Tammikuun kuulumisia

Heissan,

tammikuu on lähtenyt käyntiin taas perinteiseen malliin vauhdikkaasti. Eli härdelliä pukkaa ja ajankäyttö-ongelmia ei ole ollut. Tv-taso saapui tammikuun toisen viikon maanantaina. Yllättävän vähällä tuskailulla sain sen kasaan, vaikka aluksi hirvitti.

Tämä on aina lähtötilanteena huokauksia aiheuttava. Kaiken joutuu aina kasaamaan itse.

Mukana on osia, joista et edes tiedä miten niitä käytetään. Esimerkiksi nuo neljä tappia vasemmalla ja valkoiset jutskat oli mulle lähes loppuun asti mysteereitä. Toki sitä tunsi itsensä idiootiksi sitten, kun tajusi minne ne tulee, mutta ennen sitä niiden kanssa oli vain että voi voi. Jännittäviä olivat myös nuo ruuvit, joissa koko ruuvi jää rakenteiden sisään ja toinen pää lukitaan noilla lukkoruuveilla.

Kaapin oven saranoiden säätäminen oli loppuunsa koko projektin vaikein osa. Laatikon kiinnitys kiskoon piti itse päätellä, mutta vaihtoehtoja oli niin vähän, että se onnistui sen takia aika vähällä. Sen sijaan sen päätteleminen, että mitä ruuvia kiristämällä tai löysäämällä oven asentoa voi korjata ylös-alas-suunnassa, olikin pitkällisen pohtimisen ja yrityksen ja erehdyksen tulos, ennen kuin se vahingossa onnistui.

Lopputulokseen olen tyytyväinen. Just sopiva minulle. Laitoin kaapin ja laatikon täyteen dvd-levyjä ja tuohon välitilaan tulee vielä dvd-soitin, jahka saan sen hankkimisen aikaiseksi. Eikä edes maksanut paljon, tv-taso oli alennusmyynnissä alle 150 euroa. Sen tosin huomasin, kun googlettelin vaihtoehtoja, että yllättävän suolaisia hintoja ne joistakin tv-tasoista kyllä pyytävät. Itse en maksaisi tv-tasosta mitään 500 euroa, puhumattakaan lähes 1.000 euron hinnoista.

Ai että, nyt kelpaa. 

Huomasin, että jos tuossa sohvan takana olevassa jalkalampussa on valo päällä, niin se heijastuu ikävästi tv:stä. Siksi hommasin tv-tason päälle pienen lampun, jota voi pitää päällä ilman, että se heijastuu ikävästi. Sen kanssa kävikin melkoinen säkä. Se nimittäin on Iittalan Kuukuna. Oiva Toikka on suunnitellut sen syntymävuonnani eli 1986 ja se poistui juuri 31.12.2017 valikoimista eli sen tuotanto lopetettiin. Onneksi ehdin omani hankkia juuri tähän väliin. Olen nimittäin aivan ihastunut siihen. Se on lisäksi ylikätevä siinä suhteessa, että ostin siihen "älyled"-lampun. Sen kirkkautta voi säädellä valokatkaisijaa räpäyttämällä. Kirkkaustasoja on 3. Silloin kun katselen illalla tv:tä, pidän sitä himmeimmällä ja aamulla puolestaan kirkkaimmalla, että saa herättyä uuteen päivään. 

Valot päällä olevasta Kuukunasta oli yllättävän vaikeaa saada kuvaa, jossa se jotenkin näkyisi. Tämä yllä oleva kuva varmaankin parhaiten kuvaa sitä, miltä se silmälle näyttää päällä ollessaan. 

Tammikuun toisella viikolla suuntasin myös perinteisesti Helsinkiin Asianajajapäivän merkeissä. Menin jo torstaina ja tapasin ystävääni Helsingissä ja itse Asianajajapäivä oli perjantaina. Tänä vuonna yhteisessä alkuohjelmassa oli puheenvuoroja tekoälystä ja täytyy myöntää, että itseltäni ne menivät vähän yli hilseen. Muistan etäisesti, että vektoreista oli puhetta joskus matematiikan tunnilla ja neuroniverkostojen luulin melkein liittyvän enemmän lääketieteeseen, mutta jotenkin mystisesti ne liittyvät molemmat tekoälyyn. Lounaan jälkeen olin pätkän perheoikeudellisella luennolla ja iltapäiväkahvin jälkeen menin seuraamaan asiantuntijapalveluiden myymistä koskevaa paneelia. Se oli ehkä enemmän suunnattu isojen toimistojen juristeille. Itsehän teen "myyntityötä" lähinnä yrittämällä tehdä työni mahdollisimman hyvin, mikä poikii lisää työtä hyvän maineen muodossa. 

Yllättävän vähän taas kuvia varsinaisesta asianajajapäivästä, mutta tuossa oli ruoka illalliselta ystävän kanssa. Paikka oli Casa Largo aivan Helsingin rautatieaseman lähellä. Hyvää pihviä ja hyvää viiniä. Olen muuten viimeinkin oppinut juomaan punaviiniä. Siihen vaadittiin vuosien siedätys, joka kulki reittiä sprizer (spiten ja valkoviinin sekoitus), valkoviini, punaviini. Eli kun se ennen maistui lähinnä kompostilta, nyt punaviini on parhaimmillaan jopa hyvää. Jee, sosiaaliset tilanteet pelastettu! Juristeilla on hirveästi kissanristiäisiä, joissa tarjotaan veden lisäksi ainoastaan viiniä. Vielä kun samanlaisen siedätyksen saisi tehtyä kasvisten kanssa... 

Muita tammikuun kuulumisia on, että olen saanut viimeinkin itseni liikkeelle liikunnan suhteen. Minulla on tälle vuodelle tavoitteena harrastaa liikuntaa vähintään 2 kertaa viikossa ja olenkin bujooni (bullet journal) tehnyt itselleni tuollaisen treenipäiväkirjan, jossa värittelen laatikoita sen mukaan, mitä tuli harrastettua. Ihan täydellisesti ei tämäkään lähtenyt liikkeelle, sillä ensimmäisille 3 viikolle tuli kullekin vain yksi liikuntakerta (vk 1 uinti, vk 2 vesijuoksu, vk 3 bodypump), mutta on se paremmin kuin ei mitään ja tälle viikolle on jo täysi tarkoitus saada 2 liikuntakertaa täyteen. Salikortinkin hommasin pitkästä aikaa. Käytän nyt ainakin alussa 10 kerran kortteja ja siirryn varsinaiseen jäsenyyteen vasta, kun olen saanut muodostettua liikunnasta taas tavan. Korttia hommatessani ajattelin että alkaisin käydä taas ihan kuntosalilla, mutta en ole saanut vielä aikaiseksi suunnitella itselleni saliohjelmaa. Siksi meninkin eilen bodypumppiin, joka on lihaskuntotunti koko kropalle. Toki niin, että muutaman raskailla painoilla tehdyn toiston sijasta pumpissa yleensä tehdään pienillä painoilla ehkä miljoona toistoa. Siitä huolimatta tänään on arkana ainakin reidet ja rintalihakset. 

Myös ruokapuolta yritän vähän katsoa, en sitäkään liian tiukasti, mutta kohtuullisessa määrin

Tuo liikuntaa 2 kertaa viikossa on aika maltillinen tavoite, mutta päädyin siihen sen takia, että tässä on ainakin 1,5 vuotta takana niin, ettei välttämättä ole ollut yhtään kertaa liikuntaa viikossa. Siihen nähden kaksikin on hurja parannus. Ajattelen myös, että parempi edetä pienin askelin, niin muutos onnistuu paremmin pitkällä tähtäimellä. Jos pystyn tämän vuoden ajan kahteen liikuntakertaan viikossa, niin sitten vuonna 2019 sen voi nostaa kolmeen jne. 

Näillä eväillä siis vuosi 2018 lähtenyt käyntiin. Katsotaan miten homma etenee. Mukavaa alkanutta vuotta kaikille!

2017 - hyvän perusarjen vuosi + huonekalutetris uuden tv:n myötä

Hei,

näin uuden vuoden ensimmäisenä päivänä on hyvä tehdä katsaus menneeseen vuoteen. 2016 oli minulle sellainen suurten saavutusten vuosi muun muassa ensimmäisen omistusasunnon ja varatuomarin-arvonimen muodossa. Lisäksi sen vuoden joulukuussa minulle päätettiin myöntää asianajajan titteli. 2017 ei tapahtunut mitään niin isoa, vaan vuosi oli sellaista hyvää perusarkea. Oikeastaan ainoastaan kaksi negatiivisempaa asiaa tapahtui, onnistuin murtamaan kämmeneni ja veljeni koira kuoli, mikä suretti minuakin kovasti. Muilta osin oikeastaan ainoastaan positiivisia asioita kuului vuoteeni.

Ainut kuvamateriaali asianajajapäiviltä on yllättäen luentokaavioita

Vuosi alkoi tuttuun tapaan asianajajapäivillä ja koska ei ehditty ilmoittautua ajoissa päästäksemme iltaosuuteen, niin se oli minulle yhden yön reissu. Menin edeltävänä iltana Helsinkiin ystäväni luo ja aamulla suunnattiin yhdessä Kalastajatorpalle. Päiväohjelman päätyttyä lähdin takaisin Lappeenrantaan. Helmi-maaliskuussa oli vain tavallista arkea. Oikeastaan vuosi oli siitä jännä, että vuoden huippuhetket ajoittuivat pitkälti  kahdelle lyhyelle ajanjaksolle, toukokuulle ja marras-joulukuulle. 

Toukokuu alkoi mukavalla vapun vietolla ystävien kanssa ja sääkin oli suosiollinen, +13 ja aurinko paistoi. Paras vappu pitkään aikaan. Toukokuussa oli myös mukava työpaikan virkistyspäiväreissu, kaverien tuparit ja vuoden ehdoton kohokohta eli Kööpenhaminan reissu kaverin kanssa. 4 päivää aurinkoa siniseltä taivaalta ja +25. Kööpenhamina hurmasi meidät täysin kauneudellaan. Ajankohdan vuoksi joka puu, pensas ja kukka olivat täydessä loistossaan.

Kesälomaa oli vain pari viikkoa ja pidin sen kahdessa pätkässä. Jälkimmäisellä pätkällä käytiin äidin kanssa pitkästä aikaa Tankarin majakkasaarella ja loppu osassa lomapätkää äitini ja veljeni tulivat käymään Lappeenrannassa lyhyellä visiitillä ja teimme reissun myös Mikkelin asuntomessuille. Seuraavat merkittävät tapahtumat osuivat marraskuun lopusta joulukuun alkuun. Marraskuun viimeisenä viikonloppuna oli työpaikan pikkujoulureissu Leville, mistä kirjoitinkin edellisessä postauksessani. Sen jälkeen oli sitten paikallisten asianajajien pikkujoulut ja kaveriporukan itsenäisyyspäivän bileet. Jotenkin oikeastaan koko aika elokuun alusta joulukuun loppuun meni ihan älyttömän nopeasti. 

 

Aika lailla kaikki muu vuodessa oli sellaista hyvää perusarkea. Kaveriporukan kanssa käytiin neljästi pakohuoneessa ja vain yhdesti ei päästy ulos. Kaveriporukan kanssa oli muutenkin paljon kivoja hetkiä, jo mainittujen tupareiden, vapun ja itsenäisyyspäivänbileiden lisäksi käytiin syömässä hyvin pariinkiin otteeseen ja istuttiin iltaa lähes joka toinen viikko. Hyvään perusarkeeni kuului vuonna 2017 myös se, että osallistuin syksyllä kansalaisopiston kanteleen soittokurssille ja nyt osaan ainakin säestää 5-kielisellä kanteleella ja virittää sen. Osallistujia kurssille oli vain 3, joten keväällä ei tule uutta kurssia, mutta harkitsen, että pitäisikö olla oikein yhteydessä musiikkiopistoon, että jos saisi lisäopetusta kanteleen soiton suhteen. Harkitsen myös useampikielisen kanteleen hankkimista, jolloin soitto mahdollisuudet laajenevat olennaisesti. On kuitenkin hienoa, että voi sanoa vuoden päätteeksi oikeasti oppineensa jotain täysin uutta! 

Materiaalisella puolella vuoden 2017 merkittäviä juttuja olivat uusi pyörä, auto ja tv. Keväällä kyllästyin täysin siihen, miten huono vanha pyöräni oli ja miten tuskaa sillä oli pyöräillä. No olihan se 20 vuotta vanhakin. Pyöräliikkeessä ihmeteltiin miten olin ylipäätään päässyt sillä eteenpäin :D Uudella pyörällä kelpasikin pyöräillä. Kesällä oli joku todella turhauttava työreissu viikonloppuna julkisilla kulkuvälineillä ja silloin kylläännyin siihenkin ja päätin, että nyt se auto. Ja auto tuli. Se onkin helpottanut arkeani ihan huimasti. Ennen piti varata toimistolta käräjäoikeuteen/ poliisilaitokselle menemiseen tunti, autolla pääsee 15 minuutissa. Imatralle suuntautuvissa työtehtävissä ei tarvitse oikeudenkäynnissä tai kuulusteluissa katsoa koko ajan kelloa, että mitenkä onnistuu julkiseen liikenteeseen ehtiminen, vaan voi olla ihan rauhassa, koska työtehtävän loputtua voi vain lähteä heti ajamaan takaisin Lappeenrantaan. Autolla onkin tullut suhattua kiitettävästi ja maksetut kilometrikorvauksetkin ovat 4-numeroiset. Olen ollut todella kiitollinen autosta esimerkiksi Kouvolaan, Joensuuhun ja Savonlinnaan kulkemisten osalta! Mikkelissä olen käynyt vain kerran ja Kuopiossa en vielä kertaakaan. Kuopion osalta pitääkin funtsia, että onko se jatkossa paras autolla vai junalla. Junan kanssa saa pelätä, että miten niihin ehtii. Auton osalta joutuu stressaamaan parkkeerausta. 

2017 jatkoin myös parvekkeen tuunausta hommaamalla sinne reunakiviä ja ison kukkaruukun. Lisäksi tuli sellainen katosta roikkuva kynttilähärdelli. Ne tekivät parvekkeen yleisilmeeseen ihan hurjan muutoksen. 

Ihan vuoden viimeisinä päivinä hommasin myös tv:n. Olinkin ollut ilman tv:tä yli 8 vuotta. Tänä aikana ne ovatkin hieman ehtineet kehittyä ja äly-tv on minulle lähes samanlainen "vau"-efektin aiheuttava, kuin oli ensimmäinen älypuhelinkin. Ensimmäinen tv:ni on Samsungin 40-tuuman 4K UDH smart tv. Päädyin 40 tuumaan, koska ajattelin ensin sijoittaa tv:n eri kohtaan ja sille seinälle ei kovin iso tv olisi mahtunut. Tuolle seinälle mihin se loppujen lopuksi päätyi, olisi kenties voinut laittaa 49 tai 55 tuumankin tv:n, mutta kyllä tuolla 40:llä pärjää aivan hyvin. Mitä tulee siihen vau-efektiin, niin onhan tuo nyt ihan uskomattoman kätevää, että varsinaisten tv-kanavien lisäksi itse tv:stä pääsee suoraan netflixiin, areenaan, katsomoon ja ruutuun ilman mitään lisälaitteita. Eli suorien lähetysten lisäksi pystyy katsomaan kaikkea mitä mainituissa paikoissa on saatavilla. Ilman lisälaitteita. Ainut mitä piti tehdä, oli yhdistää tv internettiin eli minun tapauksessani langattomaan 4G wifiin, joka minulla on tietokonetta varten. Navigointi ja koko tv:n käyttäminen on yllättävän yksinkertaista, opin sen heti ilman vilkaisuakaan ohjekirjaan.

Ensimmäinen muumimukini oli myös vuoden 2017 hankintoja

Tv:n tulo tarkoitti tietysti huonekalutetriksen pelaamista ensimmäistä kertaa lähes 5 vuoteen. Vuonna 2013 muutin nimittäin Helsinkiin ja silloin muuttaessani istuin uudessa asunnossani sotkun keskellä varmaan 2 tuntia ja mietin, että miten ihmeessä nämä huonekalut kannattaa laittaa, että lopputulos on järkevä. Lappeenrannan asunnoissa ja Kajaanissa järjestykset olivat heti selkeät, että ei tarvinnut edes miettiä mikä mihinkin tulee vaan sen näki heti, että mikä on paras järjestys. Tv:n tulon myötä jouduin taas miettimään useamman tunnin (ja nukkumaan yön välissä), että mitenkäs tämän nyt tekee. Välillä meinasi olla jopa epätoivo, että ei saakeli, ei tähän asuntoon mahdukaan tv:tä ja se on jo ostettu. Whatsapp lauloi, kun viestittelin perheelleni, että miten ihmeessä tämän teen ja soitin jopa äidilleni whatsapilla videopuhelun ja esittelin ongelmaani :D 

Alkuperäinen ajatukseni oli laittaa tv kirjahyllyjen paikalle ja siirtää kirjahyllyt tuohon noin, että muodostaisivat vähän kuin seinää keittiön ja olohuoneen välille. Tällainen ratkaisu oli ollut kiva ja toimiva ensimmäisessä Lappeenrannan asunnossani. Mutta sepäs ei toiminutkaan tässä yhtään! Se näytti aika ikävältä keittiöstä päin eikä hirveen tyydyttävältä olohuoneestakaan päin, kun kuitenkin iso osa keittiöstä jäi näkyviin.

Suhteellisen nopeasti tajusin, että kirjahyllyt on pakko laittaa tuohon noin. Poikittain niitä ei voinut laittaa. Toiseen kulmaan niitä ei voinut laittaa, koska silloin niiden taakse olisi jäänyt se paikka, mihin tv:n "kaapelijohto" pitää kytkeä. Jos ne olisi jättänyt aiemmalle paikalleen, niin sohva olisi ollut keskellä huonetta ja lisäksi tv yksinään aika orpo tuolla pitkällä seinällä. Yksi seinä on lähes kokonaan ikkunaa ja parvekkeen ovea, joten siihenkään ei missään nimessä. Pyörittelin aikani sitten tuolla oletuksella sohvaa. Että tuleeko sohva siten, että selkämys tuota kirjahyllyä vasten ja tv kirjahyllyjen aiemmalle paikalle. Taas oli sohva keskellä huonetta ja näytti typerältä. 

Pahoittelut kuvan laadusta. Tuosta nyt käy ilmi mun keskeisin ongelma. Jos sohvan laittaisi tuohon, missä kirjahyllyt olivat ennen, se peittäisi noin puolet makuuhuoneen oviaukosta. Joten ei käy.

Vaikka makuuhuoneen ovi avautuukin makuuhuoneeseen päin ja mahtuisin kävelemään tuosta kolosta, niin se näyttäisi silti typerältä. 

Sitten kokeilin laittaa sohvan hieman vinottain. Koska tämä oli huonoista vaihtoehdoista paras, tässä kohtaa arvelin että tällä voisi potentiaalisesti mennä. 

Sohvan ollessa etäämpänä oviaukosta, vaikutelma ei olisi niin ahdas vaikka sohva oviaukon kohdalle osuukin. Tässä kohtaa nukuin välissä yön ja sitten seuraavana päivänä totesin, että ei vinokaan ole kovin hyvä, koska sitten tila näyttää siltä, kuin siinä olisi liikaa huonekaluja suhteessa tilan kokoon. No en minä tietenkään halua, että kotini näyttää liian pieneltä. Sitten ajattelin kokeilla laittaa sohvan suoraan linjaan suhteessa seiniin ja sellaisen etäisyyden päähän seinästä, ettei se tuki makuuhuoneen oviaukkoa liikaa. Ja siinä se sitten oli. 

Tällä mennään. Tv-taso saapuu vasta viikolla 2, joten tällä hetkellä tv on sohvapöydän päällä ja sohvapöytänä on vaarini tekemä arkku, jonka aion sijoittaa jommalle kummalle puolelle tv-tasoa. Taulutkin pitää sijoittaa uudestaan, sitten kun on ensin saanut katsottua, että mihin kohtaan tarkalleen tv-taso, tv ja arkku tulevat. Tällä hetkellä mun ongelma on, että laitanko tv:n suoraan divaaniosan kohdalle, jossa yleensä itse olen, vai vähän keskemmälle, jolloin koko sohvalta on paremmat näkymät. Jos katson tv:tä yksin, sen kannattaisi olla divaaniosan kohdalla. Jos tv:tä katsoo joku muukin, niin sen kannattaisi olla keskemmällä. 

Tämä tila tuntuu nyt jotenkin tosi avoimelta, kun sohvan divaani osa ei jaa tilaa siten, kuin se teki aikaisemmin. En kuitenkaan halua vaihtaa divaaniosan puolta. Ensinnäkin se olisi hirveä homma ja toisekseen on mukavampi olla täällä nurkassa, kuin keskellä huonetta.

Tämä nurkka onkin sitten mun ehdoton lempipaikka koko kämpässä. Tv on suoraan nokan edessä ja koska takana on jalkalamppu, tässä on myös hyvä lukea. Myös läppärillä tässä on mukava olla. Joskin on todettava, että yllättävän vähän mä nykyään olen läppärillä, kun fb ja uutissivustot tulee selattua pitkälti kännykästä. 

Jos joku ihmettelee, miten olen voinut olla ilman tv:tä yli 8 vuotta, niin tässäpä vastaus. Näkymä läppäristä sylissä ja toisaalta tv:stä tuolla taustalla. Katseluetäisyyden takia 40-tuumankaan tv ei näytä isommalta kuin sylissä oleva läppäri. Itse asiassa se näyttää pienemmältä. Tietysti asiaan on vaikuttanut se, että suorana tv:stä on ylipäätään tullut katsottua aika vähän mitään ja ylen kanavat ja mtv3:sen kanavat näkyvät suorina myös netissä. Mutta on se toki mukavampaa katsoa asioita tuosta tv:stä kuin läppäriltä.

Uutena vuotena kaverini oli kylässä ja katsottiin leffaa uudesta tv:stäni, asianmukaisin herkuin varustautuneena tietysti :)

Sellaisia ajatuksia liittyen vuoteen 2017. Näillä näkymin näyttäisi, että myös vuodesta 2018 on tulossa sellainen ihan perusvuosi. Varmaankin yritän järjestää taas jonkun ulkomaan matkan uuteen maahan ja toteutuessaan, sillä on hyvät ainekset olla vuoden kohokohta. Yritän myös järjestää itselleni reissut sitten, että näkisin vuoden aikana kauempana asuvia kavereitani Kuopiossa, Kajaanissa ja Oulussa. Tänä vuonna onkin edessä pitkästä aikaa täydet lomat, joten varmaankin myös Kokkolan reissuja tulee tehtyä enemmän kuin vuonna 2017. Mitä terveyteen tulee, jatkan sitä että yritän syödä mahdollisimman usein terveellisesti ja lisäksi tavoitteenani tälle vuodelle on harrastaa ainakin 2 kertaa viikossa liikuntaa ja siten päästä taas kiinni aktiivisempaan elämään, joka tässä työssäkäynnin myötä on päässyt kärsimään. Hyvä vuosi tästäkin varmasti tulee :)

Hyvää Uutta Vuotta 2018 kaikille!