Heissan,
on ihmisiä, jotka ihastuvat ja inspiroituvat pastelliväreistä aina keväisin. Ja sitten on minä. Ympärivuotinen pastellifani. Jos minä saan päättää, kaikki on pastellin väristä. Pastellivärit tuottavat itselleni suurta mielihyvää ja siksi viljelenkin niitä jokapaikkaan.
Astiat on tietysti yksi juttu. Rakastan pastellinvärisiä Arabia KoKo-astioitani!
Kodin tekstiileistä löytyy pastelleja ruokapöydältä...
sohvatyynyistä ja torkkupeitosta...
pyyhkeistä...
... ja lakanoista. Verhot ovat valkoiset, koska joku päivä on tarkoitus vetää olohuoneen seinät mintun värisiksi ja makuuhuoneen seinät vaaleansinisiksi. Sitten on tietysti kovapintaisia pastellijuttuja...
olohuoneen ikkunalaudalla... (huom! talven poro on vaihtunut kevään pupuiksi)
makuuhuoneen ikkunalaudalla... (taalainmaan hevoset matkamuistoja Ruotsista)
parvekkeella... (rakastan tuota vaaleanpunaista kastelukannua!)
... ja keittiössä. Mulla ei ole ollenkaan mikroa, enkä koe sellaista tarvitsevanikaan, kun mulla on nopeasti lämpenevä kiertoilmauuni, niin pidän sitten mikron paikalla tällaista tarjotinta.
Vaatteissa mulla on mustan, tummansinisen ja valkoisen lisäksi oikeastaan pelkkiä pastellivärejä. Sama koskee myös takkeja ja kenkiä. Koruja on muutamia pastellisia, kuvassa näkyvät Kalevala Korun vuoden 2016 Roosa nauhakorut, joiden lisäksi löytyy Kalevala Korun Vanamo-sarja ja Pandoran rannekoru.
Pastellinvärisiä laukkuja on toistaiseksi vain tämä kuvassa näkyvä pikkulaukku ja sitten yksi isompi vaaleanpunainen kassi. Kuvan laukku Furlan Metropolis mini sävyssä Moonstone. Se on myös mun ensimmäinen merkkilaukku, joskaan ei kovin kallis ollakseen merkkilaukku. Italialaisen Furlan olen lukenut olevan hinta-laatusuhteeltaan erinomainen ja siksi tämän päädyinkin hankkimaan. En malta odottaa että kevät ja kesä kunnolla koittaa, jotta pääsen ulkoiluttamaan tätä enemmänkin. Laukkupuolella vähän polttelisi jokin pastellinen tote-mallinen laukku, jota voisi käyttää esimerkiksi töissä kesällä. Nythän mulla on sellainen musta reppu ja joskus kaipaisin vähän vaihtelua ja koska mun nykyinen työläppäri on niin kevyt, voisi silloin tällöin laukku olla ihan varteenotettava vaihtoehto. Esimerkiksi oikeudenkäyntipäivinä, koska olisihan joku siisti laukku nyt parempi jakkupuvun kanssa kuin reppu :D Jännä nähdä miten kuvan laukku kestää aikaa. Salkkuni taitaa olla aitoa nahkaa, mutta muuten en edes muista omistaneeni mitään aitonahkaista laukkua aiemmin. Kuvan laukku siis tietenkin on aitoa nahkaa. Tämän saapuessa roskiin lähti kaksi puhkikulunutta vastaavan kokoista tekonahkalaukkua. Olis melkein pitänyt muistaa ottaa niistä kuvat, että olisi voinut havainnollistaa, miten surkeaa laatua ne olivat. Samaten jo vuosi sitten talvella lähti roskiin mun aiemmin työlaukkuna käyttämäni tekonahkainen tote-mallin laukku. Se oli ihan tuhannen puhkikulunut kans.
Made in Italy, lukee pikkuprintillä lukossa
Mulla onkin missiona, että saisin jollakin aikavälillä vaihdettua kaikki laukkuni laadukkaisiin. Tämä pikkulaukku oli helppo aloituskohde, koska suurimman osan ajasta kannan mukanani vain avaimia, lompakkoa, kännykkää ja ehkä jotain pientä sälää (burana, huulipuna, pikkupeili jne.) ja ne kaikki mahtuvat tuonne. Oon myös miettinyt, että tämä sama laukku jossain tummassa värissä vois olla aika jees talven juhliin eli pikkujoulukaudesta asianajajapäiviin. Sitten tietysti olisi hyvä olla ehkä vaaleassa värissä joku keskikokoinen crossbody, jolloin mukaan mahtuisi lisäksi esimerkiksi kalenteri ja juomapullo. Mustanahan mulla on tällä hetkellä ihan asiallinen keskikokoinen laukku. Ja pari työlaukuksi käyvää totea siis puuttuu. Mä oon siis selvästi enemmän "laukkutyttö", mutta tuon enempää en pysty itselleni laukkuja perustelemaan ja se on varmaan ihan hyvä vaan :D
Olisi jännä tietää, että millähän logiikalla ihmiset viehättyy väreistä. Esimerkiksi kodinsisustuksen suhteen olen oman pastellityyppini lisäksi kohdannut mustavalkoisesta pitäviä, maanläheisistä (keltainen, oranssi, ruskea, murretut värit) väreistä pitäviä, kirkkaista voimakkaista väreistä (peruspunainen, perussininen, peruskeltainen jne.) pitäviä ja neutraaleista (harmaat, beiget, valkoiset) sävyistä pitäviä. Harvan koti on sekoitus näitä kaikkea vaan yleensä ihminen kuuluu johonkin näistä kategorioista.
Olisi jännä tietää myös miksi viehtymys väreihin muuttuu iän myötä. Minun värini olivat lapsena vihreä ja sininen. Teininä ne olivat enimmäkseen musta ja vihreä. Nyt aikuisena vihreä on minttua lukuunottamatta tippunut kokonaan pois ja laivastonsininen on tullut takaisin mukaan. Aikuisena on myös pinkki ja vaaleanpunainen tulleet mukaan, vaikka en olisi nuorempana ikinä kuvitellutkaan, että voisin pitää niistä. Ehkä mä silloin mielsin ne liian sellaisiksi "prinsessaväreiksi" ja minä itse tietysti olin aivan jotain muuta kuin tyttömäinen prinsessatyyppi.
Noh, nykyään olen sitten se pastellityyppi! Ja paratiisini on kotini, joka on täynnä pastellinvärisiä asioita <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti