Hulinaa huisketta

Hei,

täällä sitä ollaan sisällä kolmatta päivää, kun ulkona on ollut about saman aikaa yli 15 astetta lämmintä ja aurinko paistanut kirkkaalta taivaalta. Kävin tiistai-iltana lenkillä muuten hyvinkin säänmukaisesti pukeutuneena, mutta ilman pipoa. Sairaaksihan siitä tuli. Typerä minä. Sairaus vielä alkoi aika aggressiivisesti kovalla korvakivulla ja voimattomuudella ja eteni sitten siihen pisteeseen, että mietin tosissani, että onko mulla flunssan (nuha ja kuume) lisäksi myös korvatulehdus ja poskiontelotulehdus. Äidin mukaan lääkärikirjassa lukee, että jos ne joskus pääsee tulemaan, niin ne tulevat sitten joka ikisen nuhan mukana. Mullahan poskiontelontulehdus ja korvatulehdus tulivat, kun olin vuoden töissä hometalossa. Että jes. Kauheen epäreilua, jos se on jatkossa joka kerta tätä tuskaa. Onneksi mä kuitenkin oon loppuunsa tosi harvoin sairas. Tammikuussa meinas tulla, mutta sain sen kolmessa päivässä ohi ja sitä edeltävästä on yli vuosi aikaa.

Järjestettiin babyshowerit ystävälleni

 

Jos nyt jotain positiivista tästä pitää hakea, niin tuleepa rauhoituttua. Tai no torstaina piti heittää sellainen 14-tunnin matkakäräjät-työpäivä sairaana, mutta perjantaina lähdin töistä oltuani siellä pari tuntia toteamassa, että juu ei. Ei tuu mitään. Tätä onkin edeltänyt melkoinen hulabaloo. Ensinnäkin töissä on riittänyt tekemistä niin, että on saanut kolmisen viikkoa venyä ja arkena vapaa-aika on ollut hyvin vähissä. Viikonloput on sitten menneet reissatessa.

Jännä homma, mulla on pitkään ollut Pinteristissä inspiraatiokuvana tämä. Inspiraationa siis mintunvärisistä seinistä ja että minkä väriset huonekalut niihin mätsää parhaiten (harmaa sohva, muut kalusteet valkoisia). Kuvassa kuitenkin sattumalta on just se pöytä, jonka nyt ostin itselleni :D

Urakka alkoi siitä, että piti käydä Kokkolassa pitkäikäisimmän ystäväni babyshowereissa. Kyseessä on hänen ensimmäinen lapsensa ja olemme tunteneet melkein 30 vuotta, joten eihän niitä voinut jättää välistä, vaikka itselleni oli todella nihkeää lähteä Kokkolaan pelkäksi viikonlopuksi. Meneehän niihin matkoihin se lähemmäs 7 tuntia per suunta. No sen jälkeen seuraavalla viikolla oli työreissu Helsinkiin ja sen viikon lauantaina piti käydä tekemässä yhteen riitajuttuun liittyen katselmus erääseen asuntoon. Sitten tuli pääsiäinen ja senkin vietin Kokkolassa. 

Vähän jotain muutakin kuin pelkkää suorakulmaa. Tästä näkyy myös vähän nuo kaapistojen vetimet vs. sohvapöydän jalat (pahoittelen pyykkejä :D)

Reissu 4/5 tuli vähän puskista, kun piti yllättäen mennä käymään Tampereella. Lähdin ajelemaan sinne aamulla ja ajoin illasta takaisin. Se olikin hyvä reissu, koska sain samalla käytyä Ikeassa, mistä mukaan tarttui täydellisesti astiastooni sopiva vesikannu ja hyvin asuntooni sopiva sohvapöytä. Mullahan oli keittiönpöytä (yli 20 vanha), sohvapöytä (kirpparilta), yöpöytä (roskakatoksesta löydetty) ja kirjahyllyt (liian vähän tilaa) sellaisella listalla, että vaihdan parempaan sopivassa raossa. Sohvapöytä oli ehkä näistä halvimmasta ja helpoimmasta päästä vaihtaa.

Se vanha oli ostettu kirpparilta 10 eurolla ja lakattu ja sitten olin itse myöhemmin maalannut sen valkoiseksi. Olin käyttänyt sitä myös "kukkapöytänä" ja jos se olisi jäänyt, se olisi pitänyt maalata uudestaan, koska kukkapurkit olivat raaputtaneet sitä pintaa. Mielessä kummitteli jokin muu muoto kuin suorakulma, koska kaikki muu kämpässäni on suorakulmaista ja halusin vähän "rikkoa kaavaa". Ikeasta löytyikin sopiva yksilö, joka pöydänjalkojensa puolesta mätsää täydellisesti keittiön- ja eteisenkaappieni vetimiin. Yhtä leveitä ja samaa materiaalia näyttäisivät olevan. Lisäksi tuo on tosi kätevää, että lehdet, kaukosäätimen yms. voi laittaa sille alemmalle tasolle ja ylätaso jää siistiksi esimerkiksi kukkamaljakkoa varten.

Asemapaikkani viimeiset 3 päivää...

Pöytääkin parempi löytö oli se 8 euron vesikannu. Suoraan sanottuna, jos olisin tiennyt että sellaista myydään Ikeassa, olisin varmaan ajanut Tampereelle ja takaisin pelkästään sen vesikannun takia :D Mä oon just sellainen, että hinnalla ei ole väliä, jos tuote miellyttää muuten. Eli vaikka tuote itse olisi halpa, hakisin sen suunnilleen maailman ääristä, jos se olisi täydellinen. Mulla nimittäin on Iittalan vedenvihreät juomalasit ja oon halunnut niihin mätsäävän vesikannun. No Iittala tietenkin on lopettanut vedenvihreän vesikannun valmistamisen jo muutamia vuosia sitten. Oikeasti, my lifestory! Kuinkahan monta kertaa mulle on käynyt korujen tai astioiden kanssa niin, että haluan jotain, minkä valmistus on ajat sitten lopetettu? Joitakin asioita olen onnistuneesti hankkinut jälkikäteisesti, esim. Kalevala Korun Onerva-sarjan, mutta toisia en ole löytänyt mistään. Vesikannu kuului siihen sarjaan. Olikin melkoista, kun Ikeassa mietin keittiöosastolle kävellessäni, että no vesikannua ei ole, katsotaanpa mitä täällä on ja sitten löytyy hyvänmuotoinen lähes täsmälleen "Iittalan vedenvihreän" värinen kannu! 

Voi kun se on täydellinen <3

Niin joo ja yksi kotihankinta tässä vielä oli, nimittäin kahvinkeitin. Sellainenkin tuli tässä viimein hankittua. En minä joka päivä vieläkään kahvia juo, mutta on aamuja, jolloin tuntuu siltä että tarvitsee vähän enemmän potkua. Myös töissä juon ajoittain kahvia, jos väsyttää hirveästi. Viime aikoina suurin syy väsyttämiseen taitaa kuitenkin olla siinä, että työpäivien venyessä pitkäksi, en ole luopunut vapaa-ajasta vaan vetänyt sen sitten "nukkumisajasta". Pitkään kun vetää 6 tunnin yöunia, niin ei tarvitse ihmetellä ku kaikki on kauhean vaikeaa. Yritän kiinnittää tähän jatkossa huomiota, 7 tuntia yössä on kyllä jaksamisen kannalta aika lailla ehdoton minimi. Jossain olikin hyvin todettu, että hyvinvointi koostuu pääsääntöisesti unesta, ruokavaliosta ja liikunnasta. Näistä kaikista tärkeintä on uni, koska jos se on retuperällä, ei jaksa syödä terveellisesti eikä liikkua. Allekirjoitan tämän. Noh, tästä kun tervehtyy, niin sitten taas eteenpäin liikunnankin kanssa. Sairastumiseeni asti olin pysynyt 2 kertaa viikossa liikuntaa-suunnitelmassani.

Värin kanssa tuli arvottua pitkään, hopea vai valkoinen. Hopea oli loppuunsa tyylikkäämpi valinta.

Tähän loppuun vielä tällainen vertailu, aiheena olohuoneen kehitys :D (ja vähän rönsyilyä)

Ensin oli näin. Sohva pitkällä seinustalla ja kirjahylly sitä vastapäätä. Varavuoteeksi avautuva nappula sohvapöytänä ja tuo toinen "kukkapöytänä".

TV:n tulon myötä piti vähän pyöritellä ja nappula lähti varastoon. Yksi kukka pois ja kukkapöydästä sohvapöytä. Aiemmin keittiönpöydällä säilyttämäni läppäri sai säilytyspaikan tv-tasosta. Nykyään tuleekin aika harvoin käytettyä enää läppäriä, kun Netflixiä, Ruutua ja Katsomoa voi katsoa tv:stä ja kaiken muun selaaminen on nopeampaa kännykällä. Oikeastaan käytän läppäriä enää vain laskujen maksupäivänä ja silloin, kun päivitän blogia tai auton kuluista ja tuloista (kilometrikorvaukset) pitämääni excel-taulukkoa. Autoon on muuten mennyt tänä vuonna jo yli 1300 euroa. Kilometrikorvaustenkin jälkeen noin 500 euroa enemmän vienyt rahaa kuin tuonut sitä. On se kallista. Mutta myös välttämätöntä! Olisin joutunut jäämään torstaina Kotkaan yöksi, jos ei olisi ollut autoa! Oikeudenkäynti loppui kello 20.45 eikä mitkään julkiset menneet enää minnekään. Minun autoni takia myös syyttäjä ja tulkki pääsivät sinä iltana koteihinsa, koska heitin heidät Kouvolaan, josta he pääsivät jatkamaan matkaansa muihin kaupunkeihin. Itse olin kotona klo. 22.48. Kiva pieni työpäivä.

Nyt on hyvä. Vähän aluksi mietitytti onko tuo vähän liian iso pöytä tähän tilaan, mutta kyllä siihen on jo tottunut. Ja onhan se nyt tyylikkäämpi kuin tuo vanha, joka ei tyylinsä puolesta oikein istunut muihin kalusteisiin.

ps. Reissu 5/5 piti olla tänä lauantaina Mikkeliin kaveria treffaamaan, mutta se peruuntui tämän sairastamisen takia.

Liikunta on välineurheilua!

Hei,

kuten aiemmin mainitsinkin, mulla on tänä vuonna yhtenä tavoitteena saada liikunta takaisin osaksi arkea. Olen aiemmin liikkunut aktiivisesti, pääsääntöisesti 5 kertaa viikossa, mutta siihen tuli hirveä taantuma työelämään siirtymisen myötä. Liikuntamäärät vähenivät rajusti, kun työ tuntui vievän kaikki mehut. Sitten tuli syötyä, stressattua ja lihottua melkein 30 kiloa. Siis vuodesta 2013 lähtien. Toki sanottakoon, että vuoden 2012 aikana laihdutin karppaamalla sen 16 kiloa, joten sinänsä tuosta 30 kilosta yli puolet on jojoilua ja "vain" 14 kiloa sitä päälle lihomista. Suurin yksittäinen syy lihomiseen oli hirveä stressi usemman vuoden ajan ja että se johti huonosti nukkumiseen, liikaa syömiseen ja karppaamisesta luopumiseen. Karppaamisesta luopumiseen vaikutti tietysti keskeisiltä osin myös se, että sitä on tosi vaikea toteuttaa työelämässä, jos syö lounaan mitenkään muuten kuin itse valmistamastaan pöperöstä. 

Syvältä suosta siis lähdetään nyt nousemaan, kun työ viimeinkin ei enää isossa määrin aiheuta stressiä ja aamuyöt eivät mene kelloa tuijottaessa. Mulla on tälle vuodelle tällainen simppeli motivaattori. Väritä ruutuja sitä mukaa, kun olet harrastanut liikuntaa. Tavoite on, että valkoisia ruutuja ei jäisi yhtään. Tämä on yllättävän tehokas ja olisi pitänyt keksiä tämä jo paljon aiemmin. Painoonhan tämä määrä liikuntaa viikossa ei mitenkään vaikuta, mutta tämä vaikuttaa hyvinvointiin muuten. Näin lonkalta osaan itsekin luetella, että liikunta vähentää selkäkipua, niskakipua, yleistä kankeutta ja siitä tulee hyvä ja itseensä tyytyväinen olo. Kirjasta lunttaamalla listaan voi lisätä 1) lihasmassan säilyttäminen 2) hengityslihasten ja sydämen vahvistuminen 3) verenkierron ja hapenottokyvyn paraneminen 4) riski sairastua sydän- ja verisuonitauteihin sekä tukielinsairauksiin pienenee 5) myönteiset vaikutukset verenpaineeseen 6) rasva-aineenvaihdunta tehostuu 7) myönteiset vaikutukset kolesteroliarvoihin 7) luusto, jänteet ja nivelet vahvistuvat ja koordinaatio paranee 8) rentouttaa ja vähentää stressiä.

Hyvä musiikki on olennainen osa liikuntaa tukevaa "välineurheilua"

Miksi liikkeelle näin hiljaa, vaikka virallisten liikuntasuositusten mukaan pitäisi liikkua tunti per päivä ja painoakin on pudotettavana kymmeniä kiloja? Koska mä oon elämäni aikana tosi monta kertaa tehnyt sen virheen, että oon lähtenyt satanen mittarissa tekemään jotakin vain väsyäkseni siihen muutaman viikon tai kuukauden jälkeen. Nyt olen funtsinut tämän niin, että kun lähtötilanne on nolla, niin siihen nähden viikoittain kaksikin liikuntakertaa on tosi hyvä suoritus. Ja jos jaksaa vuoden liikkua kahdesti viikossa, ensi vuonna voi asettaa jo tavoitteeksi kolme kertaa, sitten neljä kertaa ja lopulta ollaan toivottavasti takaisin siinä viidessä liikuntakerrassa per viikko. 

Uudet liikuntakengät, jeij

Vaikka tuossa onkin nyt nätisti saanut väritellä noita ruutuja, niin voin kertoa että aivan helppoa edes tämäkään ei ole ollut. Liikunta on jäänyt monena viikkona viikonlopun päiviin. Yhtenä viikkona kävi itse asiassa niin, että saadakseen värittää kaksi ruutua, oli sunnuntaina aamulla käytävä kävelyllä ja illalla tehtävä kahvakuulatreeni. Itsensä liikkeelle saamisen kanssa on siis todella vielä tekemistä. Sen lisäksi,  10 kerran salikortin hommattuani, kävin bodypumpissa noin joka 3. päivä, kunnes neljännen kerran jälkeen vasen lonkka/lonkkanivel tuli aivan järkyttävän kipeäksi. Se teki pitkän tenän lihaskuntoliikuntaan. Viikolla 7 oli taas jumppa, mutta se oli bodybalance, joka on yhdistelmä pilatesta, joogaa ja meditaatiota. Eli viikolla 5 tiistaina kipeytynyt lonkka tarkoitti sitä, että seuraava lihaskuntotreeni oli viikolla 8. Se vasta oli masentavaa, etenkin kun ajattelin, että kerrankin tavoitteeni ovat niin maltilliset, että loukkaantumisia ei pitäisi tulla. Eilenkin olin ajatellut, että voisin töiden jälkeen tehdä lihaskuntotreenin. No tietysti piti töihin mennessä nyrjäyttää nilkka. Kävin tänään vesijuoksemassa ja huomenna pitää sitten ihmetellä uudestaan, että mitä nilkka kestää.

Jos on yksi paikka minne läski ei kerry, niin se on nilkat :'D Uudet jumppavermeet by Jutta Gustafsberg, tykkään ja on tosi jees, että myös meille isoille ihmisille tehdään liikuntavaatteita.

Muita liikunnan esteitä olen tässä hiljalleen poistellut. Kuten otsikko kertoo, liikunta on välineurheilua. Hommasin itselleni uudet sali/jumppakengät. Aiemmat olivatkin aivan liian pienet ja noin 18 vuotta vanhat. Siis ne aiemmat oli ostettu, kun yläasteikäisenä aloitin käymään jumpissa. Ihan uskomatonta. En tajua miten en ole niitä aiemmin uusinut. Uusilla kengillä on paljon kivempi mennä jumppaan. Hommasin myös urheiluliivit. Aiemmat olivat niin huonot, että ne hankasivat ihon rikki selästä. Voitte kuvitella että ei paljon kannustanut liikuntaan, kun siitä aina sai haavan selkäänsä. Lisäksi hommasin myös uudet jumppavaatteet eli housut ja paidan. Aiemmat olivat pienet ja kittanat, kiitos tämän painon kanssa jojoilun. Nyt voi viimeinkin keskittyä olennaiseen!

Matalan kynnyksen kotitreeni

Nyt oikeastaan esteenä ei ole enää kuin oma "ryhtyminen". Pienellä kynnyksellä voi tehdä kotonakin kahvakuultatreenin, jos itseään ei salille saa tai ulkona on sellaiset olosuhteet, että kävely ei houkuttele. Tosin jos ulkona on olosuhteet kunnossa, lenkille lähtö on maailman helpointa. Ulko-ovesta vaan suoraan rantaan ja siinä menee saarta ympäröivä kävelyreitti. Saaren kävelee ympäri 24 minuutissa, joten kahdella kierroksella saa jo riittävän lenkin. Liikunnan kannalta en siis taida koskaan olla asunut paremmassa paikassa.

Saaren pohjoisosan "puisto-osuus", jota seuraa metsäosuus :)

Muuten tällä hetkellä ei kuulu ihmeempiä, paitsi että eilen oli jännittäviä hetkiä auton kanssa! Olin palaamassa Imatralta, kun auto yhtäkkiä rupesi huutamaan "stop, vaara, öljynpaineet, sammuta moottori". Onneksi se teki sen vasta Kaukaalla eikä moottoritiellä. No ei siinä, auto vieressä olleen kaupan parkkipaikalle ja ongelmaa selvittämään. Ohjekirjassa oli ystävällisesti, että kyseisen punaisen valon ja huutamisen alkaessa moottori on sammutettava ja vika korjattava. Puhelu autoista paljon tietävälle kaverille osoitti, että minä en itse sitä pysty korjaamaan ja että autolla ei saa ajaa metriäkään tai voi mennä koko moottori hajalle. Luojan kiitos seuraava puhelu vakuutusyhtiöön paljasti, että mun kevytkaskoon kuuluu se hinauspalvelu. Ne sitten tilasivat vakuutusyhtiön piikkiin hinausauton, golfpallero nostettiin lavalle ja kuljetettiin korjaamon pihaan. Sitten sai useamman tunnin jännittää, että mitenkähän käy. Jos moottori olisi mennyt paskaksi, laskussa olisi ollut 4 numeroa. Onneksi lopulta selvisin alle 200 eurolla. Siellä oli oikeasti ollut öljynpaineet vähissä ja sikäli päätös olla ajamatta oli aivan oikea, mutta asia saatiin korjattua öljynsuodattimen ja tiivisteiden vaihdolla. Hyvä myös tietää jatkoa varten. Kaverin mukaan se on pahin merkkivalo, mitä autossa voi syttyä, joten jatkossa tietää, että auto todellakin pitäisi sammuttaa melkein heti ja jos se ylipäätään liikkuu, niin liikuttaa vain sen verran että se ei jää aivan keskelle tietä. 

Loppu hyvin kaikki hyvin ja tulipa tuokin nyt sitten koettua. Oli jotenkin tosi lohdutonta katsella, kun autoa nostettiin sinne lavalle. Oli kamalaa pelätä, että tuleeko se mulle niin kalliiksi, että oikeasti siihen ei olisi varaa. Muille lapset aiheuttaa harmaita hiuksia, mulle auto. Koko ajan saa pelätä sen puolesta!

Tammikuun kuulumisia

Heissan,

tammikuu on lähtenyt käyntiin taas perinteiseen malliin vauhdikkaasti. Eli härdelliä pukkaa ja ajankäyttö-ongelmia ei ole ollut. Tv-taso saapui tammikuun toisen viikon maanantaina. Yllättävän vähällä tuskailulla sain sen kasaan, vaikka aluksi hirvitti.

Tämä on aina lähtötilanteena huokauksia aiheuttava. Kaiken joutuu aina kasaamaan itse.

Mukana on osia, joista et edes tiedä miten niitä käytetään. Esimerkiksi nuo neljä tappia vasemmalla ja valkoiset jutskat oli mulle lähes loppuun asti mysteereitä. Toki sitä tunsi itsensä idiootiksi sitten, kun tajusi minne ne tulee, mutta ennen sitä niiden kanssa oli vain että voi voi. Jännittäviä olivat myös nuo ruuvit, joissa koko ruuvi jää rakenteiden sisään ja toinen pää lukitaan noilla lukkoruuveilla.

Kaapin oven saranoiden säätäminen oli loppuunsa koko projektin vaikein osa. Laatikon kiinnitys kiskoon piti itse päätellä, mutta vaihtoehtoja oli niin vähän, että se onnistui sen takia aika vähällä. Sen sijaan sen päätteleminen, että mitä ruuvia kiristämällä tai löysäämällä oven asentoa voi korjata ylös-alas-suunnassa, olikin pitkällisen pohtimisen ja yrityksen ja erehdyksen tulos, ennen kuin se vahingossa onnistui.

Lopputulokseen olen tyytyväinen. Just sopiva minulle. Laitoin kaapin ja laatikon täyteen dvd-levyjä ja tuohon välitilaan tulee vielä dvd-soitin, jahka saan sen hankkimisen aikaiseksi. Eikä edes maksanut paljon, tv-taso oli alennusmyynnissä alle 150 euroa. Sen tosin huomasin, kun googlettelin vaihtoehtoja, että yllättävän suolaisia hintoja ne joistakin tv-tasoista kyllä pyytävät. Itse en maksaisi tv-tasosta mitään 500 euroa, puhumattakaan lähes 1.000 euron hinnoista.

Ai että, nyt kelpaa. 

Huomasin, että jos tuossa sohvan takana olevassa jalkalampussa on valo päällä, niin se heijastuu ikävästi tv:stä. Siksi hommasin tv-tason päälle pienen lampun, jota voi pitää päällä ilman, että se heijastuu ikävästi. Sen kanssa kävikin melkoinen säkä. Se nimittäin on Iittalan Kuukuna. Oiva Toikka on suunnitellut sen syntymävuonnani eli 1986 ja se poistui juuri 31.12.2017 valikoimista eli sen tuotanto lopetettiin. Onneksi ehdin omani hankkia juuri tähän väliin. Olen nimittäin aivan ihastunut siihen. Se on lisäksi ylikätevä siinä suhteessa, että ostin siihen "älyled"-lampun. Sen kirkkautta voi säädellä valokatkaisijaa räpäyttämällä. Kirkkaustasoja on 3. Silloin kun katselen illalla tv:tä, pidän sitä himmeimmällä ja aamulla puolestaan kirkkaimmalla, että saa herättyä uuteen päivään. 

Valot päällä olevasta Kuukunasta oli yllättävän vaikeaa saada kuvaa, jossa se jotenkin näkyisi. Tämä yllä oleva kuva varmaankin parhaiten kuvaa sitä, miltä se silmälle näyttää päällä ollessaan. 

Tammikuun toisella viikolla suuntasin myös perinteisesti Helsinkiin Asianajajapäivän merkeissä. Menin jo torstaina ja tapasin ystävääni Helsingissä ja itse Asianajajapäivä oli perjantaina. Tänä vuonna yhteisessä alkuohjelmassa oli puheenvuoroja tekoälystä ja täytyy myöntää, että itseltäni ne menivät vähän yli hilseen. Muistan etäisesti, että vektoreista oli puhetta joskus matematiikan tunnilla ja neuroniverkostojen luulin melkein liittyvän enemmän lääketieteeseen, mutta jotenkin mystisesti ne liittyvät molemmat tekoälyyn. Lounaan jälkeen olin pätkän perheoikeudellisella luennolla ja iltapäiväkahvin jälkeen menin seuraamaan asiantuntijapalveluiden myymistä koskevaa paneelia. Se oli ehkä enemmän suunnattu isojen toimistojen juristeille. Itsehän teen "myyntityötä" lähinnä yrittämällä tehdä työni mahdollisimman hyvin, mikä poikii lisää työtä hyvän maineen muodossa. 

Yllättävän vähän taas kuvia varsinaisesta asianajajapäivästä, mutta tuossa oli ruoka illalliselta ystävän kanssa. Paikka oli Casa Largo aivan Helsingin rautatieaseman lähellä. Hyvää pihviä ja hyvää viiniä. Olen muuten viimeinkin oppinut juomaan punaviiniä. Siihen vaadittiin vuosien siedätys, joka kulki reittiä sprizer (spiten ja valkoviinin sekoitus), valkoviini, punaviini. Eli kun se ennen maistui lähinnä kompostilta, nyt punaviini on parhaimmillaan jopa hyvää. Jee, sosiaaliset tilanteet pelastettu! Juristeilla on hirveästi kissanristiäisiä, joissa tarjotaan veden lisäksi ainoastaan viiniä. Vielä kun samanlaisen siedätyksen saisi tehtyä kasvisten kanssa... 

Muita tammikuun kuulumisia on, että olen saanut viimeinkin itseni liikkeelle liikunnan suhteen. Minulla on tälle vuodelle tavoitteena harrastaa liikuntaa vähintään 2 kertaa viikossa ja olenkin bujooni (bullet journal) tehnyt itselleni tuollaisen treenipäiväkirjan, jossa värittelen laatikoita sen mukaan, mitä tuli harrastettua. Ihan täydellisesti ei tämäkään lähtenyt liikkeelle, sillä ensimmäisille 3 viikolle tuli kullekin vain yksi liikuntakerta (vk 1 uinti, vk 2 vesijuoksu, vk 3 bodypump), mutta on se paremmin kuin ei mitään ja tälle viikolle on jo täysi tarkoitus saada 2 liikuntakertaa täyteen. Salikortinkin hommasin pitkästä aikaa. Käytän nyt ainakin alussa 10 kerran kortteja ja siirryn varsinaiseen jäsenyyteen vasta, kun olen saanut muodostettua liikunnasta taas tavan. Korttia hommatessani ajattelin että alkaisin käydä taas ihan kuntosalilla, mutta en ole saanut vielä aikaiseksi suunnitella itselleni saliohjelmaa. Siksi meninkin eilen bodypumppiin, joka on lihaskuntotunti koko kropalle. Toki niin, että muutaman raskailla painoilla tehdyn toiston sijasta pumpissa yleensä tehdään pienillä painoilla ehkä miljoona toistoa. Siitä huolimatta tänään on arkana ainakin reidet ja rintalihakset. 

Myös ruokapuolta yritän vähän katsoa, en sitäkään liian tiukasti, mutta kohtuullisessa määrin

Tuo liikuntaa 2 kertaa viikossa on aika maltillinen tavoite, mutta päädyin siihen sen takia, että tässä on ainakin 1,5 vuotta takana niin, ettei välttämättä ole ollut yhtään kertaa liikuntaa viikossa. Siihen nähden kaksikin on hurja parannus. Ajattelen myös, että parempi edetä pienin askelin, niin muutos onnistuu paremmin pitkällä tähtäimellä. Jos pystyn tämän vuoden ajan kahteen liikuntakertaan viikossa, niin sitten vuonna 2019 sen voi nostaa kolmeen jne. 

Näillä eväillä siis vuosi 2018 lähtenyt käyntiin. Katsotaan miten homma etenee. Mukavaa alkanutta vuotta kaikille!

2017 - hyvän perusarjen vuosi + huonekalutetris uuden tv:n myötä

Hei,

näin uuden vuoden ensimmäisenä päivänä on hyvä tehdä katsaus menneeseen vuoteen. 2016 oli minulle sellainen suurten saavutusten vuosi muun muassa ensimmäisen omistusasunnon ja varatuomarin-arvonimen muodossa. Lisäksi sen vuoden joulukuussa minulle päätettiin myöntää asianajajan titteli. 2017 ei tapahtunut mitään niin isoa, vaan vuosi oli sellaista hyvää perusarkea. Oikeastaan ainoastaan kaksi negatiivisempaa asiaa tapahtui, onnistuin murtamaan kämmeneni ja veljeni koira kuoli, mikä suretti minuakin kovasti. Muilta osin oikeastaan ainoastaan positiivisia asioita kuului vuoteeni.

Ainut kuvamateriaali asianajajapäiviltä on yllättäen luentokaavioita

Vuosi alkoi tuttuun tapaan asianajajapäivillä ja koska ei ehditty ilmoittautua ajoissa päästäksemme iltaosuuteen, niin se oli minulle yhden yön reissu. Menin edeltävänä iltana Helsinkiin ystäväni luo ja aamulla suunnattiin yhdessä Kalastajatorpalle. Päiväohjelman päätyttyä lähdin takaisin Lappeenrantaan. Helmi-maaliskuussa oli vain tavallista arkea. Oikeastaan vuosi oli siitä jännä, että vuoden huippuhetket ajoittuivat pitkälti  kahdelle lyhyelle ajanjaksolle, toukokuulle ja marras-joulukuulle. 

Toukokuu alkoi mukavalla vapun vietolla ystävien kanssa ja sääkin oli suosiollinen, +13 ja aurinko paistoi. Paras vappu pitkään aikaan. Toukokuussa oli myös mukava työpaikan virkistyspäiväreissu, kaverien tuparit ja vuoden ehdoton kohokohta eli Kööpenhaminan reissu kaverin kanssa. 4 päivää aurinkoa siniseltä taivaalta ja +25. Kööpenhamina hurmasi meidät täysin kauneudellaan. Ajankohdan vuoksi joka puu, pensas ja kukka olivat täydessä loistossaan.

Kesälomaa oli vain pari viikkoa ja pidin sen kahdessa pätkässä. Jälkimmäisellä pätkällä käytiin äidin kanssa pitkästä aikaa Tankarin majakkasaarella ja loppu osassa lomapätkää äitini ja veljeni tulivat käymään Lappeenrannassa lyhyellä visiitillä ja teimme reissun myös Mikkelin asuntomessuille. Seuraavat merkittävät tapahtumat osuivat marraskuun lopusta joulukuun alkuun. Marraskuun viimeisenä viikonloppuna oli työpaikan pikkujoulureissu Leville, mistä kirjoitinkin edellisessä postauksessani. Sen jälkeen oli sitten paikallisten asianajajien pikkujoulut ja kaveriporukan itsenäisyyspäivän bileet. Jotenkin oikeastaan koko aika elokuun alusta joulukuun loppuun meni ihan älyttömän nopeasti. 

 

Aika lailla kaikki muu vuodessa oli sellaista hyvää perusarkea. Kaveriporukan kanssa käytiin neljästi pakohuoneessa ja vain yhdesti ei päästy ulos. Kaveriporukan kanssa oli muutenkin paljon kivoja hetkiä, jo mainittujen tupareiden, vapun ja itsenäisyyspäivänbileiden lisäksi käytiin syömässä hyvin pariinkiin otteeseen ja istuttiin iltaa lähes joka toinen viikko. Hyvään perusarkeeni kuului vuonna 2017 myös se, että osallistuin syksyllä kansalaisopiston kanteleen soittokurssille ja nyt osaan ainakin säestää 5-kielisellä kanteleella ja virittää sen. Osallistujia kurssille oli vain 3, joten keväällä ei tule uutta kurssia, mutta harkitsen, että pitäisikö olla oikein yhteydessä musiikkiopistoon, että jos saisi lisäopetusta kanteleen soiton suhteen. Harkitsen myös useampikielisen kanteleen hankkimista, jolloin soitto mahdollisuudet laajenevat olennaisesti. On kuitenkin hienoa, että voi sanoa vuoden päätteeksi oikeasti oppineensa jotain täysin uutta! 

Materiaalisella puolella vuoden 2017 merkittäviä juttuja olivat uusi pyörä, auto ja tv. Keväällä kyllästyin täysin siihen, miten huono vanha pyöräni oli ja miten tuskaa sillä oli pyöräillä. No olihan se 20 vuotta vanhakin. Pyöräliikkeessä ihmeteltiin miten olin ylipäätään päässyt sillä eteenpäin :D Uudella pyörällä kelpasikin pyöräillä. Kesällä oli joku todella turhauttava työreissu viikonloppuna julkisilla kulkuvälineillä ja silloin kylläännyin siihenkin ja päätin, että nyt se auto. Ja auto tuli. Se onkin helpottanut arkeani ihan huimasti. Ennen piti varata toimistolta käräjäoikeuteen/ poliisilaitokselle menemiseen tunti, autolla pääsee 15 minuutissa. Imatralle suuntautuvissa työtehtävissä ei tarvitse oikeudenkäynnissä tai kuulusteluissa katsoa koko ajan kelloa, että mitenkä onnistuu julkiseen liikenteeseen ehtiminen, vaan voi olla ihan rauhassa, koska työtehtävän loputtua voi vain lähteä heti ajamaan takaisin Lappeenrantaan. Autolla onkin tullut suhattua kiitettävästi ja maksetut kilometrikorvauksetkin ovat 4-numeroiset. Olen ollut todella kiitollinen autosta esimerkiksi Kouvolaan, Joensuuhun ja Savonlinnaan kulkemisten osalta! Mikkelissä olen käynyt vain kerran ja Kuopiossa en vielä kertaakaan. Kuopion osalta pitääkin funtsia, että onko se jatkossa paras autolla vai junalla. Junan kanssa saa pelätä, että miten niihin ehtii. Auton osalta joutuu stressaamaan parkkeerausta. 

2017 jatkoin myös parvekkeen tuunausta hommaamalla sinne reunakiviä ja ison kukkaruukun. Lisäksi tuli sellainen katosta roikkuva kynttilähärdelli. Ne tekivät parvekkeen yleisilmeeseen ihan hurjan muutoksen. 

Ihan vuoden viimeisinä päivinä hommasin myös tv:n. Olinkin ollut ilman tv:tä yli 8 vuotta. Tänä aikana ne ovatkin hieman ehtineet kehittyä ja äly-tv on minulle lähes samanlainen "vau"-efektin aiheuttava, kuin oli ensimmäinen älypuhelinkin. Ensimmäinen tv:ni on Samsungin 40-tuuman 4K UDH smart tv. Päädyin 40 tuumaan, koska ajattelin ensin sijoittaa tv:n eri kohtaan ja sille seinälle ei kovin iso tv olisi mahtunut. Tuolle seinälle mihin se loppujen lopuksi päätyi, olisi kenties voinut laittaa 49 tai 55 tuumankin tv:n, mutta kyllä tuolla 40:llä pärjää aivan hyvin. Mitä tulee siihen vau-efektiin, niin onhan tuo nyt ihan uskomattoman kätevää, että varsinaisten tv-kanavien lisäksi itse tv:stä pääsee suoraan netflixiin, areenaan, katsomoon ja ruutuun ilman mitään lisälaitteita. Eli suorien lähetysten lisäksi pystyy katsomaan kaikkea mitä mainituissa paikoissa on saatavilla. Ilman lisälaitteita. Ainut mitä piti tehdä, oli yhdistää tv internettiin eli minun tapauksessani langattomaan 4G wifiin, joka minulla on tietokonetta varten. Navigointi ja koko tv:n käyttäminen on yllättävän yksinkertaista, opin sen heti ilman vilkaisuakaan ohjekirjaan.

Ensimmäinen muumimukini oli myös vuoden 2017 hankintoja

Tv:n tulo tarkoitti tietysti huonekalutetriksen pelaamista ensimmäistä kertaa lähes 5 vuoteen. Vuonna 2013 muutin nimittäin Helsinkiin ja silloin muuttaessani istuin uudessa asunnossani sotkun keskellä varmaan 2 tuntia ja mietin, että miten ihmeessä nämä huonekalut kannattaa laittaa, että lopputulos on järkevä. Lappeenrannan asunnoissa ja Kajaanissa järjestykset olivat heti selkeät, että ei tarvinnut edes miettiä mikä mihinkin tulee vaan sen näki heti, että mikä on paras järjestys. Tv:n tulon myötä jouduin taas miettimään useamman tunnin (ja nukkumaan yön välissä), että mitenkäs tämän nyt tekee. Välillä meinasi olla jopa epätoivo, että ei saakeli, ei tähän asuntoon mahdukaan tv:tä ja se on jo ostettu. Whatsapp lauloi, kun viestittelin perheelleni, että miten ihmeessä tämän teen ja soitin jopa äidilleni whatsapilla videopuhelun ja esittelin ongelmaani :D 

Alkuperäinen ajatukseni oli laittaa tv kirjahyllyjen paikalle ja siirtää kirjahyllyt tuohon noin, että muodostaisivat vähän kuin seinää keittiön ja olohuoneen välille. Tällainen ratkaisu oli ollut kiva ja toimiva ensimmäisessä Lappeenrannan asunnossani. Mutta sepäs ei toiminutkaan tässä yhtään! Se näytti aika ikävältä keittiöstä päin eikä hirveen tyydyttävältä olohuoneestakaan päin, kun kuitenkin iso osa keittiöstä jäi näkyviin.

Suhteellisen nopeasti tajusin, että kirjahyllyt on pakko laittaa tuohon noin. Poikittain niitä ei voinut laittaa. Toiseen kulmaan niitä ei voinut laittaa, koska silloin niiden taakse olisi jäänyt se paikka, mihin tv:n "kaapelijohto" pitää kytkeä. Jos ne olisi jättänyt aiemmalle paikalleen, niin sohva olisi ollut keskellä huonetta ja lisäksi tv yksinään aika orpo tuolla pitkällä seinällä. Yksi seinä on lähes kokonaan ikkunaa ja parvekkeen ovea, joten siihenkään ei missään nimessä. Pyörittelin aikani sitten tuolla oletuksella sohvaa. Että tuleeko sohva siten, että selkämys tuota kirjahyllyä vasten ja tv kirjahyllyjen aiemmalle paikalle. Taas oli sohva keskellä huonetta ja näytti typerältä. 

Pahoittelut kuvan laadusta. Tuosta nyt käy ilmi mun keskeisin ongelma. Jos sohvan laittaisi tuohon, missä kirjahyllyt olivat ennen, se peittäisi noin puolet makuuhuoneen oviaukosta. Joten ei käy.

Vaikka makuuhuoneen ovi avautuukin makuuhuoneeseen päin ja mahtuisin kävelemään tuosta kolosta, niin se näyttäisi silti typerältä. 

Sitten kokeilin laittaa sohvan hieman vinottain. Koska tämä oli huonoista vaihtoehdoista paras, tässä kohtaa arvelin että tällä voisi potentiaalisesti mennä. 

Sohvan ollessa etäämpänä oviaukosta, vaikutelma ei olisi niin ahdas vaikka sohva oviaukon kohdalle osuukin. Tässä kohtaa nukuin välissä yön ja sitten seuraavana päivänä totesin, että ei vinokaan ole kovin hyvä, koska sitten tila näyttää siltä, kuin siinä olisi liikaa huonekaluja suhteessa tilan kokoon. No en minä tietenkään halua, että kotini näyttää liian pieneltä. Sitten ajattelin kokeilla laittaa sohvan suoraan linjaan suhteessa seiniin ja sellaisen etäisyyden päähän seinästä, ettei se tuki makuuhuoneen oviaukkoa liikaa. Ja siinä se sitten oli. 

Tällä mennään. Tv-taso saapuu vasta viikolla 2, joten tällä hetkellä tv on sohvapöydän päällä ja sohvapöytänä on vaarini tekemä arkku, jonka aion sijoittaa jommalle kummalle puolelle tv-tasoa. Taulutkin pitää sijoittaa uudestaan, sitten kun on ensin saanut katsottua, että mihin kohtaan tarkalleen tv-taso, tv ja arkku tulevat. Tällä hetkellä mun ongelma on, että laitanko tv:n suoraan divaaniosan kohdalle, jossa yleensä itse olen, vai vähän keskemmälle, jolloin koko sohvalta on paremmat näkymät. Jos katson tv:tä yksin, sen kannattaisi olla divaaniosan kohdalla. Jos tv:tä katsoo joku muukin, niin sen kannattaisi olla keskemmällä. 

Tämä tila tuntuu nyt jotenkin tosi avoimelta, kun sohvan divaani osa ei jaa tilaa siten, kuin se teki aikaisemmin. En kuitenkaan halua vaihtaa divaaniosan puolta. Ensinnäkin se olisi hirveä homma ja toisekseen on mukavampi olla täällä nurkassa, kuin keskellä huonetta.

Tämä nurkka onkin sitten mun ehdoton lempipaikka koko kämpässä. Tv on suoraan nokan edessä ja koska takana on jalkalamppu, tässä on myös hyvä lukea. Myös läppärillä tässä on mukava olla. Joskin on todettava, että yllättävän vähän mä nykyään olen läppärillä, kun fb ja uutissivustot tulee selattua pitkälti kännykästä. 

Jos joku ihmettelee, miten olen voinut olla ilman tv:tä yli 8 vuotta, niin tässäpä vastaus. Näkymä läppäristä sylissä ja toisaalta tv:stä tuolla taustalla. Katseluetäisyyden takia 40-tuumankaan tv ei näytä isommalta kuin sylissä oleva läppäri. Itse asiassa se näyttää pienemmältä. Tietysti asiaan on vaikuttanut se, että suorana tv:stä on ylipäätään tullut katsottua aika vähän mitään ja ylen kanavat ja mtv3:sen kanavat näkyvät suorina myös netissä. Mutta on se toki mukavampaa katsoa asioita tuosta tv:stä kuin läppäriltä.

Uutena vuotena kaverini oli kylässä ja katsottiin leffaa uudesta tv:stäni, asianmukaisin herkuin varustautuneena tietysti :)

Sellaisia ajatuksia liittyen vuoteen 2017. Näillä näkymin näyttäisi, että myös vuodesta 2018 on tulossa sellainen ihan perusvuosi. Varmaankin yritän järjestää taas jonkun ulkomaan matkan uuteen maahan ja toteutuessaan, sillä on hyvät ainekset olla vuoden kohokohta. Yritän myös järjestää itselleni reissut sitten, että näkisin vuoden aikana kauempana asuvia kavereitani Kuopiossa, Kajaanissa ja Oulussa. Tänä vuonna onkin edessä pitkästä aikaa täydet lomat, joten varmaankin myös Kokkolan reissuja tulee tehtyä enemmän kuin vuonna 2017. Mitä terveyteen tulee, jatkan sitä että yritän syödä mahdollisimman usein terveellisesti ja lisäksi tavoitteenani tälle vuodelle on harrastaa ainakin 2 kertaa viikossa liikuntaa ja siten päästä taas kiinni aktiivisempaan elämään, joka tässä työssäkäynnin myötä on päässyt kärsimään. Hyvä vuosi tästäkin varmasti tulee :)

Hyvää Uutta Vuotta 2018 kaikille!