Kaikkea sitä

Hei,

otsikko kuvaa nyt aika hyvin tekstiä. Tässä on sekaisin kaikkea. Jos nyt ihan järjestyksessä aloittaisi, niin tuossa Halloweenin tienoilla tuli uusi kokemus, kun kävi ilmi, että täällä Kajaanissa juhlitaan Kekriä. Se on sellainen muinaissuomalainen sadonkorjuuvuoden päätösjuhla. Wikipedian mukaan "Kekrin toisena päivänä lähdettiin ”kekriä kiertämään”. Kylissä liikkui seurueita, joissa oli mukana kekripukeiksi tai kekrittäriksi naamioituneita hahmoja ja jotka halusivat taloista kestitystä. Kylän Kaisan paimentamana saattoi kulkueeseen kuulua myös Runsauden haltijatar, jonka iso rinta oli täynnä nännejä. Ilmeisesti merkittävin hahmo oli kekripukki, sarvekas ja pelottavan näköiseksi tarkoitettu olento. Kekripukki voitiin koota niin, että karhuntaljan tai vastaavan alla käveli kaksi miestä, kauhat sarvina, kirves kuonona ja pitkä varsiluuta häntänä. Olkia, turkkia ja naamareita käytettiin myös tässä rakennelmassa. Kylän Kaisaksi puettiin kylän pisin tai komein mies. Hän vartioi pukkia. Pukki vieraili usein myös nuutinpäivänä, jolloin sitä kutsuttiin nuuttipukiksi." En tiedä miten Kekriä vietetään nykyään vai vietetäänkö missään muualla kuin täällä Kajaanissa. Täällä kasataan vuosittain tällainen:

Ja se on iso tapaus!

Sitä tulee katsomaan tuhansia ihmisiä. Ja sitten se poltetaan. 

Minä olin seuraamassa tuota muutaman vaihto-oppilaan kanssa. Aattelin kutsua heidät, ku aattelin että heillä ei varmana ole kotimaissaan tuollaista. Olisi samalla pitänyt tulla ajatelleeksi, että totta kai sieltä tulee kysymyksiä. Eipä ollut turhan helppoa lonkalta vastata englanniksi kysymyksiin "Mikä tämä juhla on?" "Miksi tätä vietetään?" "Mikä tuo on ja miksi se poltetaan?" "Miksi täällä on näin paljon ihmisiä?". En olisi osannut kovin hyvin vastata suomeksikaan.

Kekrin jälkeen olikin sitten isänpäiväviikonloppu ja oli kiva käydä taas Kokkolassa. Oli kaikin puolin oikein onnistunut viikonloppu. Lauantaina näin suurimman osan uusioperheestäni, kun oltiin isäni luona lounaalla. Lauantai-iltana käytiin äidin ja veljen kanssa katsomassa uusin James Bond elokuvissa. Sunnuntaina isän vanhemmilla oli muutakin sukua paikalla ja kun sieltä edettiin äidin isän luo, oli siellä tosi suloinen orava täydessä tohinassa pihalla keräämässä pähkinöitä. 

Ja oravasta päästäänkin tähän minun oravaani. Mulla on nimittäin sellainen nyt tuossa ulkoruokinnassa. Vien sille säännöllisesti maapähkinöitä. Siitä seuraa parhaillaan hauska show. Ensin kerätään pähkinöitä.

Sitten juostaan täysiä.

Ja piilotetaan se pähkinä täysin epärationaalisesti keskelle pihaa, mistä sitä ei varmasti löydy.

Ei varsinkaan, jos laajennetaan kuvakulmaa ja huomataan harakka, joka katsoo minne pähkinät piilotetaan. 

Joten onko se nyt sitten ylläri, jos...

Mutta silti se orava vain näin toimi. Ja hätisteli välillä muitakin lintuja pois pähkinäapajalta.

Täälläkin tosiaan oli tuossa välissä oikein nätti talvi. Sitten tällä viikolla on valitettavasti ollut plussaa ja satanut vettä, joten lumista ei ole jäljellä mitään. Viime viikonloppunahan oli suoranainen lumikaaos etelämpänä Suomessa. Itse olin silloin Ylivieskassa pitämässä partiokoulutusta. Pelkäsin, että mitenkähän pääsen takaisin Kajaaniin, kun VR ei yleensä kunnostaudu lumimyräköissä. Ei kuitenkaan ollut mitään ongelmaa ja molemmat kulki ajallaan. Ja tästä päästäänkin kolmanteen aiheeseen.

Ai niin mun blender räjähti tässä välissä kans, hommasin tällaisen nätin uuden

Junassa nimittäin heräsin siihen, että kurkussa on tosi paha kaktus. Siis aivan hirveä kurkkukipu. No ei muuta kuin kipikipi suoraan asemalta apteekkiin 2 minuuttia ennen sen kiinnimenoa ja ostamaan finrexiniä. Finrexinin voimalla olinkin sitten maanantain ja tiistain törkeässä kurkkukivussa töissä. Olis mulla varmaan ollut kuumekin, mutta eipä tullut mitattua. Minä kun harvoin tunnen kuumetta silloin kun se mulla on. Viimeisen 10 vuoden aikana olen vain kerran kokenut oloni pahaksi ja mitannut kuumeen päätyen tulokseen että on kuumetta. Muuten se on aina ollut lääkäri tai sairaanhoitaja, joka on sanonut että hei sulla on kuumetta.

Tiistain ja keskiviikon välisenä yönä heräsin siihen, että jotain nestettä valuu tosi paljon kurkkuun. Luulin sen olevan räkää, mutta noustessani ylös ja kun se alkoikin asennon muuttumisen myötä tulla nenästä, huomasin sen olevan verta. Sitä tuli ihan sikana ja puoli paniikissa yritin itseäni rauhoitella ja muistella mikäs olikaan nenäverenvuodon ensiapu. Olenhan sen jo kahtena viime vuonna käynyt läpi sudenpentujenkin kanssa. No niin siis, niistä tyhjäksi, purista ja kylmää niskaan. 

Kun täällä kotona nyt pitää könöttää, laitoin joulukoristeet että olisi kivempi könöttää

Paha vaan, että aina kun ajattelin, että joko se olisi loppunut ja irrotin otteeni, muljahti ulos sellainen lähes desin tilavuudeltaan oleva klöntti ja sitten sitä verta taas tuli kuin hanasta. Puoli tuntia kärsittyäni luovutin ja soitin hätäkeskukseen, että onko heillä lisää ideoita. Päätyivät lähettämään ambulanssin. No ei ne ambulanssityypitkään saanut sitä verenvuotoa loppumaan. Totesivat, että mulla on korkea kuume (mikä tuli itselleni yllätyksenä), verenpaineet on päin helvettiä mutta verensokerit kohdallaan. Sitten ne rupes puhumaan, että laitetaan mun nenään tampooni, ku vuoto on niin runsas ja tulee niin syvältä. Ajattelin tässä vaiheessa vain sellaista "normaalia tampoonia" ja mietin, että kuinka typerältä se näyttää nenässä.

Mutta sitten ku ne toi mun näköpiiriin sen heidän tarkoittamansa "tampoonin", joka oli muuten ainakin 2 kertaa pidempi kuin mihin olin henkisesti varautunut, ja sanoivat, että tämä sitten tuntuu ikävältä, mä panikoin. Jokainen voi miettiä, miten kiva ajatus on, että nenään työnnetään joku 10 cm pitkä pötkylä ilman mitään puudutusta. Sanoin että ei helvetissä, en pysty. Mua alkoi pelottaa aivan hirveästi, koska tiesin, ettei vaihtoehtoja hirveästi olisi. Ja sitten alkoi oksettaa ja koko kehossa tuntui tosi oudolta. Seuraava muistikuva onkin sitten, että löydän itseni eteisen lattialta. Mä olin pyörtynyt. Tuosta noin vaan. Aika jännä kokemus. Sitä ei tosiaan muista sitä itse tajunnan menetystä ollenkaan. Eikä se lähde mitenkään hitaasti silleen, että silmissä sumenis. Se lähtee täysin naps. Sitä edeltää järkyttävän paha olo, mutta tajunta menee täysin yhtäkkiä ja filmi jatkuu vasta siinä kohtaa kun heräät. 

Tykkään aika paljon tästä Pentikin Inari-porosta. Se ei näytä yhtään krääsältä vaan sellaiselta klassisen kauniilta

Kun nousin siitä maasta, mä taas yskin verta ja tehtiin päätös, että lähdetään sairaalaan. Vain jotta se saakelin veren vuotaminen loppuisi tasan sillä sekunnilla, kun lääkäri tuli. Siis kuinka noloa. Se varmaan luuli, että mä esitän. Tai kuka nyt ylipäätään on niin typerä, että tulee ambulanssilla sairaalaan, ku vähän vuotaa verta nenästä... Koska verenvuoto kuitenkin oli alkanut täysin ilman syytä, se käski varaamaan ajan työterveyslääkärille, että selvitettäisiin tilannetta. Sanoi että tulla takaisin keskussairaalaan, jos menee vielä nieluun verta. Myöhemmin kotona mä yskin vielä yhden sellaisen jättiklöntin ja panikoin, että nytkö sieltä lähti tulppa irti ja kohta tulee taas verta vesiputouksena. Mut ei sitä sitten enää tullut kuin hyvin vähän pari tuntia, niin en sitten enää mennyt sairaalaan. Oli jo tarpeeksi tympeää joutua maksamaan se yöpäivystysmaksu, ambulanssimaksu ja taksimaksu, kun koko reissu oli käytännössä ihan turha.

Toinen asetelma on ruokapöydälläni. (joo pitäis silittää tuo liina, kunhan kerää sen verran voimia)

Mä olinkin sitten koko keskiviikon sängyssä ihan kanttuvei. Jaksoin vasta 12 tuntia sängyssä maattuani raahautua sen verran että join, söin ja otin buranan, koska siinä kohtaa oli tullut aivan jäätävä päänsärky kuumeen kaveriksi. Torstaina raahauduin työterveyteen lääkärin ronkittavaksi ja antamaan verta. Lääkäri epäili myyräkuumetta ja varmistikin sen kun verikokeiden tulokset tuli. Siis kuinka härskiä? Mulla oli/on myyräkuume. Pakko sanoa, että verenvuotoa lukuunottamatta se naamioituu aika hyvin flunssaksi. Tai no se outous tässä on flunssaan verrattuna, että räkää ei tule juuri ollenkaan. On vaan kuume, kurkkukipu ja ajoittain yskityttää. Mutta ei räkää. 

Siinä on kaksi pientä poroa, lasinen kuusi ja pumpulista tehty "lumi"

En ois kyllä ikinä osannut itse veikata myyräkuumetta, mutta kun googletin sen ja sanottiin että se on verenvuotokuume, niin en ihmettele että lääkäri päätyi siihen. Verenvuoto, kurkkukipu ja korkea kuume oli ainoat, mitkä mä osasin eritellä lääkärille. Se jumalaton päänsärky tuli vasta lääkärissä käynnin jälkeen. Mutta ihan hyvä että se osasi arvata sen. Itse on niin huono diagnosoimaan itseänsä silloin, kun kokee jotain ekaa kertaa. Sitä pyörtymistä edeltäen mä itse ajattelin, että pyörrynköhän mä kohta, mutta silloin ku mulla oli 2 viikkoa jalassa veritulppa ja hirveät kivut, en osannut kertoa lääkäreille oireistani siten, että ne olis tajunneet mulla olevan veritulpan. Se löytyi vasta, kun yksi lääkäri ajatteli viimeisenä keinona kokeilla ultraa. 

Lumi oli ihan nätti. Vois tulla takaisin.

Että semmoista. Oli vähän erilainen viikko. Harmitti vaan sikana, kun olen ollut vuoden terve ilman mitään ongelmia ja nyt tuli tämä, kun mun olis pitänyt olla torstai ja perjantai työmatkalla Oulussa. Jäi sitten välistä. Nyt mä vaan mietin, että milloinhan sitä taas on terve. Mulla kun on tuo tervehtyminen aina ollut ongelmallista kun työpaikalla on homeongelma ja mun nykyisessäkin työpaikassa on niin pahoja sisäilmaongelmia, että monet on saaneet astman ja osa huoneista on jouduttu laittamaan käyttökieltoon. Homekoira merkkasi työhuoneen, joka on yhden huoneen päässä mun omasta. 

Että jippi jai jei. Onneksi tässä on edes tämä viikonloppu välissä. 

Musiikkia korvilleni - Bose Soundlink Mini II

Hei,

hienosti taas vierähti kuukausi edellisestä postauksesta. No minkäs teet, aika vain juoksee ohitse. Tässä on välissä vietetty Kekriä ja tehty Kokkolan reissu isänpäivän merkeissä. Olen myös istunut ensimmäisen oikeudenkäyntini oikeudenpuheenjohtajana. Olen sen seurauksena kirjoittanut ensimmäisen tuomioni, jossa ratkaisu oli kiinni näytön arvioinnista. Talvi tuli ja olen ruokkinut oravaa ja hymyillen katsonut sen touhuja ikkunastani. Olen ollut edelleen hirmuisen kiitollinen, että asun just tässä ja olen myös hirmuisen kiitollinen, että saan tehdä näin mukavaa ja mielenkiintoista työtä. Kun aivoja ei ole tarvinut liikaa rassata juridisilla ongelmilla, olen voinut rauhassa keskittyä oppimaan juurikin sen, mitä tällä työllä on opetettavaa. Prosessioikeuden syvällisempi oppiminen ja ylipäätään näytön arviointi ja tuomioiden kirjoittaminen on se, mitä tänä vuonna opin. Aineellisen oikeuden ongelmat on sitten edessä taas seuraavassa työpaikassa, mikä se ikinä onkaan. Tällä hetkellä toivon, että se olisi hovioikeus. 

Se on pieni ja nätti.

Nämä on tällaisia aineettomia hyviä. Tai no niin "aineetonta" kun nyt asunnon sijainnista tai työstä nauttiminen voi olla. On myös aineellisia nautintoja ja yksi niistä on otsikossa mainittu bluetooth-kaiutin. Bosen Soundlink Mini II, itse kutsun sitä tuttavallisesti vain Boseksi. Ja se on mun arjen tärkeimpiä juttuja heti läppärin ja kännykän jälkeen. 

Siitä lähtee paljon enemmän ääntä kuin koon perusteella uskoisi. Kirjahyllyn päälle sijoitettuna koko kämpän saa täytettyä musiikilla

Miksi? Koska minulle musiikki on tärkeä keino rentoutua, säädellä mielialoja, nautiskella ja tehostaa aivotyöskentelyä. Ja Bosessa on uskomaton äänenlaatu, sen voi ottaa mukaan ja sen akku kestää helposti koko työpäivän. Se tarkoittaa, että sitä voi kanniskella mukana käsilaukussa, kun menee töihin ja tulee sieltä takaisin kotiin. Se tarkoittaa, että tietokoneelta kuunneltavia asioita voi viimeinkin kuunnella kunnon äänenlaadulla.

Ruokaa ei voi tehdä ilman, että on motivaatiomusiikkia

Jostain syystä mun lapsuuden kodissa kuunneltiin hirveän vähän musiikkia. Ehkä se ei ennen ollut niin tärkeää. Siis vanhemmille sukupolville. Minä olen kuitenkin jo pitkään käyttänyt musiikkia päästäkseni tiettyyn mielentilaan. Opiskeluaikoinani puolestaan huomasin, että oikeanlaista musiikkia kuunnellessani ajattelen selkämmin, ajatus ei harhaile eikä oikeanlainen musiikki toisaalta myöskään häiritse itse työtä. 

Eikä sitä saa unohtaa töihin lähtiessä kotiin. Se mahtuu just sopivasti tuohon Creativen-pussukkaan.

12.11.2015 Helsingin Sanomien nettisivulla olikin artikkeli otsikolla "Musiikki vaikuttaa terveyteen kuin ihmelääke ja terapia". Itse jutun mukaan mieleisen musiikin kuuntelu saa aikaan, että mielihyvähormoni dopamiinia ja läheisyyshormoni oksitosiinia alkaa erittyä vereen. Samalla stressihormoni laskee. No ilmankos sitä on hyvä kuunnella töissä! Mieli tyyntyy ja on kiva työskennellä kun on mukava olo. Ja jos tulee vastaan joku aivan älytön väite, joka muuten saattaisi aiheuttaa ärtymystä, musiikki tasaa niitäkin tunnetiloja. Lisäksi isokaan to do-kasa ei pääse häiritsemään, kunhan voi kuunnella musiikkia samalla, kun lyhentää sitä.

 

Mun pieni "etälemmikki"

En tajua miten olen pärjännyt ennen Bosea. Tällaista tällä kertaa. Kirjoittelen sitten vaikka seuraavalla kerralla pidemmästi. Kekristä, oravan touhuista ja muusta sellaisesta. Nyt pitää käpertyä kirjan kanssa sänkyyn. Luettavana on pitkästä aikaa R. A. Salvatoren Musta haltia -trilogia, sillä sain juuri luettua loppuun suomalaisesta kansanuskosta kertovan kirjan, jota olin lukenut noin 10 kuukautta ja väliin tekee mieli lukea fantasiaa.