Päivät 243-250, herkkuhimoa ja ystäviä

Hei,

se koitti viimein, se kauan odotettu sallittu herkkupäivä. Paha vaan, että painon puolesta mulla ei teoriassa olisi varaa pitää sitä, mutta, kun tässä on lounastreffit kaverin kanssa ja illalla biletystä opiskelijakavereiden kanssa, niin tuleehan se pidettyä. 

Tällaisessa totaalikieltäytymisessä kyllä huomaa oman riippuvuutensa asteen. Mulla nimittäin oli sunnuntai-maanantai-akseli henkisesti niin rankkaa olla herkuista erossa, että mä rupesin jo kyseenalaistamaan, että haluanko mä ihan tosissani niin paljon laihtua, että se olisi "vähäherkkuisemman elämäntavan" arvoista. Kyllä sitten loppua kohti alkoi helpottamaan onneksi. Mutta oikeasti vähän huolestuttavaa, että mä sitä oikeasti ajattelee "onko normaalipainoiseksi pääseminen tärkeämpää, kuin se että mä voisin nauttia herkkuja useamman kerran viikossa?". 

Siis oikeasti. Mun nautinnot on olleet ihan liikaa herkuissa. Vaan minkäs teet. Ei mulla oo rahaa käydä kampaajalla tai hierojalla edes kerran kuukaudessa. Mä oon viime aikoina ollut hyvin paljon yksin kotona, niin se on sitten ollut sellaista "ainoata arjen nautintoa" lukea hyvää kirjaa ja syödä jotain hyvää. 

Noh, luojan kiitos oli eilinen (ja tämä päivä ja toivottavasti monta päivää vielä jatkossakin). Täällä Oulussa on nimittäin tänä viikonloppuna Lakimiesliiton opiskelijatapahtuma Sakke, niin kaupunkiin on sitten kokoontuneet oikkarit ympäri Suomen ja myös me paikkakunnalla asustavat varjoilemme, eli osallistumme tapahtumaan siten, että menemme samaan baariin, kuin missä ne Sakkeen osallistuvat ovat. 

Eilen istuimme hetkisen kaverilla, jatkoimme matkaa viinibaariin ja joimme siellä yhdet, sitten torille katsomaan ilotulitusta ja siitä sitten vielä Amarilloon istumaan moneksi tunniksi. Tänään olisi sitten luvassa kaverilla aloittelut ja siitä sinne baariin. Ja mikä tässä on rohkaisevaa mun painourakan kannalta? No tietenkin se, että kaikki mun opiskelukaverit on hoikkia ihmisiä. Sellaisten kanssa aikaa viettäessään ruoka ei tule edes puheeksi. Elämässä on niin paljon muuta kuin ruoka. Puheet ei pyöri herkkujen, ruuan ja laihduttamisen ympärillä, kuten ne helposti tekee kun lihavat tapaa keskenään. Ja sitten jos hoikkien kanssa tulee syötyä, tulee automaattisesti syöneeksi vähemmän, koska hekin syövät vähemmän. 

Tänään sitten pukukoodina pikkumusta. Kieltämättä aika jees, mennä sinne kauniiden ihmisten sekaan, kun ei itse ole enää ihan niin kauhea mörökölli. Toki olen mä heihin verrattuna edelleen todella todella läski, mutta olen kuitenkin pudottanut lähes puolet ylipainostani ja on kiva mennä näyttäytymään monille, jotka on nähneet mut viimeksi 16 kiloa sitten. Nappasin kuvaa tuosta juhlalookista aamulla, joten siitä tietenkin puuttuu sukkahousut, saappaat ja meikki, mutta tuonne päin kuitenkin. Lisäksi on todella huippua, että mulla on pitkästä aikaa pitkät kynnet :D Extra-naisellisuutta mun muuten niin miehekkääseen olomuotoon.

Musta on hassua, että mä oon oikeasti täällä viettänyt niin paljon aikaa itsekseni ja nyt on oikeasti kaikki jutskat yhdessä pötkössä. Torstaina tapasin yhtä tuutorryhmäläistäni, joka on myös täällä työttömänä ja siinä iloisesti menikin 3,5 tuntia jutellessa mm. siitä, kuinka vastavalmistuneiden juristien työtilanne ei oikeasti oo ollenkaan häävi. Hänkin oli kysynyt vaikka ja mistä ja tuntuu, että ainoastaan ilmaiseksi olisivat halukkaita ottamaan töihin. 

Ja sitten eilen tosiaan liikkeellä 5 hengen poppoolla ja tänään 7-9 ihmisen voimin morjenstamaan niitä muita ehkä kolmea sataa oikkaria. Ja ettei vain olisi tekemisestä puutetta, niin mun ihana partioystävänikin otti yhteyttä tänään aamulla, että nyt pitää ehdottomasti nähdä :D Ei siinä, lisättiin aikatauluun lounastreffit ja toivotaan, että mä kerkeen kirjoittaa tämän ennen sitä. Huomenna sitten varmaan se toinen paikkakunnalla asuva partioystäväni ottaa yhteyttä ja pyytää lenkille. Sitten olisikin nähty kaikki täällä Oulussa asuvat ystävät muutaman päivän sisään. 

Painosta muuten vielä, että huolimatta kahdeksasta herkuttomasta päivästä ja jonkin verran harrastetusta liikunnasta, se ei ole suostunut tulemaan alas. Se on itseasiassa tällä hetkellä jopa plussalla maanantaihin nähden, enkä usko, että tämän päivän ja ensi yön syömingit ja juomingit auttavat tilannetta. Tuskin tulen siis saamaan tälle viikolle kiloa miinusta, hyvä jos pysyy edes tässä -16 kilon tilanteessa. On ollut henkisesti tosi perseestä, kun paino ei ole tippunut, vaikka oon tehnyt kaiken oikein ja mä olenkin alkanut pelkäämään, että pitääkö mun vähentää syömisiä vielä lisää? Siis oikeasti, en mä nyt omasta mielestäni niin hirveästi syö... Noh, pitää tarkkailla. Oli se viime vuonnakin niin, että seitsemän viikkoa paikallaan ja sitten humpsahti. Pitää vaan vetää jostain se voima jatkaa vaikka tuloksia ei tulisi. Jollain tasollahan tulos on myös se, että paino ei nouse. Mutta kyllä tää turhauttaa äärimmäisen paljon! 

 

Kuvituksena muuten tässä lopussa yhdessä pubissa seinällä ollut villisian pää (tuli heti isä mieleen, kun sen näki, niin piti ottaa kuva) ja sitten mun "joulukoriste" eli muutama kynttilä ja pari söpöä otusta, jotka majailevat toistaiseksi mun keittiönpöydällä. Voi että ne on suloisia ja mua aina rupeaa hymyilyttämään, kun katselen niitä. Ne on niin nättejä! 

Syömisiä:

Perjantai:

- aamupala: partista, vadelmia, kermaa

- lounas: kinkkukiusausta

- iltapala: 2 munan munakas

Lauantai:

- aamupala: partista, vadelmia, kermaa

- lounas: kylmäsavulohta

- iltapala: ei iltapalaa

Sunnuntai:

- aamupala: partista, vadelmia, kermaa

- lounas: kinkkukiusausta

- iltapala: lämpimiä kasviksia ja bearnisekastiketta

Maanantai:

- aamupala: partista, vadelmia, kermaa

- lounas: subwayn kanateriyaki-salaatti

- iltapala: 2 munan munakas

Tiistai:

- aamupala: partista, vadelmia, kermaa

- lounas: kinkkukiusausta

- iltapala: lämpimiä kasviksia ja bearnisekastiketta

Keskiviikko:

- aamupala: partista, vadelmia, kermaa

- lounas: kaalipaistosta

- iltapala: 2 munan munakas

Torstai:

- aamupala: mustikoita, partista, kermaa

- lounas: kaalipaistosta

- ei iltapalaa

Perjantai:

- aamupala: mustikoita, partista, kermaa

- lounas: kaalipaistosta

- iltapala: 4 mozzarella tikkua paprikamajoneesilla Amarillossa, Viinibaarissa 1 alkoholiton siideri (mulla oli auto)

Päivät 234-242, takapakin kautta eteenpäin

Hei,

Kokkolan reissu takana ja nyt saa rauhassa olla Oulussa 5 viikkoa tiputtelemassa painoa ennen kuin uusi sabotointireissu koittaa. Päätin, että menen Kokkolaan seuraavan kerran vasta 22.12. niin jäisi jouluvahingot mahdollisimman pieniksi. 

Minulla on siis nyt tässä tavoitteena päästä tuohon päivään mennessä - 21 kilon kohdalle ja asetettuani itselleni tämän tavoitteen, oli ensin vuorossa takapakki Kokkolassa ja sen jälkeen oon taas täällä Oulussa tiputellut painoni reissua edeltäneeseen painoon. Oon kyllä nyt ihan hillittömästi jojoillut tässä viimeisten kuuden viikon ajan tässä parin kilon akselilla. Kokkolan saldo oli tällä kertaa "vaan" + 900 g, mutta tuskastuttavaa sekin tietysti, kun taas joutui tuonne edistymiskohtaan laittamaan plussaviikon ja painon -14,0 kilon kohdalle. 

Tiesin kuitenkin, ettei noista reissuista ilman takapakkia koskaan selviä, joten mun suunnitelma olikin, että ensi viikon maanantaina lukema olisi jälleen - 16 kiloa (se on just nyt - 15,2 kg, joten 800 g sais lähteä tässä 3 päivän aikana) ja sen jälkeen aina kilo per viikko pudotus. Just tällä hetkellä näyttäisi siltä, että pysyn tavoitteessani, onhan tässä jo 4 päivään tiputettu se 1,2 kiloa, joten luulis tuon lopunkin onnistuvan.

Taipuu taipuu ja reisi huutaa hoosiannaa

Salainen aseeni on ollut tällä viikolla tyhjällä vatsalla tehdyt aamulenkit. Tyhjeneepä hiilarivarastot ja kuluu paremmin rasvaa, ku elimistöllä ei oo ruokaa käytettävissään. Edellisistä juoksukerroistani on niin kauan ja tuossa oli tuo sairastelukin välissä, että olen juoksun osalta aloittanut varovasti. Mulla on tällä hetkellä missiona, että käyn joka toinen päivä kävelemässä ja joka toinen päivä juoksemassa. Tosin juoksulenkitkin mä oon tehnyt niin, että juoksen niin pitkälle kuin tuntuu hyvältä, kävelen loput ja juoksen sitten seuraavalla kerralla vähän pidemmälle. 

Jalkojen lihakset sitten vähän ilmoittikin noottia tästä yhtäkkisestä liikunnan paluusta ja oon tässä yritellyt venytellä, popsia magnesiumia ja köllötellä saunassa, että helpottais oloa.

Jokin ihme väsymys muuten tuntuu nyt vaivaavan, tiedä sitten mistä johtuu. Että sellaisia 12 tunnin yöunia on tullut nukuttua ja sitten tuossa alkuviikosta vaivasi ruuanhimo illalla. Kenties kaamoksen oiretta vai mitä? Noh, pitää yrittää päästä äkkiä yli, ku ei tämmöinen saamattomuus nyt tähän elämäntilanteeseen yhtään sovi. Ei oo aikaa olla saamaton ja väsynyt.

Tuosta ruuanhimosta seurasi muuten tiistaina se, että meikä onnellisesti söi illalla seuraavan päivän ruuat. No päätin sitten itseäni rankaista asiasta ja syödä seuraavana päivänä "mitä kaapista löytyi". Eli kun alkuperäinen plan olisi ollut syödä myös keskiviikkona maittava kanasalaatti, niin koska kanat söin tiistai-iltana, oli keskiviikkona luvassa sitten niiden tilalla 3 kanamunaa, oliiveja ja majoneesia. Hyi. Voin kertoa että yhdistelmä: jäävuorisalaattia, paprikaa, ananasta, keitettyjä kanamunia, oliiveja ja majoneesia ei toimi! Oliivi ei sopinut minkään kanssa yhteen, kanamuna ja majoneesi keskenään sinänsä ok, mutta karmivia noiden muiden rinnalla. Mutta kun nyt pakotti itsensä syömään jotain noinkin karmeaa, niin ehkä ensi kerralla säilyy ruuat suunnitelman mukaan... 

Ruokien suhteen tää viikko onkin ollut vaikea. Kun viikonloppuna oli sellainen hiilaritankkaus, niin taas saatu viroitusoireita potea koko viikko. Vieroitusoireilla tarkoitan nyt sitä, että päässä pyörii enemmän tai vähemmän herkut koko ajan ja siinähän sitten yrität olla ilman. Vaa'an pienenevät luvut tietysti kannustavat eteenpäin, mutta ei tää hääviä ole. Menisi äkkiä ohitse! Tiedän että se on joku 7 päivää herkutta, minkä jälkeen himot alkava helpottaa. Mutta on ne pitkät 7 päivää. Ja taas saa aloittaa alusta laskemaan niitäkin, ku tänään meni vähän sipsiä katsoessani Aamunkoin 1 osan. Noh, eipä tartte huomenna leffassa (Aamunkoin 2 osa) syödä mitään. Voisin kokeilla sitä kaverini taktiikkaa, että asettaa itselleen jonku päivän, jolloin saa syödä vähän herkkuja. Minä päätän nyt täällä julkisesti, että seuraava herkkuhetki on ensi viikon lauantai, eli 24.11. ja kärvistelen sitten sinne asti, vaikka tulisi maailmanloppu. Piste. :D 

Blogger on perseestä, ku väkisin kääntää tän kuvan pystyyn, vaikka tää on vaakakuva!

 

(kaverihan ensi kerran puhui tästä varmaan jo vuosi sitten, mutta on tuntunut niin raadolliselta asettaa itselleen tällaisia rajoja, että siksi homman kokeilu siirtyi näin kauas... aivan kuten siirsin karppauksen aloittamista varmaan 2 vuotta, koska kesti kauan psyykata itsensä luopumaan leivästä, joka on ollut mun pääasiallinen aamu-, ilta- ja välipala parikymmentä vuotta)

Tällaiset päätökset ja tietyn tasoinen ankaruus itseä kohtaan on nyt kuitenkin tarpeen, jos haluaa tulosta. Ja tuossa mietiskelinkin, että kun tällaista "laihdutusblogia" pitää, niin tottahan tänne haluaa teille tuloksia tarjoilla. Oon nyt ihan liian kauan tökkinyt näissä lukemissa, joten "eteenpäin, sanoi mummo lumessa". Siinä käy nimittäin äkkiä niin, että jos lakkaa vaatimasta itseltään tuloksia, lihoo pian takaisin. Kilo kerrallaan, mutta lihoopa kuitenkin. Enkä minä enää ikinä halua lihoa takaisin. Oli se niin surkeaa elämää silloin, kun olin isoimmillani. 

Ruuat:

Keskiviikko:

- aamupala: marjoja, partista, kermaa

- lounas: kanasalaatti

- iltapala: 2 munan munakas

Torstai:

- aamupala: marjoja, partista, kermaa

- lounas: kanasalaatti

- iltapala: 2 munan munakas

Perjantai:

- aamupala: marjoja, partista, kermaa

- lounas: naudan ulkofile, lämpimiä kasviksia, bearnisekastiketta

- iltapala: tomaattikeittoa ja aurajuustoa, 3 nougatsuklaapatukkaa, marjoja ja kinuskia

Lauantai:

- aamupala: marjoja, partista, kermaa

- lounas: naudan ulkofile, ranskalaisia ja pannacotta-jälkkäri (ystävän kanssa Rossossa, alkuperäinen tarkoitus oli mennä Pedrinakseen, jossa ois saanut takuuhyvän karppivaihtoehdon, mutta se oli täynnä ja en sitten kokeillut onneani Rossossa)

- iltapala: porkkanoita, dippiä, marjoja ja kinuskia

Sunnuntai:

- aamupala: marjoja, partista, kermaa

- isänpäivää 2 eri paikassa: kakkua, 2 karjalanpiirakkaa päällysteillä, pulla, 1 keksi

- lounas: maksalaatikkoa puolukkahillolla

- ei iltapalaa

Maanantai:

- aamupala: marjoja, partista

- lounas: grillikylkeä ja bearnisekastiketta

- ei iltapalaa

Tiistai:

- aamupala: marjoja, partista, kermaa

- lounas: kanasalaattia

- iltapala: loput kanoista (n. 300 g, tähän kohtaan toteankin, että jos joku arvelee, että syön liian vähän, niin tuskinpa. Jos mä söisin niin mä laihtuisin. Ja mun kanasalaatissa esim. on aina 300 g sitä kanaa, joten aivan ruokaisa se on)

Keskiviikko:

- aamupala: marjoja, partista, kermaa

- lounas: kanamuna-oliivi-ananas-paprika-jäävuorisalaatti (Hyi, oli pahaa)

- iltapala: lämpimiä kasviksia ja bearnisekastiketta

Torstai:

- aamupala: marjoja, partista, kermaa

- lounas: kinkkukiusausta

- iltapala: 100 g sipsejä, dippi ja daim-patukka leffan katsomisen ohessa

Päivät 229-233, tavoite asetettu

Hei,

tehdäänpä nyt poikkeuksellisesti keskellä viikkoa postaus, ku tämä on saatava ilmoille, ennen kuin ehdin muuttamaan mieltäni. Elämme parhaillaan vuoden vaarallisinta aikaa, mitä tulee painonhallintaan, puhumattakaan painonpudotuksesta. Pimeys tuntuu alkavan jo iltapäivällä kello 16.00, ainakin täällä Pohjois-Suomessa ja yhden jos toisenkin mieli tekee käpertyä kotiinsa puputtamaan ties mitä herkkuja. Kaupat tietenkin pahentavat tätä himoa kasaamalla kulkuväylille joulukarkit vaikka jouluun on vielä noin 1,5 kuukautta aikaa. On kuulkaas boxia jos toista täynnä kaikkia lemppareita. Niin ja joulusuklaa ja piparisuklaa. Niitä saa jo. Apua. Molemmat maistuu tosi hyviltä ja niitä myydään vain 300 g pakkauksissa. Ja senhän nyt tietää kaikki, että sellainen "otan vain muutaman palan kerrallaan"-aikomus ei käytännössä toteudu. Hemmetti sen suklaalevyn odotettu elinaika on tunti siitä kun se on avattu. Ehkä 3 jos tulee kylläisyys vastaan ja levy menee pariksi tunniksi odottamaan, että siihen kajotaan taas...

Kun tähän sitten yhdistää sen, että on painonsa kanssa keikkunut 6 viikkoa samoissa lukemissa, ollaan vaarallisessa tilanteessa. Ja vaarallinen tilanne vaatii kovat keinot käyttöön, että ei tapahtuisi katastrofia. Niinpä minä asetin itselleni tavoitteen. Aion laihtua jouluun mennessä 5 kiloa. Eli päästä - 21 kiloa lukemaan. Noin 7 viikkoa aikaa, tavoite on kovahko, mutta toteutettavissa oleva, kun huomioi, että olen nyt aika kauan ollut "paikallaan" ja että jos muu ei auta, niin sitten laitan itseni ketoosiin, jolloin paino yleensä tippuu että hups vain. Ketoosin ylläpito tosin meikäläisellä tarkoittaa alle 20 g hiilihydraatteja vuorokaudessa, joten kovin helppoa ei siellä ole pysyä, koska mulla tulee jo aamupalasta noin 10 g hiilareita. Mutta paikkaillaan sitten liikunnalla jos tuumaa menna hiilarit yli rajojen. 

Onneksi mulla on nyt hyviä vasta-argumentteja mahdollisille "heikoille hetkille". 

1) Onnistumisen hetket. Se tunne kun osti talvitakin kokoa 42! Se tunne kun oli ostamassa nahkasaappaita ja niiden varret meni kiinni. Jakkupukuni on nyt just sopivan kokoinen, kun aiemmin piti väkisin tukkia itsensä liian pieneen.

2) Lihavuuden vaikutus työnsaantiin. Nyt siitä tuli joku tutkimuskin. Nimittäin ylipaino pienensi 83% mahdollisuutta saada työpaikka. No tämä jos mikä motivoi. Kyllähän sen on aina tiennyt, että ylipaino haittaa työnsaantia, mutta että luku on noin iso, niin herättelee kyllä karistamaan ne loputkin liikakilot pois.

3) Ystäväkin pystyy siihen. Mun yksi ystävä on siis onnistunut hienosti pienentämään itseään yläasteen aikaisiin lukemiin ja hän kertoi, että hän aina ajattelee että "vitsit mä oon hyvä jos onnistun olemaan sortumatta herkkuihin siihen asti, kun on se ennakolta päätetty herkkuhetki". Vitsit mikä taistelija, mäkin haluan olla, enkä tällainen luovuttaja mikä mä tähän asti oon ollut. Oikeasti, mä yleensä luovutan herkkuhimolle viimeistään 3 päivän kohdalla. Psyykataanpas minustakin taistelija!

Yritin tässä miettiä, miten palkitsisin itseni onnistumisesta, mutta en nyt tähän hätään keksinyt mitään järkevää isompaa kannustinta. Ehkä se sitten tällä kertaa on vain se, että voisin 24.-26. joulukuuta nauttia siitä joulu- ja piparisuklaasta :D 

Ajattelin myös samalla vähän pidemmälle, että jos jouluun mennessä - 5 kiloa ja sitten ku on siinä maaliskuun alussa aikomus mennä veljen kanssa Rukalle lumilautailemaan, niin jos siihen mennessä toiset - 5 kiloa ja kolmannet - 5 kiloa kesään mennessä, niin sittenhän mä oon jo aika lähellä normaalipainoa (johon tällä hetkellä matkaa aika tasan 18 kiloa). Ihan mielenkiinnolla odotan kyllä tuota maaliskuuta. Olin nimittäin viimeksi lautaillessani 16 kiloa tätä nykyistä painavampi ja jos mä tuon tavoitteen saavutan, niin ero olisi 26 kiloa, minkä kyllä pitäisi jo näkyä suorituksessa. 

Ehkä mun jalat kestäis paremmin? Lumilautaillessa nimittäin itsellä ainakin alkaa reisissä ja pohkeissa tuntua ihan lahjakkaasti, jos ei tietyin väliajoin pääse istumahissiin lepäämään. Toinen seikka on sitten se mun maasta nousemisen kerta kaikkinen "epäsulavuus" :D Kun ei kunto kestä sitä, että ponkaisi perseeltään etukautta ylös, niin pakko aina pyörähtää mahalleen ja siitä sitten nousta polvilleen ja ylös. Pystyisinköhän mä maaliskuussa nousemaan ylös etukautta?

No tällaiset on tavoitteet, ei muuta kuin toteuttamaan päivä kerrallaan.

Muista asioista sitten, että mun edelliset talvikengät sanoi itsensä irti. Vasemman jalan kengästä lähti puoliksi pohja irti ja oikean jalan kengästä meni vetoketju rikki. Joten olin pakotettu kenkäostoksille. Mukaan tarttui nahkasaappaat (100 e sen jälkeen ku näytin plussakorttia, lähtöhinta tais olla 139 e) lähinnä kaupunkiympäristöön ja tilanteisiin, jotka vaativat tyylikkyyttä ja sitten sellaiset "näytän uggeilta olematta ugg"-kengät, jotka on ihan maailman mukavimmat. Oikeesti, ei noin mukavaa kenkää olekaan. Ei edes ne crocsit vaikka nekin on toki übermukavat. Vitsit, voin jo kuvitella sen fiiliksen, ku vetää lumilautailupäivän jälkeen lumilautakengät jalasta ja laittaa tassut noihin "vale-uggeihin". Tai ylipäätään vetää noi jalkaan ihan minkä tahansa jalkoja koetelleen jutun jälkeen. Tai ihan muuten vain. Esim. ku ajaa autolla Kokkolaan. Noilla oli tosi hyvä tuntuma polkimiin.

Sitten pitää itseironisesti vähän jo nauraa mun mukavuudenhalulle, joka niin räikeästi menee joskus mun tyylitajun edelle. Vai mitä tuumaatte, että kesällä pidän jumpinia ja crocseja ja talvella jumpinia ja noita "vale-uggeja"? :D Pitäis joskus väsätä sellainen kontrastikuva, toisena puolena juurikin tuo jumpin+valeuggit ja toiseen sitten joku viimeisen päälle nuttura, meikit, korkkarit ja jakkupuku :D Krisu vapaa-ajalla ja Krisu töissä.

Perjantaina taas auton nokka kohti Kokkolaa isänpäivän merkeissä, joten seuraavaa postausta luvassa jossain vaiheessa seuraavalla viikolla.

Kuvituksena siis yrittää olla niiden kenkien esittelyä, huono valaistus ja se että joutuu itse kuvaamaan, nyt vähän sotkevat... Nii joo ja näkymä mun ikkunasta. Oon vaan niin iloinen, että voin katsella ikkunasta metsää. Ja sitten glögilasi. Eikö sovikin hyvin tää iittalan Hot Cool-sarjan pinkki reunus tuohon Arabian KoKo sarjan roses-pikkulautaseen? :) (joo astiafriikki täällä taas hei, tuijotin tuota lasiani tänään taas ainakin 5 min)

Syömiset: (ja näistä nyt sitten puuttuu 5 miljoonaa lasillista finrexiniä, glögiä ja teetä hunajalla, lähinnä mainitut litkut on korvanneet mulla aamupaloja ja iltapaloja, kun on ollut tää flunssa.)

Perjantai:

- ei aamupalaa

- lounas: pizza, jossa täytteenä sipulia, valkosipulia, valkosipulimajoneesia ja pepperonia. (flunssan takia)

- ei iltapalaa

Lauantai:

- ei aamupalaa

- lounas: tomaattikeittoa jossa sikana valkosipulia (edelleen flunssa)

- iltapala: 2 munan munakas

Sunnuntai:

- ei aamupalaa

- lounas: pizza, jossa täytteenä sipulia, valkosipulia, valkosipulimajoneesia ja kanaa (flunssa)

- ei iltapalaa

Maanantai:

- ei aamupalaa

- lounas: 30 cm kanateriyakisubi (ja täytteenä paljon sipulia ja valkosipulia, flunssa. Minkäs mä sille teen, että sipuli ja valkosipuli oikeasti toimii flunssaan parhaiten? :D Ja mä sairastan vähemmän kuin kerran vuodessa, niin otetaan nyt sen verran damagea ruokavalioon. Vatsa kyllä sitten antoikin maailmanlopun kiputilan ja asumisen hotelli helpotuksessa, koska kolmena päivänä tuli syötyä viljaa...)

- iltapala: 2 munan munakas

Tiistai:

- aamupala: vadelmia, partista, kermaa

- lounas: kinkkukiusausta (jota oli jäänyt viime viikolta)

- iltapala: 2 munan munakas

Päivät 218-228, haasteellisia tilanteita

Hei,

no niin tulipas sitten siirrettyä tämänkin kirjoittamista lahjakkaasti 5 päivää. Luulen, että nyt jää raportoimatta syömiset, ku ei niitä erkkikään muista, ku on ollut tässä mielen päällä vähän painavampiakin asioita. Haasteellisia tilanteita on nyt kyllä passeli otsikko tälle jaksolle. 

Viikko sitten perjantaina oli tarkoitus suunnata työpäivän jälkeen Kokkolaan viettämään perhepiirissä äidin 50-vuotisjuhlia. Kirpulla (siis autollani) oli vielä kesätassut alla ja torstain ja perjantain välisenä yönä tuli sitten puoleen maahan ensilumi. Aamulla ajattelin, että okei, otetaan talvirenkaat mukaan Kokkolaan ja vaihdetaan ne siellä isän kanssa yhdessä. Sitten alkoikin tulla sosiaalisen median kautta viestiä, että Kokkolassa on ihan hullu keli ja yleisen painostuksen alaisena raahasin itseni (ja talvirenkaat) huoltamolle (muistaakseni Auto-Saro, pakko mainostaa, ku oli niin erinomaista palvelua!). Se olikin hyvä veto, sillä kesätassuilla ajaminen oli jo Oulussa tosi vaikeaa ja sitten ku talvitassuilla menin Keski-Pohjanmaalle, niin hieman lentelin sielläkin nastoista huolimatta. Ilman talvirenkaita olisin kyllä varmaan oikeasti kuollut. Tai ajanut sen viimeisen 100 km kahdenkympin tuntivauhtia.

Noh, perille päästiin ongelmitta, mutta haasteet sen kuin jatkuvat. Itselläni on ruokatottumukset muuttuneet karppauksen myötä mm. siten, että syön vähemmän kuin ennen. No äidilläni ei ole. Äidin elämän päänautinto on edelleen ruoka. Kuvaavinta on, että äiti närkästyy jos joku muu tuo nyyttäreille jälkkäriä, koska muut tekevät sitä aina niin vähän. Äidin annoksethan riittävät yleensä tupla- tai triplamäärälle ihmisiä, kuin mitä hän on sen laskenut. Nimimerkillä 4 uunileipää, täytekakku, leipäjuustoa ja lähemmäs 0,5 litraa rahkaa per naama yhden kahvituksen yhteydessä. (siis en syönyt noin paljon, mutta noin äiti sen oli laskenut)

Joten joten, siitä viikonlopusta todettakoon vain, että jatkuvaa puputtamista ja saldona olikin sitten + 1,3 kiloa maanantai-aamuna. Tai no, oikeastaan se oli vielä suurempi, koska tuo luku on vain maanantaiden välinen erotus. Perjantai-aamunahan mun paino oli 1,6 kiloa vähemmän kuin maanantaina. Ensi viikolla taas sinne, ku on isänpäivä, mutta ehkä nyt pysyy parempi roti. 

Karppaus on kuitenkin siitä kiitollista, että vaikka paino nouseekin sikanopeasti, jos sortuu hiilaripitoisiin asioihin, niin se myös tulee sieltä äkkiä takaisin alas, kunhan vain palaa "normaaleihin tapoihinsa". Tänä aamuna olin taas siinä painossa, missä viikko sitten perjantaina, eli yhden viikonlopun haitat kumottu taas. Tokihan tämä tarkoittaa, ettei urakkani varsinaisesti etene, mutta enpä ainakaan lihonnutkaan. 

Huomaan kiikkuvani nyt kuudetta viikkoa samoissa lukemissa. Pitäisi varmaan ottaa itseään niskasta kiinni asian suhteen ja nytkäistä taas projekti etenemään. Liikunnat on olleet todella surkealla tolalla nää kaksi viikkoa enkä voi asiaa nyt välittömästi korjatakaan, koska minähän sain Kokkolasta tuomisiksi flunssan. Noh, sitten ku on terve... Onneksi painonhallinta on kuitenkin enemmän kiinni ruuasta, niin sikäli flunssa ei estä asiaa. Karppaamisen kannalta se tosin saattaa hidastaa, sillä tässä tulee juotua aika paljon kuumia juomia ja osassa niitä on hiilareita. Pari lasillista glögiä on mennyt ja sitten X määrä teetä hunajalla. Ja hunajaa myös paljaaltaan. Sehän on pelkkää sokeria, mutta siinä purkin kyljessä on maaginen "lisää kuumaan juomaan ja anna flunssalle kyytiä" :D Noh, nostan sen hunajapurkin sitten flunssan päätyttyä mun lääkelaatikkoon, muiden troppien kanssa, niin eiköhän tällainen väliaikainen hairahdus sallita.

Sitten tapahtui yksi toinenkin mullistus elämässäni. En siitä enempää tänne avaa, mutta sanon vain, että mielestäni elämä on liian lyhyt siihen, että jäisi pitkäksi aikaa tilanteeseen, joka aiheuttaa niin paljon mielipahaa. Joskus on vaan oltava rohkea ja tehtävä se mitä pitää tehdä, vaikka se tuntuisi kuinka kamalalta tahansa. Tuossa tilanteessa minä jätin erään toisen ihmisen hirvittävään tilanteeseen ja se säälitti minua todella paljon. Mutta toisaalta, en voinut olla tekemättäkään noin, koska pelissä oli koko oma elämäni.

Ruuasta ei nyt poikkeuksellisesti tule tarkkaa listaa, mutta yleisesti todettakoon, että aamupalat on olleet koko ajan sitä mun perus partis-marja-kerma-sekoitusta, lounaat akselilla salaatti-lassaka-maksalaatikko-liha ja lämpimät kasvikset-kinkkukiusaus, Oulussa oon pysynyt hyvin ruodussa, Kokkolassa oli hiilarikatastrofi ja nyt sairaana oon jättänyt 4 päivänä iltapalat syömättä, ku ei vaan oo ollut nälkä ja toisaalta oon lipitellyt ankarasti kuumia juomia. 

Nii ja se mainittakoon, että tänään söin kotipizzan perfetta-pizzan. Ensimmäinen pitsani varmaan yli puoleen vuoteen ja söin sen siksi, että siihen sai täytteeksi sipulia, valkosipulia ja valkosipulimajoneesia (+ kotona vielä lisää valkosipulia purkista). Syy tähän: ei oikeasti mihinkään muuhun saa ympättyä sipulia ja valkosipulia tuollaisia määriä noin luontevasti :D 

Veljellänikin oli just flunssa ja hän totesi "tämähän johtuu siitä, että oon syönyt liian vähän valkosipulia" :D Totesin, että voi päteä muhunkin. Minähän pidän valkosipulista ihan hirveästi, mutta olin jonkin verran vältellyt sen syömistä, koska tapasin työssäni asiakkaita ja jotkut ihmiset ihan todella inhoavat valkosipulin hajua. Noh, nyt kun on viikonloppu edessä ja flunssa, niin hyvällä omalla tunnolla vetelin ihan hillittömästi valkosipulia :D

(loppuun muistutus itselle: 228 päivä oli tämän viikon torstai. Yleensä lasken nuo päivät niiden mun ruokapäiväkirjojen perusteella, mutta kun tähän ei sellaista tullut, niin muistutukseksi itselle, että tiedän seuraavalla kerralla raportoida tästä perjantaista eteenpäin)