Bujo - onneksi aikanaan törmäsin siihen!

Hei,

tällä kertaa kiinni aiheeseen, joka on roikkunut minulla "postaus-aihe"-listalla 1,5 vuotta. Itse asiassa tämän viiveen vuoksi asiasta onkin varmaan enemmän kirjoitettavaa kuin puolitoista vuotta siten. 

Aihe on myös tavallaan yllättävän ajankohtainen kaiken tämän korona-hässäkän keskellä. Terveysasioissa eteenpäin pääseminen on ollut monen asian summa, mutta mitä tulee taloudelliseen tilanteeseen, kunnia kuuluu melkein yksin bujolle. 

 Vanha, nykyinen ja vielä aloittamaton bujo

Bujo tulee sanoista bullet journal. Idean kehitti alunperin Ryder Carrol ja kyse on eräänlaisesta kalenterin, päiväkirjan ja listojen yhdistelmästä, joka itse laaditaan tyhjään vihkoon. Se on arjenhallintaväline, josta jokainen muokkaa itselleen sopivan ja ottaa käyttöön sellaisia osia, mitkä omaan arkeen ja tavoitteisiin sopii. Googlaamalla bullet journal, löytää aihepiiristä paljon kirjoituksia. Minä keskityn nyt vain siihen, mitä se on itselleni antanut. 

Esimerkki kuukauden aloittavasta sivusta

Minä olen pitänyt bujoa joulukuusta 2017 lähtien. Takana on 2 täyttä kalenterivuotta ja kolmas on nyt menossa. Joulukuu 2017 ja vuosi 2018 on yksissä kansissa ja nyt on menossa toinen vihko, joka tulee varmaankin kattamaan aikavälin 1.1.2019 - 30.6.2020. Uusi vihko on jo odottamassa ja voi olla, että teen siihen vain puoli vuotta ja jatkossa noudatan vihko per kalenterivuosi-logiikkaa. Jokaisen vihkon alussa minulla on sellaisia sivuja, jotka siirrän (tai käytännössä kirjoitan/piirrän uudelleen) edellisestä bujosta. Ensimmäisen sivun varaan sisällysluettelolle, joka siis täydentyy sitä mukaa, kun bujo "etenee". Seuraavalla parilla aukeamalla on vuosilogi, johon kirjaan kullekin kuukaudelle etukäteen tiedossa olevia juttuja, esimerkiksi vaikka sen, että kesällä 2020 pitäisi käydä hammastarkastuksessa. Asia, jonka olen tiennyt jo yli puolen vuoden ajan. Bujon alusta löytyy myös sivut kunkin vuoden tavoitteille, taloussuunnitelmalle, "säästöseurannalle", "painonpudotusseurannalle", treenipäiväkirja, keskeisimmän painonpudotus vinkit ja pakkausohjeet matkoille. Myös kuntosaliohjelmat, venyttelyohjeet ja kotijumpan ohjeet löytyvät bujosta.

Paljon matkustavalle erittäin hyödyllinen listaus.

Näitä seuraa ja viikkoaukeamat, jotka koristelen aina jonkin teeman mukaan kuukausittain. Laadin aina kuukauden viikkoaukeamat kerrallaan ja kuukausien väliin tulee vähintään yhden ja joskus usemmankin sivun edestä jotain kulloinkin tarpeellista asiaa. Esimerkiksi vuoden 2019 huhtikuun perässä on useita sivuja laskelmia arkiruokieni kaloreista. Ne on niitä peruja, kun minulla ei vielä ollut käytössäni yaziota ja PT pyysi pitämään ruokapäiväkirjaa. Vuodelta 2019 löytyy muutenkin paljon asiaa liittyen PT:n minulle antamiin pohdiskelutehtäviin ja muutenkin painonpudotukseen. 

Tällainenkin listaus on mielenkiintoinen

Viikkoaukeamille kirjaan sellaisia työjuttuja, joissa tapaan muita ihmisiä ja merkitsen niiden osalta mistä oli kyse (palaveri, kuulustelut, oikeudenkäynti) ja millä paikkakunnalla se oli. Kirjaan myös milloin ja mitä liikuntaa harrastin, vaikka treenipäiväkirja on myös erikseen, jotta voi yhdellä vilkaisulla nähdä koko vuoden tilanteen. Samoin kirjaan myös joka aamun painon ja lasken viikon lopuksi aamupainojen keskiarvon. Siinä missä aamupainot itsessään menee jatkuvasti ylös ja alas useista tekijöistä johtuen, keskiarvot pääsääntöisesti pysyvät joko samana tai laskevat hivenen. Se on se on luotettavin luku edistymisen seuraamiseen ja niin kauan, kun keskiarvot ovat laskusuunnassa, tiedän, että painonpudotus etenee. Erityisen hyödyllistä nyt, kun viimeisen puolen vuoden aikana pudotustahti on ollut hyvinkin maltillinen 1 kilo per kuukausi. 

Esimerkki viikkoaukeamasta, tuolloin vielä puuttui painojen kirjaukset

Viikkoaukeamille kirjaan myös ne hetket, kun vapaa-ajalla tapasin ihmisiä tai oli jokin tapahtuma. Myös to do-listat kirjaan viikkoaukeamille. Se onkin itselläni pääsääntöinen tapa pysyä kärryillä, milloin olen viimeksi siivonnut! Minulla on aina tavarat paikallaan ja kun huonekalut ovat valkoiset ja lattiakin vaaleaa tammea, pöly ei näy, joten ennen ja jälkeen siivouksen harvoin näyttää mitenkään erilaiselta. Oikeastaan vain yhteen kohtaan ruokapöydän alle ja sängyn alle kerääntyy villakoiria ja ne ovat ainoa merkki siitä, että siivouksesta alkaa olla kulunut 2 viikkoa ja taas olisi suotavaa tehdä se.

Välissä myös muualta saksittuja hyödylliseksi koettuja asioita

Itselleni bujon isoimpia hyötyjä on ollut pitkän aikavälin tavoitteiden seuranta ja saavuttaminen. Painonseurantasivulta saa värittää aina uuden ilmapallon, kun paino ensimmäisen kerran alittaa kyseisen ilmapalloon merkityn kilolukeman. Kun matkaa on kymmeniä kiloja, on ollut rauhoittavaa keskittyä saavuttamaan aina kilon kerrallaan. Toisaalta talouspuolella yksinkertaisen purkin piirtäminen ja sen värittäminen sitä mukaa, kun säästötavoite etenee, on yllättävästi auttanut hahmottamaan kokonaisuutta ja sitä, missä pitäisi olla milloinkin menossa. Se on toimivaa, koska tuloni vaihtelevat paljon, joskus voi mennä pitkäänkin että säästöön ei voi laittaa yhtään ja sitten on tullut taas lihavampia kuukausia ja säästöön on voinut laittaa enemmän. Purkista tiedän, mihin pitää pyrkiä. 

Todettakoon, että saapa nähdä miten käy tämän vuoden purkille. Voi olla, että hyvä saavutus on, että säästöjä olisi vuoden lopussa yhtä paljon, kuin niitä oli vuoden alussa. Kiitos 2 vuoden purkkien piirtämisen, minulla kuitenkin on 4 kuukauden menoja vastaavat rahat tilillä. Se hieman rauhoitaa mieltä, kun tässä on ainakin tällä hetkellä tiedossa 2 kuukauden lomautus ja muutenkin saa varautua siihen, että tulot ylipäätään tippuvat tänä vuonna useammalla kymmenellä tuhannella eurolla verrattuna tavalliseen vuoteen. Ellei sitten loppuvuodeksi tule niin pahaa ruuhkaa, että silloin tulisi tuloja tämän korona-ajankin edestä.

Vuoden 2019 kesälomabingo

Tämä ei varsinaisesti ollut se tilanne, mikä on ollut mielessäni, kun olen päättänyt saada säästötilille lepäämään noin 7,5 kuukauden menoja vastaavan summan. Sinänsä harmi, etten ollut ehtinyt pidemmälle, mutta onneksi olin ehtinyt edes näin pitkälle. Laskelmieni mukaan minun pitäisi selvitä suhteellisen kohtuudella jopa puoli vuottakin, ilman että edes älyttömästi tarvitsee kiristellä. Kunhan pitää huolen, ettei pääsääntöisesti osta mitään muuta kuin ruokaa ja päivittäistavaroita. Vaatteiden ostosta pidättäytyminen voi kyllä pidemmän päälle osoittautua pahaksi rastiksi, mutta onneksi mekkoja voi pitää päällä, vaikka ne hieman isoja olisivatkin.

Välillä myös tulostelen valokuvia ja liimailen niitä bujon väliin

Tavoitteiden saavuttamisen lisäksi bujosta on muodostunut päiväkirja, jota on myöhemmin mukava selailla ja katsoa mitä milloinkin elämään kuului. Se, että bujot olivat olemassa, helpotti myös aika paljon, kun tein tuossa nuo yhteenvedot vuosista 2018 ja 2018. Monta asiaa olisi varmaankin unohtunut ilman niitä. Nyt tässä vallitsevassa tilanteessa varmaankin pitäisi tehdä listaus asioista, jotka olisi hyvä tehdä, kun kerrankin on reippaasti aikaa, kun töitä on vain yhtenä päivänä viikossa. Saunan pesu, kylpyhuoneen seinien pesu, keittiönkaappien pyyhkiminen, jääkaapin takaa imurointi, uuninpesu, kuvien ja tiedostojen järjestäminen läppärillä... En kyllä riemusta hyppien odota mitään noista. Ehkä sen seuraksi pitää tehdä listausasioista, jotka teen sitten kun tämä härdelli on ohi. Se on varmaan mukavampi lista!

Elämäntapamuutos

Hei,

tällä kertaa aiheena elämäntapamuutos. Ensin lyhyesti kertaus historiastani Olen aina ainakin kokenut itseni isoksi, mutta varsinaisesti alkanut lihomaan 10-vuotiaana. 13-vuotiaana olin jo 73 kiloinen, mutta vain vähän yli 160 cm pitkä. Silloin tapahtui kaikenlaista ja 14-vuotiaana paukkui jo 80 kiloa. Suunnilleen niitä aikoja olen ensimmäisen kerran laihduttanut ja siitä asti sitten jojoillut. Lukion ja yliopiston ajan jojoilin menemään samaa kymmentä kiloa edes taas. Vuonna 2012 paino oli päässyt jo kuutisen kiloa yli sen pitkäaikaisen vaihteluvälin ja sitten karppaamalla laihdutin sen takaisin sen vaihteluvälin alaosaan. Sen jälkeen kuitenkin pikkuhiljaa lipsuin takaisin vanhoihin tapoihini ja vuoden 2018 jouluun mennessä olin lihonut 6 vuodessa noin 30 kiloa. Se on muuten alle puoli kiloa per kuukausi, joten se pääsi tulemaan yllättävän "varkain". 

 Vasemmalla tilanne pahimmillaan, oikealla takana vuosi elämäntapamuutosta

Vasta tuossa painavimmillani koin ensimmäisen kerran elämässäni painon aiheuttavan minkäänlaista terveyshaittaa tai rajoitetta tekemiseen. Oli refluksia, selkäkipuja ja esimerkiksi kirkkovenettä soutaessa maha oli tiellä ja kanootilla meloessa vesiraja pelottavan lähellä kanootin yläreunaa. Loppuvuonna 2018 olin tilanteessa, jossa olin jo pidempään miettinyt, että asialle pitää alkaa tekemään jotain, koska en halua tilanteen pahenevan. Viimeinen niitti oli, että alkuvuonna 2019 napsahti selkä ja lääkäri totesi, että jos asiat eivät muutu (ylipaino pois ja lihaskunto kohdilleen), selkä kestää alle 5 vuotta. No sehän ei käy. Jos menee selkä, menee työkyky. Jos menee työkyky, menee työpaikka. Jos menee työpaikka, menee asunto ja sitten menee kaikki muukin päin helvettiä.

 Tässä mennään tällä hetkellä. Vyötärön ja polvien välissä suurin osa jäljellä olevasta ylimääräisestä.

Joten ei muuta kuin härkää kiinni sarvista. Tiesin että tällä kertaa on pakko onnistua. Tausta kuitenkin oli, että olin jo monesti epäonnistunut, kun aina olin lihonnut takaisin laihduttamani kilot ja yleensä myös saanut takaisin enemmän, kuin mitä alun perin olin tiputtanut. Siksi käännyin personal trainerin puoleen. Ajattelin, että jos hänellä olisi jokin viisasten kivi, mitä minulla ei ole ja toisaalta, hänen avullaan voisin varmistaa, että pääsen maaliin asti ja myös pysyn siellä. Kyllä hänellä minusta viisasten kivi olikin, sillä nyt elämäntapamuutosta on takana lähemmäs 15 kuukautta, enkä silti odota päivää, jolloin jotain pitäisi tehdä toisin. Olen siten ensimmäistä kertaa muuttanut oikeasti elämäntapojani. En tehnyt lyhyellä aikavälillä jotain älytöntä riuhtomista syömisten tai liikkumisten suhteen, vaan olen koko ajan tehnyt sellaisia asioita, joita jaksan tehdä koko loppuelämäni ajan. Ja silti paino on tullut alas tähän mennessä 26 kiloa. Tavallaan olen "kääntänyt kelloa takaisin kesään 2013 saakka". 

Oman silmään erottuu parhaiten kasvojen kaventuminen

Ilmeisesti noin ison määrän laihduttaminen on jotenkin poikkeuksellista. Kyllä tuollaisista ja paljon isommistakin pudotuksista usein saa lukea lehdestä, mutta koska lääkärit, terveydenhoitaja, sairaanhoitaja ja fysioterapeutti ovat niin kertakaikkisen ällistyneitä tilanteestani, niin olen miettinyt, että ehkä se sitten ei ole kovin yleistä onnistua tällaisessa. Entä miten olen tämän tehnyt? Sanoisin, että avainsanat ovat kohtuullisuus ja itselle sopivuus.

Ruoka

Kun aloitimme PT:n kanssa, hän laittoi minut pitämään viikon ajan ruokapäiväkirjaa ja sitten analysoitiin, miten sitä olisi muokattava. Muutoksia piti lopulta tehdä paljon vähemmän, kuin mihin olin henkisesti varautunut. Sen jälkeen aloitin kirjaamaan syömisiäni Yazio-nimiseen sovellukseen ja yritin pysytellä aluksi 1800 kalorissa. Yazio olikin itselleni yksi viisasten kivistä. Olen nyt nimittäin kirjannut sinne kaiken syömäni kalorit lähes vuoden ajan, enkä ole kokenut sitä edes vaivalloiseksi. Ensiajatuksenahan se nimittäin oli aivan hirveä, että edes vähän aikaa pitäisi kirjata ylös kaiken syömänsä kalorit. Mutta ei se ole ollenkaan vaikeaa tai vaivalloista, kun alussa näki sen vaivan, että syötti kaikki säännöllisesti syömänsä asiat yazioon valmiiksi aterioiksi, jolloin ei tarvitse joka ikistä ruoka-ainetta lisätä joka kerta erikseen. Minulla esimerkiksi on arkisin aina tietty aamupala ja viikonloppuina spesiaaliaamupala. Arkilounaat koostuvat pääsääntöisesti 3 eri vaihtoehdosta ja viikonlopun lounaat 2 eri vaihtoehdosta. Iltapalavaihtoehtoja on ollut pääsääntöisesti 2. Eli 9 ateriavaihtoehtoa syöttämällä on katettu suurin osa arjessa syömistäni asioista. Näistä poikkeavia syömisiä pitää kirjata niin harvoin, että en koe sitä ongelmalliseksi.

 Jääkaapissa nykyään vakiona hevi-osastoa, mantelimaitoa, tuorejuustoa, rahkaa ja kalaa

Kaloreiden tarkka seuraaminen avasi silmiäni sille, miten paljon enemmän kaloreita olin aiemmin tullut syöneeksi verrattuna siihen mitä olin luullut syöväni. Jos syö herkkuja, on hyvin helppo saada päivittäiset kalorit 4000:een. Minulla kulutus oli jossain 2500 kalorin tienoilla, joten syömällä yli sen lihoo, syömällä alle sen laihtuu. Tämä silmien avautuminen oli yksi merkittävä syy sille, että olen onnistunut laihtumaan ja toisaalta perustelemaan itselleni toistuvasti arjessa, että yritä nyt ihan oikeasti viimeiseen asti olla syömättä liikaa niitä herkkuja. Itselleen ei voi aina sanoa "kyllä", kun tekee mieli herkkuja.

Kuiva-aine puolelta löytyy kahvin ja teen lisäksi vain nämä :D

Ruuan suhteen kohtuus olikin ja on itselleni sitä, että kaikkea voi syödä, myös herkkuja, mutta siihen on kiinnitettävä huomiota, että varsinkin herkkujen kohdalla katsoo kuinka usein ja kuinka paljon kerrallaan niitä syö. Toisaalta itselleni kohtuus on ollut myös sitä, etten ole missään vaiheessa punninut ruokiani. Arvioin ja lasken niitä lähinnä pakkausten perusteella (esim. kuinka monta annosta tulee 240 g kalapaketista) ja jos arvio on tehtävä silmämääräisesti,  yritän yleensä pikemminkin yliarvioida, kuin aliarvioida kuinka monta grammaa mitäkin menee. Punnitsemalla olisin varmasti laihtunut nopeammin, sillä olisin ollut vielä paremmin kartalla syömieni kaloreiden määrästä. Olen kuitenkin realisti, syön 5 päivänä viikossa ulkona eli silloin en edes voi punnita ruokiani, enkä muutenkaan jaksaisi koko loppuelämääni punnita ruokia. Siksi en punnitse.

 Viikonloppuaamuisin nautiskelua lohivoicroisantin ja mehulasillisen muodossa

Itselleni sopivuus on ruuan suhteen tarkoittanut sitä, että en pääsääntöisesti syö perunaa, riisiä tai pastaa, joista mitään en edes saisi alas uittamatta niitä johonkin kastikkeeseen. Mainituilta hiilareilta säästyneet kalorit olen käyttänyt kastikkeisiin, jotta olen saanut kasviksista suosiolla alasmeneviä. Oletteko koskaan nähneet niitä kuvia, joissa joku syö kuivaa perunaa, riisiä tai pastaa, sen ohessa kuivaa lihaa, kalaa tai kanaa ja sitten kasviksia? Minä en koskaan voisi perustaa painonhallintaa sellaiseen ruokaan, koska minulle se on niin kuvottavaa. 

 Tämmöinen kanasalaatti on yksi vakiolounaistani

Minulla lounaat ovat usein joko kanasalaatti majoneesilla tai sitten broileria, paistettuja kasviksia ja kastiketta. Arkiaamuisin menee 2 ruisleipää tuorejuustolla, jääsalaatilla ja lohella sekä proteiinirahka. Välipalaa en useimpina päivinä syö, mutta jos syön, se on hedelmä tai pieni proteiinijuoma. Iltapalaksi olen viime aikoina tehnyt smoothieita. Niihin saa marjojen, hedelmien ja vihannesten lisäksi laitettua kätevästi myös heraproteiinia ja psylliumkuitua, joten ne ovat varsin käteviä. Lisäksi ne maistuvat niin hyviltä, että rinnastuvat melkein jäätelöön ja olen saanut itseäni pidättäytymään makeista herkuista lähinnä muistuttamalla itseäni sillä, että saan illalla sen smoothien :D 

Kanaa, vuohenjuustoa, kasviksia ja kastike. Myöskin yksi vakkareista.

Läpilinjan olen myös viikoittain syönyt herkkuja. Olen vain yrittänyt katsoa määrien perään. Esimerkiksi yhden hampurilaisen olen saanut syödä per viikko. Sen lisäksi on saattanut mennä pieni määrä karkkia, suklaata tai jäätelöä. Ehkä keskimäärin 2-3 kertaa viikossa olen syönyt jotakin herkkua. On toki matkan varrelle isompiakin herkkuahmimisia mahtunut, mutta olen vain aina palannut niiden jälkeen "ruotuun" ja homma on jatkunut. En ole missään vaiheessa edes kuvitellut, että pystyisin elämänmittaisesti olemaan erossa herkuista, joten en ole sitä nytkään tehnyt. Olennaista on ollut, että opin syömään niitä samalla tavalla kuin normaalipainossa pysyttelevät ihmiset syö. Kohtuullisesti. 

 Silloin tällöin myös poikkeus perunan suhteen :D

Liikunta

Liikunnan kanssa lähdin alkuvuodesta 2019 siitä, että tavoitteeni oli 3 liikunta kertaa viikossa. 1 jumppa, 1 aerobinen (kävely tai vesijuoksu) ja 1 kuntosali. Kesästä 2019 lähtien määrä nostettiin neljään kertaan viikossa, siten että se koostuu 1 jumpasta, 1 aerobisesta ja 2 kuntosali kerrasta. Olen itse ajatellut, että 4 kertaa viikossa on realistinen ja kohtuullinen määrä loppuelämää ajatellen. Tarvittaessa 2 niistä kerroista voi jättää viikonloppuun, joten työpäivien jälkeen tarvitsee vaivautua vain 2 iltana. Totta kai joskus liikuntaa kertyy enemmänkin, varsinkin loma-aikoina. 

Muutamia kertoja on kipitetty kuntoportaitakin

Vuoden 2019 liikunnat. 1 ruutu on vähintään 1 tunnin liikuntasuoritus

Liikunnan suhteen itselleni on aina ollut selvä se, että liikkumalla ei voi kompensoida syömisiä. Tunti liikkumista kuluttaa lajista riippuen noin 300-400 kaloria ja sen määrän voi syödä 5 minuutissa. Yhtä selvää on ollut, että mihinkään aamuaerobisiin tai siihen, että olisi 3 kertaa salia ja useita kertoja aerobisia viikossa, en lähde. Ei sellaista jaksa örkkikään ylläpitää vaativan asiantuntija-ammatin ohella. Tai ei ainakaan tämä örkki. 4 kertaa viikossa on ihan riittävä. Toki myös välttelen hissiä ja kävelen aina portaat. Niitähän riittää kun itse asun 4. kerroksessa ja työpaikkani on 3. kerroksessa. Talot ovat tietysti erit. Keskustan parkkihallikin on maan alla, eli yhdet portaat kipitettävänä sielläkin. Nykyään myös kävelen ympyrää kotonani silloin, kun soittelen perheenjäsenieni kanssa. Äidin kanssa puhuessa se saattaa tarkoittaa joskus pariakin tuntia. 

Kesälomalla oli 20 km kävelykin

Isossa mittakaavassa siis tällaisilla toimenpiteillä saavutettu tuloksia. Ruuan puolella kaloreita seuraamalla pyritty yllä pitämään kalorivajetta ja liikuntaa kohtuudella tukemaan yleistä hyvinvointia. Vain sellaisia ratkaisuja, mitä jaksaa tehdä koko loppuelämän, koska minkään muun tekemisellä ei saavuta pysyviä tuloksia. Totta kai paljon on pitänyt tehdä töitä myös pään sisällä eikä matka ole ollut pelkkää voitosta voittoon kulkemista, mutta näihin voisin palata joskus myöhemmin.

2020 alkuvuosi

Hei,

tätä kirjoittaessa vaikuttaa siltä, että vuosi 2020 tulee jäämään historiaan korona-viruksen vuoksi. Nyt eletään viikon 11 sunnuntaina ja kuluneella viikolla on muun muassa suositeltu lopettamaan kokonaan ulkomaanmatkailu ja Aluehallintoviraston toimesta kielletty kaikki yli 500 hengen tilaisuudet. Sen johdosta monet pienemmätkin tapahtumat on peruttu. Itseäni kirpaisi paikallisen lakimiesyhdistyksen vuosijuhlien ja niitä seuranneen Maija Vilkkumaan keikan peruminen. Hysteriahamsterit olivat liikenteessä tyhjentäen kaupat säilykkeistä ja vessapaperista. Minäkin ostin pakkaseen pakastevihanneksia, marjoja, broileria ja ruisleipää. Näiden lisäksi ostin hieman kuivassa kaapissa säilyviä asioita, mutta ainoastaan sen verran, että pärjään kotona vähän yli viikon. Siltä varalta tulee jokin yleinen ulkonaliikkumiskielto, mitä on ollut tähän mennessä muissa Euroopan maissa. Muuten kuljen vastavirtaan, kirjoittamalla tätäkin postausta lähikahvilassani.

Kahvilassa kirjoittaminen, mukava uusi kokemus!

Ai miksi? No ensinnäkin jostain syystä blogin tai yhtään minkään kirjoitushomman tekeminen kahvilassa on asia, joka on ainakin elokuvissa ja sarjoissa saatu vaikuttamaan erittäin mukavalta hommalta. Minä olen usein miettinyt, että pitäisi itsekin tehdä joskus niin, mutta vaikka olen kirjoittanut erinäisiä asioita yli 10 vuoden ajan, tämä on ensimmäinen kerta, kun ryhdyin tuumasta toimeen. Toisekseen, jos nyt kaikki vetäytyy koteihinsa pelkäämään koronaa ja lopettaa kuluttamisen, niin edessä on sellainen konkurssiaalto, että oksat pois. Konkurssien myötä useat menettävät työpaikat ja siirtyvät verojen maksajista verotulojen saajiksi. Siitä lähteekin sitten liikkeelle sellainen lumipallo, johon ei ole varaa. Joten tässä ollaan, tukemassa lähikahvilaani. Ja ensi viikolla lounasravintoloita.

Mutta se tässä vaiheessa koronasta, henkilökohtaiselta aikajanalta kirittävänä on vielä alkuvuosi 2020, ennen kuin ollaan ajan tasalla ja pääsee ihmettelemään asioita ajankohtaisemmin.

Tammikuu

Tämä vuosi lähti liikkeelle selkähelvetillä. Selkä oli oireillut jo joulua edeltäneestä viikosta alkaen, mutta loppiaisena se meni aivan järkyttäväksi ja taas aivan naurettavasta syystä. Sohvalla selällä maatessani ajattelin suoristaa mekkoani ja siinä tarkoituksessa nostin alavartaloani ilmaan jalkojen varassa. Ja naps. Sillä sekunnilla päälle jalkoihin säteilevä kipu. Jälleen sama virsi, ei pysty istua ei pysty seisomaan. Yhden viikon olin kokonaan pois töistä. Seuraavalla viikolla tein kivun rajoissa sen verran töitä, kun pystyin. Muun muassa kaksi oikeudenkäyntiä siten, että otin kotoani muovilaatikon, jonka laitoin pöydälle ja sen päälle läppärin ja niin sitten seisoin koko oikeudenkäyntien ajan. Ensimmäinen oikeudenkäynti oli noin 3 tuntia kestävä ja koko ajan sattui niin paljon, ettei edes oikeudenkäynti itsessään harhauttanut ajatuksia pois kivusta. Toinen oikeudenkäynti oli paljon pidempi, mutta silloin onneksi seisominen ei sattunut ollenkaan.

 Muun muassa yhteisen aloituksen seisoin salin reunalla

Tämän jälkimmäisen viikon perjantaina oli Asianajajapäivä ja sen osalta arvoin viimeiseen asti, pystynkö sinne edes lähtemään. Menin kuitenkin. Junassa istumiseen meinasi kuolla. Asianajajapäivillä välillä pystyi istumaan tai seisomaan kivutta, välillä istuminen tai seisominen sattuivat. Kummallista kyllä tanssiminen ei sattunut ollenkaan. Asianajajapäivää seuranneena lauantaina junassa istuminen sattui niin hirveästi, että jo ennen Kouvolaa piti nousta seisomaan.

 Asianajajapäivillä esiintyi Anna Puu

Siitä sitten alkoi useamman viikon pätkä, jona välttelin kokonaan istumista. Töissä seisoin koko päivät ja kotona makasin sohvalla. Liikunnat oli 3,5 viikkoa pelkästään kävelyä ja vesijuoksua, jotka eivät rasita selkää. Lopulta vasta tässä maaliskuussa selkä tuntuu taas täysin normaalilta. Viikot ennen tilanteen normalisoitumista olivat kuitenkin pelottavia. Kaikkea yritti varoa ja koko ajan piti pelätä, että meneekö selkä taas jostain minimaalisesta asiasta paskaksi. Mielessä pyöri kaikenlaisia ajatuksia siitä, että onko siellä nyt jotain peruuttamatonta vahinkoa tapahtunut tai jotain sellaista mikä edellyttäisi toimenpiteitä. Onneksi se kuitenkin on taas tällä erää ohi.

Helmikuu

Helmikuussa huomasin kylpyhuoneeni seinässä jonkin kummallisen täplän. Tarkempi tarkastelu osoitti, että useat alimmat seinälaatat olivat haljenneet ja täplä oli tällaisen halkeaman yhteydessä. Tästäkös vasta saatiin viikon kestänyt stressi aikaiseksi. Tein ilmoituksen taloyhtiölle ja lopulta isännöitsijä ja rakennusurakoitsija tulivat tarkastamaan tilannetta. He onneksi totesivat, että halkeamat eivät aiheuta vaaraa rakenteille, eivätkä edellytä toimenpiteitä. Ilmeisesti vettä kulkeutuu laattojen taakse muutenkin ja liikkuu siellä takana. Aine joka tunkeutuu nyt halkeamasta läpi, voi olla esimerkiksi laattojen kiinnitysainetta. Sen jälkeen olen sitten pyyhkinyt täplää pois sitä mukaa, kun sitä muodostuu. Sitä ei kyllä ihminen usko, minkälaisen turvallisuuden tunteen menetyksen aiheuttaa se, että edes hetkellisesti elää siinä pelossa, että kotona olisi kosteusvaurio.

 Mysteeritäplä, joka ei kuulemma anna aihetta huoleen tai toimenpiteisiin

Muita helmikuusta mieleen jääneitä asioita olivat asianajajaliiton paikallisosaston kokous sitä seuranneine illallisineen ja ulkomaankomennukselle lähtevän kaverin läksiäiset. Helmikuussa pidin myös pienen hiihtoloman pidennetyn viikonlopun muodossa. Tällä kertaa en kuitenkaan tavallisesta poiketen suunnannut Pohjanmaalle, vaikka olikin pidempi vapaa. Se oli ihan hyvä ratkaisu, sillä sille torstaille sattui aivan unelmasää ulkoiluun ja muutenkin sain hoidettua roikkumaan jääneitä asioita. Mukaan lukien uuden läppärin hankkiminen. Lisäksi aikaa ja energiaa ei kulunut matkustamiseen.

 Helmikuussa palasin pitkästä aikaa smoothieiden pariin, aika dramaattisella alkoituksella

Maaliskuu

Maaliskuussa oli hassu sattuma, kun luulin 3 päivää, että minulle on tulossa flunssa. Kun kurkkukipu kuitenkin vain jatkui ja jatkui, eikä edennytkään tavanomaisen kaavan mukaisesti nuhaksi, aloin ihmettelemään tilannetta. Kipu oli muutenkin kummallinen ja toispuoleinen. Duodecim oli sitä mieltä, että lääkäriin pitäisi mennä, jos kipu on toispuoleinen. Inhoan mennä lääkäriin turhaan, joten päätin katsoa taskulampun kanssa kurkkuun. No siellähän näkyikin sitten herneenkokoinen proppu ja sen kun otti pois, kipu loppui siihen. Tulipa sitten sekin opittua, että kurkku voi olla kipeä muustakin syystä kuin sairaudesta.

 Laskiaissunnuntain herkkuja tässä samassa kahvilassa

Muuten maaliskuussa ei olekaan ollut sitten toistaiseksi muuta ihmeellistä, kuin tämän koronatilanteen eskaloituminen. Saapa nähdä mitä tässä vielä on edessä. Itsellänikin pitäisi olla viikon päästä toiselle paikkakunnalle suuntautuva 4 päivän työmatka, mutta saapa nähdä.

Kas, nyt on sitten kiritty kiinni tapahtumat noin 1,5 vuoden ajalta. Ensi viikolla voisin kirjoitella viimeinkin elämäntapamuutoksesta :)

2019 - voi mikä vuosi

Hei,

tällä kertaa luvassa katselmus vuoteen 2019. Alkuun todettakoon, että vuodessa oli paljon sellaista perusarkea ja taustalla pyörivät pitkän aikavälin tavoitteet onnistuivat hyvin. 2019 oli toinen vuosi, jona pysyin säästämissuunnitelmassani ja lisäksi aloitin elämäntapamuutoksen, joka on ainakin tähän asti (noin 14 kuukautta takana) sujunut hyvin. Oli hyviäkin hetkiä, mutta oli myös vastoinkäymisiä, vaaratilanteita ja huonoja uutisia, jotka veivät jalat alta. 

Tammikuu

Vuosi alkoi kummallisella tapauksella. Heräsin aamulla nähtyäni painajaisen, jonka tiesin "tarkoittavan" omaa kuolemaani. En isommin usko uniin, vaan suhtaudun niihin kuten tiedekin, aivot järjestelee itseään ja toisaalta "luovat harjoituksia" elämän vaaratilanteiden varalle. Jostain syystä tuona aamuna ahdisti niin paljon, että soitin äidillekin. Jouduin lähtemään ajamaan surkeassa ajokelissä toiseen kaupunkiin ja ajoin sen matkan tosi paljon varovaisemmin, kuin mitä yleensä autoa ajan. Perille päästyäni olo helpotti. Iltapäivällä Lappeenrantaan palatessa ajelin kuitenkin vielä varovaisemmin kuin yleensä ja tyydyin ajamaan motarilla rekan perässä. Sitten kun se rekka ehkä noin 15 kilometriä ennen Lappeenrantaa yhtäkkiä rupesi heilumaan, kaatui, törmäsi keskikaiteeseen ja aika lailla tukki molemmat kaistat, ensimmäinen ja ainoa ajatukseni oli yöllä nähdyn unen takia, että voi helvetti, nyt se tapahtuu, nyt minä kuolen. 

En ajatellut sekuntiakaan, että asialla olisi mitään muuta lopputulosta. Aika hidastui, mutta se ei oikein auttanut, koska kaikki vaihtoehdot vaikuttivat huonoilta. Sisemmällä kaistalla törmäisin rekan etuosaan, ulommaisella kaistalla rekan takaosaan. Jos olisi ajanut oikealle ulos tieltä, olisi tippunut sillalta noin 15 metriä ja jos olisi ajannut keskikaiteesta läpi, niin olisi tietysti törmännyt sen kaiteen jälkeen vastaantulijoihin. Päätin pysyä kaistalla ja törmätä sen rekan peräosaan. Onneksi kuitenkin minun autoni oli niin paljon kevyempi, kuin se täysiperävaunu rekka, että sain sen pysähtymään ennen osumista. Oli kuitenkin niin järkyttävä tilanne, että jonkin sortin shokki seurasi ja puheluni hätäkeskukseen ei kyllä ollut mikään mallisuoritus. Rekat aiheuttavat vieläkin minussa ahdistusta liikenteessä. Pystyn totta kai ajamaan ja ajankin niistä huolimatta, mutta niistä tulee samanlainen tunne kuin hämähäkeistä (kammoan hämähäkkejä). 

 (kuva setäni ottama)

Rekkainsidenssi oli keskiviikkona ja sen viikon perjantaina oli oltava taas Kokkolassa serkkuni hautajaisissa. Järkytyksestä suureen suruun oli sen viikon tunneskaala. Viikko tästä vastoinkäymiset saivat jatkoa, kun kahvakuulatreenin yhteydessä meni selkä. Onneksi soitin silloin illalla äidilleni ja keskustelin aiheesta, joten kun seuraavana yönä heräsin järkyttävään kipuun, oli se asia, josta äiti oli varoittanut. Vastoin järkyttävän kovaa kipua pakotin itseni ylös sängystä, kuljin kohti vessaa ja aloitin soittamaan äidille. Seuraavaksi löysin kuitenkin itseni vessan lattialta pyörryttyäni kivusta. Siitä alkoivat ongelmat selän kanssa. Mitään muuta ei voinut tehdä kuin maata tai kävellä. Ei voinut istua eikä voinut seistä paikallaan. Oli pakko olla viikko sairaslomalla ja sössiä muidenkin aikataulut siirtämällä yksi oikeudenkäynti. Selkäkivut on sellainen asia, että niitä ei ymmärrä yksikään, joka ei sitä ole itse kokenut. Minä olen pysynyt tajuissani, kun minulta on murskaantunut polvi (lihas repeytyi, luu meni pois paikaltaan, kaikki nivelsiteet poikki, hermo venyi). Selkäkivun aiheuttama kipu oli niin paljon polven murskaantumista kovempi kipu, että pyörryin. Tuolloin kuitenkin oletettiin, että kyseessä olisi joku lihasjännitys-tilanne, joten asiaa ei tarkemmin tutkittu.

Tammikuuhun mahtui myös perinteisesti asianajajapäivä.

Helmikuu

Helmikuussa aloitin säästämisen ohella sijoittamisen perustamalla tilin Nordnettiin ja sijoittamalla indeksirahastoon. Tarkoitus on, että siinä vaiheessa, kun säästötilillä lepää sopivaksi katsomani summa, sijoitukseen menisi se 10% nettotuloista. Siihen asti teen säästämistä ja sijoittamista rinnakkain eli osa tilille ja osa sijoitukseen. Indeksirahasto oli tuonut sijoitetulle pääomalle noin 6 % vuosikoron ennen kuin Koronavirushässäkkä iski. Mutta eipä tässä hätää, niitä rahoja on muutenki tarkoitus pitää siellä vuosikymmeniä, joten mitään tappio ei realisoidu ennen kuin myy. 

Helmikuussa löysin itseni ensimmäistä kertaa Sh´bam -nimiseltä tanssilliselta aerobictunnilta. En edes muista milloin viimeksi olen ollut niin innoissani jostakin liikuntalajista. Ehkä noin 20 vuotta sitten, kun yläasteikäisenä menin Thaiboxing eli "varjonyrkkeily" tunnille. Olen ehkä nopea ja ketterä kuin kolmijalkainen sarvikuono, mutta tykkään tanssia, joten tuo tunti on aivan täydellinen minulle. Lisäksi se irrottaa täydellisesti työstä, kun ei työasioita voi ajatella, kun on liian kiire keskityä, miten käsiä ja jalkoja pitää liikuttaa ja yrittää samalla oppia koreokrafiaa.

Helmikuussa oli myös asianajajaliiton Kymen osaston vuosikokous ja sitä seuraava juhlaillallinen Kouvolassa Upseerikerholla. Se oli tosi kiva ilta ja paikalla oli myös muita oikeusalan tahoja, koska oli Asianajajaliiton 100-vuotisjuhlavuosi. Harmikseni jouduin kuitenkin lähtemään sieltä kesken kaiken pois, koska seuraavana aamuna piti viikonlopusta huolimatta lähteä ajamaan Savonlinnaan kuulusteluihin. Se oli aivan karmea reissu. Huonossa säässä piti ajaa 2 tuntia suuntaansa, kuulusteluiden jälkeen onnistuin kaatumaan poliisilaitoksen pihalla ja saamaan polveeni verta vuotavan ison haavan. Kirsikka kakun päälle oli, kun päätin käydä ottamassa kuvan Olavin linnasta ja onnistuin linnan läheltä pois lähtiessäni peruuttamaan autoni sellaiseen tolppaan. Auton korjaaminen maksoi 400 euroa, kiva hinta tuli sille kuvalle.

Helmikuussa piti käydä jälleen Kokkolassa, sillä laadin serkkuni perukirjan. Sillä reissulla heräsin myös äidillä sohvalla nukkuessani siihen, että sohvapöydällä oli leimahtanut tuikkukynttilä ja se paloi puolen metrin liekillä, joka oli yhtä leveä kuin se tuikkukynttilä itsessään. Astia, jossa tuikku oli ollut, halkesi tämän seurauksena ja siinä kohdassa kun oli järkyttävällä liekillä palava neste pöytäliinalla, tilanne alkoi tuntua tarpeettoman uhkaavalta. Saatiin kuitenkin se sammutettua, mutta pelkäsin tulta varmaan 10 kuukautta tämän jälkeen.

Tästä seuraavalla viikolla isä soitti ja kertoi eräällä läheiselläni diagnosoidun syövän. Vaikka elinajanodote kuulemma onkin suhteellisen pitkä, kyseinen syöpä ei ole parannettavissa ja uutinen satutti siinä hetkessä kovasti. Tämä oli varmaankin se vaihe, kun muistan itkeneeni ja sanoneeni isälleni, että en kestä enää yhtään huonoa uutista. Tuntui siltä, että oli kolmessa kuukaudessa tapahtunut enemmän pahoja asioita kuin edelliseen 10 vuoteen yhteensä. Kuolemaa, onnettomuuksia ja sairautta, niin itsellänäni kuin minulle tärkeällä ihmiselläkin. 

Maaliskuu

Alkukuusta oli vaihteeksi jotain positiivisia muistojakin synnyttävää paikallisen lakimiesyhdistyksen vuosijuhlan ja kaverin tupareiden merkeissä. Puolessa välissä maaliskuuta selkä kuitenkin taas kipuili ja jouduin taas olemaan pois töistä. Tällä kertaa selästä otettiin röntgenkuva ja siinäpä näkyikin sitten, että siellä on nikamaväli L4-L5 melkein kiinni toisissaan. Että jos siinä välissä on välilevy, niin sillä ei ole ollenkaan hyvät oltavat. Lääkäri ystävällisesti kertoi, että jos asioihin ei tule muutosta, niin selkä kestää alle 5 vuotta. Funtsin, että jos menee selkä, menee työkyky ja jos menee työkyky, menee työpaikka. Jos menee työpaikka, niin seuraavaksi menee asunto ja muutenkin koko elämä aivan erilaiseksi kuin olen suunnitellut.

 Tää oli kyllä sellainen kuva, mitä tuli katsottua, että näyttääpä kummalta ´:D

Otin pari päivää röntgenin ja lääkärin tuomion jälkeen yhteyttä personal traineriin. Olin siihen mennessä itsekseni pudottanut painoani 4,5 kiloa vuoden 2019 joulusta, mutta nyt piti varmistaa, että saan tiputettua painoa useita kymmeniä kiloja ja myös sen jälkeen pidettyä ne poissa. Panoksena oli käytännössä koko elämäni ja nyt kun yhteistä taivalta hänen kanssaan on takana vuosi, voin sanoa, että se oli yksi elämäni parhaista päätöksistä kääntyä hänen puoleensa avun saamiseksi. Samassa sarjassa päätöksiä, kuin partioon ja oikikseen meneminen sekä tämän asunnon ostaminen. 

Huhtikuu

Huhtikuussa ei onneksi tapahtunut mitään dramaattista. Aloitin PT:n suosituksesta Yazio-sovelluksen käytön ja olen siitä lähtien kirjannut siihen suunnilleen kaikkien syömieni ruokien kalorit. Voi kuulostaa ajatuksena vaivalloiselta, mutta minä syön arjessa pitkälti samoja ruokia, joten kun kerran on syöttänyt ne kaikki valmiiksi aterioiksi Yazioon, niin sen jälkeen homma on helppoa. Ei tarvitse syöttää jokaista ruoka-ainetta erikseen, vaan pystyn esimerkiksi valitsemaan "lohileipä + rahka-aamupalan" tai "Aleksanterin Broiler-Ceasar-salaatti". Yazion käyttö on lisännyt hurjasti tietoisuutta siitä, miten paljon kaloreita missäkin asiassa on ja toisaalta auttanut seuraamaan, että pysyn suurimman osan ajasta kalorivajeessa. Palaan tähän aiheeseen myöhemmin tarkemmin. 

Huhtikuussa vietin pääsiäisloman Kokkolassa ja heti sen jälkeen oli taloyhtiöni yhtiökokous ja menin ensimmäistä kertaa elämässäni taloyhtiön hallitukseen. Tämän osalta on pakko todeta, että kuinkakohan moni juristi onnistuu kyseisen nakin välttämään? :D Itse olen kuitenkin kokenut hallituksessa olemisen mielenkiintoiseksi tehtäväksi. 

Toukokuu

Toukokuulle osui yksi parhaita muistoja koko vuodelta 2019. Järjestin nimittäin ystävälleni polttarit ja se oli kaikin puolin onnistunut päivä. Aloitettiin pakohuonepelillä, jonka jälkeen oli pieniä tehtäviä kaupungilla ja totta kai mentiin ravintolaan syömään. Syömisen jälkeen suunnattiin erään seurueeseen kuuluvan mökille, jossa oli rentoa yhdessä oloa muun muassa täysikuun valossa paljussa loikoilun muodossa. Sää oli aivan täydellinen, aurinko paistoi ja oli noin +23 astetta. Ei liian kylmää, ei liian kuumaa, täydellistä. 

Seuraavana viikonloppuna oli puolestaan työpaikkani virkistyspäivät ja tällä kertaa suuntasimme Nuuksioon. Siellä oli kans ohjelmassa pakohuonetyyppinen aktiviteetti, joka oli aivan mahtava. Lisäksi saunottiin, uitiin järvessä (niin aikaisin ei ole ikinä lentänyt talviturkki!), tehtiin muutaman tunnin kävelyreissu Nuuksion metsissä ja totta kai syötiin (ja juotiin) hyvin. 

Kesäkuu

Kesäkuu oli kokonaan perusarkea, eikä siinä tapahtunut mitään kummempaa. Juhannuksenkin olin varmaan ensimmäistä kertaa yksin. Alkuvuonna oli ollut niin monta reissua Kokkolaan, etten viitsinyt lähteä sinne taas.

 Juhannussää oli paras moneen vuoteen, hellettä pukkasi

Heinäkuu

Heinäkuun alussa selkä kipuili taas, mutta ei niin massiivisen pahasti, kuin alkuvuodesta ja keväällä. Heinäkuussa pidin vähän yli 3 viikon kesäloman ja suurimman osan siitä olin Kokkolassa. 5 päivää ennen töihin paluuta kuitenkin suuntasin takaisin Lappeenrantaan ja hyvä ystäväni tuli mukanani. Olen käytännössä Kokkolasta pois muuttamisen jälkeen tavannut lapsuuden ja nuoruuden kavereitani lähinnä vain Kokkolassa ja oli mukava päästä näyttämään näitä ympyröitä, missä nykyään asun. Käytiin myös yhdessä Kouvolassa asuntomessuilla. Se olikin erityisen kiva tehdä toisen sellaisen kanssa, jota ylipäätään kiinnostaa sisustaminen. Yleisesti ottaen kuitenkin vähän jäi harmittamaan, ettei sille kesälomalle tullut mitään ulkomaanreissua ja minulla oli täysi tarkoitus korjata tilanne vuonna 2020. Saa nyt kuitenkin nähdä, miten tämä koronavirusasia etenee, että uskaltaako sitä tehdä ulkomaanreissua. 

Elokuu

Elokuussa oli paljon kivoja viikonloppuja. Ensin oli paikallisen lakimiesyhdistyksen purjehdus, joka oli tietysti mukava kokemus kavereiden kanssa. Sinä viikonloppuna myös grillailtiin kavereiden kanssa. Seuraavalle viikolle osui Lakimiesliiton lakimiesilta (ilmainen 3 lajin ravintola-illallinen kavereiden kanssa kiinnostaa aina) ja viikonloppuna isäni ja äitipuoleni tulivat käymään Lappeenrannassa. Oli mukava näyttää heillekin tämä nykyinen kotini, jossa he eivät olleetkaan käyneet aiemmin. 

Viikko isän vierailun jälkeen myös äitini tuli Lappeenrantaan. Äiti on ollut täällä muutaman kerran aiemminkin, joten tällä kertaa oli perinteisestä "näytä turisteille"-kohteista poikkeava ohjelma. Käytiin Vaalimaalla Zsar-outlet kylässä, Pulsan asemalla, nautittiin Sataman Valojen (paikallinen venetsialaisia vastaava juhla) tunnelmasta ja tehtiin 30 km pyöräretki Taipalsaarelle. 

Syyskuu

Tapahtumarikkaan elokuun jälkeen syyskuu oli lähinnä perusarkea ja kohokohtana oli Art@Bars-tapahtuma, jossa kierrettiin paikallisia baareja kavereiden kanssa ja olipa yksi ohjelmanumero myös Kotiteollisuuden keikka, joka oli täysin ilmainen. 

Syyskuun lopussa joutui taas järkyttymään, kun taas tuli tieto, että eräs henkilö on sairastanut kuolemaan johtavalla, parantamattomalla tavalla. Siinä kohdassa ajatteli vaan, että ei tämä ole enää tottakaan. Ei voi osua näin paljon pahaa yhdelle vuodelle. Ja jälleen kerran koin suunnatonta surua tämän ihmisen ja hänen läheistensä puolesta.

Lokakuu

Lokakuussa suuntasin vähän ex tempore viettämään syntymäpäiviäni Helsinkiin. Olen syntynyt samana päivänä toimistopäällikkömme kanssa ja hänellä oli ollut pidempään suunnitelmat synttäreiden viettoon ja hän kutsui minutkin mukaan, joten totta kai! Saunottiin ja syötiin Löylyssä ja yövyin hotelli Tornissa. Aamulla vielä ehdin shoppailemaan itselleni noidan hatun tiedossaolevia halloween bileitä varten. 

Lokakuussa pidin myös pienen syysloman ja suuntasin Kokkolaan. Yksi työtehtävä piti kuitenkin hoitaa, mutta onneksi tekniikka pelastaa ja osallistuin Kokkolasta videon välityksellä Lappeenrannassa olleeseen vangitsemisoikeudenkäyntiin. Kätevää, ei tarvinnut syyslomareissua polttaa 1,5 tunnin takia. 

 Roskarukan portaissa kipitettiin syyslomallakin

Marraskuu

Marraskuu alkoi kaveriporukan Halloweenbileillä. Jälkeen kerran erityisen mukava ilta. Edellisenä vuonna olin panostanut asuun enemmän olemalla Hermione, joten tällä kerralla menin pienemmällä panostuksella. Pelkän hatun hankkimalla pystyi olemaan helposti noita ja ystäväni puolestaan lainasi minulta tällä kertaa kamppeet Hermioneksi pukeutumista varten. 

Marraskuulle osui jälleen myös sekä paikallisten asianajajien pikkujoulut että työpaikan pikkujoulut. Yritän muuten joka vuosi vaikuttaa asiaan, etteivät ne osuisi samalle viikonlopulle ja toistaiseksi olen siinä onnistunut. Työpaikan pikkujouluja vietimme tällä kertaa Vantaalla kylpylä Flamingossa. Päivä alkoi hotelliaamiaisella ja sitä seuranneella kylpylässä ja hieronnassa olemisella. Flamingossa tuli pitkästä aikaa laskettua vesiliukumäkeä ja siellä oli myös suolavesiallas, jossa kuului pinnan alla musiikkia. Se oli rentouttava kokemus kellua ja kuunnella sitä musiikkia. Illalla suunnattiin vielä syömään Strindbergille ja siitä edelleen yökerho Teatteriin. 

Joulukuu

Joulukuu oli muuten perusarkea, mutta selkä taas kipuili ennen joululomaa ja joululomalla. Joululoma perinteiseen tapaan Kokkolassa ja kun ohjelmassa oli joka paikassa vierailuja, niin oli kyllä vähän hankalan puoleista, kun selkä kipeytyi istumisesta. Tämä oli ensimmäinen joulu, jona tarkkailin syömisiäni ja siinä missä joulukarkit ilmestyvät kauppoihin pääsääntöisesti jo loka-marraskuussa ja jotkut saattavat siitä asti syödä enemmän, minä rajoitin joulusyömiset 3 päivään eli 24.-26.12. Kyllä sitä kuitenkin siinäkin ajassa puoli kiloa ehtii lihomaan, kun kalorit huiteli varmaan joka päivä jossain 3000:ssa, vaikka minun pitäisi pitää ne 1750:ssa. Joulukilot kuitenkin sai äkkiä pois palaamalla ruotuun. 

 Talvi 19-20, elämäni ensimmäinen lähes kokonaan lumeton talvi

Sellainen vuosi. Olihan siellä hyviäkin asioita seassa, mutta jotenkin ne epätoivotut elämänkokemukset etenkin surun osalta tuntuivat jääneen eniten mieleen.  Ei myöskään naurata, että tämä selkä on nyt tällainen itseään ajoittain uusiva ongelma. Oikean jalan pysyvässä vammassakin olisi ollut riittävästi. Mutta noh, meillä on jokaisella omat ongelmamme ja niiden kanssa, joita ei voi korjata, on vain opittava elämään. 

Se toisaalta on sanottava, että miettikää, olen tämän kaiken keskellä onnistunut tiputtamaan puolet ylipainostani pois. Sellainen projekti on siis mahdollinen, vaikka elämä heittelee sitruunoita. Ei vain pidä puolustautua niiltä sitruunoilta syömällä.