olen ollut tällä viikolla poikkeuksellisen tehokas ja yksi suoritettu tehtävä oli ulkoasun päivitys kesäisempään muotoon. Muita tällä viikolla aikaan saatuja juttuja on ollut muun muassa kodin perusteellinen siivous ja ikkunoiden pesu. Lenkilläkin olen käynyt kahtena päivänä. Tämä on paljon enemmän aikaansaatu kuin normaalisti. En tiedä onko se tämä toivo tulevasta kesästä vai mikä, mutta ihmeellinen virtapiikki ja "aikaansaavuustila" on nyt ollut päällä. Näiden lisäksi olen myös kokenut itseni onnelliseksi. Periaatteessa täysin ilman syytä.
Lähtötilanne oli aika karu. Hirveys paljastui kun aurinko paistoi siihen.
Tai no onhan siihen syy. Tajusin nimittäin, että loppujen lopuksi asiani ovat ihan hyvin. Ei minulla ole kuin kaksi murehtimisen aihetta. Pohjanmaa on kaukana ja palkka on pieni. Mutta siellä Pohjanmaallakin pääsee kyllä käymään taas vähän yli kuukauden päästä ja palkalla pystyy maksamaan laskunsa eikä loppuunsa tarvitse mitenkään hirveästi kituuttaa. Vaikka hesarin testi kertoikin, että 80% suomalaisista tienaa saman verran tai enemmän kuin minä, niin onhan siinä ne 20% jolla menee huonommin kuin minulla. Sitä paitsi raha ei ole ainoa arvo.
Urakassa meni lopulta vain 2 tuntia ja vaikeinta oli tuon sängyn pyöräyttäminen edestä pois. Yllättävän vaikea yksin siirtää 120 cm leveä sänkyä.
Pitäisi useammin muistaa antaa arvoa myös sille, ettei pääsääntöisesti tarvitse tehdä kuin sellaista noin 40 tunnin työviikkoa. Moni muu juristi joutuu tekemään älyttömän pitkiä päiviä, etenkin he, jotka ovat julkisella puolella ja juttuja vaan tulee sisään nopeampaa kuin ehdit valmiiksi saada. Tai sitten on isojen asianajotoimistonjen juristit, jotka käytännössä elää työpaikallaan. 8.00-22.00 päivät eivät ole siellä mitenkään ihmeellisiä. Pitää myös antaa arvo sille, että voi johonkin pisteeseen asti itse valita asiakkaansa. Se tarkoittaa, että pystyy valitsemaan toisaalta miellyttävät ihmiset ja järkevät jutut, mutta myös sitä, että jos on kiire, niin voi sanoa, että nyt on kiire, en pysty ottamaan vastaan. Näin työtaakka ei koskaan pääse kasvamaan älyttömiin mittasuhteisiin.
Työ tekijäänsä kiittää. Ero on melkoinen. Nyt näkee läpi! Jee!
Ja sitten kun on vielä se, että nyt on ollut ihan sikamielenkiintoisia työtehtäviä ja ihmiset, joiden kanssa teen töitä, ovat mukavia, tulin siihen tulokseen, että asiathan on ihan hyvin. Tulin myös miettineeksi, että vapaa-ajallakin mulla on nyt asiat aika kivasti ja sitten alkoikin se onnellisuuden tunne. Onnellisuuden tunne siitä, että elän loppujen lopuksi ihan mukavaa elämää. Tällä hetkellä oon jopa miettinyt sitä, että pitäiskö mun sittenkin jäädä tänne? Tai no olla kaipaamatta muualle. Elämä menee miten menee ja pitää nauttia tästä tilanteesta, jossa niin moni asia on hyvin.
Oon ollut lähes 2 viikkoa reissussa harvasepäivä. Tulevallakin viikolla on yksi Helsingin reissu.
Koska sain itselleni tässä hiljattain liikuntakaverin, olen nyt alkanut myös uudelleen rakentaa takaisin juoksukuntoani, joka pääsi tuossa romahtamaan, sillä en ole oikeastaan nykyisen työsuhteeni aikana hirveästi juoksennellut mihinkään. Täytyy kyllä sanoa, että aika lailla nollasta lähdetään liikkeelle vaikka vielä 3 vuotta sitten pystyin juoksemaan 15 kilometriä putkeen. Nyt kevyesti meni just joku 100 metriä ja sen jälkeen alkoi sitten jo se puuskutus. No puuskuttaen jaksoin sitten juosta suunnilleen kilometrin. Kilometrin! No mutta ei auta, pitää vaan tehdä samalla lailla kuin viimeksikin, eli käydä lenkillä suunnilleen 3 kertaa viikossa ja juosta jokaisella kerralla vähintään yhtä pitkälle kuin edellisellä kerralla ja mielellään vielä vähän pidemmällekin. Kyllä se siitä lähtee lutviutumaan.
Perjantaina oli + 18, kesäistä ja toimistopäivä (ilman asiakaspalavereita), joten päätin pukeutua näinkin pirteästi. Oikkari naureskeli mun asulle. Ei voi moittia, kukapa uskoisi tuon näköistä lakimieheksi :D
Tietenkin tätä painoakin pitäisi saada alemmas ja kyllä se pienessä laskusuunnassa onkin. Mutta ei mulla kyllä ole pienintäkään kiinnostusta ruveta sellaiseen "täysimittaiseen laihduttamiseen". Oon tehnyt sitä enemmän ja vähemmän 15 vuotta ja oon korviani myöten täynnä sitä. Ihan sama. Pitäkää tunkkinne :D Mutta katson nyt vähän herkkujen määrää, niin jos se siitä pikkuhiljaa tippuis. Olen myös päättänyt aloittaa syksyllä taas kuntonyrkkeilyn. Ilmoitin jo partiossa, että päivän on vaihduttava tai minä lopetan ryhmän vetämisen, sillä nyrkkeilytreenit menee päällekäin nykyisen partioajan kanssa. Ihan huippua saada sellainen liikuntaharrastus, josta oikeasti pitää! Nyrkkeilysali on kaiken lisäksi tuossa mun kodin viereisessä rakennuksessa, joten alakerran ulko-ovelta on matkaa se 50 metriä. Äärimmäisen helppo lähteä treeneihin.
Vihertää jo nätisti. Harmi vaan, että ku tuo talo tuosta nousee, niin menetän puistonäkymän.
Eipä tänne tämän kummempaa. Aurinkoista alkavaa viikkoa kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti