Loma

Hei,

elo jatkuu kiireisenä, mutta nyt on 4 päivän loma, jippii! Töissä on ollut kiire ja hirveästi on tullut kaikkea uutta eteen ja välillä on tuntunut jopa liian vaikealta, mutta kaikesta oon ainakin tähän asti selvinnyt peloistani huolimatta. Iltoja ja/tai viikonloppuja mä oon sitten käyttänyt siihen asianajajatutkintoon lukien. Oikeasti mun elämä on aika tylsää tällä hetkellä. Tai no ei työn osalta, mutta enhän mä siitä voi tänne mitään kertoa. Ja elämää työn ulkopuolella ei juuri ole. 

 Kaivopuistossa oli kevään ensimmäisiä merkkejä, aurinko paistoi ja lumikinokset hupenivat

On suoraan sanottuna alkanut jo hajottamaan se, että Helsingissä on paistanut aurinko melkein tauotta jo 4 viikkoa, enkä mä ole päässyt liikkumaan. Liikunnan vaikutuksen arkeen huomaa oikeastaan parhaiten näin, kun on niin kiire, ettei sitä ehdi harrastamaan. Tähän yhteyteen todettakoon, kun siellä nyt kuitenkin joku jeesustelee, että aina on aikaa liikunnalle, että ei paljon naurata, kun tulee töistä kotiin siinä 18.00-22.30 välillä ja pitäis vielä lukea lakia vähintään 50 sivua, johon menee siis noin 3 tuntia. Herääminen tapahtuu siinä kuuden jälkeen, joten nukkumaan olen tilanteesta ja väsymyksen asteesta riippuen mennyt 21-24.00 aikaan, yleisimmin siinä 22.00 tienoilla. 

 

Kaivopuiston leikkipaikalla oli tolppien päässä erilaisia lintuja. Tää on kai kuningaskalastaja.

Jos sitten työviikko on ollut raskas ja oon viikolla jäänyt jälkeen lukemisista, ne on otettava kiinni viikonloppuna. Tällä hetkellä mä oon lukemisista jäljessä 7 päivää, eli tietää, että ensi viikonloppuna luetaan taas aamusta iltaan. Viikonlopuille kun ajoittuu myös ruokakaupassa käynnit, viikon lounaiden valmistaminen, vaatteiden pesua, kauluspaitojen silitystä ja mahdollisesti univelkojen paikkailua, niin siinä nekin menee yhdessä hujauksessa. Odotan niin, että saan tästä yhtälöstä pois tuon kokeeseen lukemisen! Moni mun kaveri joutuu työtaakkansa takia myös tämän pääsiäisen kirjoittamaan graduaan tai lukemaan siihen AA-tutkintoon. Itse totesin, että mun pää vaan hajoais, jos pitäis painaa juhannukseen asti ilman tällaista taukoa. 

 

Uudessa työssä aloittaminen on ollut henkisesti yllättävän rankkaa. En mä näin vaativassa työpaikassa/ tehtävässä aiemmin ole ollutkaan. Töissä kyllä jaksaa ja on kivaa, mutta sitten jotenkin maagisesti ankara väsymys iskee välittömästi, kun istahtaa työpäivän jälkeen junaan.

Mutta nyt on loma ja oon ensimmäistä kertaa joulun jälkeen täällä Pohjanmaalla. Ohjelmassa on rennosti ottamista ja ystävien sekä sukulaisten tapaamista. Maanantaina on kummisedän 50-vuotisjuhlat, mistä mä jatkan sitten suoraan takaisin Helsinkiin. Ja koska mulle selvisi niin myöhään, että teinkö tämän reissun junalla vai autolla, takaisin tullessa jouduin loppuunmyytyjen junien takia ottamaan pendolinoon paikan ykkösluokasta. Onpa mulla raskasta :D Okei maksoi se 13 euroa enemmän, kuin mun tänne tulolippu, mutta noh, tuleepa kokeiltua tuokin. 

Tulee kyllä niin tarpeeseen tämä rentoilu. Rentouttavaa pääsiäistä muillekin arjen harmaan raatajille :) 

Tähän loppuun vielä kuvia pitkänperjantain aamun kävelyretkeltä Kokkolan golf-kentälle. Voimauttava reissu!

Lumet sulaa! Jee!

Luontoa betonihelvetin jälkeen! Jee! 

Sorsa! 

Nättiä!

Metsä!

Muurahaisille voi tulla kylmä, lumiseinän suoja pettää!

Only know you've been high when you're feeling low

Hei,

otsikko on pätkä yhdestä kappaleesta, minkä oon kuullut muutamia kertoja radiosta. Mun mielestä tuon kappaleen sanat on tosi osuvat. 

"Well you only need the light when it's burning low
Only miss the sun when it starts to snow
Only know you love her when you let her go
Only know you've been high when you're feeling low
Only hate the road when you're missing home
Only know you love her when you let her go."

- Passenger, Let Her Go 

Pimeässä ei oo tarvinnut kökkiä, aurinkoa kaipailin useastikin Oulussa, etenkin kun kerran se ei edes pilkahtanut pilven raosta 23 päivään! Ja valitettavasti rakkauden syvyyden tajusi parhaiten siinä kohtaa, kun lähdettiin eri teille. Ja sen, kuinka hyvin mun elämä oli mennyt, mä tajusin viime syksynä, kun olin tilanteessa, jossa laskin aamukasista alkaen tunteja, milloin pääsen pois ja päiviä siihen milloin on viikonloppu. Perjantaisin ei ollut riemulla rajoja eikä vastaavasti sunnuntaisin ahdistuksella. Silloin mä ekaa kertaa ymmärsin, miltä on täytynyt tuntua niistä, jotka on kokeneet esimerkiksi koulun täydellisen ahdistavana paikkana. 

Työmatkan varrella on puisto, varmaan tosi kiva kävellä läpi keväällä, kesällä ja syksyllä

 Oli toki minullakin koulukiusattuna omat ikävyyteni, mutta koska pärjäsin koulussa erinomaisen hyvin ja nautin opetuksesta, lukuunottamatta ruotsin tunteja, mulla oli ihan mukavaa aina kun opettaja oli läsnä. Myös työharjoittelut ja kesätyöt oli jees ja niihinkin menin mielelläni. Ja nyt mä oon taas niin onnellinen, että onnellisuudella ei ole rajoja. Olen toki aina osannut arvostaa pieniäkin asioita, joten sinänsä tällainenkaan lause "Only know you've been low when you're feeling high" ei pitäisi mun kohdallaan paikkaansa. Mutta sen voin ihan vilpittömästi sanoa, että osaan arvostaa nykytilannetta aivan eri tavalla, kun historia on tämä. 

Työmatkan varrelta löytyy myös Makuuni, tää voi olla turmiollista!

 Mulla on niin hyvä olla nyt. On minulla toki hirmuisen kiire, mikä on näkynyt esimerkiksi tämän blogin päivitystahdissa, mutta minulla on mukavaa. Mulla on nyt ihan kaikki hyvin, mikä mulla on aiemmin ollut huonosti. Ja voin kertoa, että älkää koskaan uskoko, jos joku perustelee teille huonoja oloja syyllä "pienissä firmoissa on tällaista". Aiemmin yrittäessäni pitää kiinni oikeuksistani (työaikoihin, työterveyshuoltoon yms. lakisääteiseen) vastaus oli aina "Sä oot ollut aiemmin töissä vain isoissa yrityksissä ja valtion virastoissa, pienen firman todellisuus on tämä". Ja paskat! Nyt oon töissä pienessä 2 hengen firmassa ja mulla on ihan kaikki kunnossa. Aivan kaikki, mistä mä jouduin nipisemään entisessä paikassa, on nyt kunnossa. Työaika on 38,5 tuntia viikossa, ylitöitä en saa tehdä (mutta ne korvattaisiin, jos pakottava tilanne niiden tekemiseen syntyisi), palkka on liiton suositusten mukainen, on työterveyshuolto ja tarttee tehdä pelkästään lakimiehen töitä. 

Työjunamatkan keskustan päätä, betonihelvetti alkaa...

 Ja ennen kaikkea, oon ollut 2 viikkoa töissä ilman, että mun on tarttenut olla kertaakaan eri mieltä työnantajani kanssa. Aivan kuten mun ei koskaan ole tarttenut olla työnantajien/esimiesten/työkavereiden kanssa eri mieltä missään muussakaan järkevässä paikassa. Silloin kun asiat hoidetaan hyvin, järkeville ihmisille ei yleensä synny tarvetta olla eri mieltä asioiden hoitamistavasta. Kaikki on kiinni halusta. Pienessä firmassa voi olla paskamaista, isossa firmassa/kaupungilla/valtiolla voi olla paskamaista. Mutta kaikissa näissä voi olla myös asiat hyvin, jos vain halua löytyy. Asiat voi saada toimimaan lakia noudattaen ja repimättä tulosta irti työntekijöiden selkänahasta. Mä ihmettelin yksi päivä, miten hyvin kaikki onkaan, niin nykyinen työnantajani vain totesi, "no sähän lähtisit kävelemään, jos sulla ei ois mukavaa". Siinä ollaan kyllä työhyvinvoinnin ytimessä.

Työjunamatkan kodin päätä, metsää <3 Pakko selvittää miten tuonne voi kävellä kotoa.

 Elämä Helsingissä on tuntunut aika erilaiselta verrattuna elämään muissa kaupungeissa. Ensinnäkin on hassua istua joka päivä (lähi)junassa. On hassua miten hyvin täällä toimii joukkoliikenne, kun on ikänsä asunut kaupungeissa, joissa joukkoliikenne on olematon. On hassua, miten puut ja metsä ovat yhtäkkiä vielä tavallistakin kivempia, kun niitä on nyt harvemmassa. En mä Pohjois-Suomessa ja Pohjanmaalla ikinä ajatellut kävelyllä ollessani että "voi kun kiva, että tuossakin on metsä". On hassua miten päivät täyttyy täällä ohjelmasta. Toistaiseksi oon pysynyt asialinjalla (Lakimiesliiton ja Hesan oikiksen järjestämä auskultoimaan?-seminaari oli tiistaina ja Lapin oikiksen alumniyhdistyksen Kaamoksen vuosikokous torstaina), mutta iltansa saisi täyttymään täällä myös muunlaisella ohjelmalla. 

Kotiasemalta, noilla mä suhailen ympyrää

 Täällä on noi isot areenat, joissa maailmantähdillä on keikkoja. On messuja jos jonkin moisia ja koko ajan jotain tapahtumaa. Vantaalla on Heureka, Hesasta löytyy esim. Linnanmäki (ei just nyt ajankohtainen, mutta kesämmällä) ja Korkeasaari. Itäkeskus on kuulemma Pohjoismaiden suurin kauppakeskus (tiedän minne äiti pitää viedä, jos hän joskus tulee tänne kylään). Ateneumissa on Eero Järnefeltin näyttely, jonka aion tsekata jossain vaiheessa. Sitten on erilaisten yhdistysten yms. hässäköitä. On jokin PartioPop-tapahtuma ja montakin erilaista Lakimiesliiton tapahtumaa. Ajattelin ainakin käydä Lain Huudon-konsertissa ja osallistua ilmaiseen koulutukseen aiheesta oikeussalietiketti.

Kakkugalleriassa kakkupaloja sai valita tällaisesta vitriinistä :)

Ja ystäviä on kiitettävästi. Laskin, että mulla asuu täällä noin 8 ystävää ja siihen päälle on vielä tutut. Hassua on myös ollut se, että ilmeisesti aika moni käy silloin tällöin Helsingissä, joten oon tänä lyhyenä aikana, minkä oon täällä asunut, nähnyt jo myös kahta mun muualla Suomessa asuvaa ystävää. Ainut harmi onkin, että tekemistä on niin kauheasti, että aikaa ei tahdo riittää kahdelle asialle 1) kodin ja lähiympäristön fiilistelylle, kummatkin on tosi kivat 2) asianajajatutkintoon lukemiselle. 

Kakkupalojen lisäksi hintaan kuului puolen litran mukillinen teetä, kahvia tai kaakaota. Oli muuten sikahyvää toi marenkikakku!

 Ensimmäiselle on aikaa sitten, kun asianajajatutkinnon koe on ohi, mutta tälle jälkimmäiselle on joutunut raivaamaan sitä aikaa. Mun alkuperäinen ajatus oli, että oisin lukenut aina työpäivien jälkeen ja pitänyt viikonloput vapaina, mutta enhän mä mitään kerkeä lukemaan jos tulen "töistä" (siis normityöpäivä ja suoraan sieltä johonkin) kotiin 20.30 tai pahimmillaan jopa 22.30. Niinpä olen sitten viikonloppuisin yrittänyt kiriä ja siksi tämä blogikin on ollut päivittämättä. Nytkin oikeastaan mun to do-listalla on vielä tälle illalle 200 sivua lakia ja kauluspaitojen silitys. Enää 2 viikkoa niin sitten on pääsiäinen (=lomaa lukemisesta) ja sen jälkeen 3 viikkoa, niin sitten se on ohi ja tarttee enää käydä vain töissä! Jippii!

Kotikatuni, oikein kiva sellainen, selän takana junarata ja kotitalo tuossa oikealla

Nyt on niin hässäkkää, etten kerkeä painooni keskittymään. Mutta paradoksaalista kyllä, se on hilautunut alaspäin itsestään! Enää vähän yli kilo ja sitten aletaan taas tehtailla uusia ennätyksiä. Vakavasti ottaen, kyllä mä ymmärrän miksi paino tulee alas. Työpäivinä mä kävelen vähintään 3 km (koti-rautatieasema-työpaikka-rautatieasema-koti) ja lisäksi mulla on niin kiire, että herkkuja ei ehdi ajatellakaan. Autolla olen käynyt kerran viikossa kaupassa, mutta muuten siinä ei ole tullut istuttua. Itse asiassa tämän takia olenkin päättänyt myydä Kirpun. Snif, mun 4 km kauppareissulle tulee laskennallisesti jo pelkästään vakuutusmaksuista hintaa n.20 euroa per reissu. Eikä siinä edes ole ajoneuvoveroa ja bensoja. Ei tässä tilanteessa autoa kannata pitää. Toivottavasti Kirpulle löytyy pian ostaja jostain. 

Joku ruokkii lintuja ja oravia tuossa juna-asemalle johtavalla pyörätiellä. Täällä majailee todistetusti ainakin yksi kurre! Kuinka söpö se onkaan!

Katselin tässä muuten kalenteristani, että tämä viikko on 52. viikko mun elämäntapamuutos-projektissani. Se tarkoittaa, että vuosi on kasassa ja tähän kohtaan sopii pieni katsaus menneeseen ja nykyiseen. Rehellisesti sanottuna, en uskonut tähän projektiin ryhtyessäni, että vuoden päästä mittarissa olisi "ainoastaan" - 15 kg. Ja historia onkin nyt niin, että pudotin kyseisen määrän suunnilleen puolessa vuodessa ja sen jälkeen olen jämähtänyt paikoilleni. Positiivista on kuitenkin se, että se on pysynyt täällä alhaalla, eikä lähtenyt takaisin ylös. Se tarkoittaa, että olen tehnyt asiat oikein. Ja minusta on tärkeämpää, että olen saanut pois 15 kiloa "pysyvästi" (lainausmerkit, koska puoli vuotta on kuitenkin aika lyhyt aika käyttää termiä pysyvästi), kuin että olisin "sankarilaihduttanut" suuren määrän kiloja vain saadakseni ne tuplana takaisin, kun kuuri olisi loppunut. 

Aika normaali kadunvarsi näkymä, kadut on nyt tosi kapeita, kun molemmin puolin tällaisia viritelmiä

Minusta on hienoa, että olen oppinut syömään kasviksia, jättämään leivät pois ja kohtuullistamaan herkkujen määrää. Ei tarvitse vedellä mitään 200 g suklaalevyjä, kun se 5 palan patukkakin riittää. Sipsien puolella olen siirtynyt 300g/200grammasta 150 g annoskokoon ja toivottavasti se vielä aikanaan puolittuu siitä 75 grammaan. Liikunnassa ei suuria muutoksia ole tapahtunut, mutta liikunta onkin mulla ollut enemmän tai vähemmän aina kohdillaan, joten siinä ei mitään erityisiä muutostarpeita ole missään vaiheessa ollutkaan. Just nyt on toki liikunnallisesti hiljaisempi kausi sikäli, että lenkillä tms. "liikunnan vuoksi liikuntaa" en ole ehtinyt harrastaa, mutta se korjaantuu heti, kun ei tarvitse töiden ohella opiskella. Ajatus kuntosalijäsenyyden hommaamisesta elää edelleen ja on mun listalla heti, kun raha- ja aikatilanne sen sallii eli siinä 19.4. jälkeen tai viimeistään kesäkuussa, kun mun palkan provisiot alkaa tulla. (mulla on siis nykyisin tietty takuupalkka ja sitten saan provision kaikesta mitä mä laskutan. Provisiot maksetaan 3 kk jälkikäteen, joten kissanpäivät alkaa vasta kesäkuusta, siihen asti pitää tarkasti katsoa miten elelee)

Iltaisin on kiva fiilistellä tunnelmavalaistuksessa, vielä kun voisi lukea muitakin kirjoja kuin lakiin liittyviä...

 Ylipainoa on vielä sen verran, että tekemistä piisaa, mutta viime aikojen kehitys näyttäisi siltä, että laskusuunnassa kuitenkin ollaan. Huomasin itse tuossa muistiinpanoja katsellessani, että painoni aloitti paikallaan junnaamisen välittömästi, kun jäin pois edellisestä työpaikasta, nousi hetkeksi kun oli joulu ja laski sitten hitaasti jälleen alemmas ja nyt laskemistahti on siis kiihtymään päin aloitettuani uudessa työssä. Ehkä se tästä. Eikä mua haittaa ollenkaan vaikka menis jotain 10 kilon vuositahtia, koska kaikki mikä lähtee pois eikä tule takaisin, on eteenpäin.  

Nyt varmaan ihan oikeasti pitäisi alkaa katsomaan sitä lakia... siis muutenkin kuin vain vilkaisemalla kirjahyllyyn ja toteamalla, että siellä ne lakikirjat on.

Ihanaa alkukevättä kaikille!

Helsingin kuvioita

Hei,

no niin, nyt on näköjään sellainen elämä, ettei passaa luvata yhtään mitään, ku mitään ei osaa ennakoida. Mun piti kirjoittaa tää sunnuntaina, mutta sitten muhun ottikin yhteyttä mun Pohjanmaalla asuva ystävä, joka oli käymässä Helsingissä, niin sunnuntai meni sitten siinä. Enkä arvannut tullessani kotiin sunnuntai-iltana 22.30 aikaan, että maanantaina olisi 12 tunnin työpäivä, koska tiistai-aamulle tuli yhtäkkiä oikeudenkäynti. No tässä ollaan. Reilu työantajani pitää kiinni siitä, että ylitöitä ei tehdä, tänään hän hääti mut pois töistä siinä 5 tunnin jälkeen ja huomenna ei missään nimessä saa mennä ennen ysiä ja ohje on "ilmesty nyt joskus ennen puoltapäivää", joten nyt on jopa aikaa päivittää näitä Helsingin ympyröitä. 

Hieman vielä omasta kodista, siitä kun jäi parveke puuttumaan edellisestä postauksesta.

Tyhjää täynnä tuo mun parveke toistaiseksi. Tuohon seinällä olevaan pidikkeeseen hommaan kesällä varmaankin jonkin kasvin.

Mummun tekemä pitkä matto on aika ideaali myös tähän parvekkeeseen. Kulmassa näkyy parvekkeen tän hetkinen ainoa asukas.

Hylkeet on mun lemppariotuksia ja tämä söpöläinen näkyy keittiön ikkunasta. Huomasin muuttoa tehdessä, että ressukka on vähän kärsinyt. Tässä yhteydessä vielä alla näkymää parvekkeelta sinne lähimetsään. 

Tää mun lähialue on aika täyteen ahdettu tällaisia 3 ja 4 kerroksisia kerrostaloja, mutta seassa on myös kiitettävästi puita. Yllättäen tosiaan löytyy myös metsää.

Tää on nyt hiihtolatuna, mutta kesällä varmaan ihan kävelykäytössä. Niin ja mä näin 3 oravaa! Tässä niistä yksi.

Täällä Helsingissä tulee paljon enemmän arkiliikuntaa kuin mitä mulla on ollut sen jälkeen, kun mä auton hommasin. Keskustaan ei ole asiaa autolla, vaan liikkuminen tapahtuu julkisilla, niin minä sitten tassuttelen pysäkiltä toiselle. Tämä hauskannäköinen kortti (jossa on ihanat pinkit kuoret! Pinkki-innostus edelleen päällä...) onkin ollut tarpeen, kun oon hyppinyt lähijunissa, raitiovaunuissa, busseissa ja metrossa. Mulla on siinä ladattuna "kautta" (eli siinä on tietty määrä päiviä maksettuna), joten mä saan suhailla Helsingin sisällä niin paljon kuin haluan ja se käy kaikissa edellä mainituissa vempeleissä ja Suomenlinnan lautassa.

Eikö oo hauskannäköinen? :) Musta tää on jotenkin tosi sympaattinen. Ja se taitaa olla tuossa kuvassa nyt ylösalaisin päätellen noista valkoisista pisteistä, jotka oon tulkinnut valoiksi. Hups. No menköön. Mun "kotipysäkki" on Huopalahden asema, jolla pysähtyy 6 eri lähijunaa (S-, U-, L-, E-, M- ja A-junat). Käytännössä siitä siis lähtee koko ajan joku juna Helsinkiin. Esim. mun ystävä yöpyi sellaisessa paikassa, minkä asemalla pysähtyi vain 2 eri junaa, niin heti sai odottaa 20 minuuttia junaa. Mun ei päiväsaikaan tarvitse koskaan odottaa yli 5 minuuttia. 

Ja matkaa junaan on tasan tämän verran:

 Tämä kuva on otettu tuosta tieltä, suoraan mun parvekkeen kohdalta. Tuolla suoraan edessä näkyy tuo jalankulku-liikennemerkki, siitä alkaa alamäki tuonne raiteiden alle ja sieltä pääsee laiturille, jota pitkin mun pitää kävellä tämän verran:

Tää kuva on otettu heti niiden portaiden yläpäästä ja tuolla näkyykin, mihin junat pysähtyy, kun siinä on juna. Käytännössä siis kotiovelta matkaa ehkä joku 400 metriä. Ei paha. Junien liikkumistiheys on tätä luokkaa:

Eikä junassakaan tarvitse istua kuin 9 minuuttia, sillä mun kotipysäkki on 3. asema Helsingistä.

Kun julkinen liikenne on näin kätevää, niin Kirppu-parka on jäänyt kirjaimellisesti kauppakassin virkaan ja seisoo nytkin lumen keskellä. Pitäis löytää jostain lumikola tai lapio.

Mutta ei keskustassa oikeasti tee mitään autolla. Ensinnäkään siellä ei saa sitä mihinkään parkkiin ja toisekseen keskusta on muutenkin ihan tukossa, joten siellä ajaminen autolla olisi varmaan ihan hirveää. Ei siellä loppujen lopuksi hirveän montaa henkilöautoa olekaan näkynyt. Esimerkiksi Oulussa ja Kokkolassa on mun mielestä paljon enemmän. Mutta julkisissa kulkupeleissä sitä populaa sitten piisaakin. Varsinkin aamulla. Päärautatieasemalle tulee parin minuutin välein lähijunia ja jokaisesta purkautuu varmaan 200 ihmistä.

Tuosta mä olenkin kulkenut läpi tähän asti joka päivä. Tai no en just tuosta ovesta, mutta päärautatieaseman läpi mä kävelen kuitenkin aina, kun menen kaupunkiin tai töihin. Siinä missä tämä mun asuinpaikka on yllättävän "pikkukaupungin" näköinen, niin keskusta on ihan eri juttu. 

Ns. betonihelvetti. Korkeita taloja, normaalisti sikana ihmisiä, tää oli joku arkiaamu, kaikki varmaan töissä, joten siksi kuvassa on näin vähän ihmisiä. Raitiovaunut suhaa edestakaisin ja katusoittajia vähän joka paikassa. 

Tämä kuva kertookin, miksi autolla ei halua edes ajatella lähtevänsä seikkailemaan. Mutta arkkitehtuurisesti Helsingin rakennukset ovat jänniä. Eikä tämäkään katu minusta tunnu yhtään suomalaiselta kadulta. Tyypillinen hesalainen katu se kuitenkin on ja mä kuljen tästä töihin. Täällä on rakennuksissa mielenkiintoisia yksityiskohtia. Esimerkiksi tällainen pöllö:

Keskustassa on myös jostain syystä joka kadun kulmassa joku eläinkyltti. En oikein ymmärrä niiden tarkoitusta, mutta tällaisia siellä nyt kuitenkin on. 

Mä en ole hirveästi kerennyt vielä keskustassa pyörimään sen kummempaa kuin, että mennyt töihin. Viime viikko meni kodin kuntoon laittamiseen, viikonloppu kavereiden kanssa ja sitten olenkin ollut töissä. Ehkä ensi viikonloppuna voisi lähteä pyörimään ympyrää ja katsomaan mitä mistäkin löytyy. 

Tällä hetkellä mulla on siis niin paljon tehtävää työelämän puolella (varsinainen työ ja lukeminen asianajaja-tutkinnon kirjalliseen kokeeseen), että se laihdutusjuttu on tauolla. En laita tänne enää täydellisiä ruokapäiväkirjoja enkä "laske päiviä", kuten oon tähän asti tehnyt. Laitan kuitenkin tuonne edistymissivulle jatkossakin maanantaipainot. Viime viikolta tuli kaikesta hässäkästä huolimatta vain 0,3 kg pudotusta, koska siellä oli tiistaina hampurilaisateria ja viikonloppuna pari kahvittelua kavereiden kanssa. Kaikissa näissä tuli siis syötyä jonkin verran viljaa, joka mulla kerää nestettä ja muutenkin tukkii järjestelmää. 

Mutta eiköhän se tästä. Loppuunsa aika vähän vapaa-aikaa (toistaiseksi ei oikeastaan ollenkaan) mulla on arkipäivisin. Lisäksi mulla on nyt sellainen työmatka, että yhdensuuntaista kävelyä tulee joka päivä vähintään noin 1,2 km. Jos kävelen rautatieasemalta työpaikalle ja takaisin, niin sitten 3 km. Mutta esimerkiksi tänään kiinnosti enemmän tulla sekin väli julkisilla, kun kotiin suuntasin.

No niin, kello on nyt 20.23 arki-iltana ja kun tämä blogikirjoitus on tehty, seuraava to do-listan kohta onkin tehdä seuraavan 4 päivän ruoka ja sitten siihen nähden, että mä olen 200 sivua lain lukemisesta jäljessä, olisi suotavaa lukea vähintään 50 sivua, mutta saapa nähdä...

Mukavaa viikon jatkoa kaikille :)

Uusi kotikolo

Hei,

nyt venyi kyllä suunniteltua pidemmäksi tämän blogin päivittäminen. Mutta oli tuossa hirveä hulabaloo. Viime viikon sunnuntaina pakkasin omaisuuteni kasaan ja maanantaina löysin itseni Helsingistä. Nyt on tapahtunut siis viikon sisällä mm. olen ajanut ensimmäistä kertaa elämässäni autolla Helsingissä (kauheaa! En tasan aja jatkossa kuin kauppaan ja kotiin.), olen muuttanut Kehä I:sen sisäpuolelle (asia, jota en uskonut koskaan tekeväni) ja olen aloittanut uudessa työpaikassa.  

Mulla ois tuossa 80 kuvaa, mutta jos nyt tekisin sellaista jaottelua, että tässä postauksessa esittelisin kotini, kun se kuitenkin perhettäni eniten kiinnostaa. Pitää jättää kulkuyhteydet, Hesa ylipäätään ja oman elämän ihmettelyt muihin postauksiin. No siis, koti. Lähdetään pihalta. 

Kirppu ja kirpun paikka on tuossa. Kirpulla on näemmä päivisin hieman yksinäistä. Mun parveke on tuo kuvassa näkyvistä parvekkeista keskimmäisin. On oikeastaan tosi jees nähdä auto ikkunasta, niin voi tarkistaa, että se on edelleen siinä. Esim. toissayönä mä heräsin puolenyön aikaan hirveään kaasutukseen, niin piti heti mennä tarkistamaan ikkunasta, ettei mikään uhkaa kirppua. Tästä kuvasta myös näkee, että talon päädyssä on mäntyjä, jee, ei ihan pelkkää betonihelvettiä. Itse asiassa mä näen ikkunastani 21 lähellä olevaa puuta (koivuja, mäntyjä ja kuusia) ja näen tuolla vähän alle 100 m päässä myös metsän. Kesällä on todennäköisesti tosi kivat maisemat, kunhan nuo koivut kehittää itselleen lehdet. 

Sitten sisälle. 

Eteinen. Katossa on jotkut ääntä vaimentavat levyt ja ne on tosi jees. Kuvassa vasemmalle puolelle jää kylpyhuoneen ovi ja sitä vastapäätä on oikealla vaatehuoneen ovi. 

Kylpyhuone. Se näyttää jostain syystä tässä kuvassa kämäsemmältä kuin se on. Mutta se on oikeasti tosi hyvä. Sinne mahtuu kaikki mitä sinne tarvitsee mahtua eikä siinä ole turhia neliöitä niin kuin edellisessä kylpyhuoneessani. Tuo suihkukaappi tosin on tosi pieni, mutta mä mahdun sinne just ja just, niin se nyt riittää tässä tilanteessa. Periaatteessa mä en tarttis tuota pyykkikoria, ku tuonne pyykkikoneen päällä olevaan kaappiin mahtuis pyykit. Koen kuitenkin helpommaksi tiputella vaatteita tuonne koriin, kuin äheltää sellaisia vetolaatikoita auki, niin pyykkikori pysyy.

Kylpyhuonetta vastapäätä siis vaatehuone. Ensin aattelin, että tässä on ihan liikaa tilaa, että eihän mulla edes ole noin paljon tavaraa. Sitten kuitenkin osoittautui, että mun häkkivarasto on tosi pieni, eikä sinne mahdu kaikki tavarat mitä mulla Oulussa oli häkkivarastossa, joten laitoin vaatehuoneen ylähyllyille muutamia tavaroita, mitkä oli ennen häkkivarastossa ja kyllä tuo sitten suhteellisen täyteen tulikin. Tässä on kahdella seinällä hyllyjä ja yhdellä seinällä tanko, johon saa henkareissa riippuvat vaatteet.

Kun eteisestä sitten perääntyy, näkymä on tällainen. Kirjahyllyt peittää ovelasti tuota keittiön liukuovea, joka on jostain syystä eri värinen kuin seinät. Nurkassa on mun iPod-telakka, mikä on läppärin lisäksi ainut tekninen vempele tässä isommassa tilassa. Kaksi tuikkua meni tuonne kirjahyllyn päälle, ku tässä ryökäleen asunnossa ei ole ikkunalautoja! Tästä kuvasta näkee muuten myös mun lattian. Se on tuon väristä puuta matkivaa laminaattia. Oikein piste iin päälle tähän mun "joka sorttia"-tyyliin (josta hankkiudun eroon, heti kun rahatilanne sallii). Nyt löytyy siis tuon värinen lattia, valkoista hyllyä, pyökin väristä hyllyä, työpöytä ja ruokapöytä koivua ja "kasvipöytä" tummaa puuta.

Nukkumisnurkka ja lukupiste. Mä en tiedä kuinka hyvin muuten hahmottuu näistä kuvista, mutta tässä isommassa tilassa mulla kiertää tavarat seiniä ja tuohon keskelle jää sellainen noin 2 metriä x 2 metriä tyhjä tila. No enpä ainakaan törmää mihinkään, kun liikuskelen täällä. Tää nykyinen järjestys on siinä mielessä jees, että nyt tuo sänky voi paikata puuttuvaa sohvaa. Eli jos mulle tulee kavereita kylään, yksi mahtuu tuohon nojatuoliin ja sitten loput sängylle. Aiemmin oli aika ankeaa istua aina kovilla keittiön tuoleilla. 

Työnurkkaus. Tuo nojatuoli on nyt aika lähellä tuota toista tuolia, mutta en mä koskaan istu tuolla työpöydän ääressä, jos mulla on kavereita kylässä ja itse en voi olla kahdessa paikassa yhtä aikaa, niin en usko, että tää haittaa. Vihreä nappulakin tuossa kätevällä sijainnilla, että siinäkin voi istua tai sitten sen voi siirtää helposti nojatuolin eteen jalkojen alle ja maksimoida lukunautinnon. Tässä kuvassa myös havaitsee kaksi tän asunnon puutetta. 1) Kuka ihme laittaa putket tuohon? 20 cm sivuun, niin ois jäänyt tuonne verhon taakse. 2) Miksei tuolla ylhäällä ole sellaista lautaa edessä, että ei näkyisi nuo nipsut, millä verhot on kiinnitetty? Se ois paljon siistimmän näköistä, jos olisi sellainen lauta, mutta nyt on totuteltava tähän. 

Mut hei, patteri täällä toimii! Asun ekaa kertaa vuosiin asunnossa, jonka lämpötilaa mä pystyn säätelemään! Jos sen laittaa 6:lle, niin täällä on varmaan ainakin 23 astetta lämmintä, ku pystyy olemaan shortseissa ja topissa. Tää on tosi jees vaihtelua. Kokkolassa ja Oulussa mulla oli sellaiset asunnot, että lämpimästi pukeutumalla niissä pärjäsi, mutta Rovaniemellä mulla oli kerran huoneessa jopa jääpuikko. Opiskelija-asuntosäätiöön kun asiasta valitti, niin ne totes vaan, että 20 astetta on riittävä sisälämpötila ja jos ois enemmän, niin vuokrat nousisivat.

 Nappulan takana on mun parvekkeen ovi. Mulla on tässä siis lasitettu parveke, joka on mun koko asunnon levyinen. Mittasin, että se on vähän yli 6 metriä pitkä. Ja sitten tuosta nurkasta pääsee keittiöön. Keittiön ja tän ison tilan välissä on liukuovi, jonka saisi ihan kokonaan kiinni tai sitten kokonaan pois edestä, jolloin tästä tulisi sellainen yksi todella iso tila. Minä kuitenkin tykkään tästä näin eniten.

Kerrankin mulla siis on erikseen keittiö, jonne mahtuu keittiönpöytä. Tuossa keittiön ja ison tilan välissä olevassa pienessä ulokkeessa oli valmiiksi ruuvi, niin mä laitoin sitten kellon ja kalenterin siihen roikkumaan. Tän asunnon seinät oli hyvässä kunnossa. Isossa tilassa oli 4 ruuvikoloa ja tuossa tuo ruuvi. Ruuvikolot mä tukin isosta tilasta sellaisella valkoisella askartelumassalla, mitä mulla oli ja nyt niitä ei huomaa ollenkaan (tai no ei huomaa sitä ainutta, joka ei jäänyt isossa tilassa olevien taulujen taakse). 

Keittiössä on kaappitilaa todella runsaasti. En tiedä miksi mä oon rajannut tän kuvan näin, mutta tuossa vasemmalla on vielä maasta kattoon oleva siivouskomero. Kaappitilaa on itseasiassa niin paljon, että mun tavarat mahtuis varmaan puolet pienempään tilaan. Esim. tuossa alhaalla olevassa nurkkakaapissa on sellainen 2 tason pyörivä systeemi, eikä siellä ole muuta kuin 2 kattilaa, patakintaat ja leikkuulauta ja astiakaapissa ei ole yhtään mitään. Mutta sitä oon miettinyt, että laitan ehkä tuohon "mikronpaikalle" radion, kun minusta olisi kivaa kuunnella aamuisin radiota.

Sitten on vielä tuo jääkaappi tuossa nurkassa. Tuolla jääkaapin päällä olevassa kaapissakaan mulla ei oo yhtään mitään. 

Tuosta vielä kuvaa keittiönpöydän yli, niin näette minkä kokoisen aukon tuohon saisi halutessaan. Tällainen tämä asunto siis on. Jotenkin tää ei tunnu yhtään sellaiselta kuin mitä mä luulin helsinkiläisasunnon olevan. Tai no vuokra tieten on 695 euroa, että se on aika paljon, kun vertaa, että Oulussa mulla oli suunnilleen samankokoinen asunto 450 eurolla. Mutta neliöitä tässä on 34 ja tää on ihan hyvässä kunnossa. Ja pihalla on puita ja metsään on alle 100 metriä! Se on tärkeintä. Autopaikkakin on sellainen asia, että en ajatellut Helsingistä löytyvän asuntoa, jossa sellainen on. Ainut hesalainen piirre tässä onkin minun mielestäni loistavat kulkuyhteydet, mutta niistä voisin kirjoittaa lisää vaikka huomenna.