Hei,
viime postaus oli sellaista angstaamista, että koitetaanpa nyt olla positiivisempia. Tällä hetkellä onkin yleisesti paljon parempi fiilis ja ainut miinus on, että oli henkisesti rankka paikka torstaina ja perjantaina, että se kai säteilee viikonloppuunkin. Oon nukkunut lauantaina ja sunnuntaina ihan sikana :D Noh, pakko pysyä tässä sen verran hereillä, että saa tehtyä taas perussunnuntai jutskat, eli kirjoitettua tämän ja tehtyä ruokaa ensi viikolle.
Mutta pieniä suuria asioita on siis tällä kertaa teema. Se alkaa oikeastaan jo ihan viime sunnuntaista. Käytiin silloin veljen kanssa uimassa, sitten syötiin yhdessä oikein luksusaamiainen: vadelma-banaanipirtelöä ja metwurstilla höystettyä munakasta! Aamupalan jälkeen suunnistettiin vielä hulluille päiville, veljen tähtäimessä oli yksi kirja akateemisesta ja minä ostin äidille mokkahanskat ja itselleni aaverahkaa, kun sitä saa vain hulluilta päiviltä ja bloggaajat olivat aiemmin hehkuttaneet, että se on suunnilleen parasta mitä voi olla. No oli se kyllä aika hyvää :D
Noinkin pieni asia kuin että voi syödä aamiaista jonkun kanssa, on tosi piristävää vaihtelua tähän mun normaalin sinkun elämään. Yksin kun asut, olet aina yksin paitsi silloin, kun olet töissä tai näet ystäviäsi. Näin ollen arjen hommelit tulee pääsääntöisesti tehneeksi ihan yksin ja tuntuukin kivalta, kun kerrankin voi jakaa edes tuon pienen hetken jonkun kanssa.
Veljen kanssa vitsailtiinkin, että hän on mulle vähän niinku henkisellä puolella poikaystävän korvike ja että kun hän aikanaan muuttaa ehkä muualle, mun on pakko oikeasti harkita vakavasti sitä poikaystävän etsimistä. Noh, mutta tämä järjestely toimii tällä hetkellä. Käydään yhdessä viikottain kävelemässä ja uimassa, joskus kaupungilla pyörimässä, joskus katsellaan leffoja jne. Tietysti voihan tää olla ihan normaalia sisarusten välistä toimintaakin. Harvat ihmiset ymmärtää niin hyvin toisiaan kuin sisarukset, koska sisarukset on oikeasti jakaneet aika monta vuotta elämästään yhdessä ja tietävät toisen taustat. Kukaan ei esimerkiksi tiedä paremmin mun painotouhuja kuin mun veli. Hän on nähnyt sen koko elämäni ajalta. Exänikin on aika hyvin perillä mun tästä osasta elämää, mutta hän oli aktiivinen osa elämääni vain 4 vuotta, joten hänen näkövinkkelinsä on siksi rajatumpi.
Tällainen ihmisen perusarki "herää, mene töihin, tee töiden jälkeen jotain, mene nukkumaan" on aika kaavamaista ja siksi ylläpitääkseen positiivista perusonnellisuutta, kannattaakin kiinnittää asioita pieniin asioihin. Ai ootte kuulleet sata kertaa, että mä rakastan astioitani? Noh... jotain uutta kehiin siis! Mä oon normaalisti varsinainen kävelevä koruteline! Löytyy korvakorut, kaulakoru, rannekoru, kello joka on kaunis kuin koru ja tietenkin sormuksia.
Kalevala korut on mun juttu. Erityisesti pidän Vanamo-sarjasta ja niistä tietyistä trend-sarjan korviksista, jotka passaa yhteen Vanamon kanssa. Vanamoa mulla onkin perusarkipäivänä päällä se sormus, joko sarjaan kuuluvat korvikset tai ne yhteensopivat trend-korvikset ja sitten rannekoru. Jos on sopivat vaatteet, niin saattaa olla vielä se käätykin. Esim. yhden mustan työmekon kanssa se sopii hyvin yhteen, mutta jos on jakkupuku ja kauluspaita, niin turha vaivautua, ei sieltä kaula-aukosta mikään näy. Vanamon ajattomasta klassisuudesta taitaa tykätä muutama muukin, sillä se oli vasta äänestetty jonkun iltapäivälehden nettisivuilla Kalevala korun kaikista kauneimmaksi koruksi. Noh, katsokaa nyt sitä, onko tuo kummakaan. Siinä on helmiä ja sitten tuollaisia etäisesti sydäntä muistuttavia pieniä lehtiä. 
Sitten on tää mun kello. Oikeesti, mitä tulee muotibloggaajien kelloihin, niin oon vähän naureskellut, ku kaikilla on Michael Korsin kellot. Mietin, että kukahan aloitti ensin ja ketkä kopioi vai onko se oikeasti heistä kaikista just paras kello heidän tyyliinsä? Mun makuun se kyseinen kello (jonka mallia en siis tiedä, tiedän vaan että se sama kello on joka ikisellä suositummalla bloggarilla) on liian miehekäs. Mun klassisia linjoja suosivaan makuun sopii paljon paremmin tämä Candinon Navette. Kuinka tyylikäs ja yksinkertainen. Kellotaulu on helmiäistä ja siinä on safiirilasi, joka ei naarmuunnu. Tosin tuo metalliosa valitettavasti naarmuuntuu, mutta ei sitä onneksi huomaa, ellei tarkastele tätä 5 cm päästä. Tai ota tällaista lähikuvaa... Ostin tämän vuosia sitten Vaasasta. Muistaakseni se oli se kesä, kun pääsin sisään oikeustieteelliseen. Siinä mielessä tämä kello on mulle sellainen unelmien saavuttamista symbolisoiva. Ja onhan se nyt vaan törkeen hyvännäköinen. Ja sveitsiläinen. Siis kyllähän kellon nyt sveitsiläinen pitää olla ;)
Nämä on siis tällaisia pieniä suuria asioita, jotka tuo arkeen onnea. Sitten jos vielä materialismin puolella pysytään, niin voisin mainita muutaman ostoksen hulluilta päiviltä ja pari muuta kosmetiikkatuotetta, jotka on mulla pieniä arjen suuria asioita. Eli hulluilta päiviltä tarttui mukaan siis mokkakäsineet itselle, lumenen päivä- ja yövoidetta sekä schwarzkopfin hoitoainetta latvoille (se on ihan huippua). Alemmassa kuvassa olevat huulipunat olin hankkinut jo aiemmin.
Niistä käsineistä sanottakoon, että täydelliset! Miten mä en oo aiempina vuosina tajunnut ostaa mokkakäsineitä? Just täydelliset tähän aikaan, kun neulossormikkailla on liian kylmä ja vuorellisilla nahkahansikkailla liian kuuma. Ja noi on kaiken lisäksi äärimmäisen tyylikkäät ja niillä saa hyvän otteen auton ratista. Nimimerkillä aikani tuskailin niiden neuloshanskojen kanssa, kun ratin kääntämisen yrittäminen oli ihan tuskaa.
Sitten on noi voiteet. Lumenen sivuilta voi lukea pitkät pätkät mitä ihmeellistä näiden pitäis tehdä, mutta tiivistäen kyse on siis siitä, että näissä on c-vitamiinia ja lakka-uutetta, joiden pitäis ennaltaehkäistä ikääntymisen ensimerkkejä ja tää Lumenen vitamin c-sarja onkin tarkoitettu +25 ikäisille ihmisille. Noh, minä oon tätä käyttänyt jo pari vuotta ja ilmeisesti hyvin toimii, kun papereita kysytään ja ihmiset ei millään meinaa uskoa, että näin nuori ihminen on juristi :D En tiedä minkä ikäiseksi ne sitten mua luulee, en ole kysynyt vaan todennut vaan, että aika korjaa ikäongelman.
Noh, ei rypyn ryppyä kasvoilla eikä kaulassa, niin toimii tarpeeksi hyvin. Mun äiti on aina ollut sellainen, että hän on huoltanut ihoaan tosi hyvin ja onkin sitten näyttänyt yleensä ikäistään huomattavasti nuoremmalta. Myös isäni puolelta on hyvät geenit siihen, että ihon pitäisi säilyä hyvänä, mutta harrastetaan nyt varmuuden maksimointia kuitenkin. Ihon kanssa kun on kyse ennaltaehkäisystä, ei siitä, että alat käyttämään voiteita sitten, kun sinulla jo on niitä ryppyjä. Ja kuinka paljon helpompaa meikkaaminen onkaan, kun iho on kunnossa! Ei muuta kuin ripsari, kulmat ja huulet ja that's it. Pääsen niin paljon helpommalla, kun ei tartte millään meikkivoiteella tai puuterilla häslätä.
Mistä pääsemmekin sitten niihin huulipuniin. Musta on kai tullut huulipunatyttö. Ennen mä yleensä meikkasin silmät vahvasti, eli piirsin nestemäisellä kajalilla "kissansilmät". Meikissä kun se on yleensä joko silmät tai huulet, niin ei sitten tullut huuliin yleensä mitään. Nyt asiaan on tullut muutos lähinnä mun uusien silmälasien takia.
Nämä kehykset ovat nimittäin niin vahvat, että siinä on itsessään ihan tarpeeksi korostusta silmille. Niinpä se onkin mennyt nyt siihen, että silmissä on enää ne ripsarit ja huulet on sitten punaiset. Ja jos ihan rehellisiä ollaan, niin asiaan on oikeasti vaikuttanut myös se, että ostin tällaista Lumenen wild rose-huulipunaa. Kaksin kappalein. Yksi kirkas punainen ja yksi neutraali. Ja ei mikään, siis ei mikään tunnu niin hyvältä huulissa, kuin nämä. Oikeasti. Suosittelen kokeilemaan. Niinpä tilanteesta riippuen huitaisen noita huuliin. Jos en ole muuten meikannut, lätkäisen neutraalia sävyä, josta ei lähes edes huomaa, että sitä on huulilla. Jos on myös muilta osin "naama piirretty päähän", niin sitten kirkaampaa punaista. Eikö muuten tasapainoitakin punaiset huulet kivasti noita silmälaseja? :)
Jollain tavalla on kivaa olla nainen, niin saa värkätä kosmetiikan ja korujen kanssa. Nekin on sellaisia arjen pieniä iloja. Ja jos tästä aasinsiltaa ottaa tähän painonpudotusaiheeseen, niin jotenkin sitä huomaa, että haluaa panostaa ulkoiseen kauneuteen ihan eri tavalla, nyt kun painoa on tippunut. Ennen se oli vähän sellaista "miksi vaivautua laittautumaan, kun mikään ei peitä sitä, että mä oon läski?". Nyt kun tilanne ei ole aivan niin paha enää, tulee sitten panostaneeksi enemmän. Ja tiedä kummasta se johtuu, on alkanut tulla myös huomiota vastakkaiselta sukupuolelta. Siitä onkin vuosia, kun se viimeksi oli tällaista. No oikeastaan se oli tällaista viimeksi silloin, kun olin tässä painossa... lukioikäisenä. En pidä tätä kokonaan positiivisena asiana, mutta yritän totutella asiaan.
Painon kanssa ei sinänsä mitään ihmeellistä, junnaamme edelleen tässä yhden kymmenluvun korvilla, mutta eiköhän se tästä sitten taas kohta. Tää viikko ainakin on ollut ihan jees projektin kannalta. Liikunnan puolella tein eilen pitkästä aikaa lihaskuntotreenin ja tänään olenkin sitten sen mukaisessa kokovartalokrampissa. Pitää alkaa tuotakin puolta treenaamaan, sen verran surkeassa kunnossa meinaan keskivartalon lihakset...
Syömiset:
Sunnuntai:
- aamupala: metwursti-munakas ja vadelma-banaani pirtelö
- lounas: katkarapusalaattia ja aaverahkaa
- ei iltapalaa
Maanantai:
- aamupala: vadelmia, partista, kermaa
- lounas: kanasalaatti
- iltapala: maksamakkaraa 75 g
Tiistai:
- aamupala: vadelmia, partista, kermaa
- lounas: kanasalaatti
- iltapala: 75 g maksamakkaraa ja vähän irtokarkkeja (katsoin leffan)
Keskiviikko:
- aamupala: vadelmia, partista, kermaa
- lounas: kaalipaistosta
- iltapala: munakas
Torstai:
- aamupala: vadelmia, partista, kermaa
- lounas: kaalipaistosta
- iltapala: munakas
Perjantai:
- aamupala: mansikoita, partista, kermaa
- lounas: kaalipaistosta
- illalla 150 g sipsejä, dippiä leffan katsomisen yhteydessä (oli sellainen pari päivää, että oli pakko harrastaa taas eskapismia)
Lauantai:
- aamupala: mansikoita, partista, kermaa
- lounas: subwayn kanateriyaki-salaatti
- iltapala: munakas
Sunnuntai:
- aamupala: mansikoita, partista, kermaa
- lounas: naudan ulkofilettä, bearnisekastiketta, uunivihanneksia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti