Valloittava valkoinen - ei suklaa vaan koti

Hei,

blogihiljaisuuteen on syynsä. Aiemmin puhuin sitä, että pitäisi vielä saada muutettua nuo huonekalut valkoisiksi ja ryhdyin tässä tuumasta toimeen. Kolme viikkoa siinä sitten menikin, kun maalasi kaiken kolmeen kertaan. Tykkään tosi paljon lopputuloksesta. "Koko omaisuus kirpputorilta"-meininki katosi melkein kokonaan. Vaikka onkin myönnettävä, että kukkapöytä oikeasti on kirpputorilta ja yöpöydän löysin itseasiassa Rovaniemellä asuessani taloyhtiön roskiksesta :D Tein sellaiset vertaa-kuvat facebookiin, mutta tähän blogiin ne eivät näemmä sitten sovikaan järkevästi, joten laitetaan sitten kaksi kuvaa alekkain. 

Ennen....

Jälkeen...

Mun mielestä varsinkin tästä kirjahylly-kuvaparista huomaa sen muutoksen kokonaisilmeessä. Äiti aina kritisoi valkoista, katsoppa nyt äiti näitä kuvia, kumpi näyttää kivemmalta? :D

Ennen... 

Jälkeen...

En tajua, miksi olen joskus ollut niin tampio, että olen ottanut tuon lipaston lasiovilla? Nyt korjasin virheeni ja maalasin samalla ovet "läpinäkemättömiksi", kun oli sellaista tartuntapintamaalia, mitä pystyi laittamaan myös lasiin. Paljon siistimmän näköinen. Luovuin myös noista kahdesta pienestä hyllystä, mitkä olivat lipaston vieressä. Dvd:t menivät kaappiin, sinne missä muutkin dvd:t ovat ja cd:t vein alakerran varastoon siltä varalta, että joskus omistaisin vielä auton ja autossa olisi cd-soitin, mutta ei ipod tai spotify-toistomahdollisuutta. Arjessanihan mä kuuntelen musiikkia lähes pelkästään ipodin tai spotifyn kautta. Hyllyt annoin niitä tarvitsevaan perheeseen facebookin roskalava-ryhmän kautta. Menivät minuutissa ja hakukin oli tunnin sisällä ilmoituksen laittamisesta. Kätevää. 

Ennen...

Jälkeen...

Myös vaarin tekemä puuarkku sai maalikerroksen ja hankin myös tuolle sohvan takana olevalle seinälle tuollaisen uuden taulun. Se seinä näytti niin autiolta ilman mitään ja siinä oli tuossa kohtaa valmiiksi jo koukkukin seinässä. Ruokaryhmä muuten suorastaan uudistui tällä maalaamisella. Ikää sillä on noin 20 vuotta ja se näkyi jo istuinosissa, jotka olivat paikoin halkeilleet. Maali peitti näppärästi kaiken ja nyt ne ovat kuin uudet!

Ennen...

Jälkeen...

Laitoin vielä tämän sohva-kuvaparinkin tähän, koska vaikka sohva ei varsinaisesti liittynyt maalaamiseen, on sekin kuitenkin kuitenkin vielä uutta asunnossani ja sopii siksi tähän "asuntoni uusi ilme"-postaukseen. Tuossa ylemmässä kuvassa näkyy myös tuo kukkapöytä alkuperäisvärissään.

Ennen...

Jälkeen...

Yöpöytäkin siis vaihtoi väriä ja lisäksi otin ikkunalaudalta pois joulujutut ja laitoin sinne nuo Ruotsista ostetut Taalainmaan hevoset. Nykyisellään ne sopivat paremmin makuuhuoneeseen kuin olohuoneeseen, sillä olohuoneessa on enemmän valko-harmaa "värimaailma". Makuuhuoneessa sen sijaan on nyt vaaleanpunainen kivi-tuikkukin ja pinkkiä/vaaleanpunaista löytyy myös kahdesta tyynystä. 

Olohuoneen ikkunalaudan poro saikin ylennyksen joulukoristeesta ympärivuotiseksi sisustusesineeksi. Voihan sen kesäaikaan ajatella vaikka peuraksi? 

Eteisessä oleva kenkähylly muuttui sekin siten, että maalasin "oranssihtavan punaisen" takaseinän valkoiseksi. Paljon parempi. Tosin totesin, että pitää vielä varmaan kesämmällä maalata nuo hyllyt myös muilta pinnoiltaan. Ne ovat kyllä jo valmiiksi valkoiset, mutta niissä näkyy ikävästi se, että ne ovat 30 vuotta vanhoja ja muuttaneet tasan yhtä monta kertaa kuin minäkin. 

Bose-kaiutinkin muuten sointuu nyt huomattavasti paremmin sisustukseen, kun kirjahyllyt ovat valkoiset. Silloin kun kuuntelen kotona musiikkia spotifyn kautta, bose sijaitsee tuossa kirjahyllyn päällä. Lataustelakka on keittiössä ja työpäivien ajaksi se lähtee aina mukaan töihin.

Tästä kuvasta voi vielä havaita tämän, että nyt kalusteeni sopivat paremmin myös tämän asunnon "kiinteisiin väreihin" eli lattiaan ja kaappeihin. Makuuhuoneesta yksi seinä on kokonaan tuon väristä kaappia ja lattiakin on tuollainen tumma. Aiemmin kalusteet eivät oikein sopineet niihin, kuten voi havaita noista ennen-kuvista. Valkoisessa sen sijaan on se hyvä puoli, että se sopii hyvin yhteen kaikkien värien kanssa. Eli vaikka tästä todennäköisesti joudunkin muuttamaan jossakin vaiheessa, niin kalusteeni sopinevat hyvin myös tulevaan asuntooni. 

Mutta nyt kun tämä asunto on saatu näin kivaksi, suoraan sanottuna hirvittää ajatellakin, että joskus pitää taas muuttaa. Onneksi tässä saa olla vielä varmuudella ainakin 7 kuukautta. 

Kaiken kaikkiaan olen lopputulokseen tosi tyytyväinen ja ihmetyttää ainoastaan se, että miksi en tehnyt tätä aiemmin? 

Nyt sitten seuraavaksi kohti nykyisen työni jännintä jutskaa, lähdetään nimittäin poliisipartion matkaan tutustumaan poliisin työhön. Eli vähän erilainen lauantai-ilta luvassa. Jännää! Etenkin minulle joka pitää rikosoikeudesta niin paljon, että olen vapaa-ajallakin katsonut aika paljon poliisit-tositv-sarjaa :D Vaikka olisin päivät pitkät pyöritellyt rikosjuttuja töissäkin rikosjuristin ominaisuudessa.

ps. Ymmärrän nyt viimeinkin mitä ne tarkoittavat sillä, että "ei pysty tekemään mitään ennen työvuoroa jos pitää töihin esim. kahdeksi" :D Nyt mennään vasta seitsemäksi, mutta silti on koko päivän tullut katsottua kelloon ajatuksella "mitähän tässä nyt sitten kerkeää tehdä". No tuli ainakin otettua nuo kuvat ja kirjoitettua tämä postaus.

Materialismionnellisuutta: ensimmäinen oma sohva!

Hei,

ihan pakko kertoa nyt tästä! Mulla on sohva! Ikioma sohva, ihan itse valitsin ja maksoin. Oma sohva! Aika kauan olenkin ollut ilman, sohva kun on sellainen varuste, joka löytyy lähes joka kodista, vaan ei aiemmin minulta. En oikeastaan tarkalleen tiedä miksi. Olisihan siihen säästämällä saanut rahat kasaan aikaisemminkin. Ei vaan ole tullut hankittua.

Olikin muuten yllättävän iso. Minä voin aivan helposti maata siinä ilman, että pää tai jalat osuu toiseen päähän. Nukkumispituus lieneekin lähellä sitä 200 cm.

Sain tuossa joulukuussa viimeiset provisiot entisestä työpaikastani ja kun säästöön laittamisenkin jälkeen oli hieman "irtorahaa", meinasin ensin ostaa järjestelmäkameran. Sitten löysin Pinterestin ja tulin siinä unelmakotia suunnitellessani ajatelleeksi, että hei, miten olisi sittenkin sohva? Kameraa tarvitsisin ehkä viikottain tai kuukausittain. Sohvaa varmasti käyttäisin päivittäin. Sohva on järkevä paikka kavereille istua. Ruokapöydän tuolit on kovia ja ihmiset ei yleensä hirveen vapaaehtoisesti mene sängylle istumaan. Vuodesohvasta saa 2 ihmistä järkevän yösijan. (Kerran mulla oli kerralla 4 kaveria yökylässä ja voin kertoa, että silloin piti olla hieman luova, että kaikki pystyi nukkumaan jotenkin!) Puhumattakaan sitten siitä, että hyvin valittu sohva, on täydellinen paikka löhöämiseen. 

Käsinojat ovat pyöristetyt, joten löhöäminen on mukavaa myös sivusuunnassa.

Suunnilleen näillä argumenteilla vakuutin itseni sijoituksen järkevyydestä. Koska olin liikkeellä alennusmyyntien aikaan, löysin sopivan sohvan -43% alennuksessa. Sain siis 1200 euron sohvan vähän alle 700 eurolla. Mielestäni ihan kohtuullista. Sohva tuli eilen ja sain jopa koottua sen niin, että pystyin löhöämään siinä, kun katsoin pikkuleijonien MM-finaalin. Mutta oli se sellainen urakka, että haluan kertoa siitäkin. Ei nimittäin ollut ihan helppo rasti.

Periaatteessa se olisi voinut olla helpompi rasti, mutta ehkä  suunnittelijat ei huomioi, että joskus joku yrittää kasata sohvaa yksin. Tai että vaikka melkein koko suku olisi insinöörejä täynnä (kuten omani on), ei kokoajalla välttämättä ole hirveästi kokemusta huonekalujen kokoamisesta tai tarpeeksi "rakennusteknistälogiikkaa", että pystyisi päättelemään asioita oikein. Niin kuin nyt tilanne sattui minun kohdallani olemaan.

Marsutyynyn sain joululahjaksi äitipuoleltani.

Sain ähellettyä osat haluamaani kohtaan ja jopa laitettua ne selälleen. Ongelmat alkoivat, kun piti kiinnittää käsinojat ja aloitin vasemmasta käsinojasta. 4 reikää ja 4 ruuvia. Kuin vaikeaa voi olla? Hyvin vaikeaa, jos systeemi on sellainen, että vastakappale on pultattu kiinni lastulevyyn, etkä a) tiedä että se on vastakappale ja b) että syöttämällä ruuvin väärältä puolelta sisään se saamarin vastakappale lähtee irti siitä lastulevystä. Ja tähän vielä päälle se, että ku sohva oli "selällään" vasten seinää, edessäni oli ontto käsinoja ja divaaniosan umpinainen pohja. Totta kai minä ajattelin, että se ruuvi pitää laittaa kiinni käsinojan sisältä, kun sieltä sen mahtui niin helposti tekemään. Lisäksi siinä oli heti ne metalliset kierteet. Yllätys oli melkoinen, kun "ei millään voimalla" se metalliosa yhtäkkiä olikin kädessä ja sitten sulla on vaan kaksi lastulevyssä olevaa reikää eikä toivoakaan, että siihen laitettu ruuvi pysyy kiinni. 

Tässä kohtaa ihmetystä, säikähdystä ja pelkoa siitä, että voiko tilanteen enää korjata?

Vähän aikaa ihmettelin asiaa ja sitten X-määrän yrityksiä ja pelkkiä erehdyksiä jälkeen enemmän tai vähemmän (oikeasti ihan todella) turhautuneena soitin Askoon, että mitä hemmettiä, eihän tää näin voi mennä. Joko multa puuttuu osia (muttereita oli toimitettu vain 2, ruuveja 10) tai sitten tässä on joku vika nyt. Onneksi se myyjä keksi, että otappa kuva niistä irronneista osista ja lähetä se hänen omaan henkilökohtaiseen kännykkäänsä. Kuvista ne osasivat sitten sanoa, että ongelmani oli, että olin yrittänyt laittaa ruuvit väärästä päästä ja siksi se irrottaa ne metalliosat. Toisinpäin pyörittämällä ne metalliosat olisivat kiristyneet ja systeemi olisi ollut pitävä. No, vaikka tunsin tässä kohtaa oloni tosi typeräksi, olin kuitenkin helpottunut, koska se tarkoitti, että sohvassa ei ollut vikaa ja sen kyllä saisi kasaan. Tosin minun puolustuksekseni on sanottava, että ohjeista ei käy ilmi, mistä suunnasta ne ruuvit on laitettava sisään ja jos satut aloittamaan siitä divaaniosasta, ei mieleesi todennäköisesti tule mennä sinne laatikon sisälle sitä tekemään. Etenkään kun se on aika hankalaa.

Jos et oo ikinä nähnyt tuollaista, miten siitä pitäisi tajuta, että se on vastakappale? Ja että se lähtee irti jos pyörittää väärään suuntaan? Kuka ylipäänsä työntää ruuvin tyhjään reikään, jos toisessa päässä on metalliosa, johon sitä voi alkaa ruuvaamaankin?

Noh. Vasaralla yksi irronnut metallikappale kiinni lastulevyyn ja sitten oikealta puolelta ruuvit kiinni ja homma toimi. Kahden metallikappaleen kohdalla se metalli juuttui ruuviin ja ratkaisin ongelman siten, että hain Prismasta eurolla kaksi mutteria ja metallilevyt ja tuikkasin ne toiselle puolelle, joten ei sinänsä ollut väliä vaikka se metalliosa toisella puolella olikin irti. 

Sen jälkeen kun oikea tekniikka selvisi, vaikeutta tuottikin enää oikeastaan kohdistaminen (miten saada kaikki 4 reikää kohdilleen) ja se että kokosin sohvaa yksin. Käsinojien kanssa oli ihan infernaalisia ongelmia siinä kohdistamisessa, mutta ruuveja pääsi vääntämään helposti, kunhan ne olivat paikallaan. Divaaniosan ja istuinosan yhteenlaittaminen oli puolestaan helppo kohdistamisen osalta, mutta kamalan vaikea kiristämisen osalta. Piti käytännössä olla siten sohvan takana, että jalat melkein roikkui ilmassa, pidit oikealla kädellä pihdeillä mutteria paikallaan ja vasemmalla kädellä sokkona väänsit sellaista koloavainta. Ja toivoit että se ei vahingossakaan tipu! Kaiken huipuksi sitä pystyi kääntämään kerrallaan puoli kierrosta ja sitten piti aina irrottaa se pihtikäsien ote, nousta laittamaan se koloavain uuteen asentoon ja sitten taas roikkua jalat ilmassa sinne boxin sisään. Ihan hirveen vaikeaa. Mulla onkin tänään vasen käsi ihan infernaalisen kipeä tästä oudosta operaatiosta. 

Sohva olikin niin iso, että kukkapöytä piti siirtää parvekkeen oven viereen.

Divaaniosan käsinojan kahden ruuvin kiristämiseen ei fysiikka yksinkertaisesti riittänyt silloin ku sohva oli selällään ja divaaniosa kohti taivasta. Yritin roikottautua sinne boxin sisälle, mutta en yltänyt lähellekään pohjaa. Siellä oli tilaa niin rajallisesti, ettei sinne voinut mennä seisomaankaan, kun ei siellä olisi voinut kumartua. Joten käsinojan kaksi ruuvia mä laitoin kiinni, kun olin kaatanut sohvan oikeaan asentoonsa ja sitten sen vaakatasossa ollessa ryömin sisään sinne divaanilaatikkoon :D Vain koska joku pälli ei voinut laittaa niitä ruuvipaikkoja kiinni niin päin, että ne kiristettäisiin sieltä onton käsinojan kautta! 

Vaarin tekemä arkku puolestaan siirtyi sohvan päätyyn.

No tästä oppineena a) en enää ikinä yritä koota huonekalua ilman, että kaupassa katson ensin, miltä se näyttää oikein koottuna. Muutama hermojen menetys olisi vältetty, jos en olisi laittanut niitä ruuveja väärinpäin. b) jos vain pystyn tekemään muutot ilman, että käsinojia tarvitsee irrottaa, en tasan irrota niitä enää ikinä. Eilen oli oikeasti turhautuminen sitä luokkaa, että ajattelin jopa, että ihan sama vaikka olisin työtön loppuikäni, en ikinä enää muuta :D Siis minä joka oon muuttanut kaupungista toiseen kerran opiskelujen perässä ja 5 kertaa työn takia. On kai tämä muutossa sohvaksi suhteellisen helppo. Lastulevyä sisältä niin suhteellisen kevyt. Mutta purkaminen ja kasaaminen on ikävää, jos pitää irrottaa enemmän kuin ne 2 ruuvia, jotka yhdistävät divaaniosan ja istuinosan.

Myös siilityyny on joululahja äitipuolelta. Tämä on kyllä tosi söpö!

Mutta nyt on sohva. Tässä divaaniosalla on tosi mukava istua läppäri sylissä ja testasin myös tänään, että sohvalla voi loikoilla myös toisessa suunnassa ja se sopii myös päivätorkkujen paikaksi. Vuodesohvan levitystä en ole vielä yrittänyt. Jotenkin ei eilisen jäljiltä riitä hermot siihen mahdollisuuteen, että siinä tulisi jokin ongelma :D Jännää on, että miten paljon aikuisemmalta tämä mun koko asunto näyttää tämän uuden sohvan myötä. Ei ole enää läheskään yhtä paljon sellainen "opiskelija tässä on kerännyt kamaa koko elämänsä ajan sieltä täältä, enimmäkseen ilmaiseksi"-fiilis. Tykkään. Tosi paljon. 

Sohvan nurkassa on kiva köllöttää ja katsella maisemia

Enää tartteekin sitten miettiä, että laittaako tuolle sohvan takana olevalle seinälle jotain. Se on aika tyhjä. Toisaalta harvoin katselen sitä. Sohvalla ollessa se on selän takana ja ruokapöydässäkin istun selkä siihen seinään päin. Yksi vaihtoehto voisi tietysti olla, että teettäisi jostain itse ottamastaan valokuvasta canvas-taulun.

Tämä oravajuttu puolestaan joululahja äidiltä. Se majailee eteisessä, kun siinä oli valmiiksi naula seinässä. En kyllä tiedä mitä edelliset vuokralaiset on aatelleet, täällä on suht paljon nauloja seinissä.

Loppukaneetiksi sanottakoon, että ehkä kevyesti voittajafiilis. Kokosin huonekalun. Yksin. Ilman miehiä. Olen vahva, itsenäinen sinkkunainen :D

Ihana vuosi 2015

Hei,

näin uuden vuoden aluksi on hyvä tehdä katsaus viime vuoteen. Vuosi 2014 oli jotenkin niin mitään sanomaton, että päätin vuoden 2015 alussa, että siitä tulisi parempi vuosi. Ja siitä tuli! Haa, ehkä ensimmäinen uudenvuodenlupaus koskaan, joka on pitänyt. Mitkäs sitten olivat vuoteni 2015 kohokohtia?

Tammikuu

Asianajajapäivät aloittivat vuoden. Ah, mikäs siinä, ku saat hotelliyöpymiset, 5 tähden illallisen ja juomingit täysin ilmaiseksi. Mieleen jäi myös mielenkiintoinen luento, joka koski muistisairaiden asiakkaiden kohtaamista ja ylipäätäänkin muistisairaita ihmisiä juristin toimintakentällä. 

Tammikuussa nautin myös kauniista pakkaspäivistä ja keksin, että itselleni mieleisen salaatin saa, kun miettii mitä laittaisi tortillan sisään ja jättää sitten vain sen tortillan pois. Näin päästiin kana-feta-jäävuorisalaatti-punasipuli-paprika-salaattiin, joka on edelleen lempparini.

Helmikuu

Helmikuu oli pitkälti tavallista arkea ja kipuilin jonkin muotoisen "kolmenkympin-kriisin" parissa, vaikka vasta 28 olinkin. Itsellä oli vain ura ja muilla parisuhteet, lapsia ja talot. Sittemmin pääsin yli tästä kriisistäni. On ihan jees, että on vain ura. Lapsia ei tartte tulla, asunto tulee sitten kun työkuviot sen sallii ja parisuhde vain siinä tapauksessa että uskomattoman hieno tyyppi tulee vastaan. Yksinkin voi olla täysin onnellinen, onhan minulla perheeni ja ystävät.

Maaliskuu

Maaliskuussa oli ensimmäinen vuoden 2015 huippujutuista, laskettelureissu Vuokattiin veljeni ja hänen tyttöystävänsä kanssa. Oli ihana reissu.

Maaliskuusta positiivisena jäi myös mieleen, että sain työpaikalle oman oikkarin. Se oli huippua, hän oli mukava ihminen ja minun ei tarvinnut enää olla aina yksin. Eikä tehdä mitään, minkä saattoi antaa oikkarin tehtäväksi :D

Huhtikuu

Huhtikuu oli materialismionnellisuutta. Sain vanhan hyvän pelin (Heroes of the Might and Magic III) toimimaan uudella läppärilläni ja sain hankittua pitkästä aikaa suosikkituoksuani.

Toukokuu

Toukokuussa aloin käymään ystäväni kanssa yhdessä lenkeillä. Kerran kastuttiin aivan läpimäriksi, kun oltiin kaukana kotoa, kun alkoi satamaan kaatamalla. Mutta ei se haitannut. Oli tosi upeaa saada pitkästä aikaa lenkkikaveri!

Kesäkuu

Kesäkuussa tapahtui paljon. 

 

Virkistyspäivä Helsingissä tarkoitti taas ilmaista hotelliyöpymistä, ruokia ja juomia. Seurakin oli loistava.

Sitten oli juhannusreissu Tampereelle yhdessä äidin ja tätini kanssa. Käytiin muun muassa kokkailemassa ruokaa nuotiolla tosi kauniissa ympäristössä.

Välittömästi juhannuksen jälkeen hyppäsin pohjoisen junaan ja sain jo työhaastattelussa kuulla vuoden parhaan uutisen. Pääsin auskultoimaan eli tekemään tuomioistuinharjoittelua. Minusta tulisi varatuomari! Se on suurin saavutukseni oikeustieteelliseen pääsemisen jälkeen. Auskultointipaikkoja on nykyään niin harvassa, että yhtä paikkaa kohti on 50 - satoja hakijoita. Olin ihan onnesta soikeana tämän jutun suhteen monta päivää.

Loppukuusta toimistomme vielä muutti ja minä sain oman työhuoneen Saimaa-näköalalla ja parvekkeella. Tietysti tästä työhuoneesta nauttiminen jäi lyhytaikaiseksi, sillä olin heinä-elokuussa 7 viikkoa lomalla ennen kuin vaihdoin työpaikkaa. Mutta ilo se on lyhytkin ilo. 

Heinäkuu

Heinäkuukin oli tosi hyvä kuukausi. No mites muuten, ku suurimman osan siitä olin lomalla. 

Ensin oli taas materialismionnellisuutta uuden bose-kaiuttimeni kanssa. Kuuntelin sen kautta musiikkia niin kotona kuin työpaikallakin. Se keräsi paljon kehuja myös työkavereiltani. (myös uudessa työpaikassani syyskuusta lähtien)

Kesäloma sai lentävän lähdön, kun yövyimme äidin, veljen ja hänen tyttöystävänsä kanssa puumajoissa (Emmes Retreat, googlettakaa), paistoimme makkaraa kodassa ja meloimme järvellä kanooteilla. Äidille se taisi olla ensimmäinen kerta kanootissa. Itse kokeilin kajakkiakin, mutta se oli niin hutera, etten uskaltanut lähteä sillä edes irti laiturista.

Puumajailun jälkeen käytiin äidin kanssa katsomassa minulle asunto Kajaanista ja sitten lennettiinkin Ruotsiin. 

Kuvassa myös materialismionnellisuutta, nuo mintunvihreät Vansin tennarit on parhaat kesäkenkäni pitkään aikaan. 

Ruotsin reissu oli kyllä tosi kiva. Se oli eka kerta pitkään aikaan, kun kävin ulkomailla. Edellinen reissu oli 2010 Englantiin. 

Huippuhomma oli myös viimein päästä värianaalyysiin. Olen haaveillut siitä lapsesta asti. Olen lisäksi yhtä kauan pelännyt olevani syksy ja toivonut olevani talvi. Onneksi olin talvi :D 

Elokuu

Elokuusta mieleen jäi kaupungin vaihtamisen ohella omat läksiäiseni. Oli tosi kivaa, että läksiäisiini tulivat oikeastaan kaikki, joiden kanssa olin ammatillisessa mielessä tehnyt yhteistyötä tai muuten työskennellyt samojen juttujen kanssa, vaikka oltiin usein vastapuoliakin, tai siis päämiehemme olivat. Läksiäisiini tuli myös paljon ystäviäni. Tätä kirjoittaessa herää kyllä pieni haikeus, kaipaan niitä ihmisiä ja olen kiitollinen, että he olivat tekemässä niin hyvää työilmapiiriä. Olen kiitollinen, että he tekivät Lappeenrannan vuosistani niin mukavat.

Elokuussa oli ihan pähkinöinä siitä, miten kauniit ja luonnonläheiset maisemat uudesta kodistani on. Ja tietysti siitä, miten kiva uusi kotini on. Se on ensimmäinen kaksio, missä asun yksin. Minulla on makuuhuone, jeij!

Materialismionnellisuutta uusista parvekekalusteista! Ai että, minä lämpimämmillä säillä (ulkona on muuten nyt -19 astetta) söin parvekkeella, piirsin parvekkeella, luin kirjaa parvekkeella, tuijotin maisemia parvekkeella... 

Aivan elokuun lopussa oli myös paras partiotapahtuma vuosiin. Johtajatulet Hämeenlinnan Evolla. Tapahtuma pelkästään aikuisille! Oli mielenkiintoisia workshoppeja (valitsin sellaisia, jotka hyödyttävät minua myös työelämässä), kävin yösuunnistamassa, osallistuin rumpumeditaatioon, bongailin lepakoita, meloin kanootilla peilityynellä järvellä aamuauringossa ja tapasin ekaa kertaa vuosiin vanhoja partiokavereitani. Kaikki tämä ilman lapsia ja että olisi ollut koko tapahtuman kestävää nakkia eli työtehtävää.

Syyskuu

Syyskuussa olin aivan pähkinöinä siitä, miten huippu uusi työni on ja miten huippuja työkavereita minulla on. Lisäksi nautiskelin uuden kaupungin luonnonläheisyydestä ja metsistä. Lappeenrannassa ei ollut metsiä.

Lokakuu

Lokakuun alussa kävin syntymäpäiväni aikoihin Kokkolassa ja fiilistelin loppukuusta halloweenia ja kävin katsomassa miten täällä poltettiin kekripukki. 

 

Jätin muuten tämän halloween-kuvan facebookiin profiilikuvaksi, kun huomasin, että se torjuu hienosti kaikki muslimien lähestymisyritykset. Olinkin jo korviani myöten täynnä niitä. Ei minulla muuten ole muslimeita vastaan mitään, mutta elämänkatsomuksellisista syistä en voisi koskaan kuvitella seurustelevani muslimin kanssa. Eroaapi sen verran ajatusmaailmat.

Marraskuu

Marraskuussa oli jälleen reissu Kokkolaan isänpäivän merkeissä. Lisäksi nautiskelin talven ensimerkeistä, aloin ruokkimaan oravaa ja istuin ensimmäisen oikeudenkäyntini oikeudenpuheenjohtajana. 

Marraskuussa viritin myös asuntoni joulumoodiin, koska tiesin olevani joulun Kokkolassa. Näin ehtisin nauttia joulufiiliksestä omassa asunnossanikin.

Tähden sain äidiltä. Poro oli uusi hankinta.

Joulukuu

Joulukuussa oli kohokohtana tietysti joululoma Kokkolassa. Oli vipinää ja huisketta siihen malliin, että nyt tuntuu ihan hyvältä ratkaisulta, että tulin takaisin Kajaaniin jo perjantai-iltana, niin että saan kaksi päivää olla ihan rauhassa, ennen kuin työt jatkuu. Perheen, sukulaisten ja ystävien tapaamisen lisäksi kävin hetken mielijohteesta yksityisellä hammaslääkärissä ja nyt on sitten hammasasiat taas kunnossa. Oli elämäni eka kerta, kun multa porattiin reikä siten, ettei se sattunut yhtään. Että iso kiitos vain hammaslääkärille, joka suostui odottamaan 15 minuuttia, että puudutus alkaa vaikuttamaan. Yksikään hammaslääkäri ei ole siihen aiemmin suostunut. Myös viisaudenhammas lähti ilman mitään ongelmia. Voin siis lämpimästi suositella Hammaspeikko-nimistä yksityistä hammaslääkäriasemaa Kokkolassa asuville. 

Summa summarum 

 

Näin kun tätä katselee, ei ihmekään, että vuosi tuntui erityisen hyvältä. Sehän on ollut silkkaa riemua ja positiivista positiivisen perään kesäkuusta alkaen. Viimeksi näin hyvä vuosi oli 2007. Silloin mm. olin alkuvuoden opiskelemassa Rovala-opistossa huippujen ihmisten kanssa, menin loppukeväästä kihloihin (vaikka se suhde myöhemmin päättyikin, oli se tuolloin kuitenkin onnellista aikaa), pääsin oikeustieteelliseen ja muutimme ensimmäiseen yhteiseen asuntoomme. 

Toivon kovasti, että onnistun tekemään myös vuodesta 2016 näin onnellisen. Ainakin olen vielä 8 kuukautta huipussa työpaikassa, tulen todennäköisesti saamaan varatuomarin arvonimen ja toivottavasti saan viettää kivan reissun kolmikymppisten kunniaksi jossakin ulkomailla, mielellään mukavassa seurassa. Kaikki muu onkin sitten vielä auki. Saapa nähdä mistä sitä itsensä taas löytääkään.

Hyvää alkanutta vuotta kaikille lukijoille!