Onko se nyt karppi vai ei?

Kiitos kaikille kannustuksista! :)

Nyt hieman pohdintaa ruuan laadusta ja määrästä. Minulla on siis historia se, että karppaamisen (merkityksessä vähän hiilihydraatteja, kohtuullisesti proteiinia ja paljon rasvaa) löysin viime syksyn alussa, mutta siihen asti olin yrittänyt parhaani mukaan elellä "virallisterveellisen" ruokavalion (= paljon hiilihydraatteja, kohtuullisesti proteiineja, vähän rasvaa) mukaan. Karppaaminen oli todellakin uutta ja huomaatte varmaan noista makroravinteiden (eli hiilihydraattien, proteiinien ja rasvojen) välisestä suhteesta, miten paljon ne eroavat toisistaan. Ainoastaan proteiinista ne ovat keskenään samaa mieltä, mutta sitten sitäkin soppaa hämmentää esimerkiksi veljeni käsitys, että proteiinia ei voi olla koskaan liikaa ja hän varmaan koostaisi ruokansa pelkästään proteiinista jos pystyisi :D

Karppaaminen näytti olevan minulle sopiva tapa pysyvään painonhallintaan, sillä tiputin sen avulla syksyllä 8 kiloa (jotka lihoin takaisin joulusta alkaneesta retkestä hiilarimaahan) vaivatta. Miksi sitten lihoin takaisin? Siksi, että söin herkkuja ja söin niitä ihan liikaa. Ja ne herkut olivat hiilihydraattipitoisia. Joulu tai oikeastaan joulu ja joulunalusaika on ihan tuska hankalaa tällaiselle ihmiselle, jolle syntyy äkkiä riippuvuus herkkuihin. Kyseiseen aikaan, joka nykyään pahimmillaan alkaa jo marraskuun alussa, liittyy vahvasti kaikenlainen suklaalla, pipareilla ja glögillä herkuttelu. Sosiaalinen paine noihin on aivan valtava. Siinä missä normaali ihmiset pystyvät nauttimaan niitä kohtuudella, herkkuholistille (joksi itseni tunnustan) se on sama, kuin ensimmäinen viinaryyppy alkoholistille. Siitä alkaa putki, josta on todella vaikea kivuta ylös. Ja mitä pitempään putki kestää, sitä vaikeampaa ylös kapuaminen on. Minulla putki kesti tänä vuonna noin 20. joulukuuta - 18. maaliskuuta. Ei ihmekään, että tuli takaisin se 8 kiloa. Veljen kanssa vitsailtiin, että joulu pitäisi kieltää lailla, kun se joka vuosi tuhoaa kaiken.

Mutta takaisin siihen karppaamiseen. Se ei siis ole sitä mediassa peloiteltua pelkkää pekonia ja kananmunaa, vaan ideana on, että syödään paljon kasviksia, hieman marjoja ja sitten lihat, kalat, kanat, maitotuotteet ja juustot täysrasvaisina. Riippuen karppauksen "ankaruudesta" eli siitä, onko hiilihydraattirajana 20 g/vuorokausi, 60 g/vuorokausi vai 100g/vuorokausi, mukaan mahtuu tai ei mahdu hedelmiä tai kokojyväleipää. Itse pyrin syksyllä tuohon 20 g/vuorokausi ja siksi minä söin syksyllä hyvin vähän leipää (oikeastaan ainut leipä mitä olen yli puoleen vuoteen syönyt, on subwayn kokojyväpatongit ja Saijan luona työhaastattelun yhteydessä vieraillessani söin yhden ruispalan) ja hedelmäosastoa edusti vesimeloni tai ananas salaateissa.

Nyt taas haen vähän sitä oikeaa linjaa. En tiedä vielä, menenkö takaisin ketokarppaukseen eli tuohon, että hiilihydraatit jäisivät alle 20 g päivässä ja keho menisi ketoosiin vai olisinko vähän sovelletummalla linjalla. Tarkoittaen siis, että jos olen sovelletummalla linjalla, voisin syödä vähän enemmän hedelmiä. Toinen mitä olen tässä nyt kokeillut, on ollut rasvan määrän tiputtaminen. Melkein jo parin päivän perusteella voisi kuitenkin sanoa, että se ei ole oikea linja, nälkä nimittäin lisääntyy olennaisesti. Ja mietinkin, että kumpi loppupeleissä tuottaa vähäkalorisemman lopputuloksen? Se että söisin kolme kertaa päivässä, niin että ruokien kaloripitoisuudet olisivat hieman enemmän vai se, että syön neljä kertaa päivässä, jolloin aterioiden kaloripitoisuudet ovat pienemmät, mutta määrä suurempi?

Tämä kai selviää vain kokeilemalla. En nimittäin jaksa millään laskea kaloreita. Siinä menee ikä ja terveys ja tiedän, että en jaksa sitä kovin kauaa. Ja kun jotain ei jaksa kovin kauaa, tietää, ettei se onnistu. Onnistumiseen johtavat sellaiset asiat, joita jaksaa tehdä loppuelämänsä ajan.

Mutta se on kuitenkin varmaa, etten ota takaisin ruokavaliooni perunaa, pastaa, riisiä enkä sokeria. Ne ovat ihan turhia aineita, enkä minä edes kolmesta ensin mainitusta pidä. Sokerittomuuteenkin tottuu aika hyvin ja enää esimerkiksi luonnonjugurtti ja maustamaton rahka eivät maistu niin pahalta, kuin ne joskus maistuivat. Myös tee menee jo mustana, vaikka ennen käytin aina joko 1 palan sokeria tai teelusikallisen hunajaa.

Lisäaineiden ja teollisuuden suhteen olen sillä linjalla, että mitä vähemmän niitä, sitä parempi. Lisäaineista ei tiedä mikä niiden kohdalla on totta ja mikä ei. Esimerkiksi aspartamiini, makeutusaine, jota löytyy lähes jokaisesta "ei sisällä sokeria/sokeriton"-tuotteesta, on aine jonka maahantuonti oli kielletty kokonaan (muistaakseni) esimerkiksi Uudessa-Seelannissa. Sen on myös väitetty lisäävän ruokahalua. Totta tai ei, tuossa oli jo tarpeeksi syytä olla käyttämättä sitä. Myöskään keinotekoisiin makeuttajiin en koske. Makuaisti oppii kyllä pois "vaatimasta makeaa", joten aivan hyvin pärjää ilmankin.

Sitten niistä määristä. Kysymyksen siitä, että syönkö liian vähän, olen kyllä kohdannut ennenkin :D Mutta tässä kohtaa on kysyttävä, että jos ihmiset laihtuvat (ainakin väliaikaisesti) sellaisilla very low calorie diet-pussiruuilla, jolloin heidän vuorokautinen energiansaantinsa jää jonnekin 700-800 kalorin tienoille, niin miksi minä olisin laihtumatta vaikka olisikin suuret miinuskalorit? Jotenkin tuntuu luonnottomalta ajatella, että yli 30 kilon ylipainoni kanssa kyse olisi siitä, että söisin liian vähän.

Ja mitä tulee energiankulutukseeni, niin koomakulutukseni (eli jos makaisin päivät pitkät sängyssä tekemättä mitään) on noin 1800 kcal luokkaa vuorokaudessa. Siihen päälle tulee sitten ne liikkumiset mitä minä oikeasti teen. Mutta vaikka varsinainen "liikunta-liikuntani" eli lenkit ja muut treenit ovat hyvinä kausina varsin ok-lukemissa, on arkiliikkumiseni tällä hetkellä huomattavan vähäistä. Kun nyt ei siis vielä ole pitänyt olla aktiivisesti missään, joten hirveän ison osan päivästä istun. Joko lukemassa kirjaa tai tässä koneen ääressä. Siksi kokonaiskulutukseni ei noista "liikunta-liikunnoista" huolimatta ole kummoinen.

Jonkinlaista tasapainoa yritän saavuttaa syömisteni kanssa, mutta en tiedä kyllä yhtään, että mistä se löytyy. Eri ihmisten kehot toimivat eri tavalla. Jotkut, joilla on pienet vatsalaukut, voivat syödä kerralla vähän, mutta useasti päivässä. Kuten todennäköisesti Mia tekee. Sitten on minä ja Mika, jotka pystyy syödä kerralla paljon, mutta olemaan yli 6 tuntiakin syömättä ilman ongelmaa. Ja sitten on virallisterveellinen teoria ja karppiteoria siitä, kumpi homma kannattaa. Virallisterveellisen mukaan pitäisi syödä useasti ja vähän kerrallaan. Karppien mukaan ruokien välillä pitäisi olla mahdollisimman pitkät tauot, jotta elimistö on mahdollisimman ison osan ajasta rasvanpolttotilassa. Ja se rasvanpoltto katkeaa aina, kun poltettavaksi tuleekin ruokaa.

Kirjailen nyt syömisiäni tänne ja seuraan tuloksia. Muutan sitten jos tarvetta on ja nälkää en tosiaan aio kärsiä, joten yritän löytää tavat, jolla syödä laihduttavalla tavalla näkemättä nälkää. Viime syksyn perusteella paras resepti siihen olisi karppaaminen, joten voi olla, että ensi viikolla ostankin taas rahkan sijasta turkkilaista jugurttia. Nyt nimittäin nälkä tulee nopeammin kuin verrattuna tilanteeseen, että aamupala olisi marjoja, turkkilaista jugurttia + kermaa.

***

Muokkaus vielä tänne loppuun: näemmä nyt ois tutkimustietoakin siitä, miten ihan tosissaan osalle väestöstä sopii paremmin hiilareiden vähentäminen ja osalle rasvan. Eli tavallaan vahvistetaan se jo tiedetty seikka, että kaikki eivät ole samanlaisia. Ja jos esimerkiksi hiilaripitoisen ruuan jälkeen yleensä nukuttaa, vhh saattaisi sopia paremmin. Tarkemmin aiheeseen voi perehtyä täällä:  http://www.pronutritionist.net/hiilarin-vai-rasvan-valttelya-diabeteksen-ehkaisyyn-geeneista-uutta-tietoa/