Ihanteista ja tasapainosta

Olen ollut partiossa suurimman osan iästäni, 7-vuotiaasta lähtien. Tästä johtuen, elämääni ovat aina kuuluneet ihanteet. Niin vahvasti, että suurimman osan ajasta unohdan, että monilla muilla ei ole ihanteita merkityksessä "minulla on lista asioista, joita minun pitää pyrkiä elämässäni noudattamaan". Tämä on hassu asia, kun sen huomaa, mutta eipä se arkipäivinä kovin montaa kertaa käy mielessä, miten muut elävät. Mutta nyt, kun haluaa kirjoittaa jutun aiheesta, ei oikein tiedä miten tämä pitäisi kirjoittaa, jotta voisi välittää lukijalle ihanteiden ja ennen kaikkea niiden ymmärtämisen merkityksen.

Aloitan kuitenkin niistä partioihanteista. En tiedä missä vaiheessa se 8 kohdan lista lakkasi olemasta lista, joka piti osata ulkoa partiotaitokisoissa tai riihityksissä. Jossakin vaiheessa huomasin, että elän tämän listan mukaan. 

1. kehittää itseään ihmisenä

2. kunnioittaa toista ihmistä

3. auttaa ja palvella

4. tuntea vastuunsa ja velvollisuutensa

5. rakastaa ja suojella luontoa

6. olla uskollinen ja luotettava

7. rakentaa ystävyyttä yli rajojen

8. etsiä elämän totuutta. 

Ja sitten on tietenkin vielä se partiolaisen tunnus: ole valmis. 

Nämä ohjeet ovat varsin konkreettiset ja on niitä puitukin. Voi niin miljoona kertaa, "kertokaa suosikki ihanteestanne", "miten toteutatte tätä ihannetta elämässänne", "mitä tämä ihanne mielestänne tarkoittaa?". Partiolaisiakin on erilaisia, minä olen sellainen, joka on aina noudattanut yllä mainittua listaa. Jos haluat tuntea minut ihmisenä, lue ylläoleva lista.

Mutta elämässä on myös toisenlaisia ihanteita/tavoitteita. Ylläolevien lisäksi minulla on eräs toinen lista, mutta ne ovat enemmänkin "ohjeita käyttäytymiseen", eivätkä niinkään määrittele millainen ihminen olen, muuta kuin itsetuntemukseen kehottava kohta "tunne itsesi". Tämä lista on toistaiseksi enemmän lista kuin elämäntapa, vaikka olen tiennyt sisällön jo 10 vuotta. Osasyy tähän on, että jos täyttäisin listan joka kohdan, eläisin täydellistä elämää. Joka suhteessa. Hieman haastavaa siis. Hoksasin juuri, että tätä listaa ei ole pitänyt käydä läpi ollenkaan niin paljon kuin partiolaisen ihanteita. Kukaan ei ole kysymässä vähän väliä miten toteutan tätä listaa tai mitä sen kohdat tarkoittavat. Ja siksi sen listan sisällön luulee ymmärtävänsä, mutta oikeasti ne ovat vain sanoja. Kunnes käteen osuu filosofian kirja, joka tarjoaa yhden sisällön sanoille. 

Yksi sen listan kohta on "elä tasapainossa". Viikko sitten minä ymmärsin mitä tämä tarkoittaa ja miksi noudattamatta jättämisestä seuraa niin paljon onnetonta oloa.

Loppuunsa tämä ohje on kovin yksinkertainen. Kaikkien asioiden elämässä pitää olla tasapainossa. Hyvin yksinkertaista. Mutta hoksaako sitä kovin helposti mitä tämä tarkoittaa käytännössä? Se tarkoittaa, että vastinparien pitää olla tasapainossa ja oikeiden vastinparien löytäminen on ihan krusiaalista. Minun ei esimerkiksi tarvitse tasapainottaa partiolaisuutta ja ei-partiolaisuutta, partiolaisuus on mukana jokaisessa elämäni hetkessä. Sen sijaan minun pitäisi tasapainottaa esimerkiksi työ-lepo ja liikunta-herkuttelu. Nämä kaksi ovat kyllä minulle sellaiset murheenkryynit. 

Kuinka monesti sitä ajattelee "on ihan ok syödä vaikkapa lakritsapatukka, jos on harrastanut liikuntaa"? Tai "on ihan ok pitää ilta vapaata, jos on työskennellyt 8 tuntia"? Ensimmäisen kyllä tiedän, eikä sitä unohda, koska maailma on täynnä heijastavia pintoja. Jälkimmäisen hoksasin viikko sitten. Yliopisto ei ole työ-lepo -tasapainon kannalta ollenkaan hyvä paikka, jos ei saa itseään lukemaan joka päivä samaan aikaan lakia. En tunne ketään joka pystyy siihen. Tästä aiheutuu, että enemmän tai vähemmän on koko ajan jäljessä ja "pitää lukea lakia"-stressi päällä. Ei ole stressivapaata vapaa-aikaa, koska aina on tulossa seuraava tentti. Toisaalta joskus hajottaa niin paljon, että menee kokonaisia päiviä, ettei saa mitään järkevää aikaiseksi, koska pää on yksi ampiaispesä tekemättömien töiden listan edessä. Ne päivät ovat hukkaan heitettyjä työn edistymisen osalta, mutta eivät ole tuntuneet levoltakaan, koska stressistä ei pääse. Aivan hirveätä. Tämä on tällä hetkellä ainut asia, joka minua elämässä ahdistaa, mutta se ahdistaakin sitten kunnolla.

Oman elämän tasapaino voi olla myös muilla tavoin pielessä. Yksi vastinpari on antaminen-ottaminen. Länsimaisessa runsauden kulttuurissa kohtuus on jo kauan ollut hukassa. Halutaan kaikkea ja kohta mikään ei tunnu miltään ja aina pitää saada uutta. Tyytyväisyys jonkin tavaran johdosta on niin väliaikaista. Ja sitten kun täällä halutaan ja otetaan, siellä kehitysmaassa ollaan ilman. Taas siellä joku ajattelee, minä olen vain yksi ihminen. Niin olet, mutta niin on ne 6 miljardia muutakin. Epätasapaino tässä suhteessa ilmenee myös henkilökohtaisella tasolla. Jos saat aina enemmän kuin annat, alat pitää asioita itsestäänselvyyksinä. Sitten sattuu, kun se itsestäänselvyytenä pitämäsi asia katoaa elämästäsi.

Antamis-ottamis -vastinpari ilmenee myös ihmissuhteissa. Ehkä sinulla on kaveri, joka aina pyytää sinulta apua, mutta ei ole valmis auttamaan sinua, kun olet pulassa? Ei hääviä, saatat alkaa tuntea itsesi arvottomaksi. Yritäpä pitää huoli, että et itse ole se, joka saa paljon, mutta ei muista antaa mitään takaisin. Entä ajatteletko koskaan, kun joku kehuu sinua, milloin olet itse viimeksi kehunut muita?

Sitten on tietenkin myös henkisyys-maallisuus -vastinpari. Ei nyt merkityksessä, että sinun pitäisi unohtaa uskontosi välillä vaan, että tekisit ihan tavallisia juttuja, joihin henkiset asiat eivät mitenkään liity, sen sijaan, että käyttäisit kaiken vapaa-aikasi elämän tarkoituksen löytämiseen. Mitäpä sillä tarkoituksella tekee, jos ei ole sitä elämää? 

Tässä on vain muutama vastinpari, mutta idea tasapainosta kävi varmasti selväksi. Itse huomasin, että ne asiat, joihin en elämässäni ole tyytyväinen, eivät ole tasapainossa. Tämän suhteen tajuaminen on ainakin omalla kohdallani yksi askel niiden asioiden muuttamiseen. Jokainen ihminen valitsee itse ne ihanteet/tavoitteet, joiden mukaan elää. Tai valitsee elämäänsä rajoittavaksi tekijäksi ainoastaan lain. Jotkut eivät sitäkään. Tällä kirjoituksella halusin herätellä niitä, joilla ihanteita on. Oletteko tehneet itsellenne selväksi, mitä ihanteenne tarkoittaa tai vaatii elämältänne?