Oma koti kullan kallis

Hei,

sitten viime kirjoittamani tässä on ehtinyt tapahtua aika isoja juttuja. Ensinnäkin tein työn tai oikeastaan uran suhteen ratkaisun. En välttämättä lopullista, mutta ainakin tällä erää useita vuosia kestävän. Siitä myöhemmin lisää, koska nyt polttelee asumisaihe. Kun työkuviot selkesivät ja tiedän missä olen ainakin lähivuodet, oli seuraavaksi mietittävä asumisratkaisuja. Loppuunsa miettiminen oli aika lyhyt: kun on vakituinen työ, tiedossa että asuu samalla paikkakunnalla useita vuosia ja että kyseisen paikkakunnan vuokrataso korkea, niin eihän siinä ole muuta järkevää vaihtoehtoa kuin ostaa oma asunto ja alkaa siten maksamaan itselleen. Laskin, että tekemäni ratkaisu kerryttää varallisuuttani noin 6000 eurolla vuodessa.  Sen sijaan, että saman rahan, ja vielä enemmän, heittäisi ikään kuin ilmaan vuokran muodossa.

Kesälomalla parvekekukka pysyy hengissä näin. 0,5 litraa riitti 6 päiväksi.

Itsekseni tätä mietittyäni ja vanhempieni kanssa asiasta myös keskusteltua aloin metsästää kohdetta. No se löytyikin sitten ihan heti. Tein verkkopankissa lainahakemuksen ja laitoin kiinteistönvälittäjälle viestiä, että tulen tekemään ostotarjouksen, jos rahoitus järjestyy. Kiinteistönvälittäjä sitten vastasi jo silloin viikonloppuna, että kohdetta tavoittelee kaksi muutakin tahoa ja ostotarjous ja myyjän vastatarjous on jo tehty, mutta jälkimmäiseen ei ole tullut vastausta. Hän myös samalla sanoi, että minun olisi tehtävä heti lainaehdollinen ostotarjous, että pääsen "kilpailuun mukaan". No ei siinä. Sellainen sitten. 

Olen testaillut myös vihersmoothieita

Sinä maanantaina mulla oli johdettavani 6 oikeudenkäyntiä, joiden välissä sitten sukkuloin välittäjän ja pankin kanssa. Lopputuloksella, että sain lainan ja jätin sitovan ostotarjouksen. Välittäjä soitti, että laita 2000 euroa lisää tarjoukseen ja se on sun. Tein tämän ja sain asunnon. Eli niinkin ison asian kuin ensiasunnon ostamisen kanssa prosessi oli loppuunsa ihan älyttömän nopea. Hankkimispäätös syntyi minun spekseilläni nopeasti ja siitä päätöksestä 4 päivän kuluessa olin onnistunut saamaan haluamani kohteen. Se oli itselleni paras kohde koko kaupungissa ja olen sen jälkeenkin katsonut, ettei markkinoille edes ole tullut mitään lähellekään yhtä hyvää kohdetta. Mieletön säkä. Jos olisin tehnyt ratkaisuni myöhemmin olisin joutunut tyytymään johonkin muuhun.

Perintöruusu veljen pihalla, entisessä mummolassani

Minähän olen sellainen "kaikki tänne heti"-ihminen, hirveän kärsimätön ja toisaalta myös palan halusta kertoa heti koko maailmalle "ostin maailman ihanimman asunnon". En kuitenkaan uskaltanut kertoa asiasta laajalle yleisölle ( = fb-kaverit) kuin vasta sitten kun kauppakirjat oli allekirjoitettu. Oli pikkaisen tuskaisat kaksi viikkoa :D Lähimmät ystäväni, perheeni ja sukuni tiesivät asiasta sen jälkeen kun oli varmistunut, että minun tarjous on hyväksytty. 

Perinteinen mökkijuhannus sukulaisten kanssa

Millainen se uusi asuntoni sitten on? Se sijaitsee saaressa noin 2 km päässä työpaikaltani ja kaupungin keskustasta. Kilometrin päässä on ruokakauppa ja keskustassa tietysti kaikki mahdollinen ja mahdoton. Koska aiemmasta Lappeenrannassa asumisesta jäi traumat betonihelvetin katselusta, nyt valintapäätökseen vaikutti sijainnin ja tason lisäksi myös ikkunasta olevat näkymät. Parvekkeelta näkee sekä Saimaan että toisella puolella olevan metsän. Ikkunoista ylipäätään näkee luontoakin vaikka on siinä jonkin matkan päässä myös kerrostalo. Katsoin kaavasta, että niille alueille, jotka minä näen ikkunoistani ja parvekkeelta, ei enää rakenneta mitään. Luvassa on siis ihanaa luonnonrauhaa, mutta koska keskustaan on vain 2 kilometriä, sinnekin pääsee halutessaan helposti kävellen ja pyörällä. Tosin ostin myös autokatospaikan, joten ehkä joskus ensi vuoden alussa tulee ajankohtaiseksi auton hankinta. Heti en sitä osta, koska asunto maksoi niin paljon, että mun on odotettava, että provisiot alkaa pyörimään kunnolla, ennen kuin on varaa autosta aiheutuviin kustannuksiin. Pohjapalkkani riittää asumismenoihin ja muuhun normaaliin kulutukseeni, mutta ei autoon.

Itse asunto on lähes täydellinen. Sen ainoa puute on, ainakin sen perusteella mitä kävin asuntoa paikan päällä katsomassa, että vaatehuone on aika pieni. Se on melkein enemmmänkin komero johon mahtuu kävelemään sisälle. Pitää katsoa sitten kun muutan sinne elokuun lopussa, että pitääkö mun asentaa makuuhuoneeseen vielä erikseen kaappi vai mahtuvakto tavarani siihen vaatehuoneeseen. Esimerkiksi nykyisessä Kajaanin asunnossanihan katsoin näytön yhteydessä, että keittiö on tosi pieni ja arvelin, ettei sinne mahtuisi kaikki tavarat. Mutta asuessa se ei olekaan ollut yhtään liian pieni ja kaikki mahtuu aivan hyvin. 

Asunnossa on siis tällainen isompi tila, jossa on keittiö ja olohuone yhdessä ja lisäksi sitten makuuhuone, parveke, pesuhuone ja sauna. Ah sitä riemua, kun pesuhuoneeseen oikeasti mahtuu! Oma saunakin on kiva, koska sinne voi mennä silloin kun itseä huvittaa. Nykyisinhän mua ei läheskään aina huvita mennä saunaan silloin, kun mulla on saunavuoro. Parvekehan minulla on myös Kajaanissa, mutta aiemmin Lappeenrannassa sitä ei ollut. Kaipasin sitä jo silloin kovasti ja nyt kun minulla on ihanat parvekekalusteet, oli itsestään selvää, että minun on ostettava parvekkeellinen asunto. 

Sen lisäksi että tässä on hyvä pohjaratkaisu ja "kaikki herkut" ( = parveke, vaatehuone, sauna, pihalla laituri josta pääsee uimaan, autokatospaikka ja asunto on suhteellisen korkealla eli 4. kerros), pidän kovasti myös asunnon sisustusratkaisuista eli keittiöstä ja pesuhuoneesta. Silloin kun katselin asuntoja, en voinut kuin ihmetellä, miten joihinkin suhteellisen uusiinkin asuntoihin oli laitettu aivan järkyttävät keittiön ja/tai pesuhuoneen kaluste- ja pinnoitemateriaalit. Nyt ainoat jutut mitä mun pitää tehdä, on maalata seinät haluamikseni mintunvärisiksi (iso tila) ja vaaleansinisiksi (makuuhuone). Nykytilannekaan ei kuitenkaan ole katastrofi, sillä seinät ovat valkoiset. Ehkä harkitsen myös saunan maalaamista. Nyt se on sellainen peruspuunvärinen, harkitsen tummaksi maalaamista. Sinänsä olisi varmasti helpompaa tehdä värinvaihdot tyhjässä asunnossa, mutta koska asunto on Lappeenrannassa ja minä Kajaanissa, se ei käytännössä ole mahdollista. Mutta ei siinä, pitää vaan sitten työntää huonekalut keskelle huonetta, kun maalataan. 

Keittiö näyttäis tältä, toki tulee erilainen lamppu ja ruokaryhmä

Talo on rakennettu 2012, joten tuossa voi rauhassa elellä ilman mitään remonttihuolia aika monta vuotta. 

Makuuhuoneessa on pimennysverho joka lasketaan  tuon ikkunasyvennyksen päälle! Tervetuloa pimeät yöt!

On jollain tasolla vieläkin ihan käsittämätön ajatus, että minulla on oma koti. Omistusasunto. Ei tarvitse syyskuusta alkaen maksaa enää kenellekään vuokraa. Saa taas haluamansa väriset seinät (sydämeni itki verta, kun muutin pois Oulusta, johon olin saanut laittaa ihanat seinät), kaikki on täydellistä. Aiemmin olin miettinyt, että olisin auskultoinnin päätyttyä jäänyt valtiolle. Tai siis ainakin yrittänyt saada virkoja. Se olisi tarkoittanut, että olisin saanut rampata lyhyiden määräaikaisuuksien perässä ympäri Suomea vielä kymmenisen vuotta. Se olisi tarkoittanut vuokralla asumista saman ajan. Kun sitten aloin punnita millaista työ on niissä valtion hommissa, joita voin harkita ( = tuomioistuin ja syyttäjänvirasto), totesin, että ei välttämättä niin ylivertaista, että olisin tässä kohtaa valmis tekemään sitä ramppaamista. Olenhan loppuunsa mennyt ympyrää jo 5 vuotta ja tuona aikana pisimmilläni asunut yhdellä paikkakunnalla 2 vuotta. 5 vuoteen paikkakuntia on ollut 5. 6 jos laskee mukaan Rovaniemen, josta muutin pois 2011 keväällä. 

Löysin Kajaanista pop up-taidemyymälästä tällaisen taulun ja ostin sen muistoksi vuodesta Kajaanissa. Se tulee uuteen makuuhuoneeseeni.

Tietysti tähän ratkaisuun vaikutti myös se, että muhun otettiin yhteyttä ja pyydettiin töihin. Joten sen lisäksi, että ei tarvitse mennä ympyrää ympäri Suomen, säästyin myös kokonaan työnhaun ( + työttömyyskorvausten hakemisen) vaivalta. Ottaen huomioon minkä surkean työnhaun suon minäkin olen aikanaan tarponut, on jotenkin ihan käsittämätön ajatus, että työnantaja soittaa mulle ja pyytää töihin :D Okei, olenhan minä hyvä ja kokenut siinä työssä, mihin mut pyydettiin, mutta silti. Kun on niin monta vuotta ottanut vastaan sitä "valintamme ei kohdistunut juuri sinuun"-palautetta, ei vieläkään mene tajuntaan, että minulla on oikeasti sellaista tarjottavaa, jota työnantajat haluavat. 

Tarjotin puolestaan löytyi Anttilasta, se tulee uuteen keittiööni, jossa se saa olla noin sivuttain silloin kun se ei ole käytössä

Ja nyt minä olen taas onneni kukkuloilla. On kesä ja kesäloma. Sen jälkeen vielä kuukausi kivassa työssä kivojen työkavereiden kanssa ja sitten pääsee muuttamaan omaan kotiin. Uutta kotia ihastelen viikon ja sitten käyn Kroatiassa lomalla ennen kuin alkaa taas toisentyyppinen kiva työ. Kelpaahan sitä.