Vaihteeksi aikaansaavana

Hei,

olen ollut tällä viikolla poikkeuksellisen tehokas ja yksi suoritettu tehtävä oli ulkoasun päivitys kesäisempään muotoon. Muita tällä viikolla aikaan saatuja juttuja on ollut muun muassa kodin perusteellinen siivous ja ikkunoiden pesu. Lenkilläkin olen käynyt kahtena päivänä. Tämä on paljon enemmän aikaansaatu kuin normaalisti. En tiedä onko se tämä toivo tulevasta kesästä vai mikä, mutta ihmeellinen virtapiikki ja "aikaansaavuustila" on nyt ollut päällä. Näiden lisäksi olen myös kokenut itseni onnelliseksi. Periaatteessa täysin ilman syytä.

Lähtötilanne oli aika karu. Hirveys paljastui kun aurinko paistoi siihen.

Tai no onhan siihen syy. Tajusin nimittäin, että loppujen lopuksi asiani ovat ihan hyvin. Ei minulla ole kuin kaksi murehtimisen aihetta. Pohjanmaa on kaukana ja palkka on pieni. Mutta siellä Pohjanmaallakin pääsee kyllä käymään taas vähän yli kuukauden päästä ja palkalla pystyy maksamaan laskunsa eikä loppuunsa tarvitse mitenkään hirveästi kituuttaa. Vaikka hesarin testi kertoikin, että 80% suomalaisista tienaa saman verran tai enemmän kuin minä, niin onhan siinä ne 20% jolla menee huonommin kuin minulla. Sitä paitsi raha ei ole ainoa arvo.

Urakassa meni lopulta vain 2 tuntia ja vaikeinta oli tuon sängyn pyöräyttäminen edestä pois. Yllättävän vaikea yksin siirtää 120 cm leveä sänkyä.

Pitäisi useammin muistaa antaa arvoa myös sille, ettei pääsääntöisesti tarvitse tehdä kuin sellaista noin 40 tunnin työviikkoa. Moni muu juristi joutuu tekemään älyttömän pitkiä päiviä, etenkin he, jotka ovat julkisella puolella ja juttuja vaan tulee sisään nopeampaa kuin ehdit valmiiksi saada. Tai sitten on isojen asianajotoimistonjen juristit, jotka käytännössä elää työpaikallaan. 8.00-22.00 päivät eivät ole siellä mitenkään ihmeellisiä. Pitää myös antaa arvo sille, että voi johonkin pisteeseen asti itse valita asiakkaansa. Se tarkoittaa, että pystyy valitsemaan toisaalta miellyttävät ihmiset ja järkevät jutut, mutta myös sitä, että jos on kiire, niin voi sanoa, että nyt on kiire, en pysty ottamaan vastaan. Näin työtaakka ei koskaan pääse kasvamaan älyttömiin mittasuhteisiin.

Työ tekijäänsä kiittää. Ero on melkoinen. Nyt näkee läpi! Jee!

Ja sitten kun on vielä se, että nyt on ollut ihan sikamielenkiintoisia työtehtäviä ja ihmiset, joiden kanssa teen töitä, ovat mukavia, tulin siihen tulokseen, että asiathan on ihan hyvin. Tulin myös miettineeksi, että vapaa-ajallakin mulla on nyt asiat aika kivasti ja sitten alkoikin se onnellisuuden tunne. Onnellisuuden tunne siitä, että elän loppujen lopuksi ihan mukavaa elämää. Tällä hetkellä oon jopa miettinyt sitä, että pitäiskö mun sittenkin jäädä tänne? Tai no olla kaipaamatta muualle. Elämä menee miten menee ja pitää nauttia tästä tilanteesta, jossa niin moni asia on hyvin. 

Oon ollut lähes 2 viikkoa reissussa harvasepäivä. Tulevallakin viikolla on yksi Helsingin reissu.

Koska sain itselleni tässä hiljattain liikuntakaverin, olen nyt alkanut myös uudelleen rakentaa takaisin juoksukuntoani, joka pääsi tuossa romahtamaan, sillä en ole oikeastaan nykyisen työsuhteeni aikana hirveästi juoksennellut mihinkään. Täytyy kyllä sanoa, että aika lailla nollasta lähdetään liikkeelle vaikka vielä 3 vuotta sitten pystyin juoksemaan 15 kilometriä putkeen. Nyt kevyesti meni just joku 100 metriä ja sen jälkeen alkoi sitten jo se puuskutus. No puuskuttaen jaksoin sitten juosta suunnilleen kilometrin. Kilometrin! No mutta ei auta, pitää vaan tehdä samalla lailla kuin viimeksikin, eli käydä lenkillä suunnilleen 3 kertaa viikossa ja juosta jokaisella kerralla vähintään yhtä pitkälle kuin edellisellä kerralla ja mielellään vielä vähän pidemmällekin. Kyllä se siitä lähtee lutviutumaan. 

Perjantaina oli + 18, kesäistä ja toimistopäivä (ilman asiakaspalavereita), joten päätin pukeutua näinkin pirteästi. Oikkari naureskeli mun asulle. Ei voi moittia, kukapa uskoisi tuon näköistä lakimieheksi :D

Tietenkin tätä painoakin pitäisi saada alemmas ja kyllä se pienessä laskusuunnassa onkin. Mutta ei mulla kyllä ole pienintäkään kiinnostusta ruveta sellaiseen "täysimittaiseen laihduttamiseen". Oon tehnyt sitä enemmän ja vähemmän 15 vuotta ja oon korviani myöten täynnä sitä. Ihan sama. Pitäkää tunkkinne :D Mutta katson nyt vähän herkkujen määrää, niin jos se siitä pikkuhiljaa tippuis. Olen myös päättänyt aloittaa syksyllä taas kuntonyrkkeilyn. Ilmoitin jo partiossa, että päivän on vaihduttava tai minä lopetan ryhmän vetämisen, sillä nyrkkeilytreenit menee päällekäin nykyisen partioajan kanssa. Ihan huippua saada sellainen liikuntaharrastus, josta oikeasti pitää! Nyrkkeilysali on kaiken lisäksi tuossa mun kodin viereisessä rakennuksessa, joten alakerran ulko-ovelta on matkaa se 50 metriä. Äärimmäisen helppo lähteä treeneihin. 

Vihertää jo nätisti. Harmi vaan, että ku tuo talo tuosta nousee, niin menetän puistonäkymän.

Eipä tänne tämän kummempaa. Aurinkoista alkavaa viikkoa kaikille!

Hyvää äitienpäivää äidille ja mummolle!

minä olen nyt täällä jumissa ja te olette siellä Pohjanmaalla, joten ajattelin sitten tätä kautta laittaa teille edes kuvia kukista, kun en pysty itse mitään kukkaa tuomaan. 

Mutta jos oltaisiin Helsingissä, veisin teidät tällaiseen paikkaan:

Kyseessä on keskuspuisto, joka oli lähellä Helsingin asuntoani. Nimestään huolimatta se on sellainen tosi iso (ollakseen keskellä Helsinkiä) metsä. Siellä oli äitienpäivän aikoihin maa ihan valkoisenaan valkovuokoista, joten se oli oikein ihastuttava lenkkipaikka. Tänä aamuna kävin täällä Lappeenrannassa sauvakävelylenkillä ja kevätbongaus tuotti nokkosperhosen, voikukan ja tulppaaneja. Peilityyni saimaakin oli kaunis. Mietiskelin siinä, että siitä on kyllä vuosisata, kun mummon kanssa oltiin sauvakävelyllä siellä Patamäen metsässä. Ja että olisipa hienoa, jos äiti olisi voinut jakaa kanssani tämän hienon aamulenkin. No kesälomallani sitten toivottavasti :) 

Äitienpäivän kunniaksi kynsissäkin valkovuokkoteemaa

Ihanaa äitienpäivää!

Vappufiiliksiä

Hei,

täällä on vietetty ihan mukava vappu ja nyt voisi pitkästä aikaa tännekin kirjoitella. Menneet viikot ovat olleet enimmäkseen ihan arkista aherrusta, mutta mahtui tuohon mukaan vähän matkusteluakin. Kävin Keski-Suomessa työhaastattelussa ja sitten kun sieltä kotiuduin, nukuin muutaman tunnin kotona ja suuntasin Helsinkiin koulutukseen. Uusi työpaikka jäi jälleen kerran saamatta (oli neljäs työhaastattelu sitten viime syksyn), mutta nyt olin kyllä päässyt jatkoon parhailla luvuilla ikinä. 120 hakijaa ja minä olin 8 haastatellun joukossa. Viidelle jäi luu käteen ja minä sitten olin valitettavasti yksi niistä. Mutta ei muuta kuin uutta matoa koukkuun, pakko sen on joskus tärpätä. Eikä sillä, nykyinen työni on vakituinen, niin ei tässä mitään varsinaista hätää tai pakkotilannetta ole. 

Koulutuksen yhteydessä oli (minulle) ilmainen aamupala. Nam!

Helsingissä oleva koulutus oli tosi mielenkiintoinen, se koski laajojen rikosjuttujen hoitamista ja aiheesta oli kertomassa Riitta Leppiniemi, joka on esimerkiksi Jari Aarnion asianajaja. Oli hauskaa huomata, että kun olin itse jo ennen tuota koulutusta joutunut hoitamaan yhden isomman "pommin" (niin kuin minä sitä kutsun), niin olin osannut hoitaa sen sellaisella tavalla, että tuon koulutuksenkin jälkeen hoitaisin sen samalla tavalla. Onneksi maalaisjärkeä ja logiikkaa voi hyödyntää edes jossain, kun monesti tuntuu, ettei niille paljon sijaa ole lainkäytössä :D 

Vappupäivän kukkalöytöjä.

Koulutuksen jälkeen tein jonkin aikaa töitä Helsingin toimistolla ja suuntasin sitten vähän liian myöhässä juna-asemalle. Seurauksella, että kun kaivoin siinä juostessani työpuhelintani esiin katsoakseni istumapaikkani, niin onnistuin tietenkin tiputtamaan sen puhelimen maahan. Ja se tippui väärässä kulmassa -> näyttö säröiksi. Kivat siinä sitten heti soittaa omalla puhelimella työnantajalle, että katopa sähköpostista missä mun istumapaikka on, ku mä rikoin työpuhelimen. Hävetti ihan sikana. En oo moneen vuoteen rikkonut yhtään mitään, en edes astioita muutoissa, niin tympäisi, että sen piti sitten olla vielä firman omaisuutta. Onneksi sen puhelimen arvo oli uutenakin ollut vain jotain 70 euron luokkaa, niin ei se nyt enää hirmuisen arvokas ollut. Toki sitä joutui sitten hankkimaan uuden, eikä työnantaja suostunut ottamaan sitä mun palkasta, vaan vaati, että se ostetaan firman kortilla, että sen verran tappiota sitten. On tuokin kamalaa, mä olisin päässyt syyllisyydestäni, jos olisin itse ostanut uuden. Nyt on sitten edelleen syyllinen olo. Kiva.

Tämä. Tämä tuntui niin hyvältä ku oli niin pitkään jännännyt pelejä.

Viime viikkoina aikaa kului myös jonkin verran jännätessä, että mitenkä käy Kärppien. Oli suhteellisen tasainen välieräsarja Jyppiä vastaan ja sitten vielä finaalisarja Tapparan kanssa sellainen, että nitroja olisi tarvittu monta kertaa. Lopulta kuitenkin äärimmäisen jännä 7. peli päättyi toisella jatkoajalla Kärppien voittoon ja riemu oli irti. Minä täällä yksin kotonani kiljahtelin siihen malliin, että naapurit varmaan ajattelivat, että mitä se hullu akka nyt elämöi :D

Vappuaattona istuttiin tänä vuonna iltaa kaverin kotona jonne meitä kokoontui muutama meidän paikallisesta kaveriporukasta. Musta on jännä sattuma, että sama minne menen, niin mulle aina muodostuu sellainen alta kymmenen hengen kaveriporukka. Näin oli kaikissa kouluissa missä olen ollut ja yliopistoporukoilla on jatkettu myös Oulu ja Helsinki akseleilla. Lappeenrannassa ei ole kyse enää yliopistoporukasta, mutta yhdistävä tekijä on nyt työ. Toki suurin osa on nytkin juristeja, mutta siinä on ihmisiä eri yliopistoista ja mukana on myös oikeustradenomeja. Mut ihan huippua, että voi vielä näinkin vanhana löytää uusia ihmisiä, joiden kanssa viettää vapaa-aikaa mukavissa merkeissä. 

No pitihän sitä nyt vappukynnet värkertää :)

Vappupäivänä sitten kävelin ympyrää. Sää oli mitä mainioin, joskin vähempikin tuuli olisi riittänyt. Mutta aurinko paistoi, löysin kukkia ja havannoin yleistä meininkiä. Ihmisiä oli kertynyt Linnoituksen valleille vappupiknikille. Voisi ehkä ensi vuonna itsekin ehdottaa porukalle, että miten ois piknik, jos sää sallii. 

Puhelin tuossa äidin kanssa eilen illalla ja samalla tulin todenneeksi, että kappas, mullahan on toukokuussa vain yksi täysi normaali työviikko. Sitten on helatorstaita, koulutuspäivää hesassa, tykypäivää hesassa ja sitten onkin jo kesäkuu. Ja näillä näkymin oon lähdössä äidin kanssa (tai no äiti suoraan pohjanmaalta ja minä täältä kaakkois-suomesta) Tampereelle juhannukseksi. Suunnitelmissa olisi mennä luontoon samoilemaan. Ihan huippua! Asun niin tässä keskellä betonihelvettiä, että kaipaan luontoa. Pitää toivoa, että tulee kivat säät, niin voi samalla valokuvailla. 

Se on kuulkaas yksi hups vain, niin kohta on jo kesä! Uskomattoman nopeasti mennyt nämä 4 kuukautta. Aurinkoista toukokuun alkua kaikille!