Älä herätä mua unesta

Hei,

 

"... älä herätä mua unesta. Hee-e-ei tai mä en pääse sinne uudestaan." Otsikon niminen Mikael Gabrielin kappale iski muhun kovaa joskus viime Vain Elämää -kauden jälkeen, kun bongasin kyseisen räppärin ohjelmasta ja aloin kuunnella hänen musiikkiaan. Jos mä nyt oikein ymmärsin, tuossa biisissä MG tavallaan ilmaisee sitä onnellisuuttaan, minkä hän kokee nykyisestä tilanteestaan. Hänellähän on vähän rankempi tausta nuorisorikollisena ja hän on ollut huostaanotettunakin. Nyt menee sitten kivasti ja hän saa tehdä sitä mistä tykkää eniten ja kun on rahaa, niin sitten on myös kaikkea, mitä sillä rahalla saa. Ja toisaalta kappaleen riimi "Mä en haluu pahaa kellekkään vaan elää maailmaani, kourallinen ihmisii ympäril on mun taivaani", kertoo kaiken olennaisen. 

Uudet lasit tuli. Skarppina töissä!

Ja tämä biisi pyöri mun päässä, kun kävelin torstain ja perjantain välisenä yönä kotiin kuunvalossa. Oli täydellinen tähtikirkas yö, lämmintä eikä tuullut yhtään ja takana oli ihana ilta kavereiden kanssa ja mä olin vaan niin onnellinen. Onnellinen kaikesta, mitä mun elämässä on. Oon saanut yli 90 prosenttisesti tehdä viimeisen 6 kuukauden ajan tehdä sellaisia työtehtäviä, mitkä on mulle kaikista mieluisimpia. Eli töissä on kivaa. Työpöytä, jonka ääressä voi seistä, on alkanut näkyä pienenevinä vaa'an lukemina. Olen edelleen ihan pähkinöinä kauniista kodistani. Materialismionnellisuutta on piisannut muutenkin kylliksi, mutta mikä parasta, meillä on vaan niin mahtava kaveriporukka täällä. Osan kanssa nähdään vaan vapaa-ajalla, osan kanssa meillä sivuaa välillä työtkin. Todellakin on nyt niin, että tämä kourallinen ihmisiä ympärilläni on taivaani. On ihan mahtavaa, että vielä näin aikuisenakin on mahdollista löytää tällainen porukka, jonka kanssa voidaan tehdä yhdessä kaikkea, puhua aivan kaikesta ja pitää hauskaa yhdessä. Etenkin näin sinkulla, jonka perhe asuu toisella puolella Suomea, kaverit nousee arvoon arvaamattomaan.

Ja ei sitten kai niin skarppina lauantai-iltana :D Okei ylemmässä kuvassa on meikkiä, alemmassa ei.

Ja mistä otsikko "älä herätä mua unesta"? No just tästä, nyt on niin hyvin kaikki, että sitä oikein miettii, että onko tämä mahdollistakaan. Heräänkö mä kohta? Ihan nuorisorikollinen en ole koskaan ollut, mutta oikeastaan mun onnellinen aika elämässä alkoi vasta jotakuinkin 16-vuotiaana. Menemättä tarkemmin siihen mikä sitä ennen oli huonosti, niin sen voin mainita, että sitä ennen hyvin oli lähinnä partio, partion kautta saadut ystävät ja paras kaverini. Muilta osin piti ottaa tosi paljon paskaa vastaan ja elämä oli eri rintamilla sellaista jatkuvaa taistelua milloin minkäkin asian kanssa. Tai no lähinnä ei niinkään asioiden vaan ihmisten kanssa. Lukioon päästyäni helpotti. Monta minulle inhottavaa ihmistä ei seurannut sinne. 

+4, ei tuulta. Kelpasi testailla uusia aurinkolaseja. Ekat aurinkolasit 10 vuoteen!

Mutta vaikka 16-vuotiaana siis helpotti, sen jälkeenkin ilmeni pitkään jonkinlaisia yksittäisiä ongelmia. 18-vuotiaana jalasta meni hermo. Se paranee 1 cm vuodessa ja sillä on noin 50 cm matkaa kasvettavana, joten se toimii sitten kunnolla taas 68-vuotiaana, mutta on siis ajan kanssa helpottanut koko ajan. Ensin piti pitää aika kauan jalassa sellaista lastaa. Sitten piti pitää monta vuotta jalassa ainoastaan maastokenkiä. Jossain kohtaa sain lenkkarit takaisin valikoimiin ja viime syksynä (eli lähes 12 vuotta tapaturman jälkeen) huomasin, että voin pitää korollisia kenkiä, kunhan korko on tarpeeksi leveä. Eli jalkakin on nyt ihan oikeasti helpottamassa niin ettei se haittaa arkea kohtuuttomasti. 

Ikävuodet 18-22 mä seurustelin ja niistä se viimeinen seurusteluvuosi oli kyllä aika hankala, koska siinä tehtiin jo oikeasti eroa. Eron jälkeen tietysti olin ihan palasina muutaman kuukauden ja ylipäätään aika surullinen pari vuotta. Ja sitten kun siitä selvittiin, niin sitten oli muutaman vuoden pätkä taloudellista niukkuutta ja erilaisia haasteellisuuksia töiden suhteen. Joten elettyäni 28 vuotta niin että aina jokin oli pielessä ja 2 vuotta niin, että kaikki on kunnossa, niin onko se nyt sitten ihmekään, että vieläkin pyörii päässä, että voiko tää olla tottakaan? Mikään ei ole huonosti. 

Olo on just sellainen "älkää herättäkö mua unesta tai en pääse sinne uudestaan". Olo on ehkä myös vähän sellainen, että en uskalla myöskään muuttaa vallitsevaa status quota. Tehdä mitään sellaista, että "herättäisin" itse itseni. Ei puhettakaan, että edes harkitsisin mitään parisuhdetta. Mitä mä sitten tekisin tämän kämpän kanssa? Mitä jos se olisi samanlaista emotionaalista vuoristorataa kuin edellinen suhteeni? Mitä jos ihan tosissani rakastuisin ja sitten se taas päättyisi? Taas mä olisin ihan raunioina. Suruhan on hinta rakastamisesta ja se maksetaan yleensä eron tai kuoleman yhteydessä. Mitä isompi rakkaus, sitä isompi suru. Oli kyseessä sitten ihminen tai rakas lemmikki. Viimeksi hinta oli niin kova, että en ole vieläkään valmis "maksamaan" sitä uudestaan, vaikka erosta on jo kulunut 8 vuotta.

Viikonlopun lemppariruoka, uunilohi tekeillä.

Sen sijaan elän mielelläni tätä aikuisen sinkkunaisen vapaata arkea. Nautin siitä vapaudesta, että voin istua iltaa kavereideni kanssa ja ainoa rajoitus on, että seuraavana päivänä pitää jaksaa mennä töihin. Nautin siitä että kotona kaikki on tasan just niin kuin mä haluan. Nautin siitä että sohvan paras kohta on aina mun. Nautin siitä, että kotini täyttää aina itse valitsemani musiikki. Ja jos haluan, voin herätä viikonloppuna aamuseiskalta. Tai nukkua iltapäivään asti. Käyttää sunnuntain kaikenlaiseen puuhailuun tai sitten ihan vaan siihen, että luen kirjaa, katson Netflixistä sarjoja tai uppoudun lukemaan blogeja erilaisista aiheista. Ruuaksi on aina sitä mitä haluan. Kämppä tulee siivottua just silloin, kun itseä huvittaa. Ette varmaan tämän listan jälkeen ihmettele, että yksi syy siihen, että rakastan työtäni ja viihdyn siinä nykyisin niin hyvin on se, että sielläkin mä saan tehdä täsmälleen mitä mä haluan, silloin kun haluan ja sillä tavalla kuin haluan. Tietysti hommien pitää tulla hoidetuiksi, mutta en olisi enää sielläkään valmis siihen, että mulle sanottaisiin jonkun toisen toimesta mitä tehdä, milloin tehdä tai miten tehdä. 

Ah vapaus ja tärkeät ihmiset. Eipä ole mitään parempaa.

Älkää herättäkö mua unesta.