Hei,
nyt taisi tulla pisin blogitauko moneen vuoteen. Paljon on taas ehtinyt tapahtua ja paljon olen tässä liikkunutkin. Ja ne harvat päivät, kun olin täällä Kajaanissa, olikin sitten töissä tehtävää oikein urakalla. Nyt kun edessä on jopa 3 viikkoa suhteellisen rauhaisaa eloa ilman matkustelua, ehtii blogiakin päivittää.
Kuten kuvasta voi havaita, blogitauon aikana kerkesi kevättalvikin muuttua kesäksi. Kuva on pääsiäiseltä, silloin olin Kokkolassa. Talvesta sanottakoon, että vaikka tammikuussa olikin lähes kuukauden -30 astetta, niin muuten Kajaanin talvi oli paljon kevyempi kuin olin olettanut sen olevan. Lumikin suli hyvin nopeasti pois, joskin sitten kevään eteneminen tuntui pysähtyvän. Kunnes yhtäkkiä tuli todella lämmin.
Mitäs minä sitten olen täällä touhunnut? Yhdellä viikolla oli työpaikan virkistyspäivä Kuopiossa Ikeassa ja siinä kiinni olevassa kauppakeskuksessa shoppailun muodossa. Päivä tyttöjen kanssa shoppaillen oli todella ihana. Ikeasta kävelin ulos tyhjin käsin, mutta Zizzistä löysin takin ja hameen ja kenkäkaupasta tarttui mukaan tennarit ja balleriinat.
Tämä polvipituinen mintunvärinen pitsimekko oli tosi hyvä löytö. Vaikken nyt olekaan saanut kuvaa itsestäni se päällä, se istuu minulle täydellisesti. Tosi hyvä mekko kesän juhliin. Olenkin jo käyttänyt tätä äitienpäivänä ja serkkuni valmistujaisissa.
Ja koska minttu on ehkä paras mahdollinen väri just mun luonnollisiin väreihin, piti myös ostaa tällainen mintun värinen ulkoilutakki. Zizzi on kyllä superhyvä kauppa meille isokokoisille ihmisille. Vaatteet on järkevän näköisiä ja jopa tyylikkäitä, eikä mitään sellaisia tätimäisiä tummia telttoja. Zizzistähän on myös mun kaksi työmekkoa. Niissä on 3/4-hihat ja ne on kans polvipituisia. Oon ollut niissä niin paljon töissä, että yksi sihteeri totesi, että mä ilmeisesti olen sellainen vannoutunut mekkotyttö. Toteamus oli niin hauska, että oli pakko nauraen myöntää, että ennen näiden kolmen mekon hankkimista, mä en oikeastaan ole lähes 30 vuoteen juurikaan pitänyt mekkoja. Mutta nyt kun olen löytänyt kivat mekot, niin kyllä. Mä viihdyn niissä enemmän kuin housuissa!
Sen verran kuitenkin poikatyttömäisyyttä vielä löytyy, että vaikka päällä olisi mekko, niin jalasta saattaa löytyä tennarit tai balleriinat. Balleriinatkin oikeastaan vain töissä, koska tennarit jalassa ei oikein kehtaa ilmestyä oikeussaliin. Noi tummansiniset Vansin tennarit on sieltä Kuopion reissulta. Mintun väriset Vansit on viime kesältä.
Kuvassa näkyvä "läppäritaso" ei itse asiassa ole Ikeasta, vaikka siellä kauan mietinkin, että tarvitsenko tuollaista ja jos tarvitsen, niin pinkki vai musta. Jätin sen kuitenkin sinne, mutta sitten yksi mun työkaveri puolipakolla myi tuon mulle 2 eurolla. Kuultuaan mun jahkailusta tietysti. Tämä on kyllä ollut tosi kätevä. Kulmikkaan muotoilunsa takia läppäriä ei ole ollenkaan niin kuuma pitää sylissä kuin sitä tarjotinta, jonka päällä läppäriä aiemmin pidin.
Lensin Helsingistä kotiin ja Helsinki-Vantaalla oli tällaisia maailman kätevimpiä paikkoja. Mikäs siinä odotellessa lentoa. Katsoin 3 tuntia O.C:tä netflixistä :D
Kuopion reissun jälkeen mä olin yhden päivän kotona ja suuntasin sitten Helsinkiin koulutukseen. Ei ollut sunnuntain lentokoneessa paikkoja, joten puksuttelin sitten junassa. Sunnuntaina ehdin nähdä Helsingissä asuvaa ystävääni ja maanantai ja tiistai menivät sitten koulutuksessa. Naureskelin vähän sille, että oma vuoroni osallistua tuohon koulutukseen tuli aika myöhään, ku silloin jäljellä oli vain 4 kuukautta auskultointia. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Tuohon käräjänotaarien koulutusohjelmaan osallistuminen kuulemma tulee myöhemmin pakolliseksi edellytykseksi, että saa varatuomarin arvon. Niihin videokoulutuksiinhan mä olin jo osallistunut aiemmin, joten seminaaripäivät oli mun osalta viimeinen osanen koko koulutusta. Yllätyin myös, kun he kertoivat, että auskultoimaan pääsee nykyään vain joku 120-130 ihmistä vuodessa. Kun Suomen kaikkiin oikeustieteellisiin otetaan yhteensä noin 600 ihmistä sisään vuodessa, tarkoittaa tämä, että auskultointipaikkoja riittää vain noin 22 prosentille juristeista! Huh, saa kyllä olla kiitollinen, että kuuluu niihin 22 prosenttiin.
Helsingistä kun pääsiin kotiin, purin pari päivää työpöydälle ilmestynyttä kasaa ja suuntasin sitten Kokkolaan, jossa olin 5 päivää. Siinä kerkesi jo nähdä ystäviä, sukua ja viettää äitienpäivääkin. Yhden ystävän kanssa vierailtiin kuvassa näkyvällä Ilveskivellä. Löytyypi Pedersödestä Keski-Pohjanmaalta. Oli tosi kiva reissu ja piti taas ihmetellä, että miksi sitä ei tule useammin käytyä luonnossa tassuttelemassa. Nyt tosin tuli käytyä täällä Kajaanissakin. Käytiin käräjänotaariparini kanssa etsimässä tervahautoja. Ei me niitä loppuunsa löydetty, mutta tulipa tehtyä 3 tunnin metsälenkki.
Toukokuussa on tullut myös seurattua norppaliveä. Aivan ihana idea WWF:ltä tuo kamera. Ja norpasta aasinsillalla siihen, että Kokkolan reissun jälkeen vuorossa olikin sitten Lappeenranta. Entinen työpaikkani järkkäsi tapahtuman ja minutkin kutsuttiin sinne. Lähdin sinne, koska se oli hieno tilaisuus päästä treffaamaan kaikkia vanhoja tuttuja, joita en ollut nähnyt yli 8 kuukauteen. Lappeenranta oli aivan ihanan kesäinen ja kaunis ja siellä oli lehdet puissa. Siinä missä vielä silloin Kajaanissa vihertoiminta oli vasta alkanut. Mutta oli siinä törkeä istuminen junassa :D
Lopuksi vielä aiheesta kukkaruukkuun. Tai oikeastaan materialismionnellisuuteen. Mä oon onnistunut tekemään tässä pari kivaa hankintaa, joita olin jo pitempään pohtinut. Pienempi niistä on tämä:
Viimeinkin, ihan täydellinen käsilaukku! Pidän sen koosta, pidän sen ulkonäöstä kokonaisuutena ja pidän sen yksityiskohdista. Tuo yläosa on sellaista "krokotiilimaista", vaikka se ei kuvasta nyt juuri erotukaan. Sivussa olevat raidat ja tuo koriste ovat plussaa. Ei liian krumeluuri, mutta ei myöskään tylsä. Tämä ei tosin ole vieläkään oikeaa nahkaa, eikä tämä ole merkkilaukku, mutta jos tämä nyt kestäisi, niin ei sen tarttekaan olla. Ei sinne mikään läppäri mahdu, joten ehkä jos sinne ei mahdu painavia asioita, se kestää paremmin. Pahimmassa kunnossahan mulla on ne laukut, missä olen raahannut työläppäriä. Minä olen sellainen, että ostan asioita pitkälti sillä perusteella, että mikä miellyttää silmää. Hinta on sitten täysi sivuseikka. Tämä nyt onneksi oli edullinen löytö, vain 70 euroa.
Fyysisesti pienempi, mutta merkitykseltään täydellistä laukkua isompi asia, on sitten nämä. Täydelliset korut. Kyseessä on Kalevala Korun Onerva-sarja. Jo silloin kauan sitten, kun tämä sarja julkaistiin, ajattelin että kyseessä on ihan täydelliset "juristikorut". Mutta sitten kun koitti se päivä, että olin tarpeeksi rahoissani oleva juristi, että voisin ne ostaa, niitä ei tietenkään enää valmistettu. Huomasin kuitenkin että facebookissa on Kalevala koru-kirppis -ryhmä ja liityin sinne. Väijyin siellä sitten aikani, kunnes löysin sieltä myynnistä käädyn.
Olin ihan onnesta soikeena ja tarjouduin ostamaan sen. Mutta sitten kun myyjä ei suostunut suorittamaan kauppaa postiennakolla ennakkotarkastusmahdollisuudella eikä myöskään siihen, että oltaisiin tavattu kasvokkain ja tavara ja raha olisivat vaihtaneet yhtä aikaa omistajaa, peräännyin kaupasta. Olen tuominnut niin monta ihmistä sellaisista petoksista, että on myyty olematonta tavaraa tai myyty sama tavara useammalle ihmiselle, etten uskaltanut ottaa riskiä. Jäin väijymään ja toivoin, että joku muu tarjoaisi sitä myyntiin.
Lopulta kävi niin mainio säkä, että ryhmän ylläpitäjä tarjosi ostettavaksi koko settiä. Eli korvakorut, kääty ja rannekoru. Kaikki samalle ostajalle. Ihan hetki piti miettiä, koska hinta oli lähes niin paljon, mitä nämä oletettavasti olisivat maksaneet uutena, eli 320 euroa, mutta kun kunto oli moitteeton, niin ajattelin, että no mitäs hitsiä. Näitähän mä oon väijynyt ja nyt saisin koko sarjan kerralla. Ja koska myyjä oli ylläpitäjä, ajattelin että tuskinpa se nyt rikollinen on. Eikä ollutkaan, korut tulivat parissa päivässä maksusta. Ja nyt minä olen yli-onnellinen. Koska onhan nämä nyt vaan täydelliset. Korvikset ja rannekoru sopii hyvin yhteen myös Tintti-kaulakorun kanssa. Ja mun mielestä nuo valkoiset korvakorut sopii älyttömän hyvin mun tummaan ihonväriin ja tummiin hiuksiin.
Tuo rannekoru ( 19 cm pitkä) on sellainen, että se mahtuu aikalailla just ja just kiristämättä mun ranteeseen. Siksi sen ranteeseen saaminen yksin vaatiikin tällaisen kätevän tempun:
Auki taiteltu klemmari. Ja sitten näin:
Pujotat toisen pään rannekorusta koukkuun ja pidät sen paikallaan, kun kierrät toisella kädellä toisen pään korusta ranteen ympäri ja kiinnität sen. Eli hakasen sisältävä pää on se, mitä kierretään ja se pelkkä lenkkipää laitetaan tuohon koukkuun. Huippukätevää! Näin yksinasuvakin saa laitettua rannekorunsa kiinni.
Mitäs muuta. No auskultointia on jäljellä nyt 3 kuukautta, joten tässä on pitänyt myös miettiä mitä elämällään aikoo tehdä sen 3 kuukauden jälkeen. Sain käytyä itseni kanssa sen keskustelun ja jatko on nyt selvillä, mutta siitä voisin kertoa sitten tarkemmin myöhemmin, koska tämä postaus on jo tarpeeksi pitkä ja nyt pitää kyllä mennä tekemään salaattia, jos meinaa seuraavat 3 päivää syödä kotona :D
