"Jytkystä" jotain, mistä media ei ole hiiskunutkaan

Että semmoinen "jytky". Saatiin muuten samalla sana, joka tulee jokaisesta tuutista seuraavat pari viikkoa. Näiden eduskuntavaalien tulos on nyt niin ovela, että pitääpä oikein pidemmästi pohtia mitä tapahtui/tapahtuu.

Ensinnäkin on jännää, että lähes kaikki korkeastikoulutetut tai yhteiskunnallisia asioita tarkasti seuraavat ihmiset tuttavapiirissäni ovat tiukan perussuomalaisvastaisia. Facebook virtani onkin ollut eilisillasta asti täynnä "Hävettää olla suomalainen", "Perustetaan oma valtio", "Ei perussuomalaiselle Suomelle" yms. vastaavaa. Minusta on äärimmäisen mielenkiintoista, että lähes kaikki (saanko sanoa kaikki, kun en tiedä yhtään poikkeusta?) korkeastikoulutetut ihmiset ovat näin yhtenäisessä linjassa perussuomalaisia vastaan, vaikka muuten heidän poliittinen kantansa jakautuu aika tasaisesti kokoomuksen, keskustan, sdp:n, vihreiden ja vasemmiston välille. Korkeastikoulutetuista ihmisistä löytyy niitä, jotka ovat aktiivisia luonnonsuojelijoita, niitä joita asia ei kiinnosta juuri ollenkaan, niitä jotka kannattavat tiettyä perustoimeentuloa kaikille ihmisille ja niitä, joiden mielestä jokainen on oman onnensa seppä. Mutta persuasiassa kaikki ovat yhtä mieltä. Ja muistutetaan siis, että tähän persuvastaiseen rintamaan kuuluu tuttavapiiristäni myös ihmisiä, jotka eivät ole korkeastikoulutettuja, mutta jotka aktiivisesti seuraavat yhteiskunnallisia asioita ja politiikkaa.

Yhtään persussuomalaisia äänestänyttä en tunne, joten heistä on vaikeaa heittää minkäänlaista analyysiä. Koska korkeakoulutettujen tilanne oli yllämainittu, olettaisin kuitenkin että keskimääräinen perussuomalaisten äänestäjä lienee matalasti koulutettu. Ja koska yhteiskunnallisia asioita ja politiikkaa aktiivisesti seuraavat myöskin kuuluvat omassa elinympäristössäni persuvastaisiin, voisin varovaisesti olettaa, että perussuomalaisten kannattajissa on paljon niitä, jotka eivät aktiivisesti seuraa yhteiskunnallisia asioita tai politiikkaa. Jos nämä olettamukset pitävät yhtään paikkaansa, niin  sanotaanko näin, että tilanne on todella mielenkiintoinen.

Yhden "järkevän" syyn äänestää perussuomalaisia olen keksinyt. Perussuomalaisilla ei nimittäin ainakaan tiedettävästi ole mitään isoa taustatahoa. Yleisesti oletettu, ja ehkä ihan tosikin, fakta nimittäin on, että kokoomuksella on jonkinmoisena taustavoimana EK, sdp:llä SAK ja keskustalla nyt sitten vähän sitä ja tätä aina lestadiolaisista vaalirahakohussa ryvettyneisiin tahoihin. Itsekin olen istunut niin monta vuotta erilaisissa hallituksissa, tosin vain yhdistystasolla, että tiedän, että oikeata valtaa käytetään "ei niin päivänvaloa kestäviä" teitä pitkin. Itsekin niin toimineena, voin kertoa, että taitavasti toimittuna, muut eivät edes tajua, että jokin juttu on pohjimmiltaan sinun ansiotasi ja vaikka tajuaisivatkin, he eivät kuitenkaan koskaan tajua koko vyyhden syvyyttä. Vähän niin kuin yleinen miesten huijausperiaate "Saa mies luulemaan, että se oli hänen oma päätöksensä". Naisten strategioista ykkönen. Minulla on oikeastaan kaikki syyt uskoa, että myös politiikka toimii näin.

Niinpä "järkevä" syy äänestää perussuomalaisia olisi se, että puolueen taustalla ei ole sellaisia isoja tahoja kuin vanhojen suurten puolueiden taustalla on. Ihmiset ajattelivat, että nyt he voivat samalla jättää myös protestinsa sille, miten valtapuolueet ovat perimmiltään erilaisten tahojen lie'assa. Eikö ole muuten vähintäänkin outoa, että media ei ole tuonut tätä missään vaiheessa ilmi? Myöskään vaalirahasotkua ei mainittu kertaakaan eilen, vaikka siinä olisi nähtävissä yksi selkeä syy keskustan kannatuksen laskulle. Jos kysymys olisi pelkästään hallitusvastuusta, niin sen olisi pitänyt koskettaa kokoomustakin. Koko ajan tuotiin ilmi, että kansa todennäköisesti on tyytymätön päätöksiin EU-asioissa, mutta unohdettiin, että jos se olisi pohjimmainen ongelma, eniten olisi pitänyt kärsiä valtionvarainministeripuolueena kokoomuksen!

Minusta tässä on nähtävissä selvästi se, että halutaan murtaa taustavaikuttajien valtaa politiikkaan. Perussuomalaisilla ei ole ketään isoa rahoittajaa, jonka etua sen pitäisi ajaa. Keskustan tappion syynä näen vaalirahakohun, jossa siinäkin perimmiltään on kyse siitä, että kun antaa rahaa poliitikolle, saa vastalahjaksi poliitikolta esimerkiksi rakennuslupia.

Tähän siis tultiin. Mitäs tästä sitten seuraa? Hallituksen kokoonpano. Kokoomus lähtee vetämään neuvotteluja, perussuomalaiset todennäköisesti tulevat hallitukseen, koska kuten poliitikot itsekin eilen totesivat, kansan ääni on tässä tapauksessa niin selvä, ettei sitä voi sivuuttaa. Perussuomalaisten meno hallitukseen sulkee sieltä pois vihreät ja vasemmiston. Todennäköisesti myös rkp:n. Keskusta jättäytyi jo eilen oppositioon. Kristillisten kannatus ei riitä enemmistöhallitukseen. En oikeastaan näe tässä mitään muuta vaihtoehtoa kuin kombinaation kokoomus-sdp-perussuomalaiset. Mielenkiintoistahan siinä on nyt se, että kokoomuksen takana on tosiaan niitä työnantajatahoja, sdp:n taustalla työntekijätahoja ja perussuomalaisten takana ei ketään. Todella jännittävää nähdä mitä siitä seuraa.

Mielenkiintoista on myös se, että vaikka kokoomus on suurin puolue, ensimmäistä kertaa historiassa, joutuu se tuolla hallituskokoonpanolla tilanteeseen, jossa se joutuu aika melkoisesti taipumaan joissakin asioissa, sillä sdp ja perussuomalaiset ovat niissä huomattavasti enemmän samalla linjalla.

Soini totesi jo "Seuraavassa hallituksessa näkyy arvokonservatismi. Vihreät arvot saavat mennä. Ensin pidetään huolta Suomesta ja sitten vasta maailmanpelastamisesta.". No tässä vaiheessa minä liberaalina olen kyllä karvat enemmän kuin vähän pystyssä. Olen myös sitä mieltä, että se Suomen hyvinvointi on yksi ja sama, jos planeetta tuhoutuu. Eihän hallitsemattomaan tapahtumaketjuun, jota ihminen ei enää pysty pysäyttämään, tarvita kuin 2 asteen nousu maapallon keskilämpötilassa. Siitä kuilusta ei nousta, vaikka mitä tehtäisiin. Ja sinne ihmiset, jotka eivät seuraa yhteiskunnallisia asioita ja joille oma napa on se kaikista tärkein, meidät syöksevät tietämättömyydessään.

Kerroinko jo? Kannatan teknokratiaa. Syy: on väärin päästää ehdolle ihmisiä, jotka eivät ole kykeneviä hoitamaan valtion asioita ja on vielä enemmän väärin, että päätös jätetään sellaisen massan käsiin, josta suurin osa ei ole kykenevä tekemään järkevää päätöstä, koska ei omaa tarpeellisia tietoja järkevän päätöksen tekemiseksi.

Kyllä siitä jo oikeasti pitää jotain päätellä, että korkeastikoulutetut ja kaikki, jotka tietävät yhteiskunnallisista asioista yhtään syvällisemmin, olivat eri mieltä, mutta jäivät tyhmän enemmistön jalkoihin.

Poliittisia näkemyksiäni

Taannoin minua pyydettiin kertomaan poliittisia näkemyksiäni. Nyt on sellainen mielentila, että täältä pesee!

Nyt täytyy sanoa, että mä oon rehellisesti aivan hirveän ärsyyntynyt ja voimaton sen typeryyden edessä, mitä tässä on viime aikoina kohdattu. On ehdokkaita, joiden mielipiteet ovat niin käsittämättömiä, että ihmettelen suuresti, miten he ovat voineet niihin päätyä. Ja sitten huhupuheiden mukaan, ei hirveän luotettava lähde tosin, on ihmisiä, jotka aikovat äänestää perussuomalaisia protestiksi ns. vanhoille puolueille. Siis tiedättekö mitä se tarkoittaa? Se tarkoittaa, että he aikovat äänestää jotakin tahoa vain siksi, että eivät pidä asioiden nykytilasta eivätkä halua äänestää vanhoja puolueita. Se tarkoittaa, etteivät he välttämättä tiedä, mille ovat ääntänsä antamassa.

En muista, kohdanneeni tällaista hullun myllyä yhteiskuntamme yleisiä arvoja vastaan milloinkaan aiemmin.
 

Yhdellä suunnalla on Soini, joka vakavasti on sitä mieltä, ettei raiskatulla naisella ole oikeutta aborttiin. Olisiko Soini itse valmis kantamaan muistutusta häntä kohdanneesta väkivallasta 9 kk kehossaan siihen liittyvine fyysisine vaivoineen? Ja sitten synnyttämään sen? Synnytykseen kuoleminen ei ole Suomessa aivan todennäköisin vaihtoehto, mutta sen sijaan paljon todennäköisempää on esimerkiksi peräaukon sulkijalihaksen repeytyminen synnytyksen yhteydessä. Tiedätte kyllä, mikä ei enää onnistu, jos näin käy. Ja vaikkei synnytyksessä kävisikään mitenkään normaalia huonommin, ei sitä hyvällä tahdollakaan mukavaksi kokemukseksi voi sanoa.

Sitten on joku piraattipuolue. Joka ihan pokkana väittää, että niillä ihmisillä, jotka ovat uhranneet tekijänoikeuksien alaisiin teoksiin työaikaansa, inspiraatioitaan ja rahaansa, ei olisi oikeuksia tuotoksiinsa. Ääritapausten mielestä teosten vapaa jakaminen on oikein niin kauan, kuin siitä ei saa rahaa. Unohtaako piraattipuolue miten paljon esimerkiksi elokuvien tekeminen maksaa? Olisiko piraattipuolueen jäsenet valmiita luovuttamaan omaa työpanostansa vapaasti kaikkien jaettavaksi? Stereotyyppisenä esimerkkinä, olisiko joku IT-tukihenkilö valmis korjaamaan vaikkapa 100 tietokonetta ilmaiseksi?

Eräs piraattipuolueen listoilta oleva esitti jopa niin hurjan väitteen, että tietyn miesryhmän seksin puute on tasa-arvo-ongelma. Jota pitäisi korjata muun muassa sillä, että naispuoliset opetettaisiin jo koulussa olemaan enemmän seksuaalisia. Ai siis niinkö suoraan sanottuna antamaan kaikille, jotka vaan viitsivät pyytää? Olisiko arvon ehdokas itse valmis harrastamaan seksiä sellaisen henkilön kanssa, joka on hänestä täysin vastenmielinen?

Sitten on niitä, jotka haluaa markan takaisin. No kelluva pikkuvaluuttahan se vasta hyvää tekee tällaiselle nysämaalle kuin Suomi, jonka talous perustuu hyvin pitkälti vientiin. Tai ajatelkaapa asiaa vaikka siltä kannalta, millä hinnalla valtiollemme annettaisiin lainaa, jos meillä olisi riskaabeli valuutta? Ja nyt joku siellä huutaa, että ei Suomen pidä ottaa lainaa. Suomi loi itsellensä 90-laman jälkeen systeemin, jonka pitäisi taata kaikille edes jokseenkin ihmisarvoinen elämä. On tukiverkko, joka tukee, jos ihminen kohtaa työttömyyttä, sairautta jne. Se tukiverkko maksaa paljon. Tarvitaan veronkorotuksia kattamaan se verkko. Tukiverkko piti ottaa niin nopealla tahdilla käyttöön, ettei sen yhteydessä voitu tehdä niin radikaaleja veronkorotuksia kuin se olisi vaatinut. Koska 90-luvun lamassa ei ollut varaa sellaisiin veronkorotuksiin, kun kansalaisilla meni jo muutenkin aika huonosti.

Jotkut haluavat meidät irti EU:sta. Toiset haluavat käytännöllisesti katsoen sulkea rajamme. Suomi suomalaisille ja niin edelleen. Osa nipisee verojen kohdentamisista. Onhan näitä...

No mitä mieltä minä olen asioista? Sitähän minulta kysyttiin.

Minusta maapallo ei ole niin iso ja Suomi sellaiseen omavaraisuuteen kykenevä, että voisimme mitenkään eristäytyä muusta maailmasta. Enkä pitäisi eristäytymistä oikeana, vaikka meillä olisikin siihen mahdollisuus. Ajatelkaapa asiaa vaikka tältä kantilta: minä olen kohta juristi. Voisinhan minä liikkua pelkästään juristikaverieni kanssa juristimaailmassa. En minä silloin ymmärtäisi yhteiskunnasta mitään, koska näkisin siitä vain yhden puolen. Silloin kannattaisin sitä, että ei olisi julkisia palveluita, koska en haluaisi maksaa veroja. Minulla olisi varaa maksaa itse yksityiselle taholle ne palvelut, joita itse tarvitsisin. Mutta en minä ole mitenkään erillinen osa yhteiskunnasta. Eikä ole ammattikuntanikaan. Minusta meidän pitää osallistua siihen, että kaikilla on jonkinlaiset oltavat. Minusta on enemmän eettisesti oikein, että kaikilla olisi jonkin verran, kuin että joillakin ei ollenkaan ja joillakin kaikki. Samalla periaatteella: en minä hyvällä omalla tunnolla Suomessa asuisi, jos Suomi eristäytyisi eikä välittäisi muun maailman ongelmista. Onneksi Suomi ei kuitenkaan voi olla välittämättä muun maailman ongelmista, joten tätä moraalista probleemaa ei synny.

Verotus. Minusta verotuksen pitää olla sellaisella tasolla, että voidaan taata ne hyvinvointiyhteiskunnan palvelut, jotka ovat tarpeellisia. Ja joista olemme kaikki niin kovin ylpeitä. On koulujärjestelmä, joka takaa kaikille yhtäläiset mahdollisuudet. On sairaanhoitoa, poliisia, palokuntaa. Sanalla sanoen on turvallisuutta. 

No mistä ne rahat pitäisi kerätä? Tämän asian suhteen oma kantani on kaksijakoinen. Toisaalta kannatan progressiivisuutta, eli kukin maksukykynsä mukaan. Toisaalta olen myös sitä mieltä, että on oikein pyrkiä ohjailemaan veroilla ihmisten käyttäytymistä. Ihmisten käyttäytymistä on tarpeen ohjailla luonnonsuojelemiseksi ja ihmisten terveyden takia. Siksi minä varmaan pistäisin hirmuisen ankarat verot kaikelle epäterveelliselle ja pidän nykyisen hallituksen vihreätä verouudistusta positiivisena. Minun mielestäni on oikein, että me tinkisimme nykyisestä elintasostamme, jotta pallomme säilyisi myös jälkipolville. Ihmiset nipisevät, että kulutukseen kohdistuva verotus on epäreilu. No ehkä se onkin, mutta kokonaispointti on vähentää sitä kulutusta. Ja uskokaa ihmiset, varmasti siitäkin tehtäisiin progressiivinen, jos se olisi mahdollista. Mutta käytännössä ei ole mahdollista, että jokainen esittäisi kaupassa palkkakuittiaan ja tuotteen hinta määräytyisi sen mukaan. Kulutuksen ohjailemisen tarve on mielestäni niin suuri, että siihen on oikeutus, vaikkei ohjailu kohdistukaan kaikkiin kansalaisiin samalla volyymillä.

Minä laittaisin progressiiviseksi myös kunnallisveron ja pääomaveron. Yrityksiltä muuten poistaisin kirkollisverovelvollisuuden. Mielestäni on väärin, että myös tahot, jotka ovat kaikin puolin vastaan kaikkea, mitä kirkko edustaa, joutuvat yrityksen kautta tukemaan tätä instituutiota. Ottakoot kirkko veronsa niiltä, jotka kokevat kirkon sanoman oikeaksi. Jos joku nipisee yhteiskunnallisesta työstä, jota kirkko tekee. Niin miksei voitaisi laittaa se suoraan kunnille velvollisuudeksi? Nostetaan sitä kunnallisveroa sen verran, että kunnat voisivat suoriutua niistä tehtävistä.

Progressiivisuutta olen muuten miettinyt siltä kantilta, että onko se oikein, että esim. juristi opiskelee peruskoulun jälkeen 8 vuotta (lukio + yliopisto 5 v.) ja tämän jälkeen tekee tehtäviä, jossa keskimääräinen työaika viikossa on 50 tuntia. Kaikilla aloilla, kaikissa ikäluokissa. Tämä tieto perustuu lakimiesliiton tutkimukseen. Työtehtävät sisältävät usein myös huomattavaa vastuuta ja siten myös enemmän stressiä. Palkka on monen mielestä tähtitieteellinen, mutta verottaja nappaisee siitä palkasta kuitenkin noin 60 % pois. Miltä jostakin alemman palkkaluokan ihmisestä tuntuisi, jos hänen kokonaisveroprosenttinsa olisi 60?

Sitten meillä on vaikkapa merkonomi. 3 vuotta koulua käyty peruskoulun jälkeen ja työtehtävänä vaikkapa kaupan kassa. Keskimääräinen työaika noin 37 tuntia viikossa. Työt eivät todellakaan seuraa kotiin tai valvota öisin. Palkka on huomattavasti pienempi. Mutta niin on kuulkaas veroprosenttikin. Olen itse myös ylioppilas-merkonomi. Tiedän kuinka helppo koulu kauppaopisto on. Olen myös ollut kaupan kassalla. Ei se aina hääviä ole, selkää särkee ja osa asiakkaista on aaseja. Mutta työt tosiaan aina jäivät työpaikalle. Ei minkään maailman stressiä. Palkka suhteessa koulutukseen, työnlaatuun, vastuuseen ja työstä aiheutuvan stressin määrään on kohtuullinen. Eikä veroprosenttina 20-30% tunnu läheskään niin tympäisevältä, kuin se, että tietää, että kun tekee kuukauden töitä, niin oikeasti siitä jää käteen rahaa vain siltä ensimmäiseltä 12 päivältä, 18 päivän palkka menee suoraan verottajalle ja sitä kautta eri tahoille.

Voin rehellisesti myöntää, että joskus minusta tuntuu epäreilulta, kuinka paljon minun oli/on tehtävä töitä ja miten suuri osuus siitä menee jollekin muulle kuin itselleni. Tiedän kuitenkin tästä huolimatta olevani etuoikeutettu. Se minun 40 prosenttiakin on enemmän kuin monen brutto. Sillä saa elämänlaadun, jossa ei ole mitään muuta valittamista, kuin se stressin määrä ja vapaa-ajan puute. Ei voi muuta kuin toivoa, että pystyisin minimoimaan tuon ensimmäisen. Vapaa-ajan menetin jo silloin, kun tämän ammatinvalinnan tein.

Mutta siis, minun ajoittain kokemaani epäreiluutta tärkeämpää on kuitenkin, että tämä on hyvinvointiyhteiskunta, jossa ihmisille tarjotaan mahdollisuus selviytyä. Mahdollisuus omilla valinnoillaan vaikuttaa siihen, millaiseksi elämä muodostuu.

Arvojen suhteen olen liberaali. Ei minulta ole mitenkään pois, jos toinen perustaa elämänsä omien arvojensa pohjalle tai toimii tavoilla, jotka kokee omikseen. Niin kauan, kuin tämä toinen yksilö ei omilla toimillaan vahingoita toisia ihmisiä.

Ehkä tässä on tarpeeksi paatosta yhdeksi kirjoitukseksi. Vihaista palautetta odotellessa ;)

Hiljaa ja puolueettomana

Taotaanpas, kun rauta on kuumaa. Tämän kirjoituksen aihe pomppasi ylös Artiklan foorumilta, jossa joku ei-juristi varoitti meitä tulevaisuuden juristeja pitämään tietomme salassa, olemaan profiloitumatta mihinkään kantaan tai asiaan, koska tulevaisuudessa joku ei meistä kovasti tykkää... Ja kieltäytyä pitäisi asioista (mainittiin politiikka, rotaryt ja lionsit), koska pitää olla sitoutumaton ja kaikkien lähestyttävissä.

Rehellisesti sanottuna tämä sai niin karvat pystyyn, että mietin hetken, onko kyseessä jokin "trolli". 

Tiedän kyllä, että juristin ammatti edellyttää haltijaltaan monia asioita, joita monet muut ammatit eivät edellytä. Onhan meidän oltava rehellisiksi tunnettuja, elämämme hallitsevia (merkityksessä, ettei saa olla konkurssissa eikä muutenkaan ongelmissa), emme voi koskaan esiintyä julkisesti päihtyneenä jne. Asian havainnollistamiseksi kerron lakimiehen eettiset ohjeet (joiden perusteella voitte päätellä, mitä muuta me emme saa olla).

1. Lakimiehen on toimittava oikeudenmukaisesti ja tavoiteltava oikeudenmukaista lopputulosta.

2. Lakimiehen on toiminnassaan ja käyttäytymisessään oltava tehtävänsä vaatiman luottamuksen arvoinen. Hän ei saa antaa omien taloudellisten etujensa tai muihen henkilökohtaisten vaikuttimiensa haitata tehtävän tunnollista hoitamista.

3. Lakimiehen on hoidettava hänelle uskotut tehtävät ammattitaitoisesti, huolellisesti ja viivyttelemättä.

4. Lakimiehen on pysyttävä totuudessa.

5. Lakimiehen on toiminnassaan oltava riippumaton ulkopuolisista vaikutteista, jotka saattavat haitata tehtävän asianmukaista hoitamista tai oikeudenmukaisen lopputuloksen saavuttamista.

6. Lakimiehen on työssään käyttäydyttävä asiallisesti ja toimittava tasapuolisesti. Kollegiaalisuus ei saa vaikuttaa asiaan.

7. Lakimies ei saa oikeudettomasti ilmaista, mitä hän tehtävää hoitaessaan on saanut tietoonsa.

8. Lakimies ei saa antaa asianosaisen rodun, sukupuolen, uskonnon, yhteiskunnallisen aseman, poliittisen näkemyksen tai muunkaan vastaavan seikan vaikuttaa tehtävänsä hoitamiseen.

9. Lakimies ei saa käyttää väärin toisen ymmärtämättömyyttä tai tietämättömyyttä lain sisällöstä. Hänen on tarvittaessa kehotettava tätä käyttämään asiantuntevaa apua.

10. Lakimiehen on tehtävää hoitaessaan pyrittävä mahdollisuuksien mukaan asiassa sovinnolliseen ratkaisuun.

11. Lakimiehen on jatkuvasti kehitettävä ammattitaitoaan sekä pyrittävä kehittämään yhteiskuntaa oikeudenmukaisuuden edistämiseksi.

12. Lakimies ei saa toiminnallaan vahingoittaa lakimieskunnan yleistä arvostusta.

Siinä. Voiko joku vetää näistä johtopäätöksen, että pitäisi olla "hiljaa ja puolueettomana"? Kohta 11 suorastaan kannustaa kehittämään yhteiskuntaa, eritoten silmällä pitäen sen oikeudenmukaisuutta. Ja mitenkäs yhteiskunnan kehittäminen tapahtuu? Ottamalla jokin kanta ja ajamalla sitä. Ei riitä, että päänsä sisässä on jotain mieltä. Jos haluaa kehittää yhteiskuntaa, on tartuttava toimiin. Etsittävä oikeat foorumit vaikuttaa asioihin, oli se sitten kunnallispolitiikka, eduskunta tai järjestö. Helpoimmillaan vaikuttaminen on keskustelun herättämistä vaikkapa mediassa.

Ei, mistään ei todellakaan voida johtaa, että pitäisi olla "sitoutumaton ja kaikkien lähestyttävissä" siten, että pitäisi olla puolueeton. Sitoutumattomuutta edellytetään yksittäisissä jutuissa, ei ihmiseltä itseltään yleensä. Esimerkiksi tuomarina tai syyttäjänä ei voi toimia niissä yksittäisissä jutuissa, joihin omaa ennakkokäsityksen tai on muulla tavalla esteellinen. Kohta "kaikkien lähestyttävissä" ilmenee lähinnä ohjeiden kohdasta 8, joka kieltää syrjinnän. Sekään ei siis aseta meille itsellemme velvollisuutta olla "poliittisesti sitoutumaton, uskonnoltaan sitoutumaton" tms. Juristi voi siis olla vaikkapa vihreiden kansanedustaja ja homoseksuaali. 

Itse asiassa, vuoden 2010 Mister Gay Finland on oikeustieteen ylioppilas ja esiintyy kyllä julkisuudessa ja ilmaisee kantojaan. Siinä on rohkeutta, jota monella ei ole. Esiintyä vähemmistön edustajana niin avoimesti julkisuudessa ajamassa vähemmistön asiaa, kun vastustajat saattavat olla väkivaltaan asti valmiita suojelemaan "omaa elämäntapaansa".

Riittää juristeista. Asiaa voi katsoa myös yleiseltä kannalta. En ymmärrä miksi kenenkään pitäisi pitää kynttiläänsä vakan alla, koska "tulevaisuudessa joku ei kovasti tykkää hänestä" jos hän ilmaisisi mielipiteitään tai kuuluisi johonkin ryhmään, joka ajaa jotakin etua. Tämä on minusta ihan hirveästi sanottu. Totuus kuitenkin on, ettei kaikkia voi miellyttää ja silläkin, että et sano mitään, etkä ota mihinkään kantaa, ärsytät tiettyjä ihmisiä. Voin nostaa tässä käden ylös. Olen yksi niistä ihmisistä, jotka ärsyyntyvät ihmisiin, joilla ei ole "luonnetta". Sillä siltä se vaikuttaa, jos et ole mitään mieltä ja seuraat aina vain muita/ yleistä mielipidettä, et tee mitään ennen kuin näet mitä muut tekevät... kuka sinä silloin olet?

Olen itse niin maailmanparantaja -ihminen, että en koskaan voisi olla puolueeton. En ikinä voisi olla hiljaa, koska maailma ei muutu hiljaa olemalla. Enkä totta vie kannusta ketään muutakaan olemaan hiljaa ja puolueettomana. Jos teistä ei pidetä sen takia, että ilmaisette mielipiteitänne, niin mitä sitten? Mitä väliä sillä on? Jos lampaat eivät pidä sinusta, lähde laamojen kanssa loikkimaan vuorille. Vuorilla loikkiessa tuntuu aika merkityksettömältä, mitä niityllä olevat lampaat sinusta ajattelevat.

Demokratia vanhentunut?

Ruotsidemokraatit saavat muutamia parlamenttipaikkoja vaaleissa, siitäkin huolimatta, että kyseinen puolue on lähes lynkattu lehdistössä. Ja nyt muut puolueet ilmoittavat, etteivät aio tehdä sen kanssa yhteistyötä. Mahtaa olla kerrassaan kamala puolue. Heidän teeseihinsä on vaikea ottaa kantaa, sillä en ole saanut selvitettyä niitä luotettavista lähteistä. Onpahan joka tapauksessa varmasti aivan erilaisia teesejä kuin Suomessa, jossa on vaikea käsittää mitä eroja esimerkiksi kolmella suurimmalla puolueella on. Olen kiinnostunut politiikasta ja seuraan sitä, mutta en tiedä mitä puoluetta äänestää, koska aina joku niistä vetää itsensä mutaan ottamalla ehdokaslistoilleen jonkun "kaivurimutasen". Miten voisin äänestää puoluetta, joka pitää "julkkista" pätevänä ihmisenä edustamaan kansaa?

Tästä päästäänkin siihen, että minusta demokratia on vanhentunut ajatus. Tai ainakin nykymuodossaan. On puolueita, joiden sanoma ei eroa toisista puolueista. On vaalirahasotkua, takinkääntämistä, ihmisiä, jotka ajavat vain omia etujaan kansakunnan sijasta... Pitää kumartaa niin moneen suuntaan, että sekä lasketaan veroja että lisätään palveluja. Valtionvelka pilviin. Päättäkää jo. Mikä siinä on niin vaikeaa tajuta, ettei molempia voi saada? Se on joko ankarat verot ja hyvät palvelut tai matalat verot ja huonot palvelut. Tai jotain näiden väliltä. Köyhät äänestää ensimmäistä ja rikkaat jälkimmäistä. Keskimmäiseen kaikki löytävät jotain valitettavaa.

Ja sitten meillä on äänestäjiä, jotka eivät tiedä maailmasta ympärillään eivätkä seuraa yhteiskunnallisia asioita. Äänestetään nyt sitten sitä julkkista, kun se on ainut, josta on kuultu joskus. Demokratian kannalta pahinta on laiskuus. Se suunnaton laiskuus, joka estää tassuttelemasta sinne äänestyskopille. Sama laiskuus estää myös ottamasta selvää mitä puoluetta ja mitä henkilöä äänestäisi. Siis joidenkin kohdalla, jotka ovat ylittäneet itsensä ja raahanneet itsensä äänestyskoppiin. Ehkä sitten on hauska äänestää Aku Ankkaa? 

Mielestäni demokratia tarvitsee toimiakseen päteviä ehdokkaita ja valistuneita äänestäjiä. Jos minä saisin päättää, meillä olisi ammattipoliitikot, joilla olisi kaikilla tutkinto oikeustieteestä ja lisäksi 1-2 tutkintoa vaihtelevista aiheista (valtiotiede, taloustiede jne.). Lisäksi pitäisi olla jokin vaatimus etiikan suhteen. Päättämään tarvitaan ihmisiä, jotka tietävät asioista, joista ovat päättämässä ja joilla on kylliksi rohkeutta tehdä oikeita päätöksiä.

Laiskoja kansalaisiahan ei saa mitenkään kiinnostumaan politiikasta eikä panemaan tikkua ristiin. Arvostella kyllä jaksetaan joka paikassa ja poliitikkoihin luotetaan vähiten. Ihmiset luottavat vähiten niihin, joille ovat antaneet luottamuksensa äänestämällä heitä. Mielenkiintoinen huomio muuten.

Miksei valtio voisi toimia kuin liikeyritys? Johtavana periaatteena voisi olla tuottaa mahdollisimman hyvä elämä kansalaisille. Yrityksen työntekijät valittaisiin ansioidensa perusteella ja heidät potkittaisiin pihalle, mikäli he eivät edistäisi tavoitetta. Valinta tapahtuisi jo yrityksessä työskentelevien toimesta ja avoimesti. Kansalaiset voisivat kertoa näkemyksiään siitä, miten asioiden pitäisi olla ja yritys voisi hankkia luotettavaa selvitystä eri tahoilta, millä tavoilla asioita kannattaisi hoitaa. Yrityksessä olisi kiintiöt alueille, jotta kaikkien yrityksen toimialueiden edut tulisivat valvotuiksi.

Eipä olisi ongelmaa pienestä äänestysprosentista, ei epäpätevistä edustajista, ei vaalirahasotkuista. Eikä tarvitsisi kumarrella joka paikkaan. Finanssioikeus (miten ja kuinka paljon valtio ottaa) ja sosiaalioikeus (miten ja kuinka paljon valtio antaa) ovat täyttä helvettiä, juurikin siksi, että on yritetty peitellä, kenelle lopulta pyllistettiinkään. Ei mahdotonta valtionvelkaa, koska kaikkea ei tarvitse saada.

En odota muutosta asiantilaan lähivuosina, kenties koskaan. Eduskuntavaalit ovat kuitenkin ensi keväänä, äänestettävä on, mutta ketä? Onko kaikilla alhainen moraali ja luurankoja kaapissaan? Kuka suostuu poistamaan sen hemmetin kirkollisveron myös yrityksiltä, nostamaan alkoholin ja tupakan verot pilviin ja laskemaan rikosoikeudellisen vastuun ikärajan 12 vuoteen? Ei tasan varmasti kukaan.