Juhannusretki

Hei,

no nyt on sattunut ja tapahtunut niin paljon, että ei oikeasti tiedä mistä aloittaisi. Lisäksi lähitulevaisuudessakin sattuu ja tapahtuu. Lomaan on enää 5 työpäivää ja sitten suuntaan Pohjanmaalle. Siellä on heti luvassa retki, jossa ohjelmassa on luonnossa oleskelua ja melomista ja majoittuminen tapahtuu puussa! Ja tuosta seuraavana viikonloppuna mennään äidin kanssa Tukholmaan. Työrintamalla on tapahtunut todella paljon, mutta kerron siitä sitten jossain toisessa postauksessa. Vihjeeksi kuitenkin sanottakoon, että kaupunki vaihtuu ja tuomarinvala on vannottu.

Mutta tällä kertaa punaisena lankana juhannus. Suuntasin jo juhannusta edeltävänä torstaina Tampereelle, jossa sitten juhannus kuluikin leppoisissa merkeissä. 

Perjantaina käytiin jo metsässä käyskentelemässä ja sieltä mukaan tarttui hieno kimppu kieloja. Valtakunta siitä, että tuollaisen kimpun voisi löytää Lappeenrannasta! Se tuoksui niin hyvältä ja oli niin nätti. 

Sää oli vaihteleva, välillä pilkotti aurinko ja välillä tuli taivaan täydeltä vettä. Mystisesti onnistuimme kuitenkin olemaan kastumatta.

Illalla grillatiin vesisateessa, mutta se ei haitannut, kun oli parveke-olosuhteet ja sähkögrilli. Tuo grillijuusto (valkoiset neliönmalliset jutskat) oli yllättävän hyvää.

Lauantaina olikin jo sitten paljon parempi sää ja suuntasimme kunnolla luontoon. 

 Ja luonnossa tietysti maistuu ruoka. 

 

Pääruuaksi oli makkaraa ja sille kyytipojaksi kasvisnyyttejä. Jälkiruuaksi muurinpohjalettuja. Minä katselin aikani itseäni taitavamman touhua ja osasin sitten itsekin tehdä hienon lätyn. Kaikki muut oli taas skeptisiä sen suhteen, että voiko gluteeniton lätty olla syötävää, mutta hyvältä ne maistui ja kelpasi muillekin.

Tämä juhannus oli minulle vuosiin ensimmäinen, kun en ollut sukulaisteni mökillä saaressa ja ehkä hieman jäin kaipaamaan tiukkoja blokus-taistoja ja ristiseiskan pelaamista, mutta muuten oli kyllä aika hyvät elementit kasassa. Oli nättiä luontoa, makkaraa ja lättyjä :D 

Perjantaina poksahteli shamppanja, lähes loppuun saatetun muuton kunniaksi

Tämä juhannuksen jälkeinen viikko oli sitten aika raskas. Maanantaina piti työpäivän jälkeen valmistautua työhaastatteluun, tiistaina oli herätys 4.00, 7 tuntia junassa, työhaastattelu ja 7,5 tuntia kotimatkaa. Keskiviikkona meidän työpaikalla alkoi muutto ja päivä meni pitkäksi. Torstaina oli kaverin läksiäiset ja kun risteilyn jälkeen vielä mentiin syömään ravintolaan, niin hiippailin kotiin puolikuolleena siinä 23.00 maissa. Ei se varmaan muuten olisi ollut niin rankkaa, mutta kun siellä oli univelat sieltä maanantain ja tiistain väliseltä yöltä. Myös perjantai meni pitkähköksi, vaikka olikin lopulta vain 9-tuntinen työpäivä. Tänään olen sitten kaverin treffaamisen lisäksi oikeastaan vain nukkunut. Ja nauttinut kesän ensimmäisestä kohdalleni osuneesta ukkosmyrskystä! Niin ja siivonnut asuntoni, kun on teoreettinen mahdollisuus siihen, että isäni ja äitipuoleni tulevat tekemään tupatarkastuksen alkavalla viikolla :D

Tykyilemässä

Hei,

perjantai on vihdoin täällä! Jee, on kyllä tällä viikolla jo odotettukin. Jostain minulle tuntemattomasta syystä olen ollut tällä viikolla todella väsynyt ja vaikka olen pitänyt tällä viikolla todella paljon ylityövapaita (maanantaina tosin tuli 10 tunnin työpäivä, mutta tiistaina ja keskiviikkona olin töissä vain 9-14 ja torstaina ja perjantainakin vain 9-16), niin silti illat ovat menneet lähinnä nukkumiseen. Tosi tympeää, haluaisin toki tehdä jotain muutakin kuin vain nukkua! En tiedä vaikuttiko asiaan sitten se, että viime viime viikko ja viikonloppu olivat melkoista rutistusta.

Hienot oli näköalat hotellihuoneeni parvekkeelta

Viime viikolla tein pitkiä päiviä, koska sattui sillä tavalla oikeudenkäyntejä ja niihin oli tietysti tehtävä ne valmistelevat toimenpiteet, jotka ottaa aikansa. Etenkin nyt kun "lautasella oli" asiakkaiden kannalta isot panokset. On yksi asia hoitaa pikkusakkojuttuja tai myönnettyjä juttuja ja kokonaan toinen hoitaa täysin kiistettyjä juttuja, joista uhkaa tulla vuosien ehdotonta vankeutta ja joissa päämies on omasta mielestään täysin syytön ja saanut vakuutettua puolustajansakin syyttömyydestään. No että siinä ei olisi tarpeeksi, niin kun torstaina tuli taas 10 tunnin työpäivä, niin perjantaina kello herätti siinä aamukuuden pintaan ja sitten kun selvisin aamun oikeudenkäynnistä, suuntasin pikavauhtia rautatieasemalle ja lähdin Helsinkiin Tykypäivään. Tarkoitus siis olla työkykyä edistävä virkistyspäivä. Oikkari tosin vitsaili lauantaina, että tosi hyvä tykypäivä joo, hänellä ei ainakaan jäänyt yhtään työkykyä jäljelle...

Yhdellä Helsingin kadulla oli tällainen hauska asetelma. 

Minua harmitti ihan sikana, että en oikeudenkäynnistäni johtuen päässyt vierailulle rikosmuseoon. Se kun on sellainen paikka, että sinne ei yksityiset ihmiset edes pääse vaan pitää olla sidosryhmän juttu. Mikä menetys, etenkin kun rikosoikeus on intohimoni. Siellä olis kuulemma ollut vaikka mitä mielenkiintoista, mm. se Turusen koppi, jossa se säilytti sitä Herlin-suvun perijätärtä. Kerkesin kuitenkin mukaan frisbeegolf-aktiviteettiin. Se olikin huippuhommaa!

Luojan kiitos mulla oli reppu! Ois ollut aika hommaa vetää jotain lentolaukkua perässä tuolla frisbeegolf-paikassa.

En ole koskaan ennen aikaisemmin sitä kokeillut, enkä oikeastaan ollut tullut edes ajatelleeksi mitä se tarkoittaa. Olin kai sekoittanut sen johonkin partionjuttuun, kun ajattelin, että sitä pelattaisiin joukkuessa vähän kuin jalkapalloa, mutta väline olisi vain frisbee. (En ole myöskään ikinä golfannut, joten suotakoon minulle tämä ajatushäiriö) Mutta sehän siis olikin niin, että oli 18 rataa ja oli aina tietty lähtöpaikka ja tietty maali ja sitten vain yritit heittää frisbeetä kohti sitä maalia. Eihän se sinne ykkösellä mene, joten sitten kävelet vain sinne mihin se tippui ja heität uudestaan. Tätä niin monta kertaa, että saat frisbeen koriin. 

Hotelliyöpymisissä arvostan aina eniten aamupalahetkeä. Tarjolla vaikka ja mitä.

No minähän olin tietysti aivan surkea. Siellä oli monella radalla "bar 3", eli ilmeisesti ois ollut tarkoitus saada se frisbee koriin kolmella heitolla. No mulla meni keskimäärin varmaan joka radalla 10 heittoa. Ensin yleensä sikana oikealle, sitten sieltä vasemmalle ja niin edelleen, että sen sijaan, että olisin edennyt suorinta tietä lähtöpaikalta kohti koria, mun reitti oli sellaista siksakkia. Sinänsä se kuitenkin sopi tilanteeseen, koska kaikki nauroi mulle ja mä osasin myös nauraa itselleni. Surkea suoritukseni oli siis oikein loistava tunnelman kohottaja! Surkeudestani huolimatta tekisin tuota kyllä mielellään uudestaan ja ehdotinkin Lappeenrannan kaveriporukalleni, että mennäänkö joskus pelaamaan täällä frisbeegolfia.

Frisbeegolfin jälkeen menimme saunomaan jonnekin urheilukeskuksessa olevaan tilaussaunaan. Itse jätin saunomiset väliin, kun hiukset olisi ollut liian vaikea tuhertaa takaisin edustuskelpoisiksi enkä osaa olla saunassa kuivilla hiuksilla. Myöhemmin suunnattiin sitten Helsingin keskustaan. Käytin oikkarin kanssa viemässä tavaroitamme hotellille ja sen jälkeen suunnattiin sinne minne ne muut väittivät menneensä. Ilta jatkui ihan mukavasti Svengi-nimisessä karaokebaarissa ja takaisin hotellille hipsittiin joskus puoli neljän maissa. Katselin vaan aamulla kuitteja, että miten ihmeessä selitän kirjanpitäjälle, kun yhteen yhteen kuittiin oli merkitty mustikkashotit nimikkeellä "mummon tossu".

Meikäläisen tamineet taas iloisen värikkäitä. Pöh aikuisten tylsille valkoisille, beigeille, ruskeille, harmaille ja mustille vaatteille ja asusteille :D Paljon kivempaa ku on pinkit tossut, violetti reppu ja vihreä käsilaukku (hihna näkyy kuvassa).

Lauantai-aamuna kuljeksittiin Helsingin keskustassa ennen junan lähtöä ja käytiin istumassa tuomiokirkon portaillakin. Se oli hyvällä säällä yllättävän kiva istumapaikka, tulin miettineeksi, miksen käynyt Helsingissä asuessani siellä istuskelemassa. Ja sitten kun selvittiin takaisin Lappeenrantaan, muutaman tunnin tauko ja sitten ystäväpariskunnan tupareihin. Sekin ilta oli tosi mukava ja hiipparoin kotiin siinä puoli kolmen maissa. Sinä yönä myös selvisi, etten sittenkään ole psykopaatti. Olen nimittäin sitä aina välillä miettinyt, kun vaikka olis kuinka hirveä juttu, niin mua ei oo pitkään aikaan mikään oikein liikauttanut. Kun mun kaveri oli parin sentin päässä kuolla auton alle, niin mä järkytyin tosi pahasti. Minulla siis on edelleen tunteita. En ole psykopaatti. Harmittaa vaan, että kaikki oltiin niin humalassa ja tilanne nopeasti ohi, ettei kukaan saanut sitä rekkaria ylös. Siinä oli nimittäin kymmenisen juristia sitä mieltä, että se oli törkeä liikenneturvallisuuden vaarantaminen. Se ois vaan kyllä ollut melkoinen tilanne, jos asia olis saatu eteenpäin ja se yksi olisi ollut uhri ja muu meidän porukka todistajia. Siinä ois ollut koko paikallinen käräjäoikeus jäävi käsittelemään asiaa :D Uhri kun olisi ollut entinen työntekijä ja todistajista osa nykyisiä työntekijöitä ja loput sitten siellä vähän väliä pärstäänsä näyttäviä avustajia.

Täällä oli yksi päivä hirveä myrsky, mutta sitä ei oikein saanut kuvattua, puut heilui aina väärällä hetkellä. Mutta noh, tällä hetkellä on sangen vehreää.

Tuohon viime viikkoon verrattuna tällä viikolla ei sitten olekaan tapahtunut juuri mitään. Vain töitä ja vapaa-aika on mennyt nukkuessa. Toivotaan että tämä "sinänsä toiminnasta vapaa viikonloppu" vähän palauttaa voimia. Kuusenkerkkäsiirappia ajattelin keitellä ja jos vaikka tällä kertaa keittäisi sen purkinkin, niin tökötti ei homehtuisi parissa viikossa. Viime vuonna korpesi yli paljon, että kun olit käyttänyt valmistukseen tunteja ja lopputulos maistuikin hyvältä, niin sitten se mokoma meni homehtumaan.