Heissan,
johan on ollut härdelliä! Tämä syksy on mennyt ihan älytöntä vauhtia ja tällä viikolla on jo joulu. Töissä on ollut mukavasti tekemistä ja myös töiden ulkopuolella on häppeninkiä riittänyt mukavien tapahtumien muodossa. On ollut pikkujoulut paikallisten kollegoiden kanssa kuin myös itsenäisyyspäivän viettoa kaveriporukalla nyyttärimeiningillä. Paras itsenäisyyspäivä ikinä! On käyty istumassa iltaa useaankin otteeseen ja syömässäkin kahdesti. Ja sitten oli Levin reissu, firman piikkiin.
Itsenäisyyspäivänbileet kavereiden kanssa oli kyllä aivan loistava idea, syötävät oli 6/5.
Toi viimeinen oli kyllä sellainen, että se loksautti itseltäkin leuan lattiaan siinä kohtaa, kun kuulin, että semmoinen järjestetään. Silleen, mitä, oikeasti? Leville viikonlopuksi? Ei tartte maksaa itse, muuta kuin baarissa juomansa? Ku oot ensin ollut töissä lähinnä pienissä firmoissa, jotka vielä vakiinnuttaa toimintaansa ja kaikki katsotaan tarkkaan tai sitten valtiolla, jossa tietysti on tiukkaa verorahojen kanssa, niin osasi itsekin pistää tuon oikeaan mittasuhteeseen. Mahdollista toki kai lähinnä siksi, että firman henkilöstömäärä on suht maltillinen ja jokainen tekee ihan kelvollisesti tulosta.
Asianajajien pikkujouluissa söin ekan kerran mustekalaa, ajattelin että ei se varmaan edes näytä siltä, joku pötkylä vaan, kyllä se menee. Mitä vielä, kokonainen otus! Mut oli ihan hyvää. (kuva on kaverini mun lautasesta ottama)
Mutta oli se aivan mahtava viikonloppu. Mää olin niin onnellinen. Onnellinen että sai olla siellä keskellä tosi kaunista talvea, kivojen ihmisten kanssa, tekemässä kivoja juttuja. Onnellinen, että kaikki meillä työskentelevät ovat niin kivoja ihmisiä ja onnellinen että meitä työntekijöitä arvostetaan niin paljon, että meille suodaan tuollainen viikonloppu. Että kaikki on hienoa ja järjestetty ja maksettu ja tuu vaan perässä. Olin tietysti itselleni tyypillisesti ihan pähkinöinä myös lentämisestä, mä rakastan lentää. Siinä vaan on jotakin hienoa.
Yllättävän pätevä käsilaukku lennolle ja vetää sisäänsä tämän kaiken :) Furla Metropolis on hän.
Kuulemma 100 euroa per henkilö menopaluu, yllättävän vähän!
Mun matkahan oli pikkaisen pidempi kuin muiden, koska mun piti ensin hankkiutua junalla Helsinkiin. Ettei ihan pöllöhommiksi olisi mennyt, niin olin lentoa edeltäneen yön yötä sihteerilläni ja sitten aamulla hipsaistiin Helsinki-Vantaalle. Meidän piti syödä lentokentällä, mutta jotenkin aika katosi ja ruumaan menevän laukun jättämisessä oli probleemaa, joten ei ehditty. Mennessä lentokentällä mun litran kosmetiikka/nestepussi päätti räjähtää ja siinä oli oma shownsa. Argh. Se litra on tosi pieni. Etenkin kun lentää pelkillä käsimatkatavaroilla (en halunnut stressata löytääkö ruuman kassi perille). Melkein tekis mieli ens kerralla lentää ruumaan menevällä laukulla, ettei tartte edes yrittää äheltää sen litran pussin kanssa.
Luulin Norwegiania halpalentoyhtiöksi, niiden kone olikin yllättävän siisti!
Perillä suunnattiin ensin johonkin Sokos Hotelliin kokoustamaan vähän työjuttuja, tosin kuohuviinin kera ja yhdessä vaiheessa tehtiin myös lumihiutaleita paperista, että ei silleen niin turhan rankkaa ollut. Illalla sitten käytiin syömässä pitkän kaavan kautta ennen kuin saunottiin ja hipsittiin baariin tanssimaan. Osa kai kävi jossain vaiheessa hiihtämässäkin, mutta aika vähän aikaa sellaiseen oli.
Napue GinTonic, maailman paras gin tonic, on muuten hyvä drinkki!
En olisi uskonut, että kurpitsakeitto voi olla niin hyvää kuin tuo oli!
Tää on klassikko, aina kun työnantaja maksaa, ota härän sisäfilee! (oli mulla punaviiniä sen kanssa, valkkari oli kurpitsakeiton kanssa)
Muistan yöllä ajatelleeni, että pitää yrittää kuvata Levin alppikaupunkimaisuutta. Ei tää tästä nyt kyllä liian hyvin välity :D Mutta se on hieno paikka talvella!
Lauantaina aamupalan jälkeen oli hetki aikaa ja urheimmat hiihti ja toiset nukkui yökukkumisia pois, ennen kuin laitettiin porukka kasaan ja suunnattiin luullakseni kohti jotain poropaikkaa. Poroja siellä ainakin oli pihassa aitauksessa siinä paikassa, mistä lähdettiin moottorikelkan vetämällä reellä läpi lumisen metsän jollekin pirtille. Mä olin yhden matkan reessä ja yhden moottorikelkassa ja tietysti aivan pähkinöinä kummastakin niistäkin. Etenkin takaisin tullessa moottorikelkan kyydissä, kun sai kuskin yli pällistellä lumista sinisen pimeää metsää, jota vain moottorikelkan valo valaisi ja lunta oli tietysti yli 50 cm.
Meidän majapaikka
Poro!
Oliko vähänkö lumista! Kuvitelkaas tuo pimeellä!
Perillä meillä oli erätaitokisat ja se oli pitkästä aikaa hauskaa hommaa. Ei oikeastaan mitään mitä en olisi aiemmin tehnyt, mutta edellisistä kerroista on tosiaan aikaa. Semmoinen "tee pökkelöstä tulet, sulata lunta ja keitä se"-tehtävä on ollut partiotaitokisoissa ja muistaakseni myös eräällä partioleirillä, mikä pidettiin Lohtajan Vattajalla Maanpuolustuskoulutus ry:n kanssa yhdessä. Varmaan joskus 2000-luvun alkuvuosina tai 1990-luvun lopussa. Jousipyssyllä olen viimeksi ampunut 2004 Ruotsin armeijaleirillä. Solmurastilla oli hyvä että oli partiolaistausta, joskin jouduin aika kauan miettimään miten tehdään paalusolmu, kun sitä ei ole tarvinnut tehdä varmaan 15 vuoteen. Potkukelkkaviestin katsoin sivusta, kun siitä olis mun jalan kanssa vaan tullut raatoja, mutta kyllä se meni kannustaessakin.
Erätaitokisoista kun lähdettiin niin tuoksuttiin sen verran vahvasti savulta, että piti käydä saunan kautta, ennen kuin lähdettiin poropeijaisiin. Voin kertoa, että oli hyvää ja tuli syötyä taas aivan liikaa. Siis ylipäätään, jestas että sillä reissulla tuli syötyä ja juotua paljon. Joku kertoi, että jollakin aikaisemmalla reissulla joku oli ilmeisesti syönyt itselleen ihan jonku suolitukoksenkin. En tiennyt että sellainen edes on mahdollista, mutta lähellä varmasti oli :D
Poropeijaisissa tuollaisessa kodassa. Kuvassa jotain ulkomaalaisia tyyppejä, ehkä ne ei pahastu että joutuu tänne :D
Kaikki ruoka oli keskellä kotaa. Logistisesti ehkä vähän hankala yhtälö.
Sunnuntaina ei sitten ollut oikeastaan muuta kuin aamiaisen jälkeen pakattiin ja hipsaistiin lentokentälle. Onnistuin tietysti potkimaan epähuomiossa korkkarini sängyn alle niin, että ne jouduttiin postittamaan minulle perästä. Lisäksi lento oli sen verran myöhässä, että huolimatta kovasta juoksuyrityksestäni Helsinki-Vantaalla ja Tikkurilassa, jouduin katselemaan Tikkurilan aseman tunnelista, kun junani lähti ilman minua Lappeenrantaan. Onneksi kuitenkin uusi juna lähti tunnin päästä, joten kun siinä kohtaa kävi syömässä (vaikka oli viikonlopun aikana jo kahdesti vannonut, ettei syö enää ikinä), niin ei tarvinnut oikeastaan maleksia juuri yhtään.
Tästä tuli kännykkäni uusi taustakuva. Ihana kuva ihanasta viikonlopusta!
Levin reissun jälkeen on kyllä ollut työmotivaatio kohdallaan. Kyllä tuo tuollainen nostaa niin yhteishenkeä kuin myös sellaista kiitollisuutta työnantajaa kohtaan. Että oikeasti välitetään työntekijöiden hyvinvoinnista eikä ajatella pelkästään sitä mitä viivan alle jää. Vähän kuten eräs toinen kerran sanoi, että kyllä sitä töissä pienet kuprut sietää, kun palkka on kuitenkin niin hyvä. Tosin, kupruja ei kyllä oo talon sisältä tullut, korkeintaan hävinneiltä vastapuolilta! :D Sen sijaan taisi Levilläkin olla puhetta siinä kokousosiossa, että asiat halutaan hoitaa niin, että kaikilla on joka päivä kiva tulla töihin. Ai että on ihan paras työpaikka!
Tärähtänyttä meininkiä :D
Levi on kyllä sellainen paikka, että sieltä on paljon hyviä muistoja. Uusimpana tietysti tämä reissu, mutta edellinen oli vuonna 2011 syksyllä, kun käytiin äidin ja veljen kanssa siellä. Silloin tehtiin sellaisia lyhyitä päiväretkiä ja yksi aamu ajettiin äidin kanssa käymään Rovaniemellä että multa poistettiin viisaudenhammas YTHS:llä, missä se maksoi vain 13 euroa. Koska tuore aukko suussa ei ilmeisesti kannattanut kiivetä jalkaisin tunturin päälle, olin sen päivän sohvalla. Äiti ja veli kävivät tunturin päällä ja saivat satumaisia valokuvia sieltä. Sitä ennen olen käynyt Levillä muistaakseni vuonna 2010 ja oiskohan ollut 2008. Kummatkin kaamosluentojen merkeissä eli opiskelijatapahtuma. Silloin niillä kerroilla tuli ihan lumilautailtuakin kaiken muun ohessa.
Ulko-oven talviajan koriste :) Ehkä aika täydellinen mulle!
Mutta aiheesta kukkaruukkuun, mitäs muuta tässä on nyt kuukauden aikana tapahtunut? Noh, yhtenä viikkona oli tuossa töitä siihen malliin, että ajoin viikossa melkein 1000 kilometriä työajoja. Sitä kilometrikorvausten määrää! Mutta oli kyllä pitkiä päiviäkin ja säät sellaisia, että oli suorastaan pelottava ajaa. Toinen merkittävä juttu on, että aloitin bujon, eli bullet journalin pitämisen. Ostin aihetta käsittelevän kirjan, koska sen on kirjoittanut yksi tuttuni, ennen Lappeenrannassa syyttäjänä työskennellyt henkilö ja minun on tietysti pakko lukea/omistaa tuttujeni/kavereideni kirjoittamat kirjat. Tämä on oikeastaan vasta toinen kirja, jonka on kirjoittanut joku henkilö, jonka oikeasti tunnen.
Hissiselfieen voi päättää, on sitä yllättävän lumista ollut täällä etelässäkin! Tuo oli jonkun ankaran lumipyryn aikaan. Yritin ikuistaa itseäni lumiukkona, mutta eihän siitä mitään tullut :D
Mutta ulkona oli lunta!
No mutta siitä se sitten lähti. Ihan kuin mulle tehty juttu. Minä joka hallitsen arkeani listoilla (lähinnä töissä) ja saan suurta tyydytystä, kun voin merkitä että "tehty". Lisäksi mulla on vähän sitä, että pitäisi tehdä paljon muutakin kuin vain röhnöttää tässä sohvalla netflixiä katsoen. Pitäisi harrastaa liikuntaa, yrittää kirjoittaa tätä blogia vähän säännöllisemmin, pitäisi venytellä (työpöytä jonka ääressä voi seistä, on tosi hyvä selälle, mutta vähän hankalampi jaloille), pitäisi meditoida useammin että pää pysyy kasassa hektisessä työarjessa ja pitäisi sitä ja tätä. Säästää ja sijoittaa. Siivota. Pestä sauna. Soitella silloin tällöin muualla asuville ystäville. Ja niin edelleen. Ja kaikkeen tähän bujon pitäisi auttaa. Luulen, että se voi jopa toimia mulla. Itse asiassa kirjoitan tätäkin nyt, koska tämä blogin päivittäminen oli mulla bujossa tämän viikon to do-listalla. Tammikuun listalla on muuten 10 kerran salikortin hankkiminen. Ajattelin, että ostelisin sellaisia niin kauan, että saisin siitäkin taas rutiinin. Bujosta varmaan tulee sellainen mun iso juttu vuodelle 2018. Lupaan palata aiheeseen.
Ihanaa joulun aikaa kaikille!
