Elämän varjoja: Päivät 197-203, uudet lasit

Hei,

oli taas vaihteeksi vähän parempi viikko mitä tulee painoprojektiin. Liikuntaa tuli harrastettua jopa kolmena päivänä (2 arkipäivänä ja nyt sunnuntaina) ja mitään hirmuisia rikoksia syömispuolella ei tapahtunut. Torstaina oli syntymäpäiväni, joten sen kunniaksi käytiin veljeni kanssa testaamassa yksi paikallinen ravintola ja siellä meni hamppari ja ranskalaiset, mutta synttäripäivä ei ole sellainen päivä vuodesta, jolloin haluaa millintarkasti noudattaa tiukkaa syömiskuria :D

Mä sain myös tällä viikolla ne uudet silmälasit, pienemmillä voimakkuuksilla kuin edelliset. Pidän itse näistä uusista laseistani, koska ne näyttävät paremmilta kuin entiset ja myös tuntuvat päässä mukavammilta. Ottaessani niistä tänne kuvaa, pääsin taas naureskelmaan kameleonttimaisuudelleni. Siis mä näytän niin eriltä riippuen siitä onko otsahiukset alhaalla vai ei ja onko meikkiä vai ei. Vai mitäpä tuumaatte? Ensin kuva meikittömänä ennen otsahiusten tasoittamista... (tosin tässäkin hiukset suoristettu, joten vielä erilaisempi olisi ne mun luontaiset korkkiruuvikiharat, mitä harvoin kenellekään näytän...)

Sitten otsatukka trimmattuna ja meikkiä...

Hiukset leteillä ja pipo päässä (tää oli muuten hyvä löytö tää pipo. Multa puuttuikin sellainen peruspipo ja tää on just hyvä eikä maksanut kuin 9 euroa)

Ja hiukset kokonaan kiinni (mukaan lukien otsis pois otsalta), mikä on mun normaali työpäivä-look...

Sellaista, luulis että tuli uudet lasit tarpeeksi hyvin esiteltyä, että äiti pärjää seuraavaan Kokkolan vierailuuni asti :D

Muuten ei tässä hirveen ihmeitä ole tapahtunut. Arjet menee suurimmaksi osaksi edelleen töissä (yleensä vähintään 8 tunnin työpäivä ja päälle se 1,5 tuntia työmatka-ajoja). Eilinen meni taas laiskottelun kannalta, tosin sellainen hassu juttu sattui, että kun lähdin illalla katsomaan tuttavani muotinäytöstä, huomasinkin paikan päällä (ostoskeskus), että ehkä 5 miljoonaa autoa, ei parkkipaikkaa missään ja kaikki vastaan tulevat naisia. Siinä olikin tarpeeksi vihjettä ja arvasin jo ennen kuin pääsin edes sisälle kauppakeskukseen, että Scandinavian Hunkseillahan siellä oli keikka heti sen muotinäytöksen jälkeen. No tulipa sekin katsottua, en olekaan ikinä aiemmin elämässäni nähnyt mitään edes sinne päin ollutta esitystä. Itsekseni vaan siinä mietin, että miltähän niistä tyypeistä tuntuu työ, joka on lähinnä showtanssia yhdistettynä oman vartalon esittelyyn tuhansille vastakkaisen sukupuolen edustajille? :D

Tänään sitten olinkin tehokas, yllättäen taas pakon sanelemana, uimassa piti käydä, ku siitä oli ollut viikolla puhetta, kämppä piti siivota, koska sitä olin siirtänyt liian kauan (onhan täällä aina perussiistiä, mutta you know pölyt ja suihkun lattiakaivo...), työviikon eväiden tekeminen, pyykkäys jne. Tämän blogin kirjoittamisen jälkeen pitäis vielä tsekata pari lakia, että osaa hoitaa alkavan viikon työhommat.

Mä mietin, että kun mun omasta elämästä nyt ei oo hirveästi kertomista, koska ainut mitä siinä tapahtuu, on työasiat, joista ei tänne voi sanoa mitään, niin pitäis varmaan ottaa tänne jatkossa enemmän karppaamiseen ja muutenkin elämäntaparemonttiin liittyvää höpinää. Pysyvä hoikistuminen kun on sellainen asia, että monet siinä etsivät viisasten kiveään kauan ja perusteellisesti, mutta ilman tulosta.

Sitten kun käy niin kuin mulla, että homma alkaakin pelittämään, se toimii ihan omalla painollaan, eikä siihen hirveästi tarvitse kiinnittää huomiota. Oon edelleenkin sitä mieltä, että kaiken a ja o on ymmärtää mitä pysyvään onnistumiseen vaaditaan. On ymmärrettävä mistä on luovuttava, voidakseen saavuttaa jotain muuta. Ja toisaalta, on tehtävä muutos niin miellyttäväksi kuin mahdollista. Nimimerkillä lukemattomia kertoja virallisterveellisellä laihtumista yrittänyt ja koskaan esim. en jaksanut aamupala puuroja kuin maksimissaan 2 kuukautta. Myös pahanmakuiset salaatit tulivat korvasta ulos jo parin viikon jälkeen.

Nyt on jotenkin auvoisaa tietää, että puuro on yksi vihoviimeisiä juttuja, mitä ylipäätään ihminen voi syödä, joten ei tarvitse yhtään murehtia, kun ei siitä pidä. Salaattirintamalla ratkaisu löytyi siitä, että käytän salaatinkastikkeena dippikastiketta enkä laita salaattiini ikinä kurkkua, herneitä, maissia ja tomaattiakin hyvin harvoin. Ne on siis ne ainekset, mistä mä en salaatissa ole koskaan tykännyt. Koska salaattia on laihtumisen kannalta opittava syömään "hinnalla millä hyvänsä", niin mun hinta on nyt se, että mainittuja aineita siihen ei sisälly ja kermaviiliin tehtävä dippi on korvannut ne pahanmakuiset pulloissa olevat salaatinkastikkeet.

Mitä siihen luopumistouhuun tulee, niin o-ou, edessä on taas vaikein aika vuodesta painonhallinnan kannalta. Joulunalusaika! Hemmetti tää on käytännössä lokakuusta vuoden vaihteeseen, ku kauppoissa alkaa tursuta kaiken maailman suklaakasoja. Ja mun heikkoutta saa jo! Nimittäin glögiä. Voi mä rakastan sitä ihan liikaa, kun ottaa huomioon, että se on käytännössä vain sokerilitkua ja siten karpille erittäin nou-nou. Glögi, piparit ja aurajuusto.... Apua. Ei kai tässä auta kuin yrittää sinnitellä mahdollisimman pitkään ilman. Jos tekisin itseni kanssa sopimuksen, että ei ennen kuin lumet tulee... paitsi että asun taas Pohjois-Suomessa, että ennuste ei ole kovin hyvä.

No vaikka siihen sortuiskin, niin sortumisen täytyy tapahtua tällä nykyisellä herkuttelutasolla. Eli maksimissaan kaksi kertaa viikossa kohtuullisesti. Yleensä ajoittelen näitä viikonloppuihin, ku viikonloput on mulle nykyään sellaisia "maksimoi oma hyvä olosi"-hetkiä.

Kuluneen viikon ruokailuja:

Maanantai:

- aamupala: vadelmia, partista, kermaa

- lounas: kanasalaatti

- iltapala (kaverilla lenkin jälkeen): kotimaista omenaa, ruisnappeja tuorejuustolla

Tiistai: