Hei,
tänä vuonna minulle oli kertynyt vuosilomaa vain 2 viikkoa. Tai no toukokuussa käytin yhden lomapäivän Kööpenhaminan reissuun ja yksi lomapäivä on vielä käyttämättä, jätän sen todennäköisesti jouluun. Sen sijaan, että olisin pitänyt yhden 2 viikon mittaisen loman, pidin kaksi yhden viikon lomaa. Töiden järjestelyn kannalta se oli hyvä ratkaisu, sillä lomalta palatessa töissä ei odottanut niin isoa kaaosta, kuin yleensä pitempien lomien jälkeen. En kuitenkaan ole ihan varma, että oliko se töistä irtautumisen ja palautumisen kannalta ihan paras ratkaisu. Yksi viikko menee nimittäin tosi nopeasti ohi. Melkein pitää mennä takaisin töihin ennen kuin kunnon lomafiilistä on edes saavutettu. Ehkä sitten kun minulla on taas ne 5 viikon lomat, pidän kesällä putkeen kolme viikkoa ja jätän yhden viikon syksylle ja yhden keväälle.
Tämä loman jälkimmäinen pätkä oli tapojeni vastaisesti yllättävän ex tempore -laatuinen. Yleensä olen aikatauluttanut lomani jo etukäteen täyteen treffeja ystävien, perheen ja isovanhempien kanssa. Tällä kertaa oli toki jotain ajatuksia, missä pitää käydä ja mitä tehdään, mutta aikataulu eli vähän säiden mukaan. Äiti oli samaa aikaa lomalla ja hetken mielijohteesta käytiin hänen kanssaan esimerkiksi Pietarsaaressa ja toisena päivänä Ylivieskassa. Niin ja tietysti kolmena päivänä uimassa Kokkolan uimahallin ulkoilma-altaalla.
Suunniteltua sen sijaan oli retki Tankarin majakkasaarelle. Sen kanssa varsinkin katsottiin säitä ja valittiin sitten sellainen mistä olisi pitänyt tulla aurinkoinen päivä ja käytiin ostamassa päivää ennen liput. Retkipäivän aamuna näytti vähän pahalta, mutta loppujen lopuksi sää oli ihan hyvä. Ei tuullut yhtään, mikä on tosi harvinaista merellä ja varsinkin niin kaukana rannikosta. Aurinkokin paistoi sellaisen kevyen utuisen pilviverhon takaa ja sää oli lämmin, niin mikäs siinä merimatkalla ollessa ja saarta kiertäessä.
Olen käynyt Tankarissa ainakin kerran aiemminkin, mutta en muistanut sieltä muuta kuin, että meinasin silloin tuon surkean hermovammaisen jalkani takia tippua kivikkoon ja estin sen tarttumalla tyrnipuskaan, jossa oli aika paljon piikkejä. Hirveä kokemus. Tällä kertaa jalka oli jo sen verran parantunut, että en meinannut kertaakaan kaatua. Saarella oli idyllisen näköisiä pikku mökkejä, pääskyjä ja kanervikkoisia kallioita. Vene oli maissa 2 tuntia ja se oli ihan hyvä aika kiertää saari ympäri ja pysähtyä myös teelle ja mokkapalalle.
Mä olin mielestäni oikein merellisesti pukeutunut raitamekossani ja kun kaulassakin vielä kieppui Suunnon ja Kalevala Korun yhteistyömalli eli kompassikoru Guiding Star. Rakastan tuota neulemekkoa. Se on jotenkin raikkaan näköinen, kevyt kantaa päällä ja supermukava. Vaakaraidoista toki on ikiajat toitotettu, että ne lihottavat entisestään, mutta ei tuo mun mielestä nyt mitenkään erityisesti lihota. Mekko on tuollaisena kivempi, kuin se olisi kokonaan valkoisena tai tummansinisenä. Raidat ovat siis tummansinisiä, vaikka kuvassa näyttävätkin mustilta :D
Raitamekon ja tämän yllä olevassa kuvassa näkyvän hellemekon löysin Kouvolan Zizziltä, jonne ennen lomaa ajelin yksi sunnuntai tutkimaan nimenomaan mekkotarjontaa. Tykkään tuostakin ja ylipäätään viihdyn nykyään mielelläni mekoissa niin töissä kuin kotonakin. Mun pitkäaikaiset ystävät on tätä ihmetelleet, sillä eivät ole jopa yli 20 vuotta kestäneen ystävyytemme aikana juuri nähneet minua mekossa. Meinasin ensin todeta, että en tiedä miksi en ole juuri pitänyt mekkoja enkä hameita, mutta keksinkin heti syyn.
Minä olen alkanut lihoa 10-vuotiaana ja siitä asti olen vähintään lievästi ylipainoinen ja myöhemmin ihan rehellisesti lihava. Ruumiinrakenteeni on jalkojen osalta sellainen, että muistan jo ala-asteikäisest asti, että mekon tai hameen alla reidet hankaa yhteen ja siitä tietysti aiheutuu paljon kipua haavautumien muodossa. Sukkahousut menee samasta syystä rikki alta aikayksikön ja kun ilmankaan niitä ei voi pitää mekkoja tai hameita, olen sitten pitänyt aina housuja. Jotka tosin nekin menevät aina muutamassa kuukaudessa haaroista rikki ja siksi housuja joutuu ostamaan usein. Mutta tänä vuonna luin jonkin plussabloggarin blogista elämää mullistavan vinkin, siellä hameen ja mekon alla voi pitää shortseja! Avot, miten en ole sitä itse ikinä tajunnut? No tämän tajuamisen jälkeen olenkin sitten viihtynyt mekoissa myös kesäaikaan, kun alle ei tarvitse kiskoa sukkahousuja. Talvisin olen toki mennyt sukkahousuilla, vaikka ne lähes kertakäyttökamaa tuntuvatkin olevan. Tämän jälkimmäisen kesälomapätkän menin kokonaan näillä kahdella mekolla. Muitakin vaatteita toki oli mukana, mutta näissä viihdyin.
Mikkelin asuntomessujen ihmeellisin talo
Loppupuolella lomaa suuntasimme äidin ja veljen kanssa tänne Lappeenrantaan. Siinäkin veljen mukaan tulo oli ex tempore -ratkaisu ja muutti vähän aiemmin aiottuja aikatauluja, sillä veli oli palannut omalta lomaltaan töihin. Veli ei ollut aiemmin koskaan käynyt Lappeenrannassa eikä kumpikaan ennen nähnyt tätä minun nykyistä asuntoani. Olisi ollut kivaa näyttää aurinkoista Lappeenrantaa, mutta perheen vierailun ajaksi sattui varsin epävakaiset säät ja sateen uhka oli jatkuva, vaikka sateilta enimmäkseen säästyttiinkin.
Kyllähän nuo maisemat kelpaisivat
Tultiin tänne perjantaina vasta yhdeksän maissa, sillä päästiin lähtemään Kokkolasta vähän ennen kahta ja Jyväskylässä puolestaan jouduttiin seisomaan ruuhkassa tunti. Käytiin kuitenkin silloin perjantaina vielä kiertämässä tämä kotisaareni ympäri ja saunottiin. Lauantaina herättiin hyvissä ajoin ja suunnattiin Mikkeliin asuntomessuille. Siellä todettiin, että on niillä kyllä melkoiset näkymät kodeistaan, mutta niin on asuntojenhinnatkin täysin tavallisen pulliaisen tavoittamattomissa. Ainakin jos ajattelee, että yhdelle ihmiselle joku 150.000 euroa on aika maksimi ja kahdelle 300.000 euroa. Takaisin Lappeenrantaan ajettiin siten, että ehditiin lähtemään illalla Saimaan risteilylle. Risteilyn jälkeen puolestaan piti perehdyttää veli paikalliseen herkkuun eli vetyyn :)
Nyt muuten perusjuomalasitkin! Sain nuo vedenvihreät Kartio-lasit äidiltä tupaantuliaislahjaksi :)
Sunnuntaina käytiin vielä kiertelemässä kaupunkia ja Linnoitusta sekä tsekattiin tämän vuoden Hiekkalinna. Sitten vähän murua rinnan alle ja perhe saikin jo lähteä ajamaan kohti Kokkolaa. Olivat ilmeisesti joutuneet taas seisomaan Jyväskylässä ruuhkissa, mutta ilmeisesti vain puolituntia. On se kyllä ihme, en ole tullut ajatelleeksikaan, että se on sellainen sumppu. Itse toki olen vain kerran yksikseni ajanut sen välin eikä silloin ollut mitään ongelmaa.
Kiira-myrskyä odotellessa... (miksi ne sanoi sitä ensin Klaara-myrskyksi ja sitten vaihtoivat nimen?)
Mutta niin se vain loma loppui. Oli yllättävän paha jäädä tänne kun toiset lähtivät ja ajatteli, että heitä näkee seuraavan kerran vasta jouluna. On jotenkin helpompi itse lähteä kuin jäädä yksin jälkeen. Onneksi kuitenkin tajusin, että tuleehan siihen isänpäivä väliin ja varmaankin silloin teen viikonloppureissun Kokkolaan, että näkee edes perhettä. Kyllä se ikävä aina sitten ajan kanssa tasaantuu, kun arjen kuviot töineen ja kavereineen imaisevat taas mukaansa. Esimerkiksi nytkin sunnuntaina, työt kutsuvat, kun poliisista soitettiin. Keskiviikolle on puolestaan kivat suunnitelmat kavereiden kanssa.
