Hei,
edellisestä postauksesta onkin kulunut jo huimat 3 kuukautta. Siitä ajasta ainakin 2 kuukatta on ollut elämässäni yhtä hulabaloota. Elokuu oli viimeinen kuukauteni Kajaanissa ja sen lopussa muutin takaisin Lappeenrantaan. Muutto oli rankka ja heti, kun se oli tehty, suuntasin lomalle Kroatian Dubrovnikiin äitini kanssa. Sieltä palattuani alkoi heti työt ja työtahti on ollut kova heti alusta asti. Leppoisan käräjänotaarivuoden jälkeen onkin ollut taas totuttelemista asianajotoimiston hektiseen arkeen, jossa töitä riittää, puhelin soi vähän väliä ja tilanteet muuttuvat nopeasti. Toki tiesin, että meneepä käräjänotaarivuoden jälkeen mihin tahansa, työmäärä kasvaa huimasti. Kaverini sanoi, että melkoisesti on ollut hommaa hovioikeudessakin, se olisi ollut yksi vaihtoehdoistani. Summa summarum, kirjoituslistalla olisi aiheet: yhteenveto Kajaanin vuodesta, Dubrovnikin reissu, miksi palasin takaisin Lappeenrantaan ja sitten tämän uuden asunnon esittely. Aloitan viimeisestä, koska se kiinnostanee eniten.
Tästä taas lähdettiin. Koko omaisuus kasaan. Uudessa asunnossani ei keittiötä lukuunottamatta ole hirveän paljon säilytystilaa, joten olin pitkin kevättä karsinut tavaramäärääni, mutta silti sitä oli noin paljon jäljellä. Etukäteen pelkäämäni sohvan osien toisistaan irrottaminen ja uudelleen kasaaminen oli muuton yhteydessä loppuunsa paljon kevyempi nakki, kuin mihin olin etukäteen henkisesti varautunut.
Muutosta itsestään tuli aika rankka, sillä muuttofirma oli sekoittanut muuttopäivät keskenään ja siitä sitten aiheutui sellainen 6 tunnin viivästys. Onneksi kuitenkin erehdyksestä huolimatta oli auto ja kuski vapaana, joten sinänsä vahingoksi jäi tuo viivästys. Perillä muuttokuorma oli purettuna lähempänä kolmea yöllä. Siinä sitten yöllä vain laitoin sängyn valmiiksi, kävin suihkussa ja suuntasin nukkumaan.
Huom: astianpesukone, erillisuuni ja keraaminen liesitaso.
Kun sitten heräsin ensimmäiseen aamuuni omassa asunnossani, tajusin, ettei ole mitään ruokaa ja että keittiötarvikkeet on purettava, ennen kuin lähtee kauppaan. No ei siinä, ensimmäisen kerran ruokaa sai sitten joskus iltapäivällä kahdelta, jonka jälkeen nukahdin melkein siltä istumalta, koska voimat oli täysin loppu. Siitä alkoikin sellainen useamman päivän sessio, jonka aikana aina puursin niin paljon eteenpäin kuin mahdollista ja syöminen oli vähän sitä ja tätä, joten välillä voimat vain yhtäkkiä loppuivat kokonaan. Muistan jonakin päivänä maanneeni sohvalla ja miettineeni, että kamala nälkä, mutta olin niin väsynyt, etten jaksanut liikahtaa tekemään sitä ruokaa.
Keksin tässä ihan hiljattain, että nuo pikkulokerot on viinipulloja varten :D
Pyykinpesukoneen kiinnittäminen oli kans sellainen show, että onneksi ei tartte heti uudestaan. Allaskaapin pohjassa oli kaksi reikää, jossa toisessa oli jo bidee-suihkun letku ja oli yllättävän paha pähkinä päätellä, miten pesukoneen sisäänottoletku ja poistoletku pitää niistä rei'istä laittaa, koska kaikki vaihtoehdot vaativat väkivaltaa. Ja sitten kun letkut olivat läpi rei'istä, oli kamala homma saada ne kiinnitettyä. Vain huomatakseen että sisäänottoletkun kytkentä ei ole vedenpitävä. Siinä piti hetken aikaa säätää tiivisteiden kanssa ennen kuin homma lähti toimimaan. Asennusrytäkässä tietysti allaskaapin taso tippui ja sen takaisin saaminen oli uusi älykkyystesti. Lopulta sain sen takaisin paikalleen irroittamalla ensin yhden metallijutun seinästä, nostamalla tasoa ja laittamalla metallijutun takaisin paikoilleen. Urakkaan meni siis keskimäärin kolmet hermot, tunti aikaa ja lisäksi olin sen jälkeen litimärkä vedestä ja hiestä ja täysin raivoissani. Sinä päivänä en jaksanut tehdä tuon lisäksi muuta kuin koota sohvan.
Alkurutistusten eli kaikkien tavaroiden purkamisen jälkeen urakka etenikin aika hissukseen. Yhtenä päivänä oli tosiaan vain pesukone ja sohva. Toisena häkkivarastoon kuuluvien tavaroiden vienti. Kolmantena verhot ja yksi taulu seinään. Kroatian matkan jälkeen viimeiset 2 taulua seinään ja sitten käytinkin illat ja viikonloput parvekkeen tuunaamiseen.
Parveke on tässä asunnossa paljon isompi kuin mitä Kajaanissa oli, joten käytin jonkin verran aikaa Pinterestissä tutkiessani mitä parvekkeelle haluan. Päädyin kyhäämään omenalaatikoista hyllyn ja penkin. Oli tietysti suorastaan ratkiriemukasta raahata 5 omenalaatikkoa, parvekkeen kukat ja lyhdyt pyörällä. Lisäksi omenalaatikot piti maalata, että ne sopisivat paremmin minulla jo oleviin parvekekalusteisiin. Maalikerroksia laitoin kaksi.
Parveke on nyt valmis ja enää vaiheessa onkin kukka-asiat ja sitten olohuoneen pöytä. Tuo vihreä patjaksi levittyvä rahi ei mielestäni enää värinsä puolesta oikein istu sisustukseeni. Olenkin miettinyt, että möisinkö sen vai laittaisinko sen vaan häkkivarastoon. Sohva levittyy 2 mentäväksi sängyksi, joten kysymys kuuluu, tulisiko ikinä tilannetta, että mun pitäis majoittaa 3 ihmistä? Se olis ainut järkevä syy säilyttää tuo rahi.
Nykyisen sisustukseni värimaailma on valkoinen (huonekalut, verhot), vaaleansininen (matot), vaaleanpunainen (sohvatyynyt, pöytäliina, viltti) ja harmaa (sohva). Tuohon olohuoneen ikkunalaudalle vaihtelen tuikkukippojen väriä ja koriste-esinettä vuodenajan mukaan. Koska marraskuu alkaa ihan kohta, vaihdon jo tuohon "talviasetelman". Syksyasetelma oli ollut siinä muutosta lähtien ja syksyasetelma on kaikista asetelmista se minua vähiten viehättävin. Jotenkin vain en pidä yhtään syksyn murretuista tummista väreistä.
No siitä värimaailmasta puheenollen, vähäisen säilytystilan ohella tämän asunnon ainut huono puoli on tuo parvekkeella olevien kahden seinän törkeän hirveä väri. Siis tuo on varmaan jonku likaisen samean ruskean jälkeen hirvein väri maailmassa. Mutta kun kaikki tässä asunnossa oli muuten kohdallaan, niin tuon kanssa nyt vaan on elettävä. Tosin, kyllähän parvekkeella enemmän tulee tuijotettua Saimaata tai toisella puolella olevaa metsää, kuin näitä seiniä. Sain tuon nurkassa olevan vihreän kasvin viime viikonloppuna tupaantuliaislahjaksi kaveriltani ja siksi se on vielä vailla ruukkua.
Parvekkeen sisustuksessa totesin, että paljon kukkia ja lyhtyjä on se juttu, joka tekee parvekkeesta kivan. Lisäksi tuo karvajuttu noiden kahden laatikon päällä on aivan ihana. Se on niin pehmeä! Tarkalleen ottaen se on lampaantalja. Mietin sitä hetken, että otanko taljan vai en. Mitään tekoturkista tms. ei kuitenkaan ollut tarjolla ja toisaalta, multa ois aika tekopyhää olla ottamatta taljaa vain koska se on aito. Minähän kuitenkin syön lihaa ja mulla on nahkaisia laukkuja ja kenkiä. Eipä siinä yksi talja missään tunnu. Talja myös mätsää väriltään kivasti noihin mun parveketuolien pehmusteisiin, jotka myöskin ovat harmaat.
Nyt tällä hetkellä kaikki asunnon seinät ovat valkoisia. Aion kuitenkin jossain vaiheessa maalata tai maalauttaa olohuoneen seinät vaaleanvihreiksi ja makuuhuoneen seinät vaaleansiniksi. Silloin valkoiset huonekaluni ja verhoni pääsevät paremmin oikeuksiinsa ja lopputulos on enemmän sitä, mistä minä sisustuksessa pidän. Täysvalkoinen koti ei ole se mitä haluan.
Mulla on nyt sänky tällä tavalla keskellä makuuhuonetta. Jos sen pökkäis toisin päin ja laittais tuonne nurkkaan, niin sitten periaatteessa tuohon ikkunan viereen jäisi tilaa pienelle työpöydälle. Siinä onkin pistorasioita ja antennijohtoja siihen malliin, että suunnittelussa on varauduttu siihen vaihtoehtoon.
Sijoitin tuon karhutaulun sänkyä vastapäätä, koska sitä on kiva katsella sängystä.
Lipasto tuli nyt makuuhuoneeseen, koska sille ei ollut järkevää paikkaa olohuoneessa. Tuo toinen ovi noista on vaatehuoneen ovi. Musta on kätevää, että vaatehuone jää käytännössä suurimman osan ajasta avoimena olevan makuuhuoneen oven taakse piiloon. Sitä tosin olen miettinyt, että kun tässä asunnossa muuten pystyisi liikkumaan pyörätuolinkin kanssa, niin tuonne vaatehuoneeseen ei sellaisen kanssa kuitenkaan mahtuisi, koska ovi on niin kapea. Että mikähän järki sitten siinäkin?
No vaatehuone on toki itsessäänkin aika pieni. Koska siellä on tankotilaa vain noin vähän, olen laittanut mekot ja jakkupuvut eteisen kaappiin. Muutenkin on saanut olla hieman luova, että kaikki mahtuu. Ainoat säilytystilat ovat tämä vaatehuone, eteisen kaapit (joista yksi on siivouskaappi) ja sitten on varasto.
Varaston osaltakin on tosin todettava, että onneksi mulla ei ole yhtään enempää omaisuutta. Tetriksen pelaaminen oli tarpeeksi haastavaa jo noillakin tavaroilla. Tosin kävi mielessä, että mikähän järki nyt on noissa muuttolaatikoissa ja Clas Ohlssonin säkeissä, kun tulen asumaan tässä nykyisessä asunnossani lähtökohtaisesti hyvin pitkään. Vähän sellainen mieliala on, että jos enää ikinä muutan, niin se on sitten muutto takaisin Kokkolaan ja oman asianajotoimiston perustaminen. Tuskin ohjelmassa ainakaan 10 vuoteen. Eikä sitä ole kiveen kirjoitettu että onko sen jälkeenkään. Yrittäjyys on kuitenkin niin iso hyppy tyhjän päälle, että rohkeutta siihen saisi kerätä tovin jos toisenkin. Eikä mulla ole Kokkolassa ammatillisia verkostoja, toisin kuin täällä Etelä-Suomessa. Noh, se on sitten myöhemmän ajan murhe.
Tämä asunto on sikäli jännä, että tässä ei ole eteistä käytännössä ollenkaan. Tai jos on, niin se on tuo yksi neliö tuossa. "Eteisen kaapit" ovat tässä ihan ruokapyödän vieressä ja ulko-ovi on keittiön kulmalla. Kengille tässä oli valmiiksi tuollainen teline. Oon miettinyt, että annanko sen olla noin, maalaanko valkoiseksi vai mitä teen. Toisaalta tuo ratkaisu on kyllä neliöiden hyötykäyttöä ja kengät uppoavat paremmin mustaan taustaan kuin valkoiseen. Ehkä se on siistimmän näköinen mustana.
Kajaanin asunto oli muuten kiva, mutta siinä oli törkeän pieni kylpyhuone. Sellainen istut pöntöllä niin lavuaari on suussasi, pesukone toisessa kyljessä kiinni ja vessan ovi toisessa. Suihkutilaa oli sellainen 70 cm x 70cm. Sen jälkeen tämä kylpyhuoneen tilavuus on jotain aivan mahtavaa.
Pesukone on tuollatavalla ehkä vähän hassusti poikittain, mutta se uppoaa tuohon paremmin noin. Jos laittaisi sen taustan seinää vasten, pesukone tulisi aika pitkälle seinästä ja jäisi ihmeellinen aukko. Pesukoneen päällä on ilmastointilaite. Tässä talossa on asuntokohtainen ilmastointi ja ilmastointilaite on fyysisesti tuossa. Sitä ohjataan keittiön lieden päältä.
Oli itseasiassa hauska sattumus, että löysin Lappeenrannan Prismasta tuollaisen hyllykön suihkuseinään. Tiesin mihin olen tulossa ja olin etsinyt sellaista tuloksetta Kokkolasta ja Kajaanista ja sitten se löytyikin täältä. Ja oli muuten viimeinen koko kaupassa!
Ja sitten tässä on oma sauna. Se onkin kyllä ihan kivaa luksusta taas pitkästä aikaa. Saa itse päättää saunomisen ajankohdan ja saunan lämpötilan. Mun ongelmana on ollut, että taloyhtiön saunat sekä Kajaanissa, Helsingissä, Kokkolassa (äitin taloyhtiö) että Rovaniemellä ovat olleet aina jotain 80-100 asteisia, mikä on mulle ihan liikaa. Mä olen tämän rasvakerrokseni kanssa koko ajan kuin "talviturkki päällä". Mulla on kuuma, kun lämpötila (missä tahansa) on sellainen, että normaalikokoisilla ihmisillä on sopiva. Mulla on sopiva, kun lämpötila on sellainen, että hoikat ihmiset palelee. Ja tämän "talviturkin" kanssa sauna on mulle sopiva 70-asteisena. Ihanaa kun voi taas päättää itse, että sauna on juuri sen lämpöinen. Viimeksi tätä luksusta oli Oulussa vuonna 2012.
Saunan kiukaalla oli mun tähän muuttaessani tuollainen saunatonttu. Rankan muuton jälkeen olikin aivan ihastuttavaa mennä ekaa kertaa omaan saunaan ja löytää tuo kiukaalta hymyilemästä. Siinä vaan jotenkin tiivistyi se, miten hyvätasoinen tämä asunto on. Kodinkoneet on uusia, kaikki pinnat on siistit, lattia on just hyvän väristä parkettia (se muuten tuntuu jalkaan lämpimältä ja pehmeältä vaikka täällä ei ole lattialämmitystä), seinissä ei ollut jälkeäkään, äänieristys on loistava ja kiukaassa on tonttu.
Kodin lisäksi tämä koko alue on musta tosi kiva. Lähellä on luontoa ja koska tämä on saari, luonnollisesti saaristomaisemia. Valosaastetta on tosi vähän, joten kirkkaina öinä voin ihastella tähtiä ja tietysti nukunkin tässä täyspimeydessä paremmin kuin vuosiin. Työpaikalle ja keskustaan on 15 minuuttia pyörällä. Kuten eräs taksikuski kerran tiivistikin, tämä on koti Saimaan rannalla luonnon rauhassa, mutta silti keskustassa. Ei paha.
Saaren keskellä menevää tietä ympäröi lehmukset.
Silta saaren ja mantereen välillä on loppuunsa näin lyhyt.
Työmatkojen pyöräily on tarjonnut upeita maisemia.
Tämä kuva on kotipihasta.
Yksi aamu oli suorastaan henkeäsalpaavan kaunista.
Joten tervetuloa vierailulle!
ps. enpä tajunnut kaupassa, että orava maastoutuisi noin hyvin tuohon oveen :D
