Vappufiiliksiä

Hei,

täällä on vietetty ihan mukava vappu ja nyt voisi pitkästä aikaa tännekin kirjoitella. Menneet viikot ovat olleet enimmäkseen ihan arkista aherrusta, mutta mahtui tuohon mukaan vähän matkusteluakin. Kävin Keski-Suomessa työhaastattelussa ja sitten kun sieltä kotiuduin, nukuin muutaman tunnin kotona ja suuntasin Helsinkiin koulutukseen. Uusi työpaikka jäi jälleen kerran saamatta (oli neljäs työhaastattelu sitten viime syksyn), mutta nyt olin kyllä päässyt jatkoon parhailla luvuilla ikinä. 120 hakijaa ja minä olin 8 haastatellun joukossa. Viidelle jäi luu käteen ja minä sitten olin valitettavasti yksi niistä. Mutta ei muuta kuin uutta matoa koukkuun, pakko sen on joskus tärpätä. Eikä sillä, nykyinen työni on vakituinen, niin ei tässä mitään varsinaista hätää tai pakkotilannetta ole. 

Koulutuksen yhteydessä oli (minulle) ilmainen aamupala. Nam!

Helsingissä oleva koulutus oli tosi mielenkiintoinen, se koski laajojen rikosjuttujen hoitamista ja aiheesta oli kertomassa Riitta Leppiniemi, joka on esimerkiksi Jari Aarnion asianajaja. Oli hauskaa huomata, että kun olin itse jo ennen tuota koulutusta joutunut hoitamaan yhden isomman "pommin" (niin kuin minä sitä kutsun), niin olin osannut hoitaa sen sellaisella tavalla, että tuon koulutuksenkin jälkeen hoitaisin sen samalla tavalla. Onneksi maalaisjärkeä ja logiikkaa voi hyödyntää edes jossain, kun monesti tuntuu, ettei niille paljon sijaa ole lainkäytössä :D 

Vappupäivän kukkalöytöjä.

Koulutuksen jälkeen tein jonkin aikaa töitä Helsingin toimistolla ja suuntasin sitten vähän liian myöhässä juna-asemalle. Seurauksella, että kun kaivoin siinä juostessani työpuhelintani esiin katsoakseni istumapaikkani, niin onnistuin tietenkin tiputtamaan sen puhelimen maahan. Ja se tippui väärässä kulmassa -> näyttö säröiksi. Kivat siinä sitten heti soittaa omalla puhelimella työnantajalle, että katopa sähköpostista missä mun istumapaikka on, ku mä rikoin työpuhelimen. Hävetti ihan sikana. En oo moneen vuoteen rikkonut yhtään mitään, en edes astioita muutoissa, niin tympäisi, että sen piti sitten olla vielä firman omaisuutta. Onneksi sen puhelimen arvo oli uutenakin ollut vain jotain 70 euron luokkaa, niin ei se nyt enää hirmuisen arvokas ollut. Toki sitä joutui sitten hankkimaan uuden, eikä työnantaja suostunut ottamaan sitä mun palkasta, vaan vaati, että se ostetaan firman kortilla, että sen verran tappiota sitten. On tuokin kamalaa, mä olisin päässyt syyllisyydestäni, jos olisin itse ostanut uuden. Nyt on sitten edelleen syyllinen olo. Kiva.

Tämä. Tämä tuntui niin hyvältä ku oli niin pitkään jännännyt pelejä.

Viime viikkoina aikaa kului myös jonkin verran jännätessä, että mitenkä käy Kärppien. Oli suhteellisen tasainen välieräsarja Jyppiä vastaan ja sitten vielä finaalisarja Tapparan kanssa sellainen, että nitroja olisi tarvittu monta kertaa. Lopulta kuitenkin äärimmäisen jännä 7. peli päättyi toisella jatkoajalla Kärppien voittoon ja riemu oli irti. Minä täällä yksin kotonani kiljahtelin siihen malliin, että naapurit varmaan ajattelivat, että mitä se hullu akka nyt elämöi :D

Vappuaattona istuttiin tänä vuonna iltaa kaverin kotona jonne meitä kokoontui muutama meidän paikallisesta kaveriporukasta. Musta on jännä sattuma, että sama minne menen, niin mulle aina muodostuu sellainen alta kymmenen hengen kaveriporukka. Näin oli kaikissa kouluissa missä olen ollut ja yliopistoporukoilla on jatkettu myös Oulu ja Helsinki akseleilla. Lappeenrannassa ei ole kyse enää yliopistoporukasta, mutta yhdistävä tekijä on nyt työ. Toki suurin osa on nytkin juristeja, mutta siinä on ihmisiä eri yliopistoista ja mukana on myös oikeustradenomeja. Mut ihan huippua, että voi vielä näinkin vanhana löytää uusia ihmisiä, joiden kanssa viettää vapaa-aikaa mukavissa merkeissä. 

No pitihän sitä nyt vappukynnet värkertää :)

Vappupäivänä sitten kävelin ympyrää. Sää oli mitä mainioin, joskin vähempikin tuuli olisi riittänyt. Mutta aurinko paistoi, löysin kukkia ja havannoin yleistä meininkiä. Ihmisiä oli kertynyt Linnoituksen valleille vappupiknikille. Voisi ehkä ensi vuonna itsekin ehdottaa porukalle, että miten ois piknik, jos sää sallii. 

Puhelin tuossa äidin kanssa eilen illalla ja samalla tulin todenneeksi, että kappas, mullahan on toukokuussa vain yksi täysi normaali työviikko. Sitten on helatorstaita, koulutuspäivää hesassa, tykypäivää hesassa ja sitten onkin jo kesäkuu. Ja näillä näkymin oon lähdössä äidin kanssa (tai no äiti suoraan pohjanmaalta ja minä täältä kaakkois-suomesta) Tampereelle juhannukseksi. Suunnitelmissa olisi mennä luontoon samoilemaan. Ihan huippua! Asun niin tässä keskellä betonihelvettiä, että kaipaan luontoa. Pitää toivoa, että tulee kivat säät, niin voi samalla valokuvailla. 

Se on kuulkaas yksi hups vain, niin kohta on jo kesä! Uskomattoman nopeasti mennyt nämä 4 kuukautta. Aurinkoista toukokuun alkua kaikille!