Tammikuun kuulumisia

Heissan,

tammikuu on lähtenyt käyntiin taas perinteiseen malliin vauhdikkaasti. Eli härdelliä pukkaa ja ajankäyttö-ongelmia ei ole ollut. Tv-taso saapui tammikuun toisen viikon maanantaina. Yllättävän vähällä tuskailulla sain sen kasaan, vaikka aluksi hirvitti.

Tämä on aina lähtötilanteena huokauksia aiheuttava. Kaiken joutuu aina kasaamaan itse.

Mukana on osia, joista et edes tiedä miten niitä käytetään. Esimerkiksi nuo neljä tappia vasemmalla ja valkoiset jutskat oli mulle lähes loppuun asti mysteereitä. Toki sitä tunsi itsensä idiootiksi sitten, kun tajusi minne ne tulee, mutta ennen sitä niiden kanssa oli vain että voi voi. Jännittäviä olivat myös nuo ruuvit, joissa koko ruuvi jää rakenteiden sisään ja toinen pää lukitaan noilla lukkoruuveilla.

Kaapin oven saranoiden säätäminen oli loppuunsa koko projektin vaikein osa. Laatikon kiinnitys kiskoon piti itse päätellä, mutta vaihtoehtoja oli niin vähän, että se onnistui sen takia aika vähällä. Sen sijaan sen päätteleminen, että mitä ruuvia kiristämällä tai löysäämällä oven asentoa voi korjata ylös-alas-suunnassa, olikin pitkällisen pohtimisen ja yrityksen ja erehdyksen tulos, ennen kuin se vahingossa onnistui.

Lopputulokseen olen tyytyväinen. Just sopiva minulle. Laitoin kaapin ja laatikon täyteen dvd-levyjä ja tuohon välitilaan tulee vielä dvd-soitin, jahka saan sen hankkimisen aikaiseksi. Eikä edes maksanut paljon, tv-taso oli alennusmyynnissä alle 150 euroa. Sen tosin huomasin, kun googlettelin vaihtoehtoja, että yllättävän suolaisia hintoja ne joistakin tv-tasoista kyllä pyytävät. Itse en maksaisi tv-tasosta mitään 500 euroa, puhumattakaan lähes 1.000 euron hinnoista.

Ai että, nyt kelpaa. 

Huomasin, että jos tuossa sohvan takana olevassa jalkalampussa on valo päällä, niin se heijastuu ikävästi tv:stä. Siksi hommasin tv-tason päälle pienen lampun, jota voi pitää päällä ilman, että se heijastuu ikävästi. Sen kanssa kävikin melkoinen säkä. Se nimittäin on Iittalan Kuukuna. Oiva Toikka on suunnitellut sen syntymävuonnani eli 1986 ja se poistui juuri 31.12.2017 valikoimista eli sen tuotanto lopetettiin. Onneksi ehdin omani hankkia juuri tähän väliin. Olen nimittäin aivan ihastunut siihen. Se on lisäksi ylikätevä siinä suhteessa, että ostin siihen "älyled"-lampun. Sen kirkkautta voi säädellä valokatkaisijaa räpäyttämällä. Kirkkaustasoja on 3. Silloin kun katselen illalla tv:tä, pidän sitä himmeimmällä ja aamulla puolestaan kirkkaimmalla, että saa herättyä uuteen päivään. 

Valot päällä olevasta Kuukunasta oli yllättävän vaikeaa saada kuvaa, jossa se jotenkin näkyisi. Tämä yllä oleva kuva varmaankin parhaiten kuvaa sitä, miltä se silmälle näyttää päällä ollessaan. 

Tammikuun toisella viikolla suuntasin myös perinteisesti Helsinkiin Asianajajapäivän merkeissä. Menin jo torstaina ja tapasin ystävääni Helsingissä ja itse Asianajajapäivä oli perjantaina. Tänä vuonna yhteisessä alkuohjelmassa oli puheenvuoroja tekoälystä ja täytyy myöntää, että itseltäni ne menivät vähän yli hilseen. Muistan etäisesti, että vektoreista oli puhetta joskus matematiikan tunnilla ja neuroniverkostojen luulin melkein liittyvän enemmän lääketieteeseen, mutta jotenkin mystisesti ne liittyvät molemmat tekoälyyn. Lounaan jälkeen olin pätkän perheoikeudellisella luennolla ja iltapäiväkahvin jälkeen menin seuraamaan asiantuntijapalveluiden myymistä koskevaa paneelia. Se oli ehkä enemmän suunnattu isojen toimistojen juristeille. Itsehän teen "myyntityötä" lähinnä yrittämällä tehdä työni mahdollisimman hyvin, mikä poikii lisää työtä hyvän maineen muodossa. 

Yllättävän vähän taas kuvia varsinaisesta asianajajapäivästä, mutta tuossa oli ruoka illalliselta ystävän kanssa. Paikka oli Casa Largo aivan Helsingin rautatieaseman lähellä. Hyvää pihviä ja hyvää viiniä. Olen muuten viimeinkin oppinut juomaan punaviiniä. Siihen vaadittiin vuosien siedätys, joka kulki reittiä sprizer (spiten ja valkoviinin sekoitus), valkoviini, punaviini. Eli kun se ennen maistui lähinnä kompostilta, nyt punaviini on parhaimmillaan jopa hyvää. Jee, sosiaaliset tilanteet pelastettu! Juristeilla on hirveästi kissanristiäisiä, joissa tarjotaan veden lisäksi ainoastaan viiniä. Vielä kun samanlaisen siedätyksen saisi tehtyä kasvisten kanssa... 

Muita tammikuun kuulumisia on, että olen saanut viimeinkin itseni liikkeelle liikunnan suhteen. Minulla on tälle vuodelle tavoitteena harrastaa liikuntaa vähintään 2 kertaa viikossa ja olenkin bujooni (bullet journal) tehnyt itselleni tuollaisen treenipäiväkirjan, jossa värittelen laatikoita sen mukaan, mitä tuli harrastettua. Ihan täydellisesti ei tämäkään lähtenyt liikkeelle, sillä ensimmäisille 3 viikolle tuli kullekin vain yksi liikuntakerta (vk 1 uinti, vk 2 vesijuoksu, vk 3 bodypump), mutta on se paremmin kuin ei mitään ja tälle viikolle on jo täysi tarkoitus saada 2 liikuntakertaa täyteen. Salikortinkin hommasin pitkästä aikaa. Käytän nyt ainakin alussa 10 kerran kortteja ja siirryn varsinaiseen jäsenyyteen vasta, kun olen saanut muodostettua liikunnasta taas tavan. Korttia hommatessani ajattelin että alkaisin käydä taas ihan kuntosalilla, mutta en ole saanut vielä aikaiseksi suunnitella itselleni saliohjelmaa. Siksi meninkin eilen bodypumppiin, joka on lihaskuntotunti koko kropalle. Toki niin, että muutaman raskailla painoilla tehdyn toiston sijasta pumpissa yleensä tehdään pienillä painoilla ehkä miljoona toistoa. Siitä huolimatta tänään on arkana ainakin reidet ja rintalihakset. 

Myös ruokapuolta yritän vähän katsoa, en sitäkään liian tiukasti, mutta kohtuullisessa määrin

Tuo liikuntaa 2 kertaa viikossa on aika maltillinen tavoite, mutta päädyin siihen sen takia, että tässä on ainakin 1,5 vuotta takana niin, ettei välttämättä ole ollut yhtään kertaa liikuntaa viikossa. Siihen nähden kaksikin on hurja parannus. Ajattelen myös, että parempi edetä pienin askelin, niin muutos onnistuu paremmin pitkällä tähtäimellä. Jos pystyn tämän vuoden ajan kahteen liikuntakertaan viikossa, niin sitten vuonna 2019 sen voi nostaa kolmeen jne. 

Näillä eväillä siis vuosi 2018 lähtenyt käyntiin. Katsotaan miten homma etenee. Mukavaa alkanutta vuotta kaikille!