Hei,
koska tämä on osittain päiväkirja itsellenikin, niin ajattelin, että pitää kai tänne jotakin raapustaa, vaikkei mitään isompaa punaista lankaa olekaan. Mitään ihmeellistä ei ole tapahtunut kuluneina hmm... 3 viikkona? Töissä on edelleen kivaa, joskin olen leppoisan alun jälkeen päässyt viimeinkin maistamaan tilannetta "sisään tulee enemmän juttuja, kuin kerkeet ulos pykätä". Töissä on myös alun no-brainer-työtehtävien jälkeen ollut muutamia tapauksia, joissa on ihan oikeasti pitänyt miettiä, että mitenkäs tämän ratkaisisi. Nytkin työn alla on yhdessä tapauksessa melkoinen ongelma, ku Korkein oikeus on linjannut, että sellaisissa jutuissa pitäis toimia vastoin Suomen pakottavaa lainsäädäntöä, tässä tapauksessa oikeudenkäymiskaarta vastaan. Ja sitten mä oon että no joo, mitäs tehdä, ku oikeuslähdeopillisesti laki (esim. oikeudenkäymiskaari) on pakottavalla tavalla velvoittavaa ja oikeuskäytäntö (esimerkiksi Korkeimman oikeuden mielipide eli ratkaisut) vain sallittu oikeuslähde, eli se voidaan ottaa huomioon ratkaisua tehdessä. Niiden ristiin mennessä pitäis teoriassa tehdä niin kuin laki sanoo. Oon tätä nyt 4 päivää miettinyt, eikä vieläkään ole hajua mitä sitä räpeltäisi. En vaan tajua, miten Korkein oikeus on päätynyt tuollaiseen näkemykseen. Toisaalta luulis olevan selvää, että tekis niin kuin laki sanoo. Toisaalta, jos korkin oikeusneuvokset on paljon paremmalla kokemuksellaan asian tietyllä tavalla arvioineet, niin mikä minä olen tällä kokemuksella linjaamaan eri tavalla? Mutta mun mielipide on, että jos se oikeustila halutaan muuttaa, niin jonkun pitäis säätää laki, ei pakottaa tuomioistuimia skippaamaan olemassa olevaa lakia.
Vapaa-ajalla ei tässä mitään ihmeitä ole ollut. Yksi viikonloppu lokakuun alussa kävin Kokkolassa. Valitettavasti matkustuspäivä oli se myrskypäivä ja matka siten aika eksoottinen. Kaatuneita puita ja melkoisen heittelehtivä bussimatka. Bussikuski kertoikin, että tuuli on bussille pahin mahdollinen sääilmiö. Liukkaankin kanssa pärjää, mutta tuulen kanssa on vaikeaa. Tuulta lukuunottamatta matka meni ihan hyvin, 4 tuntia tuntui sen Lappeenrannasta kulkemisen jälkeen jopa lyhyeltä matka-ajalta. Se reissu oli todella pitkään aikaan ensimmäinen viikonloppureissu Kokkolaan. Pitkän matkan takaa yleensä tulin vain jouluksi ja kesälomaksi, nyt "lähellä" asuessa voi tehdä muutaman tällaisen viikonloppureissunkin. Olikin sitten melkoinen minuuttiaikataulu, että kerkesi nähdä ihmisiä. Ja seuraava samanlainen rypistys on sitten isänpäiväviikonloppuna.
Joku päivä palasin iltalenkiltä ja linnanraunioilla oli tyyntä
Perjantaina meillä oli myös työpaikan virkistyspäivä. Käytiin Vuokatissa pelaamassa frisbeegolfia ja osallistumalla sellaiselle toiminnalliselle info-tunnille aiheesta niska-hartiaseudun ja muunkin ruodon liikkuvuus ja toimintakyky. Mulla oli niin hartiat jumissa, että jälkimmäinen oli suorastaan kidutusta. Mutta ihan hyvää se varmaan teki meille konttorirotille, jotka pääosa työajasta vain istutaan tietokoneen ääressä. Tosin mä liikun nykyisessä työssäni paljon enemmän ku aiemmassa, koska kopiokoneelle ja "saapuvien asioiden lootalle" pitää kävellä useita kertoja päivässä ja ne on käytävän toisessa päässä. Lisäksi mun sihteerin huone on kokonaan eri puolella rakennusta, joten sinnekin on aina "lähteminen". Frisbeegolf sen sijaan oli mukavaa kuten aina. Yllättävän hyvin onnistui, vaikka nyt oli radat metsässä. Olisi voinut luulla, että olisi osunut useamminkin puihin. Virkistyspäivän päätteeksi oli myös kiva lampsia kotiin jo 14.30 maissa, kun olin koko viikon siihen asti tehnyt noin 9 tunnin työpäivää. Alussa mä lähdin töistä aina kun olin tehnyt kaiken tehtävissä olevan. Nyt kun juttuja tuli niin paljon sisään, mä vielä vähän haen sitä, että "milloin ilkeän lähteä töistä". Että kuinka isoksi se "tehtävissä olevat"-kasa voi kasvaa, ennen kuin pitää jäädä illoiksi töihin?
Enpäs muistanutkaan olenko laittanut Pöllyvaarasta kuvia, mutta tässä on yksi
Aiheesta kukkaruukkuun, tai sellaisella aasinsillalla että aasikin hukkuu, tämä päivien lyheneminen on alkanut nyt näkyä vireystilassa. Mä voisin nukkua ihan rajattomasti. Aamuisin kyllä herään ennen kellon soittoa siinä 6.30 ilman mitään ongelmaa, mutta töiden jälkeen ja varsinkin viikonloppuisin unta riittäisi. Salipäivänä onkin ihan välttämätöntä, että pakkaa salirepun jo ruokatunnilla ja töistä kotiin tullessa vain vaihtaa vaatteet ja nappaa repun mukaan ja painelee heti salille. Eilenkin jostain syystä meni päivä pitkälti nukkuessa. Tänään sitten vastapainoksi siivosin perusteellisesti koko kämpän, vaihdoin ja pesin lakanat, kävin kaupassa ja näemmä kirjoitin tämän postauksenkin. Plus illalla on pakko vielä valmistella kana-salaatin ainekset ensi viikon lounaita varten. Mä en tajua millä logiikalla sunnuntain pitäisi olla lepopäivä? Lauantainahan sitä on ihan tööt viikon jäljiltä jos on ollakseen ja jos lauantain lepää, sunnuntaina sitten jaksaa taas.
Mutta eipäs tässä nyt sitten muuta olekaan, ei muuta kuin kauniita syyspäiviä kaikille :)
