Hei,
eipä tänne elämää kummempaa kuulu. Töissä on edelleen kevyttä ja helppoa, vaikka välillä päänvaivaa tuottaakin tulkita kirjelmiä, joiden kirjoittajilla ei varmaankaan ole edes peruskoulua käytynä. Sinänsä minulle on ihan sama, vaikka koko kirjelmässä ei olisi ainuttakaan lausetta, joka olisi kieliopillisesti oikein. Mutta päänsärky tulee, kun en edes päättelemällä onnistu keksimään, mitä siinä on oikein haluttu sanoa. Sama pätee myös blogiteksteihin, joissa on kielioppi täysin päin mäntyä. Kerran olen jopa nähnyt sellaisen tekstin, jossa ei ollut ollenkaan isoja kirjaimia! Oli tarkoitus sitten kertoa blogissa elämästään tai jostakin mielenkiinnon kohteesta taikka kirjelmässään yrittää vakuuttaa tuomioistuin tietyn kannan oikeellisuudesta, ei lopputulos voi olla kovin hyvä, jos lukija menettää hermonsa kaksi lausetta luettuaan. Ei sillä, että tässä omassa blogissanikaan olisi mitenkään puhdas kielioppi, mutta ainakin pyrin siihen, että tämä on luettavaa tekstiä.
Tällä viikolla vapaa-ajalla, edelleen myyräkuumeesta toipuessa illat kotona nyhjöttäen, kova juttu on ollut Pinterest. En tajua miten tajusin sen hienouden vasta nyt. On nähkääs muutamia jutskia, jotka on elämää muuttavia. Facebook ja Spotify ovat itselleni sellaisia ja nyt listalle saanee lisätä Pinterestin. Kyseinen sivu on varmaan monelle tuttu, mutta selostan lyhyesti sen toimintaperiaatteen. Siellä voi luoda "tauluja" (Board), jolle kiinnittää (pin) kuvia. Voi kehitellä kollaaseja sisustusvinkeistä, valokuvausvinkeistä, pukeutumisvinkeistä, hiusinspiraatioista ja vaikka mistä. Mikä nyt kunkin mielenkiinnon kohde saattuu olemaan. Sivuston nimi tuleekin hauskasti pin-sanan ja interest (suom. kiinnostaa, kiinnostus) yhdistelmästä.
Kuva Pinterest-taulustani, kiva idea keväämmälle. Minulta kun noita Kivi-tuikkuja löytyy.
No mikä tässä on hienoa? Että voi etsiä Pinterestin sisällä hakusanoilla kuvia (esim. scandinavian interior, joulu tms.) ja toisaalta myös "pinnata" miltä tahansa nettisivulta löytämänsä kuvan omalle taululleen? No se on ehkä kätevintä ikinä pitää muistitaulua sekä etsiä ideoita ja inspiraatiota. Kas kun useimmat haluamansa asiat elämässsä on mahdollista saavuttaa, mutta jotkut vaativat enemmän suunnittelua kuin toiset. Toisaalta saattaa pienemmässäkin mittakaavassa törmätä hyvään ideaan silloin, kun se ei ole itselle ajankohtainen, mutta asia on painunut unholaan, kun se olisi ajankohtainen. Ja jos olet kuin minä, ihailet kyllä loppuunharkittuja kokonaisuuksia, mutta et ole vielä harjaantunut muodostamaan osista kokonaisuutta. Pinterest on apu tähän kaikkeen.
Isossa mittakaavassa se sopii mainiosti kodin sisustuksen suunnitteluun. Voi etsiä muiden kuvia ja katsoa mikä miellyttää omaa silmää ja sitten itse pikkuhiljaa pyrkiä siihen. Koska harva pystyy tuosta noin vain irrottamaan kymmeniä tuhansia euroja kodin laittamiseen, joutuu projektia tekemään pikkuhiljaa. Tässä on esimerkiksi yksi minun inspiraatiokuvistani kodin sisustus-taululta.
Tässä kuvassa oleellista värimaailma. Joku päivä minulla on asunto, jossa on tuollaiset mintunvihreät seinät, harmaa sohva ja muut huonekalut pitkälti valkoisia. Olen siis viimeinkin saanut muodostettua päähäni kuvan minkälainen minun kodistani tulee. Koska raha on rajallinen, matka sinne on pitkä vaikka minulla ei olekaan miestä, lapsia tai lemmikkiä estämässä suunnitelmia. Kodissani on toki vieläkin elementtejä, jotka eivät vastaa haavekuvaani, mutta edistystä on tapahtunut.
Tässä kuva ensimmäisestä Rovaniemen kämpästäni. Asuin silloin avoliitossa, joten ihan täysin ei päässyt tyrannisoimaan. Silti tässä on levottomuutta, johon olisi voinut halutessaan vaikuttaa. Jokainen kukkaruukku on erilainen niin väriltään kuin malliltaankin. Kirjahyllyssä (vaikka se ei kuvasta nyt liikaa erotukaan) valokuvakehykset ovat kaikki erilaisia. Verhoissa on tuollainen ihmekuviointi.
Sittemmin olen oppinut, että tyylikkyys ja kotoisuus muodostuu siitä, että käyttää vain muutamia värejä ja että yhtenäistää asioita. Minä olen valinnut pääväriksi valkoisen, lisäksi on vähän pastellivihreää ja vaaleaa sinistä. Kukkaruukut ovat nyt samanlaiset. Kukat ovat muuten hieman kasvaneet verrattuna tuohon edelliseen kuvaan. Verhot ovat valkoiset ja niin on myös läppärini. Mutta tuossa pitäisi maalata tuo jalkalamppu. Lisäksi olisi älyttömän hienoa, jos jotenkin pystyisin maalaamaan nojatuolin jalat valkoisiksi ja vaihtamaan nahkan harmaaksi. Tuo lämmin ruskea ei vaan kerta kaikkiaan istu haluamaani värimaailmaan mitenkään. Mutta tuoli on kuitenkin mukava!
Koska pohjimmiltani olen minimalisti ja arvostan arvokkuutta, koriste-esineitä on vain muutamia ja ne ovat yksinkertaisen tyylikkäitä. Mutta vaikka verhot, kukkaruukut, valokuvakehykset, läppäri ja puhelin ovat nyt haluamani linjan mukaisia, on työtä vielä jäljellä.
Kirjahyllyt ovat vielä väärän väriä. Olen tässä miettinyt, että miten niistä saisi valkoiset. Voisiko ne maalata vai tulisiko parempi lopputulos d-c-fixiä käyttäen?
Sama homma lipaston kohdalla. Senkin pitäisi vaihtaa väriä. Se on samaa materiaalia kuin kirjahyllyt, joten mikä ratkaisu ikinä toimiikaan kirjahyllyihin, toiminee myös tuohon lipastoon. Olen tässä myös vähän pyöritellyt, että voisiko cd-levyistä luopua kokonaan ja nuo dvd:t laittaa sinne missä muutkin dvd:t ovat? Silloin noista kahdesta valkoisesta hyllystä voisi luopua kokonaan. Mutta minne tuon iPod-telakan sitten laittaisi?
Ruokaryhmä pitäisi maalata. Tuohon pitkään kaitaliinaan olen kuitenkin löytönä tyytyväinen. Se on mielestäni kivan näköinen tuossa.
Makuuhuoneessa maalauksen tarpeessa on yöpöytäni.
Voi kun nämä isot asiat olisivat yhtä helposti toteutettavissa, kuin nämä pienet asiat. Asuntoni ainut osa, joka on tällä hetkellä kaikilta osin tip top ja haaveni mukainen onkin parvekkeeni. Se on hyvä osoitus siitä, että kannattaa haaveilla. Minulla kävi älytön säkä, kun löysin nämä kalusteet -50% alennuksella. Myös tuo lyhty oli löytö, sillä se on just sopiva. Lämpimiä säitä odotellessa.
Minun kodistani näkyy isossa mittakaavassa tarkasteltuna se, että tässä on kerätty asioita pitkin elämää vailla punaista lankaa. Tuon ruokailuryhmän halusin ja sain syntymäpäivälahjaksi joskus ollessani vielä ala-asteikäinen. Minun huoneessani oli silloin pyöreä pöytä ja halusin neliskanttisen. Niinpä ostettiin tuo, koska se oli varmaan edullinen ja täytti määritelmän neliskanttinen. Materiaali täsmäsi työpöytään, jonka olin saanut jo varmaan 4-vuotiaana ja jonka heivasin mäkeen vasta tänä syksynä. Sitten sain kaveriltani edullisesti kulmatietokonepöydän, joka näkyy tuossa vanhassa kuvassa. Ja kun sen viereen hankittiin hyllyä, otettiin samaa materiaalia. Ja kun hylly ja tietokonepöytä olivat sellaiset, totta kai lipastonkin piti olla. Kukkapöytänä toimiva tumma pöytä löytyi kirpputorilta 10 eurolla. Valkoiset cd-hyllyt hommatessani minulla oli jo haave valkoisesta sisustuksesta ja niinpä lopputulos on tämä sekamelska, mikä täällä nykyisin vallitsee.
Olen minä matkan varrellekin onnistunut jättämään asioita, jotka ovat käyneet turhiksi. Minulla oli aiemmin mössykäksi-kutsumani musta säkkituoli. Taisin jättää sen erossa exälleni. Se oli kiva lapsesta, ei niinkään kätevä aikuiselle. Tietokonepöytä kävi tarpeettomaksi, kun siirryin läppäriin, jota pystyi mainiosti käyttämään työpöydänkin ääressä. Ja työpöytä jäi taakse osittain siksi, että se hajosi pahasti viimeisessä muutossa ja osittain siksi, että tajusin, että minä ainoastaan piirsin sen ääressä ja olin läppärillä. Kumpaakin pystyy tekemään ruokapöydällä. Jos joskus väittelen tohtoriksi ja pitää kirjoittaa väitöskirja, sekin onnistunee ruokapöydän ääressä.
Kas, minullakin on harmaana tuollainen maljakko. Siihenhän voisi laittaa oksiakin... (kuva Pinterest)
Tähän liittyen on muuten käymässä yhä selvemmäksi, että tohtoriksi väitteleminen on tarpeen urasuunnitelmieni kannalta. Mutta olen ollut koulussa lähes 20 vuotta putkeen ja sen jälkeen työelämässä vasta vähän vajaa 4 vuotta. En ole vielä henkisesti valmis palaamaan koulun penkille. Ja väitteleminen pelottaa :D Mutta eipä sillä, aikanaan etukäteen pelotti ne ylioppilaskirjoituksetkin ja gradun tekeminen. Kummastakin selvisin loppuunsa ihan siedettävästi, vaikken tavoitteitani saavuttanutkaan. Gradun osalta on kuitenkin sanottava, että vaikka sainkin vain ysin arvosanaksi, niin ainakin sain kirjoitettua sen nopeasti. Monilla gradu venyy ja vanuu pahimmillaan vuosia.
Oravatyyny! Pakko saada! (kuva Pinterest)
Mutta kaipa tässäkin käy niin, että kun tarpeeksi kauan pyörittelen päässäni ajatusta väitöskirjasta, joku päivä huomaan ilmoittautuvani tekemään sellaista. Päästään takaisin otsikkoon. Elämässä tosiaankin pitemmän päälle saa sen mistä haaveilee, kunhan haaveilee tarpeeksi sitkeästi ja ryhtyy toimeen, kun on saanut selväksi päämääränsä. Joskus joutuu odottamaan kauemmin, joskus onnistuu nopeammin. Ja joskus halutun lopputuloksen saavuttaa askel kerrallaan. Niin kuin on asia mielestäni uran ja kodin sisustuksen suhteen.
