hienosti taas vierähti kuukausi edellisestä postauksesta. No minkäs teet, aika vain juoksee ohitse. Tässä on välissä vietetty Kekriä ja tehty Kokkolan reissu isänpäivän merkeissä. Olen myös istunut ensimmäisen oikeudenkäyntini oikeudenpuheenjohtajana. Olen sen seurauksena kirjoittanut ensimmäisen tuomioni, jossa ratkaisu oli kiinni näytön arvioinnista. Talvi tuli ja olen ruokkinut oravaa ja hymyillen katsonut sen touhuja ikkunastani. Olen ollut edelleen hirmuisen kiitollinen, että asun just tässä ja olen myös hirmuisen kiitollinen, että saan tehdä näin mukavaa ja mielenkiintoista työtä. Kun aivoja ei ole tarvinut liikaa rassata juridisilla ongelmilla, olen voinut rauhassa keskittyä oppimaan juurikin sen, mitä tällä työllä on opetettavaa. Prosessioikeuden syvällisempi oppiminen ja ylipäätään näytön arviointi ja tuomioiden kirjoittaminen on se, mitä tänä vuonna opin. Aineellisen oikeuden ongelmat on sitten edessä taas seuraavassa työpaikassa, mikä se ikinä onkaan. Tällä hetkellä toivon, että se olisi hovioikeus.
Se on pieni ja nätti.
Nämä on tällaisia aineettomia hyviä. Tai no niin "aineetonta" kun nyt asunnon sijainnista tai työstä nauttiminen voi olla. On myös aineellisia nautintoja ja yksi niistä on otsikossa mainittu bluetooth-kaiutin. Bosen Soundlink Mini II, itse kutsun sitä tuttavallisesti vain Boseksi. Ja se on mun arjen tärkeimpiä juttuja heti läppärin ja kännykän jälkeen.
Miksi? Koska minulle musiikki on tärkeä keino rentoutua, säädellä mielialoja, nautiskella ja tehostaa aivotyöskentelyä. Ja Bosessa on uskomaton äänenlaatu, sen voi ottaa mukaan ja sen akku kestää helposti koko työpäivän. Se tarkoittaa, että sitä voi kanniskella mukana käsilaukussa, kun menee töihin ja tulee sieltä takaisin kotiin. Se tarkoittaa, että tietokoneelta kuunneltavia asioita voi viimeinkin kuunnella kunnon äänenlaadulla.
Ruokaa ei voi tehdä ilman, että on motivaatiomusiikkia
Jostain syystä mun lapsuuden kodissa kuunneltiin hirveän vähän musiikkia. Ehkä se ei ennen ollut niin tärkeää. Siis vanhemmille sukupolville. Minä olen kuitenkin jo pitkään käyttänyt musiikkia päästäkseni tiettyyn mielentilaan. Opiskeluaikoinani puolestaan huomasin, että oikeanlaista musiikkia kuunnellessani ajattelen selkämmin, ajatus ei harhaile eikä oikeanlainen musiikki toisaalta myöskään häiritse itse työtä.
Eikä sitä saa unohtaa töihin lähtiessä kotiin. Se mahtuu just sopivasti tuohon Creativen-pussukkaan.
12.11.2015 Helsingin Sanomien nettisivulla olikin artikkeli otsikolla "Musiikki vaikuttaa terveyteen kuin ihmelääke ja terapia". Itse jutun mukaan mieleisen musiikin kuuntelu saa aikaan, että mielihyvähormoni dopamiinia ja läheisyyshormoni oksitosiinia alkaa erittyä vereen. Samalla stressihormoni laskee. No ilmankos sitä on hyvä kuunnella töissä! Mieli tyyntyy ja on kiva työskennellä kun on mukava olo. Ja jos tulee vastaan joku aivan älytön väite, joka muuten saattaisi aiheuttaa ärtymystä, musiikki tasaa niitäkin tunnetiloja. Lisäksi isokaan to do-kasa ei pääse häiritsemään, kunhan voi kuunnella musiikkia samalla, kun lyhentää sitä.
Mun pieni "etälemmikki"
En tajua miten olen pärjännyt ennen Bosea. Tällaista tällä kertaa. Kirjoittelen sitten vaikka seuraavalla kerralla pidemmästi. Kekristä, oravan touhuista ja muusta sellaisesta. Nyt pitää käpertyä kirjan kanssa sänkyyn. Luettavana on pitkästä aikaa R. A. Salvatoren Musta haltia -trilogia, sillä sain juuri luettua loppuun suomalaisesta kansanuskosta kertovan kirjan, jota olin lukenut noin 10 kuukautta ja väliin tekee mieli lukea fantasiaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti