"Sitä samaa mitä aina"

Hei,

otsikon lausahdus on aika lailla vakiovastaus, sekä omani että muiden, kun kysytään mitä kuuluu. Sellaistahan tämä tasainen aikuisuus on. Pitkälti arki koostuu siitä, että käy näyttäytymässä työpaikalla ja sitten iltaisin ja viikonloppuisin on enimmäkseen samat vapaa-ajan touhut. Mullekaan ei nyt mitään ihmeellistä kuulu, sitä samaa arkea mitä aina. 

Värjäsin latvat saman värisiksi kuin juuri on. Omaan silmään paljon tummempi kokonaisvaikutelma, kaverit ei huomanneet mitään :D

Tällä viikolla on ollut tosin ystävärintamalla tavallistakin aktiivisempaa. Mehän käydään istumassa kaveriporukan kanssa iltaa jossain kuppilassa keskimäärin noin kerran kahdessa viikossa. Tällä viikolla se illan istuminen oli vähän pidemmän kaavan mukainen, kun vietettiin samalla yhden kaverin läksiäisiä. Hänen vuoden kestänyt tuomioistuinharjoittelunsa on ihan justiinsa ohi ja hän vaihtaa kaupunkia työn perässä. Niinpä pelkän normaalin "käydään yksillä" sijaan ensin käytiin syömässä hyvin. Itse kokeilin blinejä, kun ravintolassa sattui kerran olemaan bliniviikot. Se oli ihan ok annos, joskin se itse blini ois saanut olla ehkä vähän enemmän jonkin makuinen. Syömisen jälkeen siirryttiin sitten baarin puolelle ja minä pyöräilin kotiin joskus puolenyön jälkeen ja aamulla olin sitten silmät ristissä, että onko pakko. 

Iltariennot tarkoittivat, että töihin piti pyöräillä parina päivänä. Yksi aamu reitin varrella oli orava aamupalalla.

Ystävänpäivänä puolestaan kävimme viiden hengen porukalla kokeilemassa uutta pakohuonetta. Edellinen oli sellainen murhamysteeri ja tämä oli sellainen merirosvoteemainen. Merirosvoteemainen pakohuone oli hyvin toteutettu ja minäkin jopa hoksasin pari juttua, wuhuu! Siinä murhamysteerihuoneessa en tainnut itse keksiä kuin yhden jutun, kun kaverini ratkoivat about kaiken muun ja minä en itse asiassa vieläkään tiedä miten me oikein päästiin sieltä ulos. Tuollainen pakohuone on kyllä tosi jännä aktiviteetti, jos vaan yhtään tykkää ongelmanratkaisusta. Jossain määrin se myös tuntuu yhdeltä isolta älykkyystestiltä :D Että jos on huono sellaisissa, niin sitten tuollaisessa varmaankin vain turhauttaisi. Mutta kun porukalla yrittää, niin aina joku hoksaa jotain sellaista mitä ei itse tulisi ajatelleeksi. Merirosvohuone meni kyllä tiukille, päästiin ulos viimeisellä sekunnilla!

... toisena aamuna leijaili hieno usva muutaman metrin korkeudessa

Viikonloppu on mennyt rennoissa merkeissä. Eilen kävin parantamassa maailmaa teekupposen ääressä yhden ystäväni kanssa. Se oli huippua sillä ei oltu nähty noin 5 kuukauteen. Nyt sunnuntaina sitten siivosin kämpän ja loppupäivänä voisi ainakin lukea kirjaa. Mulla on tällä hetkellä kesken hesarin toimittajien kirjoittama Keisari Aarnio -niminen kirja. Se on jännää luettavaa. Uskomatonta, että tuollainen härdelli on ollut mahdollista Suomessa. Toisaalta se kuvastaa hyvin sitä, että Suomessa on aivan liian pitkällä ajattelu, että kunkin pitää pitää huoli vain omista asioistaan. Se on vähän sama kuin koulukiusaamisessakin, pahojen asioiden tapahtuminen mahdollistuu pitkälti sillä, että suuri yleisö tuijottaa muualle "ei kuulu mulle"-periaatteella. Itse yritän kovasti olla olematta se muualle katsova tyyppi ja puutun kyllä hanakasti kaikkiin havaitsemiini epäkohtiin.

Tää on kyllä kätevä ku koko kämpän siivoukseen menee vaan about tunti

Ja aiheesta kukkaruukkuun, operaatio "syö salaattia kahdesti viikossa" etenee hyvin. Saatiin myös yllättäen työnantajalta liikuntaseteleitä. Katselin, että mulla on nyt niitä 200 euron arvosta. Puolet niistä pitäis käyttää tänä vuonna ja puolet on voimassa vielä ensi vuoden. Katselin myös, että lähellä työpaikkaani sijaitsevalta kuntosalilta voi ostaa 10 kerran kortteja ja yksi sellainen maksaisi 50 euroa. Jos kävisi salilla kahdesti viikossa, niin yksi kortti riittäisi kuukauden ja silloin noilla liikuntaseteleillä pystyisi maksamaan 4 kuukauden liikunnat. Not bad. Pitäis varmaan jossain vaiheessa käydä hakemassa sellainen kortti ja mennä näyttämään nokkaansa salille. Hirvittää vaan jo valmiiksi, että kuinka kipeä on sen ensimmäisen kerran jälkeen.

Tällaista tänne, kevättä odotellaan, mutta ulkona sataa edelleen lunta.

Pieniä askelia terveellisempiin elämäntapoihin?

Hei,

kuten aiemmin jo mainitsinkin, toinen mun tämän vuoden tavoitteista on, että söisin viikossa kahdella lounaalla salaattia. Tämä on nyt sellainen "ennen kokeilematon keino" pyrkiä terveellisempiin elämäntapoihin, hyvin pitkällä aikavälillä. En ole koskaan aikaisemmin oikeastaan tehnyt mitään pieniä muutoksia kerralla, vaan kaikki rytinällä ja kun rytinä on loppunut, olen liusunut takaisin vanhoihin tapoihini. Ja sitten olen yleensä lihonnut suurempiin lukemiin, kuin missä olin aikaisemmin. Olen päättänyt, että se saa loppua! Minä en enää ikinä laihduta. Saa muut ihmiset vittuilla ihan niin paljon kuin huvittaa tai käskeä syömään heinää tai lähteä lenkille, mutta minä en enää ikinä laihduta. Koska laihduttaminen johtaa pitkällä aikavälillä vain siihen, että lihoaa entistä enemmän.

Yksi aamu oli harvinaisen kaunis

Ehkä kaikista onnistunein ja helpoin laihdutustapa ikinä oli karppaus. Mulla sillä lähti puolessa vuodessa 16 kiloa, vaikka söinkin suhteellisen usein herkkuja. Kun kaikkein tiiveimmän laihdutuksen jälkeen paino pysyi samana vuoden, olin jo ajatellut löytäneeni "viisasten kiven" asian suhteen. Tenkkapoo tuli sitten siinä, kun ois pitänyt yhdistää työpaikan vaihtumisen myötä karppaus jatkuvaan ulkona syömiseen ja toisaalta myös se, että se eka vuosi uudessa työpaikassa oli sikarankka, joten sorruin myös aika paljon tunnesyömiseen. Jossain kohtaa vain aloin syödä niitä karppaamisen kannalta "kiellettyjä herkkuja" (eli hiilareita sisältäviä jutskia) enemmän ja aamupalatkin alkoivat vaihdella. Tosin turkkilainen jugurtti + marjoja-yhdistelmän sijaan en tähänkään päivään mennessä ole syönyt aamupalaksi sitten vuoden 2012 muuta kuin munakasta tai smoothieta. Selvästi suurin ongelma oli kuitenkin iltasyöminen ja viikonloppuisin tapahtuva herkuttelu. Kun arki oli rankkaa, viikonloppua halusi juhlistaa herkuilla. Joka viikko. 

Enimmäkseen viikkokaudet on ollut tällaista

Miksi karppaus sitten oli onnistunein, jos sen jälkeen lihosi vain takaisin? No koska karppaamisen myötä jäi lopullisesti pois arjesta viljatuotteet, riisi ja pasta. Sokerikin hyvin pitkälti. Perunaa menee uunilohen kaverina, ravintolassa ranskalaisina ja valitettavasti myös sipsien muodossa. Mutta perunan syömistahti on kuitenkin vain noin kerran viikossa ja määrä on alle 200 g. Kasviksia oon oppinut syömään karppaamisen myötä enemmän. Nämä muutokset ovat pysyneet jo 5 vuotta, joten uskon, että ne ovat noudatettavissa loppuelämän.

Talvi ei hellitä

No nykyään tilanne on se, että en koe arkeani erityisen rankaksi. Olen palannut työtehtävään, jonka osaan jo hyvin ja 90 % työtehtävistäni on itselleni oikein mieluisia. Nykyään myös lähimpään kauppaan on 1 km matka, joten aika paljon vähemmän herkkuja tulee syötyä puhtaasti siksi, että jos ulkona on ikävä sää, ei tule lähdettyä pyöräilemään kauppaan. Joskus laiskuudestakin on siis hyötyä! Työmatkaa on nyt enemmän kuin sitä on ollut kesän 2013 jälkeen. Talvella olen mennyt enimmäkseen bussilla töihin ja takas, mutta harvase viikko kuitenkin myös kävellyt takaisin kotiin. Keväällä, kesällä ja syksyllä kuljen töihin pyörällä. Syynä talvipyöräilystä enimmälti luopumiseen on se, että täällä tuntuu olevan koko ajan maa jäässä, koska lämpötila suhaa talvisin nollan molemmin puolin. Tai sitten jos tulee lunta, niin sen tietää varmaksi, ettei tää alue ole mitenkään prioriteetti teiden auraamisen suhteen. Olen kerran pyöräillyt sellaisessa + 10 cm hangessa koko matkan ja hirveeseen vastatuuleen. En pyöräile toiste. 

Läskisokeus on jännä asia...

Mitä tulee ruokapuoleen, niin mulla on nyt lounassetelit työn puolesta. Eli saan käytännössä tililleni 150 euroa vähemmän rahaa per kuukausi ja saan tassuun 20 kpl lounasseteleitä, joiden käyttöarvo on 10,30 euroa per kappale. Vaikka työpäiviä pitäisi olla noin 22 per kuukaisi, silti niitä lounasseteleitä jotenkin aina jää yli. Ilmaisia lounaita vaan on niin paljon. Helmikuu alkoi vasta, mutta ilmaisia ruokia oli jo pelkästään tammikuussa 4. Ja koska lounasseteleitä jää yli, eikä niillä voi muutakaan tehdä kuin maksaa ruokansa ravintolassa, mä syön joka viikko ulkona 5-6 kertaa. Siinä onkin sitten katsominen, että söisi edes jotenkin järkevästi, sillä lounasseteleillähän voi myös maksaa kotipizzassa, subwayssa, hesburgerissa, daddy´s dinerissa ja amarillossa. Tai oikeastaan en tiedä paikkaa, missä ne eivät kelpaisi maksuvälineeksi, mutta nämä on ne paikat mistä saa roskaruokaa ja jos näihin sortuisi liian usein, niin se olisi huono homma. Mulla on oikeastaan vieläkin hakusessa, että onko täällä jossain paikkaa, josta saisi "normaalia kotiruokaa". Tällä hetkellä oon tutkaillut, että terveellisimmästä päästä valintoja lienee salaatti picnikissä tai subwayssa, tomaattikeitto Rossossa tai sitten jokin lounasannos Trattoria Casassa. Siellä oon syönyt monesti lohta perunalisukkeella ja kasviksilla. 

...välillä ajattelee, että eihän tämä oma kroppa niin paha ole. Välillä ajattelee itsensä virtahevoksi. Ja ei, en ole kuvassa raskaana, mulla vaan kaikki kertyy mahaan.

Laihduttaa en siis enää ikinä aio, mutta yritän nyt pikkuhiljaa opetella hyviä juttuja. Niin pikkuhiljaa, että ne olisivat loppuelämän valintoja. Lounashärdellini huomioiden päätös, että kahden viikottaisista lounaista pitää olla salaatti, on helposti toteutettavissa oleva konkreettinen asia. Ja se vaikuttaa kahteen suuntaan, toisaalta siihen, että mitä enemmän ruokana on salaatti, sitä vähemmän ruokana on jokin huonompi vaihtoehto ja toisaalta, ilmeisesti kasviksissa on jotain mistä suolistopöpöt tykkää, joten niitä saa sitten siinä samalla. Kasvisten syönti on mulle edelleen tosi vaikeaa lähinnä siksi, että osa niistä maistuu mun mielestä niin pahalta, että mä kirjaimellisesti meinaan aina oksentaa jos yritän syödä niitä. Kerran syksyllä oksensinkin. Eli (tuoretta) tomaattia ja kurkkua en tule syömään kyllä palaakaan vuosiin. Niistä jäi niin kauheet traumat sen oksentamisen myötä. 

...mutta typerintä läskisokeudessa on, että en kokenut itseäni näiden kuvien ottamisaikaan yhtään pienemmäksi kuin tänä päivänäkään. Valokuvissa ero on selkeä. Tänään vihreä paita, 2012 sininen toppi. Jos saisin päättää, olisin tuon kokoinen kuin näissä 2012 vuoden kuvissa. En koe, että mun tarttee olla yhtään pienempi. Ei vaikka 2012 oli lihakset huomioiden ylipainoa noin 15 kiloa.

Positiivista on kuitenkin, että voin jo syödä jäävuorisalaattia, sipulia, paprikaa ja tuoretta porkkanaa suhteellisen ongelmitta. Jollakin tavalla lämmitettyinä/keitettyinä/höyrystettyinä/mitä ihmettä niille onkaan tehty menee myös parsakaali ja hieman yllättäen punajuuri. Punajuurta huomasin kykeneväni syömään, ku sitä oli tammikuussa kolmesti ilmaisen pippuripihvin kyljessä ja seura oli sellainen, ettei sitä kehdannut jättää syömättä :D Tää kasvisjuttu on kyllä mulle ylipäätään sellainen hirveän ikävä asia. Tiedän että niitä pitäis syödä. Suolistopöpöt tykkäis niistä. Oon nähnyt kuvia "this one makes you fat, this one gives you energy". Kasviksissa on vitamiineja ja kivennäisaineita. Mutta minkäs himputin teet, ku niin monet niistä oksettaa? On ihan toivoton tehtävä muodostaa elämäntavaksi jotain sellaista, joka on niin vastenmielistä ja saa sut voimaan niin pahoin kuin kasvisten syönti. Siksi mä syönkin sen salaatin ulkona ja vain sellaisessa paikassa, jossa mä pääsen itse valkkaamaan jokaikisen mukaan tulevan kasviksen. Niiden valmiiden salaattien helmasynti on aina se saakelin tomaatti ja kurkku. Mä en ymmärrä miksi niitä pitää änkeä joka paikkaan. Tai herne-maissi-paprika-sekoitusta. Yök. Ei mulla suinkaan traumoja asiasta ole tai mitään...

Tämä ois aivan riittävä. Tuon hoikempi ei tartte olla. Toivottavasti sinne pikkuhiljaa vuosien saatossa taas pääsisi...

Tällä hetkellä mun kotisyömiset on oikeastaan paremmalla tolalla kuin ne on olleet viimeiseen 3 vuoteen. Viimeiset 3 vuotta asuin kaupunkien keskustoissa ja kauppa houkutuksineen oli aina lähellä. Nyt käyn ruokakaupassa 1-2 kertaa viikossa ja otan sieltä oikeastaan vain aamupalavärkit (kanamunia, juustoa, leikkelettä = munakas, joka pitää nälkää 5 tuntia), iltapalavärkit (turkkilaista jugurttia, marjoja, omena tai klementiini) ja sunnuntaiksi jotain kotona syötävää. Sunnuntaisin tulee hyvin usein syötyä joko uunilohta tai sitten tomaattikeittoa. Siinä se tomaatti kuitenkin mystisesti menee. Herkut oon onnistunut nyt rajaamaan niin, että niitä syön vain 1-2 kertaa viikossa ja niistäkin se toinen on sitten joku pienehkö esim. sellainen pikkupussi sirkusaakkosia tai 5 palaa suklaata. Luulen, että tämä olisi mulle sellainen sopiva tahti loppuelämäksi. Aiemmin jos join alkoholia, join yleensä siideriä. Nykyään juon hyvin harvoin enää mitään muuta kuin valkoviiniä, enkä sitä valkoviiniäkään kuin 1-2 kertaa kuukaudessa.

Aiheeseen liittymättömästi, säikähdin että vettä tiputtava patterini olisi aiheuttanut vesivahingon

No tämän seurauksena mulla onkin painonkehitys edennyt silleen, että se on tällä hetkellä 2,5 kg vähemmän kuin viime kesänä, vaikka en siis ole laihduttanut yhtään. Liikunnatkin on olleet hyvin vähäisiä. Ainoat liikunnat on olleet oikeastaan vain paikasta toiseen liikkumiset, eli käytännössä keskustaan tai takaisin kotiin kävelemiset/pyöräilyt ja se mitä tulee työpäivien aikana käveltyä. Välillä se on paljonkin, saatan esimerkiksi kävellä toimistolta rautatieasemalle ja sitten toisessa kaupungissa ympyrää ja illalla vielä rautatieasemalta takaisin keskustaan. Tarkoitus on kuitenkin jossain vaiheessa myös ottaa arkeen 2-3 ihan selkeää liikuntakertaa. Todennäköisesti uintia, nyrkkeilyä tai kuntosalia. 

 

 Huoltoyhtiö vaihtoi patterin ja täpläkin onneksi lähti pois tuollaisella sienellä. Ei tarttene pelätä vesivahinkoa.

Niin ja sitten on se, että mä sain tällä viikolla työpaikalle sähköpöydän. Eli voin jatkossa seistä töissä ainakin silloin, kun olen omassa työhuoneessani. Vie varmaan aikansa, ennen kuin kehoni tottuu kokoaikaiseen seisomiseen, mutta keskiviikkona esimerkiksi seisoin 3 tuntia, torstaina 4 ja perjantaina jo 6 tuntia. Maanantaina ei sitten paljon seistä, koska istun junassa 5 tuntia ja 2 tuntia vankilassa. Mutta noin niin kuin keskimäärin istuminen varmaan vähentyy. Mielenkiinnolla odotan, että näkyykö se jotenkin terveydessä tai siinä miltä kehossa tuntuu. Nyt tällä hetkellä tuntuu hieman yllättäen keskivartalon lihaksissa ja jostain syystä myös lapaluiden välissä. Jalat ei oo moksiskaan. Tosin silloin kun seisoo töissä tunteja paikallaan, niin jalkapohjiin se ottaa siinä hetkessä ehkä eniten ja sitä tuleekin sitten ikään kuin tepasteltua paikallaan ja vaihdettua koko ajan jalkojen asentoa, seistyä välillä yhdellä jalalla ja niin edelleen :D 

Ai että työhuoneeni on nyt kiva! Laitoin kaksi tauluakin viimeinkin seinään. Nyt on feng shuit kohdillaan ja työhuoneessa on mielellään!

Mutta loppukaneettina siis, että nyt ei oo mitään kuuria, että herkut pannaan ja 5 kertaa viikossa salille ja joka ruuasta puolet kasviksia. Sen sijaan yritän pikkuhiljaa yksi muutos kerrallaan ottaa hyviä ja itselleni toimivia juttuja osaksi arkea. Hieno homma, jos paino pitkällä aikavälillä laskee, mutta tärkeintä on, että se ei nouse ja että en tee mitään sellaista, jota en viikkotasolla jaksaisi tehdä koko loppuelämääni.