Katsaus vuoteen 2013 ja ajatuksia tulevasta vuodesta

Heissan,

johan vierähtikin hyvä tovi edellisestä postauksesta. Mulla oli tuossa ennen joulua tiukka aikataulu myös viikonloppuisin ja sitten kun vietin 9 päivää Pohjanmaalla, en halunnut käyttää aikaani postausten kirjoittamiseen vaan keskityin nauttimaan minulle tärkeiden ihmisten seurasta. Nyt on takana yksi viikko takaisin täällä Lappeenrannassa ja on ollut enemmän hässäkkää kuin laki sallii. No mutta, aika hyötykäyttöön. Ensi viikon ruoka on nyt uunissa (kello tasan 0.00) ja hyödynnän outoa virkeyttä tämänkin postauksen kirjoittamiseen. To do-listalla olisi myös siivous, mutta se on ajoitettava kyllä päiväaikaan, muuten alkaa naapurit valittamaan. 

Näin talvisista näkymisistä sain nauttia viime talvena ollessani lumilautailemassa veljeni ja ystävieni kanssa Isolla-Syötteellä. Äärimmäisen hyvä reissu oli.

Joulu meni kuin siivillä. Minulla oli huima tavoite nähdä 8 kaveriani ja kaikki sukulaiseni. Tavoite onnistui ihan hyvin, sillä näin 7 kaveriani ja kaikki sukulaiseni. Joululoma olikin minun osaltani vähän sellaista paikasta toiseen sinkoilua, mutta niin lomani aina ovat, kun pitää lyhyessä ajassa yrittää nähdä mahdollisimman monta ihmistä. Huomasin myös, että vasta siinä torstain paikkeilla eivät enää työasiat pyörineet mielessä. Ihan hyvä vaan, jos olisin tiennyt mikä pommi täällä odottaa, niin olisin kyllä stressannut itseni hengiltä. Ja joulun lihomissaldokin on vain + 3 kiloa (josta 1 jo tiputettu pois). Sekin oli mielestäni hieno saavutus siihen nähden, miten pitkästä ( 9 päivää) syöpöttely ajasta oli kysymys. 

Oulusta jääty kaipaamaan ihanaa asuntoa. Erityisesti mieluisia tapetteja. Voi kuinka tylsiä valkoiset seinät ovatkaan...

Näin uudenvuoden alkumetreillä lienee hyvä ottaa lyhyt katsaus menneeseen vuoteen ja heittää ilmaan pari ajatusta tulevasta. Vuosi 2013 oli minulle lähes pelkästään työnteolle omistettu vuosi. Sain tammikuussa tietää saaneeni työpaikan lakimiehenä lakiasiaintoimistossa ja että minun pitäisi tehdä asianajajatutkinto. Siitä sitten vaan heti valmistautumaan kokeeseen. Itse työ alkoi maaliskuussa, mutta huhtikuun puolessa välissä olleeseen kokeeseen luin tammikuusta asti. Se miten vaikeaa oli aloittaa asiantuntija-ammatissa, vei minulta täysin jalat alta ja tuntui, että koko vapaa-aika piti käyttää nukkumiseen. Ainakin alussa siis. 

 Asianajatutkinto. Se minulta vapaa-ajan vei.

Sitten siinä kohtaa, kun olin jo jokseenkin tottunut touhuun, minun pitikin alkaa suorittamaan sitä oikeudenkäyntiosaa asianajajatutkinnosta. Eli toisin sanottua alkoi 3 kuukauden helvetti mallia "herää, käy töissä, juo kahvia, tee etätehtäviä puoleenyöhön asti, mene nukkumaan, herää, käy töissä, juo kahvia...". Tällä rytmillä tosi monet lauantait meni puhtaasti nukkuessa. Sunnuntaisin tein taas etätehtäviä ja kaikki muutkin hommat (ruokakauppa, viikon ruokien valmistus, siivoukset, lauma-iltojen suunnittelu). Ja sitten koitti taas arki. 

 ... ja siksi nää sai liian vähän ulkoilua viime vuonna.

Vuosi alkoi Oulussa, jatkui maaliskuusta elokuuhun Helsingissä ja syyskuusta lähtien olen majaillut Lappeenrannassa. Kaikki muutot sattuivat henkisesti, siis sen lisäksi, että ne sattuivat kukkaroon tosi paljon. Viihdyin Oulussa tosi hyvin, minulla oli siellä kavereita ja veljeni asui siellä. Sieltä oli vain 2 tunnin matka Kokkolaan ja minulla oli ihanalla alueella asunto. Asunnossa oli vielä itse valitsemani tapetit, jotka vaari asensi ja sinne mittojen mukaan teetetyt verhot. Olimme arkena paljon yhdessä veljeni kanssa muun muassa leffojen katsomisten ja lenkkeilyn muodossa. Tiesin, että jälkimmäiselle käy huonosti, kun muutan pois. Ilmeisesti myös veljeni jäi kaipaamaan lenkkikaveria. Mutta ei auttanut, työn perässä oli muutettava. 

 Helsingissä asuminen oli uusi ja jännä kokemus. Erityisesti pidin lähijunista, vaikka ajatuksena olikin hassua mennä junalla töihin.

Helsingistä löysin kivan asunnon hyvillä yhteyksillä. Lähellä oli paras liikuntapaikka, minkä Suomessa tiedän (Keskuspuisto) ja eläinrakkaana minua ilahduttivat citykanit ja oravat, joita vilahteli menemään ihan säännöllisesti. Helsingissä myös asuu noin puolet kaikista ystävistäni. Uutuuden viehätystä kesti oikeastaan koko se puoli vuotta, minkä siellä asuin. Asuminen oli Helsingissä kallista, mutta muuten viihdyin siellä todella hyvin. Ja sieltäkin oli loppuunsa vain 4 tunnin junamatka Pohjanmaalle. Puoli vuotta Helsingissä meni kuitenkin hyvin pitkälti uuteen työhön totutellessa ja opetellessa, sekä kaupunkiin tutustuen. Työmatkaliikuntaa oli 3 km päivässä, mutta sitä ja satunnaisia kävely/juoksulenkkejä lukuunottamatta, liikunnat olivat vähissä.

 Keskuspuisto tuhansine valkovuokkoineen oli aivan ihastuttava erityisesti toukokuussa

Kävin Pohjanmaalla toukokuun lopussa pitkän viikonlopun, juhannuksena sekä elokuussa, kun minulla oli yhteensä 9 päivän loma. Tässä kohtaa teimme perheeni kanssa pienen lomaretken Keski-Suomeen, mutta muuten oli taas perinteistä "näe kaikki ystävät ja sukulaiset"-sinkoilua sen osalta, mitä olin Kokkolassa.

Sisävesiristeily Päijänteellä ja Jyväskylän Rantasipi kylpylä-hotelli. Ne olivat lomani kohokohdat.

Syyskuussa kävi komento Lappeenrantaan. Vaihtoehtoni olivat siirtyä tänne (ja saada vakituinen työ) tai etsiä uusi työpaikka. Koska työttömäksi jättäytyminen Helsingissä pelotti jo ihan taloudellisen mahdottomuutensa vuoksi, niin katsoin paremmaksi muuttaa taas, vaikka jäinkin kaipaamaan Helsinkiä kaupunkina, keskuspuistoa, citykaneja, oravia ja ehkä eniten ystäviäni. Ei myöskään naurattanut, että nykyään minulla kestää 6 tuntia per suunta päästä Pohjanmaalle ja se lysti maksaa menopaluuna noin 180 euroa. Ei työssäkävijä mitään tarjouksia pysty hyödyntämään. Ne lähdöt on aina sellaisiin ufo-aikoihihin, ettei mitään saumaa.

Elo Lappeenrannassa alkoi kotoisasti Sataman Valot-tapahtumalla, joka oli lähes kuin Venetsialaiset

Lappeenrantaan muuttaessani tunsin täältä vain yhden opiskelukaverini. Siksi katsoin, että oli tehtävä erityisponnisteluja sosiaalisten suhteiden luomiseksi. Päätin ilmoittautua Etelä-Karjalan partiopiiriin ja etsiä itselleni uuden partiolippukunnan. Yllättäen löysin lippukunnan lisäksi sitä kautta myös asunnon. Vuokranantajani on siis nykyään kyseinen partiopiiri. Asunto puolestaan on ihan keskustassa ja mulla on tässä yhdessä korttelissa työpaikka, ruokakauppa, kuntosali ja myös subway (joka on eniten käyttämäni pikaruokapaikka). Tämä on ollut mulle ihan uutta, kun olen aina ennen asunut ns. keskustan laitamilla, sillä tavalla, että joka paikkaan on sellainen about 15-30 min pyöräily. Nykyisessä asumisessa on puolensa (ei esimerkiksi tarvitse säästä välittää yhtään ja kaikki on lähellä), mutta lenkkeilyä ajatellen metsät ovat liian kaukana ja olen nähnyt mielestäni aivan liian vähän eläimiä. Tänään näin 2 oravaa ja ne olivat ensimmäiset lappeenrantalaiset otukset. 

 Näkymään ja muutenkin keskusta-asumiseen meni kyllä hetki tottua. Rumin näkymä ikinä.

Sosiaalinen elämäni lähti täällä yllättävän hyvin käyntiin. Maanantaille tulivat tuttuun ja turvalliseen aikaan partioillat. Tosin mallia sudenpennut, joka on rehellisesti ihan järkyttävän raskasta puuhaa. Tämän lisäksi työnantajani ohjasi minut "notaarikaljojen" pariin. Näemme siis kerran viikossa paikkakunnan nuorten juristien kanssa muutamilla ja jutustelemme keskenämme. Tämä on tietysti ollut sosiaalisesti äärimmäisen tärkeää, sillä näistä henkilöistä on tullut kavereitani, mutta se on myös ammatillisesti mielenkiintoista, sillä he ovat välillä myös minun vastapuoliani (kyseisessä viikottaisessa tapahtumassa on siis ollut edustajia tuomioistuimesta, syyttäjistä ja itse olen asianajopuolella). Kolme muutakin tästä porukasta on partiolaisia, joten meillä on riittänyt senkin puolesta oikein hyvin juttua keskenämme. 

Tämän syksyn isoja juttuja on ollut myös uusi iso sänky. Voi että on luksusta. 80 cm -> 120 cm

Oikeastaan minun vuoteni on lyhyesti kuvattuna tuossa. Minun ongelmani on aina ollut, että pystyn keskittymään täysillä vain yhteen asiaan kerrallaan. Vuonna 2013 kaikki jaksaminen tarvittiin työjuttuihin. Ja se tarkoittaa, että liikunnallisesti minulla oli huonoin vuosi pitkään aikaan. Myös lappeenrantalaistumisen myötä elämästäni kadonnut arkiliikunta alkoi vaikuttaa yhtälöön. Sekä se, että minä stressasin ihan hirveästi todella suuren osan vuotta. Kaikki oli lähes mahdottoman vaikeaa. No tämä tietysti alkoi näkyä kropassa. Ja noin vaan meni käytännössä hukkaan kaikki aiemmin tehty työ ja taas lähdetään nollasta liikkeelle. 

Syksyn aikana reissuja Helsinkiin oli 3. Lakimiespäivä, Asianajajatutkinnon eettisenosan koulutus ja oikeudenkäyntiosan koulutus

Tää oli aika masentavaa, sillä olin ennen nykyistä työsuhdettani onnistunut pitämään painoni alhaalla jo yli puoli vuotta ja luulin, että jojoilu olisi minun osaltani ohi. Mutta ei se ollut. Minun täytyy vielä oppia, miten yhdistää liikunta työelämään ja toisinaan vaikeisiin työaikoihin. Esimerkiksi tällä viikolla en saanut varattua sunnuntaille pump-tuntia, koska jouduin olemaan perjantai-iltana suunnittelemattomasti oikeudenkäynnissä. Minulle on myös sattunut tähän monta varsinaisen työaikani ulkopuolella olevaa iltapalaveria, jotka ovat estäneet suunniteltuja liikuntoja. 

Ai niin, tänä vuonna myös luovuin autostani, kun ei sillä Helsingissä tehnyt mitään. Kirppuakin (se oli tälle autolle antamani nimi) olen silloin tällöin kaipaillut. Asioihin jotenkin kiintyy oudosti, kun niille antaa nimen.

Niinpä olenkin päättänyt, että vuonna 2014 minulla on kaksi päätavoitetta. Toisen pidän omana tietonani, mutta toinen on se, että yritän tosissani opetella pitämään liikunnan osana arkea silloinkin, kun on tällainen työ. Sanotaan, että jos haluaa, keksii keinot ja jos ei halua, keksii selitykset. Yksi tuttuni, joka tekee kans asianajoa, treenaa johonkin fitnesskisoihin. Hän kuulemma herää viideltä ja käy salilla ennen työpäiväänsä. Sillä on vielä lapsiakin, joten jos se pystyy tuollaiseen, niin eiköhän minunkin ole pystyttävä. Mulla sentäs ei ole lapsia ja se on vapaa-ajan kannalta paljon se. 

Tähän vuoteen mahtui myös yksi kaunis päivä puistossa. Samanhenkistä seuraa ja yksi oravanpoikanen.

Löysin tuossa itseasiassa eilen yhden mukavan tunnin mittaisen (5 km) reitin ja ajattelin alkaa kiertämään sitä useammastikin. Ensin pari korttelia ihan ydinkeskustassa, sitten on vähän puistoa, sitten Saimaan rantaa puolisen tuntia ja lopulta takaisin kotiin kotoisan omakotitaloalueen läpi. Siinä on yhdessä kohtaa ihan hillitön ylämäki (ei edes Rovaniemellä ollut niin jyrkkää mäkeä), että sekin on liikunnallisesti hyvä pikku lisä. Sitten tietysti on tarkoitus yrittää mahdollisimman monena keskiviikkona ja sunnuntaina käydä bodypump-tunnilla. 

Hyviä hetkiä vuonna 2013 oli myös se viikonloppu, kun veljeni tuli Helsinkiin ja me turisteiltiin oikein urakalla ympäriinsä erinomaisessa säässä.

Ruokien osalta yritän kiinnittää huomiota lähinnä herkkujen määrään, mutta noin kokonaisvaltaisesti tässä on tarkoitus etsiä tervettä tapaa olla työelämässä ja selvitä sen haasteista. Ei niinkään mittanauhan, puntarilla hyppäämisen ja aikataulun kanssa stressata siitä, onko paino tänään 100 g vähemmän kuin eilen. Kokonaisuutena haluan ottaa tämän vuoden rennommin kuin edellisen vuoden. Tehdä enemmän juttuja, joista pidän ja jotka ovat minulle hyväksi. Yrittää olla vähän vähemmän työkeskeinen. (tosin se on osoittautumassa äärimmäisen vaikeaksi jo nyt)

Tällaisilla eväillä siis eteenpäin. Oikein mukavaa vuotta 2014 kaikille. Toivottavasti tämä vuosi tarjoaa teille sitä, mitä siltä haluatte.

Ps. Ei tästä tullut ihan niin looginen ja oikeassa järjestyksessä etenevä postaus, mutta tulipahan tehtyä. Kello on nyt 01.51.