Päivät 281-288, jouluviikon hajatelmia

Heissan,

kohta alkaa olla taas yksi vuosi paketissa ja uutta kohden suunnataan. Mulle vuosi 2012 oli monilta osin positiivinen, joskin mukaan mahtui myös ikäviäkin kokemuksia. 

Hyvää oli muun muassa:

Mummulasta

- gradun valmistuminen. Tein sitä lähes vuoden, joten kyseisen projektin loppuunsaattaminen on tietysti hyvä juttu.

- valmistuminen maaliskuussa juristiksi. Se oli mun pitkäaikaisin unelma.

- paino tippui vuoden aikana n. 16 kiloa. Näin onnistunutta elämäntapamuutosta en ole koskaan aiemmin tehnyt. Ison osan kunniasta ansaitsee tämä blogi, se että oon oppinut tekemään kasviksista maukkaita ja karppaus ylipäätään.

- asunto, johon muutin heinäkuussa on aivan ihana

- mun 2. auto, Kirppu. Love it!

- se että sai kokemusta oman alan oikeista työtehtävistä mm. oikeudenkäynnissä asiamiehenä olemisesta

- sain asua kaupungissa, jossa asui myös moni mun hyvä ystävä ja mun veli. Ennen kuin elämä vakiintuu, joutuu viettämään melkoista matkalaukku-elämää ja muuttelemaan työn perässä. Siksi arvostan, kun sain edes hetken olla samassa kaupungissa minulle tärkeiden ihmisten kanssa. Tätä kirjoittaessa en tiedä, pitääkö minun muuttaa piankin muualle.

Tähän vuoteen mahtui myös mun elämän ehdottomasti ikävin muutaman kuukauden jakso, joka oli kaikessa hulluudessaan jopa pahempaa kuin koulukiusattuna oleminen. Onneksi vuodet koulukiusattuna olivat kuitenkin kasvattaneet minusta niin vahvan ihmisen, etten enää anna kenenkään kävellä ylitseni tai polkea oikeuksiani. Siksi minulla olikin voimaa ja rohkeutta päättää ikävyys lyhyeen ja suunnata kohti parempaa tulevaisuutta. Otin suuren riskin, mutta riski ei onneksi toteutunut ja kaikki päättyi niin hyvin, kuin siinä tilanteessa oli mahdollista. Tulevalta vuodelta odottelen positiivisempia aikoja erityisesti mitä tulee työelämään.

Oli upean näköistä

Nyt on hieman yli viikko tullut oltua täällä äidin hoivissa. Jouluviikkoon on mahtunut paljon syöpöttelyä, niin paljon, ettei luvassa ole nyt mitään ruokapäiväkirjaa, koska kaikista suupaloista ei todellakaan ole mitään hajua. Sitten on tietysti tullut myös nähtyä sukulaisia ja muualla asuvia, kotikaupungistani lähtöisin olevia ystäviä, jotka aina tulevat tänne joulun viettoon. Mukaan on mahtunut myös erityisen ihana luontohetki, kun hain veljeäni hänen kaverinsa mökiltä yksi yö. Täysikuu loisti tähtikirkkaalta taivaalta ja valaisi koko metsän. Eikä mitään muita valoja missään. Se oli niin upeaa, että olisin voinut kauemminkin tuijotella ympärilleni, jos veljeäni ei olisi kiinnostanut nukkumaan pääseminen. Ja jos olisin yksin ajanut, olisin varmaan ajanut ryömimisvauhtia ilman valoja, ihan vaan siksi, että saisi maksimaalisen "ah kuinka kaunista"-fiiliksen :D (oletuksena siis, ettei kyseisellä niemennokkaan johtavalla pienellä tiellä olisi muita kulkijoita keskellä yötä)

Vääristä auton käsittelytavoista tulikin mieleen tämä ihmeilmiö, mitä olen havannoinut nyt ennen ja jälkeen joulun. Tilanteena siis, että kaupungilla (niin täällä kuin Oulussakin) ihan sikana enemmän autoja kuin sinne mahtuu. Liikenne itsessään oli ainakin Oulussa keskikaupungilla ihan hirveää, mutta lisäksi sekä siellä, että täällä ihmiset näyttävät unohtaneen kokonaan miten autot parkkeerataan! Siis mitä naalia, miksi lähes jokaisen parkkeeratun auton vieressä oli lähes metri tyhjää tilaa?! Ja muutenkin autot ihan miten sattuu. Tämä oli hieman hermoille käyvää, kun yritti epätoivoisesti parkkipaikkaa etsiä. Täällä kotikaupungissani löysinkin yksi päivä parkkipaikan siten, että huomasin yhdessä parkissa olevassa autossa olevan ihmisen sisällä. Koputin sitten ikkunaan ja pyysin ystävällisesti, josko hän voisi siirtää autoaan sivusuunnassa hieman, koska silloin siihen mahtuisi kaksi autoa. Hän sitten suostui tähän ja ongelma oli ratkaistu. Mutta ihmetouhua. Minä en edes kehtaisi istua auton sisällä, jos se olisi niin päin honkia parkkeerattu. Sehän on vaan osoitus autonkäsittelytaitojen puutteesta!

Nyt ihmiset oikeesti, miten te kehtaatte parkkeerata näin?!

Niin juu, ja sitten kun oli viimeksi puhetta, että mulla kestää muut kengät 10 vuotta, paitsi lenkkarit. Tulin sitten tässä yksi päivä vilkaisseeksi lenkkarien pohjaan... 

Jep jep. Mulla on peroneus-hermo poikki oikeasta jalasta, joten mun askellus on vähintäänkin mielenkiintoinen. Oikeassa jalassa ei suinkaan maahan osu ensimmäisenä kantapää vaan tuo alue, missä nyt näyttää olevan iso reikä. Kummallista, etten ole tuota aiemmin huomannut. Tai no onko sittenkään, kun tuntohan on tuossa jalassa vähän mitä on. 

Aktiivinen liikkuja joutuu muutenkin uusimaan lenkkareitaan useasti, mutta mä saan vielä lisäbonuksen, ku on tuo jalkavamma. Toinen lenkkari ois kestänyt vielä varmaan ainakin vuoden, mutta nyt näyttää siltä, että lenkkareiden ostaminen olisi suotavaa tehdä kohtuu pian.

Uutena vuotena monesti tehdään lupauksia ja asetetaan muutenkin tavoitteita. Lupaukset terveellisemmista elämäntavoista ja painonpudotuksesta lienevät siitä tavallisimmasta päästä. Minulla on takanani painonhallinnallisesti onnistunut vuosi, mutta koska matkaa on vielä jäljellä, asetankin vuoden 2013 tavoitteeksi päästä normaalipainoon. Matkaa siihen on 18 kiloa, pitäisi olla vuodessa mahdollinen.

Olen kyllä niin onnellinen, että alkaa olla ohi tämä vuoden painonhallinnallisesti vaikein aika ja edessä on tammikuu ja kevät muutenkin. Jotenkin tähän aikaan vuodesta painonhallinta on helpompaa, kun kaikki muutkin ovat "samalla linjalla". Ihmiset tiputtelevat joulukilojaan pois ja kaupatkin hankkiutuvat eroon herkkuvuoristaan ja pitenevät päivät lisäävät muutenkin yleistä pirteyttä. 

Hyvää uutta vuotta kaikille, tehkää töitä sen eteen, että saavuttaisitte unelmanne ja tavoitteenne. Niin isot kuin pienetkin. Loppujen lopuksi, ihminen on aika suuressa määrin oman onnensa seppä ja ahkeralla ja sitoutuneella paneutumisella asioita pystyy muokkaamaan sellaisiksi kuin niiden haluaa olevan.

Päivät 274-280, turkoosit uggit

Hei, 

täällä sitä ollaan, joulua viettämässä Kokkolassa äidin luona. Melkein kaksi viikkoa. Hirvittää ajatellakaan, minkälaisena pallona sitä täältä lähtee. Pääruuat on kevyellä linjalla, mutta myös tänä aikana, niin kuin mulla aina, ongelmana on herkut. Eli painoa ei tule nostamaan kinkku ja salaatti, vaan suklaa, piparit, aurajuusto ja glögi. Niin ja jouluomena limsa. Sitä on jo nyt mennyt litra. Mutta, kuten mun kummisetä sanoo " Sillä ei ole väliä, mitä tekee jouluaaton ja uudenvuoden välillä, vaan sillä mitä tekee uudenvuoden ja jouluaaton välillä". Joulu ei ole se aika vuodesta, ku katsotaan neuroottisesti kaloreita ja puntaria. Pitää vaan pitää huoli, ettei joulu pääse venähtämään, ei alusta eikä lopusta.

Mun "työnurkka" äidillä ollessa

Tänä vuonna oon tyytyväinen siihen, että joulu ei venähtänyt alusta. Syöpöttelytouhut alkoi vasta eilen, eli 22.12. se on ihan hyvä saavutus meikäläiselle. Yritän pitää tänä vuonna kurin myös siitä, että syöpöttely loppuu ajallaan. Viime vuonnahan se jatkui tuhoisasti maaliskuun alkuun saakka ja siinä kerkesikin hyvästi 8 kiloa lihoa. Pidän sen mielessä tänä vuonna, niin ei tarvitse uusiksi ottaa.

Näin aikuisena joulu ei enää tunnu sillä tavalla samalta kuin lapsena. Ei tätä erityisesti odota, eikä tämä sinänsä muuten tunnu miltään, paitsi että perhettä, sukua ja ystäviä on kiva nähdä. Niin ja kinkku on tietysti hyvää Auran sinapilla höystettynä. Lahjoja ei tässä iässä enää hirveästi tule antaneeksi taikka saaneeksi, kun tietää, että itse ostaa kaiken tarvitsemansa aika heti tarpeen synnyttyä ja olettaa sitten että toiset tekee samoin. Niinpä kun ei itsellensä mitään pölynkerääjiä halua, ei tule sellaisia hankkineeksi muillekaan.

Sävy sävyyn

Mun "joululahja" itselleni on tänä vuonna nuo turkoosit ugg-kengät. Tarvitsin lämpimät talvikengät ja sitten fb:ssä sattui olemaan mainos, jossa oli kuvassa täsmälleen mun toppatakin väriset kengät, niin pakkohan ne oli hommata. Uggeja olin miettinyt jo aiemmin pitempään, ku monet ovat niistä pitäneet niin kovasti. Ja pakko sanoa, että ovat kyllä aivan loistavat! Niin pehmeät ja niin lämpimät ja sopivat täydellisesti mun takin kanssa. Tosi hyvä löytö, etenkin kun ottaa huomioon, että tuo mun toppapuku on jo parin talven takaa.

Ja mullahan on tässä ollut jo lähemmäs puoli vuotta sellainen pinkki- ja turkoosi-innostus :D Se ei osoita laantumisen merkkejä. Jotenkin oon niin todella monta vuotta pyörinyt ympäriinsä yltäpäältä mustassa, että se tulee jo korvista ulos ja kaipaan pirteitä, raikkaita värejä. Toki mustat olisivat olleet helpommin yhdisteltävissä jne. Mutta pah! Väriä elämään! Suomi on täynnä tylsästi, harmaasti ja hillitysti pukeutuvia aikuisia, mun ei tarvitse olla yksi niistä.

Haha, tästä kuvasta tulee ensin katsoneeksi, että onko se vinossa, mutta ei se oo, katsoo tuota koivun runkoa :)

Pehmoisat ja lämpimät sisätossut

Kohtuu viimeaikaisia hankintoja on myös vähän uggin-oloiset sisätossut. Tuumasin, ku kotona tassut jäätyi villasukista huolimatta, että sisätossut ei liene huono hankinta. Nämäkin on olleet ihan täydellinen investointi. Tosin ostin nämä prismasta ja hinta ei ollut paljon mitään, joten investoinnista ei ehkä kannata puhua. Toisin kuin noiden turkoosien kenkien kanssa, jotka on aidot Ugg Australiat. Mulla kun on jalasta tää hermo poikki, ni mä oon sitten aina sillä oikeuttanut itseni ostamaan hyvälaatuisia kenkiä. Ja mulla jostain syystä kestääkin takit, kengät ja laukut yleensä vähintään 10 vuotta (tai no ei lenkkarit...) ni kyllä mulla kaikki hintansa haukkuu. 

Hyvää joulua minun puolesta kaikille lukijoille! Nauttikaa läheisten seurasta, pistäkää laihdutus hetkeksi taka-alalle ja palatkaa sitten hyvillä mielillä (mutta pikaisesti) ruotuun. 

Tässä vielä viime päivien syömisiä:

Maanantai:

- aamupala: partista, mustikoita, kermaa

- lounas: kaalipaistosta

- iltapala: 2 munan munakas

Tiistai:

- aamupala: partista, mustikoita, kermaa

- lounas: 30 cm kanateriyakisubi (veljen kanssa kaupungilla)

- ei iltapalaa

Jotenkin tää nappi-ratkaisu on tosi kiva

Keskiviikko:

- aamupala: partista, mustikoita, kermaa

- lounas: kaalipaistosta

- iltapala: 2 munan munakas

Torstai:

- aamupala: partista, mustikoita, kermaa

- lounas: tomaattikeittoa ja juustoa

- iltapala: 2 munan munakas

Perjantai:

- ei aamupalaa ku tuli yllättävä kiire lähteä kaupungille

- lounas: tomaattikeittoa ja juustoa

- iltapala: omena

Lauantai:

- aamupala: 2 munan munakas

- lounas: jättikerroshamppari Raahen Roll'sissa

- illalla: 150 g sipsiä, dippi, suklaata ja jouluomena limua

Sunnuntai:

- aamupala: partista, mansikoita

- lounas: tomaattikeittoa ja juustoa

- vaarilla: pala leipäjuustoa, 1 joulutorttu, 1 pala piirakkaa

(+ päivän aikana mennyt jonkin verran suklaata, arvioisin, että n. 50 - 100 g)

Päivät 267-273, HeiaHeia

Heia Heia!

Se on norjalainen kannustushuuto ja katsoin sen nyt soveliaaksi aloitukseksi, koska vähän "jaksaa jaksaa"-meiningillä mennään. Hyvä vauhti päällä ja paria viikkoa vaille on selvitty vuoden painonhallinnallisesti vaikeimmasta ajasta lihomatta. Tämä jos mikä on kannustushuudon arvoista! Toinen syy on tietysti, että aattelin tässä postauksessa esitellä tarkemmin HeiaHeia-nimistä ilmaista nettipalvelua, joka on käytännössä kuin "kuntoilun facebook". 

HeiaHeia on mainitsemisen arvoinen siksi, että koen sen erityisen hyväksi ekstra-motivaattoriksi liikunnan ylläpitämiseen. Etenkin jos yhtään löytyy kilpailuhenkisyyttä, niin kuin esim. minusta löytyy. HeiaHeia on sosiaalinen paikka, joten omat liikunnat voi halutessaan jakaa fb:hen kaiken kansan nähtäville tai sitten sen voi pitää myös ihan sillä tasolla, että omat suoritukset näkee vain ne, joiden kaveri on heiaheiassa. Myös se on vaihtoehto, että ei ole kenenkään kaveri heiaheiassa, jolloin merkinnät näkee vain itse. Mutta itse ainakin olen kokenut, että saan siitä eniten irti, kun mulla on siellä kavereina niin mun ystäviä kuin esimerkiksi veljeni. Näinpä veli on koko ajan kärryillä, missä mä meen liikuntojeni kanssa, niin sitten se luo vähän painetta itselle... 

 

Minusta HeiaHeia on kätevä myös siksi, että siitä näkee helposti kuinka paljon on tullut treenattua vuoden aikana. Kuin monta kertaa, mitä lajeja ja kuinka kauan ja sitten esim. kilometritkin, jos niitä on sinne syöttänyt. Esim. minä olen juossut tänä vuonna ainakin 159 km, kävellyt 284 km ja pyöräillyt 199 km. Ja nää on siis pelkästään ne määrät, mitkä oon syöttänyt, todelliset on vähän isommat, mutta ei kovin olennaisesti. Yleensä jätän kilometrit syöttämättä vain, jos on en tiedä kuinka pitkästi olen mennyt. Uinneissa en ole kilometrejä syöttänyt kuin yhdesti, koska viime kerta oli eka kerta, ku mä vähän seurasin, kuinka nopeasti mä polskin. Keskimäärin mä uin yhdellä uintikerralla aina sellaiset 1300-1200 m, minkä ehdin siis polskia tasan tunnissa.

Tästä ylläolevasta kuvasta näette nyt mun koko tämän vuoden treenit, nuo vihreät ristit merkkaavat sairaspäiviä. Olen siitä onnellisessa asemassa, että olen siis koko vuonna ollut vain pari viikkoa flunssassa. Onhan tässä vuodessa vähän heittoja liikuntojen määrissä, mutta kokonaisuutena olen oikein tyytyväinen. 

 

Laittelen tänne nyt näitä kuvakaappauksia HeiaHeiasta, että näette vähän minkälaiseksi se rakentuu. Tätä ylläolevaa treeniloki-välilehteä mä harvoin tuun katsoneeksikaan. Yleensä mua kiinnostaa tuo koko vuoden taulukko, josta näen kuinka monta treeniä kyseisellä viikolla on tullut tehtyä ja sitten totta kai kiinnostaa aina vertailutilanne kavereiden kanssa :D Musta on mielenkiintoinen havainto, että mä teen tasaisesti aina jonkin verran, en juuri koskaan ole listan kärjessä, mutta mulla on lähes joka viikolla edes jonkin verran treenejä. Osa mun kavereista puolestaan on sellaisia, että heillä saattaa olla yhdellä viikolla ihan sikana treenejä ja sitten taas pitempään, ettei treenejä ollenkaan ja sitten taas ankaria rypistyksiä, joilla he kiikkuvat listan ykkösenä. En tiedä johtuuko se sitten siitä, että he eivät aina kirjaa kaikkia ylös vai onko heillä oikeastikin tuo rytmi. Niin tai näin, jokaisen oma asiahan se on, kuinka monesti treenaa ja jokaisella on omat tavoitteet. Minä pyrin kokonaisvaltaisesti terveellisiin elämäntapoihin, mutta liikuntaa on toki sallittua tehdä ihan vain omaksi iloksi ja huvin vuoksi ilman mitään pakkoa määristä. 

Tätä mun kaveritilastoa johtaa monesti mun veli (niin kuin tälläkin viikolla), joka noudattaa tasaisen varmasti omaa treeniohjelmaansa. Sinänsä minä olenkin onnellisessa asemassa, että mulla on tällainen veli, jolla on liikunnallinen elämäntapa. Kannustaa se nimittäin minuakin jaksamaan. Olisi varmaan minunkin elämäni aivan erilaista, jos olisin sellaisten ihmisten keskellä, joiden elämä keskittyy lähinnä herkkujen syöntiin sohvalla istuen. Totta kai minullakin näin läskinä ihmisenä on liiallista taipumusta ja houkutusta yhdistelmään nojatuoli, hyvä kirja ja herkut, mutta on hyvä, että olen ihmispiirini lähes ainut tätä laatua oleva. Muut on niitä hoikkia, jotka touhottaa menemään koko ajan jossain, niin se on oikein hyvä ja kannustava ympäristö pyrkiä pois läskin ihmisen elintavoista.  

Suosittelen kyllä lämpimästi HeiaHeiaa kaikille niille, joille kuntoilu sinänsä ei ole mitenkään erityisen pakkopullaa, mutta jotka tarvitsevat/haluavat siihen pientä ekstra-kannustusta, että homma pysyy säännöllisenä. Ja tää on tosiaan aivan loistava treenitilasto. Tuonne voi tehdä tilin fb-tunnuksilla, mutta se onnistuu myös ilman niitä. Esim. isää vois kiinnostaa? Näkisitpä ainakin missä minä ja veljeni mennään liikunnoissa :D 

Kaikille yleisesti, jos HeiaHeia kiinnostaa, niin sen löytää täältä: www.heiaheia.com

Omaan elämääni palatakseni, tää viikko oli jälleen hyvä viikko. Pitäis tulla noin kilo pudotusta, jos ei tänä iltana Hobitti-leffassa syödyt 200 g irtokarkkeja hirveästi kaada laivaa... Oli oikein mukava viikonloppu taas, kun oli lauantaina kaveriporukan pikkujoulut ja tänään tosiaan käytiin veljen kanssa katsomassa se Hobitti. Mä en ollutkaan lukenut sitä kirjaa, niin mukavasti meni, kun ei tiennyt mitä tulee tapahtumaan. Sen sijaan varmaan oli vähän erilainen kokemus veljelleni, ja monille muille, jotka on lukeneet sen kirjan. 

Aa niin joo ja sitten nyt tapahtui tärkeä virstanpylväs! Mä painan vähemmän kuin pikkuveljeni. On varmaan ensimmäinen kerta elämässäni, mutta ihan hyvä, että viimeinkin...

Syömiset:

Maanantai:

- aamupala: mustikoita, partista, kermaa

- lounas: kinkkukiusausta, daim-patukka (herkku)

- iltapala: 2 munan munakas

Tiistai:

- aamupala: mustikoita, partista, kermaa

- lounas: kinkkukiusausta

- ei iltapalaa

Keskiviikko:

- aamupala: mustikoita, partista, kermaa

- lounas: kinkkukiusausta

- iltapala: 2 munan munakas

Torstai:

- aamupala: vadelmia, partista, kermaa

- lounas: kanasalaatti

- iltapala: 2 munan munakas

Perjantai:

- aamupala: vadelmia, partista, kermaa

- lounas: kanasalaatti

- ei iltapalaa

Lauantai:

- aamupala: omena

- lounas: 30 cm subi (koska illalla meni alkoholia, piti ottaa runsaammin hiilareita, että kestää alkoholit paremmin)

- kaverilla: 2 piparia aurajuustolla, 2 pientä palaa kaverin tekemää pitsaa ja illan aikana 2 lonkeroa, 1 tequila (herkkuja)

Sunnuntai:

- ei aamupalaa (koska heräsin vasta 13.30...)

- lounas: kaalipaistosta

- leffassa 200 g irtokarkkeja (herkku)

- en ajatellut syödä iltapalaa

Eli taas ois kolme hallittua herkku-kertaa tälle viikolle.

Päivät 259-266, parempi viikko

Hei,

Näin se vain näyttäisi olevan, että minulle sopii tällainen "useasti jotain pientä"-herkuttelu. Tämä viikko meni nähkääs jo paljon paremmin herkkujen kanssa ja mielikin on parempi. Ainakin mun kohdalla on totta nämä Patrik Borgin viisaudet hänen kirjastaan Rentoa painonhallintaa s.71-74: 

"Voit olla varma, että himoitset sitä, mitä yrität kieltää itseltäsi - ja kun annat itsellesi luvan syödä, himot helpottavat ja lopulta muuttuvat hallittaviksi ajoittaisiksi mieltymyksiksi"

Mulla ainakin tällä viikolla toimi tämä hyvin. Sallittuina päivinä lähdin erikseen kauppaan hakemaan herkkujani ja pystyin jättämään ne pieniin määriin.

"Niin kauan kuin yrität kieltää  itseltäsi suklaan, voi mennä viikko tai kaksikin ilman sitä, mutta ennen pitkää tulee päivä, jolloin ostat sitä kerralla levyn tai kaksi ja syöt saman tien. Eli kieltäytymällä jatkuvasti patoat suklaanhimoasi - ja mitä enemmän sitä yrität kieltää, sitä enemmän himosi kasvaa. Pato murtuu viimeistään, kun seruaavan kerran olet huonolla tuulella tai allapäin."

Suklaan kanssa mulla ei varsinaisesti oo näin käynyt, mutta sipsien kanssa tuppaa käymään. Jos ei silloin tällöin saa sitä 100 grammaa, niin mukaan tarttuu lopulta joku päivä se isompi pussi...

"Ne, jotka syövät makeisia vapautuneesti pitkin viikkoa, ajattelevat ja syövät niitä vähemmän kuin ne, jotka pyrkivät olemaan syömättä makeisia tai jotka pitävät karkkipäivää."

Niin totta tällä viikolla, määrällisesti söin paljon vähemmän herkkuja kuin edellisellä viikolla, mutta silti mulla oli vapaa olo ja koin, ettei tarvinnut kieltäymyksessä elää.

"Monia on helpottanut se, että suuunnittelee etukäteen 2-3 kertaa viikossa, jolloin saa luvalla ja hyvällä omallatunnolla syödä sitä, mitä yleensä itseltään kieltää. Kun asia on etukäteen sovittu, on kohtuullisessa määrässä pysyminen yleensä selvästi helpompaa."

Ainakin tällä viikolla toimi, jatkan tällä reseptillä.

"Jos olet jo aiemmin kokenut, ettei kieltäytyminen ole toiminut, niin ei se toimi toisellakaan kertaa."

Mutta silti piti taas kantapään kautta mennä ties kuin monetta kertaa.

Toi on tosiaan aivan loistava kirja toi Patrik Borgin Rentoa painonhallintaa ja sieltä mä oon oppinut parhaat niksit siihen, miten tehdään onnistunut pysyvä elämäntapamuutos ja lopetetaan se iänikuinen jojoilu, joka lyhyesti ottaen on seurausta siitä, että tekee itselleen jonku kitukuurin, jota ei voi kuvitellakaan noudattavansa loppuelämäänsä ja paino aina palaa, kun kitukuuri loppuu.

Yksi asioista mitä mä oon tehnyt oikein, on ollut totuttautuminen kasviksiin siten, ettei niiden syöminen ole kauheata pakkopullaa. Kesäkurpitsa korvaa vaivattomasti perunan ja pastan kinkkukiusauksessa ja lassakassa, mutta olen myös opetellut syömään lämpimiä vihanneksia. Lisäksi oli oikein hyvä idea keksiä syödä salaattia dippikastikkeen kera. Näin se vain minunkin ruokavalioon tuli maukkaita kasvisjuttuja, vaikka vanhempani eivät olisi tätä varmaan koskaan todeksi uskoneet. Minun piti vain saada tehdä asiat omaa vauhtia ja omalla tavalla. 

Isä ilmeisesti itse pitää sellaisesta salaatista missä on pastaa, kinkkua ja herne-maissi-paprikaa, mutta valitettavasti minä en vieläkään siedä sitä. Äiti taas laittaisi salaattiin kurkkua ja tomaattia. Niistäkään en pidä. Mutta sitten kun saan väsätä salaattini esim. jäävuorisalaatista, ananaksesta ja paprikasta, niin johan menee, eikä minun tarvitse koko ajan kokea, että kohta lentää laatta. Äiti pitää gratiineista, mutta minä en niitä äitin ostamia gratiineita ole syönyt, koska niissä on monesti kukkakaalia. Ja mä vihaan kukkakaalia. Sen sijaan gratiinia tulee syötyä, jos mä voin laittaa sinne esim. sipulia, paprikaa tai parsakaalta. Myös kesäkurpitsa menisi, mutta sitä mä syön niin paljon muissa ruuissa, etten siksi sitä gratiiniin laittanut. Tässä on ero onnistuneen ja epäonnistuneen "syön kasviksia"-yritysten kanssa. Jos se tuntuu pakkopullalta, sitä ei jaksa kuin hyvin lyhyen aikaa. Jos saa käyttää tapaa, jolla se tuntuu miellyttävältä, sitä jaksaa koko loppuelämänsä.

Viime sunnuntaina teinkin fajitakanan lisukkeeksi uunissa jonkin sortin gratiinin, eli laitoin astiaan foliota, folion sisälle pilkotun sipulin ja parsakaalta sekä musta pekka-juustoa ja sulatejuustoa. Nyytti kiinni ja tunniksi 150 asteeseen. Oli muuten hyvää ja yllättävän täyttävää.

Nyt oli harvinaisen mukava lauantai, kun mun ystävä oli käymässä täällä. Hän toi minulle timanttiananaksen (kasvi), joten nyt mun "joulukoristukset" on entistä paremmat :) Käytiin sitten syömässä Viikinkiravintolassa ja katsomassa Skyfall. Pikkaisen hyvä Bond. Niin hyvä, että pakko hommata se dvd, sitten kun se aikanaan ilmestyy. Kaiken lisäksi oli huippua nähdä trailereista, että alkuvuodesta tulee myös uusi Die Hard. Niistä mä oon aina pitänyt.

Syömisiä:

Sunnuntai:

- aamupala: mustikoita, partista, kermaa

- lounas: fajitakanaa ja sipuli-parsakaali-gratiinia

- iltapala: loput kanoista ja gratiinista

Maanantai:

- aamupala: mustikoita, partista, kermaa

- lounas: 30 cm kanateriyakisubi (herkku)

- ei iltapalaa

Tiistai:

- aamupala: mansikoita, partista, kermaa

- lounas: lassakaa

- iltapala: 2 munan munakas

Keskiviikko:

- aamupala: mansikoita, partista, kermaa

- lounas: lassakaa

- iltapala: lämpimiä kasviksia ja bearnisekastiketta

Torstai:

- aamupala: mansikoita, partista, kermaa

- lounas: lassakaa

- iltapala: lämpimiä kasviksia ja bearnisekastiketta

Perjantai:

- aamupala: mustikoita, partista, kermaa

- lounas: lassakaa

- iltapala: 100 g sipsejä ja dippi (herkku)

Lauantai:

- aamupala: mustikoita, partista, kermaa

- lounas: härän pihvi, perunaa ja lämpimiä kasviksia ravintolassa

- leffassa 5 macaron leivosta (tiedän, tosi outo leffaherkku, mutta ku ei tehnyt mieli muuta) ja illalla kotona 4 macaron leivosta lisää + porkkanoita ja dippiä

Sunnuntai:

- aamupala: mustikoita, partista, kermaa

- lounas: kinkkukiusausta

- iltapalaa en ole syönyt vielä, mutta siellä on vielä jäljellä porkkanoita ja dippiä, niin varmaan niitä.

Päivät 251-258, "kisaväsymystä" ilmassa

Heipä hei,

nää viikot menee kyllä nykyään ihan törkeän nopeasti ja huomaan koko ajan olevani tilanteessa, että taas pitäis tänne kirjoittaa ja ei oikein aina keksi, että mistä kirjoittaisi. Kirjoitetaan nyt kuitenkin kisaväsymyksestä, koska sellaista on ilmassa. 

Kiva kun osaa tehdä nätin meikin...

Nyt jotenkin on vaan sellainen fiilis, että ei yhtään jaksais pudottaa painoa. Tällä hetkellä kiinnostaa enemmän se ajoittainen herkuttelu, ku se tuntuu niin paljon palkitsevammalta, kuin itsensä hillitseminen iltaisin. 

Isäkin sanoi, kun vähän aikaa oli leikkauksen jälkeen kotona, että jääkaappi kiinnostaa liikaa. Noh, koittakaapa olla pimeänä vuodenaikana kotona lähes 24/7. Ja mitä on tekemistä? Hakemusta hakemuksen perään, ehkä vähän liikuntaa, mutta sitä aikaa on vain ihan liikaa. Liikaa aikaa miettiä jostain 17.00 alkaen, että kunpa selviäisin tästä illasta ilman sortumista herkkuihin. Etenkin kun mä oon saattanut mennä nukkumaan vasta 02.00 tienoilla yöllä. Se on yhdeksän tuntia tappelua itseänsä vastaan. 

Huomaan, että on vähän saanut epäterveitä piirteitä tää mun painoprojekti. Saatan ajatella, että "ei viitsis mennä liikkumaan, ettei kerääntyis vettä lihaksiin, ku se nostaa painoa" tai saatan olla juomatta vettä, vaikka on jano, koska ajattelen, että sekin näkyy puntarilla. Joopa joo, rationaalisesti tiedän, että en mä yritä kehostani vettä laihduttaa vaan läskiä. Saatan katsoa painon myös illalla ja spekuloida, mitä se voisi olla aamulla. Ja harmittaa tietysti suuresti, jos paino ei ole tippunut sellaisen päivän jälkeen, jonka jälkeen sen teoriassa olisi pitänyt tippua. Esimerkiksi jos oon syönyt jotain hiilariherkkua ja sitten se on noussut ja seuraavan päivän oon ruodossa, niin jotenkin sitä aina toivoo, että heti poistuis kehosta se ylimääräinen... mutta ei se aina tipu.

...ja myös aina toimiva juhlanuttura onnistuu.

Haluan tässä nyt vielä painottaa, että karppiruuat on edelleen jees, enkä kaihoile takaisin ei-karppeihin arkiruokiin (esim. leivät, kana ja riisi, makaronilaatikko jne.). Virallisterveellisten ruokien (vilja, peruna, riisi, pasta) syöminen verrattuna karppiruokiin, näyttää mun painossa olevan joku 16 kilon ero. Mutta voi raato, kun täytyis vielä 20 kilon verran muuttaa elämäntavoistaan niitä herkuttelutottumuksia. Oon tavallaan tehnyt nyt helpoimman osuuden ja olen sen vaikeimman äärellä. 

Ja siksi oli tässä vähän aikaa sitten ajatuksia "onko tää sen arvoista?" ja siksi nyt on kisaväsymystä. Mä haluaisin vaan nauttia, enkä käyttää iltojani siihen, että yritän olla ilman ja usein olenkin, mutta kuitenkin niin, että sorrun tarpeeksi usein, ettei paino tipu, vaan se pysyttelee tässä parin kilon sisällä heilumassa. Joten, mulla on tällä hetkellä sekä tuska (kieltäytyminen herkuista useimpina iltoina) että ei tulosta. Totta kai se painaa mielialan matalalle. Homma kun on alunperinkin perustunut siihen, että luovun jostakin (herkut) saadakseni jotain (pienemmän ruumiinpainon) tilalle. Nyt on vaan pelkkä "no bonus"-tilanne. Ja mä en jaksais.

Uusi huivi, sopii hyvin vihreisiin silmiin.

Mutta on mulla päässä sitäkin, etten missään nimessä halua lihoa takaisin. Tälläkin viikolla oon useampana iltana yrittänyt elää kieltäymyksessä herkkujen suhteen lähinnä ajattelemalla, etten halua lihoa uudestaan, ku mikään ei oo enemmän perseestä, kuin laihduttaa kauhealla työllä tietyt kilot "uudestaan". Mun pitäis vaan jotenkin nousta tästä negatiivisesta kierteestä ja yrittää päästä taas siihen positiiviseen kierteeseen, missä mä olin noin puoli vuotta. 

Jos harrastaa liikuntaa jatkuvasti, kehossa on jatkuvasti tietty määrä nestettä sen takia, niin silloin ei tartte murehtia, näkyykö painossa liikunnan tuomat vedet. Ja jos vain saisi kieltäydyttyä herkuista sen verran, että tulisi tulosta, niin se palkitsisi ja antaisi syyn kärsimykselle. Mua vaan niin inhottaa olla herkkuaddikti. Ku tuntuu ettei mikään auta. Tässä vähän aikaa sitten oli pätkä, että olin 8 päivää ilman herkkuja. Ja mitä siitä TAAS seurasi? No arvatkaas vaan oonko mä vetänyt herkkuja kaksin käsin heti kun se pätkä loppui? Eli eiköhän olis jo aika oppia omista kokemuksista (ja tää sama on ollut esim. patrik borgin kirjassa), että tuollainen pitkäaikainen kieltäytyminen ei oo mun kohdalla toimiva juttu. Jos mä asetan itselleni jonkun rajan, etten tuota ennen syö herkkua, niin mä en voi mitään muuta ajatellakaan kuin herkkuja. Ainakaan siis sen 17.00 jälkeen.

Voisin kokeilla uutta juttua, jota en muistaakseni ole vielä kokeillut. Muistaakseni mun yhden opiskelukaverin pikkusisko oli sanonut mun opiskelukaverille, että tämä voi syödä joka päivä jotain pientä herkkua. Noh, jos sitä soveltais laihduttavaan, niin näinköhän tuo onnistuis, jos sallis itselleen joka toinen päivä jotain pientä herkkua? Siis just kokoluokkaa "1 pätkis" tms. sellaisessa on niin vähän kaloreita, että sen ei luulis näkyvän. Voisin kokeilla sitä huomisesta alkaen ainakin viikon verran. Oon myös ajatellut, että voisin yrittää meditoida ja sitä kautta yrittää opetella himoistani irti, mutta saapa nähdä. 

Laskettelupuku istuu paremmin päälle ku viime talvena...

Ja jos siellä nyt joku terve ihmettelee tätä mun herkkutouhua, niin kerron, että olen herkkuaddikti. Jostain syystä herkut aiheuttaa mulle riippuvuutta ja ne on ihan liian tärkeä osa mun elämää. Aivan kuten jollakin on paska säkä alkoholin tai tupakan kanssa. Alkoholisti jostain syystä vaan haluaa aina lisää. Siinä missä esim. minä voin kevyesti olla yli puoli vuottakin täysin ilman alkoholia jos haluan ja olen usein ollutkin. Tupakkaa en ole koskaan maistanutkaan. Joku pystyy ottamaan siitäkin "yhdet sauhut" satunnaisten baarireissujen yhteydessä, toiset (aika monet muuten, lähes kaikki mun tuntemista tupakoivista aikuisista) ei pääse irti, vaikka haluaiskin. Jotain samaa on tässä mun herkkuaddiktiossa ja jotenkin tähän liittyy se, että ne jotka on syöneet itsensä ihan obeeseiksi (tiedätte ne amerikkalaiset tapaukset, ku paino + 150 kg), niin niille on kuulemma käynyt monesti vatsalaukun leikkauksen jälkeen niin, että niistä on tullut alkoholisteja. Ku ne ei oo enää pystyneet syömään, ne on ruvennut juomaan! Ja vastaavasti, oon kuullut että alkoholistit saattaa ruveta vetämään herkkuja. Tähän siis liittyy nyt jotain mystistä päänsisällä olevaa psykologista (tai geneettistä?) ongelmaa.

Ja voi miksi, miksi minä olen yksi niistä ihmisistä, joilla on tämä hyvin vakava ongelma? Olis niin paljon helpompi olla, jos herkut ei kiinnostais näin paljon.

Argh, pitäis nousta täältä pohjalta. Mutta mites teet sen näin pimeään vuodenaikaan, ku kaikki tuntuu olevan perseestä muutenkin ja masentaa?

Nii joo, ja mulla oli tuossa muutama viikko sitten ajatus, että yrittäisin saada painon -21 kiloon jouluksi. No ei tuu tapahtumaan. Tää on nyt niin vaikeaa, että yritän keskittyä siihen, että a) paino ei nousisi ja b) että saisin jonkun tolkun tuohon herkkupuoleen. Kai tää mitä mä nyt teen on sitä, mitä se tulee aikanaan olemaan painonhallinta vaiheessa. Syö herkkuja -> välitön palaute vaa'alla -> olet hetken ilman herkkuja, että paino taas tippuu -> mutta syöt heti lisää herkkuja, kun paino on tippunut sinne, missä se oli -> välitön palaute vaa'alta jne.

Mutta kokeilaan huomisesta alkaen sitä "joka toinen päivä pientä herkkua". Katsotaan miten se vaikuttaa mun mielialaan.

Ruokailut:

Vanhemmat, no panik, vain yksi noista tequiloista oli mun

Lauantai:

- aamupala: partista, mustikoita, kermaa

- lounas: kaalipaistosta

- ei iltapalaa sinänsä, kaverilla ja baarissa suht reippaasti alkoholia, yöllä puolikas pitsa

Sunnuntai:

- aamupala: partista, mustikoita, kermaa

- lounas: kaalipaistosta

- iltapala: munakas

Maanantai:

- aamupala: partista, mustikoita, kermaa

- lounas: kanasalaatti

- iltapala: pipareita ja aurajuustoa, glögiä (herkkua)

Tiistai:

- aamupala: partista, mustikoita, kermaa

- lounas: 30 cm kanateriyakisubi (herkkua)

- iltapala: pipareita ja aurajuustoa, glögiä (herkkua)

Kylminä päivinä olen keitellyt myös vihreää teetä

Keskiviikko:

- aamupala: partista, mustikoita, kermaa

- lounas: kaalipaistosta

- iltapala: lämpimiä kasviksia ja bearnisekastiketta

Torstai:

- aamupala: partista, mustikoita, kermaa

- lounas: kaalipaistosta

- iltapala: lämpimiä kasviksia ja bearnisekastiketta

Perjantai:

- aamupala: partista, mustikoita, kermaa

- lounas: kaalipaistosta

- iltapala: 150 g sipsiä, dippi, 120 g (?) karkkia (se angry birds possu-pussi) (sanomattakin selvää, että taas kyse kielletyistä herkuista...)

Lauantai
- aamupala: partista, mustikoita, kermaa
- lounas: 30 cm kanateriyakisubi, 100 g suklaalevy (herkkua herkun perään...)
- iltapala: en varmaan syö, ku söin tuon subin aika myöhään