Päivät 281-288, jouluviikon hajatelmia

Heissan,

kohta alkaa olla taas yksi vuosi paketissa ja uutta kohden suunnataan. Mulle vuosi 2012 oli monilta osin positiivinen, joskin mukaan mahtui myös ikäviäkin kokemuksia. 

Hyvää oli muun muassa:

Mummulasta

- gradun valmistuminen. Tein sitä lähes vuoden, joten kyseisen projektin loppuunsaattaminen on tietysti hyvä juttu.

- valmistuminen maaliskuussa juristiksi. Se oli mun pitkäaikaisin unelma.

- paino tippui vuoden aikana n. 16 kiloa. Näin onnistunutta elämäntapamuutosta en ole koskaan aiemmin tehnyt. Ison osan kunniasta ansaitsee tämä blogi, se että oon oppinut tekemään kasviksista maukkaita ja karppaus ylipäätään.

- asunto, johon muutin heinäkuussa on aivan ihana

- mun 2. auto, Kirppu. Love it!

- se että sai kokemusta oman alan oikeista työtehtävistä mm. oikeudenkäynnissä asiamiehenä olemisesta

- sain asua kaupungissa, jossa asui myös moni mun hyvä ystävä ja mun veli. Ennen kuin elämä vakiintuu, joutuu viettämään melkoista matkalaukku-elämää ja muuttelemaan työn perässä. Siksi arvostan, kun sain edes hetken olla samassa kaupungissa minulle tärkeiden ihmisten kanssa. Tätä kirjoittaessa en tiedä, pitääkö minun muuttaa piankin muualle.

Tähän vuoteen mahtui myös mun elämän ehdottomasti ikävin muutaman kuukauden jakso, joka oli kaikessa hulluudessaan jopa pahempaa kuin koulukiusattuna oleminen. Onneksi vuodet koulukiusattuna olivat kuitenkin kasvattaneet minusta niin vahvan ihmisen, etten enää anna kenenkään kävellä ylitseni tai polkea oikeuksiani. Siksi minulla olikin voimaa ja rohkeutta päättää ikävyys lyhyeen ja suunnata kohti parempaa tulevaisuutta. Otin suuren riskin, mutta riski ei onneksi toteutunut ja kaikki päättyi niin hyvin, kuin siinä tilanteessa oli mahdollista. Tulevalta vuodelta odottelen positiivisempia aikoja erityisesti mitä tulee työelämään.

Oli upean näköistä

Nyt on hieman yli viikko tullut oltua täällä äidin hoivissa. Jouluviikkoon on mahtunut paljon syöpöttelyä, niin paljon, ettei luvassa ole nyt mitään ruokapäiväkirjaa, koska kaikista suupaloista ei todellakaan ole mitään hajua. Sitten on tietysti tullut myös nähtyä sukulaisia ja muualla asuvia, kotikaupungistani lähtöisin olevia ystäviä, jotka aina tulevat tänne joulun viettoon. Mukaan on mahtunut myös erityisen ihana luontohetki, kun hain veljeäni hänen kaverinsa mökiltä yksi yö. Täysikuu loisti tähtikirkkaalta taivaalta ja valaisi koko metsän. Eikä mitään muita valoja missään. Se oli niin upeaa, että olisin voinut kauemminkin tuijotella ympärilleni, jos veljeäni ei olisi kiinnostanut nukkumaan pääseminen. Ja jos olisin yksin ajanut, olisin varmaan ajanut ryömimisvauhtia ilman valoja, ihan vaan siksi, että saisi maksimaalisen "ah kuinka kaunista"-fiiliksen :D (oletuksena siis, ettei kyseisellä niemennokkaan johtavalla pienellä tiellä olisi muita kulkijoita keskellä yötä)

Vääristä auton käsittelytavoista tulikin mieleen tämä ihmeilmiö, mitä olen havannoinut nyt ennen ja jälkeen joulun. Tilanteena siis, että kaupungilla (niin täällä kuin Oulussakin) ihan sikana enemmän autoja kuin sinne mahtuu. Liikenne itsessään oli ainakin Oulussa keskikaupungilla ihan hirveää, mutta lisäksi sekä siellä, että täällä ihmiset näyttävät unohtaneen kokonaan miten autot parkkeerataan! Siis mitä naalia, miksi lähes jokaisen parkkeeratun auton vieressä oli lähes metri tyhjää tilaa?! Ja muutenkin autot ihan miten sattuu. Tämä oli hieman hermoille käyvää, kun yritti epätoivoisesti parkkipaikkaa etsiä. Täällä kotikaupungissani löysinkin yksi päivä parkkipaikan siten, että huomasin yhdessä parkissa olevassa autossa olevan ihmisen sisällä. Koputin sitten ikkunaan ja pyysin ystävällisesti, josko hän voisi siirtää autoaan sivusuunnassa hieman, koska silloin siihen mahtuisi kaksi autoa. Hän sitten suostui tähän ja ongelma oli ratkaistu. Mutta ihmetouhua. Minä en edes kehtaisi istua auton sisällä, jos se olisi niin päin honkia parkkeerattu. Sehän on vaan osoitus autonkäsittelytaitojen puutteesta!

Nyt ihmiset oikeesti, miten te kehtaatte parkkeerata näin?!

Niin juu, ja sitten kun oli viimeksi puhetta, että mulla kestää muut kengät 10 vuotta, paitsi lenkkarit. Tulin sitten tässä yksi päivä vilkaisseeksi lenkkarien pohjaan... 

Jep jep. Mulla on peroneus-hermo poikki oikeasta jalasta, joten mun askellus on vähintäänkin mielenkiintoinen. Oikeassa jalassa ei suinkaan maahan osu ensimmäisenä kantapää vaan tuo alue, missä nyt näyttää olevan iso reikä. Kummallista, etten ole tuota aiemmin huomannut. Tai no onko sittenkään, kun tuntohan on tuossa jalassa vähän mitä on. 

Aktiivinen liikkuja joutuu muutenkin uusimaan lenkkareitaan useasti, mutta mä saan vielä lisäbonuksen, ku on tuo jalkavamma. Toinen lenkkari ois kestänyt vielä varmaan ainakin vuoden, mutta nyt näyttää siltä, että lenkkareiden ostaminen olisi suotavaa tehdä kohtuu pian.

Uutena vuotena monesti tehdään lupauksia ja asetetaan muutenkin tavoitteita. Lupaukset terveellisemmista elämäntavoista ja painonpudotuksesta lienevät siitä tavallisimmasta päästä. Minulla on takanani painonhallinnallisesti onnistunut vuosi, mutta koska matkaa on vielä jäljellä, asetankin vuoden 2013 tavoitteeksi päästä normaalipainoon. Matkaa siihen on 18 kiloa, pitäisi olla vuodessa mahdollinen.

Olen kyllä niin onnellinen, että alkaa olla ohi tämä vuoden painonhallinnallisesti vaikein aika ja edessä on tammikuu ja kevät muutenkin. Jotenkin tähän aikaan vuodesta painonhallinta on helpompaa, kun kaikki muutkin ovat "samalla linjalla". Ihmiset tiputtelevat joulukilojaan pois ja kaupatkin hankkiutuvat eroon herkkuvuoristaan ja pitenevät päivät lisäävät muutenkin yleistä pirteyttä. 

Hyvää uutta vuotta kaikille, tehkää töitä sen eteen, että saavuttaisitte unelmanne ja tavoitteenne. Niin isot kuin pienetkin. Loppujen lopuksi, ihminen on aika suuressa määrin oman onnensa seppä ja ahkeralla ja sitoutuneella paneutumisella asioita pystyy muokkaamaan sellaisiksi kuin niiden haluaa olevan.

Päivät 274-280, turkoosit uggit

Hei, 

täällä sitä ollaan, joulua viettämässä Kokkolassa äidin luona. Melkein kaksi viikkoa. Hirvittää ajatellakaan, minkälaisena pallona sitä täältä lähtee. Pääruuat on kevyellä linjalla, mutta myös tänä aikana, niin kuin mulla aina, ongelmana on herkut. Eli painoa ei tule nostamaan kinkku ja salaatti, vaan suklaa, piparit, aurajuusto ja glögi. Niin ja jouluomena limsa. Sitä on jo nyt mennyt litra. Mutta, kuten mun kummisetä sanoo " Sillä ei ole väliä, mitä tekee jouluaaton ja uudenvuoden välillä, vaan sillä mitä tekee uudenvuoden ja jouluaaton välillä". Joulu ei ole se aika vuodesta, ku katsotaan neuroottisesti kaloreita ja puntaria. Pitää vaan pitää huoli, ettei joulu pääse venähtämään, ei alusta eikä lopusta.

Mun "työnurkka" äidillä ollessa

Tänä vuonna oon tyytyväinen siihen, että joulu ei venähtänyt alusta. Syöpöttelytouhut alkoi vasta eilen, eli 22.12. se on ihan hyvä saavutus meikäläiselle. Yritän pitää tänä vuonna kurin myös siitä, että syöpöttely loppuu ajallaan. Viime vuonnahan se jatkui tuhoisasti maaliskuun alkuun saakka ja siinä kerkesikin hyvästi 8 kiloa lihoa. Pidän sen mielessä tänä vuonna, niin ei tarvitse uusiksi ottaa.

Näin aikuisena joulu ei enää tunnu sillä tavalla samalta kuin lapsena. Ei tätä erityisesti odota, eikä tämä sinänsä muuten tunnu miltään, paitsi että perhettä, sukua ja ystäviä on kiva nähdä. Niin ja kinkku on tietysti hyvää Auran sinapilla höystettynä. Lahjoja ei tässä iässä enää hirveästi tule antaneeksi taikka saaneeksi, kun tietää, että itse ostaa kaiken tarvitsemansa aika heti tarpeen synnyttyä ja olettaa sitten että toiset tekee samoin. Niinpä kun ei itsellensä mitään pölynkerääjiä halua, ei tule sellaisia hankkineeksi muillekaan.

Sävy sävyyn

Mun "joululahja" itselleni on tänä vuonna nuo turkoosit ugg-kengät. Tarvitsin lämpimät talvikengät ja sitten fb:ssä sattui olemaan mainos, jossa oli kuvassa täsmälleen mun toppatakin väriset kengät, niin pakkohan ne oli hommata. Uggeja olin miettinyt jo aiemmin pitempään, ku monet ovat niistä pitäneet niin kovasti. Ja pakko sanoa, että ovat kyllä aivan loistavat! Niin pehmeät ja niin lämpimät ja sopivat täydellisesti mun takin kanssa. Tosi hyvä löytö, etenkin kun ottaa huomioon, että tuo mun toppapuku on jo parin talven takaa.

Ja mullahan on tässä ollut jo lähemmäs puoli vuotta sellainen pinkki- ja turkoosi-innostus :D Se ei osoita laantumisen merkkejä. Jotenkin oon niin todella monta vuotta pyörinyt ympäriinsä yltäpäältä mustassa, että se tulee jo korvista ulos ja kaipaan pirteitä, raikkaita värejä. Toki mustat olisivat olleet helpommin yhdisteltävissä jne. Mutta pah! Väriä elämään! Suomi on täynnä tylsästi, harmaasti ja hillitysti pukeutuvia aikuisia, mun ei tarvitse olla yksi niistä.

Haha, tästä kuvasta tulee ensin katsoneeksi, että onko se vinossa, mutta ei se oo, katsoo tuota koivun runkoa :)

Pehmoisat ja lämpimät sisätossut

Kohtuu viimeaikaisia hankintoja on myös vähän uggin-oloiset sisätossut. Tuumasin, ku kotona tassut jäätyi villasukista huolimatta, että sisätossut ei liene huono hankinta. Nämäkin on olleet ihan täydellinen investointi. Tosin ostin nämä prismasta ja hinta ei ollut paljon mitään, joten investoinnista ei ehkä kannata puhua. Toisin kuin noiden turkoosien kenkien kanssa, jotka on aidot Ugg Australiat. Mulla kun on jalasta tää hermo poikki, ni mä oon sitten aina sillä oikeuttanut itseni ostamaan hyvälaatuisia kenkiä. Ja mulla jostain syystä kestääkin takit, kengät ja laukut yleensä vähintään 10 vuotta (tai no ei lenkkarit...) ni kyllä mulla kaikki hintansa haukkuu. 

Hyvää joulua minun puolesta kaikille lukijoille! Nauttikaa läheisten seurasta, pistäkää laihdutus hetkeksi taka-alalle ja palatkaa sitten hyvillä mielillä (mutta pikaisesti) ruotuun. 

Tässä vielä viime päivien syömisiä:

Maanantai:

- aamupala: partista, mustikoita, kermaa

- lounas: kaalipaistosta

- iltapala: 2 munan munakas

Tiistai:

- aamupala: partista, mustikoita, kermaa

- lounas: 30 cm kanateriyakisubi (veljen kanssa kaupungilla)

- ei iltapalaa

Jotenkin tää nappi-ratkaisu on tosi kiva

Keskiviikko:

- aamupala: partista, mustikoita, kermaa

- lounas: kaalipaistosta

- iltapala: 2 munan munakas

Torstai:

- aamupala: partista, mustikoita, kermaa

- lounas: tomaattikeittoa ja juustoa

- iltapala: 2 munan munakas

Perjantai:

- ei aamupalaa ku tuli yllättävä kiire lähteä kaupungille

- lounas: tomaattikeittoa ja juustoa

- iltapala: omena

Lauantai:

- aamupala: 2 munan munakas

- lounas: jättikerroshamppari Raahen Roll'sissa

- illalla: 150 g sipsiä, dippi, suklaata ja jouluomena limua

Sunnuntai:

- aamupala: partista, mansikoita

- lounas: tomaattikeittoa ja juustoa

- vaarilla: pala leipäjuustoa, 1 joulutorttu, 1 pala piirakkaa

(+ päivän aikana mennyt jonkin verran suklaata, arvioisin, että n. 50 - 100 g)

Päivät 267-273, HeiaHeia

Heia Heia!

Se on norjalainen kannustushuuto ja katsoin sen nyt soveliaaksi aloitukseksi, koska vähän "jaksaa jaksaa"-meiningillä mennään. Hyvä vauhti päällä ja paria viikkoa vaille on selvitty vuoden painonhallinnallisesti vaikeimmasta ajasta lihomatta. Tämä jos mikä on kannustushuudon arvoista! Toinen syy on tietysti, että aattelin tässä postauksessa esitellä tarkemmin HeiaHeia-nimistä ilmaista nettipalvelua, joka on käytännössä kuin "kuntoilun facebook". 

HeiaHeia on mainitsemisen arvoinen siksi, että koen sen erityisen hyväksi ekstra-motivaattoriksi liikunnan ylläpitämiseen. Etenkin jos yhtään löytyy kilpailuhenkisyyttä, niin kuin esim. minusta löytyy. HeiaHeia on sosiaalinen paikka, joten omat liikunnat voi halutessaan jakaa fb:hen kaiken kansan nähtäville tai sitten sen voi pitää myös ihan sillä tasolla, että omat suoritukset näkee vain ne, joiden kaveri on heiaheiassa. Myös se on vaihtoehto, että ei ole kenenkään kaveri heiaheiassa, jolloin merkinnät näkee vain itse. Mutta itse ainakin olen kokenut, että saan siitä eniten irti, kun mulla on siellä kavereina niin mun ystäviä kuin esimerkiksi veljeni. Näinpä veli on koko ajan kärryillä, missä mä meen liikuntojeni kanssa, niin sitten se luo vähän painetta itselle... 

 

Minusta HeiaHeia on kätevä myös siksi, että siitä näkee helposti kuinka paljon on tullut treenattua vuoden aikana. Kuin monta kertaa, mitä lajeja ja kuinka kauan ja sitten esim. kilometritkin, jos niitä on sinne syöttänyt. Esim. minä olen juossut tänä vuonna ainakin 159 km, kävellyt 284 km ja pyöräillyt 199 km. Ja nää on siis pelkästään ne määrät, mitkä oon syöttänyt, todelliset on vähän isommat, mutta ei kovin olennaisesti. Yleensä jätän kilometrit syöttämättä vain, jos on en tiedä kuinka pitkästi olen mennyt. Uinneissa en ole kilometrejä syöttänyt kuin yhdesti, koska viime kerta oli eka kerta, ku mä vähän seurasin, kuinka nopeasti mä polskin. Keskimäärin mä uin yhdellä uintikerralla aina sellaiset 1300-1200 m, minkä ehdin siis polskia tasan tunnissa.

Tästä ylläolevasta kuvasta näette nyt mun koko tämän vuoden treenit, nuo vihreät ristit merkkaavat sairaspäiviä. Olen siitä onnellisessa asemassa, että olen siis koko vuonna ollut vain pari viikkoa flunssassa. Onhan tässä vuodessa vähän heittoja liikuntojen määrissä, mutta kokonaisuutena olen oikein tyytyväinen. 

 

Laittelen tänne nyt näitä kuvakaappauksia HeiaHeiasta, että näette vähän minkälaiseksi se rakentuu. Tätä ylläolevaa treeniloki-välilehteä mä harvoin tuun katsoneeksikaan. Yleensä mua kiinnostaa tuo koko vuoden taulukko, josta näen kuinka monta treeniä kyseisellä viikolla on tullut tehtyä ja sitten totta kai kiinnostaa aina vertailutilanne kavereiden kanssa :D Musta on mielenkiintoinen havainto, että mä teen tasaisesti aina jonkin verran, en juuri koskaan ole listan kärjessä, mutta mulla on lähes joka viikolla edes jonkin verran treenejä. Osa mun kavereista puolestaan on sellaisia, että heillä saattaa olla yhdellä viikolla ihan sikana treenejä ja sitten taas pitempään, ettei treenejä ollenkaan ja sitten taas ankaria rypistyksiä, joilla he kiikkuvat listan ykkösenä. En tiedä johtuuko se sitten siitä, että he eivät aina kirjaa kaikkia ylös vai onko heillä oikeastikin tuo rytmi. Niin tai näin, jokaisen oma asiahan se on, kuinka monesti treenaa ja jokaisella on omat tavoitteet. Minä pyrin kokonaisvaltaisesti terveellisiin elämäntapoihin, mutta liikuntaa on toki sallittua tehdä ihan vain omaksi iloksi ja huvin vuoksi ilman mitään pakkoa määristä. 

Tätä mun kaveritilastoa johtaa monesti mun veli (niin kuin tälläkin viikolla), joka noudattaa tasaisen varmasti omaa treeniohjelmaansa. Sinänsä minä olenkin onnellisessa asemassa, että mulla on tällainen veli, jolla on liikunnallinen elämäntapa. Kannustaa se nimittäin minuakin jaksamaan. Olisi varmaan minunkin elämäni aivan erilaista, jos olisin sellaisten ihmisten keskellä, joiden elämä keskittyy lähinnä herkkujen syöntiin sohvalla istuen. Totta kai minullakin näin läskinä ihmisenä on liiallista taipumusta ja houkutusta yhdistelmään nojatuoli, hyvä kirja ja herkut, mutta on hyvä, että olen ihmispiirini lähes ainut tätä laatua oleva. Muut on niitä hoikkia, jotka touhottaa menemään koko ajan jossain, niin se on oikein hyvä ja kannustava ympäristö pyrkiä pois läskin ihmisen elintavoista.  

Suosittelen kyllä lämpimästi HeiaHeiaa kaikille niille, joille kuntoilu sinänsä ei ole mitenkään erityisen pakkopullaa, mutta jotka tarvitsevat/haluavat siihen pientä ekstra-kannustusta, että homma pysyy säännöllisenä. Ja tää on tosiaan aivan loistava treenitilasto. Tuonne voi tehdä tilin fb-tunnuksilla, mutta se onnistuu myös ilman niitä. Esim. isää vois kiinnostaa? Näkisitpä ainakin missä minä ja veljeni mennään liikunnoissa :D 

Kaikille yleisesti, jos HeiaHeia kiinnostaa, niin sen löytää täältä: www.heiaheia.com

Omaan elämääni palatakseni, tää viikko oli jälleen hyvä viikko. Pitäis tulla noin kilo pudotusta, jos ei tänä iltana Hobitti-leffassa syödyt 200 g irtokarkkeja hirveästi kaada laivaa... Oli oikein mukava viikonloppu taas, kun oli lauantaina kaveriporukan pikkujoulut ja tänään tosiaan käytiin veljen kanssa katsomassa se Hobitti. Mä en ollutkaan lukenut sitä kirjaa, niin mukavasti meni, kun ei tiennyt mitä tulee tapahtumaan. Sen sijaan varmaan oli vähän erilainen kokemus veljelleni, ja monille muille, jotka on lukeneet sen kirjan. 

Aa niin joo ja sitten nyt tapahtui tärkeä virstanpylväs! Mä painan vähemmän kuin pikkuveljeni. On varmaan ensimmäinen kerta elämässäni, mutta ihan hyvä, että viimeinkin...

Syömiset:

Maanantai:

- aamupala: mustikoita, partista, kermaa

- lounas: kinkkukiusausta, daim-patukka (herkku)

- iltapala: 2 munan munakas

Tiistai:

- aamupala: mustikoita, partista, kermaa

- lounas: kinkkukiusausta

- ei iltapalaa

Keskiviikko:

- aamupala: mustikoita, partista, kermaa

- lounas: kinkkukiusausta

- iltapala: 2 munan munakas

Torstai:

- aamupala: vadelmia, partista, kermaa

- lounas: kanasalaatti

- iltapala: 2 munan munakas

Perjantai:

- aamupala: vadelmia, partista, kermaa

- lounas: kanasalaatti

- ei iltapalaa

Lauantai:

- aamupala: omena

- lounas: 30 cm subi (koska illalla meni alkoholia, piti ottaa runsaammin hiilareita, että kestää alkoholit paremmin)

- kaverilla: 2 piparia aurajuustolla, 2 pientä palaa kaverin tekemää pitsaa ja illan aikana 2 lonkeroa, 1 tequila (herkkuja)

Sunnuntai:

- ei aamupalaa (koska heräsin vasta 13.30...)

- lounas: kaalipaistosta

- leffassa 200 g irtokarkkeja (herkku)

- en ajatellut syödä iltapalaa

Eli taas ois kolme hallittua herkku-kertaa tälle viikolle.

Päivät 259-266, parempi viikko

Hei,

Näin se vain näyttäisi olevan, että minulle sopii tällainen "useasti jotain pientä"-herkuttelu. Tämä viikko meni nähkääs jo paljon paremmin herkkujen kanssa ja mielikin on parempi. Ainakin mun kohdalla on totta nämä Patrik Borgin viisaudet hänen kirjastaan Rentoa painonhallintaa s.71-74: 

"Voit olla varma, että himoitset sitä, mitä yrität kieltää itseltäsi - ja kun annat itsellesi luvan syödä, himot helpottavat ja lopulta muuttuvat hallittaviksi ajoittaisiksi mieltymyksiksi"

Mulla ainakin tällä viikolla toimi tämä hyvin. Sallittuina päivinä lähdin erikseen kauppaan hakemaan herkkujani ja pystyin jättämään ne pieniin määriin.

"Niin kauan kuin yrität kieltää  itseltäsi suklaan, voi mennä viikko tai kaksikin ilman sitä, mutta ennen pitkää tulee päivä, jolloin ostat sitä kerralla levyn tai kaksi ja syöt saman tien. Eli kieltäytymällä jatkuvasti patoat suklaanhimoasi - ja mitä enemmän sitä yrität kieltää, sitä enemmän himosi kasvaa. Pato murtuu viimeistään, kun seruaavan kerran olet huonolla tuulella tai allapäin."

Suklaan kanssa mulla ei varsinaisesti oo näin käynyt, mutta sipsien kanssa tuppaa käymään. Jos ei silloin tällöin saa sitä 100 grammaa, niin mukaan tarttuu lopulta joku päivä se isompi pussi...

"Ne, jotka syövät makeisia vapautuneesti pitkin viikkoa, ajattelevat ja syövät niitä vähemmän kuin ne, jotka pyrkivät olemaan syömättä makeisia tai jotka pitävät karkkipäivää."

Niin totta tällä viikolla, määrällisesti söin paljon vähemmän herkkuja kuin edellisellä viikolla, mutta silti mulla oli vapaa olo ja koin, ettei tarvinnut kieltäymyksessä elää.

"Monia on helpottanut se, että suuunnittelee etukäteen 2-3 kertaa viikossa, jolloin saa luvalla ja hyvällä omallatunnolla syödä sitä, mitä yleensä itseltään kieltää. Kun asia on etukäteen sovittu, on kohtuullisessa määrässä pysyminen yleensä selvästi helpompaa."

Ainakin tällä viikolla toimi, jatkan tällä reseptillä.

"Jos olet jo aiemmin kokenut, ettei kieltäytyminen ole toiminut, niin ei se toimi toisellakaan kertaa."

Mutta silti piti taas kantapään kautta mennä ties kuin monetta kertaa.

Toi on tosiaan aivan loistava kirja toi Patrik Borgin Rentoa painonhallintaa ja sieltä mä oon oppinut parhaat niksit siihen, miten tehdään onnistunut pysyvä elämäntapamuutos ja lopetetaan se iänikuinen jojoilu, joka lyhyesti ottaen on seurausta siitä, että tekee itselleen jonku kitukuurin, jota ei voi kuvitellakaan noudattavansa loppuelämäänsä ja paino aina palaa, kun kitukuuri loppuu.

Yksi asioista mitä mä oon tehnyt oikein, on ollut totuttautuminen kasviksiin siten, ettei niiden syöminen ole kauheata pakkopullaa. Kesäkurpitsa korvaa vaivattomasti perunan ja pastan kinkkukiusauksessa ja lassakassa, mutta olen myös opetellut syömään lämpimiä vihanneksia. Lisäksi oli oikein hyvä idea keksiä syödä salaattia dippikastikkeen kera. Näin se vain minunkin ruokavalioon tuli maukkaita kasvisjuttuja, vaikka vanhempani eivät olisi tätä varmaan koskaan todeksi uskoneet. Minun piti vain saada tehdä asiat omaa vauhtia ja omalla tavalla. 

Isä ilmeisesti itse pitää sellaisesta salaatista missä on pastaa, kinkkua ja herne-maissi-paprikaa, mutta valitettavasti minä en vieläkään siedä sitä. Äiti taas laittaisi salaattiin kurkkua ja tomaattia. Niistäkään en pidä. Mutta sitten kun saan väsätä salaattini esim. jäävuorisalaatista, ananaksesta ja paprikasta, niin johan menee, eikä minun tarvitse koko ajan kokea, että kohta lentää laatta. Äiti pitää gratiineista, mutta minä en niitä äitin ostamia gratiineita ole syönyt, koska niissä on monesti kukkakaalia. Ja mä vihaan kukkakaalia. Sen sijaan gratiinia tulee syötyä, jos mä voin laittaa sinne esim. sipulia, paprikaa tai parsakaalta. Myös kesäkurpitsa menisi, mutta sitä mä syön niin paljon muissa ruuissa, etten siksi sitä gratiiniin laittanut. Tässä on ero onnistuneen ja epäonnistuneen "syön kasviksia"-yritysten kanssa. Jos se tuntuu pakkopullalta, sitä ei jaksa kuin hyvin lyhyen aikaa. Jos saa käyttää tapaa, jolla se tuntuu miellyttävältä, sitä jaksaa koko loppuelämänsä.

Viime sunnuntaina teinkin fajitakanan lisukkeeksi uunissa jonkin sortin gratiinin, eli laitoin astiaan foliota, folion sisälle pilkotun sipulin ja parsakaalta sekä musta pekka-juustoa ja sulatejuustoa. Nyytti kiinni ja tunniksi 150 asteeseen. Oli muuten hyvää ja yllättävän täyttävää.

Nyt oli harvinaisen mukava lauantai, kun mun ystävä oli käymässä täällä. Hän toi minulle timanttiananaksen (kasvi), joten nyt mun "joulukoristukset" on entistä paremmat :) Käytiin sitten syömässä Viikinkiravintolassa ja katsomassa Skyfall. Pikkaisen hyvä Bond. Niin hyvä, että pakko hommata se dvd, sitten kun se aikanaan ilmestyy. Kaiken lisäksi oli huippua nähdä trailereista, että alkuvuodesta tulee myös uusi Die Hard. Niistä mä oon aina pitänyt.

Syömisiä:

Sunnuntai:

- aamupala: mustikoita, partista, kermaa

- lounas: fajitakanaa ja sipuli-parsakaali-gratiinia

- iltapala: loput kanoista ja gratiinista

Maanantai:

- aamupala: mustikoita, partista, kermaa

- lounas: 30 cm kanateriyakisubi (herkku)

- ei iltapalaa

Tiistai:

- aamupala: mansikoita, partista, kermaa

- lounas: lassakaa

- iltapala: 2 munan munakas

Keskiviikko:

- aamupala: mansikoita, partista, kermaa

- lounas: lassakaa

- iltapala: lämpimiä kasviksia ja bearnisekastiketta

Torstai:

- aamupala: mansikoita, partista, kermaa

- lounas: lassakaa

- iltapala: lämpimiä kasviksia ja bearnisekastiketta

Perjantai:

- aamupala: mustikoita, partista, kermaa

- lounas: lassakaa

- iltapala: 100 g sipsejä ja dippi (herkku)

Lauantai:

- aamupala: mustikoita, partista, kermaa

- lounas: härän pihvi, perunaa ja lämpimiä kasviksia ravintolassa

- leffassa 5 macaron leivosta (tiedän, tosi outo leffaherkku, mutta ku ei tehnyt mieli muuta) ja illalla kotona 4 macaron leivosta lisää + porkkanoita ja dippiä

Sunnuntai:

- aamupala: mustikoita, partista, kermaa

- lounas: kinkkukiusausta

- iltapalaa en ole syönyt vielä, mutta siellä on vielä jäljellä porkkanoita ja dippiä, niin varmaan niitä.

Päivät 251-258, "kisaväsymystä" ilmassa

Heipä hei,

nää viikot menee kyllä nykyään ihan törkeän nopeasti ja huomaan koko ajan olevani tilanteessa, että taas pitäis tänne kirjoittaa ja ei oikein aina keksi, että mistä kirjoittaisi. Kirjoitetaan nyt kuitenkin kisaväsymyksestä, koska sellaista on ilmassa. 

Kiva kun osaa tehdä nätin meikin...

Nyt jotenkin on vaan sellainen fiilis, että ei yhtään jaksais pudottaa painoa. Tällä hetkellä kiinnostaa enemmän se ajoittainen herkuttelu, ku se tuntuu niin paljon palkitsevammalta, kuin itsensä hillitseminen iltaisin. 

Isäkin sanoi, kun vähän aikaa oli leikkauksen jälkeen kotona, että jääkaappi kiinnostaa liikaa. Noh, koittakaapa olla pimeänä vuodenaikana kotona lähes 24/7. Ja mitä on tekemistä? Hakemusta hakemuksen perään, ehkä vähän liikuntaa, mutta sitä aikaa on vain ihan liikaa. Liikaa aikaa miettiä jostain 17.00 alkaen, että kunpa selviäisin tästä illasta ilman sortumista herkkuihin. Etenkin kun mä oon saattanut mennä nukkumaan vasta 02.00 tienoilla yöllä. Se on yhdeksän tuntia tappelua itseänsä vastaan. 

Huomaan, että on vähän saanut epäterveitä piirteitä tää mun painoprojekti. Saatan ajatella, että "ei viitsis mennä liikkumaan, ettei kerääntyis vettä lihaksiin, ku se nostaa painoa" tai saatan olla juomatta vettä, vaikka on jano, koska ajattelen, että sekin näkyy puntarilla. Joopa joo, rationaalisesti tiedän, että en mä yritä kehostani vettä laihduttaa vaan läskiä. Saatan katsoa painon myös illalla ja spekuloida, mitä se voisi olla aamulla. Ja harmittaa tietysti suuresti, jos paino ei ole tippunut sellaisen päivän jälkeen, jonka jälkeen sen teoriassa olisi pitänyt tippua. Esimerkiksi jos oon syönyt jotain hiilariherkkua ja sitten se on noussut ja seuraavan päivän oon ruodossa, niin jotenkin sitä aina toivoo, että heti poistuis kehosta se ylimääräinen... mutta ei se aina tipu.

...ja myös aina toimiva juhlanuttura onnistuu.

Haluan tässä nyt vielä painottaa, että karppiruuat on edelleen jees, enkä kaihoile takaisin ei-karppeihin arkiruokiin (esim. leivät, kana ja riisi, makaronilaatikko jne.). Virallisterveellisten ruokien (vilja, peruna, riisi, pasta) syöminen verrattuna karppiruokiin, näyttää mun painossa olevan joku 16 kilon ero. Mutta voi raato, kun täytyis vielä 20 kilon verran muuttaa elämäntavoistaan niitä herkuttelutottumuksia. Oon tavallaan tehnyt nyt helpoimman osuuden ja olen sen vaikeimman äärellä. 

Ja siksi oli tässä vähän aikaa sitten ajatuksia "onko tää sen arvoista?" ja siksi nyt on kisaväsymystä. Mä haluaisin vaan nauttia, enkä käyttää iltojani siihen, että yritän olla ilman ja usein olenkin, mutta kuitenkin niin, että sorrun tarpeeksi usein, ettei paino tipu, vaan se pysyttelee tässä parin kilon sisällä heilumassa. Joten, mulla on tällä hetkellä sekä tuska (kieltäytyminen herkuista useimpina iltoina) että ei tulosta. Totta kai se painaa mielialan matalalle. Homma kun on alunperinkin perustunut siihen, että luovun jostakin (herkut) saadakseni jotain (pienemmän ruumiinpainon) tilalle. Nyt on vaan pelkkä "no bonus"-tilanne. Ja mä en jaksais.

Uusi huivi, sopii hyvin vihreisiin silmiin.

Mutta on mulla päässä sitäkin, etten missään nimessä halua lihoa takaisin. Tälläkin viikolla oon useampana iltana yrittänyt elää kieltäymyksessä herkkujen suhteen lähinnä ajattelemalla, etten halua lihoa uudestaan, ku mikään ei oo enemmän perseestä, kuin laihduttaa kauhealla työllä tietyt kilot "uudestaan". Mun pitäis vaan jotenkin nousta tästä negatiivisesta kierteestä ja yrittää päästä taas siihen positiiviseen kierteeseen, missä mä olin noin puoli vuotta. 

Jos harrastaa liikuntaa jatkuvasti, kehossa on jatkuvasti tietty määrä nestettä sen takia, niin silloin ei tartte murehtia, näkyykö painossa liikunnan tuomat vedet. Ja jos vain saisi kieltäydyttyä herkuista sen verran, että tulisi tulosta, niin se palkitsisi ja antaisi syyn kärsimykselle. Mua vaan niin inhottaa olla herkkuaddikti. Ku tuntuu ettei mikään auta. Tässä vähän aikaa sitten oli pätkä, että olin 8 päivää ilman herkkuja. Ja mitä siitä TAAS seurasi? No arvatkaas vaan oonko mä vetänyt herkkuja kaksin käsin heti kun se pätkä loppui? Eli eiköhän olis jo aika oppia omista kokemuksista (ja tää sama on ollut esim. patrik borgin kirjassa), että tuollainen pitkäaikainen kieltäytyminen ei oo mun kohdalla toimiva juttu. Jos mä asetan itselleni jonkun rajan, etten tuota ennen syö herkkua, niin mä en voi mitään muuta ajatellakaan kuin herkkuja. Ainakaan siis sen 17.00 jälkeen.

Voisin kokeilla uutta juttua, jota en muistaakseni ole vielä kokeillut. Muistaakseni mun yhden opiskelukaverin pikkusisko oli sanonut mun opiskelukaverille, että tämä voi syödä joka päivä jotain pientä herkkua. Noh, jos sitä soveltais laihduttavaan, niin näinköhän tuo onnistuis, jos sallis itselleen joka toinen päivä jotain pientä herkkua? Siis just kokoluokkaa "1 pätkis" tms. sellaisessa on niin vähän kaloreita, että sen ei luulis näkyvän. Voisin kokeilla sitä huomisesta alkaen ainakin viikon verran. Oon myös ajatellut, että voisin yrittää meditoida ja sitä kautta yrittää opetella himoistani irti, mutta saapa nähdä. 

Laskettelupuku istuu paremmin päälle ku viime talvena...

Ja jos siellä nyt joku terve ihmettelee tätä mun herkkutouhua, niin kerron, että olen herkkuaddikti. Jostain syystä herkut aiheuttaa mulle riippuvuutta ja ne on ihan liian tärkeä osa mun elämää. Aivan kuten jollakin on paska säkä alkoholin tai tupakan kanssa. Alkoholisti jostain syystä vaan haluaa aina lisää. Siinä missä esim. minä voin kevyesti olla yli puoli vuottakin täysin ilman alkoholia jos haluan ja olen usein ollutkin. Tupakkaa en ole koskaan maistanutkaan. Joku pystyy ottamaan siitäkin "yhdet sauhut" satunnaisten baarireissujen yhteydessä, toiset (aika monet muuten, lähes kaikki mun tuntemista tupakoivista aikuisista) ei pääse irti, vaikka haluaiskin. Jotain samaa on tässä mun herkkuaddiktiossa ja jotenkin tähän liittyy se, että ne jotka on syöneet itsensä ihan obeeseiksi (tiedätte ne amerikkalaiset tapaukset, ku paino + 150 kg), niin niille on kuulemma käynyt monesti vatsalaukun leikkauksen jälkeen niin, että niistä on tullut alkoholisteja. Ku ne ei oo enää pystyneet syömään, ne on ruvennut juomaan! Ja vastaavasti, oon kuullut että alkoholistit saattaa ruveta vetämään herkkuja. Tähän siis liittyy nyt jotain mystistä päänsisällä olevaa psykologista (tai geneettistä?) ongelmaa.

Ja voi miksi, miksi minä olen yksi niistä ihmisistä, joilla on tämä hyvin vakava ongelma? Olis niin paljon helpompi olla, jos herkut ei kiinnostais näin paljon.

Argh, pitäis nousta täältä pohjalta. Mutta mites teet sen näin pimeään vuodenaikaan, ku kaikki tuntuu olevan perseestä muutenkin ja masentaa?

Nii joo, ja mulla oli tuossa muutama viikko sitten ajatus, että yrittäisin saada painon -21 kiloon jouluksi. No ei tuu tapahtumaan. Tää on nyt niin vaikeaa, että yritän keskittyä siihen, että a) paino ei nousisi ja b) että saisin jonkun tolkun tuohon herkkupuoleen. Kai tää mitä mä nyt teen on sitä, mitä se tulee aikanaan olemaan painonhallinta vaiheessa. Syö herkkuja -> välitön palaute vaa'alla -> olet hetken ilman herkkuja, että paino taas tippuu -> mutta syöt heti lisää herkkuja, kun paino on tippunut sinne, missä se oli -> välitön palaute vaa'alta jne.

Mutta kokeilaan huomisesta alkaen sitä "joka toinen päivä pientä herkkua". Katsotaan miten se vaikuttaa mun mielialaan.

Ruokailut:

Vanhemmat, no panik, vain yksi noista tequiloista oli mun

Lauantai:

- aamupala: partista, mustikoita, kermaa

- lounas: kaalipaistosta

- ei iltapalaa sinänsä, kaverilla ja baarissa suht reippaasti alkoholia, yöllä puolikas pitsa

Sunnuntai:

- aamupala: partista, mustikoita, kermaa

- lounas: kaalipaistosta

- iltapala: munakas

Maanantai:

- aamupala: partista, mustikoita, kermaa

- lounas: kanasalaatti

- iltapala: pipareita ja aurajuustoa, glögiä (herkkua)

Tiistai:

- aamupala: partista, mustikoita, kermaa

- lounas: 30 cm kanateriyakisubi (herkkua)

- iltapala: pipareita ja aurajuustoa, glögiä (herkkua)

Kylminä päivinä olen keitellyt myös vihreää teetä

Keskiviikko:

- aamupala: partista, mustikoita, kermaa

- lounas: kaalipaistosta

- iltapala: lämpimiä kasviksia ja bearnisekastiketta

Torstai:

- aamupala: partista, mustikoita, kermaa

- lounas: kaalipaistosta

- iltapala: lämpimiä kasviksia ja bearnisekastiketta

Perjantai:

- aamupala: partista, mustikoita, kermaa

- lounas: kaalipaistosta

- iltapala: 150 g sipsiä, dippi, 120 g (?) karkkia (se angry birds possu-pussi) (sanomattakin selvää, että taas kyse kielletyistä herkuista...)

Lauantai
- aamupala: partista, mustikoita, kermaa
- lounas: 30 cm kanateriyakisubi, 100 g suklaalevy (herkkua herkun perään...)
- iltapala: en varmaan syö, ku söin tuon subin aika myöhään

Päivät 243-250, herkkuhimoa ja ystäviä

Hei,

se koitti viimein, se kauan odotettu sallittu herkkupäivä. Paha vaan, että painon puolesta mulla ei teoriassa olisi varaa pitää sitä, mutta, kun tässä on lounastreffit kaverin kanssa ja illalla biletystä opiskelijakavereiden kanssa, niin tuleehan se pidettyä. 

Tällaisessa totaalikieltäytymisessä kyllä huomaa oman riippuvuutensa asteen. Mulla nimittäin oli sunnuntai-maanantai-akseli henkisesti niin rankkaa olla herkuista erossa, että mä rupesin jo kyseenalaistamaan, että haluanko mä ihan tosissani niin paljon laihtua, että se olisi "vähäherkkuisemman elämäntavan" arvoista. Kyllä sitten loppua kohti alkoi helpottamaan onneksi. Mutta oikeasti vähän huolestuttavaa, että mä sitä oikeasti ajattelee "onko normaalipainoiseksi pääseminen tärkeämpää, kuin se että mä voisin nauttia herkkuja useamman kerran viikossa?". 

Siis oikeasti. Mun nautinnot on olleet ihan liikaa herkuissa. Vaan minkäs teet. Ei mulla oo rahaa käydä kampaajalla tai hierojalla edes kerran kuukaudessa. Mä oon viime aikoina ollut hyvin paljon yksin kotona, niin se on sitten ollut sellaista "ainoata arjen nautintoa" lukea hyvää kirjaa ja syödä jotain hyvää. 

Noh, luojan kiitos oli eilinen (ja tämä päivä ja toivottavasti monta päivää vielä jatkossakin). Täällä Oulussa on nimittäin tänä viikonloppuna Lakimiesliiton opiskelijatapahtuma Sakke, niin kaupunkiin on sitten kokoontuneet oikkarit ympäri Suomen ja myös me paikkakunnalla asustavat varjoilemme, eli osallistumme tapahtumaan siten, että menemme samaan baariin, kuin missä ne Sakkeen osallistuvat ovat. 

Eilen istuimme hetkisen kaverilla, jatkoimme matkaa viinibaariin ja joimme siellä yhdet, sitten torille katsomaan ilotulitusta ja siitä sitten vielä Amarilloon istumaan moneksi tunniksi. Tänään olisi sitten luvassa kaverilla aloittelut ja siitä sinne baariin. Ja mikä tässä on rohkaisevaa mun painourakan kannalta? No tietenkin se, että kaikki mun opiskelukaverit on hoikkia ihmisiä. Sellaisten kanssa aikaa viettäessään ruoka ei tule edes puheeksi. Elämässä on niin paljon muuta kuin ruoka. Puheet ei pyöri herkkujen, ruuan ja laihduttamisen ympärillä, kuten ne helposti tekee kun lihavat tapaa keskenään. Ja sitten jos hoikkien kanssa tulee syötyä, tulee automaattisesti syöneeksi vähemmän, koska hekin syövät vähemmän. 

Tänään sitten pukukoodina pikkumusta. Kieltämättä aika jees, mennä sinne kauniiden ihmisten sekaan, kun ei itse ole enää ihan niin kauhea mörökölli. Toki olen mä heihin verrattuna edelleen todella todella läski, mutta olen kuitenkin pudottanut lähes puolet ylipainostani ja on kiva mennä näyttäytymään monille, jotka on nähneet mut viimeksi 16 kiloa sitten. Nappasin kuvaa tuosta juhlalookista aamulla, joten siitä tietenkin puuttuu sukkahousut, saappaat ja meikki, mutta tuonne päin kuitenkin. Lisäksi on todella huippua, että mulla on pitkästä aikaa pitkät kynnet :D Extra-naisellisuutta mun muuten niin miehekkääseen olomuotoon.

Musta on hassua, että mä oon oikeasti täällä viettänyt niin paljon aikaa itsekseni ja nyt on oikeasti kaikki jutskat yhdessä pötkössä. Torstaina tapasin yhtä tuutorryhmäläistäni, joka on myös täällä työttömänä ja siinä iloisesti menikin 3,5 tuntia jutellessa mm. siitä, kuinka vastavalmistuneiden juristien työtilanne ei oikeasti oo ollenkaan häävi. Hänkin oli kysynyt vaikka ja mistä ja tuntuu, että ainoastaan ilmaiseksi olisivat halukkaita ottamaan töihin. 

Ja sitten eilen tosiaan liikkeellä 5 hengen poppoolla ja tänään 7-9 ihmisen voimin morjenstamaan niitä muita ehkä kolmea sataa oikkaria. Ja ettei vain olisi tekemisestä puutetta, niin mun ihana partioystävänikin otti yhteyttä tänään aamulla, että nyt pitää ehdottomasti nähdä :D Ei siinä, lisättiin aikatauluun lounastreffit ja toivotaan, että mä kerkeen kirjoittaa tämän ennen sitä. Huomenna sitten varmaan se toinen paikkakunnalla asuva partioystäväni ottaa yhteyttä ja pyytää lenkille. Sitten olisikin nähty kaikki täällä Oulussa asuvat ystävät muutaman päivän sisään. 

Painosta muuten vielä, että huolimatta kahdeksasta herkuttomasta päivästä ja jonkin verran harrastetusta liikunnasta, se ei ole suostunut tulemaan alas. Se on itseasiassa tällä hetkellä jopa plussalla maanantaihin nähden, enkä usko, että tämän päivän ja ensi yön syömingit ja juomingit auttavat tilannetta. Tuskin tulen siis saamaan tälle viikolle kiloa miinusta, hyvä jos pysyy edes tässä -16 kilon tilanteessa. On ollut henkisesti tosi perseestä, kun paino ei ole tippunut, vaikka oon tehnyt kaiken oikein ja mä olenkin alkanut pelkäämään, että pitääkö mun vähentää syömisiä vielä lisää? Siis oikeasti, en mä nyt omasta mielestäni niin hirveästi syö... Noh, pitää tarkkailla. Oli se viime vuonnakin niin, että seitsemän viikkoa paikallaan ja sitten humpsahti. Pitää vaan vetää jostain se voima jatkaa vaikka tuloksia ei tulisi. Jollain tasollahan tulos on myös se, että paino ei nouse. Mutta kyllä tää turhauttaa äärimmäisen paljon! 

 

Kuvituksena muuten tässä lopussa yhdessä pubissa seinällä ollut villisian pää (tuli heti isä mieleen, kun sen näki, niin piti ottaa kuva) ja sitten mun "joulukoriste" eli muutama kynttilä ja pari söpöä otusta, jotka majailevat toistaiseksi mun keittiönpöydällä. Voi että ne on suloisia ja mua aina rupeaa hymyilyttämään, kun katselen niitä. Ne on niin nättejä! 

Syömisiä:

Perjantai:

- aamupala: partista, vadelmia, kermaa

- lounas: kinkkukiusausta

- iltapala: 2 munan munakas

Lauantai:

- aamupala: partista, vadelmia, kermaa

- lounas: kylmäsavulohta

- iltapala: ei iltapalaa

Sunnuntai:

- aamupala: partista, vadelmia, kermaa

- lounas: kinkkukiusausta

- iltapala: lämpimiä kasviksia ja bearnisekastiketta

Maanantai:

- aamupala: partista, vadelmia, kermaa

- lounas: subwayn kanateriyaki-salaatti

- iltapala: 2 munan munakas

Tiistai:

- aamupala: partista, vadelmia, kermaa

- lounas: kinkkukiusausta

- iltapala: lämpimiä kasviksia ja bearnisekastiketta

Keskiviikko:

- aamupala: partista, vadelmia, kermaa

- lounas: kaalipaistosta

- iltapala: 2 munan munakas

Torstai:

- aamupala: mustikoita, partista, kermaa

- lounas: kaalipaistosta

- ei iltapalaa

Perjantai:

- aamupala: mustikoita, partista, kermaa

- lounas: kaalipaistosta

- iltapala: 4 mozzarella tikkua paprikamajoneesilla Amarillossa, Viinibaarissa 1 alkoholiton siideri (mulla oli auto)

Päivät 234-242, takapakin kautta eteenpäin

Hei,

Kokkolan reissu takana ja nyt saa rauhassa olla Oulussa 5 viikkoa tiputtelemassa painoa ennen kuin uusi sabotointireissu koittaa. Päätin, että menen Kokkolaan seuraavan kerran vasta 22.12. niin jäisi jouluvahingot mahdollisimman pieniksi. 

Minulla on siis nyt tässä tavoitteena päästä tuohon päivään mennessä - 21 kilon kohdalle ja asetettuani itselleni tämän tavoitteen, oli ensin vuorossa takapakki Kokkolassa ja sen jälkeen oon taas täällä Oulussa tiputellut painoni reissua edeltäneeseen painoon. Oon kyllä nyt ihan hillittömästi jojoillut tässä viimeisten kuuden viikon ajan tässä parin kilon akselilla. Kokkolan saldo oli tällä kertaa "vaan" + 900 g, mutta tuskastuttavaa sekin tietysti, kun taas joutui tuonne edistymiskohtaan laittamaan plussaviikon ja painon -14,0 kilon kohdalle. 

Tiesin kuitenkin, ettei noista reissuista ilman takapakkia koskaan selviä, joten mun suunnitelma olikin, että ensi viikon maanantaina lukema olisi jälleen - 16 kiloa (se on just nyt - 15,2 kg, joten 800 g sais lähteä tässä 3 päivän aikana) ja sen jälkeen aina kilo per viikko pudotus. Just tällä hetkellä näyttäisi siltä, että pysyn tavoitteessani, onhan tässä jo 4 päivään tiputettu se 1,2 kiloa, joten luulis tuon lopunkin onnistuvan.

Taipuu taipuu ja reisi huutaa hoosiannaa

Salainen aseeni on ollut tällä viikolla tyhjällä vatsalla tehdyt aamulenkit. Tyhjeneepä hiilarivarastot ja kuluu paremmin rasvaa, ku elimistöllä ei oo ruokaa käytettävissään. Edellisistä juoksukerroistani on niin kauan ja tuossa oli tuo sairastelukin välissä, että olen juoksun osalta aloittanut varovasti. Mulla on tällä hetkellä missiona, että käyn joka toinen päivä kävelemässä ja joka toinen päivä juoksemassa. Tosin juoksulenkitkin mä oon tehnyt niin, että juoksen niin pitkälle kuin tuntuu hyvältä, kävelen loput ja juoksen sitten seuraavalla kerralla vähän pidemmälle. 

Jalkojen lihakset sitten vähän ilmoittikin noottia tästä yhtäkkisestä liikunnan paluusta ja oon tässä yritellyt venytellä, popsia magnesiumia ja köllötellä saunassa, että helpottais oloa.

Jokin ihme väsymys muuten tuntuu nyt vaivaavan, tiedä sitten mistä johtuu. Että sellaisia 12 tunnin yöunia on tullut nukuttua ja sitten tuossa alkuviikosta vaivasi ruuanhimo illalla. Kenties kaamoksen oiretta vai mitä? Noh, pitää yrittää päästä äkkiä yli, ku ei tämmöinen saamattomuus nyt tähän elämäntilanteeseen yhtään sovi. Ei oo aikaa olla saamaton ja väsynyt.

Tuosta ruuanhimosta seurasi muuten tiistaina se, että meikä onnellisesti söi illalla seuraavan päivän ruuat. No päätin sitten itseäni rankaista asiasta ja syödä seuraavana päivänä "mitä kaapista löytyi". Eli kun alkuperäinen plan olisi ollut syödä myös keskiviikkona maittava kanasalaatti, niin koska kanat söin tiistai-iltana, oli keskiviikkona luvassa sitten niiden tilalla 3 kanamunaa, oliiveja ja majoneesia. Hyi. Voin kertoa että yhdistelmä: jäävuorisalaattia, paprikaa, ananasta, keitettyjä kanamunia, oliiveja ja majoneesia ei toimi! Oliivi ei sopinut minkään kanssa yhteen, kanamuna ja majoneesi keskenään sinänsä ok, mutta karmivia noiden muiden rinnalla. Mutta kun nyt pakotti itsensä syömään jotain noinkin karmeaa, niin ehkä ensi kerralla säilyy ruuat suunnitelman mukaan... 

Ruokien suhteen tää viikko onkin ollut vaikea. Kun viikonloppuna oli sellainen hiilaritankkaus, niin taas saatu viroitusoireita potea koko viikko. Vieroitusoireilla tarkoitan nyt sitä, että päässä pyörii enemmän tai vähemmän herkut koko ajan ja siinähän sitten yrität olla ilman. Vaa'an pienenevät luvut tietysti kannustavat eteenpäin, mutta ei tää hääviä ole. Menisi äkkiä ohitse! Tiedän että se on joku 7 päivää herkutta, minkä jälkeen himot alkava helpottaa. Mutta on ne pitkät 7 päivää. Ja taas saa aloittaa alusta laskemaan niitäkin, ku tänään meni vähän sipsiä katsoessani Aamunkoin 1 osan. Noh, eipä tartte huomenna leffassa (Aamunkoin 2 osa) syödä mitään. Voisin kokeilla sitä kaverini taktiikkaa, että asettaa itselleen jonku päivän, jolloin saa syödä vähän herkkuja. Minä päätän nyt täällä julkisesti, että seuraava herkkuhetki on ensi viikon lauantai, eli 24.11. ja kärvistelen sitten sinne asti, vaikka tulisi maailmanloppu. Piste. :D 

Blogger on perseestä, ku väkisin kääntää tän kuvan pystyyn, vaikka tää on vaakakuva!

 

(kaverihan ensi kerran puhui tästä varmaan jo vuosi sitten, mutta on tuntunut niin raadolliselta asettaa itselleen tällaisia rajoja, että siksi homman kokeilu siirtyi näin kauas... aivan kuten siirsin karppauksen aloittamista varmaan 2 vuotta, koska kesti kauan psyykata itsensä luopumaan leivästä, joka on ollut mun pääasiallinen aamu-, ilta- ja välipala parikymmentä vuotta)

Tällaiset päätökset ja tietyn tasoinen ankaruus itseä kohtaan on nyt kuitenkin tarpeen, jos haluaa tulosta. Ja tuossa mietiskelinkin, että kun tällaista "laihdutusblogia" pitää, niin tottahan tänne haluaa teille tuloksia tarjoilla. Oon nyt ihan liian kauan tökkinyt näissä lukemissa, joten "eteenpäin, sanoi mummo lumessa". Siinä käy nimittäin äkkiä niin, että jos lakkaa vaatimasta itseltään tuloksia, lihoo pian takaisin. Kilo kerrallaan, mutta lihoopa kuitenkin. Enkä minä enää ikinä halua lihoa takaisin. Oli se niin surkeaa elämää silloin, kun olin isoimmillani. 

Ruuat:

Keskiviikko:

- aamupala: marjoja, partista, kermaa

- lounas: kanasalaatti

- iltapala: 2 munan munakas

Torstai:

- aamupala: marjoja, partista, kermaa

- lounas: kanasalaatti

- iltapala: 2 munan munakas

Perjantai:

- aamupala: marjoja, partista, kermaa

- lounas: naudan ulkofile, lämpimiä kasviksia, bearnisekastiketta

- iltapala: tomaattikeittoa ja aurajuustoa, 3 nougatsuklaapatukkaa, marjoja ja kinuskia

Lauantai:

- aamupala: marjoja, partista, kermaa

- lounas: naudan ulkofile, ranskalaisia ja pannacotta-jälkkäri (ystävän kanssa Rossossa, alkuperäinen tarkoitus oli mennä Pedrinakseen, jossa ois saanut takuuhyvän karppivaihtoehdon, mutta se oli täynnä ja en sitten kokeillut onneani Rossossa)

- iltapala: porkkanoita, dippiä, marjoja ja kinuskia

Sunnuntai:

- aamupala: marjoja, partista, kermaa

- isänpäivää 2 eri paikassa: kakkua, 2 karjalanpiirakkaa päällysteillä, pulla, 1 keksi

- lounas: maksalaatikkoa puolukkahillolla

- ei iltapalaa

Maanantai:

- aamupala: marjoja, partista

- lounas: grillikylkeä ja bearnisekastiketta

- ei iltapalaa

Tiistai:

- aamupala: marjoja, partista, kermaa

- lounas: kanasalaattia

- iltapala: loput kanoista (n. 300 g, tähän kohtaan toteankin, että jos joku arvelee, että syön liian vähän, niin tuskinpa. Jos mä söisin niin mä laihtuisin. Ja mun kanasalaatissa esim. on aina 300 g sitä kanaa, joten aivan ruokaisa se on)

Keskiviikko:

- aamupala: marjoja, partista, kermaa

- lounas: kanamuna-oliivi-ananas-paprika-jäävuorisalaatti (Hyi, oli pahaa)

- iltapala: lämpimiä kasviksia ja bearnisekastiketta

Torstai:

- aamupala: marjoja, partista, kermaa

- lounas: kinkkukiusausta

- iltapala: 100 g sipsejä, dippi ja daim-patukka leffan katsomisen ohessa

Päivät 229-233, tavoite asetettu

Hei,

tehdäänpä nyt poikkeuksellisesti keskellä viikkoa postaus, ku tämä on saatava ilmoille, ennen kuin ehdin muuttamaan mieltäni. Elämme parhaillaan vuoden vaarallisinta aikaa, mitä tulee painonhallintaan, puhumattakaan painonpudotuksesta. Pimeys tuntuu alkavan jo iltapäivällä kello 16.00, ainakin täällä Pohjois-Suomessa ja yhden jos toisenkin mieli tekee käpertyä kotiinsa puputtamaan ties mitä herkkuja. Kaupat tietenkin pahentavat tätä himoa kasaamalla kulkuväylille joulukarkit vaikka jouluun on vielä noin 1,5 kuukautta aikaa. On kuulkaas boxia jos toista täynnä kaikkia lemppareita. Niin ja joulusuklaa ja piparisuklaa. Niitä saa jo. Apua. Molemmat maistuu tosi hyviltä ja niitä myydään vain 300 g pakkauksissa. Ja senhän nyt tietää kaikki, että sellainen "otan vain muutaman palan kerrallaan"-aikomus ei käytännössä toteudu. Hemmetti sen suklaalevyn odotettu elinaika on tunti siitä kun se on avattu. Ehkä 3 jos tulee kylläisyys vastaan ja levy menee pariksi tunniksi odottamaan, että siihen kajotaan taas...

Kun tähän sitten yhdistää sen, että on painonsa kanssa keikkunut 6 viikkoa samoissa lukemissa, ollaan vaarallisessa tilanteessa. Ja vaarallinen tilanne vaatii kovat keinot käyttöön, että ei tapahtuisi katastrofia. Niinpä minä asetin itselleni tavoitteen. Aion laihtua jouluun mennessä 5 kiloa. Eli päästä - 21 kiloa lukemaan. Noin 7 viikkoa aikaa, tavoite on kovahko, mutta toteutettavissa oleva, kun huomioi, että olen nyt aika kauan ollut "paikallaan" ja että jos muu ei auta, niin sitten laitan itseni ketoosiin, jolloin paino yleensä tippuu että hups vain. Ketoosin ylläpito tosin meikäläisellä tarkoittaa alle 20 g hiilihydraatteja vuorokaudessa, joten kovin helppoa ei siellä ole pysyä, koska mulla tulee jo aamupalasta noin 10 g hiilareita. Mutta paikkaillaan sitten liikunnalla jos tuumaa menna hiilarit yli rajojen. 

Onneksi mulla on nyt hyviä vasta-argumentteja mahdollisille "heikoille hetkille". 

1) Onnistumisen hetket. Se tunne kun osti talvitakin kokoa 42! Se tunne kun oli ostamassa nahkasaappaita ja niiden varret meni kiinni. Jakkupukuni on nyt just sopivan kokoinen, kun aiemmin piti väkisin tukkia itsensä liian pieneen.

2) Lihavuuden vaikutus työnsaantiin. Nyt siitä tuli joku tutkimuskin. Nimittäin ylipaino pienensi 83% mahdollisuutta saada työpaikka. No tämä jos mikä motivoi. Kyllähän sen on aina tiennyt, että ylipaino haittaa työnsaantia, mutta että luku on noin iso, niin herättelee kyllä karistamaan ne loputkin liikakilot pois.

3) Ystäväkin pystyy siihen. Mun yksi ystävä on siis onnistunut hienosti pienentämään itseään yläasteen aikaisiin lukemiin ja hän kertoi, että hän aina ajattelee että "vitsit mä oon hyvä jos onnistun olemaan sortumatta herkkuihin siihen asti, kun on se ennakolta päätetty herkkuhetki". Vitsit mikä taistelija, mäkin haluan olla, enkä tällainen luovuttaja mikä mä tähän asti oon ollut. Oikeasti, mä yleensä luovutan herkkuhimolle viimeistään 3 päivän kohdalla. Psyykataanpas minustakin taistelija!

Yritin tässä miettiä, miten palkitsisin itseni onnistumisesta, mutta en nyt tähän hätään keksinyt mitään järkevää isompaa kannustinta. Ehkä se sitten tällä kertaa on vain se, että voisin 24.-26. joulukuuta nauttia siitä joulu- ja piparisuklaasta :D 

Ajattelin myös samalla vähän pidemmälle, että jos jouluun mennessä - 5 kiloa ja sitten ku on siinä maaliskuun alussa aikomus mennä veljen kanssa Rukalle lumilautailemaan, niin jos siihen mennessä toiset - 5 kiloa ja kolmannet - 5 kiloa kesään mennessä, niin sittenhän mä oon jo aika lähellä normaalipainoa (johon tällä hetkellä matkaa aika tasan 18 kiloa). Ihan mielenkiinnolla odotan kyllä tuota maaliskuuta. Olin nimittäin viimeksi lautaillessani 16 kiloa tätä nykyistä painavampi ja jos mä tuon tavoitteen saavutan, niin ero olisi 26 kiloa, minkä kyllä pitäisi jo näkyä suorituksessa. 

Ehkä mun jalat kestäis paremmin? Lumilautaillessa nimittäin itsellä ainakin alkaa reisissä ja pohkeissa tuntua ihan lahjakkaasti, jos ei tietyin väliajoin pääse istumahissiin lepäämään. Toinen seikka on sitten se mun maasta nousemisen kerta kaikkinen "epäsulavuus" :D Kun ei kunto kestä sitä, että ponkaisi perseeltään etukautta ylös, niin pakko aina pyörähtää mahalleen ja siitä sitten nousta polvilleen ja ylös. Pystyisinköhän mä maaliskuussa nousemaan ylös etukautta?

No tällaiset on tavoitteet, ei muuta kuin toteuttamaan päivä kerrallaan.

Muista asioista sitten, että mun edelliset talvikengät sanoi itsensä irti. Vasemman jalan kengästä lähti puoliksi pohja irti ja oikean jalan kengästä meni vetoketju rikki. Joten olin pakotettu kenkäostoksille. Mukaan tarttui nahkasaappaat (100 e sen jälkeen ku näytin plussakorttia, lähtöhinta tais olla 139 e) lähinnä kaupunkiympäristöön ja tilanteisiin, jotka vaativat tyylikkyyttä ja sitten sellaiset "näytän uggeilta olematta ugg"-kengät, jotka on ihan maailman mukavimmat. Oikeesti, ei noin mukavaa kenkää olekaan. Ei edes ne crocsit vaikka nekin on toki übermukavat. Vitsit, voin jo kuvitella sen fiiliksen, ku vetää lumilautailupäivän jälkeen lumilautakengät jalasta ja laittaa tassut noihin "vale-uggeihin". Tai ylipäätään vetää noi jalkaan ihan minkä tahansa jalkoja koetelleen jutun jälkeen. Tai ihan muuten vain. Esim. ku ajaa autolla Kokkolaan. Noilla oli tosi hyvä tuntuma polkimiin.

Sitten pitää itseironisesti vähän jo nauraa mun mukavuudenhalulle, joka niin räikeästi menee joskus mun tyylitajun edelle. Vai mitä tuumaatte, että kesällä pidän jumpinia ja crocseja ja talvella jumpinia ja noita "vale-uggeja"? :D Pitäis joskus väsätä sellainen kontrastikuva, toisena puolena juurikin tuo jumpin+valeuggit ja toiseen sitten joku viimeisen päälle nuttura, meikit, korkkarit ja jakkupuku :D Krisu vapaa-ajalla ja Krisu töissä.

Perjantaina taas auton nokka kohti Kokkolaa isänpäivän merkeissä, joten seuraavaa postausta luvassa jossain vaiheessa seuraavalla viikolla.

Kuvituksena siis yrittää olla niiden kenkien esittelyä, huono valaistus ja se että joutuu itse kuvaamaan, nyt vähän sotkevat... Nii joo ja näkymä mun ikkunasta. Oon vaan niin iloinen, että voin katsella ikkunasta metsää. Ja sitten glögilasi. Eikö sovikin hyvin tää iittalan Hot Cool-sarjan pinkki reunus tuohon Arabian KoKo sarjan roses-pikkulautaseen? :) (joo astiafriikki täällä taas hei, tuijotin tuota lasiani tänään taas ainakin 5 min)

Syömiset: (ja näistä nyt sitten puuttuu 5 miljoonaa lasillista finrexiniä, glögiä ja teetä hunajalla, lähinnä mainitut litkut on korvanneet mulla aamupaloja ja iltapaloja, kun on ollut tää flunssa.)

Perjantai:

- ei aamupalaa

- lounas: pizza, jossa täytteenä sipulia, valkosipulia, valkosipulimajoneesia ja pepperonia. (flunssan takia)

- ei iltapalaa

Lauantai:

- ei aamupalaa

- lounas: tomaattikeittoa jossa sikana valkosipulia (edelleen flunssa)

- iltapala: 2 munan munakas

Sunnuntai:

- ei aamupalaa

- lounas: pizza, jossa täytteenä sipulia, valkosipulia, valkosipulimajoneesia ja kanaa (flunssa)

- ei iltapalaa

Maanantai:

- ei aamupalaa

- lounas: 30 cm kanateriyakisubi (ja täytteenä paljon sipulia ja valkosipulia, flunssa. Minkäs mä sille teen, että sipuli ja valkosipuli oikeasti toimii flunssaan parhaiten? :D Ja mä sairastan vähemmän kuin kerran vuodessa, niin otetaan nyt sen verran damagea ruokavalioon. Vatsa kyllä sitten antoikin maailmanlopun kiputilan ja asumisen hotelli helpotuksessa, koska kolmena päivänä tuli syötyä viljaa...)

- iltapala: 2 munan munakas

Tiistai:

- aamupala: vadelmia, partista, kermaa

- lounas: kinkkukiusausta (jota oli jäänyt viime viikolta)

- iltapala: 2 munan munakas