Päivät 311-317, Pitkin ja poikin Suomea

Hei,

eilen illalla pääsin vihdoin takaisin kotiin Ouluun! Minun piti alunperin lähteä vain pariksi yöksi pois kotoa allekirjoittamaan työsopimusta Etelä-Suomeen, mutta jäinkin samalla reissulla hoitamaan myös asuntoasioita kuntoon ja reissu venyi 5 yön mittaiseksi. Mikä oli ihan mielenkiintoinen tilanne siihen nähden, että olin pakannut tavaroita mukaan 2 yön reissun mukaan.

Olen taitava suunnistaja, mutta nyt on kyllä pakko sanoa, että aivot meinasivat suorastaan ylikuormittua kaiken tuon suunnistamisen keskellä. En ollut ikinä ennen ajanut Oulusta Tampereelle, joten se oli ensimmäinen suoritus. Sitten piti taikoa itsensä Tampereelta Lappeenrantaan (jossa en kai edes ole koskaan käynytkään) ja takaisin. Mutta kaikkein pahinta oli, kun menin Helsinkiin katsomaan asuntoja. Mulla oli 14 A4:sta täynnä ohjeita, miten pääsen julkisilla kulkuvälineillä paikasta toiseen. 14! Teki mieli ruveta itkemään, kun ohjeita tulostelin. 

Muuten selvisin Hesassa eksymättä, mutta kerran oli 5 min aikaa vaihtaa bussia kampissa ja mulla ei ollut mitään hajua mistä se toinen bussi lähtee. Kysyin sitä sitten yhdeltä tytöltä ja hän neuvoi reitin. Juoksin paikkaan mistä lähti kyseinen bussi ja nousin siihen. Vain huomatakseni ehkä 3 pysäkin jälkeen, että olen menossa väärään suuntaan! Sitten äkkiä pois, soitto vuokranantajalle, että nyt myöhästyn väkisinkin ja raitiovaunulla seikkailu lähemmäs sitä minne alunperin yritin. Mutta oli se hommaa. Luoja, ku ei oo mitään käsitystä Hesan kartasta eikä myöskään sitä karttaa, niin oli vähän vaikeaa. 

Oulussa ihan totta paistoi aurinko yksi päivä!

Loppujen lopuksi tästä kaikesta sekoilusta väsyneet aivoni saivat minut nousemaan väärällä pysäkillä pois, kun palasin Tampereelle tätini luo hakemaan autoani. Siinä kohtaa oli ajatuksena vaan, että äkkiä takaisin kotiin, nyt ei enää pysty :D Maanantaina tuli siis liikuttua Hesassa ympyrää ja sen jälkeen sieltä junalla Tampereelle ja Tampereelta oikein mukava 6 tunnin ajo Ouluun. Mikä oli sekin ehkä hirvein ajo ikinä. Satoi muun muassa alijäähtynyttä vettä, että mun oli pysähdyttävä välillä skrapaamaan tuulilasia ja sitten kerran mulla meni ohituksessa auto "lumiliiroon". Vähän niinku vesiliiroon, mutta lumen kanssa. Ei mukava tilanne, ku mittarissa on 110 km/h ja toisella puolella on kaide ja toisella rekka. (Äiti siinä oli 100 km/h nopeusrajoitus, ihan normaali hetkellinen "ohitusylinopeus" oli kyseessä ja piti mennä nopeasti ohi, ku se ohituskaista oli rajallisen pituinen.) Mutta siitä selviäminen oli kyllä mun elämän paras ajosuoritus! Uusiksi en halua ottaa.

Kaiken tämän ähkinnän seurauksena mulla on nyt kuitenkin asunto hommattuna ja työsoppari allekirjoitettuna. Ja ihan liian iso nippu papereita ja kirjoja luettavana asianajajatutkinnon kirjallista koetta varten. Eli periaatteessa, vaikka mä oon työtön vielä 1 kuukauden, niin se aika menee opiskellen, ku on se kirjallinen koe 19.4. Kuulemma se on kuin "keskivaikea oikeustieteellisen tentti", joten tulee tarpeeseen, että on kuukausi aikaa lukea, ennen kuin työt alkaa ja sen jälkeen mun on sitten luettava työpäivien päälle.

Asunnosta muutama sananen. Ulkoa näyttää tältä, nuolella osoitettu mun parveke. Se on lasitettu <3

Kuva siis googlesta, ku en huomannut valokuvata itse. Uskoisin, että tuossa on parveke länteen, mikä on ihan mukavaa vaihtelua tän nykyisen pohjoisen jälkeen. (haa, mutta tuossa onkin tuo googlen kompassi kulmassa, jep, eli about länteen)

Pohjapiirrustus näyttää tältä.

Eli hesalaisasunnoksi ihan kunnon kokoinen. Keittiö on niin iso, että sinne mahtuu mun ruokapöytä ja sieltä löytyy täysimittainen jääkaappi-pakastin, liesi ja paikka olisi astianpesukoneelle, mutta en mä sellaista tarvitse. Nykyisessä asunnossani on astianpesukone, mutta en oo käyttänyt sitä kertaakaan, ku tykkään tiskata itse. Keittiössä on about saman verran kaappeja kuin tässä nykyisessä asunnossanikin eli todella paljon. 

Muuten asunnossa ei kaappeja olekaan kuin yksi eteisessä, mutta eipä tällä väliä, koska on kokonainen vaatehuone! Siis näin paljon säilytystilaa mulla ei ole ollut käytössäni ikinä! Kellarista löytyy häkkivarasto (mm. autonrenkaille ja lumilaudalle). Kylppäriin mahtuu pesukone ja pihassa on mulle autopaikka. 

Tän asunnon ainut miinus on, että suihkukaappi on sen kokoinen, että kantsii kyllä laihtua ja äkkiä :D Se on ehkä puolet mun nykyisestä suihkutilasta. Tarkkoja mittoja en tiedä, mutta tarpeeksi kertonee, että en usko, että olisin mahtunut sinne talvivaatteet päällä. Toi ylläoleva kaaviokuva antaa vähän harhaanjohtavan vaikutelman kyseisen suihkukaapin koosta, mutta arvioisin, että ei kyllä paljon yli 60 cm suuntaansa ja sitten se on vähän kolmiomainen. Eli 60 cm x 60 cm ja siitä sitten puolet pois, ku se on kolmio eikä neliö. 

Tuollaisessa suihkussa tuskin tulen "nauttimaan veden virtaavasta vaikutuksesta", mikä onkin ironista, että nyt kun ei oo erillistä vesimaksua, niin todennäköisesti oon paljon vähemmän suihkussa jo ihan siitä syystä, että mun pitää tukkia itseni suihkuun, eikä siellä varmaan mahdu juuri muuta tekemään kuin pesemään hiuksensa. Minkäänlaisesta kurottelusta esim. varpaita kohti on turha haaveillakaan. Mun pitää vähän miettiä tätä ongelmaa sitten ku muutan sinne, koska pitäähän sitä jotenkin pystyä myös kroppa pesemään. On tuolla saatavissa saunavuorokin ilmaiseksi, mutta se nyt varmaan on kerran viikossa?

 

Koko asunto on erinomaisessa kunnossa. Se näyttää juuri remontoidulta ja siinä on jonkin sortin pähkinänvärinen laminaattilattia. Sijainti (Haaga) on sikäli ok, että tuosta on noin 300 m juna-asemalle, josta pääsee alle 10 minuutissa Helsingin päärautatieasemalle (ja niitä junia meni n. 10 min välein, kaikki lähijunat pysähtyy tuossa asemalla) ja mun työmatka onkin kävelyt mukaan lukien noin 30 min per suunta. Sitten toisessa suunnassa on Prisma 2 km päässä, eli siitä tulee mun vakioruokakauppa. Myös kehä 1 ja valtatie 3 (mitä pitkin lähtisin kotiin Pohjanmaalle, jos sinne menisin) ovat ihan parin kilsan sisällä.

Mitä nyt sitten painonpudotukseen tulee, niin reissusta huolimatta olen syönyt "ohjelman mukaan". Tampereella oli pieniä poikkeuksia, ku söin pitkästä aikaa riisiä ja sitten meni irtokarkkeja ja valkoista suklaata, mutta lähes kilo tuli pudotusta tälle viikolle, joten kokonaisuus on kunnossa. Pitää jatkaa hyvällä linjalla, että mahtuu omaan suihkuunsa! 

Syömiset:

Keskiviikko:

- aamupala: luonnonjugurttia ja mansikoita

- lounas: kerroshamppariateria jossain Keski-Suomessa (ajomatkalla Oulu-Tampere)

- illallinen: viinirypäleitä ja juustoa, n. 100 g valkoista suklaata

Torstai:

- aamupala: partista ja mansikoita

- lounas: kanaa ja riisiä, currykastikkeella ja mustaherukkahyytelöllä (mun entinen lempiruoka! Oli ihan pakko! :D En kuitenkaan ole vuoteen tuota syönyt)

- iltapala: kanasalaattia

Perjantai:

- aamupala: partista ja mansikoita

- lounas: salaattia, parsakaalia, kukkakaalia ja jotain palapaistia/hirvikäristystä/what ever (työnantaja tarjosi lounaan)

- iltapala: kanasalaattia

Lauantai:

- aamupala: 2 munan munakas

- lounas: kanasalaattia

- illalla irtokarkkeja

Sunnuntai:

- aamupala: 2 munan munakas koskenlaskija-juustolla (oli hyvää, pitää kokeilla kotonakin!)

- lounas: possun pihvi ja lohkoperunoita (hesan rautatieasemalla ystävän kanssa, kysyin salaattia perunoiden tilalle, mutta ei onnistunut ja mulla oli vain alle tunti aikaa, ennen kuin piti lähteä seuraavaan näyttöön, ni mieluummin toi kun mäkkäri)

- iltapala: viili

Maanantai:

- aamupala: viili 

- lounas: kanasalaatti

- iltapala: 2 munan munakas (luojan kiitos olin jättänyt munia jääkaappiin)

Tiistai:

- aamupala: mansikoita ja luonnonjugurttia

- lounas: subwayn salaatti 

- iltapala: proteiinivanukas

Päivät 303-310, Mä meen koska mun mentävä on

Hei,

huh huh. Täällä ollaan eletty viime torstaista asti ihmeellisessä olotilassa. Kävin tuossa tammikuun 4. päivä Helsingissä työhaastattelussa. Puolitoista viikkoa pelolla odottamani "valitettavasti valintamme ei kohdistunut sinuun"-mailin/puhelun sijaan mä sain torstaina "olemme valinneet sinut"-puhelun. Jee, nyyh ja apua! 

Jee mahtavalle työpaikalle, nyyh ku joutuu jättämään Oulun ja apua, ku joutuu muuttamaan hesaan. Ja suorastaan panic, kun pitäis löytää sieltä kelvollinen vuokra-asunto kohtuulliseen hintaan. On ollut tässä torstaista asti ihan epätodellinen olo. Mulla on nyt iso elämänmuutos edessä. En oo koskaan asunut Kokkolaa etelämpänä, enkä Oulua isommassa kaupungissa. Mä saan nyt ensimmäisen kunnollisen valmistumisen jälkeisen työpaikan, jännityksellä ja mielenkiinnolla odotan, miten se lähtee sujumaan. Ja mun pitäis jotenkin taikoa itselleni asunto paikasta, josta oon koko ikäni kuunnellut juttua, että sieltä on todella vaikeaa saada asuntoa ja että ne on hirveitä koirankoppeja mahdottomilla hinnoilla jne. Ja mulla on vielä Kirppukin! Eli mun auto. No niin, muututaanpa sitten autopaikalliseksi hyvätasoiseksi kohtuuhintaiseksi asunnoksi Helsingissä. Ai että avaruusolioihinkin yhteydenottaminen on helpompaa. Jep, jep.

Ihmelintu, enpä oo ennen tuollaista nähnyt

Oon nyt suoraan sanottuna ollut niin shokissa tän asian kanssa, että en edes muista mitä mä oon tällä viikolla puuhannut ennen torstaita. Torstain jälkeen oon sitten kaihomielin pyörinyt kotonani ja hieman myös Oulussa sekä laittanut verkot vesille asunnon löytämiseksi. Tää nykyisen kämpän ja Oulun jättäminen tulee olemaan ihan tuskaa. Mä todella todella rakastin asuntoani ja tätä asuinaluetta ja oon just oppinut kulkemaan sujuvasti Oulussa autollakin. Mulla asuu täällä hyviä ystäviä ja mun veli, joka on ollut mulle ainut lenkkikaveri mitä mulla on koskaan ollut. Nyt mun sitten taas pitää jatkossa kulkea lenkkini yksin. Huono säkä, ku ei oo urheilullisia kavereita. Mua harmittaa, jos joudun myymään Kirpun, ku ei sille välttämättä oo mitään käyttöä Hesassa. Jotenkin, kun mä annoin sille nimen, niin mä kiinnyin siihen. Kuulostaa varmaan hullulta. 

Tällaisia ikkunanäkymiä mä jään kaipaamaan

Tirpaisee muuttaa Hesaan, tirpaisee ihan kunnolla, mutta mä meen koska mun mentävä on. Tässä kohtaa elämää työpaikka menee ihan kaiken edelle ja sen perässä muutetaan, kun tarve on. Tiedän, että jos tässä kohtaa tekee vääriä valintoja uran suhteen, niitä ei pysty välttämättä koskaan korjaamaan. 

Mutta näitä Pohjois-Suomen pakkasia en!

Painonpudotuksellisesti mulla on mennyt surkeasti kuluneella viikolla. Oon shokin lisäksi ollut osittain juhlafiiliksissä torstaista asti ja käyttänyt sitä osittain tekosyynä herkkujen sallimiselle. Tiedän, not good. Ei voi muuta sanoa, ku että tekee kyllä niin hyvää, että tulee taas arkeen täytettä, niin ei tartte täällä kotona kököttää ja miettiä herkkuja. Ja nyt kun mä varmaan jään Hesaan X vuodeksi, niin voi samantien etsiä itselleen kuntosalin ja alkaa taas käymään myös kuntosalilla ja muutenkin elää sellaista terveelliset elämäntavat omaavan city-juristin arkea. Mun juristikaverit nimittäin painelee aina työpaikalta suoraan salille. 

Näyttää hyvältä vai mitä? Nam nam.

Tää oli nyt tällainen lyhyempi päivitys, koska tää oli pakko tehdä ennen kuin unohdan kaiken ja mä lähden keskiviikkoaamuna taas reissuun. Oon pari yötä tädilläni ja sitten jatkan siitä allekirjoittamaan työsopimusta ja sitten tuun takaisin Ouluun. Noin 1300 km tulee trippimittariin matkaa. Kenties Kirpun ja mun viimeinen pidempi roadtrip. Mutta sen näkee sitten, sormet ristissä varpaita myöten, että löytyis kiva autopaikallinen asunto jostain etelästä.

(ja nyt ku mä tää postaus oli jo valmis, mä muistin, että mun piti kirjoittaa enemmän siitä jutta ja superdieetit-aiheesta. Noh, ensi kerralla sitten.)

Syömisiä:

Proteiinivanukas oli hyvä löytö!

Tiistai:

- aamupala: mustikoita, partista, kermaa

- lounas: kanasalaattia, nougatpatukka, 5 palan suklaapatukka

- iltapala: 2 munan munakas

Keskiviikko:

- aamupala: mustikoita, partista, kermaa

- lounas: kanasalaattia, proteiinivanukas

- iltapala: partista ja heraproteiinijauhetta

Torstai:

- aamupala: mustikoita, partista, kermaa

- lounas: kinkkukiusausta

- iltapala: 2 munan munakas, 2 siideriä

Perjantai:

- aamupala: mansikoita, partista, kermaa

- lounas: kotipizzan pizza

 - ei iltapalaa

Ei tällaista taida Etelä-Suomesta löytää...

Lauantai:

- aamupala: mansikoita, partista, kermaa

- lounas: kinkkukiusausta

- illalla irtokarkkeja (olin veljellä katsomassa tv:tä)

Sunnuntai:

- aamupala: mansikoita, partista, kermaa

- lounas: kinkkukiusausta, proteiinivanukasta

- iltapala: 2 munan munakas

Maanantai:

- aamupala: mansikoita, luonnonjugurttia (jostain syystä teki mieli tätä enemmän kuin partista)

- lounas: kinkkukiusausta, proteiinivanukas

- iltapala: 2 munan munakas

Tiistai:

- aamupala: mansikoita, luonnonjugurttia

- lounas: kinkkukiusausta

- iltapala: 2 munan munakas, proteiinivanukas

Sisustushaaveita

Hei,

välillä jotain muutakin mutinaa kuin ikuista vatsan murinaa ja muuta painonhallintaan liittyvää tuskastelua. Tänään paistoi aurinko ensimmäistä kertaa ties kuinka pitkään aikaan ja heti tuli kevät-fiilis, vaikka tukevasti talven puolella vielä ollaankin. Kevät-fiiliksen myötä eksyin jostain syystä sisustusblogeihin ja siinä ihastellessani muiden ratkaisuja, aloin haaveilla omankin kotini tuunaamisesta. Paitsi, että ei mulla ole rahaa mihinkään hankintoihin, ainakaan mihinkään kukkaruukkua isompaan :D Mutta ainahan sitä haaveilla saa ja ehkä mulla joku päivä on rahaa myös sisustukseen asti. Sitten vuonna ufo (luu ois viitannut menneeseen, ufo saa nyt viitata tulevaisuuteen), ku opintolainat ja autolaina on maksettu. Mutta asiaan.

 Mun koti on suht' näennäisen siisti ja kyllä minä tästä nykyiselläänkin paljon pidän. Niin paljon, että joskus vaan tykkään tuijotella ympärilleni ja ajatella "onpas minulla ihana koti". Mutta, kun arvostaa harmoniaa ja selkeyttä, niin on täällä paljon työmaata jäljellä. Ylläoleva kuva näyttää keskeisimmän ongelman: koska mun huonekalut on kaikki elämänvarrella kertyneitä (tuo nojatuoli on lapsuudenkodistani ja tuo kasvipöytä myöhempi kirpparihankinta, maksoi 10 €), ne ei muodosta yhtenäistä kokonaisuutta. We have a sillisalaatti! 

On tummaa puuta, mäntyä, koivua, pyökkiä ja sitten valkoisia jutskia. Ja valkoinen on se, mihin mä oon tätä kehittämässä sitä mukaa, kun mahdollisuuksia on. Oon jo tehnyt melkein kaiken, mitä pikkurahalla voi harmonisoimiseksi tehdä: kattolamput on valkoiset pallot, kukkaruukut on yhtä lukuunottamatta yhteneväiset, taulun ja valokuvien kehykset ovat samaa sarjaa ja myös verhot on järkevät. Ennen mun koti oli niiltäkin osin vielä sillisalaatimpi, kun oli eri värejä verhoissa, matoissa, tyynyissä, kehyksissä ja kukkaruukutkin jokainen erilainen.

Yllä olevaan kuvaan liittyviä haaveita: 1) maalata tuo kasvipöytä valkoiseksi tai hankkia aikanaan valkoinen tv-taso jolle mahtui tv:n lisäksi myös nuo kaksi ruukkua 2) koska tuo nojatuoli on mukava istua, niin se pitää muokata sisustukseen sopivaksi ja aattelin, että puuosat vois maalata sellaisella valkoisella maalilla, mistä puunsyyt vielä kuultais läpi ja nahka ja kangasosat saa myös vaihtaa valkoisiin.

 Myös makuuhuoneessa vallitsee huonekalumateriaalien sillisalaatti. Sinänsä tuo sängyn vieressä oleva lipasto ja kirjahyllyt sopivat kyllä keskenään, mutta kun huoneessa on tosiaan valkoista ja koivuakin... Tän osalta haaveena on siis vaihtaa nuo kirjahyllyt valkoisiin ja myös tuo lipasto (joka näkyy peilin heijastuksen kautta) valkoiseksi ja sellasilla ovilla, joista ei näe läpi. Mä en näin jälkikäteen ymmärrä, miksi tuohon lipastoon aikoinaan tuli valittua läpinäkyvät ovet? Ois ollut paljon tyylikkäämpi ratkaisu, jos ois ihan normaalit ovet. 

Minimalisti minussa on vieläkin sitä mieltä, että lipaston päällä on liikaa tavaraa, mutta eipä tuosta enää paljon voi karsia, kun ottaa huomioon, että pidän noista aalto-astiassa olevista pikkukivistä, kulloinkin kesken olevaa kirjaa on kätevintä säilyttää tuossa ja noi loput on enemmän tai vähemmän välttämättömyyksiä. Mutta heti kun tulee se aika vuodesta, että voi vaihtaa kukkiin mullat, niin mä vaihdan tuon kukkaruukun valkoiseksi. Ja sitten mä mietin, että oliskohan jossain myynnissä tuollaista kivilamppua niin, että siinä olis valkoinen jalka ja se kivi olis ihan vaan valkoista kvartsia? Pidän siitä, kun tuo kivi on tuollainen luonnonmukainen sisustuselementti, mutta ihan pikkuisen se riitelee mun suunnitelmien kanssa. Tiesti yksivaihtoehto olisi maalata tuo jalka valkoiseksi... 

Tuo työpöytä on ollut mulla varmaan jostain 5 - 6-vuotiaasta saakka ja se on muuten oikein passeli, mutta haluaisin sen tietysti valkoisena. Voikohan sitä maalata? :D Samaten ruokapöytä ja kaikki kuvassa näkyvät tuolit pitäis maalata, jos se nyt vaan olis mahdollista. Mutta lopputulos taitaa kuitenkin olla, että mä maalaan ainoastaan tuon vaarini tekemän puisen arkun valkoiseksi ja uusin nuo pöydät ja tuolit kokonaan. Eipä tarvi sitten ainakaan miettiä maalin irtoamista tms. Jos mä hommaan sen tv-tason, niin ehkä sinne sais laitettua kaikki dvd:t ja voisin laittaa tuonne arkkuun vaan päiväpeitot ja sitten sen kansi menisi jopa kiinni :D 

Tv- ja tv-taso on kyllä muuten ekoja asioita, mitä mä hommaan ku rahaa on tarpeeksi, sillä tänä vuonna tuli voimaan se yle-vero ja ei kiinnosta maksaa sitä, jos ei omista tv:tä. 

Kuvassa muuten näkyy myös nuo "tornit", joiden päällä iPod-telakka on. Se on viime kesäisiä hankintoja ja täytyy kyllä sanoa, että vaikka edelleen riitelee muun sisustuksen kanssa, niin silti on miljoona kertaa tyylikkäämpi ratkaisu, kuin mikä mulla aiemmin oli (sellaiset hopeanväriset ihmeellisen muotoiset).

Ystävältäni saamani timanttiananas sai tuollaisen pyöreämuotoisen valkoisen ruukun. Tää kuvassa näkyvä (liina, otukset, kynttilät ja kasvi) oli oikeastaan mun jouluasetelma, mutta kun kukka nyt on pysyvä asukki (ainakin niin kauan kuin se onnistuu säilymään hengissä) ja noi muut sopii siihen niin hyvin, niin en oo sitten vielä muuttanut tätä mitenkään. Sitä vaan mietin, että mihin mä tuon kukan tungen, jos haluan keväämmällä laittaa pöydälle tulppaaneja aaltomaljakossa? Ku jouluinen kukka ja tulppaanit ei oikein käy vierekkäin :D 

Sellaisia haaveiluja. Ainakin on helpompaa, kun tietää mihin suuntaan kehittää asioita. Yksi kerrallaan, kyllä tästä vielä joku päivä tyylikäs koti tulee :)

Päivät 296-302, Lumilautailua

Rakas päiväkirja (sillä sitähän tämä blogi käytännössä on),

miksi minulla pitää olla niin isoja ongelmia viljojen kanssa? Ja miksi joku vaa'an lukema merkitsee niin paljon? Asetin viime viikolla itselleni tavoitteeksi, että tammikuussa poistan joulukilot ja sen lisäksi yritän päästä alempaan lukemaan, kuin missä olin ennen joulua. Lähdin sitten toteuttamaan tätä ja se etenikin hyvin lauantaihin asti. 

Olin lauantai-aamuna puolen kilon päässä tavoitteestani (joka olisi ollut - 1,6 kg) ja sitten laskettelureissupäivän valinnat tukkivat minun järjestelmäni niin totaalisesti, että tänään oli marssittava apteekkiin. Ja sitten seuraa tämä ikuisen laihduttajan pään sisäinen ongelma: miksi ihmeessä murehtia vaa'an lukemia, jos tietää tehneensä melkein kaiken oikein ja että jos ei ole 4 päivään ollut isommalla asialla, niin toki se vaikuttaa?

Mä niin inhoan sitä, ku oon epäyhteensopiva viljojen kanssa. Inhoan! Mä haluisin silloin tällöin herkutella subeilla, jotka ei muuten ois millään tavalla rikos, mutta se leipä. Ja mä aattelin, että jos mä 4 tuntia taiteilen lumilaudalla (siinä tulee hiki ja lihakset kipeeksi, joten hissistä ja painovoimasta huolimatta, sekin on omalla tavallaan treeniä), mä voin syödä 1 pullan (okei no se oli kyllä tosi iso pulla) ja hampparin. Mutta ei. Ei kun vatsa päättää, että tätä me ei sulatetakaan. Me tehdään lakko. Ei sulateta sitten yhtään mitään. Tukitaan koko järjestelmä. Prkl!

Huoh, no ei kai tässä auta valittaa. Kärsitään valintojen seuraukset ja yritetään taas vähän aikaa muistaa, että viljaan ei kosketa, vaikka maailmanloppu tulis. Silloin, ku herkuttelua tapahtuu, se on rajattava sokeriin ja perunaan. Ei subeja, hamppareita, leipää tai minkään maailman leivoksia meikäläiselle.

 

Ruuansulatuksellisesta katastrofista huolimatta lauantai oli oikein jees päivä. Paitsi, että sää ois voinut olla parempi, meinaan haittasi vähän, ku näkyvyys oli varmaan joku 30-40 metriä. Nii ja sitten pikkulapset pois rinteestä! Että menee hermot ja tulee sydäri, ku sellainen kaatuu ankkurihississä nokan eteen ja jää siihen paikalleen itkemään, eikä edes yritystä mennä pois edestä. Siinä sitten epätoivoisena huudat sille lapselle, että helvettiin ja vähän äkkiä, ku tätä lautaa ei voi ohjata, ku ohjaava jalka on irti. Loppujen lopuksi kolari jäi 10 cm päähän ja välttyi ainoastaan sillä, että sen lapsen isä tiputtautui kans hissistä ja veti sen lapsen pois alta just ennen kuin olisin törmännyt siihen. Mä itse yritin siinä parin sekunnin ajan, mikä mulla oli käytössä, ohjata itseäni sivuun, mutta se ei tosiaan onnistunut, ei sitten millään. 

Ai niin, pikkulasten lisäksi mä inhoan ankkurihissiä lumilaudalla! Kuinka perseestä on, että joutuu pitäämään ohjaavaa jalkaa irti?! Mun veli on kerran juurikin tästä syystä ajautunut tolppaan ankkurihississä. Mä en halua ajautua mihinkään. En edes rasittavan itkevän 4-vuotiaan penskan päälle.

Näkyvyys oli ajoittain erittäin jännä...

Ajoittaisia lapsi-, hissi- ja sääongelmia lukuunottamatta lumilautailu on kyllä muuten kaikin puolin mahtava laji. Se on (ainakin mulla) todella kovaa jalkalihastreeniä ja parantaa maagisesti tasapainoa. Mulla on nyt ollut pari päivää pohkeet ihan tappokipeät. Rinteessä oli reidetkin, mutta ne tokenivat nopeammin. Mä en ymmärrä, miksi mulle tulee aina lumilautailusta jalat niin kipeiksi. Mun lihaskestävyys on ihan surkea. 4 tuntia ja oon kuollut. Mutta sitten mä mietin, että harvoin mä kävelenkään/juoksenkaan/ teen yhtään mitään muutakaan liikuntaa 4 tunnin ajan, että kai tää sitten on vaan harjoituksen vähäisyydestä johtuvaa. Mulla on nyt mennyt tosi monta vuotta, että oon ollut rinteessä vain kerran talvessa.

Takaisin painonpudotukseen: jos muuten olette missanneet tv:stä sellaisen ohjelman ku Jutta ja puolen vuoden superdieetit, niin suosittelen lämpimästi katsomaan jaksot nelosen nettipalvelusta ruutu.fi:stä. Ihan mielettömästi motivaatiota ainakin mulle. Siellä ne tyypit pystyy "ihmeisiin" puolessa vuodessa, ne muutokset on ihan mielettömiä. Palailen tähän aiheeseen ensi viikolla sitten.

Ankkurihissit, not made for snowboarders..

Ruokailut:

Tiistai:

- aamupala: mustikoita, partista, kermaa

- lounas: kaalipaistosta, 5 palaa suklaata ja 1 nougat patukka

- iltapala: maksamakkaraa ja omena

Keskiviikko:

- aamupala: mustikoita, partista, kermaa

- lounas: kaalipaistosta

- iltapala: maksamakkaraa ja omena

Torstai:

- aamupala: mustikoita, partista, kermaa

- lounas: kaalipaistosta

- iltapala: mustapippurijuustoa ja sulatejuustoa

Perjantai:

- aamupala: heraproteiinijauhetta, partista, kermaa

- lounas: kaalipaistosta

- iltapala: mustapippurijuustoa ja sulatejuustoa

Lauantai:

- aamupala: heraproteiinijauhetta, partista, kermaa

- välipala: 1 iso pulla ja tazza-kaakaota (laskettelu taolla)

- lounas: kebabhampurilainen ja 5 sipulirengasta

- iltapala: rasiallinen vadelmia

Sunnuntai:

- aamupala: mustikoita, partista, kermaa

- lounas: kaalipaistosta

- iltapala: heraproteiinijauhetta, partista, kermaa

Maanantai:

- aamupala: 2 munan munakas

- lounas: kaalipaistosta (siis kuinka paljon siitä yhdestä kaalikerästä riittääkään...), proteiinivanukas

- iltapala: porkkanoita ja dippiä

Päivät 289-295, etelän kautta pohjoiseen

Hei,

viimeinkin kotona! Arki ja jouluvahinkojen korjaus voi alkaa. Mulla siirtyi tämä kotikonnuille palaaminen tammikuun 5. päivään, ku piti neljäntenä päivänä käydä Helsingissä enkä viitsinyt ensin tulla Ouluun vain mennäkseni seuraavana päivänä Hesaan, joten loppuunsa reissussa tuli oltua kaksi viikkoa. Tuon ajan olin myös teoriassa ilman puntaria. Tai oli äitillä puntari, mutta kun en tiedä sen suhdetta omaan puntariini, niin en sitten painojakaan ole ylös kirjaillut, en omaan vihkooni, enkä tänne.

Nyt kuitenkin tänä maanantaina se näytti, jotta jouluvahinkoja on noin 3 kiloa. Onneksi se mikä tulee nopeasti, myös lähtee nopeasti, joten uskon, että tilanne korjaantuu parissa viikossa, kunhan vain pitää tarpeeksi tiukkaa linjaa. Yritys ainakin on armoton, tässä mä tätä jo toista päivää nälkäisenä kirjoitan. 

Miksi nälkäisenä? Siksi että yritän pienentää annoskokojani ja vatsani on näköjään eri mieltä asiasta. 

Ajattelin nyt taas ihan tosissani jatkaa tätä painontiputusoperaatiota ja saavuttaa tänä vuonna normaalipainon. Normaalipaino on jotain, missä en ole koskaan ollut, mutta jonne olen koko ikäni halajannut. Tunne voimistuu etenkin silloin, kun mä lueskelen hoikkien ihmisten blogeja ja näen miten upeilta he näyttävät (esim. Xenia tai Mungolifen Anna) ja tietenkin myös silloin, kun olen hoikkien ystävieni seurassa. Niin kuin nyt esim. siellä Hesassa. 

Ja on siinä sitäkin, että kun vertaa tätä nykyistä oloa ja vaatteiden istuvuutta siihen, missä se oli vuosi sitten maaliskuussa, niin ero on valtava. Joten en osaa edes kuvitellakaan, miten hyvältä minusta tuntuu, kun saavutan normaalipainon, eikä itseään tarvitse enää hävetä, eikä esim. työhaastatteluissa miettiä "tuomitseekohan tuo minua ulkonäön perusteella kuinka paljon?".

Muutan nyt tuon motivaatio-välisivun tavoite-välisivuksi ja kirjaan sinne tavoitteeni. Jotka ovat:

tammikuun aikana -5 kg (tässä on suurin osa joulun aikana tullutta, joten pitäis olla mahdollista)

helmikuun aikana - 3 kg (mikä tarkoittaa, että helmikuussa saisin bmi:n alle 30 eli lievän ylipainon puolelle)

maaliskuun aikana - 3 kg

huhtikuun aikana - 2 kg (tässä kohtaa pitäisi olla uutta kuvaa tarjolla tuonne edistymis-välisivulle, kun projektista olisi 2/3 suoritettu)

toukokuun aikana - 2 kg 

kesäkuun aikana - 2 kg

heinäkuun aikana - 2 kg (saavuttaisin yläasteen aikaisen painoni)

elokuun aikana - 2 kg

syyskuun aikana - 2 kg (saavuttaisin normaalipainon)

Onnistuessaan tämä tarkoittaisi, että olisin normaalipainossa 27. syntymäpäivääni mennessä. Kirjaan nämä tavoitteet tänne tällä tasolla ja sitten minulla on omassa kalenterissani tarkat määrät, mihin painoon pitäisi milläkin viikolla päästä. Tammikuu on aika tiukka ja helmi- ja maaliskuukin vähän kovemmat, mutta muuten tuo olisi sellainen leppoinen puoli kiloa viikossa tahti, sama tahti, millä mä pudotin ensimmäiset 16 kiloakin.

Yritän varmaan vähän enemmän harrastaa myös lihaskuntoa ja sitten kiinnitän huomiota annoskokoihin. Herkkujen kanssa pyrin menemään linjalla muutaman kerran viikossa vähäsen, ku se tuntui olevan paras tapa minulle.

 

Syömisiä kotona olo ajalta:

Lauantai:

- aamupala: hedelmämannapuuroa (ostin kaupasta rasian, hiilareita reilusti, kaloreita ei)

- lounas: kaalipaistosta

- iltapala: omena ja maksamakkaraa

Sunnuntai:

- aamupala: mustikoita, partista, kermaa

- lounas: kaalipaistosta

- iltapala: maksamakkaraa ja omena

Maanantai

- aamupala: mustikoita, partista, kermaa

- lounas: kaalipaistosta

- välipala: 75 g lohta

- iltapala: iso omena

Päivät 281-288, jouluviikon hajatelmia

Heissan,

kohta alkaa olla taas yksi vuosi paketissa ja uutta kohden suunnataan. Mulle vuosi 2012 oli monilta osin positiivinen, joskin mukaan mahtui myös ikäviäkin kokemuksia. 

Hyvää oli muun muassa:

Mummulasta

- gradun valmistuminen. Tein sitä lähes vuoden, joten kyseisen projektin loppuunsaattaminen on tietysti hyvä juttu.

- valmistuminen maaliskuussa juristiksi. Se oli mun pitkäaikaisin unelma.

- paino tippui vuoden aikana n. 16 kiloa. Näin onnistunutta elämäntapamuutosta en ole koskaan aiemmin tehnyt. Ison osan kunniasta ansaitsee tämä blogi, se että oon oppinut tekemään kasviksista maukkaita ja karppaus ylipäätään.

- asunto, johon muutin heinäkuussa on aivan ihana

- mun 2. auto, Kirppu. Love it!

- se että sai kokemusta oman alan oikeista työtehtävistä mm. oikeudenkäynnissä asiamiehenä olemisesta

- sain asua kaupungissa, jossa asui myös moni mun hyvä ystävä ja mun veli. Ennen kuin elämä vakiintuu, joutuu viettämään melkoista matkalaukku-elämää ja muuttelemaan työn perässä. Siksi arvostan, kun sain edes hetken olla samassa kaupungissa minulle tärkeiden ihmisten kanssa. Tätä kirjoittaessa en tiedä, pitääkö minun muuttaa piankin muualle.

Tähän vuoteen mahtui myös mun elämän ehdottomasti ikävin muutaman kuukauden jakso, joka oli kaikessa hulluudessaan jopa pahempaa kuin koulukiusattuna oleminen. Onneksi vuodet koulukiusattuna olivat kuitenkin kasvattaneet minusta niin vahvan ihmisen, etten enää anna kenenkään kävellä ylitseni tai polkea oikeuksiani. Siksi minulla olikin voimaa ja rohkeutta päättää ikävyys lyhyeen ja suunnata kohti parempaa tulevaisuutta. Otin suuren riskin, mutta riski ei onneksi toteutunut ja kaikki päättyi niin hyvin, kuin siinä tilanteessa oli mahdollista. Tulevalta vuodelta odottelen positiivisempia aikoja erityisesti mitä tulee työelämään.

Oli upean näköistä

Nyt on hieman yli viikko tullut oltua täällä äidin hoivissa. Jouluviikkoon on mahtunut paljon syöpöttelyä, niin paljon, ettei luvassa ole nyt mitään ruokapäiväkirjaa, koska kaikista suupaloista ei todellakaan ole mitään hajua. Sitten on tietysti tullut myös nähtyä sukulaisia ja muualla asuvia, kotikaupungistani lähtöisin olevia ystäviä, jotka aina tulevat tänne joulun viettoon. Mukaan on mahtunut myös erityisen ihana luontohetki, kun hain veljeäni hänen kaverinsa mökiltä yksi yö. Täysikuu loisti tähtikirkkaalta taivaalta ja valaisi koko metsän. Eikä mitään muita valoja missään. Se oli niin upeaa, että olisin voinut kauemminkin tuijotella ympärilleni, jos veljeäni ei olisi kiinnostanut nukkumaan pääseminen. Ja jos olisin yksin ajanut, olisin varmaan ajanut ryömimisvauhtia ilman valoja, ihan vaan siksi, että saisi maksimaalisen "ah kuinka kaunista"-fiiliksen :D (oletuksena siis, ettei kyseisellä niemennokkaan johtavalla pienellä tiellä olisi muita kulkijoita keskellä yötä)

Vääristä auton käsittelytavoista tulikin mieleen tämä ihmeilmiö, mitä olen havannoinut nyt ennen ja jälkeen joulun. Tilanteena siis, että kaupungilla (niin täällä kuin Oulussakin) ihan sikana enemmän autoja kuin sinne mahtuu. Liikenne itsessään oli ainakin Oulussa keskikaupungilla ihan hirveää, mutta lisäksi sekä siellä, että täällä ihmiset näyttävät unohtaneen kokonaan miten autot parkkeerataan! Siis mitä naalia, miksi lähes jokaisen parkkeeratun auton vieressä oli lähes metri tyhjää tilaa?! Ja muutenkin autot ihan miten sattuu. Tämä oli hieman hermoille käyvää, kun yritti epätoivoisesti parkkipaikkaa etsiä. Täällä kotikaupungissani löysinkin yksi päivä parkkipaikan siten, että huomasin yhdessä parkissa olevassa autossa olevan ihmisen sisällä. Koputin sitten ikkunaan ja pyysin ystävällisesti, josko hän voisi siirtää autoaan sivusuunnassa hieman, koska silloin siihen mahtuisi kaksi autoa. Hän sitten suostui tähän ja ongelma oli ratkaistu. Mutta ihmetouhua. Minä en edes kehtaisi istua auton sisällä, jos se olisi niin päin honkia parkkeerattu. Sehän on vaan osoitus autonkäsittelytaitojen puutteesta!

Nyt ihmiset oikeesti, miten te kehtaatte parkkeerata näin?!

Niin juu, ja sitten kun oli viimeksi puhetta, että mulla kestää muut kengät 10 vuotta, paitsi lenkkarit. Tulin sitten tässä yksi päivä vilkaisseeksi lenkkarien pohjaan... 

Jep jep. Mulla on peroneus-hermo poikki oikeasta jalasta, joten mun askellus on vähintäänkin mielenkiintoinen. Oikeassa jalassa ei suinkaan maahan osu ensimmäisenä kantapää vaan tuo alue, missä nyt näyttää olevan iso reikä. Kummallista, etten ole tuota aiemmin huomannut. Tai no onko sittenkään, kun tuntohan on tuossa jalassa vähän mitä on. 

Aktiivinen liikkuja joutuu muutenkin uusimaan lenkkareitaan useasti, mutta mä saan vielä lisäbonuksen, ku on tuo jalkavamma. Toinen lenkkari ois kestänyt vielä varmaan ainakin vuoden, mutta nyt näyttää siltä, että lenkkareiden ostaminen olisi suotavaa tehdä kohtuu pian.

Uutena vuotena monesti tehdään lupauksia ja asetetaan muutenkin tavoitteita. Lupaukset terveellisemmista elämäntavoista ja painonpudotuksesta lienevät siitä tavallisimmasta päästä. Minulla on takanani painonhallinnallisesti onnistunut vuosi, mutta koska matkaa on vielä jäljellä, asetankin vuoden 2013 tavoitteeksi päästä normaalipainoon. Matkaa siihen on 18 kiloa, pitäisi olla vuodessa mahdollinen.

Olen kyllä niin onnellinen, että alkaa olla ohi tämä vuoden painonhallinnallisesti vaikein aika ja edessä on tammikuu ja kevät muutenkin. Jotenkin tähän aikaan vuodesta painonhallinta on helpompaa, kun kaikki muutkin ovat "samalla linjalla". Ihmiset tiputtelevat joulukilojaan pois ja kaupatkin hankkiutuvat eroon herkkuvuoristaan ja pitenevät päivät lisäävät muutenkin yleistä pirteyttä. 

Hyvää uutta vuotta kaikille, tehkää töitä sen eteen, että saavuttaisitte unelmanne ja tavoitteenne. Niin isot kuin pienetkin. Loppujen lopuksi, ihminen on aika suuressa määrin oman onnensa seppä ja ahkeralla ja sitoutuneella paneutumisella asioita pystyy muokkaamaan sellaisiksi kuin niiden haluaa olevan.

Päivät 274-280, turkoosit uggit

Hei, 

täällä sitä ollaan, joulua viettämässä Kokkolassa äidin luona. Melkein kaksi viikkoa. Hirvittää ajatellakaan, minkälaisena pallona sitä täältä lähtee. Pääruuat on kevyellä linjalla, mutta myös tänä aikana, niin kuin mulla aina, ongelmana on herkut. Eli painoa ei tule nostamaan kinkku ja salaatti, vaan suklaa, piparit, aurajuusto ja glögi. Niin ja jouluomena limsa. Sitä on jo nyt mennyt litra. Mutta, kuten mun kummisetä sanoo " Sillä ei ole väliä, mitä tekee jouluaaton ja uudenvuoden välillä, vaan sillä mitä tekee uudenvuoden ja jouluaaton välillä". Joulu ei ole se aika vuodesta, ku katsotaan neuroottisesti kaloreita ja puntaria. Pitää vaan pitää huoli, ettei joulu pääse venähtämään, ei alusta eikä lopusta.

Mun "työnurkka" äidillä ollessa

Tänä vuonna oon tyytyväinen siihen, että joulu ei venähtänyt alusta. Syöpöttelytouhut alkoi vasta eilen, eli 22.12. se on ihan hyvä saavutus meikäläiselle. Yritän pitää tänä vuonna kurin myös siitä, että syöpöttely loppuu ajallaan. Viime vuonnahan se jatkui tuhoisasti maaliskuun alkuun saakka ja siinä kerkesikin hyvästi 8 kiloa lihoa. Pidän sen mielessä tänä vuonna, niin ei tarvitse uusiksi ottaa.

Näin aikuisena joulu ei enää tunnu sillä tavalla samalta kuin lapsena. Ei tätä erityisesti odota, eikä tämä sinänsä muuten tunnu miltään, paitsi että perhettä, sukua ja ystäviä on kiva nähdä. Niin ja kinkku on tietysti hyvää Auran sinapilla höystettynä. Lahjoja ei tässä iässä enää hirveästi tule antaneeksi taikka saaneeksi, kun tietää, että itse ostaa kaiken tarvitsemansa aika heti tarpeen synnyttyä ja olettaa sitten että toiset tekee samoin. Niinpä kun ei itsellensä mitään pölynkerääjiä halua, ei tule sellaisia hankkineeksi muillekaan.

Sävy sävyyn

Mun "joululahja" itselleni on tänä vuonna nuo turkoosit ugg-kengät. Tarvitsin lämpimät talvikengät ja sitten fb:ssä sattui olemaan mainos, jossa oli kuvassa täsmälleen mun toppatakin väriset kengät, niin pakkohan ne oli hommata. Uggeja olin miettinyt jo aiemmin pitempään, ku monet ovat niistä pitäneet niin kovasti. Ja pakko sanoa, että ovat kyllä aivan loistavat! Niin pehmeät ja niin lämpimät ja sopivat täydellisesti mun takin kanssa. Tosi hyvä löytö, etenkin kun ottaa huomioon, että tuo mun toppapuku on jo parin talven takaa.

Ja mullahan on tässä ollut jo lähemmäs puoli vuotta sellainen pinkki- ja turkoosi-innostus :D Se ei osoita laantumisen merkkejä. Jotenkin oon niin todella monta vuotta pyörinyt ympäriinsä yltäpäältä mustassa, että se tulee jo korvista ulos ja kaipaan pirteitä, raikkaita värejä. Toki mustat olisivat olleet helpommin yhdisteltävissä jne. Mutta pah! Väriä elämään! Suomi on täynnä tylsästi, harmaasti ja hillitysti pukeutuvia aikuisia, mun ei tarvitse olla yksi niistä.

Haha, tästä kuvasta tulee ensin katsoneeksi, että onko se vinossa, mutta ei se oo, katsoo tuota koivun runkoa :)

Pehmoisat ja lämpimät sisätossut

Kohtuu viimeaikaisia hankintoja on myös vähän uggin-oloiset sisätossut. Tuumasin, ku kotona tassut jäätyi villasukista huolimatta, että sisätossut ei liene huono hankinta. Nämäkin on olleet ihan täydellinen investointi. Tosin ostin nämä prismasta ja hinta ei ollut paljon mitään, joten investoinnista ei ehkä kannata puhua. Toisin kuin noiden turkoosien kenkien kanssa, jotka on aidot Ugg Australiat. Mulla kun on jalasta tää hermo poikki, ni mä oon sitten aina sillä oikeuttanut itseni ostamaan hyvälaatuisia kenkiä. Ja mulla jostain syystä kestääkin takit, kengät ja laukut yleensä vähintään 10 vuotta (tai no ei lenkkarit...) ni kyllä mulla kaikki hintansa haukkuu. 

Hyvää joulua minun puolesta kaikille lukijoille! Nauttikaa läheisten seurasta, pistäkää laihdutus hetkeksi taka-alalle ja palatkaa sitten hyvillä mielillä (mutta pikaisesti) ruotuun. 

Tässä vielä viime päivien syömisiä:

Maanantai:

- aamupala: partista, mustikoita, kermaa

- lounas: kaalipaistosta

- iltapala: 2 munan munakas

Tiistai:

- aamupala: partista, mustikoita, kermaa

- lounas: 30 cm kanateriyakisubi (veljen kanssa kaupungilla)

- ei iltapalaa

Jotenkin tää nappi-ratkaisu on tosi kiva

Keskiviikko:

- aamupala: partista, mustikoita, kermaa

- lounas: kaalipaistosta

- iltapala: 2 munan munakas

Torstai:

- aamupala: partista, mustikoita, kermaa

- lounas: tomaattikeittoa ja juustoa

- iltapala: 2 munan munakas

Perjantai:

- ei aamupalaa ku tuli yllättävä kiire lähteä kaupungille

- lounas: tomaattikeittoa ja juustoa

- iltapala: omena

Lauantai:

- aamupala: 2 munan munakas

- lounas: jättikerroshamppari Raahen Roll'sissa

- illalla: 150 g sipsiä, dippi, suklaata ja jouluomena limua

Sunnuntai:

- aamupala: partista, mansikoita

- lounas: tomaattikeittoa ja juustoa

- vaarilla: pala leipäjuustoa, 1 joulutorttu, 1 pala piirakkaa

(+ päivän aikana mennyt jonkin verran suklaata, arvioisin, että n. 50 - 100 g)