Päivä 13

Ai tää oli päivä 13. No sujuikin sitten sen mukaisesti. 

Selvisin mielestäni hyvin ystäväni synttäreistä, kun otin siellä ainoastaan kuvassa näkyvät jutskat. Eli pieni cupcake, pala pätkisjuustokakkua ja lasillinen stevialla makeutettua jaffaa. Oli kyllä vaikeaa valita, että mitä ottaa, kun siellä oli tarjolla toinen toistaan ihanampia juttuja ja olin jo etukäteen päättänyt, että otan vain kahta sorttia pienen palan. 

Noh, päivä oli sitten sellaista sinkoilua, että jäi liikunnat väliin. Meinasin ensin aamulla, mutta sitten tajusin, että ei hemmetti, mulla menee siihen pykälän tekemiseen niin kauan, että no bonus ja liikuntaa kerkeen ensi viikolla, mutta pykälän lupasin sunnuntai-illaksi, kun se lakialoite mihin se tulee, annetaan ilmeisesti ensi viikolla. 

Eli ei liikuntaa ja oheisessa kuvassa olevat herkut nassuun.

Eikä tässä vielä kaikki. Tuli sitten illalla niin kiire siirtyä paikasta toiseen, että unohdin kotiin proteiinijuoman ja omenan, jotka olivat alkuperäinen iltapalasuunnitelmani. Unohdin myös kameran, jälleen kerran. Kuka käski purkaa sitä laukkua siinä välissä? Pitäiskö munkin harkita "pysyvää käsilaukkua", kuten esimerkiksi äidilläni on. Pysyvällä tarkoittaen siis sitä, että siellä on aina tarpeelliset tavarat sisällä, eikä tätä mun meininkiä "hmm.. minkä laukun otan ja mitä mä tarvin sinne sisään..." Ja kun terveellinen iltapala unohtui, kuvioon tuli sitten 4 kpl 75 g kokoista paneerattua (pahapaha!) valkohomejuustopalleroa äidin pakastimesta. Että hip hei, mielenkiinnolla odotan puntarin tuomiota huomisaamulta! 

Kaikeksi riemuksi huomenna on vähän saman tyyppinen sinkoilupäivä. Ensin pitäis ihan todella saada valmiiksi se pykälä (johon tein tänään 1 ja 3 momentit, mutta 2 momentti useine teonkuvauksineen puuttuu) ja sitten on taas ystävämiitinki. Kova aikomus olisi käydä illasta juoksemassa, mutta sen edellytyksenä on, että pykälä valmistuu aamulla. Eräs hoikka ystäväni kerran sanoi minulle, että nää on valintoja, kun valitin, etten kerkeä kuntoilla, kun oikiksen kanssa oli niin kiirettä. Onhan ne ja koska elämäntapajutskat ovat pitkäjännitteisiä asioita, yksittäisissä ristiriitatilanteissa mulla menee aina "työjutut" (siis ne mistä mulle joko maksetaan tai jotka mä muuten oon luvannut tehdä) liikunnan edelle, koska pidän aina lupaukseni ja muutenkin "työjutut" vaikuttaa monesti monien muidenkin ihmisten elämään, joten jos se olisi kakkosena, pettäisin muiden ihmisten luottamuksen.

Kokonaisuutena päivän syömiset:

- aamupala: 1,5 dl mansikoita (hei vaihtelua!), partista, kermaa ja pellavansiemeniä

- lounas: kanateriyakiwokkia (kanaa, kesäkurpitsaa, paprikaa, punasipulia, neulapapuja ja teriyakikastiketta)

- välipala: pieni cupcake, pieni pala pätkisjuustokakkua, 2 dl stevialla makeutettua jaffaa

- iltapala: 300 g paneroitua valkohomejuustoa

Noh, tästä ei voi kuin nousta! Joskus on vähän vaikeampaa.

Päivä 12 + astioista

Tänään värkkäsin pitkästä aikaa "kanateriyakiwokkia" ja muistin sitten syödessäni, miksi siitä on pitkä aika kun tätä viimeksi tein. Tässä ruuassa maustaminen on nimittäin taitolaji. 

Valmistus on kaikessa yksinkertaisuudessaan helppoa: 

paista kana ja lisää sekaan pilkotut kesäkurpitsa, paprika, punasipuli ja neulapavut. Vaikeus alkaa kohdasta "mausta sörsseli syötäväksi". Nyt tuli liikaa tuota kastiketta, joten se on vähän liian makeaa, mutta no can do, tätä syödään nyt sitten kolme päivää.

Voisi ehkä kokeilla jotain muitakin maustamiskeinoja. Mitenkähän esimerkiksi soijakastike ja vaikka jotain maustetta perään toimisi? Täytyy vähän kehitellä. Alunperinhän keksin tämän, koska subwaysta saa patonkeja ja salaattia kanateriyakilla ja se on ehdoton lempparini, joten ajattelin, että tämä voisi toimia. Ja on se pari kertaa aeimmin toiminutkin, mutta nyt meni maustaminen päin mäntyä niin... kokeilen ensi kerralla jotain uutta. 

Tämän päivän murkinat olivat siis:

- aamupala: 1 dl mustikoita, partista, kermaa ja pellavansiemeniä

- lounas: annos kanateriyakiwokkia. Ei erikseen kasviksia, koska tuo sekoitus itsessään koostuu enimmäkseen kasviksista (kesäkurpitsa, paprika, punasipuli, neulapavut).

- iltapala: proteiinijuoma + 1 omena kuorineen

Hei ja sulkahattuun! Kaapissa on suklaata, siis sitä tummaa suklaata, mitä ostin eilen, enkä minä koskenut siihen tänään ollenkaan! Eikä edes tehnyt mieli herkkua tänään. Jee!

Eilen tein kahvakuulatreenin ja tänään pidin sitten välipäivän liikunnasta.

Sitten voisikin ottaa aiheen astiat viimeinkin käsittelyyn. On pitänyt jo pari päivää :) 

Siinä missä asuntoni onkin vähän sekamelska, astiastoni ei ole, vaan olen vuosien varrella koonnut kokoelman Arabian KoKo-astioista ja pidän kokoelmastani ihan todella. Olen siitä outo otus, että kauniit astiat saavat minut hyvälle mielelle ja tykkään katsella niitä :D Tykkään KoKo:sta koska se on värikäs ja siinä pystyy yhdistelmään osasia erilaisiksi kokonaisuuksiksi. Niin kuin esimerkiksi yllä olevassa kuvasta voi havaita, syntyy eri kokonaisvaikutelma riippuen siitä minkä väriseen aluslautaseen kupin yhdistää. Huomaan syksyisin ja talvisin käyttäväni paljon ruskeaa aluslautasta ja keväällä ja kesällä sitten raikkaampia kokonaisuuksia.

Teekupposten lisäksi löytyy sitten 8 kpl tuollaisia pieniä jälkiruoka/aamupalakulhoja 2,5 dl tilavuudessa, 4 kpl isompia kulhoja 0,5 dl tilavuudessa, jotka ovat oikein hauskoja astioita keittoruuille tai sitten omenapuurolle. Nyyh, sitä mä muuten kaipaan. Sellaista maidosta, omenasta, kaurahiutaleista, sokerista ja kanelista tehtyä ihanuutta. Ehkä mä joku kerta tietoisesti herkuttelen tekemällä sitä... :D

No mutta, pääsyy astioideni esittelylle ei ollut se, että ne ovat taivaallisen ihania, vaan se, että ne ovat myös oikean kokoisia. Astioiden koolla on nimittäin merkitystä siihen, minkä kokoisia annoksia tulee lappaneeksi suuhunsa. Tuon lautasen läpimitta on 23 cm ja se on tietääkseni pienimpiä markkinoilla olevia ruokalautasia. Eli vaikka mun ruokakuvat joskus näyttävätkin siltä, että sitä on kamala määrä, niin se on osittain optinen harha, koska lautanen on niin pieni. Toinen syy on tietysti se, että koska pääsääntöisesti syön vain 3 kertaa päivässä ja usein vain yksi niistä ruuista on "ateria", niin silloin se ateria on tilavuudeltaan vähän isompi kuin mitä todennäköisesti on niillä ihmisillä, jotka syö kahdesti päivässä aterian ja siihen päälle vielä mahdollisesti välipalan ja iltapalan.

Hyvä on myös tuon pienemmän kulhon tilavuus. Oikein pätevä aamupalalle ja sitten satunnaisiin jälkiruokiin, niin kuin nyt esimerkiksi siihen jäähdykkeeseen, jota värkkään taas sunnuntaiksi. Edelliselle vieraalle se kelpasi jopa jäisenäkin, joten kehtaa kokeilla toisillekin ihmisille :) 

Ja sitten vastaavasti, hyödyllisten aineiden nauttimisastioiden pitää olla isoja. Tadaa: se on mun jäänallemuki. (jäänalle on sympaattisempi kuin jääkarhu) Eli mun "vesilasi". Se vetää puoli litraa ja se on ollut koko opiskeluaikani mun vierellä suurimman osan päivästä ja sitten mä hörpin siitä vettä menemään vähän väliä. Jotenkin mulle on muodostunut tavaksi, että aina jos on jokin haastava ajatusongelma, niin minä juon vettä. Voitte kuvitella, että tuota tarvittiin, kun tein gradua. Kesätöissä mulla oli vastaavasti sitten vesipullo jatkuvasti työpöydän kulmalla. 

Juon ihan hirveästi vettä, varmaan keskimäärin 4-5 litraa vuorokaudessa. Äidille kun kerroin tämän aiemmin, hän kauhistui ja käski vähentämään veden juontia. No minä sitten vähensin. Ja vetelin sitten aikani buranaa päänsärkyyn ja levolacia ummetukseen. Ja päätin, että juon vettä tasan niin paljon kuin hyvältä tuntuu. Niinpä siis palasin tuohon 4-5 litraan päivässä ja ei ole ollut ummetusta eikä päänsärkyä. Ja veikkaan, että se, että mulle riittää näin "vähäinen" määrä ruokaa, johtuu tästä veden juonnista. Nälkää siis en ole tänäänkään kärsinyt, vaikka taas näyttää määrät "paperilla" vähäiseltä. 

Sellaista tänään. Huomenna yritän selvitä leipomisintoisen ystäväni syntymäpäivistä mahdollisimman vähillä "vahingoilla" :D Wish me luck!

***

p.s Onko Joukolla muuten vielä jäänallemuki tallella? :)

Päivä 11

Nyt alkaa möröt hiipiä näköpiirissä. Herkkumöröt nimittäin. Jokainen joka on enemmän tai vähemmän riippuvainen herkuista, tietää, että kun niistä yrittää olla erossa ja onkin erossa, niin jossakin kohtaa tulee se hetki, kun niihin taas sortuu. Ja osa pelkää, että jos pitkittää kohtuuttomasti odotusta, niin sitten kun niihin sortuu, ostaa kerralla ankaran mätön ja joutuu taas ankaraan putkeen.

Noh, siellähän ne möröt nyt taas ovat, tässä parin päivän aikana huomannut, että ajatukset käyvät yhä useammin herkuissa, vaikka monta päivää meni kuin vettä vaan eivätkä ne edes käyneet mielessä. Tänään otin siis tietoisen riskin ja samalla kun hain postista oikeustieteen maisterin tutkintotodistukseni, nappasin mukaan kaupasta 100 g 70 % minttusuklaata.

Otin sitä välipalaksi teen (ilman makeutusta) kanssa yhden palasen, eli 10 g ja kaloreita siitä tuli sitten 60 kcal. Karppiruokavaliossa on periaatteessa sallittu tumma suklaa pieninä määrinä, kunhan prosentteja on se vähintään 70. Tämä oli nyt sitten sen mukainen ratkaisu ja yksi pala nyt tuskin maailmaa kaataa, mutta torjuu kyllä hyvin suklaanhimoa. Näinkin vahvassa suklaassa on tosiaan se etu, että se jotenkin puree paremmin himoon, kuin esimerkiksi maitosuklaa, jota onnessaan vetelisi vaikka sen 200g levyn jos saisi. Muistan kun serkullani oli kerran mökillä jotain venäjältä tuotua lähes 100% suklaata ja rehellisesti sanottuna ikinä en ole maistanut mitään niin kamalaa ja sen jälkeen ei pitkään aikaan tehnytkään mieli suklaata :D

Suklaan kanssa on siis joku kumma juttu, että sitä alkaa tekemään mieli, jos sitä ei ole saanut, mutta sitten juurikin tällainen palanen tyydyttää sen mieliteon. Suklaanhimo ei siis ole samanlaista kuin muiden herkkujen (etenkin sipsin, joillakin henkilöillä karkin) himo, joka vaatii tyydyttyäkseen melkoisen määrän herkkua. Noh, olen tyytyväinen tämän päiväiseen torjuntavoittoon.

Muuten tämän päivän murkinat olivat:

- aamupala: 1 dl mustikoita, partista, kermaa ja pellavansiemeniä

- lounas: fajitakanaa 200g, jäävuorisalaattia, tomaattia ja ananasta

- välipala: kuppi teetä mustana ja 10 g tummaa suklaata

- iltapala: proteiinijuoma ja 1 omena kuorineen

Ruokavalioni on nyt ollut erilaista kuin syksyllä, koska syksyllä söin selvästi rasvaisempaa ruokaa (esimerkiksi kerran viikossa rasvaista grillikylkeä n. 300 g) ja vähemmän hiilihydraatteja. Syksyllä en syönyt hedelmiä ollenkaan muuten kuin vähän vesimelonia salaatin joukossa. Nyt olen syönyt sitten vähärasvaisempaa ruokaa ja enemmän hiilihydraatteja, kun esimerkiksi tänäänkin meni purkillinen ananasta ja omena. Täytyy katsoa miten tämä toimii. Painon lasku hidastui jo, mutta on kyllä edelleen laskusuuntainen -4 kilossa mennään tällä hetkellä.

Täytyy todeta tästä rasva-hiilihydraattijutusta, että sitkeässä ovat vanhat uskomukset, tottumukset ja "yhteiskunnallinen painostus". Vaikka tiedän kyllä tarpeeksi kehon toiminnasta opiskeltuani asiaa syksyllä ja tiedän, että kun keho on ketoosissa, rasva suorastaan valahtaa kehosta pois, niin siltikin vielä joku pikkupiru päässä ajattelee, ettei ole niin kamalaa vähentää rasvaa ja lisätä hedelmiä, niin kuin minä nyt olen tehnyt. Ja siis fakta on, että minun kehoni nyt vaan on laatua paha insuliiniresistenssi, joten mitä vähemmän minulla menisi hiilareita, sitä parempi se olisi. Pitäis varmaan lukea taas se ruokavallankumous läpi, niin vois hakata itseään tieteellisillä faktoilla päähän, niin ei tarttis välittää yhteiskunnan painostuksesta. Siis sellaisesta hiljaisesta. Ei kukaan ole minulle tullut saarnaamaan, että syöt epäterveellisesti. Mutta joka paikka toitottaa, että leipä ja hedelmät on terveellisiä.

Minun fysiikan kannalta leipä ei ole, etenkin kun on epäilys siitä keliakiasta, joka pitäis kai ihan oikeasti kyllä testatakin. (asiasta lisää täällä: http://www.keliakialiitto.fi/liitto/keliakia/keliakia_sairautena/oireet/ ) Tai no mitä tuolla lueskelin, niin löytyisköhän sitä enää, ku mä oon käytännössä syönyt gluteiinittomasti tässä ties kuinka kauan. Eikä mulla ole ollut oireitakaan sen jälkeen, kun skippasin viljat. Eikä joku ohutsuolen tähystys kiinnosta...

Pahoittelen, sitä viime juhannusta. Silloin en vielä tiennyt, että se on vehnä joka mut tappaa ja lätyissä oli vehnää... Eli ruuassa ei ollut mitään vikaa, minun kehossa oli. Tää ei aina ole mulla ollut, mutta se on viimeisen noin vuoden aikana tullut. Aivan kuten mun "eläinallergiakin". Enkä tiedä yhtään, että miksi. Tänä juhannuksena tuon joka tapauksessa tuliaisina gluteenittomia jauhoja, että voin nauttia taas vaarin lätyistä :D Ne eivät maistu mitenkään erilaisilta suhteessa normijauhoihin. Tai eivät ainakaan maistuneet, kun hiihtolomalla tehtiin äidin kanssa niistä pannukakkua.

Ja mitä tulee lättyihin, niin ok, eivät ole karppiruokaa, mutta mä syön niitä vain kerran vuodessa juhannuksena, joten siihen tuskin maailma kaatuu :)

Päivä 10 + sisustamisesta

Ja hulabaloo jatkuu. Tuli sitten tosiaan minulle se tunnusmerkistön muotoilu. Jos maan hallitus tarttuu siihen, niin se lähtee lausuntokierrokselle yms. sitä muokkaavat sitten ammattilaiset, mutta mulle räpsähtäis nyt niinku tämä ensimmäisen version tekeminen. Jippii. On nimittäin ihan tosi vaikea juttu tehdä. Kaiken lisäksi just tällä viikolla umpeutuu suurimman osan käräjäoikeuksista haut, lauantaina on ystävän synttärit ja sunnuntaina puolestaan mun ystäviä tulee mulle kylään. Eli vielä 5 hakemusta (oon siis tehtaillut niitä tässä jo tällä viikolla enemmänkin ja ens viikolle jää vielä toiset 5, joissa hakuajat umpeutuu myöhemmin) käräjäoikeuksiin, uusi pykälä rikoslakiin ja noi sosiaalisen elämän jutskat ois loppuviikon ohjelma. Äiti ymmärrät varmaan miksi en nyt ehdi millään sinne Tampereelle :D

Jotenkin ihmetyttää taas tämä elämän perinteinen kulku, että välillä ei oo mitään ja sitten yhtäkkiä on niin paljon, että tuntuu, ettei mitään kerkeä. Mä harrastin tuossa monta kuukautta yksinoloa ja nyt on sitten jo 4 ystävähässäkkää tähän 2 viikon sisään. Mulla oli teoriassa aikaa 6 viikkoa hakea töitä, mutta käytännössä kun sain paperit (ja siis näin ollen kelpoisuuden virkoihin) 27.3. ja hakujen vip oli tosi moneen paikkaan 30.3. niin vähän haipakaksi meni tämäkin. Tiesin kauan, että annan graduni eduskunnalle ja medialle. Ja ne molemmat päättävät tarttua siihen just tällä viikolla. Tai no eduskunta tarttui siihen jo silloin viikko pari sitten, mutta pyyntö pykälän tekemisestä tuli tänään.

Tämän kaiken keskellä yritän sitten pitää huolta myös tämän elämäntapamuutos-projektin etenemisestä.

Tämän päivän ruokailut:

- aamupala: 1 dl mustikoita, partista, kermaa ja pellavansiemeniä (= vakioaamupalani, seoksen kokonaistilavuus noin 2,4 dl)

- lounas: fajitakanaa 250 g ja kreikkalaista salaattia

- iltapala: proteiinijuoma (1 dl proteiinijauhetta, 2 dl kevytmaitoa, 1 dl vettä) ja 1 omena kuorineen

Ja uskokaa tai älkää, mä halkean! Tää on joku outo juttu, ettei juoksulenkin (kävin siis illalla taas huitaisemassa 800 kaloria mäkeen) jälkeen ole nälkä. Söin kuitenkin proteiinijuoman ja omenan, ku aattelin, että muuten jää ruuat liian vähäisiksi ja nyt mä tosiaan halkean. Puh huh. 

Tähän vaikutti varmaan myös se, että kun päivällä kävin kaupassa täydentämässä salaattiaineksia, nappasin mukaan myös kivennäisvettä, jota sitten nautiskelin tuossa juoksulenkin jälkeen puoli litraa. Täytyy kyllä sanoa, että rankan juoksulenkin jälkeen mikään ei ole parempaa kuin kylmä vesi. Ja sitten jos saa maustettua kivennäisvettä limenpalasella, niin sehän on arjen luksusta!

Päivällä kerkesin myös hieman askarrella. Siis siinä vaiheessa, kun olin saanut mielestäni tarpeeksi monta työhakemusta tälle päivälle tehtyä ja ennen kuin tiesin, että lisänakki napsahtaa. Harrastan nimittäin valokuvausta ja erityisesti luontovalokuvausta. Niinpä minulla on kertynyt koneelle ties kuinka hirveästi valokuvia, joista osa on "ihan jees"-laatuisia. Olen jo hirveän kauan ajatellut, että pitäisi teettää niitä paperille ja laittaa seinälle. Nyt tällä viikolla sain sen viimein aikaiseksi. Hintaa kuville tuli naurettavat 3 euroa ja kuvat tulivat tänään postiluukusta, kun ne maanantai-iltana tilasin. Kävin sitten hakemassa prismasta sellaisen kehyksen (10 euroa, ei kaatanut kukkaroa, etenkään kun herkuttomuus säästää oikeasti rahaa tosi paljon!) ja asettelin kuvat siihen. Olin valikoinut kokoelmistani 9 minusta kivointa luontokuvaa ja nyt minulla on taas yksi lisäelementti luontoa kodissani. 

Tuo lumpeenkukka oli tosi monta vuotta paras minun ottama kuvani ja se kummitteli aina ylitsepääsemättömänä, mutta nyt viime loppukesänä/alkusyksystä olin ystäväni kanssa Himangan saaristossa retkellä ja venekarille sattui noinkin uskomattomat olosuhteet kuin noista kolmesta ylimmästä kuvasta käy ilmi ja pystyin viimeinkin ylittämään itseni. Vaikka ei siitä silti mihinkään pääse, että lumpeenkukka on kuvana edelleen lähes täydellisyyttä hipova. Aina välillä olen miettinyt, että pitäisikö minun teettää siitä tauluja ja ruveta myymään niitä ;D 

Tuon taulun tekeminen oli osa mun tän hetkistä sisustusintoa :) Kävin siellä Saijalla tuossa pari viikkoa sitten ja Saijan koti oli heti kuin jostain sisustuslehdestä. Niin upea etten ikinä ole ollut niin upeassa asunnossa, vaikka ystävälläni Sapilla onkin kyllä kova haastaja tyylikkyydessä. Piti sitten alkaa omaa murjua tuunaamaan, tämä kun on tällainen tilkkutäkki vailla päätä ja häntää. 

Mitään isoa ei tietenkään tässä opiskelijana/työttömänä ole voinut tehdä, mutta tällaista pientä yhdenmukaistamista olen harrastanut. Kukkiin piti vaihtaa multa joka tapauksessa ja ostaa uudet isommat ruukut, joten ostin ne valkoisina. Sitten tämän taulun kehys on valkoinen ja kirjahyllyni päällä olevat valokuvakehykset samaa sarjaa tän taulun kehysten kanssa. Etenkin niiden kehysten yhdenmukaistaminen teki aika paljon. Ja sitten toinen asia mitä tein, oli tavaroiden karsiminen kirjahyllyn päältä sekä ikkunalaudalta. 

Minun tyylini on sellainen aika minimalistinen: vain muutamia esineitä tasojen päällä, mutta sitten pidän siitä, että ne muutamat asiat ovat tyylikkäitä. Eli ne muutamat asiat ovat nyt esimerkiksi mariskooli, iittalan kivilyhdyt ja pieni laakea aaltomaljakko, johon tämä kaktuksentappajakin on saanut aikaiseksi rairuohoa :D Jossain vaiheessa, taas klassisesti "kun olen iso ja rikas juristi", aion yhdenmukaistaa kotini sisustusta siten, että koko sisustus koostuisi vain noin 4 väristä (vihreä, turkoosi, valkoinen ja beige). Se tekisi kodista niin paljon harmonisemman ja tyylikkäämmän näköisen. Olisi pitänyt tajuta tämä jo kauan sitten, kun aloin kerätä kasaan omaisuuttani. 

Nyt on tilanne nimittäin se, että kirjoituspöytä ja ruokapöytä ovat koivua, kukkatasona toimiva sohvapöytä erittäin tumman ruskea, kirjahylly ja lipasto jotain "kirsikkaa tai pyökkiä" tms. kuitenkin jotain keskiruskeaa sävyä. Ja sitten on yöpöytä joka on mäntyä. Nojatuolin nahka on maitosuklaan ruskeaa, verhot beiget ja viininpunaiset, matot vihreät ja siniset. Sängyn peite valkoinen, mutta siinä on mattojeni väriin sopivia vihreitä raitoja. Tyynyt sängyllä beigeä, punaista ja keltaista. Kauhea sekamelska siis. Jotenkin nyt on käry, että mihin suuntaan lähteä kehittämään, mutta tosiaan vielä ei asialle voi mitään. 

Mutta ainahan on hyvä unelmoida ja asettaa tavoitteita!

Päivä 9

Huh huh, kun oli päivä. Sattui sitten samalle päivälle valmistuminen ja "julkisuus". Nyt voin rehellisesti sanoa, että koko päivän kävin henkistä taistelua itseni kanssa. Nyt vasta tekikin mieli hakea herkkuja. Ne kun ovat aiemmin olleet minulle sellainen juhlistamisjuttu ja mitäpä sitä nyt enemmän juhlistaisi kuin suurimman unelmansa täyttymistä?

Päässäni käytiin siis keskustelua "no kuinka monesti sinä valmistut yliopistosta?" - "hoikat ihmiset ei palkitse itseään ruualla". Old habbits die hard. Loppujen lopuksi kävi niin, että illalla kävin kahvakuulatreenin tehtyäni äidin kanssa hakemasta subista salaatin (joka periaatteessa on herkku, mutta osittain oikeasti myös ihan ruokakin) ja sitten sen päälle söin 2 dl cappuccinojäätelöä. Sen verran siis tuli loppuunsa sorruttua herkkujen puolelle. Huomenna tulee tuomio puntarista, mutta jotenkin ajattelisin, että koska tänään on ruokana ollut niin paljon salaattia, ettei toi maailmaa kaataisi. Ainakin toivon niin. Ja kuluttihan se kahvakuulatreenikin 400 kaloria... Huomaatteko, selittelen hieman itselleni. Olisi ollut paljon hienompaa todeta, että en sortunut.

Vaikka tänään kävi nyt näin, yritän päässäni kovasti tehdä töitä sen eteen, että pääsisin irti niistä "henkisistä kahleista" mitkä minulla on suhteessa ruokaan ja jotka ylläpitävät vääristynyttä suhtautumista ruokaan. Yksi on tuo äidin luona syöminen (siitä oon toistaiseksi suoriutunut ihan kunnialla), sitten on tää palkitsemisjuttu (joka ei nyt aivan kohdilleen mennyt) ja kolmas on sitten muut tunnetilat, kuten esimerkiksi masennus, viha ja tylsyys. Niissäkään ei ole vielä tullut sortumisia. Mutta vaara on olemassa vielä.

Aina kun puhutaan laihduttamisesta, hoetaan että syö vähemmän ja liiku enemmän. Tuossa unohtuu niin helposti se, että tärkeintä on päästä irti niistä henkisistä kahleista, jotka aiheuttavat ylensyöntiä ja/tai liian vähäistä liikkumista. Hokemalla "syö vähemmän, liiku enemmän" lääkitään vain seurausta, mutta syy jää hoitamatta, joten siksi seuraus "uusiutuu". Jos itseään ei opeta pois ruualla palkitsemisesta, on vetämässä herkkua aina kun on vähänkään aihetta olla tyytyväinen itseensä. Jos itseään ei opeta pois ruuan syömisestä masentamisen ja vihan yhteydessä, on hakemassa herkkuja aina kun kohtaa vastoinkäymisiä. Ja niitähän elämässä riittää. Jos itseään ei opeta pois tylsyyteen syömisestä, niin... Pointti ymmärretty varmaankin.

Tämän takia minun mielestäni pitäisi enemmän painottaa joka paikassa, miten paljon päänsisäistä työtä on tehtävä, ihan yhtä lailla kun konkreettisesti oikeasti syötävä kevyemmin ja liikuttava enemmän. Jos päänsisäiset jutut ovat kunnossa, elämänhallinta ja pysyvä elämäntapamuutos eivät kaadu kissanristijäisiin, onnistumisiin, vaikeuksiin tai vaikkapa siihen pahamaineiseen jouluun.

Jokatapauksessa, päivän murkinat kokonaisuudessaan olivat:

-aamupala: 1 dl mustikoita, partista, kermaa ja pellavansiemeniä

-lounas: lohirullia (75 g graavilohta, n.100g savulohituorejuustoa, lehtisalaattia ja tilliä) sekä kreikkalaista salaattia (jäävuorisalaatti, kirsikkatomaatti, fetaa, oliiveja, punasipulia)

- päivällinen: subin kanateriyakisalaatti (kanateriyakia, jäävuorisalaattia, punasipulia, paprikaa, suolakurkkua, oliiveja, jalapenoa, juustoa, southwest-kastiketta) ja 2 dl cappuccinojäätelöä.

Kuvaa ei nyt ole siitä jäätelöstä, kun söin sen äitillä ja kamera oli unohtunut kotiin. En tiedä milloin mä opin kantamaan sitä mukana? Kaiken lisäksi nyt olisi ollut hauskat näkymät kuvattavaksi äidin keittiön ikkunasta, kun taivas oli aivan siniharmaa ja kerrostalot oransseja laskevan auringon värjääminä. Onneksi kuitenkin sain äidiltä tänään valmistumisen kunniaksi tuon liljan, niin pystyi edes siitä ottamaan kuvan. Tosin sekin näin illalla. Muistutus siitäkin itselleni, ota kaikki kuvat päivänvalon aikaan, jos se vain on mahdollista.

Toinen juttu, mistä sai hyvällä tekosyyllä kuvan tänne, on tämä laukku :D Se on nimittäin minun palkitsemiseni itselleni suoritetusta tutkinnosta. Se ei nyt varsinaisesti ole bolognanpunainen (oikeustieteen väri) vaan fuksian värinen, päivänvalossa hieman vaalemman sävyinen kuin tuossa. Se on yritys opetella hoikkien ihmisten palkitsemistapoja ja tulee siis aina merkkaamaan minulle valmistumista oikiksesta. Sinänsä ei nyt tarvitse kauhistella siellä, että olisin kauhea materialisti, tämänkin jälkeen minulla on laukkuja "vain" 10 :D Miehille tiedoksi, että siihen mahtuu siis partiolaukku, jota vedetään mukaan eräoloihin yms. metsässä örveltämiseen, treenilaukku, työlaukku (käytetään töissä, kun pukukoodi on jakkupuku ja tilanne mahdollisesti jopa oikeudenkäynti) jne. Niin ja erilaisten olosuhteiden lisäksi laukkuihin pitää tilanteesta riippuen mahtua eri määrä sisältöä. Tarvitaan siis isoja, keskikokoisia ja pieniä laukkuja. Laukkuja vaan tarttee olla eri tarkoituksiin. Ihan niin kuin on kenkiäkin. Tarttee juoksukengät, kumisaappaat, sandaalit, korkokengät, sisäpelikengät, peruskaupunkikengät ja vaelluskengät. Tuossa oli muuten lueteltu mun kaikki kengät. Omistan kutakin laatua yhden parin. Tänä kesänä voisin jopa ostaa omat crocsit (tai siis halvat kopiot niistä), ettei aina tarvitse pölliä muiden (helposti jalkaan laitettavia) kenkiä juhannuksena mökillä :D

***

Edellisessä postauksessa mietin sitä ruokalistan laajentamista. Mari ja Satu vinkkasivatkin tuonne kommenttiboxiin sen kesäkurpitsalasagnen, niin ajattelin, että kokeillaanpas sitä ensi viikolla. Kun tämän viikon ruokavärkit siis olen jo ostanut. Mulla on resepti karppaus.info-sivuilta, mutta jos se on käävänmakuista, niin sitten Satu saa varautua henkisesti, että mä kysyn sitä sun reseptiä :) 

Päivä 8

Tein nyt tuonne tuon välilehden, jonne kirjaan projektin edistymistä. Ensimmäisen viikon saldoksi tuli hurjat 3,7 kiloa pudotusta. Jännä nähdä alkaako tämä tästä tasaantumaan. Teoriassa sen nimittäin pitäisi tasaantua ensimmäisen viikon jälkeen, jolloin kehosta lähtee ylimääräiset nesteet.

Tänään napsin taas menemään näitä ihania lohirullia, kun lohta sai kaupasta puoleen hintaan :)

Päivän murkinat siis kokonaisuudessaan:

- aamupala: 1 dl mustikoita, partista, kermaa ja pellavansiemeniä. (viimeisiä muuten syön niiden kuitujen takia ja ne siis vain ropisevat kehon läpi pysähtymättä matkalla)

- lounas: lohirullia (75 g graavilohta, n.100g savulohituorejuustoa, lehtisalaattia ja tuoretta tilliä) sekä kreikkalaista salaattia (jäävuorisalaattia, fetaa, punasipulia, oliiveita ja kirsikkatomaatteja).

- iltapala: uunissa ollutta leipäjuustoa (n.200 g) ja 1 omena kuorineen.

Tänään piti muuten ihan tosissaan kaupassa miettiä kauan, että mitä ihmettä minä aion syödä tällä viikolla :D Viime viikolla oli niin paljon sitä kaalipaistosta, niin vaihtelua piti saada vaikka se kaalipaistos onkin tosi edullinen ja varsin hyvänmakuinen ruoka. Tässä on sama ikuisuusongelma, mikä on ollut aina, niitä arjessa "pyöritettäviä" ruokia on loppuunsa vain muutama. Karppaamisessa haaste onkin ollut kehitellä uusia ruokia, kun listalta ovat lentäneet kokonaan "makaroonisörsseli", makaroonilaatikko, riisipilahvi, lasagne, "kana ja riisi", maksalaatikko, "perunat ja silli", kalapuikot kermaviilillä ja perunoilla... näin mainitakseni niitä ruokia, mitä olen suurimman osan elämästäni syönyt.

Tilalla ovat sitten olleet kaalipaistos, kanateriyakiwokki (mitä luvassa myöhemmin tällä viikolla) ja erilaiset kombinaatiot liha/kala/kana + salaattia. Ja kaikkein uusin siis tämä lohirullajuttu, missä on jo vähän yritystä olla soveltavampi. Mutta mihinkään ei pääse siitä, että pitää hyvinkin pian taas testata jotain uutta, että laajenisi "pyöritettävien ruokien lista".

On muuten ollut hyvä idea tehdä salaattia aina kerrallaan tuollainen isompi rasiallinen, niin sitä on sitten helppo kasata siihen lautasen reunalle. En tunnustaudu laiskaksi ihmiseksi, eikä karppi voi ollakaan, koska karppi tekee hirveästi ruokaa itse alusta alkaen, mutta myönnän että aavistuksen verran enemmän tulee syötyä sellaisia juttuja, jotka vaan voi napata jääkaapista. Siksi nämä terveellisetkin valinnat kannattaa pitää "helposti napsaistavilla".

Yleisesti ottaen ruokavaliostani on todettava, että yritän pitää mukana mahdollisimman suurta määrää kasviksia, koska ne ovat terveellisiä ja vähäkalorisia. Ja jos joku nyt ihmettelee, että täältä puuttuu kokonaan kanamuna ja pekoni, niin siihen on todettava, että tuntuu, että söin kyllä itseni niistä vähäksi aikaa irti syksyllä :D Siis oikeasti, mikään ei laihduta tehokkaammin kuin iltapalana 2 kananmunaa ja pari siivua pekonia, mutta siihen kyllästyy tosi äkkiä, jos siitä ei erityisen hirveästi pidä. Ja minä en pidä siitä erityisen hirveästi. Verrokkina esimerkiksi aamupalani, joka on aamusta toiseen sama ja josta pidän hirveästi.

Tänään kävi jo vähän enemmän mielessä herkut. Odottelinkin, että milloin se sieltä tulee :D Mutta täytyy sanoa, että tää blogin pitäminen aiheesta hillitsee hyvin himoja, kun eihän tänne nyt kehtaa kirjoittaa, että joo, söin tänään muuten x määrän suklaata, jos ei ole mitään erityistilannetta. Ajatukseni oli siis että erityistilanteissa voisin joustaa hieman, eli siis syödä niissä jotain "kiellettyä" mutta kohtuudella, mutta tässä on nyt niitä erityistilanteita vaikka muille jakaa, joten joudun sanomaan nyt ei, jopa erityistilanteissa. Eli tavallaan otan nyt itseltäni pois sen tekosyyn "olisin mä muuten, mutta ku tähän nyt sattui kauheasti kaikkia kissanristiäisiä". Pysyvää elämäntapaa ei voi luoda, jos on siitä koko ajan poikkeamassa milloin milläkin tekosyyllä. 

Liikunnan suhteen pidin tänään välipäivän.

Päivä 7

No niin, ensimmäisestä viikosta selvitty kunnialla! Jee!

Tänään kävin pitkästä aikaa juoksemassa ja sykkeetkin olivat sen mukaiset. 50 minuuttia tuli asfalttia tassuteltua keskisykkeellä 183 ja maksimissaan syke kävi 195:ssä. Kaloreita kului hurjat 805. Mietin, että oisko kuumuus voinut mitenkään vaikuttaa noihin sykkeisiin, ku mulla oli päällä se tuossa ylhäällä olevassa lumilautailukuvassakin oleva haltin takki. Joka on oikeastaan talvi/toppa/laskettelutakki. Ei juoksutakki. Ei etenkään juoksutakki, jos asteet on vähän plussan puolella. -15 asteessa se sen sijaan on oikein sopiva. Ensi kerralla taidan kyllä laittaa päälle tuulipuvun takin ja alle sitten pari kerrosta. Varsinaista juoksutakkiahan minä en omista. Olen kyllä pari kertaa miettinyt sellaisen hommaamista, mutta se on listalla "ostetaan sitten kun päästään töihin ja aletaan saada palkkaa". Kuten on myös järjestelmäkamera (harrastan valokuvausta ja en omista järjestelmäkameraa. Jippii.) ja uudet silmälasit (en ole käynyt tarkistuttamassa näköäni 6 vuoteen, voi olla, että näkö ei enää ole vain - 1,5 per silmä).

Lupasin, että laitan tänne aina sunnuntaisin kuvakaappauksen viikon liikunnoista niin, että kokonaiskuva välittyy helposti.

Tässäpä siis minun liikkumiseni tältä viikolta. Ei mennyt ihan niin kuin olin aluksi ajatellut, mutta aika tasapainoinen kokonaisuus tämäkin on, kun mukana on sekä lihaskuntoa että aerobista liikuntaa. Tosin tuosta juoksulenkistä on sanottava, että jos keskisyke on 183, niin ollaan varmaankin enemmän jo anairobisen puolella :D Ensi viikolle yritän tukkia yhden kahvakuulatreenin enemmän. Lihaskuntoa ja kiinteytymistä tässä nimittäin todella tarvitaan. Juoksua puolestaan teen siksi, että pidän siitä ja toisaalta siinä palaa erittäin tehokkaasti kaloreita ja kun sykkeet ovat näin kovat, jälkipolttokin on ihan mukava. Viikon liikunnalla kulutetut kalorit ovat ilman vesijuoksua 2440. Periaatteessa sykemittarini pitäisi olla vedenkestävä, mutta en ole koskaan uskaltanut ottaa sitä mukaan uimahalliin. Joten en tiedä yhtään kuinka paljon tuo vesijuoksu todellisuudessa kuluttaa. Joissakin lähteissä lukee, että se olisi tehokkaampaa kuin uinti, mutta minusta vesijuoksu on aika kevyttä vaikka kuinka potkisi menemään. Ja minä etenenkin siinä tosi nopeasti, yleensä olen altaan nopein vesijuoksija.

Sitten on mainittava, että tänään otettiin äidin kanssa "lähtötilannekuvat". Ja voi karmeus! Oon itse hieman läskisokea ja yleensä kai sitä tulee seistyä niin valokuvissa kuin peilinkin edessä huomattavasti enemmän vatsaa sisälle vetäen ja tietenkin pukeutumistyylini on yleensä paremmin näille mitoille sopivaa. Mutta laitetaanpas nyt kuvaoksennus lähtötilanteesta, niin tiedätte mitä tarkoitan, kun sanon, että osaan pukea itseltäni pois 10 kg, näissä kuvissa nimittäin näkyy koko karmea totuus ja ihan tarkoituksellisesti, en vetänyt yhtään vatsaa sisään. Yritin ainoastaan pitää selkärangan suorassa.

Nämä ovatkin sitten varmaan kamalimmat kuvat minusta, mitä olen ikinä nettiin laittanut. Mutta joskus on oltava raatorehellinen ja kaunistelematon. Verratkaapa huviksenne näitä kuvia tuossa yllä olevaan lumilautailukuvaan. Paino on molemmissa aika samoissa lukemissa, voi olla että näissä kuvissa jopa alempi kuin tuossa lumilautakuvassa. Tästä näkee ihan konkreettisesti miten järkyttävän suuri merkitys tyylillä ja vaatevalinnoilla on siihen, miltä näyttää. Vaikka olisi tälläinen armoton sotanorsukin kuin minä, tyylikkyydellä pystyy peittämään osan siitä. Ja sitten huonoilla vaatevalinnoilla, esimerkiksi tällaisilla ihoa myötäilevillä makkarankuorilla kuin kuvassa, saa homman näyttämään paljon oikeata tilannetta pahemmalta.

Siitä tulikin mieleen, että minua huvitti, kun olin vähän löysemmissä vaatteissa liikkeellä, niin kaverit Rovaniemellä hirveästi kehuivat, että olin laihtunut hirveästi. Oikeasti olin vain lihonut, mutta olin pukeutunut painolleni sopivammin, joten vaatetus muodosti optisen harhan. Siinäpä miettimistä itse kullekin :D Että vetääkö päälleen sitä makkarankuorta vai jotain ilmavampaa. Esimerkiksi tuon Mungolife-blogin (johon on linkki tuossa sivussa) pitäjä taitaa ilmavan tyylin, joka imartelee hänen kehoaan todella paljon ja hän näyttääkin yleensä paremmalta vaatteet päällä kuin bikineissä vaikka onkin täydellisen hoikka ja kiinteä ihminen.

Noh, takaisin minuun. Tästä siis lähdetään. Yritän taikoa tänne huomenna (tai tänään) sellaisen välilehden, jonne voisin alkaa kirjaamaan edistymistä. Huomenna saa kirjata ensimmäisen "virallisen" tiputuslukeman ja kun tässä on nyt nesteet viskattu mäkeen, niin huomenna otan myös mitat rinnanympäryksestä, vyötäröstä ja lantiosta. Käsivarsista ja reisistä en ota, koska niistä on vaikea löytää sitä samaa kohtaa, joten mittaustulos ei olisi niin tarkka. Enkä minä käsivarsia ja reisiä koskaan ole stressannutkaan (vaikka reisien stressaamiseen ilmeisesti olisi aihetta :D ), vaan vatsa on se mun suurin murheenkryyni.

Niin joo ja sitten vielä päivän syömiset:

- aamupala: 1 dl mustikoita, partista (= partaäijää = turkkilaistajugurttia) ja hieman kermaa. Unohdin laittaa sekaan pellavansiemeniä, mitäs olivat piilossa kaapissa...

- lounas: annos kaalipaistosta

- iltapala: syömättä, käyn muokkaamassa sen tänne kunhan saan sen syötyä. En tiedä vielä yhtään mitä söisin, kun mulla ei ole ollenkaan nälkä. Harvoin mulla onkaan juoksulenkin jälkeen... (muokkaus: 22.30 syötyä tuli noin 2 rkl kylmäsavulohituorejuustoa ja sitten 40 g macadamia-pähkinöitä. Pähkinöistä tuli muuten yksistään 288 kcal. Harvinaiseksi herkuksi luokiteltava jutska siis.)

Palasin tosiaan rahkasta tuohon turkkilaiseen jugurttiin ja kermaan, kun mun ei ehkä tartte olla ihan niin vähillä kaloreilla mitä rahkasta tulee. Ja voi elämä, kun maistui muuten hyvältä! Tuossa jos missä huomaa konkreettisesti sen eron, minkä rasvan määrä tekee ruuan maulle. Rahka oli niin puisevaa ja tämä oli niin älyttömän hyvää rahkaviikon jälkeen, että oksat pois! Ja niille, jotka kyseenalaistaa rasvan merkityksen nälän poissa pitämisessä: katsokaapa vain noita mun tämän päivän ruokia. Ovat runsasrasvaisia molemmat, olen käynyt 800 kaloria kuluttavalla juoksulenkillä, kello on nyt puoli yhdeksän illalla ja mulla EI ole nälkä :)

Päivä 6

Selvittiin kunnialla tästäkin! Jee, two down, one to go. Siis tälle viikolle :D 

Tänään oli sikäli spesiaalimpi päivä, että tänään mulla oli ystävä visiitillä, joten ohjelmassa oli haaste nimeltä "selviydy tilanteesta, jossa itse olet kahvittelijana". Periaatteessahan, jos näitä sattuis tosi harvoin, niin voisi tällaisissa tilanteissa joustaa, mutta mulla on nyt ankara putki päällä näitä tilanteita. Viime viikolla oli isän 50-vuotissynttärit, alkuviikosta olin itse kaverilla kylässä, nyt oli tämä, ensi viikolla on ystäväni syntymäpäivä ja siitä viikon päästä omat valmistujaiseni. Että hip hei. Helppoa painonhallintaa ja silleen. Tosin on todettava, että isän synttäreistä selvisin 1 palalla voileipäkakkua, kaverilla vierailusta 1 pullasiivulla ja 1 suklaapalalla ja tästä päivästäkin 1 jäähdykkeellä ja ehkä kourallisella macadamia-pähkinöitä.

Päivän murkinat:

-aamupala: 1 dl mustikoita, luonnonjugurttia tippa, turkkilaista jugurttia loput ja pellavansiemeniä. Kaiken kaikkiaan tilavuus oli siis noin 2,4 dl.

- lounas: lohirullia (75 g graavilohta, n. 100g kylmäsavulohituorejuustoa, lehtisalaattia ja tilliä) ja salaattia (jäävuorisalaattia, keltaista paprikaa, punasipulia ja kirsikkatomaatteja)

- välipala: 2,5 dl jäähdykettä (sis. maustamatonta ja rasvatonta rahkaa, ingmanin maustettua omena-kaneli-rahkaa ja valion vanhan ajan vanilja-kastiketta) ja kourallinen macadamia pähkinöitä (Mika, kokeileppas näitä!)

- iltapala: proteiinijuoma (1 dl proteiinijauhoa, 3 dl rasvatonta maitoa) ja 1 omena kuorineen

Ai niin joo, nyt pitänee mainita, etten listaa näihin syömisiin vettä enkä teetä. Tee menee mustana ja vedessä ei muutenkaan ole kaloreita, joten siksi jätän ne mainitsematta. Vettä menee kuitenkin runsaasti joka päivä ja teetä silloin tällöin kupponen. Muita juomia en juo. 

En tiedä näkyykö se tuosta syödystä ruuasta, mutta yritin siis ottaa huomioon sekä lounaalla että iltapalalla sen, että päivään mahtui ylimääräinen herkutteluhetki. Tuosta jäähdykkeestä onkin todettava, että jos siellä on joku normaalia ruokavaliota noudattava, joka haluaa tarjota kahvipöydässä karpille jotain, niin tämä jäähdyke on hyvä vaihtoehto makeaksi jutuksi. Suolaisena puolestaan paras lienee leipäjuusto.

Minä tein jäähdykkeen siten, että laitoin sekaan yhden purkin maustamatonta rahkaa, 2 purkkia omena-kaneli-rahkaa ja sitten määrän x tuota vaniljakastiketta. Oikeasti sen määrästä mulla ei ollut hajuakaan, kunhan mulautin sitä astian pohjalle ja mietin, että riittääköhän tuo :D En vaahdottanut vaniljakastiketta, kun ajattelin, että nuo rahkat ovat kuitenkin niin tönkköjä ja sekoitus on kuitenkin yön yli pakastimessa, niin eiköhän se jähmety.

Kyllä se sitten muuten jähmettyikin ja koska unohdin sen liian kauaksi aikaa pakkaseen, me sitten jouduttiin syömään se noista kipoista (ylempi kuva), vaikka alkuperäinen ajatukseni olisi ollut, että oisin kumonnut tuon kipon tuolle lautaselle. Maku oli oikein hyvä, mutta kummallakin meni tuon 2,5 dl annoksen syömisessä noin tunti. Oli sen verran jäässä. Toisaalta, oikein hyvä seurusteluruoka. Ei voi ottaa kerralla paljon, joten pystyy juttelemaan samalla helposti. Niin ja määrästäkin on todettava, että tämä neiti Sherlock tajusi astiat pakkaseen laitettuaan, että ahaa, sehän saattaa muuten laajeta jäätyessään! Eli ihan noin isoa annosta ei ollut tarkoitus tarjota, vaan alkuperäinen tilavuus oli jotain 2,3 dl luokkaa. Eli jos teette, niin jättäkää laajentumisvaraa.

Kun tässä nyt on pienennys operaatio meneillään, niin pyrin parhaani mukaan ottamaan määrässä huomioon sen, että tarjottavaa olisi kohtelias määrä, mutta minulle ei jäisi itselleni mitään myöhemmin syötävää. Ensi kerralla riittänee yksi maustettu rahka ja tuota vaniljakastikettakin tarttis vähemmän, mutta kun sitä ei myydä pienemmissä pöniköissä. Kolmelle ihmiselle kuvassa olevat määrät olisivat varmaan jees, kahdelle siinä oli hieman liikaa.

Illalla suuntasin sitten äidille saunomaan, kuten yleensä on lauantaisin tapamme ja sitten katsottiin amazing race ja terra nova. Olin niinkin fiksu, että otin kotoa eväät mukaan (omenan ja proteiinijuoman), ettei tullut tarvetta syödä mitään sopimatonta. Ja hyvin meni! Jee! 

Liikunnatkin oli kohdallaan, kun kerkesin aamulla kahvakuulailemaan. Se oli vähän helpompaa kuin viimeksi, mutta silti edelleen ankaran rankkaa touhua. Odottelen kovasti, että kunto ja lihakset kehittyis, niin sekin homma helpottuis.

Herkkuja, kiellettyä laatua siis, ei yllättävää kyllä ole vielä tehnyt mieli. Tosin toi jäähdyke käy kyllä täysin herkusta :D

Päivä 5

Haa! Perjantaista selvitty! Tää on hyvä. 

Kahvakuulatreeni jäikin sitten huomiselle, kun käytiin tänään äidin kanssa vesijuoksemassa. Eli haa siksi, että nyt on selvitty kunnialla illasta äidin kanssa. Käytiin vesijuoksun jälkeen hakemassa subwaysta salaatit, yksi niistä sallituista herkuista, joita voi syödä hyvällä omalla tunnolla, ja siihen se jäi :)

 Kokonaisuutena päivän ruoat olivat:

-aamupala: luonnonjugurttia, 1 dl mustikoita, pellavansiemeniä (tuossa kuvassa, en nyt osaa jugurtin määrää sanoa, mutta tuon astian tilavuus on 2,5 dl)

- lounas: annos kaalipaistosta (n.130 g jauhelihaa, 1 rkl majoneesia, ankarana sipulia ja kaalta)

- välipala: noin 3 dl (heitän arvion nyt yläkanttiin, kun en ole varma tarkasta määrästä) "rahkajuttua" (jossa oli siis maustamatonta rahkaa, maustettua rahkaa ja vähän vaniljakastiketta). Värkkäsin huomiselle jäähdykettä, kun kaverini tulee kylään, niin tuon verran jäi yli, joten napsin sen menemään välipalana.

- päivällinen: subwayn teriyakikana-salaatti (teriyakikanaa, jäävuorisalaattia, vihreää paprikaa, punasipulia, suolakurkkua, mustia oliiveja, jalapenoa ja southwest-kastiketta)

Pitikin muuten mainita, että eilen ei tarvinnut illalla nälkää kärsiä, kun oli iltapalana ollut niitä lohirullia :D Ja myöskään yöllä eivät vaivanneet painajaiset karkin ostamisesta. Parasta oli kuitenkin, että huolimatta "runsaammasta" syömisestä, paino jatkoi laskukiitoaan. 

Mutta toisaalta se on aika normaalia tällaisessa aika vähähiilihydraattisessa ruokavaliossa, että ensimmäisen viikon aikana lähteekin nesteitä kehosta noin 3 kilon edestä, kun kehon hiilihydraattivarastot pienenevät ja käsittääkseni hiilihydraatit sitovat kehoon jotenkin nestettä. Joka tapauksessa tänä aamuna oli maanantaihin verrattuna tiputusta jo 2,6 kiloa. Mutta nesteistä siis varmasti kyse suurimmaksi osaksi.

Ruuasta on yleisesti ottaen todettava, että olen aika iloinen, että salaatit ovat alkaneet todenteolla maistumaan. Suuren osan elämästäni en ole nimittäin syönyt ollenkaan kasviksia ja sitten tuossa oli aika pitkä välivaihe, jonka aikana tarvitsin salaattiin aina vesimelonia tai ananasta, että sain vihreät osat alas. Nyt ei enää tarvitse. Salaatinkastikkeista en ole koskaan pitänyt. Ainut poikkeus on tuo Subwayn southwest-kastike. Muuten syön aina salaattini ilman kastiketta ihan vain siitä syystä, että en pidä salaattikastikkeiden mausta.

Niin joo, sitten pitikin näyttää yksi kuvakaappaus, minkä otin eräältä keskustelufoorumilta eilen: 

Tuossa on kyllä harvinaisen hyvin kiteytettynä se, miksi osa lihavista ihmisistä ei laihduta, vaikka he eivät olisikaan tyytyväisiä omaan ulkomuotoonsa. Tuo saattaa myös olla osana alitajuisena syynä. Ja tuo on myös se mihin monella homma kaatuu. 

Laihtuminen vaatii pysyviä elämäntapamuutoksia. Siten ollen se vaatii näin lihavan näkökulmasta uhrauksia. Uhrattava on se nautinto, minkä niistä sokerisista ja rasvaisista herkuista saa. Tosin karppaamalla rasvasta ei tarvitse luopua, mutta eipä sitä kuitenkaan kovin kummoisia määriä voi syödä, jos toivoo laihtuvansa. Ja kun kiellettyjen listalla on hiilihydraatit (kasviksia, marjoja, hedelmiä ja maitotuotteita lukuunottamatta), niin syötävien listaltahan lähtee kokonaan: suklaa, sipsit, karkit, jäätelö, leivonnaiset, pizza, hampurilaiset, mehut, limsat, alkoholi kaikissa muodoissaan, pasta... Keksiikö joku vielä jonkun herkun, joka olisi iso ongelma painolle, mutta jota tuossa listassa ei ole? Onko ihmekään, että karppaus on niin tehokasta, kun noista kaikista pitää luopua? :D 

Loppujen lopuksi kyse on valinnoista. Et voi saada molempia. Tietenkin laihtuminen ja normaalipainossa eläminen eivät välttämättä vaadi ikuista täyskieltoa mainittuihin herkkuihin, mutta ihan hirveän radikaalia vähentämistä ne vaativat. Verrokkikohta: jos meillä oli äidin kanssa polly-karkkeja, se pussi tuhottiin tunnissa, maksimissaan kahdessa. Kun hoikalla ystävälläni oli polly-karkkeja, hän söi niitä koko illan aikana vain 3 kpl. Huomaatte eron. Naureskelen täällä, että nyt varmaan sekä normaalipainoiset että hieman isommat lukijat siellä pyörtyvät siitä, mitä määriä se toinen ryhmä syö :D Ja pitää tuosta hoikasta ystävästäni vielä mainita, että hänellä on karkkipäivä kerran viikossa. Ja isommat ihmiset... syövät kyllä herkkuja useamminkin kuin kerran viikossa ja määrissä puhutaan todennäköisesti pikemminkin sadoista grammoista kuin muutamista kappaleista. Enkä tarkoita kappaleella nyt yhtä fazerin sinistä! 

Sitten on aina se liikunta. Sanokaa mitä sanotte, mutta liikunta ei laihduta. Ei oikeasti. Se mitä se kuitenkin tekee, on ruokahalun pienentäminen, kehon kiinteytyminen, lihasten kasvu, kunnon ja jaksamisen yleinen lisääntyminen ja lukemattomia muitakin terveyshyötyjä. Kun sanon, että liikunta ei laihduta, tarkoitan sitä, että liikunnan kuluttamat kalorimäärät ovat niin pieniä suhteessa siihen, mikä kalorimäärä tulee ruuan mukana alas, että asialle ei juuri ole merkitystä. Koska silloin, kun ihmisellä on paino-ongelmia, on hänen ruokamääränsä niin valtavat, että liikuntaa saisi olla ihan älytön määrä, että kulutus vastaisi syötyä määrää. Esimerkiksi 200 g suklaata tarkoittaa noin 1000 kaloria, mikä puolestaan esimerkiksi minun painollani ja kunnollani tarkoittaa 10 km juoksulenkkiä. Ja kuinka moni ylipainoinen ihminen oikeasti juoksee 10 km jokaista 200 g suklaata kohden? Melkein sanoisin, että ei kukaan. Koska jos he niin tekisivät, he eivät olisi ylipainoisia. (sivuseikkana mainittakoon, että koko viime kesän aikana minä juoksin ehkä 3 kertaa 10 km lenkin. Yleensä juoksin vain 6 km.)

Minä mietin kauan, että miksi olen vieläkin ylipainoinen, vaikka olen muuten kyllä saavuttanut elämässäni (työpaikkaa lukuunottamatta) kaikki ne asiat, joita olen tavoitellut. Uskon, että viime aikoihin asti, en ole ollut valmis uhraamaan nautintojani (eli herkkujen mässyttämistä) sen eteen, että saavuttaisin hoikemman olomuodon. Kyllähän tässä vieläkin luopua täytyy, mutta helpottavaa kuitenkin huomata, että pitkät jaksot ilman sokeria ovat aiheuttaneet sen, etten juuri pidä karkkien tai leivonnaisten mausta. Lisäksi kasvikset ovat alkaneet maistua, kuten ylempänä mainitsinkin. Eli niiden syöminen ei ole enää läheskään sellaista pakkopullaa mitä se oli joskus. Myös leivästä luopuminen kokonaan on onnistunut hyvin, koska olen löytänyt aamupalan, jota jaksan syödä aamusta toiseen. Aivan kuten söin noin 25 vuotta joka aamu 2 ruispalaa milloin milläkin päällyksellä. 

Siksi tuolla yläbannerissa muuten onkin kuva aamiaisestani. Se on yksi ratkaisevia asioita, jotka ovat "tällä kertaa" toisin. Aiemmat yritykseni syödä leivän sijasta puuroa ovat aina kaatuneet siihen, että a) puuro maistuu lähtökohtaisesti pahalta b) puuro pitää minulla tosi kehnosti nälkää. Noin 2 tunnin päästä puuron syömisestä on taas nälkä.

Mutta kaiken kaikkiaan, tarvitaan halua saavuttaa lopputulos ja halua luopua asioista, jotka olivat ennen tärkeä osa elämää. Halu lopputulokseen minulla on ollut aina, mutta viimeinkin minulla on myös valmius tehdä uhraus. Luopua minulle ennen niin tärkeistä asioista.

Päivä 4

Hei, hengissä ollaan. Ei paras päivä, mutta tän elämäntapamuutoksen kannalta ihan ok-päivä.

Puretaanpas ensin päivän murkinat ja mennään sitten siihen, miksi nyt ei todellakaan ollut paras päivä.

-aamupala: noin 1 dl mustikoita, 250 g rahkaa, pellavansiemeniä 

- lounas: annos kaalipaistosta (kuvassa ja sisältää siis noin 130 g jauhelihaa, 1 rkl majoneesia ja sitten ihan hillittömästi sipulia ja kaalta)

- iltapala: lohirullia (75 g graavilohta, 100g kylmäsavulohituorejuustoa, määrä x lehtisalaattia ja tilliä) ja hieman edellispäivinäkin ollutta salaattia (jäävuorisalaattia, kirsikkatomaatteja, keltaista paprikaa ja punasipulia)

Oon kyllä niin tyytyväinen keksittyäni nuo lohirullat. Siis katsokaa miten mukavalta annos näytti! Siinä on oikeasti 4 lohirullaa, mutta siinä viimeisessä on vaan se salaatinlehti "päällimmäisenä". Olin jo silpunnut muut salaatit, kun tajusin, että onkin helpompaa kietoa lohi ja tuorejuusto salaatinlehteen kuin että tuorejuusto ja salaatti lohen sisälle.

Ja parastahan tässä oli, että tuo maistui aivan unelmalta ja siinä oli kasviksia laskematta kaloreita vain 320 ja tuskin noista kasviksista hirveen paljon päälle tulee. En tiedä oonko ikinä syönyt iltapalaa, joka ois noin terveellinen ja hyvänmakuinen! Oli jotenkin mukavaa päättää päivä hyvään ateriaan, kun päivä oli muuten ollut vähän mitä oli.

Liikunnasta pidin tänään välipäivän, koska olin, kuten eilen arvelinkin, hyvin kipsissä eilisen kahvakuulatreenin jäljiltä. Selkä on niin kipeä, että hyvä kun suorassa pystyy seisomaan. Huomiseksi sen on sitten paras hellittää, sillä huomenna ajattelin siivota ja huomenna ois myös edessä uus kahvakuularääkki :D

Mutta sitten siihen, miksi päivä oli mitä oli. Sain tänään nimittäin tietää, etten päässyt siihen työpaikkaan, mihin olin ollut haastattelussa. Ja sellainen päivä ei koskaan ole kiva päivä. Taas sitä on koko päivä vellottu ajatuksissa, että miksi minä en ihmisenä kelpaa? Miksi pääsen aina haastatteluihin, eli olen näytöiltäni ja ansioiltani tarpeeksi hyvä, mutta sitten haastattelussa jokin menee päin mäntyä ja en tulekaan valituksi. Näin on käynyt nyt 4 kertaa tämän 5 vuoden aikana, mitä olen ollut oikeustieteellisessä sisällä. Takana on haastattelut 3 syyttäjänvirastoon, 2 asianajotoimistoon ja 1 käräjäoikeuteen ja ainoastaan viimeiseen pääsin ja sinnekin varmaan siksi, että menin sinne ilmaiseksi, eli tekemään sitä 3 kk harjoittelua. Ilmainen työvoimahan aina kelpaa.

Kuitenkin olen aina saanut erinomaiset työtodistukset niistä työpaikoista joissa olen ollut (= työharjoittelut: kauppa, pankki, käräjäoikeus ja työpaikkana kaupunki ja lehtien jakaminen.) Kaupungilla oltiin niin tyytyväisiä minun työpanokseeni, että kun seuraavana kesänä ei arpa suosinut minua, mutta valittu henkilö sairastui, niin minua pyydettiin kesken kesän extempore töihin ja esimies sanoi soittaneensa juuri minulle, koska oli juuri minun panokseeni tyytyväisin. Että niin, mikä niissä työhaastatteluissa menee päin mäntyä?

Olen vakavasti miettinyt, jo monta vuotta, että olenko oikeasti soveltumaton juristiksi? Täytän kyllä kaikki muut vaatimukset (olenhan huolellinen, tarkka, ahkera, oma-aloitteinen, pitkäjänteinen, oikeudenmukainen, päämäärätietoinen, tulosta tekevä, tavoitteisiin pääsevä...), mutta minä en ole kovin "jäyhä". Siis sellainen erityisen hillitty ja hallittu ja viileä. Minä olen vähän tällainen eläväisempi persoona ja vaikka osaan kyllä käyttäytyä esimerkiksi oikeussalissa asiaankuuluvasti, niin perusluonnettani en vain pysty pitkällä tähtäimellä peittämään. Minä olen myös innokas. No totta männynkävyssä olen innokas, kun olen unelma-alallani ja pidän ihan oikeasti näistä töistä tosi paljon! Mutta ennen erästä tyrmäystä työhaastattelun jälkeen, en tiennyt, että on jotenkin paha asia olla innokas. Nyt tiedän :( 

Ymmärtänette siis, että ihan pikkuisen harmittaa, että on opiskellut jotain alaa 6 vuotta ja pitää siitä ihan todella, mutta sitten käy ilmi, ettei ihmisenä, persoonana ole soveltuva alalle. Olisiko joku voinut kertoa tämän aikaisemmin? Tai kertoisiko joku, miksi ylipäätään juristien pitää olla niin "jäyhiä" että asiakkaat suunnilleen pelkäävät heitä? Miksi ei voisi olla tällainen helposti lähestyttävä juristi, joka osaa kyllä asiansa, mutta jota ei tarvitse pelätä? Ei voi tietää.

Ja sitten, kun se nyt tän blogin aiheeseen kuuluu ja on tämä elämäntapamuutos meneillään, niin otetaanpa kissa pöydälle. Vaikuttaako ylipaino kuinka paljon työpaikan saamiseen? Poliittisesti korrekti vastaus tähän on, että ei vaikuta, ei etenkään tällä alalla, jolla tehtävä työ on kokonaan aivotyötä. Mutta onko se todellisuutta vastaava vastaus? Etenkin kun juristikollegani ovat lähes poikkeuksetta hoikkia ja erittäin hyvännäköisiä. 

Oikeasti, yritin löytää sitä riemurasiassa ollutta osuvaa sarjakuvaakin tähän, mutta en löytänyt sitä uudestaan. Kyseisessä kuvassa oli 3:n kuvan sarjakuva. Ensimmäisessä oli otsikkona "law school" ja sitten siinä oli miespuolinen tyyppi joka totesi "blaah, another hot girl", sitten oli kuva jonka otsikkona oli "med school" (suom. lääkis) ja miespuolinen tyyppi hymyilemässä "hey, a hot girl". Viimeisessä kuvassa oli otsikkona "Tech school" (en ole varma menikö kirjoitusasu nyt oikein, mutta "insinöörikoulusta" siinä kuitenkin oli kyse) ja siinä oli miespuolinen tyyppi joka suunnilleen tiputti silmänsä päästään ja puhetekstinä oli "a girl!". 

En tiedä miten hyvin nuo toisten koulujen jutut pitävät paikkaansa, mutta oikiksessa tosiaan on lähes pelkästään sellaisia ulkoisestikin upeita ihmisiä. Sitten pari tällaista sotanorsua niin kuin minä siellä seassa pomppimassa, mutta muuten siis kyseessä ei ole millään muotoa normaalien ihmisten koulu, vaan siellä on jotain ihme yli-ihmisiä, jotka ovat täydellisiä kaikessa muussa, paitsi luonteeltaan (joskus nimittäin näillä täydellisillä ihmisillä on hieman keltaista nestettä päässä). Ja suurin osa muista siis on sellaisia hillittyjä, hallittuja ja arvokkaita. Kaikkea sitä mitä juristin oletetaan olevan ja mitä minä en ole. Ja tämä pistää aina säännöllisin väliajoin masentamaan.

Jos vaikka ajan kuluessa saisinkin painon tippumaan ja se ei olisi enää syy (enkä siis ole varma, onko se sitä tälläkään hetkellä, mutta pidän sitä mahdollisena), niin edelleen jää voimaan tuo, että minun perusluonteeni on niin kovin kaukana siitä, mitä juristien oletetaan olevan. Ja tämä on tänään (Taas. Tämä tapahtuu aina, kun saan kielteisen vastauksen työhaastattelun jälkeen) hieman syönyt minua.

Pidän kuitenkin positiivisena, että hoidin tämän lähinnä murjottamalla yksinäisyydessä enkä lääkinnyt surkeaa oloani ruualla. Vaikka tuo iltapala olikin aika ruhtinaallinen, niin se oli kuitenkin ollut suunnitelmissa jo eilen, että käyn hakemassa täksi illaksi jotain muuta syötävää kuin omenaa ja proteiinijuomaa. Eilen nähkääs oli niin nälkä illalla, ettei mitään rajaa. Join sitten illalla kupin teetä, mutta ei se "lämmittänyt" kuin ehkä tunnin. Yöllä sitten näin taas painajaista, että olin kaupassa hakemassa karkkia :D Mikä on vähän ihmeellistä, koska sipsit ja suklaa ovat minun paheistani pahimmat, eivät karkit.

Tällaista tänään. Saa muuten kommentoida mielipiteitä aiheesta ylipaino ja työnsaanti, jos aiheesta omaa mielipiteitä tai tietoa.

Päivä 3

No niin, katsotaas tuleeko tästä mitään. Meinaan vaan, että kädet tärisee siihen malliin, että... 

Tuli siis tuossa iltasella kahvakuulailtua pitkästä aikaa ja voi tuska, kun oli rankkaa. Kaloreita kului 37 minuutin sessiossa yli 400 ja maksimisykkeet oli yli 170. Päätelkää siitä. Niin ja yhtälöön voi myös lisätä sen 3 kuukauden tauon lihaskuntoharjoittelusta, joten taas piti alkaa lähes nollasta rakentamaan. Parille seuraavalle päivälle odotettavissa hillittömät vatsalihas-, selkälihas- ja käsilihaskivut.

Kahvakuula on siitä jännä laji, että se on yhtä aikaa todella rankkaa lihaksille, kaiken lisäksi monille lihaksille yhtä aikaa, ja siinä on syke todella korkea. Kaiken kaikkiaan siis todella tehokas treenimuoto ja sopii kiireisillekin ihmisille, koska tätä voi tehdä kotona haluamaansa aikaan. Suurin tästä lähtevä ääni on oma ähinä, puhina ja puuskutus. Edellyttäen siis, että ote säilyy, eikä kuula tipu lattialle, lennä ikkunasta ulos tai muutenkaan tömähtele mihinkään.

Minulla on tuollainen 10 kilon kuula ja luulen, että rehellisesti todettuna se on mulle liian painava. Toisaalta, eipä tarvitse heti olla vaihtamassa kuulaa painavampaan, kun tämä tarjoaa haastetta ihan tarpeeksi.

Minä en saa tehtyä tällä kunnollista jalkatreeniä, kun sellaisiin kyykkyihin tämä on aivan liian pieni paino ja sitten niissä liikkeissä, mitkä kohdistuu myös jalkoihin, kunto loppuu yleensä selästä ja käsistä kauan ennen kuin jalkalihakset edes huomaavatkaan, että tässä tehdään jotain. Mulla on kyllä kehossa kauhea lihastasapainon puute. Supervahvat jalat ja sitten todella heikko keskivartalo ja kohtuulliset käsilihakset.

Tilasin tämän kuulan netistä ja sen mukana tuli sellainen "jumppadvd". Eli aina kun teen kahvakuulatreenin, kytken ipodin tietokoneen kaiuttimiin ja valkkaan sieltä treeni-soittolistan ja laitan sitten dvd:n pyörimään kannettavalle niin, että se on äänettömällä. Ja sitten vaan yritän parhaani mukaan tehdä perässä. Liikkeitä on 13, yhtä liikettä tehdään (lue: yritetään tehdä) minuutin ajan ja sarjoja on kaksi. Eli ensin kaikki liikkeet läpi ja sitten kaikki liikkeet läpi uudestaan. Alkuverryttelyineen tähän menee 37 minuuttia. Aina liikkeiden välillä on sellainen juttu, missä näytetään, mikä seuraava liike tulee olemaan ja mihin lihaksiin se vaikuttaa. Esimerkiksi aivan killeriliike, joka tappaa keuhkot ja suurimman osan lihaksista, on sellainen jossa kuulaa roikotetaan ensin jalkojen välissä ja sitten se heilautetaan siitä pään päälle. Jalat on mulla ainoat, jotka ei kuole tuohon liikkeeseen. Niin ja tietenkin se käsi, missä kuula ei juuri sillä hetkellä ole, sekin on hengissä. Kunnes tulee sen vuoro.

Siihen nähden miten vaikeaa tämä oli, tulee kyllä tarpeeseen alkaa aktiivisesti tekemään näitä harjoituksia. No pain, no gain!

Sitten ruokatouhuihin:

- aamupala: 250 g rahkaa, noin 1 dl mustikoita ja vähän yli rkl pellavansiemeniä

- lounas: sama kuin eilen, eli fajitakanaa 200 g ja salaattia (jäävuorisalaatti, kirsikkatomaatteja, keltaista paprikaa ja punasipulia)

- iltapala: 1 omena kuorineen ja proteiinijuoma

Tänään oli ensimmäinen päivä, kun herkut kävi mielessäkään. Piti oikein pysyä poissa sellaisten kuvien ääreltä, jossa olisi ollut herkkuja. Minuun pätee sellainen poissa silmistä, poissa mielestä-jutska. Siksi minulla paras tapa välttää herkkuja on jättää ne kauppaan ja olla katsomatta tv:tä. Ei sillä, ei minulla tv:tä olekaan... 

Näin myös viime yönä painajaista, että söin herkkuja ja tämä oli heti alkuunsa pilalla :D Mutta ei kuitenkaan vielä esiintynyt mitään hillittömiä himoja. Yleensä ne tulevatkin vasta siinä viidennen - kuudennen päivän tienoilla. Ja sitten kun noin kaksi viikkoa on pysynyt ruodussa, ne lakkaavat häiritsemästä ja on jopa mahdollista olla samassa tilassa sellaisen ihmisen kanssa, joka syö jotain herkkuja ja pystyy olemaan itse koskematta niihin.

Onko se nyt karppi vai ei?

Kiitos kaikille kannustuksista! :)

Nyt hieman pohdintaa ruuan laadusta ja määrästä. Minulla on siis historia se, että karppaamisen (merkityksessä vähän hiilihydraatteja, kohtuullisesti proteiinia ja paljon rasvaa) löysin viime syksyn alussa, mutta siihen asti olin yrittänyt parhaani mukaan elellä "virallisterveellisen" ruokavalion (= paljon hiilihydraatteja, kohtuullisesti proteiineja, vähän rasvaa) mukaan. Karppaaminen oli todellakin uutta ja huomaatte varmaan noista makroravinteiden (eli hiilihydraattien, proteiinien ja rasvojen) välisestä suhteesta, miten paljon ne eroavat toisistaan. Ainoastaan proteiinista ne ovat keskenään samaa mieltä, mutta sitten sitäkin soppaa hämmentää esimerkiksi veljeni käsitys, että proteiinia ei voi olla koskaan liikaa ja hän varmaan koostaisi ruokansa pelkästään proteiinista jos pystyisi :D

Karppaaminen näytti olevan minulle sopiva tapa pysyvään painonhallintaan, sillä tiputin sen avulla syksyllä 8 kiloa (jotka lihoin takaisin joulusta alkaneesta retkestä hiilarimaahan) vaivatta. Miksi sitten lihoin takaisin? Siksi, että söin herkkuja ja söin niitä ihan liikaa. Ja ne herkut olivat hiilihydraattipitoisia. Joulu tai oikeastaan joulu ja joulunalusaika on ihan tuska hankalaa tällaiselle ihmiselle, jolle syntyy äkkiä riippuvuus herkkuihin. Kyseiseen aikaan, joka nykyään pahimmillaan alkaa jo marraskuun alussa, liittyy vahvasti kaikenlainen suklaalla, pipareilla ja glögillä herkuttelu. Sosiaalinen paine noihin on aivan valtava. Siinä missä normaali ihmiset pystyvät nauttimaan niitä kohtuudella, herkkuholistille (joksi itseni tunnustan) se on sama, kuin ensimmäinen viinaryyppy alkoholistille. Siitä alkaa putki, josta on todella vaikea kivuta ylös. Ja mitä pitempään putki kestää, sitä vaikeampaa ylös kapuaminen on. Minulla putki kesti tänä vuonna noin 20. joulukuuta - 18. maaliskuuta. Ei ihmekään, että tuli takaisin se 8 kiloa. Veljen kanssa vitsailtiin, että joulu pitäisi kieltää lailla, kun se joka vuosi tuhoaa kaiken.

Mutta takaisin siihen karppaamiseen. Se ei siis ole sitä mediassa peloiteltua pelkkää pekonia ja kananmunaa, vaan ideana on, että syödään paljon kasviksia, hieman marjoja ja sitten lihat, kalat, kanat, maitotuotteet ja juustot täysrasvaisina. Riippuen karppauksen "ankaruudesta" eli siitä, onko hiilihydraattirajana 20 g/vuorokausi, 60 g/vuorokausi vai 100g/vuorokausi, mukaan mahtuu tai ei mahdu hedelmiä tai kokojyväleipää. Itse pyrin syksyllä tuohon 20 g/vuorokausi ja siksi minä söin syksyllä hyvin vähän leipää (oikeastaan ainut leipä mitä olen yli puoleen vuoteen syönyt, on subwayn kokojyväpatongit ja Saijan luona työhaastattelun yhteydessä vieraillessani söin yhden ruispalan) ja hedelmäosastoa edusti vesimeloni tai ananas salaateissa.

Nyt taas haen vähän sitä oikeaa linjaa. En tiedä vielä, menenkö takaisin ketokarppaukseen eli tuohon, että hiilihydraatit jäisivät alle 20 g päivässä ja keho menisi ketoosiin vai olisinko vähän sovelletummalla linjalla. Tarkoittaen siis, että jos olen sovelletummalla linjalla, voisin syödä vähän enemmän hedelmiä. Toinen mitä olen tässä nyt kokeillut, on ollut rasvan määrän tiputtaminen. Melkein jo parin päivän perusteella voisi kuitenkin sanoa, että se ei ole oikea linja, nälkä nimittäin lisääntyy olennaisesti. Ja mietinkin, että kumpi loppupeleissä tuottaa vähäkalorisemman lopputuloksen? Se että söisin kolme kertaa päivässä, niin että ruokien kaloripitoisuudet olisivat hieman enemmän vai se, että syön neljä kertaa päivässä, jolloin aterioiden kaloripitoisuudet ovat pienemmät, mutta määrä suurempi?

Tämä kai selviää vain kokeilemalla. En nimittäin jaksa millään laskea kaloreita. Siinä menee ikä ja terveys ja tiedän, että en jaksa sitä kovin kauaa. Ja kun jotain ei jaksa kovin kauaa, tietää, ettei se onnistu. Onnistumiseen johtavat sellaiset asiat, joita jaksaa tehdä loppuelämänsä ajan.

Mutta se on kuitenkin varmaa, etten ota takaisin ruokavaliooni perunaa, pastaa, riisiä enkä sokeria. Ne ovat ihan turhia aineita, enkä minä edes kolmesta ensin mainitusta pidä. Sokerittomuuteenkin tottuu aika hyvin ja enää esimerkiksi luonnonjugurtti ja maustamaton rahka eivät maistu niin pahalta, kuin ne joskus maistuivat. Myös tee menee jo mustana, vaikka ennen käytin aina joko 1 palan sokeria tai teelusikallisen hunajaa.

Lisäaineiden ja teollisuuden suhteen olen sillä linjalla, että mitä vähemmän niitä, sitä parempi. Lisäaineista ei tiedä mikä niiden kohdalla on totta ja mikä ei. Esimerkiksi aspartamiini, makeutusaine, jota löytyy lähes jokaisesta "ei sisällä sokeria/sokeriton"-tuotteesta, on aine jonka maahantuonti oli kielletty kokonaan (muistaakseni) esimerkiksi Uudessa-Seelannissa. Sen on myös väitetty lisäävän ruokahalua. Totta tai ei, tuossa oli jo tarpeeksi syytä olla käyttämättä sitä. Myöskään keinotekoisiin makeuttajiin en koske. Makuaisti oppii kyllä pois "vaatimasta makeaa", joten aivan hyvin pärjää ilmankin.

Sitten niistä määristä. Kysymyksen siitä, että syönkö liian vähän, olen kyllä kohdannut ennenkin :D Mutta tässä kohtaa on kysyttävä, että jos ihmiset laihtuvat (ainakin väliaikaisesti) sellaisilla very low calorie diet-pussiruuilla, jolloin heidän vuorokautinen energiansaantinsa jää jonnekin 700-800 kalorin tienoille, niin miksi minä olisin laihtumatta vaikka olisikin suuret miinuskalorit? Jotenkin tuntuu luonnottomalta ajatella, että yli 30 kilon ylipainoni kanssa kyse olisi siitä, että söisin liian vähän.

Ja mitä tulee energiankulutukseeni, niin koomakulutukseni (eli jos makaisin päivät pitkät sängyssä tekemättä mitään) on noin 1800 kcal luokkaa vuorokaudessa. Siihen päälle tulee sitten ne liikkumiset mitä minä oikeasti teen. Mutta vaikka varsinainen "liikunta-liikuntani" eli lenkit ja muut treenit ovat hyvinä kausina varsin ok-lukemissa, on arkiliikkumiseni tällä hetkellä huomattavan vähäistä. Kun nyt ei siis vielä ole pitänyt olla aktiivisesti missään, joten hirveän ison osan päivästä istun. Joko lukemassa kirjaa tai tässä koneen ääressä. Siksi kokonaiskulutukseni ei noista "liikunta-liikunnoista" huolimatta ole kummoinen.

Jonkinlaista tasapainoa yritän saavuttaa syömisteni kanssa, mutta en tiedä kyllä yhtään, että mistä se löytyy. Eri ihmisten kehot toimivat eri tavalla. Jotkut, joilla on pienet vatsalaukut, voivat syödä kerralla vähän, mutta useasti päivässä. Kuten todennäköisesti Mia tekee. Sitten on minä ja Mika, jotka pystyy syödä kerralla paljon, mutta olemaan yli 6 tuntiakin syömättä ilman ongelmaa. Ja sitten on virallisterveellinen teoria ja karppiteoria siitä, kumpi homma kannattaa. Virallisterveellisen mukaan pitäisi syödä useasti ja vähän kerrallaan. Karppien mukaan ruokien välillä pitäisi olla mahdollisimman pitkät tauot, jotta elimistö on mahdollisimman ison osan ajasta rasvanpolttotilassa. Ja se rasvanpoltto katkeaa aina, kun poltettavaksi tuleekin ruokaa.

Kirjailen nyt syömisiäni tänne ja seuraan tuloksia. Muutan sitten jos tarvetta on ja nälkää en tosiaan aio kärsiä, joten yritän löytää tavat, jolla syödä laihduttavalla tavalla näkemättä nälkää. Viime syksyn perusteella paras resepti siihen olisi karppaaminen, joten voi olla, että ensi viikolla ostankin taas rahkan sijasta turkkilaista jugurttia. Nyt nimittäin nälkä tulee nopeammin kuin verrattuna tilanteeseen, että aamupala olisi marjoja, turkkilaista jugurttia + kermaa.

***

Muokkaus vielä tänne loppuun: näemmä nyt ois tutkimustietoakin siitä, miten ihan tosissaan osalle väestöstä sopii paremmin hiilareiden vähentäminen ja osalle rasvan. Eli tavallaan vahvistetaan se jo tiedetty seikka, että kaikki eivät ole samanlaisia. Ja jos esimerkiksi hiilaripitoisen ruuan jälkeen yleensä nukuttaa, vhh saattaisi sopia paremmin. Tarkemmin aiheeseen voi perehtyä täällä:  http://www.pronutritionist.net/hiilarin-vai-rasvan-valttelya-diabeteksen-ehkaisyyn-geeneista-uutta-tietoa/