Säästämisestä ja sijoittamisesta

Hei,

näin uuden vuoden alussa on hyvä hetki miettiä tavoitteitaan tulevalle vuodelle. Mulla on ollut kahtena edellisenä vuonna (2015 ja 2016) tavoitteena täyttää vuosi "hyvillä muistoilla" eli saada vuoteen mahtumaan tavallisen arjen ohelle niin paljon kivoja juttuja kuin mahdollista. Molempina vuosina olen tässä onnistunutkin ja vuosi 2016 oli minulle elämäni paras. Myös vuosi 2015 oli tosi hyvä. Ehkä tätä taustaa vasten on turha toivoakaan, että vuodesta 2017 tulisi yhtä hyvä. Hyvähän siitä voi tulla, mutta nuo isot asiat (ensimmäinen oma asunto, auskultointi, varatuomarin ja asianajajan tittelit) olivat sellaisia once in a lifetime-juttuja, jotka eivät voi toistua. Siksipä jotain uutta tälle vuodelle. Uusia tavoitteita tarvitaan myös siksi, että aiemmat pitkän tähtäimen tavoitteeni tulivat tuossa saavutetuiksi viime syksynä. 

Dubrovnikista, matkusteluun on tarkoitus käyttää jatkossakin jonkin verran rahaa

Oon tässä funtsinut asiaa ja asettanut itselleni kaksi tavoitetta. Yksi on sellainen "kerää hedelmät vuosikymmenien päästä", kuten oli ammattiin liittyvä tavoitteenikin. Toisen on myös tarkoitus olla loppuelämän mittainen, mutta mahdollisia "hedelmiä" voi tulla arkeen jo lyhyemmälläkin aikavälillä. Tavoitteet ovat siis 1) sijoittamaan opettelu niin, että joskus olisin taloudellisesti riippumaton ansiotyöstä ja 2) syödä viikossa vähintään 2 kertaa lounaaksi salaatti.

Kotikin on sellainen loputon rahanreikä johon voisi upota omaisuuksia

Kirjoitan varmaan seuraavassa postauksessa tuosta 2-kohdasta enemmän. Tässä kohtaa lyhyesti totean, että olen päättänyt etten enää ikinä ala laihduttamaan. Siitä seuraa aina vain joku kuurinluonteinen pinnistys "kaikki kuntoon kerralla", joka kestää ajan X ja loppuessaan tarkoittaa, että painoa kertyy enemmän kuin lähtöpaino oli. Karppaus olisi hyvä elintapa ja tapa hallita painoa, mutta toimii tosi surkeasti silloin, kun joutuu syömään ulkona. Siihen, että 2011-2012 toteutetun onnistuneen laihtumisen jälkeen paino lähti kipuamaan takaisin, oli suurin syy työelämän aloittaminen ja se, ettei voinut enää syödä karpisti, koska pakkaa sotki tosi paljon se, että koko ajan piti syödä ulkona. Karppaus jäi. Ei kokonaan, mutta niin suurilta osin, että lihoin takaisin sellaista 500 g/kk tahtia. Nyt tosin olen onnistunut pitämään painoni samana noin 6 kk ajan. Mutta tästä aiheesta lisää myöhemmin.

 

 Onneksi ei kuitenkaan ole mitään akuutteja isoja hankintoja tiedossa. 2016 tammikuussa ostettu sohva on viimeisin iso kalustehankinta

Ajatus sijoittamaan opettelemisen tärkeydestä heräsi joskus tuossa viime syksynä, kun satuin törmäämään artikkeleihin ja blogeihin, jotka käsittelivät asiaa. Jotenkin olin aiemmin ajatellut, että voisi tehdä rahalla lisää rahaa, pitäisi olla jokin hillitön lähtövarallisuus. Mutta jos käytettävissä on paljon aikaa, eipä tarvitsekaan olla. Törmäsin laskelmiin siitä, mitä 100 e per kk, pitkä aika ja korkoa korolle vaikutus yhdessä tekevät. Ja minuahan ei tietysti tarvitse vakuutella ollenkaan sen suhteen, että on hieno homma, jos työn tekeminen on vapaaehtoista. Eli että ei tarvitse tehdä töitä sen takia, että saisi rahaa elämiseen. Ja vaikka niitä töitä tekisikin, niin ainahan lisätulot kelpaavat.

Tosin syksyllä meni jonkin verran rahaa parvekkeen tuunaamiseen

Elämähän voi toki yllättää vaikka jonkun onnettomuuden myötä tapahtuvan vammautumisen myötä, ettei olisikaan enää työkykyinen. Silloin työstä riippumaton tulonlähde on hyvä juttu. Ja vaikka kaikki menisikin hyvin ja olisin työkykyinen ja työn omaava vanhaksi asti, niin ottaen huomioon eläkeiän nousut (ikäiseni eivät varmaan ikinä pääse eläkkeelle), työstä riippumaton tulonlähde tarkoittaisi esimerkiksi sitä, että voisin jäädä halutessani eläkkeelle 55-60-vuotiaana. Tosin meidän ammatissa yleensä tunnutaan olevan töissä kirjaimellisesti hautaan asti omasta valinnasta, mutta tärkeintä on nimenomaan se, että se on oma valinta, jota ei sanele pakko.

Kirjoihinkin menee silloin tällöin. Tykkään omistaa kirjoja, koska silloin niitä voi lukea uudestaan ja uudestaan.

Joten nyt aikaraja olisi suunnilleen 25-30 vuotta. 25 - 30 vuotta sijoittamista ja kaikkien tulojen edelleen sijoittamista niin, että korkoa korolle vaikutus maksimoituisi. "Hedelmien kerääminen" voisi alkaa sitten 55- tai 60-vuotiaana. Siihen asti voi kyllä pyöriä työelämässä. Minähän olen muutenkin unelma-ammatissani, että mistäpä sitä tietää vaikka töitä haluaisi tehdä vaikka kuinka pitkään puhtaasti "huvin vuoksi". Tai jos ei ole pakko pyrkiä maksimaaliseen ansiotuloon, voi vielä nykyistä enemmänkin valikoida juttujaan ja ehkä joskus siinä työssäolon loppupuolella tehdä vaikka lyhyempää työaikaa. Ehkä syitä sijoittamiselle ei tarvitse avata tuon enempää. Lyhyesti sanottuna kyse on vapaudesta. Tee mitä haluat, rahan tarve/puute ei määrittele valintojasi. 

Koruharakalla menee rahaa joskus koruihinkin.

Se mitä minä ja veljenikin ollaan päivitelty, on että miksi näitä ei opeteta koulussa? Sitä jotenkin on niin kasvanut ajatukseen, että työ on ainut rahan lähde, että on ihan puhtaasti sattumasta kiinni, tajuaako yksilö, että niin ei ole pakko olla. Veljeni tekikin osuvan huomion: rikkaat rikastuu ja köyhät köyhtyy, koska rikkaat vanhemmat opettavat jälkikasvulleenkin miten raha tekee lisää rahaa. Köyhät käyttävät kaiken rahan ja jos saisivatkin jostain syystä enemmän, se katoasi, koska he eivät "osaa käyttää sitä oikein". Yhdessä sijoittamista koskevassa kirjassa oli esitetty, että köyhä, joka voittaa lotossa, on taas muutaman vuoden päästä samassa tilanteessa, koska ei osaa käyttää sitä rahaa. Sitä ei siinä kerrottu miten niin käy, mutta kuvittelisin, että jos ostetaan hienoja autoja tai ankaria lukaaleja, joissa on suuret käyttökustanuksetkin, niin raha on aika äkkiä mennyt. Ja autohan on muutenkin huonoin sijoitus ikinä, arvo laskee kuin lehmän häntä :D

Haaveet jostain kivasta merkkilaukusta ovat edelleen olemassa, joskin tuo kuvan halvalla ostettu käsilaukku on kyllä tosi kiva ja hintaansa paljon arvokkaamman oloinen ja käytössä kätevä. Yön yli reissu asianajajapäivään meni pelkästään tuolla. Ei muita matkatavaroita.

Se osaako käyttää rahaa, ei myöskään ole mitenkään sidoksissa tulojen määrään. Olen omassa työssäni nähnyt sitä, että on myös olemassa ihmisiä, jotka onnistuu hassaamaan kaikki rahansa olivatpa sitten miten suurituloisia tahansa. Jos antaa menojensa kasvaa samaa vauhtia tulojensa kanssa, niin eipä se lopputulos siitä muutu. 

Auton osto on myös harkinnassa. Se kyllä lisää kiinteitä menoja ainakin 200 e/kk. Tähän asti oon pärjännyt ilman autoa, mutta välillä se kyllä ois työn takia tarpeen. Etenkään poliisit ei oo liian ilahtuneita siitä, että mä oon niin kiinni bussi- ja juna-aikatauluissa. Kuvassa mun vanha auto, jonka myin pois keväällä 2013.

Raha ja siitä puhuminen ovat yhteiskunnassa vähän tabuja. Ei kehtaa köyhä eikä rikas siitä puhua. Ja se on oikeastaan sääli, koska silloin jää tietoa siirtymättä ja toisaalta oivalluksia tekemättä. En tiedä kuka siinä voittaa, mutta häviäjiä ainakin on paljon. Vähän samalla tavalla kuin se, ettei puhuta palkoista sataa yksinomaan ja pelkästään työnantajien laariin. Ihmiset menevät halvalla töihin, koska eivät osaa hinnoitella itseään oikealle tasolle. 

20 vuotta vanha pyöränikin tekee kuolemaa ja on sellaisessa kunnossa, että uutta on tullut mietittyä jo muutaman vuoden ajan. Vielä on kuitenkin sinnitelty! Enää en kuitenkaan uskaltaisi tehdä tuollaista 40 km pyöräreissua, minkä tein vuonna 2014 ja josta kuva on otettu.

Mikä on sitten oma historiani rahan kanssa? Olen keskiluokkaisesta perheestä, jossa ei ole ikinä ollut työttömyyttä, vanhemmilla kohtuullinen toimeentulo ja siten ei myöskään koskaan pulaa rahasta. Meiltä ei lapsena/nuorena puuttunut mitään ja meillä oli ihan kivasti myös omaa rahaa viikkorahan ja synttäri/joululahjojen myötä. Jostain syystä sijoittamisesta ja säästämisestä ei ole kuitenkaan koskaan puhuttu. Joskus nuorena ymmärsin kuitenkin, että rahan käyttäjinä vanhempani ovat keskenään hyvin erilaisia, itse olen ehkä siitä väliltä. Yleensä jotain jää säästöön, mutta sitten myös on tasaisin väliajoin tullut jotain isompaa, mikä on syönyt säästöt käytännössä kokonaan ja on pitänyt taas aloittaa alusta. Yleensä se jokin on ollut muutto. Olen muuttanut hirveästi ympäri Suomea ja 2012 vuodesta lähtien maksanut jokaisesta muutosta muuttofirmalle, yleensä yli 1000 e per muutto.

...koska jos se pyörä tuolla kauimmaisessa kolkassa hajoaisi, niin voi jippijaijee. Muuten kyllä suosittelen kuvan pyörälenkkiä Saimaan saaristossa. Lähtökaupunki on Lappeenranta. Yksi kartan saarista on nykyinen kotisaareni :)

Toki on myös muistettava, että en omilleni lähtemisen jälkeen ole ollut "rahoissani" oikeastaan kuin vasta kesästä 2015 lähtien. Opiskellessa tuloni olivat opintotuki ja opintolaina sekä se taloudellinen tuki mitä sain vanhemmiltani ja isovanhemmiltani. Pääsääntöisesti puhuttiin kuitenkin noin 800 euron käyttörahoista per kuukausi ja niistä piti maksaa siis myös vuokra. Työelämässä puolestaan alan luonteen vuoksi kesti aikansa, ennen kuin työn hedelmät alkoivat näkymään tilillä. Juurikin syystä, että jos teet tänään työtä, voit saada palkan siitä vaikka 2 vuoden päästä, jos asialla kestää niin kauan päätyä esitutkinnasta käräjäoikeuden istuntoon. Ja pieni palkka yhdistettynä 610-700 euron vuokraan ei sitten jättänyt tassuun ihan hirveästi ylimääräistä.  

 

Onneksi kuitenkin tietokone tuli uusittua vuonna 2014, joten tällä nykyisellä pitäisi pärjätä vielä useita vuosia.

Olen kuitenkin vuosia ollut tietoinen ajatuksesta "ei ne suuret tulot, vaan ne pienet menot" ja olen yrittänytkin pitää kiinteät menoni niin pieninä kuin mahdollista. No ei ne kyllä tällä hetkellä hirveän pienet ole, kiitos asuntolainan. 1400 euroa onkin mulla sellainen summa, joka menee elämiseen per kuukausi. Asumiskulut on siitä noin 60%. Tuota voisi varmaan saada vähän pienemmäksi, jos nipistäisi kulutuksestaan, mutta toisaalta mä en oikein ole henkilönä sellainen, joka haluaisi elää sellaista "äärimmäisen tarkan euronvartijan" elämää. Pidän monista asioista, joita rahalla saa ja siksi haluan jatkossakin sallia vähän myös sitä "ei niin järkevää rahankäyttöä". Tämän postauksen kuvituksena on kaikkea mun sitä "ei niin järkevää rahankäyttöä" :D Olen kuitenkin funtsinut, että tuo 1400 euroa voisi olla sellainen raja, että kaikki sen ylittävä nettotulo menee säästöön ja/tai sijoitukseen jo palkkapäivänä.

Myös oma henkilökohtainen puhelin ja työpuhelin ovat nyt sellaiset, että niillä pärjännee vuosia. Oma puhelin iPhone SE on ollut ihan huippu ja työpuhelimeksi tuo iPhone 5S on aivan riittävä.

Käsittääkseni tilillä olisi hyvä makuuttaa jotain puolen vuoden palkkatuloja vastaavaa määrää rahaa likvidinä, jotta selviää elämän yllättävistä tilanteista. Loput olisi sitten hyvä sijoittaa, jotta raha pääsee tekemään lisää rahaa. Mulla on nyt sen puskurin kerääminen vaiheessa, koska asunnon ostamisen, viime muuton ja teoriassa puolen kuukauden "työttömyyden" myötä paloi taas kaikki säästöt ja homma piti aloittaa alusta viime lokakuussa. Sitä olen tässä miettinyt, että mitenkähän homma kannattaa tehdä. Keräänkö ensin ne puolen vuoden rahat tilille ja alan sitten sijoittamaan vai teenkö hommaa jotenkin rinnakkain. Turvallisuushakuinen puoli minussa haluaisi ensin ne säästöt tilille, koska niitä ei ainakaan voi menettää. Sijoittamisessa rahansa voi teoriassa menettää ja joka tapauksessa niiden kohdalla lähtökohta on, että ne ovat "kiinni", eikä niihin kajota jos pyykinpesukone sattuu hajoamaan. Mutta toisaalta sijoittamisessa taas aika on iso osa yhtälöä ja jos odotan, että se puolen vuoden raha on kerätty, niin aikaa kuluu. Pitää miettiä tätä. Siinä mielessä aikaa kuitenkin on, että sijoittamiseen ei kannata ryhtyä tietämättömänä. Että sillä ajalla, minkä opiskelen asiaa, voi ainakin pelkästään kerryttää sitä pesämunaa tilille.

Kuvat rahanmenoista laitettuaan tulikin mieleen, että onpas sitä elämässä monta rahanreikää. Kulutuksen ristipaineessa säästäminen ja sijoittaminen onnistunevat ainoastaan suunnitelmallisuudella.

Sijoittamisen opiskelu on musta hyvä pitkän aikavälin tavoite, sillä se ei ole mistään muusta pois, mutta johtaa onnistuessaan isoon palkintoon myöhemmin. Ja jotenkin olen oppinut, että parempi pitää tavoitteet yksinkertaisina, niin ne on helpompi saavuttaa.