Asuntomessujen antimia

Kotikaupungissani oli tänä kesänä asuntomessut, joten kävin siellä eilen, messujen toiseksi viimeisenä päivänä. Joku saattaa ihmetellä, mitä köyhä opiskelija tekee asuntomessuilla, jossa suurin osa taloista on arvoltaan 500 000 euron tienoilla ja se yksiökin mikä siellä oli, se varmaan maksaa enemmän kuin joidenkin omakotitalo. Sitten jos se köyhä opiskelija vielä sattuu olemaan sinkku, niin tuollaiset talot eivät edes kuulu tulevaisuuden suunnitelmiin. Siinäkään tapauksessa, että köyhän opiskelijan status vaihtuisi lähivuosina rikkaan juristin statukseen.

No mutta, mitäs messuilta sitten pystyi ammentamaan? Jos sisustuksella on itselle väliä, niin paljonkin. Kiertelemällä eri tavoilla sisustettuja taloja huomaa aika äkkiä, mitä itse ei ainakaan halua (neliön muotoista seinässä olevaa vessanpyttyä, joka ei edes osu maahan), mikä voisi toimia vaikka ajatuksena kuulostaakin hullulta (kaapin oviin naulatut oksat) ja minkä voi lisätä omalle "sitten kun"-listalleen (erään kylpyhuoneen värimaailma). Se kun on hyvä pitää mielessä, että kivalla sisustuksella asunto kuin asunto voi olla todella ihana.

Ja vastaavasti, jos asunto on kuin sillisalaatti, se on sitten eri juttu. Ellei tietenkin pidä sillisalaatista. Mutta "rakennusteknisesti" (okei, en ole varma, onko tuo oikea sana) kauneinkin asunto voi olla aivan hirveä, jos sen omistajat eivät pidä sitä siistinä. Vaatemöykky siellä, tiskivuori (jonka pelkää sortuvan lattialle hetkenä minä hyvänsä) tuolla,  lemmikkien karvoja joka paikassa, ilmassa mahdollisesti niiden pesemättömän käymälän haju, ja voitte olla varmoja, ettei sinne vieraat mielellään mene, eikä välttämättä omistajakaan kovin ylpeä asunnostaan ole.

Mutta jos sitten siisteyssaarnasta takaisin niihin juttuihin, mitä asuntomessuilla havaitsin. Kiinnitin huomiota, että lähes joka talossa oli seuraavia elementtejä:

- tv:n katselulle oli oma pieni huone/tila. Eli tv ei ollut olohuoneessa.

- monissa taloissa oli todella laajat terassit (ovatkohan miettineet kuinka kiva niitä on maalata säänkesto-aineilla joka kesä)

- jos päämakuuhuone oli toisessa kerroksessa, kyseisestä huoneesta pääsi lähes poikkeuksetta omalle parvekkeelleen

- parvekkeita muuten oli useimmissa taloissa 2-3

- kodinhoitotilat olivat todella isot (tarvitaanko siihen hommaan oikeasti noin paljon tilaa?)

- portaat yläkertaan olivat lähes joka talossa tosi kapeat (vai olenko minä jotenkin suunnattoman lihava?), miten ihmeessä yläkerran huonekalut on saatu ylös?

- huoneita oli ehkä monta, mutta ne olivat kaikki aika pieniä. Jos huoneessa oli sänky, ei siellä juuri muuta ollutkaan. Toisaalta mitään harrastehuoneita ei hirveästi ollut, kuten ei myöskään työhuoneita. Että oliko sisustajien oletus, että ihmiset eivät tee muuta kuin ole sohvalla, nuku ja tee ruokaa ja syö sitä ruokaa? Minä ainakin teen kodissani paljon muutakin.

- ikkunoita ja peilejä oli todella paljon. Kuka ne pitää puhtaana ja miten?

- aika monessa talossa oli kylpyhuoneessa 2 suihkua. Ja tietenkin talossa oli myös toinen pesuhuone, jossa oli sitten suihkukaappi.

- suihkutiloille oli yleensäkin varattu hirveästi neliöitä, mutta saunat olivat pieniä.

- merenranta-tonteilla olevissa taloissa oli käytännössä katsoen yksi seinä pelkkää ikkunaa. Olivathan ne näköalat uskomattoman hienoja, mutta pimeällä (jota Suomessa piisaa suurimman osan vuotta) kaikki sisällä oleva näkyy aika tehokkaasti ulos.

- ylipäätään talot olivat siis isoja, itseäni ei välttämättä huvittaisi siivota sellaista.

Nämä siis tällaisia yleishavaintoja. Sitten siihen kuvapläjäykseen. (Väkeä oli ihan hirveästi, joten ei ollut tilaa eikä aikaa ottaa laadukkaita valokuvia, vaan pääpointtina oli ylipäätään saada kuvia muistin tueksi tulevaisuutta varten.) Pahoittelen myös sitä, että nämä ovat ihan mielivaltaisessa järjestyksessä mitä asetteluun tulee, en nyt vain jotenkin osannut värkätä tuota html-koodia kuntoon.

Aloitetaan ulkoa. Pihoilla oli jonkin verran vesielementtejä ja totesin, että jos minulla ikinä on omaa takapihaa, vesielementti jossain muodossa on must.

  

Ei ehkä kuitenkaan tuollaista ihmistäkin isompaa vaasia. 

 

Puromainen juttu on jo lähempänä, mutta en haluaisi siihen tuollaista kivitarhaa ympärille. Tuo oikeanpuoleinen on ihan jännä jos pitää japanilaistyylisestä.

Sitten näin partiolaisena kiinnitin tietenkin huomiota muutaman pihan ratkaisuihin:

Yhden talon omistaja aikoo selvästikin istua pihallaan nuotion ääressä. Ja toinen oli tehnyt omalle tontilleen metsän. Siis ihan puolukka-kanerva-perusmetsänpohjaa ja kuusia. Oikein ihana idea etenkin tuollaiselle täysin kaupunkimaiselle alueelle, jossa ei ole lähes mitään alkuperäisestä luonnosta (ei sillä, alkuperäinen luontohan juuri tuolla paikalla oli merta noin 10 vuotta sitten).

 

Tuossa pihapolussa on nyt fengshuit kohdillaan. Saunarakennuksen kattonurmikotkin viehättivät.

 

  

Näkyi jonkin verran myös näitä seiniä, missä oli kuva. Arat ihmiset toteaisivat, että ei tällaista uskalla laittaa, mitä sitten kun siihen kyllästyy? Itse olen sitä mieltä, että jos kuvaksi valitsee jotakin ajatonta, kuten vaikkapa luonto, niin ei siihen kyllästy. Jos johonkin kyllästyy niin se on iänikuiset valkoiset, tylsät, mitään sanomattomat seinät, joita olen itse suurimman osan elämästäni katsonut. Sitten, kun ostan omistusasunnon, niin siitä ei varmaan valkoista seinää löydy :D 

Eikö olekin tosi viihtyisä tuo vasemmanpuoleisen kuvan tunnelma? Ehkä mun tulevassa kirjastohuoneessa voisi olla tuollainen seinä. Ja sitten tuossa oikealla. Se koko seinä oli kaapistoa, mutta sitä luuli vain seinäksi, koska siinä oli noita oksia. Eli tehokkaasti naamioitu.

 Huomasin näin jälkikäteen, että en kovasti kiinnittänyt keittiöihin huomiota. Muuta kuin sen verran, että keittiön pöydäksi kelpaisi tuollainen "vanhanoloinen" tummapuinen pöytä. Eräs henkilö kääntyisi haudassaan, jos olisi sinne jo ehtinyt, kun totean, että haluan asuntooni yhtään mitään vanhaa. Minut tuntevat tietävät, että en kauheasti mistään vanhasta perusta. Mutta yksi keittiönpöytä vahvistaa säännön? Ja voihan sen aina kattaa näillä toisessa kuvassa esiintyvillä moderneilla KoKo-astioilla, joista siis omakin astiastoni muodostuu jo nykyisinkin. (tuo vati missä nuo karkit ovat, se tosin ei ole KoKoa) Tuossa muuten havaintoesitystä siitä, miltä merenrantatalojen useimmat seinät näyttivät. Tai siis, että seinän tilalla oli useimmiten ikkuna.

 Olohuoneeksi minulle riittäisi tuollainen pikkuinen nurkkaus. Enhän juuri katso tv:tä (tällä hetkellä en edes omista sellaista). Mutta olisi kiva katsoa elokuvia ja dvd-boxeja hieman isommalta ruudulta kuin kannettavani näyttö.

Ja jos siihen tulee joku sohvapöytä, tuollainen olisi ideaalinen, sinne saisi tuollaisia pieniä istuinpalikoita alle. Jos vaikka joku eksyisi joskus pelaamaan kanssani lautapelejä.

Tämä parvekepuutarha hurmasi. Siellä oli tomaattia, perunaa, basilikaa, punaista ja mustaa viinimarjaa, pensasmustikkaa... En ole koskaan itse kasvattanut yrttejä tai mitään muutakaan, mutta tuolla tuli sellainen fiilis, että se voisi olla mukavaa. Ajatuksena muuten kiva tuo lautalattia, ainakin verrattuna niihin normaaleihin betonilattioihin, mitä kerrostaloasunnoissa normaalisti on. Tää oli tosiaan kerrostaloasunnon parveke. Eihän uskoisi?

Kasvimaita näkyi muuten tuolla muutenkin. Erään talon keittiöstä pääsi suoraan tällaiseen lasiseen kasvihuoneeseen. Toisessa taas oli talon seinustalla tuollaisia laatikoita, missä kasvoi vihanneksia.

Sitten ois kylpyhuoneita. Jotakin tuolla vasemmalla puolella olevan tyylistä kiitos. Värimaailma tuosta oikeanpuoleisesta kuvasta. Mutta ei noin pieniä ruutuja.

Siellä tosiaan ei makuuhuoneissa ollut muuta kuin sängyt, joten oli sitten erilaisia harrastehuoneita. Oli kuntosalia ja ompeluhuonetta, käsityöhuonetta. Ja meikäläisen suosikki: kirjastohuone. Se on jotain, mitä ehdottomasti haluan asunnossani joskus olevan. Tummaa puuta olevan arvokkaan näköisen kirjahyllyn, tummat kalusteet, paksut verhot, jalkalamppu. Pehmeä matto ja pieni tarjoilupöytä, johon voi laskea teekupposen. Siellä voi sitten sivistää itseään ammatillisesti tai uppoutua kirjojen taianomaiseen maailmaan. (siitä huoneesta pitää sitten pyyhkiä pölyt varmaan kahdesti viikossa, koska tummilla pinnoilla pöly näkyy aivan heti.)

Lopuksi voisi heittää tähän messualueen yleisilmettä ja kuvia ulkoa.

Paljon siis valkoista ja merinäköalaa. Monissa paikoissa oli myös tarroista tehtyjä tai maalattuja kuvia seinillä.

Talot oli melko jyhkeän näköisiä. Tämäkin on muuten puutalo. Näyttää aika paljon kivitalolta.

Sitten oli yksi talo, jossa oli yläkerrassa vain yksi iso tila ja päädyt lasia. Tällaiset näkymät sieltä oli ulos.

Ulkoa se näytti sitten tuolta. Sen nimi oli aitta. Näkeekö joku tuossa jotain aittamaista?

Tuossa vasemmalla näette selvästikin kokkolalaisten uuden hengailumestan. Että siinä oli mukava istuskella. Oikealla on kuulemma jäljitelmä kaupunginsalmestamme suntista. Hmm.. no on se nätempi kuin sunti.

Tuossa vasemmalla näkyy nyt niitä kaksikerroksisia rivitaloja. Sellainen kelpaisi minullekin. Oikealla on kuva yhdestä huoneesta talossa, jonka jokainen huone oli sisustettu siten, että siellä oli jotain Kaj Stenvallin jostakin ankkataulusta. Aika hurjan pinkki huone.

Tämä oli jännä talo sikäli, että se oli ikään kuin keskeltä kahtia ja sitten tuossa ylhäällä on tuollainen käytävä, mitä pitkin pääsee toiseen puolikkaaseen. Jos oikein ymmärsin, tämä ihan totta on yhden perheen asunto.

Mutta tällaisia kuvia ja ajatelmia. Ei muuten kestänytkään kuin 6 tuntia tehdä tämä postaus. Ihanan hidas tämä mun mobiililaajakaista.