Arvot ohjaavat elämää ja sen valintoja, mutta voi elämänkevät, kun niillä saakin aikaiseksi monta ongelmaa. Lähinnä itselleen ja toisinaan myös muille. Itselleen silloin, kun arvostaa jotakin, mutta ei itse ole sitä mitä arvostaa. Ja muille silloin, kun unohtaa, etteivät muiden arvot välttämättä ole yhtenevät omien arvojen kanssa. Suurin ongelma tietenkin tulee silloin, kun unohtaa, ettei kaikkien ihmisten arvojen tarvitsekaan olla yhtenevät. Viime aikoina olen kohdannut nämä kaikki kolme ongelmaa.
Ensinnä se itsetehty ongelma: arvostan tehokasta ihmistä. Tuttavapiirissäni on muutamia sellaisia. He haluavat tehdä paljon ja tekevät paljon. Kaikesta päätellen heillä on aika vähän vapaa-aikaa, mutta he ovat onnellisia. He kokevat paljon ja osaavat paljon. Itse en ole tällainen ihminen. Ehkä joskus nuoruusvuosinani olin, kun hoidin samanaikaisesti koulun, aikaavieviä luottamustehtäviä partiossa ja olin vielä lähes joka ilta kuntosalillakin. Tehokkaan ihmisen arvostaminen ei ole muuttunut miksikään, mutta tänä kesänä huomasin, etten 8 tunnin työpäivän jälkeen jaksanut/halunnut tehdä gradua. Hyvä kun edes sain jonkin verran liikuttua. Sitäkin huomattavasti vähemmän kuin olisin halunnut. Löysin itsestäni laiskan ihmisen. Ja näin, itseaiheutettu ongelma valmis: arvostaa tehokasta ihmistä, on itse laiska ihminen. Huono fiilis.
Tässä kohtaa, pitää kai ihan tosissaan pysähtyä miettimään. Mitä minä haluan? Kuka minä olen? Mitä minun tarvitsee olla? Hei, kuka määritteli mitä minun tarvitsee olla? Tarvitseeko minun välittää siitä "jostakin" vai voinko itse päättää mitä minun tarvitsee olla? Ja vain yhden asian tiedän: en halua suorittaa elämää. Elämä ei ole suoritus. Yksi arvoistani on selkeästikin elämänlaatu. Minulle on tärkeämpää olla onnellinen, kuin saavuttaa asioita. Minun pohjimmainen kysymykseni taitaakin olla, millaisia valintoja minun on tehtävä, että olisin mahdollisimman onnellinen?
Jos jollakin toisella on vastaavanlainen ristiriita siinä, mitä arvostaa ja mitä itse on, kehotan toki pohtimaan noita kysymyksiä. Ehkä löydät keinon poistaa ristiriita, joko ajatusten tasolla tai käytännön tekojen tasolla.
Sitten on se muille aiheutettu ongelma. Kun ei tajuta, etteivät muut välttämättä jaa samoja arvoja. Tämä on niin helppo unohtaa. Jos vaikka itse arvostaa ulkokuorta todella tärkeänä, ei välttämättä ymmärrä, miksi joku toinen ei laita kaikkea tarmoaan sen ylläpitämiseen/parantamiseen. Ja se toinen ei välttämättä ymmärrä, miksi ihmeessä toinen jaksaa nähdä niin paljon vaivaa ulkokuorensa suhteen, kun sisäpuolellakin olisi monta asiaa korjattavana. Se, että toisella on eri arvot, olisi hyvä muistaa, ennen kuin lähtee arvostelemaan ketään. Itse ainakin voin suoraan myöntää, että olen mennyt tässä asiassa monesti ja pahasti metsään. Mutta olisi muutamalla muullakin siinä hiukan petrattavaa ;)
Kolmas arvojen aiheuttama ongelma oli se, ettei muista, ettei kaikkien tarvitse omata samoja arvoja kuin sinun. Sellaiset ihmiset, jotka unohtavat tämän seikan, eivät ainoastaan arvostele muita ihmisiä omien arvojensa pohjalta, he yrittävät muuttaa toiset ihmiset omia arvojaan vastaaviksi. Helpoimman esimerkin voin heittää omalta kohdaltani. Minä ihan tosiaan en ole vaatimaton ihminen. Tiedän sen. Mutta tiesittekö te, että minun arvoihini ei kuulu vaatimattomuus? En koe, että minun pitäisi olla vaatimaton, vaikka se niin perinteiseen suomalaisuuteen kuuluisikin. Se, etten halua olla vaatimaton, ei tarkoita, että haluaisin olla ylitsevuotavan itsekehuskeleva. Se vain tarkoittaa, että jos koen onnistuneeni jossakin, yleensä sanon sen. Jos minua kehutaan, en vastaa "no eihän tämä ollut mitään" vaan "kiitos". Vastaavasti minun puolestani muutkin voivat kyllä kertoa, jos ovat onnistuneet jossakin ja osaan olla vilpittömän iloinen heidän menestyksensä puolesta. Ei ole yksi eikä kaksi kertaa, kun ihminen, jonka arvoihin kuuluu vaatimattomuus, on yrittänyt saada minua vaatimattomammaksi. Ja yhden sortin tarina on sekin, että toisinaan alkoholista nauttivat ihmiset yrittävät saada minutkin nauttimaan siitä. Tai nauttimaan sitä. Mitä muuten en ole tehnyt 8 kuukauteen.
Huomaatte varmaankin pointin. Nuo kaksi ovat minussa ne asiat, mihin muut yrittävät eniten puuttua. Jollakin toisella ihmisellä ne asiat, mihin muut yrittävät puuttua, ovat toiset. Mikäköhän siinä on niin vaikeaa hyväksyä toiset sellaisina kuin he ovat? Miksi on niin vaikeaa antaa ihmisten tehdä omat valintansa ja elää niiden mukaan? Ei toisen tekemä valinta, vaikka vastakkainen olisikin, ole hyökkäys sinun tekemääsi valintaa kohtaan. Jos joku on sitä mieltä, että vaatimattomuus kaunistaa, niin olkoot. Jos joku haluaa rentoutua alkoholin äärellä, niin ihan vapaasti. Jutun juju on etsiytyä vapaa-ajallaan sellaisten seuraan, jotka jakavat samantyyppiset arvostukset kanssasi ja niissä tilanteissa, kun seuraa ei valita (esim. työ- ja kouluyhteisöt), hyväksyä se seikka, ettei kaikista voi eikä tarvitse pitää, mutta kaikkien kanssa (vikoineen päivineen) pitää tulla toimeen. Tätä toimeentulemista varmaan helpottaa, jos muistaa, miksi ihmiset ovat erilaisia.
