö niitä ollenkaan, juurikin siksi että noissa on hillittömästi hiilareita.

Mietiskelin tässä myös, että mistä johtui, että viime viikolla paino meni varsin mukavasti alas, vaikka siellä oli herkuttelua jos jonkinmoista? Joko kyse oli jumin jälkeisestä humahtamisesta tai sitten siitä, että söin enemmän, kun siellä oli iltaruokina muun muassa sitä tomaattikeittoa ja kebablihaa. Ostin sitten kaupasta tällekin viikolle aavistuksen verran enemmän ruokaa illoiksi. Vaikka nyt en kyllä oo varma, kummassa on enemmän kaloreita, 75 g lohta vai 1 proteiinijuoma... Lohi oli kuitenkin taas 50% alennuksessa, niin pitihän sitä ostaa.

Nyt iltakävelylle veljen kanssa :) Hyvä puoli siinä, että hän tuli kesäksi kaupunkiin, nyt on kiritystä liikuntaan.

Päivät 42 ja 43 och Glada Vappen!

Jee, vappu! Se ainoa puolitoista päivää vuodessa, kun voi vetäistä päähänsä tuon ei kenellekään sopivan valkolakin. Minun lakkia koristaa Lakimiesliiton kokardi ja yritin siitä ottaa kuvan, mutta tuo 24 karaatin kulta kimmeltelee siihen malliin, ettei se oikein onnistunut. Ei voi mitään. Mietiskelin kuitenkin tätä kuvaa katsellessani, että ei kai loppuunsa ihmekään, että pinkki on viime aikoina viehättänyt mua. Sehän sopii mulle tosi hyvin! Silmät näyttää supervihreiltä ja kasvot muutenkin jotenkin "valoisammilta" :)

Täytyy lähteä kyllä huomenna vielä jonnekin tuo päässä toikkaroimaan. Tänään käytiin veljen kanssa kaupungilla pyörimässä, Pedrinaksessa syömässä (nam!) ja sitten kuikuiltiin Länsipuistossa, kun siellä piti olla opiskelijatapahtuma. Tai ei kuulemma mitään suunniteltua, mutta kuitenkin. No siellä oli me kaksi ja 4 tuntematonta tyyppiä. Jes. Seistiin siellä aikamme enemmän tai vähemmän vaivautuneina ja lähdettiin pois. Veli palasi myöhemmin katsomaan, josko sinne olisi hänen tuttujaan ilmestynyt, minä vietin laatuaikaa Angry Birds Spacen kanssa :D Ihan vähäsen nakersi lukea kavereiden facebook-päivityksiä Rovaniemen vapusta, olisin niin halunnut sinne heidän seuraansa!

Päivän paras anti olikin siis tarjottavanaan Pedrinaksella. Olen monta vuotta ottanut tuollaisen annoksen, mikä veljellänikin tuolla on menossa, mutta tällä kertaa teki mieli niin paljon hampurilaista, että otin sitten sellaisen ja edes pientä "linjojen pelastamista" ajatellen otin salaatin ranskalaisten tilalle. En tiedä välittyykö se tuosta kuvasta, mutta se salaattikasa oli valtava.

Vapun kunniaksi nyt tullut otettua vähän rennommin.

Sunnuntaina:

- aamupala: 1 dl vadelmia, partista, 1 tl kookosöljyä

- lounas: subwayn kanateriyakisalaatti + 5 keksiä

- iltapala: ei iltapalaa, koska söin lounaan vasta viiden jälkeen

Maanantaina:

- aamupala: 1 dl vadelmia, partista, 1 tl kookosöljyä

- lounas: hampurilainen ja salaattia

- välipala: 1 siideri, 1 munkki ja 3 pientä cupcakea

- iltapala: proteiinijuoma ja omena kuorineen

En ole nyt näissä ruokapäiväkirjoissa maininnut aiemmin, mutta ostin vapun johdosta 2 litraa simaa. Sen kaloreista en oikeastaan tiedä muuta kuin että niitä on, koska ainesosaluettelo alkaa: vesi, sokeri, fariinisokeri... Niin ja sitten äidille ostettiin 3 litraa simaa, jotka vedetään kolmeen kurkkuun. Sima ei todellakaan ole mitään laihduttajan juomaa, kuten ei mikään muukaan vedestä, maustamattomasta teestä tai kahvista poikkeava, mutta edelleen, sama logiikka kuin pääsiäisenä. Vappuna voi vähän herkutella asiaan kuuluvilla jutskilla, kunhan yrittää pitää kohtuutta mukana. Pakko kuitenkin todeta, että onneksi vappu on vain 2 päivää. Vappuaatto ja vappupäivä. Joulu, joka herkutteluineen (ainakin kaupan mainosten, facebookin, pikkujoulujen jne. perusteella) saattaa alkaa jo marraskuussa, on ihan killeri niille, jotka yrittävät vahtia linjojaan. Onneksi jouluun on vielä matkaa. 

Viime viikko oli kuudes viikko tässä mun elämäntapamuutoksessa ja sen liikunnat näyttivät tuolta. Painottuivat vähän loppuviikkoon. Torstaina oli tarkoitus käydä juoksemassa, mutta mut kutsuttiinkin kahden tunnin varoitusajalla partioviikon tapahtumaan, jossa meni pari tuntia lapsille ritsan käyttöä ohjaten ja trebuchetella (en tiedä miten se kirjoitetaan, no sellainen katapultti kuitenkin) ammuttuja perunoita hakien. 

Sunnuntaina olisi teoriassa pitänyt tehdä kahvakuulatreeni, mutta kas kun kävelylenkki aurinkoisessa säässä kiinnosti enemmän... 

Painoa tippui tällä kuudennella viikolla loppuunsa 800 g. Se on ihan jees tulos ja yhdessä viime viikon kanssa näille kahdelle viikolle tulee pudotusta yhteensä kilo ja sekin on vielä ihan jees tulos. 

Ihmettelin tässä muuten, että olen ollut nyt puolitoista kuukautta ilman sipsiä. Siis oikeasti, on varmaan useampi vuosi siitä, kun viimeksi olen onnistunut olemaan niistä näin kauan erossa. Tämä on aika hyvä juttu, sillä sipsit olivat about mun suurin ongelma, koska pidin (okei, pidän edelleen) niistä tosi paljon ja niitä yleensä tuli syötyä aika paljon, kerta-annos vähintään 150 g. Nyt kun sais vielä siivottua noita makeita juttuja pois, kun niitä on tässä viime aikoina mennyt melkoisesti.

Päivät 40 ja 41

Jee, vaaka antaa viimeinkin viitteitä siitä, että kohta selätetään tämä paino, missä suurimman osan viime vuodesta hengasin. Asian edistyminen on aina positiivista.

Perjantain murkinat:

- aamupala: 1 dl vadelmia, partista, 1 tl kookosöljyä

- lounas: lassakaa, 10 g tummaa suklaata

- iltapala: subwayn kanateriyakisalaatti, 4 pientä cupcakea (paketin mukaan kaloreita yhteensä vähän yli 400)

Lauantai:

- aamupala: 1 dl vadelmia, partista, 1 tl kookosöljyä

- välipala: spice icen kinuski-kuuma lähde (kaupungilla)

- lounas: porsaan ulkofilettä, jäävuorisalaattia, vesimelonia

- iltapala: leipäjuustoa, kipparijuustoa, n.50 g mämmiä, vaniljakastiketta

Näyttääpä porsastelulta, kun ne tuohon noin kirjoittaa :/ Vaan ei voi mitään, hieman on tullut herkuteltua tässä parina päivänä. Noi perjantain cupcaket oli puhtaasti mieliteko ja toi mämmihässäkkä oli yleistä kontrolloimattomuutta. En tajua miksi sitä piti ottaa, kun en minä edes pidä siitä. Ja tää noudattaa taas samaa kaavaa, ensin arkipäivät kohtuu ok, mutta sitten viikonloppuna äidin kanssa mennään päin mäntyä. Mä en ymmärrä mikä siinä on niin kamalan vaikeaa. Tai no ymmärrän minä; jos on 10 vuotta tehnyt jotain, mikä tuottaa itselle nautintoa ja siihen liittyy kaupan päälle sosiaalinen tilanne, ei siitä ole kovin helppoa pyristellä irti. Osa tupakoijistahan sanoo samaa, yksi vaikeus tupakasta eroon yrittämisessä on luopua niistä sosiaalisista tilanteista "kun lähdetään tupakalle" tai sitten ihan vaan siitä hetken tauosta, jolloin et tee mitään muuta, kuin vain poltat ja oot olemassa. 

Huomasihan sen eron esimerkiksi viime kesän kesätöissäkin. Minulla oli kaksi kahvitaukoa ja lounastauko, mutta muuten tein koko ajan töitä aamusta iltapäivään. Sen sijaan tupakoitsijat kävivät x kertaa päivässä seisoskelemassa porukalla pihalla ja saivat sen verran enemmän taukoa töistä ja aikaa sosialisoimiseen.

Meille tuo yhteinen herkuttelu on edelleen sitä jaettua mielihyvää ja siitä on vaikea päästä irti, koska se oli kauan se viikon hetki, jota me eniten odotimme. Että voi perjantai-, lauantai- ja sunnuntai-iltoina istahtaa yhdessä mässyttämään ja katsomaan jotain hyvää leffaa tai sarjaa. Vähän niin kuin jotkut odottavat keskiviikkoa, perjantaita ja lauantaita, että pääsisivät bilettämään ja ne ovat heille viikon kohokohtia.

Tänään yritän pysyä "ruodussa", mutta ei ole helppo ilta luvassa, sillä veljeni tulee tänään kesäksi kotipaikkakunnalleni ja ilmeisesti äiti ja veljeni haluavat hakea illalla jotain syötävää. Eli minulle on tiedossa hilpeä ilta katsellen kun muut syövät pitsaa ja itse syön omenan. Tai jotain sinne päin. Jippii. 

Ei tässä auta kuin pitää tavoitteet mielessä. Huolimatta siitä, että tällä viikolla on tullut herkuteltua kolmena päivänä (keskiviikkona jäätelöä, perjantaina ja lauantaina yllä luetellut), paino on jostain syystä kuitenkin laskusuunnassa ja jos tänään pysyn aisoissa, saattaa viikon saldoksi tulla noin kilon tiputus (se kävi jo -1,3 kilossa ennen perjantain ja lauantain porsasteluita), mikä olisi tuloksena ihan jees.

Niin joo, sitten piti vielä näyttää teille tämä kuva (joka on laadultaan taas niin mahtava). Turkoosi trenssi 70 eurolla Haloselta. Jee, oon halunnut trenssin ties kuinka pitkän ajan. Ja toi on väriltään ja malliltaan tosi kiva. Vielä kun vähän pienenisi tuo mahanseutu, niin vielä parempi :D Toi siis löytyi lauantaisen shoppailukierroksen yhteydessä. Alun perin lähdettiin vain hakemaan äidille yksiä housuja ja mulle crocseja, mutta sitten löytyi myös tuo huivi, tuo takki ja 40% alennuksesta minulle kolme mekkoa lisää :D Eli jee, nyt mulla on yhteensä 6 mekkoa. Jos kesästä tulee yhtä kuuma kuin kaksi viime kesää ovat olleet, mulla ei varmaan juuri muuta päällä näykään.

Tähän on muutamaan viikkoon mahtunut nyt enemmän hankintoja kuin valehtelematta pariin viimeiseen vuoteen. Puolet paidoistani nimittäin ovat olleet minulla yläasteelta asti. Myös aiempi kesätakkini, mummuni tekemä vihreä samettitakki on ollut minulla 8. luokalta asti. Ainoastaan housut ja kengät ovat olleet kuluvaa sorttia, joten niitä on pitänyt uusia sitä mukaa, kun ne ovat kuluneet kirjaimellisesti puhki.

Pinkki on selkeästi mun uusi musta :D Oikeasti, mulla oli aiemmin ihan kaikki mustaa. Nyt mulla on 3 pinkit kengät (1 tennarit, 1 ballerinat ja nää crocsit), pinkki laukku, 2 pinkkiä mekkoa ja pinkki huivi. Mä oon ollut "musta" niin kamalan monta vuotta, että jotenkin kaipaan värejä. Ja pakko todeta, että ainakin mun silmään natsaa tosi hyvin yhteen toi kombo turkoosi-pinkki-musta, mikä mulla on tuossa kuvassakin päällä. Se on loppuunsa jotenkin enemmän mua kuin kokomustat vaatteet, koska en minä luonteeltani loppuunsa ole mikään synkistelijä.

Noi crocsit on muuten mallia tää ( http://www.crocs.fi/crocs-jayna/11851,fi_FI,pd.html?cid=422&cgid=women-footwear-flats ) ja ihan supermukavat jalassa ja näyttävätkin vielä hyvältä. Siis ollakseen kengät, jotka sopivat just sellaisiin tilanteisiin, joissa "ei halua pilata parempia kenkiään". Käyttömukavuudesta kertonee se, että jos olisin työssä, jossa mun pitäis seistä suurin osa työajasta, mä laittaisin jalkaani nämä. Laittaisin nämä jalkaan myös kesällä pidettävälle partioleirille, rannalle, mökille... No kaikkiin paikkoihin, missä saattaa haluta pitää jalassaan kevyitä, "helposti jalkaan saatavia" kenkiä, jotka eivät pelästy vettä tai epämääräisiä olosuhteita. Niin joo ja jos olisin lämpimässä kohteessa lomalla, laittaisin nämä jalkaan pitkää kaupunkitallustelua varten.

Päivät 38 ja 39

Aika menee ihan hirmu nopeasti! Kohta on taas viikonloppu ja pitää olla tarkkana. 

Huikentelin menemään kuitenkin jo keskiviikkona:

- aamupala: 1 dl mansikoita, partista, 1 tl kookosöljyä

- lounas: lohirullia (graavilohta, kylmäsavulohituorejuustoa, lehtisalaattia), tomaattia ja paprikaa

- välipala: jäätelöannos kaupungilla (oli kyllä niin hyvää!)

- iltapala: kebablihaa, salsaa, chilikastiketta ja päärynä

Toi oli siis mun ensimmäinen jäätelöannos ties kuinka pitkään aikaan ja se vaan jotenkin "kuului" aurinkoisen ja lämpimän päivän kaupunkikierrokseen. En ostanut kaupungilla ollessani mitään muuta, mutta oli mukava käveleskellä ympäriinsä, kun näitä kodin seiniä on tullut tuijotettua jo ihan tarpeeksi. 

Tänään sitten oli vuorossa:

- aamupala: 1 dl mansikoita, partista, 1 tl kookosöljyä

- lounas: annos lassakaa (jauhelihaa, kesäkurpitsaa, sipulia, valkosipulia, kevätsipulia, porkkanaa, salsakastiketta ja parmesan-juustoa) ja 10 g tummaa suklaata

- iltapala: proteiinijuoma ja omena kuorineen

Tää oli toinen kerta, kun valmistin tuota lassakaksi kutsumaani ruokaa. Viime kerralla se meni vähän kuutamolle maustamisen ja kosteuden puolesta, niin tällä kerralla kävin hakemassa vähän ideaa ystäväni pitämästä ruokablogista. Tää ei nyt ihan hänen ohjeensa mukaan mennyt, mutta idea salsakastikkeen, valkosipulin, kevätsipulin ja parmesan-juuston käytöstä tuli sieltä. Porkkanaakin laitoin kokeeksi sekaan. 

Nesteiden osalta tää oli jo kohdallaan, mutta makua pitää vieläkin vähän hakea, ennen kuin se on hiottu huippuunsa. Luulen, että nyt tässä on enää vikana juuston laatu ja määrä. Toi parmesan ei ollut ihan mun juttu, joten ensi kerralla kokeilen jotain "tavallisempaa". Juustoa voisi myös ehkä olla hieman enemmän... Oli kuitenkin kiva huomata, että se kevätsipuli ei tuolta seasta maistunut miltään eikä myöskään porkkana. 

Oon niin suuren osan elämästäni ollut hirveän nirso ja käyttämättä kasviksia, että oon tosi onnellinen aina kun saan tukittua vihanneksia jonnekin ilman, että ne maistuvat karseilta. Tuo kevätsipuli oli uusi ja miellyttävä tuttavuus. 

Mun kasvisnirsous oli oikeasti niin paha, että alussa (viime syksynä) mun piti syödä jopa jäävuorisalaatti aina vesimelonin tai ananaksen kanssa, että sain sen alas. Nyt oon vähitellen laajentanut kasvisrepertuaaliani myös paprikaan, kirsikkatomaatteihin, rucolaan, jääsalaattiin, tammenlehtisalaattiin ja kesäkurpitsaan. Ja listan jatkoksi tuli siis tänään tuo kevätsipuli. Pientä muutosta vähitellen, niin tuntuu mukavalta eikä yhtään pakkopullalta. Ja vaikka tuosta lassakasta on sanottava, että makua on vielä hiottava, niin maistuu se kuitenkin jo nyt melkoisen hyvältä, eli vaikka esimerkiksi veljeni varmasti kauhistelee tuon ulkonäköä ja pitkää listaa kasviksia, mitä tuossa on, niin vakuutan, että oikeasti tuo on edelleen hyvin pitkälti lasagnen makuista. Odotin pitkään (kun oli syötävä se kaali pois), että sain taas tehdä tätä :) 

Tätini ja ystäväni tuossa ehdottelivatkin jo sosekeiton tekemistä itse ja myös uunikasvisten kokeilemista. Lisäsin ne listalleni seuraavista kokeilemisen arvoisista jutuista. Varmasti itse tehdyt sosekeitot saa maistumaan tosi hyviltä ja ovathan ne terveellisiä ja hyviä vaihtoehtoja lisättäväksi "arjessa pyöritettävien ruokien"-listalle. Niistä uunikasviksista mä en vielä tiedä, kun kasvisnirsoudessani oon yleensä syönyt vain tuoreita vihanneksia ja lämpimät vihannekset on aina olleet nou-nou. Mutta kyllä mä uskon, että tässä jossain vaiheessa makuaisti kelpuuttaa nekin, ku kelpuuttaa se jo tuon uunissa olleen kesäkurpitsankin :) 

On aika hienoa huomata muuten, että makuaisti on mieltynyt enemmän kasviksiin ja siinä missä ennen oli todella todella pakkopullaa syödä salaattia ja söin sitä suunnilleen kyyneleet silmissä, niin nyt se menee ilman, että asiaa tarvitsee juurikaan ajatella. Toki edelleenkin pidän eniten lihasta, kalasta ja kanasta, mutta sen kasviskeon kasaaminen lautaselle ja sen syöminen ei tunnu enää vastenmieliseltä. Loppujen lopuksi kyse oli juurikin siitä, mitä Patrik Borg puhui kirjassaan Rentoa painonhallintaa: on ihan elintärkeää, että oppii valmistamaan kasviksista hyvänmakuisia. Ei kukaan syö pitkään pahanmakuisia juttuja, mutta jos oppii valmistamaan kasviksia hyvänmakuisiksi tai muuten miellyttävillä tavoilla totuttelee itsensä niihin, on onnistuminen todennäköisempää. 

Sitten piti ehdottomasti mainita, kun satuin törmäämään mtv 3:sen nettipalvelussa katsomossa sellaiseen ohjelmaan kuin dieetit vaihtoon. ( http://www.katsomo.fi/search.do?treeId=33992&keywords=dieetit%20vaihtoon ) Tosi mielenkiintoinen. Siinä siis "ylilaiha" ja "ylilihava" vaihtavat keskenään ruokavalioita vähäksi aikaa ja ohjelmassa muutenkin kannustetaan laihoja lihomaan ja lihavia laihtumaan. Siellä oli myös hyvin käsitelty molempia ääripäitä terveyden näkökulmasta. 

Terveyshän normaalisti on sen listan häntäpäässä, kun kyse on syistä, miksi haluaa laihtua. Esimerkiksi minä olen oikein "perusterve" siis lähes aina terve eikä paino muutenkaan haittaa arkeani. Paitsi tietenkin, että vaateostokset eivät ole niin riemuisia kokemuksia. Mutta kenties välillä on hyvä saada kuitenkin muistutusta siitä, miten ylipaino vaikuttaa haitallisesti terveyteen esimerkiksi sisäelinten toimintaan jne.

Omalla kohdallani suurin terveyteen liittyvä juttu painon kanssa on varmaankin se, että jos saavuttaisin normaalipainon, ehkä minun jalkani kestäisi esimerkiksi sählyn tai pesäpallon pelaamista. On niin inhottavaa, ettei voi ollenkaan tehdä kahta kyseistä lajia jalkansa takia. Rakastin aina sählyä koululiikunnassa ja sitä oli aivan liian harvoin. Sitten kun yliopistossa olisi ollut joka viikko ainejärjestömme sählyä, niin sitten mun jalka oli niin hajalla (siis hermo poikki ja nivelet vähän miten sattuu), ettei sählyn pelaaminen tullut kyseeseenkään :(

karpin kaapilla + päivät 36 ja 37

Taas niitä päiviä, että lompakko kiittää karppiudesta. Nimittäin:

Kuvassa on viikon ruokaostokset, joille hintaa tuli 35 euroa. Kasviksia: tammenlehtisalaattia, ruukkusalaattia, kevätsipulia, porkkanoita, kesäkurpitsa, paprika, omenoita, valkosipuli, macadamiapähkinöitä ja tomaatteja. Maitotuotteita: maito, turkkilainen jugurtti, kylmäsavulohituorejuusto, parmesanjuusto. Lihoja: nauta-sika-jauheliha, graavilohta, kebabliha. Einekset: salsakastike ja tomaattikeitto.

Jotkut arvelee, että karppaus tulee kalliiksi kukkarolle, kun joutuu kokonaan luopumaan halvoista elintarvikkeista, kuten perunasta, pastasta ja riisistä. Mun mielestä sen minkä liha-osaston laadukkaimmissa tuotteissa maksaa enemmän, säästää aika äkkiä, kun ei tarvitse ostaa leipää eikä leivänpäällisiä (levitettä, leikkeleitä tai juustoa). Ja jos on mussuttanut herkkuja menemään niin ihan hirmuisesti säästää, kun niitä ei voi enää ostaa. Suurimman osan ajasta mun viikon ruokaostokset maksaa noin 25-40 euroa, riippuen vähän siitä mitä syön. Esimerkiksi kaali maksaa vain joku 2 euroa ja siitä yhdestä pallosta riittää ruokaa ainakin 6 päivälle. Riittäisi kai jopa 9 päivälle, jos se vaan pysyis hyvänä sinne asti (niin voisihan sen laittaa palasiksi ja pakastaa...). Jos puolestaan valitsen ruuaksi lohta tai grillikylkeä, niin ne nostavat aina vähän laskun hintaa. Mutta keskimäärin pääsen mielestäni aika edullisesti, kun ottaa huomioon miten laadukkaasti syön.

Jotkut asiaa tuntemattomat arvelee myös, että karppaus on epäterveellistä. Noh, rehellisesti, kuinka epäterveelliseltä tuo yllä oleva kasa näyttää? :D Ja vaikka jääkaapissani onkin voita, huomautan, että se 500 gramman paketti on ollut siellä kohta jo 5 kuukautta ja alkaa vasta nyt loppua. Puhdasta voita käytän siis noin 100 g kuukaudessa. Kookosöljyä puolestaan menee 1 tl per päivä. Aiemmin, kun söin vielä leipää, meni 800 g margariinia kolmessa viikossa. Olen valitettavasti aina käyttänyt ihan liikaa levitettä leivällä, joten onneksi ongelma ratkesi viimeinkin, kun leivät jäivät kokonaan pois.

Jonkin yksittäisen viikon ruokaostokset eivät vielä kuitenkaan kerro koko totuutta, sillä erinäisistä kaapeista löytyy kuitenkin lähes aina syötäväksi kelpaavia juttuja. Kurkistetaanpas nyt tämän karpin kaappeihin:

Jääkaapissa näyttää tältä. Se on parhaillaan "täysi". Näyttäisi varmaan täydemmältä, jos olisi pienempi jääkaappi :D 

Viikon ruokaostosten lisäksi tuolla on myös majoneesia, mansikoita, pari kananmunaa, puolikas maustevoi, voita, fetakuutioita, sipuleita, päärynä, oliiveja, teriyakikastiketta, salaatinkastiketta, chilikastiketta kebabille, monivitamiinineste ja maustettua kivennäisvettä.

Kuiva-ainekaappi puolestaan näyttää tältä. Teepannu, heraproteiinijauhetta, kookosöljyä, irtoteetä, hasselpähkinöitä, macadamiapähkinöitä, ravintolisät: magnesium, omega-3 ja d3-vitamiini. 

Syön tällä hetkellä joka päivä 3 pilleriä magnesiumia, 2 pilleriä omega-3:sta ja 1 pillerin d3-vitamiinia. Mielestäni magnesium on auttanut unenlaatuun ja joko se tai omega-3 on tehnyt tosi hyvää kynsille. Sen jälkeen kun aloitin syömään magnesiumia ja omega-3:sta, kynnet on kasvaneet aika paljon ja olleet lohkeilematta, mitä ne aikaisemmin tekivät koko ajan. Magnesiumista on myös sanottava, että nyt ei oo ollut jalassa niitä "suonenvetoja" eli ankaria kramppeja, mitä mulla aiemmin oli vähän väliä.

 

Teetä löytyy myös keittiötasolla olevasta laatikosta. Ah kuinka paljon kivempaa juoda teetä kuin kahvia. On nimittäin paljon enemmän vaihtelua! Jos suklaanhimo uhkaa, mulla on astiakaapissani teelle kaveriksi tummaa suklaata. Joko tuota vadelmanmakuista tai mintunmakuista. Tuolle suklaalevylle hyvä sijainti on nimenomaan astiakaappi, jolloinka se pysyy tehokkaasti poissa silmistä ja poissa mielestä kunnes tulee "tilanne päälle". Jos se olisi jossain muussa kaapissa, johon katson useammin, ehkä se ei selviytyisi niin hyvin. Otan tuota siis kerrallaan vain yhden palan, eli 10 g ja teen sen joko jälkiruokana tai sitten teen kanssa. Hyvin on toistaiseksi vältytty isommilta katastrofeilta. (isompi katastrofi olisi siis 100 tai 200 g maitosuklaata kerralla)

Sitten on vielä se pakastin. Tällä hetkellä siellä on tavaraa vain yhdessä lokerossa ja se näyttää tältä. Vadelmia, kebablihaa ja leipäjuustoa. Se valion pingviiniltä näyttävä on kylmäkalle, ei jäätelö :D 

Aiemmin mulla oli pakastin täynnä mansikoita, mustikoita ja vadelmia, joita äitini oli poiminut viime vuonna, mutta mä oon tässä vuoden aikana syönyt ne pois, joten nyt on tästä lähtien turvauduttava kaupan pakastealtaisiin, ennen kuin uusi sato tulee. 

Sellaiselta näyttää siis karpin kaapit ja näin ollen ruokavarannot. Omaan silmääni eivät kauhean epäterveelliset... Loppuun vielä parin päivän ruokapäiväkirja.

Maanantai:

- aamupala: 1 dl mansikoita, partista, 1 tl kookosöljyä

- lounas: 200 g possun ulkofilettä, maustevoita, hillitön kasa jäävuorisalaattia ja vesimelonia

- iltapala: pala leipäjuustoa, 1/3 tonnikalapurkkia, 1 rkl majoneesia ja nektariini

Tiistai:

- aamupala: 1 dl mansikoita, partista, 1 tl kookosöljyä

- lounas: lohirullia (graavilohta, kylmäsavulohituorejuustoa, ruukkusalaattia), tammenlehtisalaattia, tomaattia, paprikaa, 50 g proteiinipatukka (kaupassa nälkäisenä, tää oli parempi valinta kuin muuhun herkkuun ratkeaminen)

- iltapala: lautasellinen tomaattikeittoa + n. 40 g macadamiapähkinöitä

Päivät 34 ja 35

5 viikkoa takana ja vaikka kokonaissaldo onkin -4,5 kg joka on kai ihan jees kyseiselle ajalle, niin silti tuntuu ettei tässä ole päästy puusta pitkälle. Lähinnä kai siksi, että lukemissa -4,4 kg mä kävin jo toisella viikolla, joten se että oon nyt tässä samassa kolmenkin viikon jälkeen, ei naurata. 

Lauantain ruuat:

- aamupala: 1 dl mansikoita, partista ja 1 tl kookosöljyä

- lounas: kaalipaistosta, 10 g tummaa suklaata ja kuppi teetä

- iltapala: proteiinijuoma, macadamia pähkinöitä + juustoa

Sunnuntain ruuat:

- aamupala: jäi välistä (tein niin pitkän "aamukävelyn", että sen jälkeisestä suihkusta tultuani olikin jo lounasaika)

- lounas: 200 g porsaan ulkofilettä, jäävuorisalaattia ja vesimelonia

- välipala: kuppi cappuccinoa, 1 rommileivos ja 2 pientä suklaa cupcakea

- iltapala: partista, vaarin tekemää omenahilloa, juustoa, n. 10 piparia, 4 viinirypälettä

Tästä tuskin ei voi kuin syyttää itseä, siis että eteneminen on näin hidasta. Ajatustasolla ongelma lienee siinä, että vaikka mä teen sellaisen "olen tekemässä pysyvää elämäntapamuutosta"-tilanteen valintoja, odotan silti "olen tiukalla ja kaikesta kieltäytyvällä kuurilla"-tilanteen tuloksia. Hoksasin tämän muuten äsken, kun tätä lausetta kirjoitin. Joskus kirjoittamalla saa itsensä tajuamaan jotakin. 

Niin, elämäntapaahan tässä opetellaan, eikä olla millään kuurilla, jonka päätteeksi jatkuisivat vanhat tavat ja vanhoista tavoista seuraisi vain lihominen kahta kauheampiin mittoihin. Ja uuden elämäntavan omaksumiseen menee kai keskimäärin 2 vuotta (olen jostain lukenut niin). Ja elämäntavalla aikaansaatavat muutokset ovat yhtä hitaita, kuin mitä oli elämäntavalla aiemminkin tapahtunut muutos. 

Mä lihoin sen 20 kiloa kahdessa vuodessa välittömästi vanhempieni avioeron jälkeen. Siis vaikka syötiinkin ankaria määriä herkkuja lähes joka ilta, siinä meni silti kaksi vuotta. Sitten sen jälkeen mä oon palloillut 10 vuotta 20 ja 30 kilon ylipainon välillä. Ja mainitun 10 vuoden ajan oon välillä pitänyt tiukempia kuureja ja välillä en oo, joten siitä se heilahtelu. Oon tehnyt jutskia, jotka ovat kyllä saaneet painon putoamaan, mutta jotka ovat olleet niin tiukkoja, rajoittavia ja vaativia, että ei niistä ole ollut elämäntavaksi.

Nyt pudotus on hidasta, mutta mielestäni teen edelleen asioita, joista on elämäntavaksi. Edistymisnopeus on sen mukaista, mutta ehkä mä en kuitenkaan tee mitään väärin. Kun on ollut läski noin 12 vuotta, ei tuskin parane valittaa, vaikka tilanteen korjaamiseen menisi 2 vuottakin. Tai kuten mä laskin veljeni kanssa, että jos tippuis 100 g viikossa, niin hip hei, se ois about 5 kiloa vuodessa ja urakkaan menisi "vain" 6 vuotta. Okei se oli masentava ajatus ja onneksi keskimäärin laihdutusvauhti on nopeampaa. Sellainen puoli kiloa viikossa pois, joka on ihan realistinen, jos ei tapahdu isompia jumeja, niin se taas tarkoittaisi, että päämäärä siintäisi 60 viikon päässä, eli noin 1 v ja 2 kk. Se taas on jo ihan siedettävä nopeus.

Mitäs noista syömisistä voi sanoa? No ensinnäkin, lauantaina teki ihan hirveän karmeasti mieli herkkuja. Ja aina kun mä sanon, että mieleni tekee herkkuja, mä tarkoitan siis kombinaatiota vähintään 150 g sipsejä, 1 dippi ja 100 g suklaata. Ehkä vielä mahdollisesti päälle vielä puoli litraa - litra mehua, limsaa tai siideriä (siiderin tapauksessa tosin aina vain se puoli litraa eli 1 tölkki). Se ois siis se, mikä olisi lopputulos, jos mä antautuisin himojeni vietäväksi. 5 viikkoa takana, eikä kertaakaan vielä tuota tapahtunut, siihen olen tyytyväinen. 

Sen sijaan eilinen ei mennyt ihan niin kuin strömssössä tai niin kuin olin aamulla ajatellut. Vähäisempi syöminen aamulla kostautui iltasyömisenä. Ja lähes 1000 kalorin lenkin tekeminen tyhjällä mahalla... jep...

Päivällä tuli kierrettyä äidin kanssa kaupungilla, niin sanottua näyteikkunakävelyä, äiti tykkää katsella näyteikkunoita. Siellä liian keveästi pukeutuneena alkoi sitten houkuttaa ajatus lämpimästä juomasta ja pienestä leivoksesta. Koska kahvilat olivat kuitenkin kiinni (sinänsä harmi, kahvilassa olisi tullut otettua varmuudella vain yksi leivos), haimme prismasta leivokset (tai tässä tapauksessa leivoksia) ja joimme lämpimät juomamme äidin luona. 

Se cappuccino oli ankaran makeaa. Nyt tulee jotakin mistä ainakin veljeni tippuu tuoliltaan: se cappuccino oli liian makeaa. Olisin halunnut sen olevan vähemmän makea. Terveisin "en tunne käsitettä ällömakea"-ihminen :D Suurimman osan ajasta juon vain vettä ja teetä mustana, joten makuaistini on kai tottunut siihen, että juoman ei kuulu olla makea, joten... Laskin pakkausmerkintöjen ja painon avulla, että noista leivoksista (1 rommipala, 2 cupcakea) tuli noin 600 kaloria ja sitten arvaan makeuden perusteella, että juomassa oli kaloreita noin 400. Näin ollen yhdessä pitkän kävelylenkin kanssa nämä olivat plusmiinusnolla.

Mutta aatelkaapa oikeasti, 2 pihviä ja puoli lautasta salaattia = about 400 kaloria. 1 kuppi makeaa cappuccinoa ja 3 leivosta (joista 2 kooltaan suhteellisen pieniä) =  1000 kaloria.

Tuo iltapäiväkahvin tilanne ei nyt mua kaduta. Se on mun kategoriassa osa sitä pysyvää elämäntapaa, johon kuuluu se, että kulutetaan se mitä syödäänkin. Eli päivällä tuli ajateltua, että ehkä se ei haittaa ottaa "vähän", kun takana on kuitenkin niin pitkä lenkki. Sen sijaan se mihin en ole itse tyytyväinen on tuo ilta. Siellä on ne piparit liikaa. (Viinirypäleet on toki kans kiellettyjen listalla sokeripitoisuutensa takia, mutta 4 viinirypälettä on niin vähän, että niistä en murehdi.) 

Ja mikä pahinta, tässä oli nyt vähän taustalla vanhoihin pahoihin tapoihin palaamista. Eli homman nimi oli Indiana Jones ja kadonneen aarteen metsästys ja siinä sivussa tuli mässättyä sitten hieman aurajuustoa ja pipareita. Meidän perheen (= minä, veljeni, äiti) ikuisuussynti on ollut tosiaan jo viimeiset 10 vuotta tuo kombinaatio herkut + jonkin leffan tai sarjan katsominen tv:stä. Tästä mä yritän opetella pois, joten siksi on kahta kauheampaa, jos sorrun herkutteluun tuossa tilanteessa.

Muuten oon saanut opetettua itseäni aika hyvin pois tunnesyömisestä, mutta tuo tilanne vaatii vielä harjoittelua. 

Niin joo, ja sitten ne viikon liikunnat: 

Tää on jo ihan ok viikko, vaikka menikin nyt noin päin, että kahvakuulaa vain kaksi kertaa. Tarkoitus oli vaihtaa aiemmat pitkät tasaisella sykkeellä tehdyt treenit lihaskuntoon ja intervalleihin, mutta sunnuntaina paistoi aurinko niin kivasti ja linnut lauloivat, niin lähdin sitten kävelylle ja koska se oli niin mukavaa, jatkoinkin ykspihlajan risteyksestä tehtaille enkä lähtenyt lyhintä reittiä kotiin. Itselleni järkeilin, että miten tästä voisi mitään stressihermonia erittyä, kun mulla oli niin mukavaa :D

Päivät 32 ja 33, isojen ihmisten vaatteista ja geenibingon epäreiluus

Heti ensimmäisenä kehiin ruuat, niin pääsee sitten mielenkiintoisempien asioiden äärelle.

Torstain murkinat:

- aamupala: 1 dl mustikoita, partista, vähän kermaa

- lounas: kaalipaistosta (tuli vähän oudon makuinen erä, kun käytin naudanjauhelihan sijasta kananpojanjauhelihaa. Noh, syötävä se oli taas kerran...)

- iltapala: nektariini, proteiinijuoma, leipäjuustoa + kuppi teetä ja 10 g suklaata

Perjantain murkinat:

- aamupala: 1 dl mustikoita, partista, vähän kermaa, finrexin uhkaavaan flunssaan (en tiedä mikä on, illalla vuoti nenä kuin viimeistä päivää ja kun se meinas aloittaa aamulla uudestaan, otin kyseisen lääkkeen)

- lounas: kaalipaistosta

- iltapala: 2 munan tonnikala-punasipuli-munakas + proteiinijuoma

On todettava, että mielenkiintoista miten paljon huonommin kananpojanjauheliha pitää nälkää kuin naudanlihasta tehty vastaava. Ei mun ennen ole tarttenut iltaisin näin paljon syödä kuin näinä kahtena päivänä. Ja molempina on siis ollut kyse nälästä. Ja tänään nälkä tuli jo kuudelta ja ilmeni myös ankarana himona lähteä hakemaan herkkuja. Noh, selätin itseni taas kerran ja siinä auttoi paljon se, että tänä aamuna paino oli alimmillaan mitä se on näinä 5 viikkona ollut. Ja sitten auttoi kans, ku näki jotain miss suomen kuvia netissä :D Se tämän hetkinen on aika kaunis ja sitten sitä katselee sillä silmällä, että voi jos itselläkin ois tuollainen keho. No eihän sellaista tavalliset pulliaiset koskaan tavoita, mutta voi sinne päin ainakin yrittää mennä olemalla menemättä kauppaan hakemaan herkkuja. Sitä paitsi vastahan mä herkuttelin tiistaina.

Sitten kävin tänään hakemassa postista ne mustat ballerinat, mitkä tilasin nelly.com - verkkokaupasta. Tuli sitten takaisin tullessa sellainen olo, että piipahdappas tuolla anttilassa ja seurasin vaistoani, sillä olen oppinut, että sitä kannattaa seurata. 

Matka ei kuitenkaan suuntautunut anttilaan, vaan Seppälään ja Kapphalliin, jotka ovat siinä alapuolella. Ensimmäisestä mukaan tarttui kaksi tosi kivaa mekkoa, toinen sähkönsininen ja toinen neonpinkki. (näyttävät luonnossa kivemmilta kuin mitä näissä ehkä maailman parhaiten onnistuneissa valokuvissa...) Haa, omistan nyt siis yhteensä 3 mekkoa! (+ pikkumustan, yo-mekon ja iltapuvun) Kapphallista mukaan tarttui mustat caprit, mustat farkut ja mustat peruskangashousut, kun siellä oli 25 % ale kaikista housuista. Ne kangashousut olivat samanlaiset kuin aiemminkin omistin, mutta jotka olivat kuluneet about kuukausi sitten puhki haaroista (lihavien ikuinen kirous). Nyt vaan pystyin ostamaan ne kokoa pienempänä! Capreja mulla ei aiemmin ollutkaan kuin yhdet, jotka nekin oikeastaan ns. urheilucaprit, jotka mulla on päällä tuolla toisella sivulla olevassa lähtötilanne-kuvassa. Ja farkkuja omistin aiemmin yhdet siniset. Eli jee, nyt mun housujenkin lukumäärä nousi neljään! (pois lukien siis urheiluvaatteet)

Okei, mitä kertoo se, että ihmisellä on ollut tähän asti vain 2 housut, joista toiset puhki kuluneet? Tai että olin about 15-20 vuotta omistamatta ainuttakaan mekkoa? (toi on nyt vähän arvio, mulla oli ihan pikkulapsena muutama mekko silloin, kun vaatetuksesta vastasi vielä äiti ja myös Tuula-tätini oli tehnyt minulle vaatteita) Se kertoo, että oon ollut ankara poikatyttö ja myös siitä, että isommille ihmisille on ollut vaikeampaa löytää vaatteita. Oikeasti, ennen kaupasta ei juuri löytänyt kokoa 44 isompia tuotteita. Nyt siellä on vaikka millä mitalla valinnanvaraa! Olin kaupassa ihan että whaat, siis saanko mä oikeasti valita minkä väriset ja malliset farkut otan? Yleensä koko kaupassa on ollut yhdet, mitkä mahtuu mulle jalkaan ja niihin on ollut tyytyminen. Sama on koskenut oikeastaan kaikkia vaatteita. Voiko hoikka ihminen kuvitellakaan miltä tuntuu, kun koko kaupassa on ehkä 4 vaatetta mihin mahtuu sisälle ja niistäkin 3 sellaisia, että näyttävät typeriltä päällä? Esim. mulla yleensä ongelmana on rintojeni pienuus suhteessa "isojen tyttöjen vaatteisiin". Toinen ongelma on sitten, että ne on monesti ankaria telttoja. Ja teltta vaan lihottaa entisestään. Onneksi nyt on kuitenkin asiat paremmin! Monet eivät laihduta, tai jos laihduttavatkin niin epäonnistuvat, ja jäävät koko elämäkseen isokokoisiksi, joten on tosi kivaa, että viimeinkin isoillekin on kivoja vaatteita.

Tässä tulee pian se ongelma, minkä eräs ystäväni heittikin ilmoille, että kun alkaa olla kivoja vaatteita isommille, niin eihän tässä halua kohta laihtuakaan, ku sitten ne jäis liian isoiksi :D 

Noh, siitä tuskin mulla pelkoa, koska pääasiallinen syy siihen miksi haluan laihtua on ammatistani johtuvat sosiaaliset paineet. Toiseksi syy on vielä kivempiin vaatteisiin mahtuminen ja kolmanneksi se, että jaksais paremmin tiettyjä juttuja. Niin kuin esimerkiksi kiivetä tunturin päälle kuulostamatta höyryjunalta matkan varrella. Muutenhan mun paino ei juuri vaikuta mun "suorituskykyyn". Jos pystyn juoksemaan 10 kilometriä, niin siinä on ihan tarpeeksi suorityskykyä arjesta selviytymiseen. Seinä kunnon kanssa onkin tullut vastaan ainoastaan näissä äärisuorituksissa, tarkemmin ottaen niiden tuntureiden kanssa. Kahdesti oon elämässäni kiivennyt tunturin päälle. Ensimmäisellä kerralla meinasin kuolla ja toisella kerrallakin piti pysähtyä useammasti lepäämään. Tosin se jälkimmäinen oli kyllä oikeasti tosi jyrkkä ja pitkä nousu. Ainakin puoli tuntia ja tosiaan niin korkealle, että yhtenä päivänä se huippu näkyi pilvien yläpuolella.

Niin joo ja sitten pitää todeta tähän loppuun vielä tästä henkisestä taistelusta, mikä tähän elämäntapamuutokseen liittyy. Kun täähän on nyt vähän sellaista, että priorisoidaan ulkonäkö ruokaan liittyvien nautintojen edelle ja kieltäytymisen joutuu tekemään nyt jo, mutta palkinto on odotettavissa ehkä vasta puolen vuoden - vuoden päästä, riippuen nyt siitä kuinka hyvin tää onnistuu tai ei onnistu. Pahimmassa tapauksessa mä en oo vuodenkaan päästä päässyt puusta pitkälle. Ainakin laihdutushistoriani tietäen ennuste on lähtökohtaisesti huono. 

Noh, sitten vaikka tässä on edistystä koko ajan tapahtunut, vaikka hieman onkin soudettu ja huovattu välissä, ja paino on nyt -4,5 kg verrattuna noin 5 viikon takaiseen ja vyötäröltä on taas tippunut yksi sentti, niin silti musta jostain oudosta syystä tuntuu, että tää ei edisty yhtään. Tarkalleen ottaenhan ekalla viikolla mun paino tippui 2,7 kiloa ja joten näiden loppujen neljän saldo on vain 1,8 kiloa. Se se varmaan on, miksi tuntuu, että eihän tää mee mihinkään. Onhan sekin eteenpäin, mutta silti mä painin sellaisten ajatusten kanssa kuin "pitääkö mun vielä pienentää annoskokoja?", "pitääkö mun vielä muuttaa ruuan laatua jotenkin?", "siis stressaanko minä tai mun keho nyt jostain vai ei?"... 

Suurimman osan ajasta musta tuntuu, etten edes laihduta ja sekin saa mut ajattelemaan, etenkin kun tulokset on näin heikkoja, että pitäiskö mun tehdä jotain epämiellyttäviä juttuja, jotta tuntuis siltä, että nyt laihdutan ja jotta paino putoaisi nopeampaa. Ja ajattelen siis näin, vaikka tiedän, että näiden kilojen tulemiseen meni noin kaksi vuotta (minkä jälkeen ne ovat olleet kanssani noin 10 vuotta) ja että tarkoitus on etsiä pysyvää elämäntapaa pikakuurin sijaan. Kauhean ristiriitaista. Käyn lähes joka päivä sotaa itseni kanssa. Milloin se on se, että yritän pidätellä itseäni sortumasta herkkuihin, milloin se, että murehdin hidasta edistymistä... 

Ja sitten mun on ihan pakko sanoa, että näiden asioiden kanssa tuntee välillä olonsa niin katkeraksi, kun on käynyt paska säkä geenibingossa ja on tullut sellaiset geenit, että hiilarit ei vaan sovi. Kun hiilarit ei sovi, joutuu rajoittamaan itsenään huomattavasti enemmän kuin sellainen henkilö, joka sietää niitä paremmin. Tuntuu epäreilulta, että itse joutuu tekemään kauhean työn tullakseen normaalipainoiseksi ja jotkut on sitä ilman että lotkauttavat korvaansakaan terveelliselle ruokavaliolle tai liikunnalle. Oikeasti, tiedän hoikkia ihmisiä, jotka eivät harrasta ikinä liikuntaa ja jotka syövät joka päivä jotain herkkua. Ja ovat hoikkia siitä huolimatta. Saanko mä itkeä? Sellainen huolettomuus ei koskaan ole oleva minun osani, sillä vaikka onnistuisinkin pienentymään, geenini eivät mihinkään muutu, enkä koskaan voi palata takaisin ruuallisten nautintojen äärelle. Minä joudun opettelemaan nautintojeni lähteiksi muut asiat.