Hei,
kuten aiemmin mainitsinkin, mulla on tänä vuonna yhtenä tavoitteena saada liikunta takaisin osaksi arkea. Olen aiemmin liikkunut aktiivisesti, pääsääntöisesti 5 kertaa viikossa, mutta siihen tuli hirveä taantuma työelämään siirtymisen myötä. Liikuntamäärät vähenivät rajusti, kun työ tuntui vievän kaikki mehut. Sitten tuli syötyä, stressattua ja lihottua melkein 30 kiloa. Siis vuodesta 2013 lähtien. Toki sanottakoon, että vuoden 2012 aikana laihdutin karppaamalla sen 16 kiloa, joten sinänsä tuosta 30 kilosta yli puolet on jojoilua ja "vain" 14 kiloa sitä päälle lihomista. Suurin yksittäinen syy lihomiseen oli hirveä stressi usemman vuoden ajan ja että se johti huonosti nukkumiseen, liikaa syömiseen ja karppaamisesta luopumiseen. Karppaamisesta luopumiseen vaikutti tietysti keskeisiltä osin myös se, että sitä on tosi vaikea toteuttaa työelämässä, jos syö lounaan mitenkään muuten kuin itse valmistamastaan pöperöstä.
Syvältä suosta siis lähdetään nyt nousemaan, kun työ viimeinkin ei enää isossa määrin aiheuta stressiä ja aamuyöt eivät mene kelloa tuijottaessa. Mulla on tälle vuodelle tällainen simppeli motivaattori. Väritä ruutuja sitä mukaa, kun olet harrastanut liikuntaa. Tavoite on, että valkoisia ruutuja ei jäisi yhtään. Tämä on yllättävän tehokas ja olisi pitänyt keksiä tämä jo paljon aiemmin. Painoonhan tämä määrä liikuntaa viikossa ei mitenkään vaikuta, mutta tämä vaikuttaa hyvinvointiin muuten. Näin lonkalta osaan itsekin luetella, että liikunta vähentää selkäkipua, niskakipua, yleistä kankeutta ja siitä tulee hyvä ja itseensä tyytyväinen olo. Kirjasta lunttaamalla listaan voi lisätä 1) lihasmassan säilyttäminen 2) hengityslihasten ja sydämen vahvistuminen 3) verenkierron ja hapenottokyvyn paraneminen 4) riski sairastua sydän- ja verisuonitauteihin sekä tukielinsairauksiin pienenee 5) myönteiset vaikutukset verenpaineeseen 6) rasva-aineenvaihdunta tehostuu 7) myönteiset vaikutukset kolesteroliarvoihin 7) luusto, jänteet ja nivelet vahvistuvat ja koordinaatio paranee 8) rentouttaa ja vähentää stressiä.
Hyvä musiikki on olennainen osa liikuntaa tukevaa "välineurheilua"
Miksi liikkeelle näin hiljaa, vaikka virallisten liikuntasuositusten mukaan pitäisi liikkua tunti per päivä ja painoakin on pudotettavana kymmeniä kiloja? Koska mä oon elämäni aikana tosi monta kertaa tehnyt sen virheen, että oon lähtenyt satanen mittarissa tekemään jotakin vain väsyäkseni siihen muutaman viikon tai kuukauden jälkeen. Nyt olen funtsinut tämän niin, että kun lähtötilanne on nolla, niin siihen nähden viikoittain kaksikin liikuntakertaa on tosi hyvä suoritus. Ja jos jaksaa vuoden liikkua kahdesti viikossa, ensi vuonna voi asettaa jo tavoitteeksi kolme kertaa, sitten neljä kertaa ja lopulta ollaan toivottavasti takaisin siinä viidessä liikuntakerrassa per viikko.
Uudet liikuntakengät, jeij
Vaikka tuossa onkin nyt nätisti saanut väritellä noita ruutuja, niin voin kertoa että aivan helppoa edes tämäkään ei ole ollut. Liikunta on jäänyt monena viikkona viikonlopun päiviin. Yhtenä viikkona kävi itse asiassa niin, että saadakseen värittää kaksi ruutua, oli sunnuntaina aamulla käytävä kävelyllä ja illalla tehtävä kahvakuulatreeni. Itsensä liikkeelle saamisen kanssa on siis todella vielä tekemistä. Sen lisäksi, 10 kerran salikortin hommattuani, kävin bodypumpissa noin joka 3. päivä, kunnes neljännen kerran jälkeen vasen lonkka/lonkkanivel tuli aivan järkyttävän kipeäksi. Se teki pitkän tenän lihaskuntoliikuntaan. Viikolla 7 oli taas jumppa, mutta se oli bodybalance, joka on yhdistelmä pilatesta, joogaa ja meditaatiota. Eli viikolla 5 tiistaina kipeytynyt lonkka tarkoitti sitä, että seuraava lihaskuntotreeni oli viikolla 8. Se vasta oli masentavaa, etenkin kun ajattelin, että kerrankin tavoitteeni ovat niin maltilliset, että loukkaantumisia ei pitäisi tulla. Eilenkin olin ajatellut, että voisin töiden jälkeen tehdä lihaskuntotreenin. No tietysti piti töihin mennessä nyrjäyttää nilkka. Kävin tänään vesijuoksemassa ja huomenna pitää sitten ihmetellä uudestaan, että mitä nilkka kestää.
Jos on yksi paikka minne läski ei kerry, niin se on nilkat :'D Uudet jumppavermeet by Jutta Gustafsberg, tykkään ja on tosi jees, että myös meille isoille ihmisille tehdään liikuntavaatteita.
Muita liikunnan esteitä olen tässä hiljalleen poistellut. Kuten otsikko kertoo, liikunta on välineurheilua. Hommasin itselleni uudet sali/jumppakengät. Aiemmat olivatkin aivan liian pienet ja noin 18 vuotta vanhat. Siis ne aiemmat oli ostettu, kun yläasteikäisenä aloitin käymään jumpissa. Ihan uskomatonta. En tajua miten en ole niitä aiemmin uusinut. Uusilla kengillä on paljon kivempi mennä jumppaan. Hommasin myös urheiluliivit. Aiemmat olivat niin huonot, että ne hankasivat ihon rikki selästä. Voitte kuvitella että ei paljon kannustanut liikuntaan, kun siitä aina sai haavan selkäänsä. Lisäksi hommasin myös uudet jumppavaatteet eli housut ja paidan. Aiemmat olivat pienet ja kittanat, kiitos tämän painon kanssa jojoilun. Nyt voi viimeinkin keskittyä olennaiseen!
Matalan kynnyksen kotitreeni
Nyt oikeastaan esteenä ei ole enää kuin oma "ryhtyminen". Pienellä kynnyksellä voi tehdä kotonakin kahvakuultatreenin, jos itseään ei salille saa tai ulkona on sellaiset olosuhteet, että kävely ei houkuttele. Tosin jos ulkona on olosuhteet kunnossa, lenkille lähtö on maailman helpointa. Ulko-ovesta vaan suoraan rantaan ja siinä menee saarta ympäröivä kävelyreitti. Saaren kävelee ympäri 24 minuutissa, joten kahdella kierroksella saa jo riittävän lenkin. Liikunnan kannalta en siis taida koskaan olla asunut paremmassa paikassa.
Saaren pohjoisosan "puisto-osuus", jota seuraa metsäosuus :)
Muuten tällä hetkellä ei kuulu ihmeempiä, paitsi että eilen oli jännittäviä hetkiä auton kanssa! Olin palaamassa Imatralta, kun auto yhtäkkiä rupesi huutamaan "stop, vaara, öljynpaineet, sammuta moottori". Onneksi se teki sen vasta Kaukaalla eikä moottoritiellä. No ei siinä, auto vieressä olleen kaupan parkkipaikalle ja ongelmaa selvittämään. Ohjekirjassa oli ystävällisesti, että kyseisen punaisen valon ja huutamisen alkaessa moottori on sammutettava ja vika korjattava. Puhelu autoista paljon tietävälle kaverille osoitti, että minä en itse sitä pysty korjaamaan ja että autolla ei saa ajaa metriäkään tai voi mennä koko moottori hajalle. Luojan kiitos seuraava puhelu vakuutusyhtiöön paljasti, että mun kevytkaskoon kuuluu se hinauspalvelu. Ne sitten tilasivat vakuutusyhtiön piikkiin hinausauton, golfpallero nostettiin lavalle ja kuljetettiin korjaamon pihaan. Sitten sai useamman tunnin jännittää, että mitenkähän käy. Jos moottori olisi mennyt paskaksi, laskussa olisi ollut 4 numeroa. Onneksi lopulta selvisin alle 200 eurolla. Siellä oli oikeasti ollut öljynpaineet vähissä ja sikäli päätös olla ajamatta oli aivan oikea, mutta asia saatiin korjattua öljynsuodattimen ja tiivisteiden vaihdolla. Hyvä myös tietää jatkoa varten. Kaverin mukaan se on pahin merkkivalo, mitä autossa voi syttyä, joten jatkossa tietää, että auto todellakin pitäisi sammuttaa melkein heti ja jos se ylipäätään liikkuu, niin liikuttaa vain sen verran että se ei jää aivan keskelle tietä.
Loppu hyvin kaikki hyvin ja tulipa tuokin nyt sitten koettua. Oli jotenkin tosi lohdutonta katsella, kun autoa nostettiin sinne lavalle. Oli kamalaa pelätä, että tuleeko se mulle niin kalliiksi, että oikeasti siihen ei olisi varaa. Muille lapset aiheuttaa harmaita hiuksia, mulle auto. Koko ajan saa pelätä sen puolesta!
