Päivät 210-217, pieniä suuria asioita

Hei,

viime postaus oli sellaista angstaamista, että koitetaanpa nyt olla positiivisempia. Tällä hetkellä onkin yleisesti paljon parempi fiilis ja ainut miinus on, että oli henkisesti rankka paikka torstaina ja perjantaina, että se kai säteilee viikonloppuunkin. Oon nukkunut lauantaina ja sunnuntaina ihan sikana :D Noh, pakko pysyä tässä sen verran hereillä, että saa tehtyä taas perussunnuntai jutskat, eli kirjoitettua tämän ja tehtyä ruokaa ensi viikolle. 

Mutta pieniä suuria asioita on siis tällä kertaa teema. Se alkaa oikeastaan jo ihan viime sunnuntaista. Käytiin silloin veljen kanssa uimassa, sitten syötiin yhdessä oikein luksusaamiainen: vadelma-banaanipirtelöä ja metwurstilla höystettyä munakasta! Aamupalan jälkeen suunnistettiin vielä hulluille päiville, veljen tähtäimessä oli yksi kirja akateemisesta ja minä ostin äidille mokkahanskat ja itselleni aaverahkaa, kun sitä saa vain hulluilta päiviltä ja bloggaajat olivat aiemmin hehkuttaneet, että se on suunnilleen parasta mitä voi olla. No oli se kyllä aika hyvää :D 

Noinkin pieni asia kuin että voi syödä aamiaista jonkun kanssa, on tosi piristävää vaihtelua tähän mun normaalin sinkun elämään. Yksin kun asut, olet aina yksin paitsi silloin, kun olet töissä tai näet ystäviäsi. Näin ollen arjen hommelit tulee pääsääntöisesti tehneeksi ihan yksin ja tuntuukin kivalta, kun kerrankin voi jakaa edes tuon pienen hetken jonkun kanssa. 

Veljen kanssa vitsailtiinkin, että hän on mulle vähän niinku henkisellä puolella poikaystävän korvike ja että kun hän aikanaan muuttaa ehkä muualle, mun on pakko oikeasti harkita vakavasti sitä poikaystävän etsimistä. Noh, mutta tämä järjestely toimii tällä hetkellä. Käydään yhdessä viikottain kävelemässä ja uimassa, joskus kaupungilla pyörimässä, joskus katsellaan leffoja jne. Tietysti voihan tää olla ihan normaalia sisarusten välistä toimintaakin. Harvat ihmiset ymmärtää niin hyvin toisiaan kuin sisarukset, koska sisarukset on oikeasti jakaneet aika monta vuotta elämästään yhdessä ja tietävät toisen taustat. Kukaan ei esimerkiksi tiedä paremmin mun painotouhuja kuin mun veli. Hän on nähnyt sen koko elämäni ajalta. Exänikin on aika hyvin perillä mun tästä osasta elämää, mutta hän oli aktiivinen osa elämääni vain 4 vuotta, joten hänen näkövinkkelinsä on siksi rajatumpi.

Tällainen ihmisen perusarki "herää, mene töihin, tee töiden jälkeen jotain, mene nukkumaan" on aika kaavamaista ja siksi ylläpitääkseen positiivista perusonnellisuutta, kannattaakin kiinnittää asioita pieniin asioihin. Ai ootte kuulleet sata kertaa, että mä rakastan astioitani? Noh... jotain uutta kehiin siis! Mä oon normaalisti varsinainen kävelevä koruteline! Löytyy korvakorut, kaulakoru, rannekoru, kello joka on kaunis kuin koru ja tietenkin sormuksia. 

Kalevala korut on mun juttu. Erityisesti pidän Vanamo-sarjasta ja niistä tietyistä trend-sarjan korviksista, jotka passaa yhteen Vanamon kanssa. Vanamoa mulla onkin perusarkipäivänä päällä se sormus, joko sarjaan kuuluvat korvikset tai ne yhteensopivat trend-korvikset ja sitten rannekoru. Jos on sopivat vaatteet, niin saattaa olla vielä se käätykin. Esim. yhden mustan työmekon kanssa se sopii hyvin yhteen, mutta jos on jakkupuku ja kauluspaita, niin turha vaivautua, ei sieltä kaula-aukosta mikään näy. Vanamon ajattomasta klassisuudesta taitaa tykätä muutama muukin, sillä se oli vasta äänestetty jonkun iltapäivälehden nettisivuilla Kalevala korun kaikista kauneimmaksi koruksi. Noh, katsokaa nyt sitä, onko tuo kummakaan. Siinä on helmiä ja sitten tuollaisia etäisesti sydäntä muistuttavia pieniä lehtiä. 

Sitten on tää mun kello. Oikeesti, mitä tulee muotibloggaajien kelloihin, niin oon vähän naureskellut, ku kaikilla on Michael Korsin kellot. Mietin, että kukahan aloitti ensin ja ketkä kopioi vai onko se oikeasti heistä kaikista just paras kello heidän tyyliinsä? Mun makuun se kyseinen kello (jonka mallia en siis tiedä, tiedän vaan että se sama kello on joka ikisellä suositummalla bloggarilla) on liian miehekäs. Mun klassisia linjoja suosivaan makuun sopii paljon paremmin tämä Candinon Navette. Kuinka tyylikäs ja yksinkertainen. Kellotaulu on helmiäistä ja siinä on safiirilasi, joka ei naarmuunnu. Tosin tuo metalliosa valitettavasti naarmuuntuu, mutta ei sitä onneksi huomaa, ellei tarkastele tätä 5 cm päästä. Tai ota tällaista lähikuvaa... Ostin tämän vuosia sitten Vaasasta. Muistaakseni se oli se kesä, kun pääsin sisään oikeustieteelliseen. Siinä mielessä tämä kello on mulle sellainen unelmien saavuttamista symbolisoiva. Ja onhan se nyt vaan törkeen hyvännäköinen. Ja sveitsiläinen. Siis kyllähän kellon nyt sveitsiläinen pitää olla ;)

Nämä on siis tällaisia pieniä suuria asioita, jotka tuo arkeen onnea. Sitten jos vielä materialismin puolella pysytään, niin voisin mainita muutaman ostoksen hulluilta päiviltä ja pari muuta kosmetiikkatuotetta, jotka on mulla pieniä arjen suuria asioita. Eli hulluilta päiviltä tarttui mukaan siis mokkakäsineet itselle, lumenen päivä- ja yövoidetta sekä schwarzkopfin hoitoainetta latvoille (se on ihan huippua). Alemmassa kuvassa olevat huulipunat olin hankkinut jo aiemmin. 

Niistä käsineistä sanottakoon, että täydelliset! Miten mä en oo aiempina vuosina tajunnut ostaa mokkakäsineitä? Just täydelliset tähän aikaan, kun neulossormikkailla on liian kylmä ja vuorellisilla nahkahansikkailla liian kuuma. Ja noi on kaiken lisäksi äärimmäisen tyylikkäät ja niillä saa hyvän otteen auton ratista. Nimimerkillä aikani tuskailin niiden neuloshanskojen kanssa, kun ratin kääntämisen yrittäminen oli ihan tuskaa. 

Sitten on noi voiteet. Lumenen sivuilta voi lukea pitkät pätkät mitä ihmeellistä näiden pitäis tehdä, mutta tiivistäen kyse on siis siitä, että näissä on c-vitamiinia ja lakka-uutetta, joiden pitäis ennaltaehkäistä ikääntymisen ensimerkkejä ja tää Lumenen vitamin c-sarja onkin tarkoitettu +25 ikäisille ihmisille. Noh, minä oon tätä käyttänyt jo pari vuotta ja ilmeisesti hyvin toimii, kun papereita kysytään ja ihmiset ei millään meinaa uskoa, että näin nuori ihminen on juristi :D En tiedä minkä ikäiseksi ne sitten mua luulee, en ole kysynyt vaan todennut vaan, että aika korjaa ikäongelman. 

Noh, ei rypyn ryppyä kasvoilla eikä kaulassa, niin toimii tarpeeksi hyvin. Mun äiti on aina ollut sellainen, että hän on huoltanut ihoaan tosi hyvin ja onkin sitten näyttänyt yleensä ikäistään huomattavasti nuoremmalta. Myös isäni puolelta on hyvät geenit siihen, että ihon pitäisi säilyä hyvänä, mutta harrastetaan nyt varmuuden maksimointia kuitenkin. Ihon kanssa kun on kyse ennaltaehkäisystä, ei siitä, että alat käyttämään voiteita sitten, kun sinulla jo on niitä ryppyjä. Ja kuinka paljon helpompaa meikkaaminen onkaan, kun iho on kunnossa! Ei muuta kuin ripsari, kulmat ja huulet ja that's it. Pääsen niin paljon helpommalla, kun ei tartte millään meikkivoiteella tai puuterilla häslätä.

Mistä pääsemmekin sitten niihin huulipuniin. Musta on kai tullut huulipunatyttö. Ennen mä yleensä meikkasin silmät vahvasti, eli piirsin nestemäisellä kajalilla "kissansilmät". Meikissä kun se on yleensä joko silmät tai huulet, niin ei sitten tullut huuliin yleensä mitään. Nyt asiaan on tullut muutos lähinnä mun uusien silmälasien takia. 

Nämä kehykset ovat nimittäin niin vahvat, että siinä on itsessään ihan tarpeeksi korostusta silmille. Niinpä se onkin mennyt nyt siihen, että silmissä on enää ne ripsarit ja huulet on sitten punaiset. Ja jos ihan rehellisiä ollaan, niin asiaan on oikeasti vaikuttanut myös se, että ostin tällaista Lumenen wild rose-huulipunaa. Kaksin kappalein. Yksi kirkas punainen ja yksi neutraali. Ja ei mikään, siis ei mikään tunnu niin hyvältä huulissa, kuin nämä. Oikeasti. Suosittelen kokeilemaan. Niinpä tilanteesta riippuen huitaisen noita huuliin. Jos en ole muuten meikannut, lätkäisen neutraalia sävyä, josta ei lähes edes huomaa, että sitä on huulilla. Jos on myös muilta osin "naama piirretty päähän", niin sitten kirkaampaa punaista. Eikö muuten tasapainoitakin punaiset huulet kivasti noita silmälaseja? :) 

Jollain tavalla on kivaa olla nainen, niin saa värkätä kosmetiikan ja korujen kanssa. Nekin on sellaisia arjen pieniä iloja. Ja jos tästä aasinsiltaa ottaa tähän painonpudotusaiheeseen, niin jotenkin sitä huomaa, että haluaa panostaa ulkoiseen kauneuteen ihan eri tavalla, nyt kun painoa on tippunut. Ennen se oli vähän sellaista "miksi vaivautua laittautumaan, kun mikään ei peitä sitä, että mä oon läski?". Nyt kun tilanne ei ole aivan niin paha enää, tulee sitten panostaneeksi enemmän. Ja tiedä kummasta se johtuu, on alkanut tulla myös huomiota vastakkaiselta sukupuolelta. Siitä onkin vuosia, kun se viimeksi oli tällaista. No oikeastaan se oli tällaista viimeksi silloin, kun olin tässä painossa... lukioikäisenä. En pidä tätä kokonaan positiivisena asiana, mutta yritän totutella asiaan.

Painon kanssa ei sinänsä mitään ihmeellistä, junnaamme edelleen tässä yhden kymmenluvun korvilla, mutta eiköhän se tästä sitten taas kohta. Tää viikko ainakin on ollut ihan jees projektin kannalta. Liikunnan puolella tein eilen pitkästä aikaa lihaskuntotreenin ja tänään olenkin sitten sen mukaisessa kokovartalokrampissa. Pitää alkaa tuotakin puolta treenaamaan, sen verran surkeassa kunnossa meinaan keskivartalon lihakset...

Syömiset:

Sunnuntai:

- aamupala: metwursti-munakas ja vadelma-banaani pirtelö

- lounas: katkarapusalaattia ja aaverahkaa

- ei iltapalaa

Maanantai:

- aamupala: vadelmia, partista, kermaa

- lounas: kanasalaatti

- iltapala: maksamakkaraa 75 g

Tiistai:

- aamupala: vadelmia, partista, kermaa

- lounas: kanasalaatti

- iltapala: 75 g maksamakkaraa ja vähän irtokarkkeja (katsoin leffan)

Keskiviikko:

- aamupala: vadelmia, partista, kermaa

- lounas: kaalipaistosta

- iltapala: munakas

Torstai:

- aamupala: vadelmia, partista, kermaa

- lounas: kaalipaistosta

- iltapala: munakas

Perjantai:

- aamupala: mansikoita, partista, kermaa

- lounas: kaalipaistosta

- illalla 150 g sipsejä, dippiä leffan katsomisen yhteydessä (oli sellainen pari päivää, että oli pakko harrastaa taas eskapismia)

Lauantai:

- aamupala: mansikoita, partista, kermaa

- lounas: subwayn kanateriyaki-salaatti

- iltapala: munakas

Sunnuntai:

- aamupala: mansikoita, partista, kermaa

- lounas: naudan ulkofilettä, bearnisekastiketta, uunivihanneksia

Päivät 204-209, ahmintakohtaus

Hei,

kirjoitetaas tämä nyt pois tästä alta, ni ei oo huomenna niin pitkä to do-lista. Ja kun jotenkin huomasin taas päämäärättömästi istuvani tässä läppärin ääressä vaikka ois voinut sulkea tämän ja mennä lukemaan kirjaa, mikä on aina parempaa ajanvietettä... 

Tää viikko ei oo ollut yhtään hyvä ja voipi olla että tulee taas plussaviikko. Huoh. Mutta eipä tässä taaskaan voi syyttää kuin itseään.Tiistaina meni sipsiä, syystä X, jota en enää muista. Ja tänään oli sellainen sokeriöveri ettei mitään rajaa. Mä en tänään juuri muuta olekaan syönyt kuin sokeria ja olo on sen mukainen eli aivan kauhea. Fyysisen pahan olon lisäksi vaivaa henkinen morkkis ja jonku "yliminän" syyttävät "miksi"-kysymykset. 

Päästään taas siihen, että vaikka ruokavalio pääsääntöisesti olisi kunnossa, niin jos ongelma on alunperinkin ollut niissä herkuissa, niin se pelkkä ruokavalion optimointi ei korjaa ongelmaa kokonaan. Turhauttaa, kuunnella työmatkoilla radiosta mainoksia "tämä laihdutuspilleri X toimii oikeasti, kuuntele kun käyttäjät kertovat että nälkä poistui jne.". Joo joo, nälkä lähtee karppaamalla. Mutta kertokaa mulle, mikä parantaa kun on päässä vikaa? 

Päässä vikaa, kun henkisesti koettelevan työpäivän jälkeen haluat tarttua herkkuun ja olla edes hetken ajan onnellinen? Päässä vikaa, kun et lopeta siinä vaiheessa, kun tajuat, että "olen täynnä"-kynnys ja jopa "tää yököttää jo"-kynnys on ylitetty ja silti vaan jatkat ja syöt pois, ku se on siinä. Päässä vikaa, ku ylipäätään et osaa ottaa vain kohtuudella? Päässä vikaa, ku otat silti, vaikka tiedät että siitä tulee fyysisesti ja henkisesti paha olo. 

Niin, ei oo rinnastus alkoholistiin ollenkaan kaukaa haettu, kun puhutaan ylipainoisen ihmisen herkkuriippuvuudesta. Mä oon kai onnistunut ongelmaa jotenkin hallitsemaan, ku oon saanut noin 16 kiloa tiputettua pois, mutta tää viikko oli taas oikein hyvä muistutus siitä, että en ole "terve" vaan ongelma vallitsee edelleen.

Mä haluan nyt olla raatorehellinen, koska jos mä alan valehdella tänne, mä häviän tän pelin lopullisesti. Tää blogi on oikeasti auttanut ihan hirveästi mua laihtumaan ja sen teho perustuu rehellisyyteen ja siitä seuraavaan julkiseen häpeään. Valmistautukaa haukkomaan henkeänne. Siinä missä se tiistai oli vaan "perusherkuttelu joka sinänsä mahtuu ohjelmaan, jos ei toistu liian usein", niin tässä päivässä ei ollut mitään järkeä. 

Aamupala oli perus ja jollakin tavalla myös 15 cm subi (eritoten siksi että se oli vain puolikas, olen vuosia syönyt yleensä sen 30 cm pitkän vaihtoehdon), vaikka siinä olikin jotain viljaa. Se mikä ei ollut ok, oli subin jälkeen kotona hulluilta päiviltä ostettujen sokerijuttujen puputtaminen. Oikeastaan väärin meni jo siinä, kun ne lähti sieltä mukaan... Eli eli, macaron leivoksia 24 kpl (yksi ei ole hirveen paljon teelusikkaa isompi, mutta tää määrä on tässä nyt se ongelma), 2 bebe leivosta ja 185 g valkoista suklaata (eli se maraboun valkosulkaa levy). Huh huh, enkä mä edes pidä näin paljon makeasta. Paras herkku minkä mä tiedän on sipsit dipillä eli oon enemmän suolaisten perään ja saan niistä parhaat nautinnot.

Miksi tapahtui tällainen katastrofi? Kaupassa: Ai katos, täältä saa macaron-leivoksia, hmm, kumman makukombinaation otan? En osannut päättää joten otin molemmat. Ai katos, täältä saa sitä maraboun valkoista suklaata, en olekaan maistanut, miltähän se maistuu? Sekin lähti messiin. Hei tuolla on tuollaisia haamu-bebejä, otanpa pari sellaistakin. Miksi pari? En minä tiedä, siinä kohtaa ku tajusin, ettei mulla oo ketään syömässä niitä mun kanssa, myyjä oli jo antanut ne mulle. 

Kotona sitten se perinteinen, olipas hyvä bebe, syön sen toisenkin. Sitten jossain vaiheessa halusin maistaa macaronejakin ja nekin oli ryökäleen hyviä, joten... ja illalla valkosuklaalevy. Voi voi.

Ehkä typerintä on tässä, että oon syönyt sikana kaloreita, mutta hyvin vähän oikeaa ruokaa (aamupala ja subi lasketaan nyt oikeaksi ruuaksi) ja mulla on siksi nälkä. En tietenkään voi tasan syödä yhtään mitään lisää, ku tilanne on tämä, joten kärsitään nyt sitten.

Mulla varmaan on/oli se BED. Lihavan ihmisen syömishäiriö, jossa ahmitaan hirmuisesti mutta ei oksenneta sitä ulos (olisin muuten varmaan oksentanut, mutta mä todella todella vihaan oksentamista). Ahmintakohtauksiin liittyy se, että niissä ei ole mitään järkeä ja ne yleensä salataan. En mäkään tätä ois halunnut kertoa, mutta kun tiedän, että rehellisyys auttaa mua. Tästä julkisesti kertominen on vähän kuin menis johonkin jalkapuuhun istumaan, pitkällä aikavälillä tää rehellisyys vähentää näitä kohtauksia, koska voin henkisellä tasoa tuntea minuun kohdistuvan tuomitsemisen. 

Jotenkin uskon, että monella lihavalla saattaa olla tällaista siellä taustalla. Ei siinä ihmekään, ku ei onnistu, kun kaikki vaan hokee "syö vähemmän, liiku enemmän". Voit liikkua vaikka koko päivän, mutta se ei kuluta niin paljon kaloreita kuin yksi ahmintakohtaus tuo sisään. Voit syödä vaikka kuinka vähän ja lopputuloksena on, että sinulla vain on nälkä, joka johtaa ennemmin tai myöhemmin runsaampaan syömiseen. Jos on päässä vikaa, niinku meikäläisellä, lihavuus ei poistu ennen kuin pää on korjattu kokonaan tai ongelmaa vähintään hallitaan tarpeeksi. 

Omalla kohdalla pelottaa perkeleesti, että menetän hallinnan ja lihon taas. Olen tehnyt niin lukemattomia kertoja. Karppaamallakin olen oikeasti pudottanut kiloja jo 24. Viime syksynä tiputin 8 kiloa, jotka lihoin takaisin aikavälillä joulukuu-maaliskuu. Ja maaliskuusta tähän päivään oon tiputtanut sitten 16 kiloa. Eli ne alkuperäiset 8 ja 8 lisää. Suurimmaksi osaksi tämän blogin pitämisen ansiosta, koska tämä on toistaiseksi paras lääke siihen mun päässä olevaan ongelmaan, joka näitä ahmimisia aiheuttaa, mihin oon ikinä törmännyt.

Karppaaminen sinällään poistaa nälän ja on nautinnollista, joten se poistaa nälkään ja annoskokoihin liittyvät ongelmat mun kohdalla kokonaan. Jäljellä on vaan taistelu omaa mieltä vastaan, mitä tulee näihin ahmimiskohtauksiin ja muihin epärationaalisuuksiin, jotka johtavat näihin. 

Miksi pitää olla niin utelias, että pitää maistaa jokaista uutta suklaata, joka vaikuttaa vähänkin houkuttelevalta? Miksi pitää olla sellainen, että syö kaiken mitä ulottuvilla on? Saisko jonku AA-kerhon herkkuriippuvaisille?

Oon nyt tässä sitten pallotellut, että yritänkö olla Kokkolan vierailuun asti (= 2 viikkoa) ilman herkkuja kompensaationa näille ahmimisille? Vai kannattaako se sittenkään, koska aikaisemmin on käynyt niin, että jos oon ollut kokonaan ilman, niin sitten se repsahdus on ollut sitä kauheampi, koska henkinen paine on kasvanut niin suureksi? Toisaalta entä jos viime aikojen lepsu-asenne ylipäätään johti tämän päiväiseen ahmintakohtaukseen?

Noh, mene ja tiedä. Kohtuuden etsiminen jatkuu. Ehkä mun pitäis kokeilla taktiikkaa, että sallin itseni syödä karppiruokaa enemmän kuin tähän asti? Eli että jos tulee "pakottava tarve", niin hakis sitten vaikka paketin metwurstia tms. Kun onhan mun sallitut syömiset olleet aika vähäisiä tähän asti. Siis aamuisin pari desiä marja-partis-sekoitusta, lounaaksi kinkkukiusausta ja illalla joku 75 g kalaa tai maksamakkaraa. Vähän "närppimistä" meinaa olla. 

Syömiset näiltä kuudelta päivältä:

Maanantai:

- aamupala: mustikoita, partista, kermaa

- lounas: kinkkukiusausta

- iltapala: 75 g lohta

Tiistai:

- aamupala: mustikoita, partista, kermaa

- lounas: kanasalaatti

- iltapala: 150 g sipsiä, dippiä

Keskiviikko:

- aamupala: mansikoita, partista, kermaa

- lounas: kinkkukiusausta

- iltapala: 75 g lohta

Torstai:

- aamupala: mansikoita, partista, kermaa

- lounas: kinkkukiusausta

- iltapala: 75 g lohta

Perjantai:

- aamupala: mansikoita, partista, kermaa

- lounas: kinkkukiusausta

- iltapala: 75 g lohta

Lauantai:

- aamupala: mansikoita, partista, kermaa

- lounas: 15 cm kanateriyakisubi tuplalihalla

- pitkin päivää: 24 macaron-leivosta, 2 bebe-leivosta, 185 g valkoista suklaata

Päivät 197-203, uudet lasit

Hei,

oli taas vaihteeksi vähän parempi viikko mitä tulee painoprojektiin. Liikuntaa tuli harrastettua jopa kolmena päivänä (2 arkipäivänä ja nyt sunnuntaina) ja mitään hirmuisia rikoksia syömispuolella ei tapahtunut. Torstaina oli syntymäpäiväni, joten sen kunniaksi käytiin veljeni kanssa testaamassa yksi paikallinen ravintola ja siellä meni hamppari ja ranskalaiset, mutta synttäripäivä ei ole sellainen päivä vuodesta, jolloin haluaa millintarkasti noudattaa tiukkaa syömiskuria :D

Mä sain myös tällä viikolla ne uudet silmälasit, pienemmillä voimakkuuksilla kuin edelliset. Pidän itse näistä uusista laseistani, koska ne näyttävät paremmilta kuin entiset ja myös tuntuvat päässä mukavammilta. Ottaessani niistä tänne kuvaa, pääsin taas naureskelmaan kameleonttimaisuudelleni. Siis mä näytän niin eriltä riippuen siitä onko otsahiukset alhaalla vai ei ja onko meikkiä vai ei. Vai mitäpä tuumaatte? Ensin kuva meikittömänä ennen otsahiusten tasoittamista... (tosin tässäkin hiukset suoristettu, joten vielä erilaisempi olisi ne mun luontaiset korkkiruuvikiharat, mitä harvoin kenellekään näytän...)

 Sitten otsatukka trimmattuna ja meikkiä...

Hiukset leteillä ja pipo päässä (tää oli muuten hyvä löytö tää pipo. Multa puuttuikin sellainen peruspipo ja tää on just hyvä eikä maksanut kuin 9 euroa)

Ja hiukset kokonaan kiinni (mukaan lukien otsis pois otsalta), mikä on mun normaali työpäivä-look...

Sellaista, luulis että tuli uudet lasit tarpeeksi hyvin esiteltyä, että äiti pärjää seuraavaan Kokkolan vierailuuni asti :D 

Muuten ei tässä hirveen ihmeitä ole tapahtunut. Arjet menee suurimmaksi osaksi edelleen töissä (yleensä vähintään 8 tunnin työpäivä ja päälle se 1,5 tuntia työmatka-ajoja). Eilinen meni taas laiskottelun kannalta, tosin sellainen hassu juttu sattui, että kun lähdin illalla katsomaan tuttavani muotinäytöstä, huomasinkin paikan päällä (ostoskeskus), että ehkä 5 miljoonaa autoa, ei parkkipaikkaa missään ja kaikki vastaan tulevat naisia. Siinä olikin tarpeeksi vihjettä ja arvasin jo ennen kuin pääsin edes sisälle kauppakeskukseen, että Scandinavian Hunkseillahan siellä oli keikka heti sen muotinäytöksen jälkeen. No tulipa sekin katsottua, en olekaan ikinä aiemmin elämässäni nähnyt mitään edes sinne päin ollutta esitystä. Itsekseni vaan siinä mietin, että miltähän niistä tyypeistä tuntuu työ, joka on lähinnä showtanssia yhdistettynä oman vartalon esittelyyn tuhansille vastakkaisen sukupuolen edustajille? :D 

Tänään sitten olinkin tehokas, yllättäen taas pakon sanelemana, uimassa piti käydä, ku siitä oli ollut viikolla puhetta, kämppä piti siivota, koska sitä olin siirtänyt liian kauan (onhan täällä aina perussiistiä, mutta you know pölyt ja suihkun lattiakaivo...), työviikon eväiden tekeminen, pyykkäys jne. Tämän blogin kirjoittamisen jälkeen pitäis vielä tsekata pari lakia, että osaa hoitaa alkavan viikon työhommat. 

Mä mietin, että kun mun omasta elämästä nyt ei oo hirveästi kertomista, koska ainut mitä siinä tapahtuu, on työasiat, joista ei tänne voi sanoa mitään, niin pitäis varmaan ottaa tänne jatkossa enemmän karppaamiseen ja muutenkin elämäntaparemonttiin liittyvää höpinää. Pysyvä hoikistuminen kun on sellainen asia, että monet siinä etsivät viisasten kiveään kauan ja perusteellisesti, mutta ilman tulosta. 

Sitten kun käy niin kuin mulla, että homma alkaakin pelittämään, se toimii ihan omalla painollaan, eikä siihen hirveästi tarvitse kiinnittää huomiota. Oon edelleenkin sitä mieltä, että kaiken a ja o on ymmärtää mitä pysyvään onnistumiseen vaaditaan. On ymmärrettävä mistä on luovuttava, voidakseen saavuttaa jotain muuta. Ja toisaalta, on tehtävä muutos niin miellyttäväksi kuin mahdollista. Nimimerkillä lukemattomia kertoja virallisterveellisellä laihtumista yrittänyt ja koskaan esim. en jaksanut aamupala puuroja kuin maksimissaan 2 kuukautta. Myös pahanmakuiset salaatit tulivat korvasta ulos jo parin viikon jälkeen.

Nyt on jotenkin auvoisaa tietää, että puuro on yksi vihoviimeisiä juttuja, mitä ylipäätään ihminen voi syödä, joten ei tarvitse yhtään murehtia, kun ei siitä pidä. Salaattirintamalla ratkaisu löytyi siitä, että käytän salaatinkastikkeena dippikastiketta enkä laita salaattiini ikinä kurkkua, herneitä, maissia ja tomaattiakin hyvin harvoin. Ne on siis ne ainekset, mistä mä en salaatissa ole koskaan tykännyt. Koska salaattia on laihtumisen kannalta opittava syömään "hinnalla millä hyvänsä", niin mun hinta on nyt se, että mainittuja aineita siihen ei sisälly ja kermaviiliin tehtävä dippi on korvannut ne pahanmakuiset pulloissa olevat salaatinkastikkeet. 

Mitä siihen luopumistouhuun tulee, niin o-ou, edessä on taas vaikein aika vuodesta painonhallinnan kannalta. Joulunalusaika! Hemmetti tää on käytännössä lokakuusta vuoden vaihteeseen, ku kauppoissa alkaa tursuta kaiken maailman suklaakasoja. Ja mun heikkoutta saa jo! Nimittäin glögiä. Voi mä rakastan sitä ihan liikaa, kun ottaa huomioon, että se on käytännössä vain sokerilitkua ja siten karpille erittäin nou-nou. Glögi, piparit ja aurajuusto.... Apua. Ei kai tässä auta kuin yrittää sinnitellä mahdollisimman pitkään ilman. Jos tekisin itseni kanssa sopimuksen, että ei ennen kuin lumet tulee... paitsi että asun taas Pohjois-Suomessa, että ennuste ei ole kovin hyvä. 

No vaikka siihen sortuiskin, niin sortumisen täytyy tapahtua tällä nykyisellä herkuttelutasolla. Eli maksimissaan kaksi kertaa viikossa kohtuullisesti. Yleensä ajoittelen näitä viikonloppuihin, ku viikonloput on mulle nykyään sellaisia "maksimoi oma hyvä olosi"-hetkiä. 

Kuluneen viikon ruokailuja:

Maanantai:

- aamupala: vadelmia, partista, kermaa

- lounas: kanasalaatti

- iltapala (kaverilla lenkin jälkeen): kotimaista omenaa, ruisnappeja tuorejuustolla

Tiistai:

- aamupala: mustikoita, partista, kermaa

- lounas: kinkkukiusausta

- iltapala: 75 g graavilohta

Keskiviikko:

- aamupala: mustikoita, partista, kermaa

- lounas: kinkkukiusausta

- iltapala: 75 g graavilohta, saunassa 1 puolen litran tölkki lonkeroa

Torstai:

- aamupala: mustikoita, partista, kermaa

- lounas: kinkkukiusausta

- iltapala: synttärin kunniaksi ravintolassa hamppari ja ranskalaisia (oli muuten aika pieni annos ravintola-annokseksi, sinänsä hyvä vaan, koska kello oli jo 19.00 ku syötiin)

Perjantai:

- aamupala: mustikoita, partista, kermaa

- lounas: kinkkukiusausta

- iltapala: grillikylkeä ja bearnisekastiketta (ei sinänsä iltapala, koska söin tämän heti kun pääsin töistä)

Lauantai:

- aamupala: mustikoita, partista, kermaa

- lounas: kanasalaattia

- iltapala: maksamakkaraa 75 g

Sunnuntai:

- aamupala: mustikoita, partista, kermaa

- lounas: kanasalaattia

- (iltapalaksi syön varmaankin toisen puolikkaan siitä maksamakkarasta)