nyt on taustalla rennompi viikko ja sain jopa pidettyä pois ylityövapaitani. Mitään elämää ihmeellisempää ei tässä tällä viikolla sattunut, mutta sain itseni viimeinkin tekemään lihaskuntotreenin ja sitten yksi päivä tuli älytön leipähimo ja minä sitten sorruin ruisleipään graavilohella. Voi elämä se maistui liian hyvältä. Opin tällä viikolla myös leikkaamaan itse hiukseni. Nyt tarvitsee vain jossain vaiheessa investoida hyviin saksiin. Niin ja pidin tuossa viikko sitten positiivisuus-päiväkirjaa, voisin sitäkin purkaa tänne.
Viime viikonloppuna söin lohisalaattia. Tuota creme bonsour-tilli härpäkettä sekaan niin oli siedettävää. Tosin tuo paprika ei ehkä ollut kombinaatiossa ihanteellisin. Pitää kokeilla sipulilla.
Mutta jos ensin siitä liikunnasta. Tiistaina tein siis kahvakuulatreenin, minkä päälle tein vielä dippejä (ojentajille), punnerruksia ja "lankutin". Kahvakuulatreeni ei mennyt oikein vahvasti. Toisin sanottuna jouduin vähän väliä menemään makaamaan selälleni, koska meinasin pyörtyä useita kertoja. No makailin sitten aina lattialla ja odotin että helpottaa ja jatkoin sitten siitä mihin jäin. Mielestäni tämä ei ollut kuitenkaan sellaista kunnon loppumista. Koska sitä laatua on mun mielestä kahdenlaista. 1. se kunnon loppuminen, kun et esim. jaksa juosta enää pidemmälle "koska happi loppuu". 2. lihaskunnon loppuminen eli kun et vaan yksinkertaisesti pysty tekemään enää yhtään toistoa. Ja mun mielestä pyörtyminen ei mene kumpaankaan kategoriaan.
Tämäkin täysin sallittua, hiilareita alle 5 g/100g. Tähän sopii sääntö "pistä vaikka pekonia salaattiisi, kunhan syöt salaattia". Mä en kuivaa salaattia syö, johonkin se pitää sotkea.
Mulla oli jo silloin kun olin ollut vuosia ilman kuukautisia, rauta-arvot siinä jamassa, että ihan anemiaa kolkuteltiin. Muistaakseni hemoglobiini oli 112. No sitten syystä X, mä olen tässä viime viikkoina vuotanut verta, useita päiviä, vaikka mulla on edelleen lääkitys, jonka pitäisi estää se. Joten tästä mä päättelin, että jos mä nyt meinaan pyörtyä koko ajan, niin onkohan mun hemoglobiini nyt sitten jotenkin vielä alhaisemmalla? Äidillänikin on ollut anemiaa, joten tiedän, että siihen liittyy nimenomaan tämä pyörtyily/pyörryttäminen ja toisaalta myös väsymys ja ruumiillisen suorituskyvyn heikkeneminen. No niin tai näin, oon sitten tiistaista asti vetänyt kaksi tablettia rautaa vuorokaudessa. Toivoisin vaan että edes jotain jäisi välille. Koska tunnelmat on karusti sanottuna kuin Koskelalla, syö rautaa ja paskantaa kettinkiä. Perjantaina olin vielä niin kipsissä tiistain liikunnoista ja tänään en muka vain saanut aikaiseksi, että tämän viikon toinen liikuntakerta on sunnuntaina. Mielenkiintoista nähdä onko raudan napsiminen auttanut yhtään vai pitääkö taas käydä vähän väliä maassa makaamassa.
Iltapalana meni muutamana päivänä tonnikala-munakas
Toki pakko todeta, että pyörtyilyn lisäksi oli se lihaskuntokin aika heikossa jamassa ainakin keskivartalon ja käsien osalta. Jaksoin 5 normaalipunnerrusta! Ei siitä nyt niin kauan ole, kun jaksoin kuntotestissä punnertaa 30 punnerrusta minuutissa. Ihan epäreilua miten nopeasti voimat katoaa kaikista muista paitsi jaloista. Mutta pohjalta on suunta onneksi vain ylöspäin.
Parina iltana olen herkutellut myös jäisillä pensasmustikoilla, vadelmilla ja mangokuutioilla
Koska päätin että tästä vuodesta tulee hyvä vuosi, niin yritin tuossa löytää arjestakin hyviä asioita. Pidin positiivisuuspäiväkirjaa. Viikon aikana sinne kertyi muun muassa tällaisia: kyyti poliisilta (ei tarttenut mennä junalla tai bussilla), näin ketun, teen juominen ja uusimman Within Temptationin levyn kuunteleminen, kauan roikkuneen työjutun tekeminen, työpäivä meni nopeasti, onnistuin vastustamaan herkkuhimoa, oma sauna jonka saa lämmittää milloin vain, Yle Areenasta ennen näkemättömiä Game of Thrones-jaksoja, kavereiden kanssa yksillä käyminen, paino nytkähti alaspäin (3-> 4), kaupasta selviäminen ilman herkkuja, vapaa päivä (eli viikonloppuna ei tarttenut tehdä töitä), sain tehtyä homman, joka oli seissyt vuoden, sain asennettua uuden kellokoneiston vanhaan kelloon (sekin oli roikkunut kuukauden) + pesin keittiön, uusi hiusholkki jolla pystyy tekemään kivan kampauksen, lihaskuntotreenin aikaiseksi saaminen, hienoja voittoja ja onnistumisen tunteita töissä, opin leikkaamaan itse hiukseni.
Kellokoneisto viimeinkin vaihdettu ja taas pelittää. Olikin toimimatta yli 6 kk.
Jännä että listalla on noin paljon "aikaiseksi saamisia". Oon tainnut olla oikea laiskiainen ja nyt helpotti, kun sai noita hommia pois henkiseltä to do-listalta mieltä painamasta. Tänään mä pitkästä aikaa siivosinkin, joten eipä taida olla enää to do-listalla mitään muuta kuin oman palkan laskeminen. Tietenkin töissä on aina to do-lista, joka ei ikinä lopu, mutta sitä ei tartte murehtia, kun käyn sen noin 40 tuntia viikossa tekemässä parhaani sen lyhentämiseksi. Ja kun sen tietää lähtökohtaisestikin, että se ei koskaan lopu, niin se ei samalla tavalla stressaa, kuin nämä vapaa-ajan to do-listat.
Totesin, että oma väri paras väri, kuten voi kuvasta havaita. Verrattava siis miten hyvin hiusväri sopii ihonväriin. Hiukset ovat nyt muutenkin tosi kivat, kun pätkäisin niistä kuivat latvat pois ja leikkasin ne tälleen kerrostaen että pitenevät taakse. Huomatkaa myös miten nätisti kiiltää hiukset, jotka ovat saaneet olla rauhassa värjäämisiltä jo 1,5 vuotta.
Paino on junnannut nyt paikallaan, mutta eipä se ole ihmekään huomioiden ne ruisleivät. Ei se ole onneksi noussutkaan. Toivottavasti alkavasta viikosta tulee parempi, nyt ei pitäisi tulla mitään ihmehimotuksia, kun ihan vasta on syöpötellyt. Haen edelleen tässä jonkinlaista tasapainoa, mutta se on yhtä helppoa kuin alkoholistille "vain yhden ottaminen". Miksei meille läskeille ole omaa keskusteluryhmää? :D Sellainen varmaan auttaisi paljon. Jossakin näinkin, otsikon "etsi mikä laihdutustyyli sopii sinulle" ja mun oireilla oikea vastaus oli terapia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti