Hei,
tämänkin tekstin otsikoksi olisi hallunnut laittaa "hulluviikko", mutta muistaakseni mulla oli sellainen ihan hetki sitten, niin mennään sitten vaikka termillä työläs. Sitä se nimittäin oli. Kuvaavinta lienee, että laskutin parin päivän aikana kuudenneksen koko kuukauden normaalista laskutuksesta. Ja olin muutenkin koko viikon lennossa. Jo keskiviikkona oli sellainen olo, että tästä ei hengissä selvitä ja kun perjantai-iltana mä odottelin vielä joskus 18.45 oikeudenkäyntiä alkavaksi, oli lähellä, etten marssinut saliin ja ilmoittanut tuomarille että "hop hop, nyt on sellainen viikko takana että tätä ei nyt kaivata ja muutenkin on parempaa tekemistä...".
Tällä viikolla kului junassa 6,5 tuntia, bussissa 3 tuntia ja autossa 30 minuuttia
Eli tiivistettynä voisi sanoa, että tämän viikon teema oli ympäripyöreät (eli kellonympäri ulottuvat) työpäivät, paljon matkustamista ja ruokailujen väliin jäämistä. Tämä oli ruokailujen ja liikuntojen kannalta päin mäntyä mennyt viikko. Mutta tiedättekö mitä, mä en jaksanut edes stressata siitä. Olin niin vihainen jo työkuvioistani, että aattelin, että ihan sama miten ruuat ja liikunta menee. Niillä on varaa odottaa viikko, mä en niitä kaiken tän muun lisäksi murehdi.
Ilmat on kylmentyneet sen verran, että pakko pitää takkia. Tämä on 10 vuotta vanha takki.
Jotenka, tietenkin paino sitten pysytteli ennallaan eikä laskenut, koska mä söin ihan miten sattuu. Väärään aikaan, osittain väärää ruokaa ja aivan liian vähän ruokaa. Huomasin, etten viime viikolla tullut laittaneeksi sinne sitä tilannepäivitystä. No nyt ollaan siis noin 5 viikon jälkeen tilanteessa, että paino on -2,2 kiloa, vyötäröltä on lähtenyt 4 cm, vatsan leveimmästä kohdasta 3 cm, lantiosta 2 cm, reisistä ei yhtään ja rinnasta 3 cm. Eli vauhti on hidas. Ensimmäisten kolmen viikon aikana tippui 2 kiloa ja sitten kun aloitin uuden ruokavalion, mun keho meni aivan sekaisin. Sain jopa ensimmäistä kertaa 10 vuoteen kuukautiset. Jotenka sen ensimmäisen viikon saldoksi jäi lopulta vain se -200 g ja sitten kun tämä viikko oli mitä oli, niin paikallaan pysyttiin.
Vertailukohdaksi kerrottakoon, että viime kerralla laihdutin ketokarppaamalla (= hiilihydraattien määrä alle 20 g vuorokaudessa). Silloin viiden viikon jälkeen saldo oli -4,5 kiloa. Karkeasti ottaen tää nykyinen systeemi on lähes puolet hitaampaa. Tietenkään tästä viikosta ei voi ruokavaliota syyttää, kun en mä sitä kovin hyvin edes noudattanut. Mutta yksi juttu on nyt varmaa, mä siirryn takaisin karppaukseen/ketokarppaukseen heti kun tää 8 viikon pätkä on ohi. Tosin valitettavasti tämä pätkä pidentyy nyt varmaan yhdellä viikolla, kun ei tätä viikkoa edes kehtaa laskea mukaan siihen. Syy?
Tämä ruokavalio kyllä varmasti pitkällä tähtäimellä karistaa kehosta rasvaa, mutta tästä ei oo mun loppuelämän ruokavalioksi. Tää on ensinnäkin aivan liian työläs ja sopimaton mun elämään. Mun työssä on aivan normaalia, että välillä on sikakiire ja välillä sä oikeasti istut useita tunteja käräjäoikeudessa. Mun ennätys siinä hommassa on 12 tuntia niin, että oli tunnin lounastauko ja 2 kpl 15 minuutin taukoja. Ja vaikka yksittäinen oikeudenkäynti ei kestäisikään kauan niin myös silloin ollaan helisemässä, kun yhdelle päivälle osuu useita oikeudenkäyntejä, kuten tällä viikolla oli. Lyhyesti sanottuna, tässä ammatissa on välillä niin kiire, että sä ehdit syödä ennen töihin menoa ja töistä pois tullessasi. Ei siihen yhtälöön sovi mikään "yritä syödä 5 kertaa päivässä".
Toisekseen ruoka mitä mä joudun nyt syömään on vaan kertakaikkiaan niin omaan makuaistiini sopimatonta ja työlästä valmistaa, ettei tämäkään sovi mulle. Jos mä lasken viikkoja siihen, milloin tämä loppuu, niin tiedän, että tästä ei ole mun loppuelämän ruokavalioksi. Mun elämään tarttetaan sellaiset ruuat, jotka voidaan tehdä kerralla sunnuntaina ja ottaa pitkin viikkoa mukaan yhdessä rasiassa, joka tuikataan töissä mikroon. Plus mä haluan syödä ruokaa, joka maistuu mun mielestä hyvältä, en ruokaa, jota kyllä pystyn syömään, mutta josta en oikeasti vain pidä.
Karppaus sen sijaan sopi mulle täydellisesti. Se tuntui jo alusta asti siltä, että tätähän mä voin tehdä koko loppuelämäni. Vaikka mulla välillä pääsikin päänsisäisistä ongelmasta johtuen herkkumonsteri valloilleen siten, että lopulta lihosin takaisin, niin mulla ei kertaakaan näiden karppausvuosien aikana ole ollut ongelmaa sen kanssa, että ruokavalioon ei kuulu vilja, peruna, pasta, riisi eikä sokeri. Aamupalat ja lounaat olen koko tän ajan vedellyt karppeina. Aamupalalla oli turkkilaista jugurttia marjoilla, lounailla eniten kaalipaistosta, kinkkukiusausta ja lassakaa. Kaikki karppityyliin valmistettuja.
Karppauksen osalta mulle myös sopi se, että siinä katoaa nälän tunne kokonaan. Voi olla vaikka kuinka monta tuntia syömättä eikä mitään ongelmaa. Sen sijaan nyt perjantaina alkoi nälkä riivata, koska ruuat olivat mallia aamupala 8.30, proteiinijuoma ja pähkinöitä 13.00 ja "lounas" 20.00. Karppauksessa ei ollut oikeastaan mitään muuta ongelmaa, kuin se ikuisesti todella paljon päästä ottava seikka, että muut eivät millään ymmärrä sitä. Se on toisinaan sosiaalisesti vaikeaa, koska on ihmettelijöitä riittää. On mullekin kommentoinut tuonne joku noita mun karppiruokia, että ihan hirveitä suola-, rasva- ja ties mitä kasoja :D Ainut vaan, että jos mä pysyn täysin irti herkuista, se "suola-, rasva- ja ties mikäkasa" tiputtaa mun painoa kilon viikkovauhdilla. Jos tahti on hitaampi tai täysin pysähtynyt, se johtuu siitä, että olen syönyt jotain "epäkarppia" eli käytännössä niitä herkkuja. Mutta rasvaa, rasvaista lihaa, rasvaisia maitotuotteita, rasvaisia juustoja yms. voi vedellä ihan huoletta. Niin kauan kuin mukana ei ole hiilihydraatteja, ne vain menevät kehosta läpi.
Laihdutuksessa ei koskaan ole kyse itsekurista. Syynä sille miksi laihdutus on niin vaikeaa, on se, että ei ole löytänyt itselleen sopivaa systeemiä. Itselleen sopiva systeemi on sellainen, joka on helppo ja laihduttava. Ja kun ihmiset on erilaisia, niin mikään yksittäinen systeemi ei sovi sellaisenaan kaikille. Joten epäonnistumaan ovat tuomittuja ne, joille vain hoetaan "syö vähemmän, liiku enemmän" ja "nyt rasvat minimiin, sitten syöt tätä lihaa/kalaa/kanaa, kasviksia ja peruna/riisi/pasta/puuro/leipä" ja jotka perustyypiltään vain sattuvat olemaan sellaisia, että tuo ei toimi heillä. Minä olen sellainen. Kunnon laihtuminen alkoi vasta siinä vaiheessa, kun aloin tekemään kaiken täysin päinvastoin kuin yleiset suositukset ja yleinen luulo terveellisestä ruokavaliosta on.
Laihdutuksesta yleisesti viisaimmat lauseet ja oivallukset yleistasolla olen lukenut Patrik Borgin kirjasta Rentoa painonhallintaa. (yksityiskohtaisella tasolla ei ole Andreas Eenfeldtin Ruokavallankumouksen voittanutta) Tässä muutamia Borgin oivalluksia:
- älä laihduta tavalla, joka nakertaa hyvinvointiasi, koska silloin et laihdu pysyvästi (toisin sanottuna, teetpä mitä vain, mitä et jaksa loppuelämääsi, se on väärä tapa)
- ruuan mausta ei tingitä ("mitä järkeä on syödä terveellisesti mutta mauttomasti - fiilis ei taatusti siitä parane". Tää on niin tosi!)
- laita siihen salaattiin vaikka pekonia, kunhan syöt salaattia
- napostelu kerran viikossa on liian vähän. Se on asketismia ja tylsää.
- vain sellainen liikunta laihduttaa jota tehdään - ja vain sellaista liikuntaa tehdään, joka tuntuu hyvältä. (tää oli aikanaan tosi hyvä oivallus. Kirjassa käytiin tätä läpi esimerkin kautta. "kumpi laihduttaa enemmän, juoksu vai pentangin pelaaminen? Jälkimmäinen jos rakastat sitä.")
- laihduttajan ei kannata liikkua laihtuakseen. Paremman fiiliksen vuoksi kannattaa liikkua.
- "äärimmäisen hyvä ja suositeltava lähtökohta elintapamuutoksen pohtimiseen on miettiä realistisesti ilman hehkutusta kunkin päätöksen ja muutoksen kohdalla jaksanko tehdä tätä ainakin seuraavat kaksi vuotta. Jos vastaus on ei, on muutos syytä jättää sellaisenaan tekemättä ja miettiä, kuinka muutoksen voisi toteuttaa siten, että vastaus olisi kyllä. Tämä perustuu siihen, että jos laihdutuksessa on nyt joitakin elementtejä, joista myöhemmin luovut, painosi tulee nousemaan sen verran kuin ne elintavat ovat sinua laihduttaneet. Sellainen elämäntaamuutos on painon kannalta turha, joka ei ole pysyvä."
Mun ohjelman tehnyt ehkä vetää tässä vaiheessa syvään henkeä ja miettii "mitä minä juuri luin", mutta loppujen lopuksi, ei puhdas karppaus ihan hirveän kaukana tästä ruokavaliosta ole. Erot ovat lähinnä ruokailukertojen määrässä ja makroravinteiden määrissä. Karppaus on lyhyesti kuvattuna rasvaiset liha/kala/kana/maitotuotteet + kasviksia. Syöntikertojen määrä per päivä 3. Tää tämän hetkinen ruokavalioni puolestaan on lyhyesti kuvattuna vähärasvainen liha/kala/kana/maitotuotteet + kasviksia + peruna/riisi/pasta. Syöntikertojen määrä per päivä 5. Eli käytännössä loppujen lopuksi erot ovat aika pienet, kun vertaa siihen, että jotkut vetelee niitä maustettuja jugurtteja, leipää päällisineen, eineksiä jne.
Tämän viikon ruokailut:
Maanantai (illasta alkaen työmatkalla)
- smoothie
- lihapullia, lohkoperunoita + salaatti
- proteiinipatukka + pähkinöitä
- kiinalaisessa ravintolassa riisiä + kastiketta jossa oli kanaa ja kasviksia
- ei iltapalaa, koska piti tehdä töitä emmekä ehtineet käydä kaupassa
Tiistai (työmatkalla iltaan asti)
- munakas, jossa välissä metwurstia, juustoa ja kirsikkatomaatteja (tätä oli kaverilla tarjolla)
- Chicken fajita-salaatti Hyvinkään subwayssa
- proteiinipatukka + pähkinöitä
- rahkaa + marjoja
Keskiviikko
- smoothie
- lihapullia, lohkoperunoita + salaatti
- proteiinijuoma + pähkinöitä
- (päivällinen jäi väliin, koska olin töissä niin pitkään, että kerkesin käydä kotona vain heittämässä työlaukun ennen kuin menin illanviettoon, jossa join kivennäisvettä sitruunalla)
- rahkaa + marjoja
Torstai:
- smoothie
- proteiinijuma + pähkinöitä (toisen kaupungin käriksen asianajajien huoneessa)
- subwayn salaatti (oli niin kiire laatia yksi haastehakemus, ettei ollut aikaa mennä kotiin värkkäämään normiruokaa)
- rahkaa + marjoja (meni taas niin myöhään, että ei siinä ollut enää mitään järkeä syödä sekä päivällistä että iltapalaa)
Perjantai:
- smoothie
- proteiinijuoma + pähkinöitä (linja-autolaiturilla odottamassa bussia)
- 30 cm chicken fajita-subi (kun raahustin lopen kuolleena väsymyksestä ja tuhannen nälkäisenä oikeudenkäynnistä siinä iltakasilta. Myönnän että tämä oli sellainen tunnesyöminen laatua "äkkiä tänne jotain hyvää, mua vituttaa")
Lauantai (syntymäpäiväni, teoriassa tämä oli ensimmäinen "syö miten haluat päivä")
- marjoja + rahkaa (koska banaanit oli loppu, en tehnyt smoothieta)
- paikallisessa ravintolassa (vähän amarillon tyylinen) hamppari ranskalaisilla ja juomana pepsi
- illalla leffan kanssa 250 g irtokarkkeja
Sunnuntai:
- marjoja + rahkaa
- lihapullia, lohkoperunoita, salaattia
- proteiinijuoma + pähkinöitä
- iltapala (koska eilen en tehnyt mitään, tänään on niin kiire, etten tasan ehdi syömään päivällistä)
Liikunnat:
aamulenkit lauantaina ja sunnuntaina.
Sellaista. Ensi viikolla yritän noudattaa ohjelmaani säntillisemmin. Kiireen pitäisi helpottaa, mutta haasteina edessä tiistaina Lakimiesliiton roadshow ja perjantaina työpaikan "varaslähtöpikkujoulut".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti