Vuosi 2018 pähkinänkuoressa

Hellou taasen,

onpa tosiaan pienen kynnyksen hommaa kirjoitella taas blogiin, kun on toimiva läppäri. Selailin tuossa äsken, että kirjoitukset jäivät huhtikuuhun 2018, joten jonkinlainen tiivistelmä siitä vuodesta on paikallaan. Onneksi olen pitänyt bujoa koko sen vuoden, joten pääsen myös sieltä lunttamaan, mitäs kaikkea siellä olikaan.

Jos ensin vilkaisee bujon trackereitä eli tietynlaisia seurantalistoja, niin sieltä on ensinnäkin nähtävissä, että vaikka ajatuksena oli maltilliset 2 kertaa liikuntaa viikossa, niin sitä tahtia kesti vain viikolle 14 asti. Silloin alkoi useamman viikon sairaus ja sen jälkeen loppuvuonna liikuntaa tuli harrastettua lähinä yksittäisiä kertoja. Ainoastaan 27 kertaa sen jälkeen. Painoakaan en saanut koko sinä vuonna pudotettua kiloakaan, vaikka tavoite olisi ollut pudottaa sitä 12 kiloa. Sen sijaan taloudellisen elämänhallinnan puolelta vuosi 2018 oli ensimmäinen vuosi, kun suunnitelmallisesti laitoin rahaa säästöön ja onnistuin säästötavoitteessani, joka oli laittaa säästöön noin 10% nettotuloista. Kirjojakin tuli luettua useampia, muun muassa Ilkka Remeksen kirjoihin tartuin ensimmäistä kertaa elämässäni.

Kesäkuu

Toukokuussa 2018 ei näytä tapahtuneen mitään kummempaa, kunhan oli muistini mukaan kauheasti töitä. Kesäkuun 1. päivänä suuntasimme Ouluun virkistyspäivän merkeissä ja nehän ovat vakiintuneesti aivan huippuja tapahtumia. Tuolloin ohjelmassa oli kokoustamisen lisäksi kanooteilla melomista, porealtaassa lillumista ja tietysti ravintolaillallinen. Muiden suunnatessa yöelämään, itse lähdin iltajunalla Kokkolaan, koska jokin perheen/suvun ohjelma oli seuraavana päivänä, mutta en enää muista mikä.

Kesäkuulle osui myös isovanhempieni 165-syntymäpäiväjuhlien viettäminen. Se oli viikon päästä edellisestä pohjanmaan reissusta, joten hieman nihkeältä tuntui rampata jälleen puoli Suomea, mutta onneksi menin. Minä olen aina pitänyt kovin suvustani ja tällaiset kokoontumiset ovat minulle tärkeitä ja oli mukava nähdä ihmisiä ja tietysti juhlistaa isovanhempien merkkipäivää. Tuolloin otettiin pitkästä aikaa ryhmäkuva, jossa oli kahta henkilöä lukuunottamatta koko isänpuoleinen lähisukuni. Siitä valokuvasta muodostui uskomattoman tärkeä, sillä se jäi viimeiseksi kuvaksi, kun me kaikki olimme vielä hengissä. Se on myös nykyään ainoa valokuva, joka on kodissani "esillä".

Kolmas kesäkuulta mieleen jäänyt asia oli, että äitini ja tätini olivat täällä Lappeenrannassa juhannuksena ja oli mukavaa näyttää paikkoja. Sää tietysti teki perinteiset. Muutenhan vuonna 2018 oli kesällä uskomattoman hyvät säät oikeastaan toukokuusta syyskuulle, mutta juhannus oli perinteinen, olisiko ollut + 15 ja kuurosateita.

Heinäkuu

Heinäkuun ensimmäinen viikko oli sellainen lomaa edeltävä paniikki-viikko töissä, mutta muuten loppukuu kului lomaillessa. Loman ja koko vuoden huippuhetkiin kuului lomamatka Kreikkaan äidin kanssa. Lennettiin ensin Rhodokselle ja oltiin siellä muutama yö ja nautittiin etenkin rantaelämästä. En ole ennen sitä enkä sen jälkeen uinut missään täydellisemmässä paikassa. Rhodokselta puolestaan lennettiin edelleen Ateenaan, jossa vierailtiin tietysti Acropoliksella ja tutustuttiin kaupunkiin muun muassa Hop on, Hop  off-kiertoajelulla. Hirveän kätevä tämä viimeinen, kun jaloissa tuntuu jo useamman päivän kävelyt. Suomeen palattuamme käytiin vielä muun muassa Ähtärin eläinpuistossa katsomassa pandoja.

Elokuu ja syyskuu

Elokuussa eräänä lauantaina kaksi serkkuani kävi vierailulla Lappeenrannassa ja pyörittiin linnoituksella sekä syötiin hyvin. Syyskuun ensimmäiseksi piti suunnata jälleen Kokkolaan, sillä veljeni meni naimisiin. Syyskuussa 2018 mielessä pyöri ensimmäisen kerran, että pitäisi palkata personal trainer, mutta en silloin vielä edennyt asian suhteen.

Lokakuu

Lokakuu oli jo valmiiksi täynnä töitä, mutta meni aivan hulluksi siinä vaiheessa, kun otin urani isoimman jutun vastaan hyvin lyhyellä varoitusajalla. Se oli ensimmäinen kerta elämässsäni, kun tein yli viikon putkeen 7.00 - 01.00 työpäiviä. Sen jutun myötä löysin itseni tv-uutisista, joka hemmetin mediasta ja myöskin Seiskasta :D Työpaine oli ollut aika kova jo keväästä 2018 saakka ja tämä oli piste ii:n päälle ja koin olevani aivan burn outin partaalla. Onneksi heti tuosta selvittyä saikin palautella ystävien kanssa pidetyissä halloween kemuissa. Tuon jälkeen onneksi pystyin himmailemaan töissä, että selvisin kaikesta huolimatta ilman burn outia.

Marraskuu

Marraskuussa oli  asianajajien pikkujoulut, mikä on yksi joka vuotisista kohokohdista. Sitä seurasi puolestaan firman pikkujoulut, jotka olivat tällä kertaa viikonlopun mittainen reissu Tsekin pääkaupunkiin Prahaan. Minähän olin tästä ihan pähkinöinä, siis ilmainen ulkomaanreissu maahan, missä en ole koskaan ennen käynyt. Olen kerta kaikkiaan tullut uudestaan ja uudestaan yllätetyksi sen suhteen, miten hyvä työpaikka ja työnantaja mulla nykyään on. Prahan reissu oli aivan huippu. Kaupunki oli tosi kaunis jopa talvella. Reissuun sisältyi muun muassa jokilaivaristely ja kaupunkikierros vanhassa kaupungissa ja Prahan linnassa. Yhtenä iltana kävimme illallisella ravintolassa, jossa juomat tulivat pöytään pientä sähköjunarataa pitkin kulkevan junan kyydissä. Hauska kokemus sekin.

Joulukuu

Vuoden 2018 joulukuusta alkoi ikävien asioiden sarja, joka jatkui pitkin vuotta 2019. Kaikista pahin oli kuitenkin tämä ensimmäinen. Pian itsenäisyyspäivän jälkeen sain kuulla, että 18-vuotias serkkuni oli löydetty kuolleena. Se oli vasta toinen kerta elämässäni, kun joku millään tavalla läheinen ihminen kuolee ja kokemuksena ehdottomasti pahin. On minulta jo useita vuosia sitten kuollut äitini puoleinen mummo, mutta hän tietysti oli jo iäkkäämpi ja hänestä olin erinäisistä syistä etääntynyt muutenkin jo vuosia ennen hänen kuolemaansa. Nyt kuolleen serkkuni osalta asian teki pahaksi se, että hän kuoli niin nuorena ja täysin yllättäen. En osaa edes kuvitella sitä tuskaa, mitä hänen vanhempansa ja omat isovanhempani asian suhteen kokivat ja koin surua myös heidän puolestaan. Lapsen menettäminen lienee yksi pahimmista tai jopa pahin asia, mitä ihmiselle voi ylipäätään elämässä tapahtua. Koko joulukuusta tuli tämän myötä aika musta ja varsinkaan jouluna sukua nähdessä ei oikein tiennyt miten päin olisi, mitä pitää sanoa tai tehdä tai olla sanomatta.

Tavallaan elämä jatkuu kuin ennenkin, mutta samaan aikaan maailma ei ole enää koskaan sama kuin ennen. Pitäisi aina muistaa olla kiitollinen kaikista hetkistä läheisten kanssa ja myös elää sellaista elämää, että niitä hetkiä on.  Koskaan ei tiedä, mikä hetki on viimeinen eikä lähtöjärjestys todellakaan välttämättä ole se, mitä olisi ehkä kuvitellut. 

Back in business

Hei,

johan venähti tauko blogissa. Aloitin kauan sitten tämän blogin pitämisen, kun olin julkaissut facebookissa jotain niin pitkiä pohdiskeluja, että joku ehdotti, että eikö kannattaisi pikemminkin olla blogi, kuin kirjoittaa niitä facebookiin. Sitten vuonna 2012 aloin hyödyntää tätä laihdutusprojektissa ja aloin päivittää tätä tiheämmin ja tästä tuli enemmänkin päiväkirja, kuin mikään erityisen syvällisten asioiden pohdiskelupaikka.

Viime viikon lenkkimaisemia

Vuonna 2012 valmistuin oikeustieteellisestä ja sinä vuonna lähinnä etsin paikkaani maailmassa, joten laihdutusprojektille ja bloggaamiselle oli hyvin aikaa. Tauotta olen ollut työelämässä alkuvuodesta 2013 lähtien ja etenkin sen ensimmäisen vuoden koin aivan kamalan rankaksi, kun kaikki oli uutta ja vaati hirveästi opiskelua ja varsinaisten töiden lisäksi piti vielä tehdä se asianajajatutkinto. Siitä vuodesta lähtien terveelliset elämäntavat alkoivat jäädä. Ensin liikunta ja perässä ruokavalio. Vuosien varrella lihoin suunnilleen tuplana takaisin ne kilot, jotka olin tiputtanut vuonna 2012. Vasta tammikuusta 2019 alkaen löysin voimaa alkaa korjata tilannetta. Palaan tähän aiheeseen myöhemmissä kirjoituksissa, koska siitä onkin paljon kirjoitettavaa.

Elämäntapamuutoksen hedelmistä nauttimassa

Blogissa työelämään siirtyminen näkyi siten, että pikkuhiljaa painonpudotusasia jäi vähemmälle ja tästä tuli melkein pelkästään päiväkirja. Sellainen, josta etenkin maantieteellisesti minusta kaukana asuvat perheeni, sukuni ja ystäväni voivat lukea kuulumisia ja jota on itsekin kiva selata myöhemmin ja muistella elettyä elämää. Siksi nyt harmittaa, että välissä ehti kulua melkein 2 vuotta. Sinä aikana ehti tapahtua varsin paljon ja itseänikin harmittaa, että paljon elämää jäi kirjaamatta ylös.

Syitä pitkäksi venähtäneelle tauolle on kaksi. Jos oikein muistan, vuoden 2018 keväästä alkoi töissä ihan hullu pätkä. Töitä oli niin paljon, että energiaa ei tuntunut riittävän vapaa-ajalle ollenkaan. Blogin pitäminen alkoi tuntua vain ylimääräiseltä velvollisuudelta, eikä asialta, jota vapaaehtoisesti mielellään tekee. Ja silloin kun on kova stressi niistä asioista, jotka on pakko tehdä, minä yleensä minimoin kaikki "to do:t" vapaa-ajalta. Tämän vaikutus blogiin oli muutaman kuukauden luokkaa, vaikka stressitilanne jatkuikin alkuvuoteen 2019 saakka ja vuoden 2018 lopussa olin aivan burn-outin partaalla.

 Lenkkimaisemia tältä viikolta

Se miksi tauko oli lähes 2 vuotta, johtuu siitä, että vuoden 2018 kesällä läppäriini tuli jokin ongelma ja kone toimi siitä lähtien todella hitaasti. Yritin tuloksetta kokeilla vaikka mitä, että olisin saanut koneen toimimaan. Käytin läppäriä yhä vähemmän ja vähemmän ja tein kännykällä ne asiat, joihin olin aiemmin käyttänyt läppäriä. Oli kaksi asiaa, mitä ei voinut kännykkällä tehdä. Autoa koskevan excelin päivittäminen ja blogiin kirjoittaminen. Excelin täyttämistä varten käynnistin läppärin kerran pari kuussa. Käynnistä-napin painamisesta meni yleensä keskimäärin 45 minuuttia siihen, että sain avattua excelin ja päivitettyä sitä. Voitte kuvitella, että sellaisessa tilanteessa ei edes yritä käyttää nettiselainta ja kirjoittaa blogia. 

 Vähän aikaa näytti talvelta

Tiesin jo kauan sitten, että käytännössä blogin päivittämisen jatkaminen vaatii uuden läppärin hommaamista ja aina ajoittain sitä harkitsin, mutta aina se jäi. Kännykällä kuitenkin pystyi hoitamaan kaikki muut asiat ja excel hoitui kerran pari kuussa, kun oikein henkisesti valmistautui ja keräsi hermonsa kestämään sen operaation ja tiedossa oli, että läppäriin uppoaisi joka tapauksessa useita satoja euroja. Vasta nyt kun excelin päivittäminenkään ei enää onnistunut, otin itseäni niskasta kiinni, menin säästötilille ja hankin uuden tietokoneen. Nyt siis lähes 800 euroa köyhempänä, minulla on viimeinkin uusi läppäri. 1,5 vuoden vaikeuksien jälkeen tuntuu ihan käsittämättömältä, että kone käynnistyy täysin toimintakuntoiseksi muutamassa sekunnissa siitä, kun painaa käynnistysnappulaa. Tuntuu myös oudolta, että on taas "oma tietokone", kun on ollut niin kauan käytännössä ilman. Toki minulla on työläppäri ollut koko ajan, mutta sen kun avaa, se on sama, kuin menisi työpaikalle, enkä tietoturvasyistä käytä sitä mihinkään muuhun, kuin työasioiden hoitamiseen.

 Vaihto-operaatio käynnissä

Minulla on ollut vanhan läppärin työpöydällä 1,5 vuotta muistilappu, jossa oli asioita, joista olin suunnitellut kirjoittavani seuraavia blogitekstejä. Tein tietysti tämänkin koneen työpöydälle muistilapun, johon siirsin ne asiat ja yksi niistä on "Mistä on kannattanut maksaa kuukausittain". Yksi sen listan kohta on dropbox ja tämän viimeisimmän tietokoneen vaihdon myötä se on sitä kahta kauheammin. Helpotti nimittäin aivan älyttömästi tietokoneen vaihtamista, että musiikkeja lukuunottamatta kaikki tiedostot olivat dropboxissa. Näin ollen tarvitsi vain ladata dropbox uudelle koneelle ja tadaa, kaikki tiedostot olivat siinä. Toki dropbox olisi kätevä myös siinä tilanteessa, mikäli tietokone sattuisi menemään sillä tavalla rikki, että sitä ei voisi edes käynnistää. Musiikkien osalta nyt mietin, että onkohan sille joku syy, että en ole laittanut niitä dropboxiin. Kyse on siitä musiikista, minkä olen aikoinaan cd-levyinä tai iTunesin kautta ostanut. Aikana ennen spotifya. En tiedä, voisiko niitä kuunnella iTunesilla, jos ne olisi tallennettuina dropboxiin. Että jos tietokone sanoisi poks, niin nykytilanteessa ne 21 Gt katoavat taivaan tuuliin ja se on ajatuksena hieman huolestuttava.

Tällaisia aatoksia tällä kertaa. Suunnitelmana on paikata tapahtunutta blogitaukoa siten, että tulen kirjoittamaan jonkinlaiset koonnit vuosista 2018 ja 2019. Lisäksi tulossa on jonkinlainen tiivistelmä tammikuussa 2019 alkaneesta elämäntapamuutosprojektista, joka on ollut menestyksekäs ja jatkuu edelleen. Vuonna 2018 elämääni tuli myös bullet journal eli bujo. Sen olen kokenut itselleni elämänhallinnan kannalta hyvänä, joten tulen kirjoittamaan siitäkin. Saas nähdä, jos vaikka kerran viikkoon saisi pidettyä julkaisutahtia jatkossa :)